SUOMEA KROATIAAN!

CIMOn, Zagrebin yliopiston ja Suomen Kroatian suurlähetystön yhteisenä hankkeena järjestettiin loka-marraskuussa 2003 Zagrebin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa suomen kielen opetuskokeilu. Kokeilun tarkoituksena oli selvittää, onko Zagrebissa niin paljon kiinnostusta suomen kielen opiskelua kohtaan, että opetusta kannattaisi jatkaa. Suomea opetettiin hungarologian ja orientalistiikan laitoksessa. Opiskelijaryhmä koostui pääasiassa yleisen kielitieteen, unkarin sekä muiden kieliaineiden opiskelijoista. Monien opiskelijoiden Suomi-kiinnostusta siivitti se, että Suomi on HIM-yhtyeen kotimaa ja Ville Valo puhuu suomea.

Sota Kroatiassa loppui vuonna 1995, mutta sodan jäljet heijastuvat vielä Suomen suurlähetystön informaatiosivuilla seuraavasti: ”Matkustaminen Kroatiassa on pääosin turvallista. Katurikollisuus on vähäistä ja maan poliittiset sekä sosiaaliset olot ovat vakiintuneet. Kuten yleensäkin matkustettaessa, normaalia varovaisuutta kannattaa noudattaa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava ns. entisillä sota-alueilla, missä on edelleen miinoista raivaamattomia alueita. Liikkuminen näiden alueiden pääteillä on turvallista, mutta päällystämättömille pikkuteille, hylätyille peltotilkuille tai vanhoille rintamalinjoille (mistä tuhoutuneet talot ovat hyvä varoitusmerkki) ei ole syytä lähteä kävelemään.”

Länsi-Kroatia ei kuitenkaan joutunut kärsimään sodasta, ja Zagrebissakin oli ollut vain vähäistä kranaattitulitusta. Esimerkiksi Zagrebin yliopisto jatkoi toimintaansa koko sodan ajan. Hätkähdyttävää kuitenkin on, että nuorilla ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia ilmahälytyksistä, etnisistä puhdistuksista ja maasta pakenemisesta.


Kalastajien verkkosäkkejä.

Kiinnostus, jota opiskelijat tunsivat suomen kieltä kohtaan, kumpusi monesta eri lähteestä. Suomi oli heille kiistatta kaukainen, erittäin eksoottinen maa, jonka kummallista kieltä oli kiinnostavaa opiskella. Erityisen tärkeäksi Suomen teki jäsenyys EU:ssa. Kroatia haluaa kääntyä kohti länttä, ja EU:n jäsenmaan kielen oppimisesta saattaisi olla nuorille ihmisille hyötyä siinä vaiheessa, kun Kroatia liittyy jäseneksi.

Innokkaimmin suomea kuitenkin opiskelivat yleisen kielitieteen opiskelijat, joiden oli määrä opiskella jotakin ei-indoeurooppalaista kieltä. Toinen selkeä innokkaiden ryhmä olivat HIM-fanit, jotka kuuntelivat hartaina Ville Valon tulkintaa Baddingin kappaleesta Niin jykevää on rakkaus ja osasivat itsestään selvästi HIMin englanninkieliset kappaleet ulkoa sanasta sanaan. Sama joukkio kyllä lopulta lauloi Satumaatakin tunteella.


HIM-fanit tutustuvat Supisuomea-materiaaliin.

Opetus järjestettiin kahtena kahden viikon periodina loka-marraskuussa 2003, eikä tässä kokeiluvaiheessa muiden opiskeltavien aineiden raivaaminen suomen opetuksen tieltä ollut onnistunut. Opiskelijat siis joutuvat valitsemaan, tulevatko suomen tunnille vai menevätkö omien opintojensa tunneille. Aina suomen tunneille tuleminen ei onnistunut, ja niin alun noin neljästäkymmenestä opiskelijasta hiukan yli kaksikymmentä suoritti sisukkaasti kurssin tentin.

Kiinnostus Suomea kohtaan oli suuri paitsi kielen, myös kirjallisuuden alalla. Paikalliset kustantajat ja Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus etsivät kuumeisesti henkilöitä, jotka pysyisivät kääntämään suomalaista kirjallisuutta kroatiaksi. Zagrebin radioon tehtiin ohjelmaa, jossa käsiteltiin Kalevalan Karhunpeijaisia. Vierailevana suomalaisena sain lukea Kalevalaa suomeksi ja kertoa, mitä Kalevala merkitsee nykysuomalaisille.

Suomen Kroatian suurlähetystö oli erityisen voimakkaasti hankkeen takana ja järjesti opetusperiodin puolivälissä vastaanoton ja valokuvanäyttelyn. Vastaanotolla suurlähettiläs Ilpo Manninen ja filosofisen tiedekunnan dekaani Neven Budak pitivät puheet, joissa toivottiin suomen kielen opetuksen jatkumista Zagrebin yliopistossa ja luvattiin sekä lähetystön että yliopiston tuki hankkeelle. Lähetystöjen tuki suomen kielen opetukselle on monissa maissa hyvin merkittävää. Ulkomaanlehtorit tekevät usein yksinäistä ja joskus raskastakin ”kulttuurilähettilään” työtä ja ovat erittäin kiitollisia, kun saavat apua kohdemaiden lähetystöistä vaikkapa keskustelujen, kokoontumisien tai opetusmateriaalien muodossa.

Opiskelijat tutustuivat suomen kieleen uuden, YLE:n tuottaman Supisuomea-materiaalin avulla. Siihen kuuluvat oppikirjat, CD-äänite, videot ja verkkomateriaali. Materiaalin visuaalinen puoli vaikutti uppoavan opiskelijoihin, joista kukaan ei ollut koskaan käynyt Suomessa. Oli hauskaa seurata opiskelijoiden reaktioita, kun he katselivat Helsingin nähtävyyksiä tai nauroivat oppimateriaaliin sisällytetylle saippuasarjalle. Toisaalta kielen rakenteista kiinnostuneet opiskelijat joutuivat etsimään suomen kielioppia muualta verkosta, koska sen yhtenäinen ja selkeä kooste puuttui materiaalista. Opiskelijat olisivat lisäksi halunneet tutustua suomen kielioppiin englanniksi. Supisuomea-sanakirja oli ahkerassa käytössä (www.yle.fi/opinportti/supisuomea).


Kroatian vaakuna on jokaisessa luentosalissa.

Kroatia on merkillinen ja lumoava sekoitus vastakohtia: jos puhuu yliopiston seinistä putoavista rappauksista, täytyy muistaa huippuvarusteltu tietokoneluokka; jos mainitsee köyhyyden, täytyy muistaa kännykät ja muotivaatteet; jos väittää olevansa idässä, täytyy muistaa pitkä läntinen historia Habsburgien vallassa; jos sanoo jotakin sosialismin ajasta ja sen ilmiselvästä näkymisestä kaupunkikuvassa, sattuukin juuri tuijottamaan Sonyn, Nokian tai Carlsbergin mainosta.

Sota on ohi, nuoret ihmiset ovat hätkähdyttävän avoimia monille asioille. He ovat jopa valmiita opiskelemaan meidän kieltämme ja outoa, melankolista, sysisuomalaista kulttuuriamme.