Lintusairaalan kuulumisia

EU:n Nuoriso-ohjelman tuella EVS-vapaaehtoiseksi lähtenyt Anna-Mari Pietikäinen löysi mielenkiintoisen pestin Belgiasta. Tässä jutussa hän kertoo kokemuksistaan.

Työskentelen vapaaehtoisena belgialaisessa lintusairaalassa, joka sijaitsee Pohjanmeren rannalla Oostendessa. Vuonna 1984 perustettu Opvangcentrum vogels en wilde dieren Oostende on itsenäinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka toiminta pyörii pitkälti sekä paikallisten että kansainvälisten vapaaehtoisten voimin. Lintusairaala vastaanottaa vuosittain noin 2000 loukkaantunutta lintua, joista noin 60 prosenttia palautetaan terveinä luontoon. Sijainnista johtuen suurin osa potilaistamme on tyypillisiä merilintuja, mutta hoidossamme on myös muita eläinkunnan edustajia, kuten lepakoita, siilejä ja kaneja. Toimenkuvaani kuuluu käytännössä osallistua kaikkeen lintusairaalassa tapahtuvaan toimintaan. Suurin osa työstä on häkkien siivousta ja eläinten ruokkimista. Muita tehtäviäni ovat muun muassa sairaiden lintujen tutkiminen ja vamman määrittely, sen hoito ja lääkintä, lintujen kiinniottaminen ja vapauttaminen sekä käytännön asioista huolehtiminen.

Opvangcentrum vogels en wilde dieren Oostende pyrkii olemaan läheisessä yhteistyössä muiden eläinsairaaloiden kanssa sekä Belgiassa että ulkomailla. Tavoitteisiimme kuuluu tarjota hyvät tilat ja varusteet sekä linnuille että henkilökunnalle. Tarkan protokollan noudattaminen ja selkeitten, päivitettyjen tietojen ylläpito auttaa ratkaisemaan toivottomiltakin tuntuvia tapauksia.

Vogelopvangcentrumin tärkeänä tehtävänä on levittää tietoa eläinten- ja luonnonsuojelusta. Tämän periaatteen inspiroimana Vogelopvangcentrum organisoi toisen Nacht van de Duisternis (Pimeyden yö) -tapahtuman marraskuussa. Voimakkaasti valaistu Belgia hohtaa pienenä valkoisena läiskänä Euroopan kartalla. Tästä ihmisen mukavuudenhalua palvelevasta energiantuhlauksesta hämääntyvät tosin kaikki ne linnut, jotka ylittävät maanpinnalla välkehtivän valomeren. Tapahtuman järjestäjät muistuttivat osanottajia, ettei maapallo ole luotu tyydyttämään vain ihmisen mielihaluja tiedottamalla puhtaan luonnon säilyttämisen tärkeydestä. Tapahtuman päämääränä oli myös lisätä organisaation jäsenmäärää, joka kasvattaa jatkuvasti toiminnaltaan laajenevan eläinsairaalan resursseja tulevaisuudessa.

Tricolor-öljykatastrofi aiheutti sairaalallemme suururakan tammikuussa 2003. Ranskan rannikolla uponnut öljylautta sai aikaan poikkeuksellisen vakavan ympäristötuhon, jonka korjaamiseen eläinsairaalalla ei ollut tarvittavia resursseja. Tuhannet paikalliset ja kansainväliset vapaaehtoiset tarjosivat apuaan katastrofia varten perustetussa kriisikeskuksessa. Tuhannet öljyyntyneet linnut olivat erikoistarkkailun alaisina, ja kävivät läpi yksityiskohtaisen prosessin pesua ja vapautusta varten.


Öljyinen etelänkiisla pesulla.

Lautasta irronnut öljy aiheutti keskukselle työtä vielä saman vuoden joulukuussa, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Nyt hoidossamme olevista öljylinnuista suurin osa on etelänkiisloja ja ruokkeja. Päivämme täyttyvätkin niiden paapomisesta, sillä elleivät ne suostu syömään itse, on tehtävänämme ruokkia ne ruiskun ja letkun avulla. Lisäksi jokainen lintu on punnittava aamuisin, jotta päivän ravinnon ja lääkityksen tarpeellisuus voidaan määrittää. Kun öljylinnut ovat saavuttaneet tietyn painon ja hyvän yleistilan, ne ovat valmiita pesuun. Sen jälkeen ne jäävät luoksemme tarkkailtavaksi, kunnes ne ovat tarpeeksi itsenäisiä vapautettavaksi. 80 prosenttia nuorista öljyyntyneistä linnuista kuitenkin kuolee.

Sairaalan rakastetuimpia asukkeja ovat seitsemäntoista talven yli hoitoomme jäävää siiliä. Piikikkäät ystävämme vaativat erityiskohtelua, sillä myös niiden ruokailua, painonvaihtelua ja loisien ja tautien mahdollisuutta on pidettävä jatkuvasti silmällä. Pyrimme majoittamaan siilit mahdollisimman luonnolliseen ja rauhalliseen ympäristöön, jossa ne voivat talvehtia.

Heitettäköön lopuksi vielä ikivanha klisee: eläinten kanssa työskentely on ikuista oppimista. Jokainen päivä tarjoaa elämyksiä ja yllätyksiä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä vielä kuukausienkin jälkeen. Pikkuisen siilin nappisilmät saavat hetkeksi unohtamaan sotkun, kalanhajun, kiireen, kananpäät, irti leikatut linnunjalat, kaikki tekemättömät asiat ja kaikki ne linnut, joita emme pystyneet auttamaan.