Tarjolla monikielistä kompetenssia ja harjaantumista kielelliseen suvaitsevuuteen

Suomalaisiin korkeakouluihin tulevien vaihto-opiskelijoiden into hakeutua suomenkursseille on yllättänyt sekä kielenopettajat että kansainvälisistä asioista vastaavan hallinnon. Miksi opiskella oman alansa lisäksi suomen kieltä? Tarjoan yhtä vastausta: opiskelijavaihto lisää oman alan tietämystä mutta se on myös tehokas keino hankkia monikielistä kompetenssia, useamman kielen ja kulttuurin edes osittaista tuntemusta. Opiskelija, joka valitsee opiskelupaikakseen suomalaisen korkeakoulun, haluaa pitkän lento- tai junamatkan sekä kylmän talven vastineeksi täältä mukaansa muutakin kuin oman alansa asiantuntemusta. Tuntuma suomalaiseen kulttuuriin ja suomen kieleen tutustuminen voivat jäädä täällä oleskelusta jopa pysyvämmäksi muistoksi kuin varsinaiset oman alan opinnot. Vaikka englanninkielinen opetus houkutteleekin vaihto-opiskelijoita Suomeen, ei sen määrää ole tarkoituksenmukaista kasvattaa loputtomiin eikä ulottaa kaikille aloille. Kaikki englanninkieliseen opetukseen hakeutuvat ulkomaalaiset opiskelijat eivät sitä paitsi osaa englantia kyllin hyvin opetusta seuratakseen. Suomalainen korkeakoulumaailma pystyy kyllä tehokkaasti tiedottamaan itsestään sujuvalla englannilla, mutta tänne saapuva vierailija oppii nopeasti, että ympäröivä arki, myös akateemiset ympyrät, pyörii Suomessa suomeksi, ei englannin kielellä.

Lähivuosikymmeninä Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa. Yhtenä ratkaisuna ennustettuun työvoimapulaan on esitetty, että ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää lisättäisiin reilusti. Jos ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden opetukseen ollaan valmiita suuntaamaan lisää julkista ja ehkä myös yksityistä rahoitusta, kotimaisten kielten opetuksen tarve on otettava vakavasti huomioon. Suomalaisessa työelämässä selvitäkseen on osattava suomen kieltä. Tehokas ja tuloksekas kielenopetus maksaa. Ja tutkinto-opiskelijoiden suomenopetus vaatii aivan toisenlaista panostusta kuin vaihto-opiskelijoille tarkoitetut selviytymiskurssit.

Itse kunkin ajatuksissa pyörii yhä useammin vanhan italialaisen yliopistokaupungin, Bolognan, nimi. Syynä ei ole paikallisen yliopiston semiotiikan professori Umberto Eco, vaan akateemisen liikkuvuuden esteiden madaltamiseksi tehty päätös eurooppalaisten tutkintojen harmonisoinnista ja kaksiportaisesta tutkintojärjestelmästä. Uusi tutkintojärjestelmä ei sinänsä aiheuttane päänvaivaa, mutta oppisisältöjen oikea sijoitus ja ajoitus ovat haaste suomalaisillekin korkeakouluille. Uusiin tutkintoihin (ja niiden suoritusaikoihin) saattaa olla hankalaa sijoittaa sellaisia kokonaisuuksia, jotka eivät ole pää- tai sivuaineen opintoja. Tällaisia ovat kieli- ja viestintäopinnot, ulkomaalaisten opiskelijoiden näkökulmasta kotimaisten kielten opinnot. Asia oli esillä ystävänpäivänä CIMOn ja Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen järjestämässä seminaarissa, jossa pohdittiin suomalaisten korkeakoulujen ulkomaalaisten tutkinto- ja vaihto-opiskelijoiden kotimaisten kielten opintoja.

Seminaarissa oltiin yhtä mieltä siitä, että kielenopetuksen resurssien tulee vastata kasvavia opiskelijamääriä. Kaikkia ongelmia ei kuitenkaan ratkaista vain rahalla. Tarvitaan alueellista yhteistyötä korkeakoulujen kesken, yhteydenpitoa samojen asioiden parissa työskentelevien välillä. Yksi konkreettinen yhteistyön alue on uuden tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen kielenopetuksessa. Suomen kieltä ja suomenkursseja on toki verkossa tarjolla, mutta esimerkiksi eri alojen ammattikielen opetuksen tarpeita palvelevaa oppimateriaalia kaivataan kipeästi. Olisi myös hyödyllistä jakaa kokemuksia uuden tekniikan tarjoamista hyvistä ja huonoista didaktisista ratkaisuista.

Koko korkeakouluyhteisön - opiskelijoiden, opettajien, hallinnon - on otettava vastuu ulkomaalaisista opiskelijoista, myös heidän kielitaitonsa edistämisestä. Ensimmäinen askel tässä on niin yksinkertainen, ettei sitä edes tule ajatelleeksi: puhu suomea, jos Sinua puhutellaan suomeksi! Moni ryhtyy kohteliaisuuttaan puhumaan ulkomaalaiselle opiskelijalle englantia pohtimatta, onko äkillinen kielenvaihto keskellä suomenkielistä ympäristöä sittenkään kohtelias ele vai viestiikö se pikemminkin tiedostamattomasta suvaitsemattomuudesta: maailmankieleen vaihtava syntyperäinen suomenpuhuja paljastaa, ettei oikein jaksa keskittyä kuuntelemaan puhekumppaninsa huonoa suomea. Tarvitsemme harjaantumista kielelliseen suvaitsevaisuuteen. Ja tarvitaan kunnollista kielenopetusta heille, joiden haluamme kanssamme tässä maassa opiskelevan ja työskentelevän.