Ulla Ekberg, Johtaja / CIMO
Edellisestä, vain verkossa julkaisusta testinumerosta sekä samalla toteutetusta lukijatutkimuksesta saamamme tulokset olivat niin hyviä, että päätimme jäädä verkkoon.
Vaikka viime ja tämän vuoden piti olla EU-ohjelmien kannalta tasaisen toimeenpanon vuosia, toisin on käynyt. Ohjelmien laaja väliarviointi on käynnissä ja raportit valmistuvat syksyyn mennessä. Siinä yhteydessä on kuultu monia toimijoita. Kiitos kaikille, jotka ovat vastaamalla osallistuneet Suomen arviointiprosessiin.
Avoin kuuleminen koulutus- ja nuoriso-ohjelmien osalta päättyi helmikuussa. Siihenkin suomalaiset osallistuivat ahkerasti. Monet ovat esittäneet kyynisiä epäilyjä sen suhteen, mitä iloa kuulemisesta tulee olemaan. En liittyisi epäilijöiden joukkoon. Uskon, että valmiutemme keskustella uusista ohjelmaesityksistä tulee olemaan korkea, kun niin monet ovat keskustelleet ja muodostaneet kantaa ohjelmien tavoitteista ja toiminnasta.
Elämme pelottavaa aikaa. Sota on syttymässä (ehkä tätä lukiessanne se on jo käynnissä), tuntemattomat taudit leviävät ja terrorismin pelko nousee taas. Kansainvälistymisen edistämiselle nämä eivät ole parhaita edellytyksiä. Uskon kuitenkin vahvasti, että juuri senkaltaisella työllä, jota me teemme, rakennetaan yhdessä edellytyksiä kansojen yhteisymmärrykselle ja rauhalle.
Kulttuuri 2000 -hankkeella edistetään koskettelukirjojen saatavuutta Euroopassa.
Teksti: Aino Kivelä, Tiedotustoimittaja / CIMO
Kuusivuotias Aarne kääntelee touhuissaan värikästä kangaspäällysteistä kirjaa. Hän tarttuu tarranauhalla kiinnitettyyn pehmohevoseen ja tunnustelee uteliaana läpinäkyvälle muoville painettua pistekirjoitusta. Se tuntuu Aarnesta erityisen kivalta. Vieressä pikkusisko Alma tutkii kiinnostuneena koskettelukirjaa, joka kuvaa pienen tytön käyntiä uimahallissa. "Satujen lisäksi juuri tällaisille arkisista asioista kertoville koskettelukirjoille on kovasti kysyntää", osastonjohtaja Päivi Voutilainen näkövammaisten kirjasto Celiasta kertoo. "Niiden avulla lapsi voi tutustua etukäteen uusiin tilanteisiin."
Koskettelukirja on näkövammaisen lapsen kuvakirja, jossa on koholla olevia kuvia. Kuvat voivat olla millä menetelmällä tai mistä materiaalista tahansa valmistettuja. Kirjoissa onkin käytetty kekseliäästi muun muassa muovia, kangasta, nahkaa ja turkista. Sivuille on voitu kiinnittää myös pieniä, tarinaan liittyviä esineitä - vaikkapa hammasharja tai pilli. Ainoa rajoitus tekijän mielikuvitukselle on, että kirjan pitää olla lapselle turvallinen. "Koskettelukirjoja kysytään ja lainataan todella paljon", Päivi Voutilainen kertoo. Tällä hetkellä kirjastossa on noin 300 koskettelukirjaa. Uusia saadaan parikymmentä vuodessa. Mutta lisää tarvittaisiin: "Pystymme lainaamaan yhdelle lapselle vain kirjan kuukaudessa. Se on todella vähän, jos vertaa näkevän lapsen mahdollisuuksiin saada kuvakirjoja."
Tasokkaiden koskettelukirjojen saannin edistämiseksi Ranskassa perustettiin vuonna 1999 Tactus-ryhmä, jossa on mukana näkövammaisten lasten opettajia, vanhempia ja kirjastonhoitajia viidestä eurooppalaisesta maasta. Ranskan lisäksi ryhmässä ovat tällä hetkellä mukana Belgia, Saksa, Iso-Britannia ja Suomi sekä Italia ns. partnerina. Vuosittain ryhmä järjestää jäsenmaiden kesken Tactus-palkintokilpailun ja tuottaa palkituista kirjoista kopioita, joita myydään edulliseen hintaan osallistujamaihin. Kilpailuun voi ottaa osaa kuka tahansa kirjojen valmistamisesta kiinnostunut. "Tactus-projekti on elähdyttänyt koskettelukirjojen tuotantoa", Päivi Voutilainen sanoo. Osallistuminen motivoi, sillä rahapalkinnolla kilpailun voittaja saa katettua kirjan valmistuskustannuksia.
Kilpailun tuomaristo muodostuu osallistujamaan edustajista; kustakin maasta on kaksi edustajaa, joista toinen on näkövammainen. Suomessa varsinaiseen kilpailuun lähetettävät kirjat testasi näkövammaisista lapsista koostuva esiraati.
Vuoden 2002 alusta Tactus on saanut tukea EU:n Kulttuuri 2000 -ohjelmasta kolmivuotisena eurooppalaisena yhteistyöhankkeena. "Kulttuuri 2000 -ohjelman tuki on ollut todella tärkeä - ilman sitä emme olisi voineet ollenkaan osallistua Tactus-projektiin", Päivi Voutilainen kiittelee.
Suomalaiset ovat menestyneet Tactus-kilpailussa hyvin. Vuonna 2001 Anneli Salon ja Liisa Hietaketo-Vienon "Piparipoika" sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle, ja viime vuoden kilpailussa Vuokko Nybergin "Hinni metsähiiri" palkittiin kunniamaininnalla.
Käsityönä valmistetut koskettelukirjat ovat suomalainen idea, muissa maissa tehdään enimmäkseen muoville kohopainettuja kuvakirjoja. Aloite koskettelukirjojen valmistamisesta ja lahjoittamisesta Näkövammaisten kirjastoon syntyi Frederika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistossa Hämeenlinnassa vuonna 1984. Kirjoja alettiin teettää opiskelijoiden materiaali- ja kädentaidontunneilla harjoitustöinä. Opiskelijat kävivät myös tutustumassa näkövammaisten lasten kuntoutukseen, jotta he ymmärtäisivät paremmin lukemisrajoitteisten tarpeita ja toiveita kirjojen suhteen.
Koskettelukirjojen valmistaminen kuului Wetterhoffilla opetussuunnitelmaan kymmenen vuoden ajan. Kun toiminta siellä loppui, yhteistyökumppaniksi löytyi Kankaanpään artesaaniopisto, jossa Celia-kirjaston työntekijät käyvät pari kertaa vuodessa pitämässä aiheesta asiantuntijaluennon opiskelijoille. Tällä hetkellä kirjastolla on yhteistyötä myös Joensuun yliopiston käsityönopettajakoulutuksen kanssa. Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden lisäksi koskettelukirjoja ovat innostuneet valmistamaan myös muun muassa Celia-kirjaston omat työntekijät ja tavalliset ihmiset, joiden lähipiirissä on näkövammainen lapsi.
Suuritöiseksi koskettelukirjojen valmistamisen tekee käsityön suuren osuuden lisäksi se, että kirjojen erikoisluonteen takia ideointi vie paljon aikaa. Jo olemassa olevista lastenkirjoista voidaan toteuttaa lähinnä tekijänoikeusvapaata materiaalia kuten kansansatuja. "Esimerkiksi Kolme pientä porsasta meillä on viitenä eri versiona", Voutilainen nauraa.
Sadut ja kuvakirjat ovat myös näkövammaisille lapsille tärkeitä mielikuvituksen, luovuuden ja kielen kehityksen kannalta. Onkin hämmästyttävää, että vielä parikymmentä vuotta sitten näkövammaisille tarkoitetuissa kirjoissa oli lähinnä pistekirjoitusta ja vain harvoin jokunen kohokuva. "Nykyisin kosketeltavia kuvia toivotaan kuitenkin kovasti myös sellaisiin kirjoihin, joissa kuvia ei edes välttämättä tarvittaisi", Celia-kirjastossa pistekirjojen tuotannossa työskentelevä Anneli Salo kertoo. Salo ideoi ja valmistaa koskettelukirjoja vapaa-aikanaan. Hän on vieraillut useissa maissa kertomassa koskettelukirjojen tekemisestä ja vie näin osaamistaan muuallekin: "Tämä todella on lähetystyötä", hän nauraa.
Näkövammaisten Celia-kirjasto on opetusministeriön hallinnonalaan kuuluva valtion laitos, joka palvelee kaikkia lukemisesteisiä: sokeita, heikkonäköisiä, kuurosokeita, afaatikkoja, kehitysvammaisia, lihastautia sairastavia sekä vaikeasti lukihäiriöisiä. Suurin osa asiakkaista on vanhuuden heikkonäköisiä. Kirjaston toimialueena on koko maa, joten postimaksuihin kuluu merkittävä osa budjetista. Kirjasto toimii lisäksi ääni- ja pistekirjojen valtakunnallisena keskuskirjastona, josta myös muut kirjastot voivat kaukolainata kirjoja asiakkailleen.
Linkit:
Tactus, http://www.tactus.org/
Celia, http://www.celialib.fi/
Lisää tietoa koskettelukirjoista (Celia-kirjaston sivuilla)
EU:n komission kulttuuriportaali, http://europa.eu.int/comm/culture/index_en.htm
Text: Frey Österberg, Rektor för Närpes högstadieskola
Sokrates är det av EU:s programpaket som täcker största delen av undervisningssektorn. Inom Sokrates finns Arion som ett underprogram. Detta program är avsett för utbildningsspecialister och beslutsfattare. Genom programmet vill man öppna möjligheterna för nämnda grupper att via studiebesök bekanta sig med utbildningsväsendet inom EU-området, dra nytta av de erfarenheter man gjort i andra länder, informera de lokala myndigheterna samt skapa nya kontakter med intressanta personer och institutioner. Arion är det äldsta av EU:s program för undervisningssektorn och firade i medlet av februari 25 år.
Födelsedagsbarnet firades med ett seminarium som hölls i Aten 16-18.2.2003. Värdar för seminariet var EU och Greklands undervisningsministerium (Grekland i egenskap av ordförandeland i EU). Till seminariet hade man bjudit in representanter från EU:s 15 medlemsländer, de tre EFTA/EEA staterna samt de 12 länder som ansökt om medlemskap i EU. Totalt deltog 85 representanter för undervisningssektorn. Hälften av deltagarna var från de nationella EU-kontoren eftersom seminariet samtidigt fungerade som arbetsmöte för personalen på de nationella kontoren. Från Finland deltog programplanerare Piia Heinämäki från CIMO (Centret för internationellt personutbyte). De övriga inbjudna hade fungerat antingen som värdar eller stipendiater för något av studiebesöken under år 2002. Själv deltog jag i april i ett program i Litauen som behandlade elever som riskerar att bli utslagna och inte fullgör sin skolgång. Jag ansvarade då för gruppens rapportering.
Samtidigt som seminariet firade de gångna 25 åren inom Arion var det avsett som ett tillfälle att diskutera och planera programmets framtid, med speciell betoning på att beakta det som kommit fram i den omfattande programutvärderingen som gjorts i 2002. Analyser av kopplingarna till övriga sokratesprogram såsom Comenius, Lingua, Grundtvig, Minerva etc. hörde också till dagordningen.
Till jubileets högtidliga inramningen hörde välkomsttal av Athanasios Tsouropolis som representerade Greklands undervisningsministerium och Anders Hingel från EU-komissionen. I den panel som leddes av professor Dimitris Mattheou satt de tre ordförandena för måndagens workshops. Den nordiska representationen i panelen var stark med Piia Heinämäki och Arne Aarseth från de finländska respektive norska nationella kontoren. Rapportör för den arbetsgrupp som leddes av Heinämäki var Micaela Svennblad, Arion-koordinator på Socrates Technical Assistance Office i Bryssel och hemma från Fiskars. I de tre arbetsgrupperna diskuterades Arions framtid flitigt och olika förslag presenterades i grupprapporterna på tisdagen. Av olika omständigheter deltog jag i två av arbetsgrupperna och kunde konstatera att seminariedeltagarna var debattglada och kreativa. I gruppen som hade rubriken ”Building bridges” (mellan de olika programmen) argumenterades flitigt för och emot att öppna Arion för ”vanliga” lärare. Konklusionen blev i alla fall att det för dem redan finns andra program genom vilka de kan delta i EU-samarbetet. En allmän uppfattning var att Arion-programmen i fortsättningen mer än hittills skall inrikta sig på specifika teman.
Tisdagens två arbetsgrupper som leddes av professorerna Thanasis Hadzilacos resp. Agapi Vavouraki behandlade IT:s ställning i undervisningen samt lärarprofessionen. I den senare gruppen diskuterades ingående lärarsituationen inom EU-området. I flera länder kommer vi inom kort att ha brist på behöriga lärare. Situationen är i Frankrike snarlik den hos oss. Andra länder brottas med ett stort överskott på utbildade akademiker.
Det känns mycket uppmuntrande att vara finländsk skolmänniska i Europa idag. De finländska skolorna är eftertraktade samarbetspartners. Orsaken är givetvis de uppmärksammade finländska framgångarna i PISA-undersökningen. Jag tror att vi i Finland inte riktigt förstått vilken stor positiv uppmärksamhet vi fått genom utvärderingen. Speciellt de tyska skolmänniskorna är mycket intresserade av våra framgångar och vill höra hur vi analyserar resultaten. Det är viktigt att vi, samtidigt som vi givetvis skall vara stolta och glada över att den finländska skolan får positiv publicitet, inte glömmer bort att det bland orsakerna till framgången också finns förklaringar som kanske inte alla gånger är så mycket att yvas över. I diskussionen framkom nämligen att man i många länder har områden där över 90 % av eleverna har invandrarbakgrund. Det som i skolan kallas modersmål är för dessa elever ett främmande språk. Ett språk som inte talas hemma och som i värsta fall varken föräldrar eller de äldre syskon förstår. Då dessa elever tas med i det nationella samplet förstår man att jämförelsen med våra elevers prestationer inte ger en fullständigt rättvis bild av situationen. Finlands restriktiva invandringspolitik får i dylika sammanhang inget bra betyg. Men flyktingpolitiken är inte det enda svaret på frågan. Skillnaden mellan de elever som presterar de bästa resultaten och de som klarar sig sämst är mindre hos oss än i de flesta andra länder som deltog i jämförelsen. Min uppfattning är att en central roll i våra ”framgångar” beror på att vi jämfört med de flesta andra länder har relativt små undervisningsgrupper. Det är emellertid viktigt att vi fortsättningsvis analyserar och utvärderar vår skola. Både för att kunna besvara frågor som utomstående ställer men också för att fortsättningsvis kunna utveckla skolan och bibehålla den nivå vi har idag.
Trots att seminariet givetvis inte var avsett som någon turistresa gavs det ändå litet tid till närkontakt med den historiska miljön. På söndag förmiddag besökte deltagarna Sounion halvön med Poseidon templet. Medan de nationella kontoren på eftermiddagen hade sin årliga träff besökte resten av deltagarna Aten och guidades runt på de historiska platserna.
Det är viktigt att de som konstruerar ramarna för det europeiska utbildningssamarbetet har kontakt med skolans verklighet. Till den delen tror jag att alla vi som var med bidrog på ett eller annat sätt. Det skapades massor med nya kontakter. Jag hann diskutera med både EU-tjänstemännen, de grekiska skolbyråkraterna och kolleger från olika länder. Jag har sedan jag kom hem haft livlig kontakt via e-post med Europas alla hörn och detta digitala signalerande har i många fall handlat om annat än artighetsfraser.
Teksti: Jussi Vuori, Kieltenopettaja, filosofian tohtori
Filosofian tohtori, kieltenopettaja Jussi Vuori palasi viime syksynä opiskelukaupunkiinsa Beijingiin, tällä kertaa opettajan roolissa.
Kun viime elokuussa tulin Beijingiin, en tuntenut sitä enää lainkaan siksi kaupungiksi, missä olin opiskellut syksyllä 1978. Kaikenlaisia kuormia vetävistä hevosvaljakoista ei ollut tietoakaan, ja niiden tilalla oli kaikille maailman suurkaupungeille ominaiset autoja täynnä olevat ruuhkaiset kadut. Kaupunki oli muuttunut 24 vuodessa niin paljon, etten vanhojen muistikuvien perusteella osannut lainkaan suunnistaa siellä. Perinteisen matalan kaupunkikuvan olivat korvanneet korkealle kurottuvat uudet rakennukset. Tunsin olevani ainakin liikenteen suhteen pikemminkin Tokiossa kuin Beijingissä. Samoin olivat mielikuvani beijingiläisistä täysin vanhentuneet, sillä enpä ole kenelläkään nähnyt yllään mao-pukua, joka aikoinaan oli kaupunkilaisten lähes yksinomainen vaateparsi. Nykyinen, ylenpalttinen mainosten runsaus niin televisiossa kuin kaupungillakin ei vuonna 1978 tullut kysymykseenkään.
Beijingin vieraiden kielten yliopisto (Beijing waiguoyu daxue eli kansainvälisesti BFSU, Beijing Foreign Studies University), missä suomen kieltä opetan, sijaitsee kaupungin länsipuolella, jossa myös monilla muilla korkeampaa opetusta antavalla laitoksella on tyyssijansa. BFSUhun on keskitetty Kiinan laajin vieraiden kielten valikoima, muistaakseni noin kolmisenkymmentä kieltä, joiden joukossa suomi on uusin tulokas. Suomen kieli ja kulttuuri -niminen oppiaine kuuluu eurooppalaisten kielten osastoon puolan, tsekin, romanian, albanian, kroatian, unkarin ja bulgarian kanssa. Suuret kielet, kuten englanti, venäjä, ranska ja espanja muodostavat kukin oman, itsenäisen osastonsa. Ruotsi taas kuuluu yhdessä saksan kanssa germaanisten kielten osastoon. Toki naiden kielten lisäksi opetetaan aasialaisia ja afrikkalaisia kieliä.
Monet ulkomaiset kielten opettajat, minä muiden muassa, asuvat kampusalueella ns. asiantuntijoiden rakennuksessa, jos talon kiinalainen nimi sanan sanalta suomennetaan. Asunnoltani on noin kymmenen minuutin kävelymatka opetustiloihin. Asuntoani ei ainakaan voi pieneksi moittia yhden ihmisen - perheeni ei tullut tänne - tarpeisiin makuuhuoneineen, olohuoneineen, keittiöineen ja kylpyhuoneineen. Sen tasokin on tyydyttävä, joskin suomalaiseen viimeistelyyn tottuneena tuntuu että se kaipaisi hieman kohennusta tässä suhteessa. Suomen kielen ja kulttuurin tarpeisiin osoitettu toimistotila on vasta remontoitu, hyvässä kunnossa oleva kahden huoneen tila, joten voisin kehua, että minulla on oma työhuone. Laitoksellamme, tuntuu hieman liioitellulta kutsua kahden vakituisen työntekijän yksikköä laitokseksi, on myös tietokone verkkoyhteyksineen. Niin, tuo toinen työntekijä on kiinalainen kollegani Yu Zhiyuan, jonka kanssa keskustelemme oppiaineen asioista suomen kielellä.
Syksyllä aloittaneeseen suomen kielen ryhmään kuuluu 24 opiskelijaa, jotka ovat kotoisin eri puolilta Kiinaa. Heitä ei ainakaan motivaation puutteesta voi moittia, sillä lähes kaikki ovat selviytyneet tähän mennessä erinomaisesti opinnoistaan, jos mittapuuksi otetaan kirjallisten kokeiden suoritustaso. Monet heistä ovat innokkaita kyselijöitä, joten saan joka päivä vastata aika moniin suomen kieltä koskeviin kysymyksiin. Täällähän ei oteta joka syksy uusia opiskelijoita, vaan vasta neljän vuoden kuluttua on uuden ryhmän vuoro. Ilmeisesti nykyisen ryhmän on siihen mennessä tarkoitus valmistua tai ainakin saada opetussuunnitelman mukaiset suomen kielen opinnot päätökseen. Kuten yllä mainitusta käy ilmi, suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoita on koko yliopistossa aina kerrallaan 24, ei enempää. Kaikki eurooppalaisten kielten osaston oppiaineet ovat tässä suhteessa samanlaisia.
Päätökseeni hakea Beijingin lehtoraattia vaikutti aiempi opiskeluni Kiinassa, ja koska plakkariin oli jossain opiskelu-urani vaiheessa tarttunut suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opintoja, ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta. Motivaatiotani lisäsi myös toimintani Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksella Itä-Aasian tutkimuksen assistenttina 1988-1998, minä aikana väsäsin väitöskirjan eräästä Itä- ja Kaakkois-Aasian kieliin liittyvästä ilmiöstä. Niinpä sitten löysin itseni nihkeän kuumana elokuun 29. päivän aamuna armon vuonna 2002 Beijingin lentokentän ulkopuolelta odottelemassa kyytiä Beijingin vieraiden kielten yliopistoon.
Teksti: Eila Hagfors, Suunnittelija / CIMO
CIMO aloitti vuonna 2000 opetusministeriön hankerahoituksella Suomen ja Venäjän opiskelijaliikkuvuuden edistämiseksi FIRST-opiskelijavaihto-ohjelman (Finnish-Russian Student Exchange Programme). Vaihto perustuu korkeakoulujen välisiin yhteistyöverkostoihin, joissa koordinaattorina toimii suomalainen korkeakoulu. Ohjelmassa pääpaino on Suomen lähialueilla.
Nyt päättyneellä neljännellä hakukierroksella ohjelmaan hyväksyttiin yhteensä 20 verkostohakemusta. Verkostoja koordinoivat lukuvuonna 2003-2004 Helsingin yliopisto, Joensuun yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Kuopion yliopisto, Lapin yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Vaasan yliopisto, Åbo Akademi, Espoon-Vantaan teknillinen amk, Etelä-Karjalan amk, Haaga Instituutin amk, Hämeen amk, Lahden amk (2 verkostoa), Mikkelin amk, Pohjois-Savon amk, Rovaniemen amk, Tampereen amk ja Turun amk.
Kokonaan uusina hankkeina ovat mukana Teknillisen korkeakoulun, Vaasan yliopiston sekä Turun amk:n koordinoimat verkostot. Lisäksi on syntynyt pari uutta kombinaatiota aikaisempien verkostojen pohjalta. Edellisillä kierroksilla Teatterikorkeakoulun koordinoima taidealojen Artsmo-verkoston vetovastuu on siirtynyt Lahden ammattikorkeakoululle ja mukaan on tullut myös Turun amk. Toinen uusi yhdistelmä on tällä kierroksella Rovaniemen amk:n koordinoima FIRST-BARENTS -verkosto, jossa on nyt yhdistynyt edellisellä kierroksella yhtäältä Lapin yliopiston ja toisaalta Kemi-Tornion amk:n koordinoima verkosto. Hakemustietojen perusteella verkostoissa olisi mukana yhteensä 166 suomalaista ja 205 venäläistä opiskelijaa, joista valtaosa viipyy keskimäärin yhden lukukauden vaihtokorkeakoulussaan.
Uutuutena nyt päättyneellä hakukierroksella oli mahdollisuus sisällyttää hakemuksiin myös intensiivikursseja ja opettajavierailuja. Molempien tarkoituksena on mm. vaihdon tasapainon kohentaminen, sillä ohjelman jokaisena toimintavuonna on venäläisopiskelijoiden määrä ollut selvästi suomalaislähtijöiden määrää suurempi. Yhteensä viidestä intensiivikurssista rahoitusta päätettiin myöntää kahdelle eli Joensuun yliopiston hankkeelle ”Euregio Karelia and the Future of Cross- Border Cooperation” Petroskoissa sekä Lahden ammattikorkeakoulun koordinoimalle ”Cultures on the boundaries” taidealojen verkoston intensiivikurssille Pietarissa, joihin molempiin osallistuu sekä suomalaisia että venäläisiä opiskelijoita. Opettajavierailut mainittiin yhteensä kahdeksassa hakemuksessa, joista ainoastaan Tampereen ammattikorkeakoulun Murmanskin -vierailua koskeva hakemus oli menestyksellinen.
FIRST-ohjelmaa pyritään edelleen kehittämään ja arvioimaan yhdessä kaikkien toimijoiden kanssa. Tähän tarjoutuu erinomainen tilaisuus mm. lokakuussa 2003, kun Pietarissa järjestetään Suomen ja Venäjän korkeakoulujen yhteistyötä kosketteleva seminaari, jossa yhtenä osiona on tarkoitus käsitellä FIRST-ohjelmaa ja sen kehittämistä.
Teksti:Ahto Külvet, Suunnittelija / CIMO
Pomarkun kunnan ystävyyskuntana on jo useamman vuoden ajan ollut Rakke Virossa. Koska kuntien välinen toiminta kuitenkin rajoittui lähinnä luottamusmies- ja virkamiestasolle, alettiin ystävyssuhteiden syventämiseksi suunnitella toiminnan laajentamista myös nuorten pariin. Kesällä 2002 päätettiin järjestää ystävyyskuntien nuorten yhteinen ryhmätapaaminen, johon haettiin tukea EU:n Nuoriso-ohjelmasta. Raja-alueyhteistyörahoituksen tukema ryhmätapaaminen oli luontevaa jatkoa ystävyyskuntatoiminnalle ja ensimmäinen kansainvälinen kontakti monelle osallistujalle.
Ryhmätapaamisen teemana olivat vapaa-ajanviettotavat ja harrastustoiminta Virossa ja Suomessa. Tapaamiseen osallistui yhteensä kymmenen nuorta Pomarkusta ja kymmenen Rakkesta. Tukena oli kaksi ohjaajaa. Vastuu ryhmätapaamisen järjestelyistä ja ohjelmasta jaettiin suomalaisten ja virolaisten nuorten välillä. Ohjelmassa oli tutustumista paikallisiin nuorisoyhdistyksiin ja urheiluseuroihin, kansallispelien esittelyä, keskusteluja Suomen ja Viron eläimistön ja luonnonolosuhteiden eroista, linturetki ja tieteenkin yhteistä vapaa-ajanviettoa. Kesänä 2003 on tarkoitus toteuttaa vastaava ryhmätapaaminen Rakkessa.
EU:n laajentumisesta vastaava pääosasto on myöntänyt lisärahoitusta Nuoriso-ohjelman hankkeisiin vuosille 2003-2006 niille viidelle EU:n jäsenvaltioille ja seitsemälle hakijamaalle, joilla on yhteinen raja. Lisärahoitusta myönnettiin yhteensä 10 miljoona euroa. Rahoitusta voi käyttää ensisijaisesti niiden hankkeiden rahoittamiseen, joihin osallistuu EU:n jäsenvaltio ja sen kanssa yhteistä rajaa omaava EU:n hakijavaltio.
Suomi ja Viro ovat saaneet lisärahoitusta sellaisiin EU:n Nuoriso-ohjelman hankkeisiin, jotka toteutetaan raja-alueyhteistyönä suomalaisten ja virolaisten kumppaneiden välillä.
Vuonna 2002 oli jaossa yhteensä kaksi miljoona euroa, josta Suomelle raja-alueyhteistyöhön Viron kanssa 102 800 euroa. Vuonna 2002 Suomessa tuettiin Nuoriso-ohjelman puitteessa yhteensä 15 raja-alueyhteistyöhanketta. Niistä yhdeksän oli ryhmätapaamista, kaksi vapaaehtoistyöprojektia ja neljä tukitoimien hanketta. Suomi oli ainoa raja-alueyhteistyömaa, joka käytti koko vuodelle 2002 myönnetyn tuen määräajan mennessä.
Vuodelle 2003 rahoitusta myönnettiin kaikille osallistuville maille yhteensä kolme miljoonaa euroa. Suomi ja Viro ovat saaneet lisärahoitusta hankkeille, jotka toteutetaan ns. raja-alueyhteistyönä suomalaisten ja virolaisten kumppanien välillä. Vuodelle 2003 varoja osoitettiin Suomelle 166 500 euroa ja Virolle 75 600 euroa.
Rahoitusehdot lyhyesti:
raja-alueyhteistyöhankkeiden rahoituksessa ja hakuehdoissa noudatetaan pääpiirteittäin samoja sääntöjä kuin yleensäkin Nuoriso-ohjelmahankkeissa - hankkeiden tulee kuitenkin olla ensisijaisesti vain Suomen ja Viron välisiä hankkeita
avustuskelpoiset hankkeet voi järjestää maantieteellisesti koko Viron alueella ja Suomessa Uudenmaan ja Etelä-Suomen suuralueilla (katso tarkat tiedot näihin alueisiin kuuluvista kunnista Kuntaliiton http://www.kuntaliitto.fi/tilastot/alueluokat/suur2002.htm tai Tilastokeskuksen http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/index_alue_keh.html Internet-sivuilta).
vuoden 2003 varoja voi hakea alaohjelma 1 (ryhmätapaamiset), alaohjelma 2 (vapaaehtoistyön alaohjelma), alaohjelma 3 (nuorisoaloitteet, vaan verkostoitumishankeet) ja alaohjelma 5 (tukitoimet) hankkeille
Lisätietoja ohjelmasta antavat CIMOn nuoriso-yksikössä Ahto Külvet (puh. 09-7747 7773, ahto.kulvet@cimo.fi) sekä yllä mainituista alaohjelmista vastaavat henkilöt (alaohjelma 1: Ahto Külvet ja Nina Hollenberg, puh. 09-7747 7340, nina.hollenberg@cimo.fi, alaohjelma 2: Seija Anttonen puh. 09 7747 7875, seija.anttonen@cimo.fi ja Kati Inkinen puh. 09-7747 7765, kati.inkinen@cimo.fi , alaohjelma 3: Salla Konsti, puh. 09-7747 7348, salla.konsti@cimo.fi ja alaohjelma 5: Mauri Uusilehto, puh. 09-7747 7612, mauri.uusilehto@cimo.fi).
Teksti: Jyrki Kalliokoski, Professori, Helsingin yliopisto
Suomalaisiin korkeakouluihin tulevien vaihto-opiskelijoiden into hakeutua suomenkursseille on yllättänyt sekä kielenopettajat että kansainvälisistä asioista vastaavan hallinnon. Miksi opiskella oman alansa lisäksi suomen kieltä? Tarjoan yhtä vastausta: opiskelijavaihto lisää oman alan tietämystä mutta se on myös tehokas keino hankkia monikielistä kompetenssia, useamman kielen ja kulttuurin edes osittaista tuntemusta. Opiskelija, joka valitsee opiskelupaikakseen suomalaisen korkeakoulun, haluaa pitkän lento- tai junamatkan sekä kylmän talven vastineeksi täältä mukaansa muutakin kuin oman alansa asiantuntemusta. Tuntuma suomalaiseen kulttuuriin ja suomen kieleen tutustuminen voivat jäädä täällä oleskelusta jopa pysyvämmäksi muistoksi kuin varsinaiset oman alan opinnot. Vaikka englanninkielinen opetus houkutteleekin vaihto-opiskelijoita Suomeen, ei sen määrää ole tarkoituksenmukaista kasvattaa loputtomiin eikä ulottaa kaikille aloille. Kaikki englanninkieliseen opetukseen hakeutuvat ulkomaalaiset opiskelijat eivät sitä paitsi osaa englantia kyllin hyvin opetusta seuratakseen. Suomalainen korkeakoulumaailma pystyy kyllä tehokkaasti tiedottamaan itsestään sujuvalla englannilla, mutta tänne saapuva vierailija oppii nopeasti, että ympäröivä arki, myös akateemiset ympyrät, pyörii Suomessa suomeksi, ei englannin kielellä.
Lähivuosikymmeninä Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa. Yhtenä ratkaisuna ennustettuun työvoimapulaan on esitetty, että ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää lisättäisiin reilusti. Jos ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden opetukseen ollaan valmiita suuntaamaan lisää julkista ja ehkä myös yksityistä rahoitusta, kotimaisten kielten opetuksen tarve on otettava vakavasti huomioon. Suomalaisessa työelämässä selvitäkseen on osattava suomen kieltä. Tehokas ja tuloksekas kielenopetus maksaa. Ja tutkinto-opiskelijoiden suomenopetus vaatii aivan toisenlaista panostusta kuin vaihto-opiskelijoille tarkoitetut selviytymiskurssit.
Itse kunkin ajatuksissa pyörii yhä useammin vanhan italialaisen yliopistokaupungin, Bolognan, nimi. Syynä ei ole paikallisen yliopiston semiotiikan professori Umberto Eco, vaan akateemisen liikkuvuuden esteiden madaltamiseksi tehty päätös eurooppalaisten tutkintojen harmonisoinnista ja kaksiportaisesta tutkintojärjestelmästä. Uusi tutkintojärjestelmä ei sinänsä aiheuttane päänvaivaa, mutta oppisisältöjen oikea sijoitus ja ajoitus ovat haaste suomalaisillekin korkeakouluille. Uusiin tutkintoihin (ja niiden suoritusaikoihin) saattaa olla hankalaa sijoittaa sellaisia kokonaisuuksia, jotka eivät ole pää- tai sivuaineen opintoja. Tällaisia ovat kieli- ja viestintäopinnot, ulkomaalaisten opiskelijoiden näkökulmasta kotimaisten kielten opinnot. Asia oli esillä ystävänpäivänä CIMOn ja Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen järjestämässä seminaarissa, jossa pohdittiin suomalaisten korkeakoulujen ulkomaalaisten tutkinto- ja vaihto-opiskelijoiden kotimaisten kielten opintoja.
Seminaarissa oltiin yhtä mieltä siitä, että kielenopetuksen resurssien tulee vastata kasvavia opiskelijamääriä. Kaikkia ongelmia ei kuitenkaan ratkaista vain rahalla. Tarvitaan alueellista yhteistyötä korkeakoulujen kesken, yhteydenpitoa samojen asioiden parissa työskentelevien välillä. Yksi konkreettinen yhteistyön alue on uuden tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen kielenopetuksessa. Suomen kieltä ja suomenkursseja on toki verkossa tarjolla, mutta esimerkiksi eri alojen ammattikielen opetuksen tarpeita palvelevaa oppimateriaalia kaivataan kipeästi. Olisi myös hyödyllistä jakaa kokemuksia uuden tekniikan tarjoamista hyvistä ja huonoista didaktisista ratkaisuista.
Koko korkeakouluyhteisön - opiskelijoiden, opettajien, hallinnon - on otettava vastuu ulkomaalaisista opiskelijoista, myös heidän kielitaitonsa edistämisestä. Ensimmäinen askel tässä on niin yksinkertainen, ettei sitä edes tule ajatelleeksi: puhu suomea, jos Sinua puhutellaan suomeksi! Moni ryhtyy kohteliaisuuttaan puhumaan ulkomaalaiselle opiskelijalle englantia pohtimatta, onko äkillinen kielenvaihto keskellä suomenkielistä ympäristöä sittenkään kohtelias ele vai viestiikö se pikemminkin tiedostamattomasta suvaitsemattomuudesta: maailmankieleen vaihtava syntyperäinen suomenpuhuja paljastaa, ettei oikein jaksa keskittyä kuuntelemaan puhekumppaninsa huonoa suomea. Tarvitsemme harjaantumista kielelliseen suvaitsevaisuuteen. Ja tarvitaan kunnollista kielenopetusta heille, joiden haluamme kanssamme tässä maassa opiskelevan ja työskentelevän.
Teksti: Leena-Maija Talikka, Suunnittelija / CIMO
CIMOssa Leonardo da Vinci -ohjelman parissa työskentelevä suunnittelija Leena-Maija Talikka oli vuoden 2003 alussa pohjoismaisessa virkamiesvaihdossa Tanskassa. Seuraavassa jutussa hän kertoo kokemuksistaan.
Minulla oli upea mahdollisuus päästä työskentelemään kuudeksi viikoksi Tanskaan CIMOn sisarorganisaatio Ciriukseen pohjoismaisen virkamiesvaihto-ohjelman kautta.
Työskentely Ciriuksessa oli antoisaa aikaa. Heti ensi hetkestä alkaen tunsin itseni tervetulleeksi, sillä saapumiseeni oli huolella valmistauduttu koko organisaatiossa. Se olikin tärkeä vaihdon onnistumisen tae. Minulle oli suunniteltu valmis ohjelmarunko, jossa oli joustovaraa sekä yleisosion että ns. syventymisosion puitteissa. Yleisosiossa tutustuin kahden viikon ajan eri ryhmien toimintaan, osallistuin Leonardo-piloottihankkeen konsultointiin, Comenius-kv-seminaariin Jyllannissa sekä tanskalaisen kansallisen harjoitteluohjelman PIUn markkinointi- ja monitorointikäyntiin metsäalan oppilaitoksessa Pohjois-Sjäellannissa. Erikoistumisosiossa keskityin tekemään www-sivua, joka tarjoaa ammatillisessa peruskoulutuksessa oleville ja korkeakouluopiskelijoille tietoa mahdollisuuksista Suomessa sekä tanskalaisille opettajille tietoa kansainvälistymismahdollisuuksista suomalaisten kanssa. Tein myös monta projektikäyntiä eri oppilaitoksiin Sjäellannissa ja Jyllannissa, osallistuin koulutusmessuille sekä tutustuin ammatilliseen kieltenopetukseen Kööpenhaminan ravintolaoppilaitoksessa.
Kieli olikin mielenkiintoinen asia myös minulle. Kaikki kommunikointi tapahtui tanskan kielellä ja välillä se oli lähes ylivoimaista, kun aina ei puhuja muistanut että olin ulkomaalainen. Kirjoitettu teksti oli helpohkoa ja teinkin suomi-ruotsi-tanska -sanalistan kaikista löytämistäni täysin tanskalaisista sanoista. Siihen sain runsaasti sanoja lukemistani kolmestakymmenestä helppolukuisesta tanskalaisesta kirjasta. Tein myös koulutussanastoa. Näistä laatimistani sanastoista voi olla apua tuleville Tanskaan lähtijöille.
Tärkein ja oikeastaan vaativin osa vaihtoa oli yhdessä sopimamme partnerinvaihtotoiminta. Teimme sitä yhdessä kolmen tiimissä: PIU-ohjelman, Leonardon sekä muun Pohjoismaisiin ohjelmiin sijoittuvan yhteistyön merkeissä. Partnerinvälitys maidemme ammatillisten koulutusorganisaatioiden välillä olikin yksi haasteellisimpia tehtäviä. Korkeakouluista lähinnä kauppakorkeakoulut olivat kiinnostuneita yhteistyöstä Tanskassa. Rajaa korkea-asteelle on kuitenkin vähän vaikeaa vetää, koska Tanskassa voi korkeakoulutuksen piirissä opiskella korkeakoulututkintojen lisäksi ns. lyhyitä ja keskipitkiä jatkokoulutuksia. Mutta loppujen lopuksi yhteensä toistakymmentä oppilaitosta löysi toisensa ja pääsi kansainvälisen yhteistyön alkuun. Partnerinvälitys jatkuu resurssiemme puitteissa tämän periodin jälkeenkin.
Virkamiesvaihtoni oli erittäin hyödyllinen paitsi itselleni myös meidän molempien organisaatioille, koska vaihtoon kuuluu työskentelyn lisäksi myös toinen toistemme organisaatioiden esittelyä, joka on hyvää täydennyskoulutusta koko henkilökunnalle.
Kaikkein hauskinta virkamiesvaihdossa oli, että me molemmat osapuolet koimme että aika oli liian lyhyt ja paljon tekemistä vielä riittää muillekin!
Linkit:Tämä CIMOn tieto-ja neuvontapalveluita esittelevä artikkeli avaa jatkuvan palstan, jossa käsitellään tieto- ja neuvontapalveluilta useimmin kysyttyjä ja juuri nyt ajankohtaisia kysymyksiä.
CIMOn tieto- ja neuvontapalveluiden asiakkaina ovat erilaisista kansainvälistymismahdollisuuksista kiinnostuneet nuoret ja muut maailmalle mielivät. Www-palvelujen ja painettujen julkaisujen lisäksi tarjolla on opastusta ja neuvontaa sähköpostitse, puhelimitse sekä suoraan asiakkaille Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa tietopalvelussa, jossa vierailee vuosittain yli 2000 tiedonhaluista.
Neuvontatapahtumien kokonaismäärä ja sähköisten itsepalveluaineistojen käyttö kasvoivat vuonna 2002 selvästi edellisvuoteen verrattuna. Erityisesti cimoinfo-sähköpostipalveluun ohjautuneiden tiedustelujen määrä lisääntyy vuosi vuodelta - vuonna 2002 sähköpostitse saapui miltei 9000 tiedustelua. Yhteensä tilastoitiin lähes 15 000 asiakasneuvontatapahtumaa.
Mitä tieto- ja neuvontapalveluilta sitten useimmin kysytään? Tämän selvittämiseksi sekä tietopalvelussa vierailleiden asiakkaiden kysymykset että sähköpostitse saapuneet tiedustelut tilastoitiin teemoittain (neuvontapuhelinpalveluumme tulleet tiedustelut eivät siis sisälly näihin tilastoihin).
Tieto- ja neuvontapalveluihin tulleet kysymykset painottuivat odotetusti opiskelumahdollisuuksia koskevaan neuvontaan. Varsinkin tutkinnon suorittamiseen ulkomailla liittyvistä asioista kysytään paljon. CIMOn ja työministeriön yhteistyönä toteutetun Perustieto-sarjan oppaita, jotka ovat saatavissa sekä painotuotteina että pdf-muodossa, imuroitiin CIMOn www-palvelimelta yli kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Myös tietopalvelun maakohtaisesti luokiteltu aineisto oli asiakkaidemme ahkerassa käytössä. Siinä missä tietopalvelussa vierailleiden asiakkaiden kysymykset liittyivät useimmiten ulkomailla opiskeluun, cimoinfo-sähköpostipalveluun saapuneiden tiedustelujen selkeästi suurin aihepiiri oli opiskelu Suomessa. Samassa yhteydessä ulkomaalaiset asiakkaat kyselivät usein myös opintojensa rahoitukseen liittyvistä asioista, mm. CIMOn tarjoamista erilaisista apurahamahdollisuuksista. Vaikka CIMOn myöntämät apurahat kohdistuvatkin selkeästi ja lähes poikkeuksetta jatko-opiskeluun ja tutkimustyöhön, ovat perustutkinto- ja vaihto-opiskelun rahoittamiseen liittyvät kysymykset edelleenkin varsin yleisiä.
Toiseksi suurimmaksi ryhmäksi kummassakin palvelussa osoittautuivat kansainvälistä työskentelyä ja työharjoittelua koskevat kysymykset. CIMO ei tarjoa työnvälityspalveluita, mutta CIMOn harjoitteluohjelmiin ja muuhun työharjoitteluun liittyviä tiedusteluja vastaanotamme luonnollisesti paljon. Neuvontatyön ruuhkahuiput osuvatkin yleensä harjoitteluohjelmien hakuaikojen kohdalle.
EU-ohjelmia koskevia tiedusteluja tieto- ja neuvontapalveluihin saapuu eniten Nuoriso-ohjelman tiimoilta, etenkin vapaaehtoistyöhön liittyvät mahdollisuudet tuntuvat kiinnostavan monia nuoria. Sitä vastoin esimerkiksi Erasmus-opiskelijavaihto-ohjelmasta nuoret kysyvät vain satunnaisesti - syynä lienee se, että tarpeellinen tieto välittyy kiinnostuneille tehokkaasti ohjelmassa mukana olevien oppilaitosten kv-yksiköiden ja opiskelijapalvelujen kautta. Sama koskee muita vaihto-opiskeluväyliä, joita ovat esimerkiksi ISEP, Nordplus ja bilateraaliset vaihtosopimukset. Tyypillinen vaihto-opiskelusta kysyvä tieto- ja neuvontapalvelujen asiakas onkin yleensä tilanteessa, jossa vaihtokausi ulkomailla kiinnostaa mutta oman oppilaitoksen tarjoamat kansainvälistymismahdollisuudet eivät syystä tai toisesta täytä opiskelijan toiveita. Tieto- ja neuvontapalveluista voi kuitenkin saada opastusta ja lisätietoja myös itsenäiseen vaihto-opiskelupaikan järjestämiseen liittyvissä asioissa.
Osalla asiakkaista ei välttämättä ole mielessään yllämainittuihin ryhmiin selkeästi kuuluvia ja "valmiita" kysymyksiä - meihin yhteyttä ottava saattaa olla liikkeellä varsin avoimin mielin, kansainvälistymismahdollisuuksiaan kartoittamassa. Sellaisissakin tapauksissa autamme toki mielellämme!
CIMO / Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi
PS. Muistathan myös nuorille ja nuorten parissa toimiville suunnatun uuden Maailmalle.net http://www.maailmalle.net -palvelun, josta saat tukea tiedonhakuun!
CIMO ja Helsingin yliopiston suomen kielen laitos järjestivät helmikuun 14. päivänä seminaarin, jossa käsiteltiin ulkomaisten korkeakouluopiskelijoiden suomen kielen opetuksen ajankohtaisia haasteita. Seminaariin osallistui noin 70 suomen kielen opettajaa ja kansainvälisten asioiden parissa työskentelevää eri yliopistoista ja ammattikorkeakouluista.
Päivän ohjelma oli varsin tiivis ja monipuolinen. Seminaarissa kuultiin mm. opetusneuvos Anita Lehikoista opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston yliopistoyksiköstä sekä kansainvälisten palvelujen päällikkö Markus Laitista Helsingin yliopistosta. Aihetta tarkasteltiin myös CIMOn koordinoimien EU:n vaihto-ohjelmien näkökulmasta. Käydyissä keskusteluissa todettiin, että vaikka opiskelijamäärät ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet ja opiskelijat ovat enenevässä määrin kiinnostuneita suomen kielen opiskelusta, resursseja ei ole voitu vastaavassa suhteessa kasvattaa. Huolestusta herätti myös, miten Bolognan sopimus vaikuttaa korkeakouluissa annettavan kielitaito-opetuksen määrään ja tavoitteisiin.
Opetuksen arkipäivää valottivat Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistojen suomen kielen lehtorit puheenvuoroissaan. Keskustelussa kävi ilmi, että yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden kielitaitotarpeet ovat varsin samansuuntaisia ja oppilaitosten intressit ja ongelmat yhteneväisiä. Lopuksi pohdittiin tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä kielenopetuksessa ja kielitaidon arvioinnissa. Erilaista verkkomateriaalia on monissa oppilaitoksissa jo laadittu ja alan osaamista löytyy. Todettiinkin että korkeakoulujen kannattaa lisätä yhteistyötä tällä alalla.
Krista Kaipainen, Projektisihteeri / UKAN
CIMO osallistui jo neljännen kerran Pariisissa tammikuussa järjestetyille opiskelijamessuille, joiden pääpaino on erityisesti kansainvälisissä opinnoissa. Le Salon des Formations Internationales -messuilla käy kolmen päivän aikana runsas 50 000 vierailijaa, joita kiinnostavat opiskelu- ja harjoittelumahdollisuudet ulkomailla. Tämän vuoden ehdottomasti suosituin aihe oli kansainvälinen liiketoiminta eli International Business ja sen opiskelumahdollisuudet suomalaisissa korkeakouluissa. Myös ympäristöosaaminen, muotoilu ja esimerkiksi hoitotiede olivat aiheita, joista CIMOn emännöimällä näyttelyosastolla välitettiin tietoa vierailijoille. Kävijät olivat kiinnostuneita vaihto-opiskelusta, mutta myöskin maisterin ja tohtorin tutkintoon johtavista ohjelmista kyseltiin ahkerasti.
Yhdeksän neliön näyttelyosasto oli somistettu tauluilla, joissa esitettiin näkyvästi kysymys Why Finland - miksi Suomi? Varsin palkitsevaa oli huomata useammankin vieraan pysähtyvän lukemaan viestiä ja pyytämään sitten meitä kertomaan mitä Suomi heille tarjoaa. Sanoipa joku kokeensa varsinaisen ahaa-elämyksenkin - niin miksikäs todella ei!
Ranska on varsin aktiivinen yhteistyökumppani mm. Erasmus-ohjelmassa. Viime lukuvuonna Ranskasta tuli Suomeen 467 opiskelijaa, ja Suomesta lähti 320 Ranskaan. Kaikkiaan Ranskasta tuli toiseksi eniten Erasmus -vaihto-opiskelijoita Suomeen.
Merja Lankinen, Viestintäpäällikkö / CIMO
Syksyllä 2003 CIMOn raporttisarjassa julkaistaan kolme tutkinto-opiskelua ulkomailla käsittelevää selvitystä. Tarkastelun kohteena ovat sekä ulkomaiset tutkinto-opiskelijat Suomen korkeakouluissa että suomalaisten tutkintoon johtava opiskelu ulkomailla.
Opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus rajataan usein pelkkään vaihto-opiskeluun ja ulkomailla tapahtuva tutkinto-opiskelu unohdetaan. Koko tutkinnon suorittaminen ulkomailla onkin pitkälti tutkimaton sarka: ketkä opiskelevat ulkomailla ja mitä, miksi he lähtevät ulkomaille ja mitä heille opiskelun aikana ja tutkinnon suorittamisen jälkeen tapahtuu? Tutkinnon suorittaminen ulkomailla ei kuitenkaan ole aivan vähäinen ilmiö: vuosittain noin 5000 suomalaista opiskelee ulkomailla ja vajaat 4000 ulkomaista Suomessa. Oletettavissa on, että määrät kasvavat tulevaisuudessa. Koko tutkinnon suorittaminen ulkomailla asettaa myös korkeakouluille uusia haasteita. Niiden tulee profiloitua kansainvälisesti, rekrytoida opiskelijoita ulkomailta ja tarjota heille mielekästä opetusta.
Tutkimus ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista Suomen korkeakouluissa toteutetaan yhteistyössä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs:n kanssa. Tavoitteena on saada tietoa sekä suomalaisten korkeakoulujen valmiudesta rekrytoida ulkomaisia opiskelijoita että ulkomaisten opiskelijoiden kokemuksista Suomessa opiskelusta. Selvityksen laativat Taina Kinnunen Otus rs:stä sekä Pirjo Aalto CIMOsta.
Suomalaisia tutkinto-opiskelijoita ulkomailla käsittelevässä selvityksessä luodaan kattava yleiskuva siitä, mitä tutkintoja ja missä suomalaiset suorittavat. Tarkastelun kohteena ovat myös ulkomaille lähdön syyt sekä opiskelijoiden tulevaisuudensuunnitelmat ja valmius palata takaisin Suomeen. Selvitystyöstä vastaa tutkija Irma Garam CIMOsta.
Irma Garam, Tutkija / CIMO
Etsitkö nopeaa ja kattavaa väylää eurooppalaisia koulutusmahdollisuuksia koskevaan tietoon? PLOTEUS-portaalipalvelu toimii oivana navigointivälineenä kaikille, jotka tarvitsevat tietoa koulutusmahdollisuuksista Euroopassa. Palvelun tavoitteena on liikkuvuuden edistäminen ja helpottaminen, ja se onkin siten läheistä sukua EURES-palvelulle, Euroopan talousalueen maiden yhteiselle avointen työpaikkojen eurooppalaiselle tietokannalle.
PLOTEUS-portaali jakautuu viiteen eri alaosioon. Opiskelumahdollisuudet-osiossa, joka on palvelun keskeisin ja sisällöltään laajin osio, käyttäjät voivat suorittaa hakuja eri kriteerien mukaan - opiskelumahdollisuuksia voi kartoittaa niin kyseeseen tulevan koulutusasteen, koulutusalan, opiskelukielen kuin kohdemaankin perusteella. Halutunkaltaisia opintoja tarjoavia oppilaitoksia voi hakea myös alueellisesti kunkin maan kohdalla. Palvelun tarjoamat linkit jäsenvaltioiden kansallisen tason Internet-sivuille ja tietokantoihin tuovat tarpeellisen tiedon vaivattomasti käyttäjien ulottuville.
Koulutusjärjestelmät-osion alle on vastaavasti linkitetty kansallisia Internet-sivustoja, joilta löytyy yksityiskohtaista ja kattavaa tietoa kunkin kohdemaan koulutusjärjestelmästä, tutkintojen tunnustamisesta, koulutuksesta mahdollisesti perittävistä maksuista sekä apurahamahdollisuuksista. Vaihdot-osiosta puolestaan löytyy tietoa eurooppalaisiin vaihto-ohjelmiin osallistumisesta, ja yhteydenotto-osio sisältää nimensä mukaisesti eri jäsenmaiden neuvonta- ja ohjauspisteiden yhteystietoja. Viides osio, muutto johonkin maahan, vuorostaan sisältää kutakin jäsenmaata koskevaa yleistietoa - esimerkiksi vaikkapa elinkustannuksiin, sosiaaliturvaan, verotukseen sekä opiskelun ja työskentelyn juridisiin puitteisiin liittyvää tietoa.
5. maaliskuuta 2003 avatun PLOTEUS-palvelun sisällöntuotannosta vastaa eurooppalainen Euroguidance-verkosto, jonka toimintaa rahoitetaan Leonardo da Vinci -ohjelmasta. Toiminnan kansallisia rahoittajia ovat opetus- ja työministeriöt. Suomessa Euroguidance-toiminnasta vastaa Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO.
Portaaliin voi tutustua Internet-osoitteessa www.ploteus.net.
Samuli Repo, Tietopalvelusihteeri / CIMO
Taideteollisen korkeakoulun ja Cumulus-järjestön koordinoima West meets East -muotoiluhanke menestyi EU:n Kulttuuri 2000 -ohjelman Eurooppa Pietarissa -erillishaussa. Rahoitusta saa kaikkiaan neljä hanketta, joista yksi liittyy visuaalisiin taiteisiin ja kolme esittäviin taiteisiin. Hankkeille myönnetty tuki on yhteensä lähes 286 000 euroa.
Syksyllä 2002 Euroopan komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto järjesti Eurooppa Pietarissa -hakukierroksen tarkoituksenaan vahvistaa EU:n ja Venäjän suhteita sekä nostaa esille kulttuurien yhtymäkohtia. Hanke-ehdotuksia jätettiin kaikkiaan yhdeksän, joista yksi oli Suomesta. Kansainvälisen asiantuntijaryhmän avustuksella komissio valitsi Taideteollisen korkeakoulun ja Cumulus-järjestön yhdessä koordinoiman West meets East -muotoiluhankkeen parhaaksi Eurooppa Pietarissa -hankkeeksi. Pietarissa syksyllä 2003 kuuden maan yhteistyönä järjestettävällä kolmipäiväisellä muotoilutapahtumalla halutaan vahvistaa Venäjän taiteen ja muotoilutradition vuoropuhelua sekä Euroopan että muun maailman kanssa. Suomesta tapahtumaan osallistuu myös Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutti.
Joukko venäläisiä ja suomalaisia jatko-opiskelijoita ja tutkijoita oli 11. - 17. tammikuuta koolla Tvärminnessä Helsingin yliopiston eläintieteellisellä asemalla. He osallistuivat CIMOn suomalais-venäläiseen talvikouluun, joka järjestettiin nyt seitsemännen kerran. Useille tieteenaloille ulottuvan koulun teemana oli neurotiede ja nimenä ”Neuroscience: from molecules to brain fuctions”. Talvikoulu toteutettiin yhteistyössä alan eturiviin kuuluvien suomalaistutkijoiden kanssa. Talvikoulun venäläisistä osanottajista suurin osa tuli Pietarista ja Moskovasta, mutta jotkut niinkin kaukaa kuin Kazanista, Donin Rostovista ja Novosibirskista.
CIMOn talvikoulujen tarkoituksena on löytää lahjakkaita, väitöskirjatyönsä alkuvaiheessa olevia tai sitä suunnittelevia venäläisiä opiskelijoita ja saada heidät suuntaamaan tiensä jatko-opintoihin Suomeen perinteisesti vetovoimaisempien maiden kuten USA:n tai Saksan sijaan. Talvikoulun teemasta riippuen haku kohdistetaan suoraan kyseistä tieteen alaa edustaville laitoksille ja tutkimusryhmille Venäjällä. Talvikouluun valitaan 25 venäläistä osallistujaa, joista myöhemmin noin puolet tulee kutsutuiksi Suomeen. Talvikouluissa kulloinkin opettavat tutkijat ottavat ohjattavikseen talvikoululaisia, joita varten CIMO myöntää Fellowship-apurahan.
Viikon aikana talvikoulussa joutuivat puntariin osallistujien tiedollisen kapasiteetin lisäksi monet muutkin tutkijalle tärkeät ominaisuudet kuten luovuus ja uuden tiedon nopea omaksumiskyky. Nämä ominaisuuksia ovat varsin välttämättömiä itse talvikoulussakin, kun kolmesta venäläisestä ja yhdestä suomalaisesta koostuvat työryhmät rakentavat aihepiiristä omat teemansa ja raportoivat niistä päivittäin opettajille ja muille opiskelijoille. Myös kielitaito joutui koetukselle raportteja tehtäessä ja esitettäessä. Lisäksi tiukkatahtisessa koulussa ilmenevät ryhmätyöskentelyssä välttämättömät sosiaaliset taidot sekä kyky keskittyä olennaiseen kovankin aikapaineen alla.
Talvikoulut ovat tuoneet Suomeen useita kymmeniä lahjakkaita jatko-opiskelijoita eri tieteenaloilta, osa heistä on väitellyt Suomessa, jotkut käyneet Suomesta käsin puolustamassa väitöskirjaansa kotimaassaan. Suurimmalle osalle on myös CIMOn apurahakauden jälkeen löytynyt jatkorahoitusta, mikä on mahdollistanut talvikoululaisten jäämisen eri pituisiksi ajoiksi Suomeen.
Hannele Ahti, Erikoissuunnittelija, Jatko-opiskelun ja asiantuntijavaihdon apurahayksikkö / CIMO
Euroopan komissio keräsi ns. avoimella kuulemisella näkemyksiä EU-ohjelmien tulevaisuudesta seuraavalla ohjelmakaudella. Kuka tahansa sai ilmaista mielipiteensä komission www-palvelusta saatavalla lomakkeella. Vastauksia saapui määräaikaan eli helmikuun 2003 loppuun mennessä noin 1600. Kevään aikana vastaukset käy läpi komission valitsema ulkopuolinen taho, jonka laatiman yhteenvedon pohjalta komissio julkistaa tämän vuoden lopussa tai vuoden 2004 alussa ehdotuksen siitä, mikä tulee olemaan EU:n koulutus- ja nuoriso-ohjelmien tulevaisuus vuodesta 2007 eteenpäin.
Päätös Euroopan komission viime kesänä tekemästä Erasmus World -ohjelmaesityksestä saadaan mahdollisesti tämän kevään aikana. Vuonna 2004 alkavaksi suunnitellun puiteohjelman avulla lisättäisiin korkeakouluopettajien ja erityisesti maisteritason lahjakkaiden opiskelijoiden vaihtoa EU:n ja muun maailman välillä. Erasmus World -ohjelmaesitys löytyy komission palvelimelta osoitteesta http://europa.eu.int/comm/education/world/world_en.pdf (PDF-tiedosto).
- kokonaisbudjetti 18,7 miljoonaa euroa (v. 2001: 18 miljoonaa euroa)
- työsuhteita 94 ja henkilötyövuosia 79,51 (v. 2001 102 ja 81,57)
- apurahoina ja avustuksina jaettiin noin 11,7 miljoonaa euroa
(v. 2001 noin 11,2 miljoonaa euroa)
- 16 639 henkilöä liikkui ohjelmissa (v. 2001 16 233)
- tilastoitua henkilövaihtoa 80 eri maan kanssa
- 112 kotimaista ja 42 kansainvälistä julkaisunimikettä, joiden yhteisjakelu noin 185 000 kpl (v. 2001 87 kotimaista ja 39 kansainvälistä nimikettä, joiden jakelu 213 510)
- 14 785 neuvontatapahtumaa tietopalvelussa (v. 2001 13 650)
- 516 000 www-palvelujen käyttäjää (v. 2001 460 000)
Lokakuun 2002 lopussa avasimme nuorille uuden Maailmalle.net -palvelun osoitteessa http://www.maailmalle.net. Palvelu on saanut hyvän vastaanoton, ja aktiivisen käyttäjäkunnan valppauden ansiosta toimimattomat linkit tai avautumattomat tiedostot huomataan pikaisesti ja voidaan korjata mahdollisimman ripeästi.
Helmikuussa 2003 avattiin rakenteeltaan ja sisällöltään täysin uusittu Cimo.fi. Sivut on suunnattu erityisesti koulutuksen, kulttuurin ja työelämän kansainvälistymisen parissa työskenteleville asiantuntijoille.
Palvelu avataan myös ruotsin- ja englanninkielisinä loppukeväällä 2003.
Heli Salonen verkkotiedottaja / CIMO