Harjoittelu kouluttaa, Espanja ja Latinalainen Amerikka houkuttaa

Harjoittelun suosio on ollut viime vuosina nousussa, mikäli CIMOn tilastoihin on uskomista. Varsinkin espanjankieliset maat - muiden eksoottisiksi koettujen maiden joukossa - ovat kohentaneet asemiaan suomalaisopiskelijoiden harjoittelumarkkinoilla.

Mutta mikäs on harjoitellessa Espanjassa tai Chilessä, kun takana on suomalaisen opinahjon tanakkaa kielikoulutusta. Nykyisin yliopistojen kielikeskusten salien penkit eivät ammota tyhjyyttään, kun on kyse espanjan kielen opinnoista. Älykkäät suomalaisopiskelijat ovat havainneet, ettei pelkällä englannin kielellä nykymaailmassa välttämättä kovin pitkälle pötkitä. Ei silloin, jos kiinnostuksen kohteena on muu kuin angloamerikkalainen kulttuuripiiri. Professori Andrew Chestermann Helsingin yliopistosta totesikin jonkin aikaa sitten Yliopistolainen lehden haastattelussa sattuvasti: ”Nykyisten humanistiopiskelijoiden kielitaito on hämmentävän monipuolinen. Pitkällä tähtäimellä tämä on Suomen kulttuurille valtava etu. Englannille käy tosi huonosti, jos englantilaiset eivät puhu muuta kuin omaa kieltään. He ovat oman kielensä vankilassa.”

Kielitaidon kautta voi siis helpottaa kommunikointia ja lisätä kulttuurista ymmärtämystä. Eipä ole harvinaista, että suomalaisopiskelijan kielivalikoimaan kuuluu nykyisin ainakin kaksi tai jopa neljäkin kieltä. Niistä yksi saattaa olla Suomessa perinteisesti harvemmin harrastettu kieli.

Kansainvälinen harjoittelu on jatkoa vaihto-opiskelulle ulkomailla

Harjoittelu ulkomailla on yksi aste eteenpäin matkalla kansainvälisyyteen. Harjoittelija joutuu perehtymään aiempaa syvemmin vieraan kielen käyttöön ammatillisissa yhteyksissä sekä uusiin tapoihin ja tottumuksiin. Työpaikan kansainvälinen yhteisö ei aina ehkä ole niin monisyinen kuin mitä opiskelumaailman kansainvälinen yhteisö, mutta sitäkin tiiviimpi. Siinä ei enää riitäkään monikulttuurisuuden tai tietyn maan toimintatapojen pintapuolinen ymmärtäminen, vaan harjoittelija joutuu perehtymään siihen yhteen ja tiettyyn tapa- ja työkulttuuriin syvällisesti. Kun lähtee ulkomaille harjoitteluun, on hyvä miettiä: ”Miksi oikeastaan hakeudunkaan harjoittelemaan ulkomaille?” Suomalaisille yksi tärkeimmistä opeista ulkomaanharjoittelussa voisi olla suhdetoimintataitojen lisääntyminen. Toinen ahaa-elämys saattaisi olla se, että ulkomailla oppii pakostakin arvostamaan suomalaisen työelämän joustavuutta ja jopa byrokratiaakin. Kotimaan ja ulkomaan hyvät sekä huonot puolet avautuvat päivänselvinä harjoittelijan silmien eteen. Uramieltymykset alkavat hahmottua.

Minne matka Paavoseni? Latinalaiseen Amerikkaanko?

Eksoottisuus on sitä, että jokin on ennestään tuntematonta ja se vaikuttaa sinusta oudolta. Samalla se kuitenkin ihastuttaa, ja joskus vihastuttaakin. Eksoottisia voivat olla vaikkapa keväiset matonkuivatustelineet joen rannalla. Eksoottista on se, että meksikolaisista kuplavolkkaritakseista puuttuu toinen etupenkki. Eksoottista on se, että argentiinalaiset minipihvit vastaavatkin kooltaan suomalaisissa ravintoloissa normaalisti tarjottavia pihvejä. Selittääkö tämä ns. eksoottisuus ja maittemme erilaiset tavat ja tottumukset osaltaan sen, miksi vaikkapa espanjalaisopiskelijat ovat viime vuosina hakeutuneet sankoin joukoin Suomeen?

Kulttuurimme ovat siis tarpeeksi erilaisia. Eksoottisuus kutittaa. Eksoottisuus kiihdyttää. Eksoottisuus houkuttaa. Silloin on hyvä suunnistaa harjoittelemaan Latinalaiseen Amerikkaan. Tai olisiko sittenkin viisasta aloittaa espanjan- tai portugalinkieliseen työelämään tutustuminen Iberian niemimaalta? Kulttuurinen silta on helpommin ylitettävissä. Turvallisuustekijät ovat paremmin hanskassa. Puhe on hitusen ymmärrettävämpää. Ennen harjoittelukohteen valintaa on joka tapauksessa hyvä panna mietintämyssy päähän. Ja käydä sohvalle makaamaan. Ja eiköhän pohdiskelu johdata sinut hitaasti, mutta varmasti siihen juuri sinulle sopivaan harjoittelukohteeseen.


El Caminito, Boca ja Buenos Aires. Alueen ravintolat täyttyvät kulmakunnan jalkapallokuuluisuuden Boca Juniorsin pelatessa kotiotteluitaan.

Annetaanko harjoittelijalle kunnon hommia?

Ei, tai sitten kyllä. Espanjassa harjoitelleet suomalaisopiskelijat totesivat harjoitteluraporteissaan, että harjoittelu Espanjassa oli joskus yllättävänkin oman osallistumisen, itsenäisen suunnittelun ja jopa vastuunkannonkin mahdollistava. Harjoittelijat asetettiin samalle viivalle varsinaisten työntekijöiden kanssa. Aktiivisuus ja yrittäminen oli siis valttia. Joskus haasteellisia tehtäviä tosin sai vasta, kun sitkisteli sen kuuluisan mustan ja hikisen harjoittelujakson alun. Tämäkin on ymmärrettävää. On perusteltua, että haasteellisia tehtäviä annetaan harjoittelijalle vasta tietyn orientoitumisvaiheen jälkeen - eli kun esimies havaitsee, mihin harjoittelija itse asiassa pystyy. Suomalaisopiskelijat tuntuvat kyllä tehneen hyvää työtä ulkomailla: Heidän maineensa ahkerina, luotettavina ja kielitaitoisina harjoittelijoina on jo levinnyt työnantajien keskuudessa. Tämä vaikuttaa tietysti jatkossakin myönteisesti työnantajien halukkuuteen palkata suomalaisia opiskelijoita harjoittelijoikseen.

Aina ei harjoittelujakso kuitenkaan ole onnistunut. Usein syynä on ollut se, että työnohjaus on ollut puutteellista. Joskus harjoittelijan aktiivinen yrittäminenkään ei ole saavuttanut vastakaikua työpaikalla. Työyhteisö on saattanut jäädä etäiseksi, vaikka kaikki ovatkin olleet harjoittelijalle periaatteessa ystävällisiä. Harjoittelija on jätetty oman onnensa nojaan, eikä hänelle ole annettu riittävästi palautetta. Kuulostaako tutulta? Tapahtuuko tällaista joskus myös Suomessa?

Onnistui harjoittelujakso tai ei, kaikissa tapauksissa on tärkeää kirjata harjoittelussa saavutettu ja puuttumaan jäänyt, kuten omat vahvuudet ja heikkoudet, paperille. Ja jatkaa sitten näiden asioiden ja ominaisuuksien metsästämistä ja kehittämistä. Sitkeys, ahkeruus ja rehellisyys palkitaan kyllä ennen pitkää. Tästä olen varma.

Latinokulttuurissa ihmissuhteet ovat keskeisiä

Vanha totuus on: ”Sitä saa, mitä antaa”. Matkalle mukaan kannattaa pakata roima annos avoimuutta, ja enemmän kuin ripaus kärsivällisyyttä. Latinokulttuurissa on hyvä muistaa, että hitaasti hyvä tulee. Aikakäsitys on erilainen. Käsitys sopimusten ja suunnitelmien pitävyydestä vaihtelee. Nytkö nyppii suomalaista tarmonpesää? Veikkaan kuitenkin, että kotiintuomisina maailmalta on joka tapauksessa aimo annos taitoa ja varmuutta: käytännön kielitaitoa, maa- ja tapatuntemusta, ongelmanratkaisutaitoja sekä ymmärrystä työskennellä vieraassa ympäristössä.