CIMOn talvikoulusta rekrytoidaan lahjakkaita tutkijoita

”Talvikoulun kautta olemme löytäneet taitavia ja työyhteisöön hyvin sopivia tutkijoita,” anatomian professori Pentti Tuohimaa Tampereen yliopiston lääketieteen laitokselta sanoo. CIMOn suomalais-venäläinen talvikoulu on järjestetty vuodesta 1997 lähtien joka vuosi.

Tavoitteena on saada lahjakkaita venäläisiä jatko-opiskelijoita hakeutumaan Suomeen ja toisaalta luoda yhteyksiä tutkijoihin ja yliopistoihin Venäjällä. Talvikoulussa työskennellään viikon ajan monitieteellisissä pienryhmissä huippuprofessoreiden johdolla, ja mukana on aina myös suomalaisia jatko-opiskelijoita.

Pentti Tuohimaa on yksi talvikoulu-idean isistä. Tuohimaan mukaan tiivistahtisen koulutusjakson etu rekrytoinnin kannalta on se, että näin tuleviin jatko-opiskelijoihin päästään tutustumaan niin hyvin ettei yllätyksiä tule myöhemmin. Tampereen teknillisen yliopiston tietoliikennetekniikan professori Jarmo Harju on samaa mieltä: ”Talvikoulu on erittäin hyvä tapa valita uusia jatko-opiskelijoita. Viikon aikana nähdään, onko opiskelija kehityskelpoinen suomalaisen koulutusjärjestelmän kannalta.” Ulkomaisten jatko-opiskelijoiden valitseminen yliopistoihin on etenkin EU:n ulkopuolelta helposti sattumankauppaa, sillä hakijoiden sopivuutta ja maisteritutkintojen vastaavuutta on vaikea tarkistaa pelkkien papereiden perusteella. EU:n sisällä jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuminen käy sujuvammin muun muassa tutkintojen paremman vastaavuuden ja kulttuurien samankaltaisuuden ansiosta. Lisäksi eurooppalaisten laitosten välinen yhteistyö on tiivistä, jolloin toisilleen tuttujen professoreiden on helpompaa suositella sopivia opiskelijoita. EU-maista tulevia auttavat myös EU:n opiskelijavaihto-ohjelmat. ”Varsinkin venäläisten tuleminen Suomeen voisi olla huomattavasti vaikeampaa ilman CIMOn tukea”, Harju arvioi.

Suomesta houkutteleva jatko-opiskelijoille

Ajatus suomalais-venäläisestä talvikoulusta syntyi aikoinaan kolmen suomalaisen professorin - Pentti Tuohimaan, Risto Näätäsen ja Matti Järvilehdon - keskusteluissa. Suomalaisten yliopistojen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa oli ollut lähinnä kulttuuriturismia. Kun Neuvostoliitto hajosi, alkoi lahjakkaita venäläisiä tutkijoita lähteä pois maasta ja Suomessa tuumittiin, että heitä pitäisi saada houkuteltua tännekin. Yhdeksi välineeksi kehiteltiin talvikoulu. Vuosien varrella talvikouluun on osallistunut kaikkiaan noin 200 venäläistä jatko-opiskelijaa, joista monet ovat olleet innokkaita tulemaan Suomeen talvikoulun jälkeen. Viimeisimpään talvikouluun osallistui myös kaksi ukrainalaista.

Talvikoulun rahoittaa CIMO, joka maksaa venäläisille opiskelijoille osallistumisen mahdollistavan apurahan ja matkakustannukset. Talvikouluja on järjestetty Helsingin yliopiston tutkimusasemilla Tvärminnessä, Lammilla ja Hyytiälässä.

Talvikoulu hyödyttää myös venäläistä tutkimusta

”Vaikka talvikoulun tavoitteena on ollut rekrytoida venäläisiä suomalaisiin tutkimusryhmiin, niin tämä ei kuitenkaan ole mitään aivoryöstöä vaan hyödyttää myös venäläistä tutkimusta”, Tuohimaa sanoo. Venäläisille suuri ilonaihe on suomalaisten laboratorioiden korkeampi varustelutaso, jonka ansiosta heillä on mahdollisuus oppia uusia menetelmiä. Monet jatkavat vielä kotimaahan palattuaan yhteistyötä Suomen kanssa. ”Täällä he voivat tehdä kokeita, jotka eivät ole mahdollisia Venäjällä.” Tuohimaa näkee myönteisenä myös lisääntyneen vuorovaikutuksen naapurimaamme kanssa - talvikoulu on selvästi luonut uusia yhteyksiä.

Myös Harju kiittää hyötyä, jota talvikoulu on antanut venäläisille osallistujille. ”Totuushan on, että länsimainen tutkinto on hyvin arvostettu Venäjällä. On selvää, että kun he pyrkivät hyviin asemiin työmarkkinoilla omassa maassaan, niin länsimainen koulutus on iso plussa.”

CIMOn apuraha turvaa alun

CIMOn apuraha talvikoulua ja suomalaiseen tutkimusryhmään sijoittumista varten on kohtuullinen ja nostaa useimpien venäläisten opiskelijoiden elintasoa. Vaikeuksia voi aiheutua siitä, että apurahan varassa olevat ulkomaalaiset eivät kuulu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, jolloin pitkäaikaisten sairaustapausten hoito tulee kalliiksi. ”Toivon, että tämä ongelma ratkaistaan tulevaisuudessa, jottei opiskelijoiden tilanne olisi niin vaikea tässä suhteessa”, Tuohimaa sanoo.

Osallistuminen talvikouluun CIMOn tuella ei kuitenkaan takaa rahoitusta pitkäaikaiseen tutkimustyöhön. Opiskelijoista itsestään on kiinni, pääsevätkö he sisään suomalaiseen yliopistojärjestelmään. ”Lähes säännönmukaisesti talvikouluun osallistuneet ovat jääneet tänne pitemmäksi aikaa. Useimmilla on tavoitteena väitöskirjan tekeminen. Osa siirtynyt yliopistojen tutkijakouluihin, osa saanut apurahoja esimerkiksi Tampereen yliopistosairaalasta”, Tuohimaa kertoo. Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella on tälläkin hetkellä tekeillä useita entisten talvikoululaisten väitöskirjoja. Myös Tampereen teknilliseen yliopistoon talvikoulun kautta tulleet jatko-opiskelijat ovat olleet niin tasokkaita, että he ovat pystyneet nopeasti vakiinnuttamaan asemansa ja saavat nyt rahoitusta muualta.

Moni haluaisi jäädä

Venäläisten opiskelijoiden ja tutkijoiden kannalta eräs maamme eduista vaikkapa Yhdysvaltoihin verrattuna on se, että Suomi on niin lähellä Pietaria ja Moskovaa. Perhekeskeiset venäläiset pitävät sukulaisuus- ja ystävyyssuhteitaan hyvin tärkeinä ja käyvät siksi mielellään usein kotimaassaan. Halua asettua Suomeen pysyvämminkin kuvastaa se, että nykyään tutkijoiden perheet tulevat usein mukana Suomeen; ovatpa jotkut jopa ostaneet täältä asunnonkin. ”Näkee selvästi, että venäläiset arvostavat Suomen turvallisuutta ja rauhallisuutta. Kun ajattelee, miten levotonta esimerkiksi Moskovassa on ollut viime aikoina, niin ymmärtää hyvin kuinka paljon väkivaltaisuudet ja ikävät yllätykset siellä ahdistavat”, Tuohimaa pohtii.

Suomen kieltä ei tarvita kansainvälisessä tutkimustyössä

Ulkomaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voisi auttaa suomen kielen taito, mutta valitettavasti jatko-opiskelijoiden motivaatio opiskella suomea on vähäinen. ”Olisi hyvä, jos kielikoulutusta olisi jo alussa, jotta he pystyisivät kommunikoimaan arkielämässään myös suomeksi”, Tuohimaa sanoo. Toisaalta kun laboratoriossa puhutaan yleisesti englantia eikä tutkijoiden kansainvälisissä ympyröissäkään ole juuri hyötyä suomen kielen taidosta, on motivaation puute helppo ymmärtää. Harju arvelee, että perheelliset ovat saaneet parhaiten tuntumaa suomen kieleen. Hän on myös sitä mieltä, että ainakin pakolliset kielikurssit saattaisivat olla vain pakkopullaa.

Vastaavaa toimintaa voisi olla enemmänkin

”Talvikoulun tyyppistä toimintaa saisi olla enemmänkin, se auttaisi ilman muuta ulkomaisten tutkijoiden rekrytoimista Suomeen”, Tuohimaa arvioi. Hänen mielestään on harmillista, että CIMOn talvikoulu on toistaiseksi ainoa laatuaan. ”Onhan useilla yliopistoilla toki talvi- ja kesäkurssitoimintaa, mutta se ei ole yhtä tehokasta, koska rekrytointifunktio ja seuranta puuttuvat.” Mutta eikö viikon kestävä kurssi ole kuitenkin turhan kallis tapa rekrytoida jatko-opiskelijoita? ”Ei suinkaan. On paljon edullisempaa valikoida tutkimusryhmän jäsenet tällä tavalla ja kohdentaa rahat heti sopiviin henkilöihin sen sijaan että umpimähkään valitaan joku pelkkien hakemusten perusteella ja sitten huomataan, ettei hän sovikaan ryhmään.”