Suomen kieltä muuttuneessa Kiinassa

Filosofian tohtori, kieltenopettaja Jussi Vuori palasi viime syksynä opiskelukaupunkiinsa Beijingiin, tällä kertaa opettajan roolissa.

Kun viime elokuussa tulin Beijingiin, en tuntenut sitä enää lainkaan siksi kaupungiksi, missä olin opiskellut syksyllä 1978. Kaikenlaisia kuormia vetävistä hevosvaljakoista ei ollut tietoakaan, ja niiden tilalla oli kaikille maailman suurkaupungeille ominaiset autoja täynnä olevat ruuhkaiset kadut. Kaupunki oli muuttunut 24 vuodessa niin paljon, etten vanhojen muistikuvien perusteella osannut lainkaan suunnistaa siellä. Perinteisen matalan kaupunkikuvan olivat korvanneet korkealle kurottuvat uudet rakennukset. Tunsin olevani ainakin liikenteen suhteen pikemminkin Tokiossa kuin Beijingissä. Samoin olivat mielikuvani beijingiläisistä täysin vanhentuneet, sillä enpä ole kenelläkään nähnyt yllään mao-pukua, joka aikoinaan oli kaupunkilaisten lähes yksinomainen vaateparsi. Nykyinen, ylenpalttinen mainosten runsaus niin televisiossa kuin kaupungillakin ei vuonna 1978 tullut kysymykseenkään.

Beijingin vieraiden kielten yliopisto (Beijing waiguoyu daxue eli kansainvälisesti BFSU, Beijing Foreign Studies University), missä suomen kieltä opetan, sijaitsee kaupungin länsipuolella, jossa myös monilla muilla korkeampaa opetusta antavalla laitoksella on tyyssijansa. BFSUhun on keskitetty Kiinan laajin vieraiden kielten valikoima, muistaakseni noin kolmisenkymmentä kieltä, joiden joukossa suomi on uusin tulokas. Suomen kieli ja kulttuuri -niminen oppiaine kuuluu eurooppalaisten kielten osastoon puolan, tsekin, romanian, albanian, kroatian, unkarin ja bulgarian kanssa. Suuret kielet, kuten englanti, venäjä, ranska ja espanja muodostavat kukin oman, itsenäisen osastonsa. Ruotsi taas kuuluu yhdessä saksan kanssa germaanisten kielten osastoon. Toki naiden kielten lisäksi opetetaan aasialaisia ja afrikkalaisia kieliä.

Monet ulkomaiset kielten opettajat, minä muiden muassa, asuvat kampusalueella ns. asiantuntijoiden rakennuksessa, jos talon kiinalainen nimi sanan sanalta suomennetaan. Asunnoltani on noin kymmenen minuutin kävelymatka opetustiloihin. Asuntoani ei ainakaan voi pieneksi moittia yhden ihmisen - perheeni ei tullut tänne - tarpeisiin makuuhuoneineen, olohuoneineen, keittiöineen ja kylpyhuoneineen. Sen tasokin on tyydyttävä, joskin suomalaiseen viimeistelyyn tottuneena tuntuu että se kaipaisi hieman kohennusta tässä suhteessa. Suomen kielen ja kulttuurin tarpeisiin osoitettu toimistotila on vasta remontoitu, hyvässä kunnossa oleva kahden huoneen tila, joten voisin kehua, että minulla on oma työhuone. Laitoksellamme, tuntuu hieman liioitellulta kutsua kahden vakituisen työntekijän yksikköä laitokseksi, on myös tietokone verkkoyhteyksineen. Niin, tuo toinen työntekijä on kiinalainen kollegani Yu Zhiyuan, jonka kanssa keskustelemme oppiaineen asioista suomen kielellä.

Syksyllä aloittaneeseen suomen kielen ryhmään kuuluu 24 opiskelijaa, jotka ovat kotoisin eri puolilta Kiinaa. Heitä ei ainakaan motivaation puutteesta voi moittia, sillä lähes kaikki ovat selviytyneet tähän mennessä erinomaisesti opinnoistaan, jos mittapuuksi otetaan kirjallisten kokeiden suoritustaso. Monet heistä ovat innokkaita kyselijöitä, joten saan joka päivä vastata aika moniin suomen kieltä koskeviin kysymyksiin. Täällähän ei oteta joka syksy uusia opiskelijoita, vaan vasta neljän vuoden kuluttua on uuden ryhmän vuoro. Ilmeisesti nykyisen ryhmän on siihen mennessä tarkoitus valmistua tai ainakin saada opetussuunnitelman mukaiset suomen kielen opinnot päätökseen. Kuten yllä mainitusta käy ilmi, suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoita on koko yliopistossa aina kerrallaan 24, ei enempää. Kaikki eurooppalaisten kielten osaston oppiaineet ovat tässä suhteessa samanlaisia.

Päätökseeni hakea Beijingin lehtoraattia vaikutti aiempi opiskeluni Kiinassa, ja koska plakkariin oli jossain opiskelu-urani vaiheessa tarttunut suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opintoja, ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta. Motivaatiotani lisäsi myös toimintani Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksella Itä-Aasian tutkimuksen assistenttina 1988-1998, minä aikana väsäsin väitöskirjan eräästä Itä- ja Kaakkois-Aasian kieliin liittyvästä ilmiöstä. Niinpä sitten löysin itseni nihkeän kuumana elokuun 29. päivän aamuna armon vuonna 2002 Beijingin lentokentän ulkopuolelta odottelemassa kyytiä Beijingin vieraiden kielten yliopistoon.