Koulutuksen kansainvälistyminen tempaisi mukaansa

"Uskomatonta, että tällaisia töitä on olemassa!", Outi Savonlahti sanoo tyytyväisenä. Hänen mukaansa työ kansainvälisten asioiden parissa on nimittäin erittäin vaativaa, mutta samalla vaihtelevaa ja antoisaa. Yliopistoväen hyvin tuntema Savonlahti on suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälistymisen pioneereja. Hän on työskennellyt vuodesta 1990 Joensuun yliopiston kansainvälisten asioiden yksikössä; ensin kansainvälisten asiain sihteerinä ja nykyisin päällikkönä. Pohjois-Karjalan villinkauniin luonnon keskelle hänet houkutteli tismalleen koulutusta ja toiveita vastaava työ. Jo kauan ennen varsinaista työuraa Savonlahti oli mukana kansainvälisessä koulutusyhteistyössä. 1980-luvulla hän toimi Helsingissä Suomi-Ranska -yhdistyksen nuorisotoimikunnan puheenjohtajana edistämässä Suomen ja Ranskan välistä nuorisovaihtoa ja vuosikymmenen lopussa oli vuorossa puheenjohtajuus ASLA-Fulbright-Alumni -yhdistyksessä.

Maisterintutkinnon Savonlahti suoritti aikoinaan Helsingin yliopistossa. Sitten hän jatkoi opintojaan Nancyn Eurooppa-yliopistossa (Centre Européen Universitaire de Nancy), jonka jälkeen hankki maisterinpaperit Nancyn yliopistosta. Opintojen jälkeen hän työskenteli Ranskan suurlähetystössä lehdistösihteerinä. Tässä työssä Savonlahti kiinnostui yhteisöviestinnästä toden teolla, ja niinpä hän päätti jatkaa opintojaan tavoitteena erikoistuminen viestintään ja PR-toimintaan. Sopiva koulutusohjelma löytyi Wisconsinin yliopistosta Yhdysvalloista.

Kotimaahan palattua vuorossa oli pesti englannin- ja ranskankielisten ohjelmien toimittajana Yleisradion Radio Finlandissa. Kahdelta mantereelta hankitusta koulutuksesta on Savonlahden mukaan ollut valtavasti hyötyä työelämässä, sillä sitä kautta hän sai kokemusta sekä amerikkalaisten käytännönläheisyydestä että vanhan Euroopan teoreettisemmin painottuvasta opetuskulttuurista.

"Nykyinen työni on suureksi osaksi yhteystoimintaa ja viestintää. Tärkeimpiä tehtäviäni on tarkkailla kansainvälisen koulutusyhteistyön ja toimintaympäristön muutoksia, jottei mikään asia tulisi yllätyksenä yliopistolle", Savonlahti kuvailee. Tärkeää on myös tehdä Joensuun yliopistoa tunnetuksi ulkomailla ja tiedottaa erityisesti yliopiston englanninkielisistä opiskelumahdollisuuksista.

"Samalla tämä on hyvin pitkälle Suomen markkinoimista ulkomaille. Ensin täytyy tehdä tunnetuksi Suomi, sitten suomalainen korkeakoulutus ja vasta sitten oma yliopisto." Oppilaitosten välisiä kansainvälisiä asioita hoidetaan nykyisin verkostoissa, jolloin suhteita täytyy vaalia jatkuvasti - ei riitä, että on joskus tavattu. Yhteistyö on niin tiivistä, että monista ulkomaisista kollegoista on vuosien varrella tullut hyviä ystäviä. "60 prosenttia työstäni on viestintää ja verkostoissa toimimista, 40 prosenttia hallintoa eli sopimusten valmistelua ja yliopiston laitosten avustamista EU:n koulutusohjelmahankkeisiin liittyvässä paperisodassa."

Kansainvälisten asioiden päällikön toimenkuvaan kuuluu myös pitää huolta siitä, että yliopiston kansainvälistymisstrategia toteutuu ja että opiskelija- ja opettajavaihto on kahdensuuntaista. "Ongelmana on esimerkiksi se, että kehitysmaiden opiskelijoilla ei ole varaa tulla tänne korkean elintason maihin. Siksi odotamme kovasti CIMOn hallinnoimaa uutta kehitysmaaohjelmaa - nytkin meillä on muutama vaihto jäissä juuri vastavuoroisuuden puutteen takia."

Työhön sisältyy paljon myös sisäistä tiedotusta ja markkinointia, kun oman oppilaitoksen opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita rohkaistaan lähtemään ulkomaille. "Olemme lisäksi eräänlaisia rahoituskonsultteja ja selvitämme, miillaisia mahdollisuuksia koulutusyhteistyön rahoitukseen löytyy."

Paljon matkustava Savonlahti ehtii työkiireidensä ohessa nauttia myös kulttuuriharrastuksestaan. Suosikkeihin kuuluvat ooppera ja baletti. Jos vapaa-aikaa jää, saattaa työmatkoillakin osua kohdalle todellisia helmiä - esimerkiksi Brysselissä Savonlahdella oli jo 1990-luvun alussa tilaisuus nähdä John Adamsin Klinghoferin kuolema -oopperan maailmanensi-ilta. Kotona Pyhäselässä ilona on labradorinnoutaja Donna Francesca, jonka pelkkä olemus auttaa unohtamaan paineet. "Vaikka olisi ollut kuinka kiire, niin Donnan nähdessäni unohdan työasiat." Kesäisin sekä emännälle että lemmikille mieluisaa liikuntaa on uiminen läheisessä järvessä.

Kauniissa Joensuussa Savonlahti viihtyy mainiosti ja ikävöi opiskelukaupungistaan Helsingistä lähinnä ystäväpiiriään. "Onneksi pikkuhiljaa ollaan menty siihen, että on sama onko Tukholmassa vai Tuupovaarassa. Kaikki kun ovat tavoitettavissa virtuaalisesti - sähköpostilla ja puhelimella voi pitää yhteyttä."

Pari vuotta sitten Ranskan suurlähetystö nimitti Outi Savonlahden Ranskan kunniakonsuliksi. "Sitä ei ehkä voi sanoa harrastukseksi, mutta se on uusi rooli ja mielenkiintoinen haaste." Kunniakonsulin tehtävä on tehdä Ranskaa tunnetuksi sekä auttaa Joensuussa asuvia ja siellä käyviä ranskalaisia - oiva mahdollisuus jälkimmäiseen tarjoutuu jo työpaikalla Joensuun yliopistossa, jossa on runsaasti ranskalaisia opiskelijoita.

Entä mistä Outi Savonlahti saa voimavaroja aikaa vievään ja vaativaan työhönsä? "Motivaatio löytyy siitä, että uskon kansainvälistymisestä olevan useimmille opiskelijoille ja opettajille hyötyä henkilökohtaisessa kehityksessä, opinnoissa ja työssä. Tässä voi todella muuttaa ihmisten elämää positiiviseen suuntaan!"