Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa

18.3.2004

Kärsivällinen odotus palkittiin

Ulla Ekberg
Johtaja / CIMO

Torstaina 11.3. 2004 allekirjoitin sopimuksen ulkoasianministeriön kehityspoliittisen osaston kanssa NORTH-SOUTH Higher Education Network -ohjelmasta. Sopimuksen kesto on kolme vuotta ja rahallinen arvo 2.5 miljoonaa euroa.

Kärsivällinen odotus palkittiin. Julkistamistilaisuudessa oli runsas osallistujajoukko ja lämmin tunnelma.

Avaus on uusi molemmille sopijaosapuolille ja sopii erinomaisesti molempien ministeriöiden uusiin poliittisiin linjauksiin, nimittäin uuteen kehityspoliittiseen periaateohjelmaan sekä koulutuksen ja korkeakouluissa suoritettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan.

CIMO ottaa ylpeänä uuden tehtävän vastaan ja tekee parhaansa, että se onnistuisi niin hyvin, että arvioinnin jälkeen saisimme jatkaa ohjelmaa kolmen vuoden jälkeenkin.

Ohjelman todellinen onnistuminen on kuitenkin korkeakoulujen käsissä. Heti alussa on tärkeää, että toimintaa osataan suhteuttaa kehityspolitiikan tavoitteisiin. En kuitenkaan hetkeäkään epäröi, etteikö ohjelmasta tulisi suuri menestys.

Henkilökohtaisesti iloitsen siitä, että CIMO voi tarjota asiakkailleen nyt myös Afrikkaan suuntautuvia mahdollisuuksia. Tyhjä aukko kartassamme tulee toivottavasti samaan värikkään ja iloisesti sykkivän sisällön.



Uusien koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmien valmistelu käynnistyy vuonna 2004

Teksti: Jari Jokinen, erityisasiantuntija / Suomen pysyvä edustusto EU:ssa

Komissio antoi maaliskuun alkupuolella kaksi tiedonantoa, jotka käsittelevät EU:n koulutus-, kulttuuri-, nuoriso- ja audiovisuaalisten ohjelmien tulevaisuutta. Nykyiset ohjelmat päättyvät vuoden 2006 lopussa ja uusia ohjelmia suunnitellaan vuosille 2007-2013. Komissio tehnee varsinaiset ohjelmaesitykset tämän vuoden aikana, minkä jälkeen neuvoston työryhmät ryhtyvät valmistelemaan ohjelmapäätöksiä.

Komission tiedonannot linkittävät koulutus-, kulttuuri-, nuoriso- ja av-ohjelmat tiiviimmin Eurooppa-neuvoston vuonna 2000 hyväksymään Lissabonin strategiaan, jonka mukaan Euroopasta on tehtävä maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä. Koulutusohjelmia käsittelevä tiedonanto keskittyy uuden elinikäisen oppimisen puiteohjelman ja Tempus Plus -ohjelman esittelyyn. Kulttuuri-, nuoriso- ja av-ohjelmia käsittelevä tiedonanto painottaa Euroopan kansalaisuuden, kulttuurin ja sen moninaisuuden vahvistamista.

Päätökset parin vuoden päästä

Tiedonannoissaan komissio arvioi tekevänsä esitykset jo heinäkuussa, mutta parlamenttivaalit ja uuden komission virkaanastuminen myöhästyttävät todennäköisesti aikatauluja. Ohjelmien sujuva käynnistyminen edellyttää, että ministerineuvosto, komissio ja parlamentti pääsisivät yhteisymmärrykseen ohjelmapäätöksestä viimeistään vuoden 2006 alkupuolella. Lopulliset päätökset saattavat kuitenkin lykkääntyä Suomen puheenjohtajuuskaudelle syksyyn 2006. Uudet ohjelmat alkaisivat 2007 alusta.

Lisää käyttäjäystävällisyyttä

Komissio on esityksessään pyrkinyt huomioimaan ohjelma-arvioinneista sekä kevään 2003 konsultaatioprosessista saamaansa palautetta. Tämä näkyy pyrkimyksenä yksinkertaistaa ohjelmanrakenteita, lisätä hajautettua päätöksentekoa sekä kasvattaa ohjelmien vaikuttavuutta. Tiedonannoissa alleviivataan liikkuvuuden merkitystä kaikissa ohjelmissa. Tiedonannon perusteella on liian varhaista sanoa, miten hyvin arviointitulokset voidaan käytännössä huomioida.

Integroitu elinikäisen oppimisen ohjelma

Komission suunnitelmissa yleissivistävän koulutuksen Comenius, ammatillisen koulutuksen Leonardo da Vinci, korkeakoulutuksen Erasmus ja aikuiskoulutuksen Grundtvig jatkaisivat integroidun ohjelman alaohjelmina. Lisäksi komissio esittää uutta poikittaisohjelmaa, jolla vahvistettaisiin koulutuspolitiikkojen kehittämistä, kielten oppimista, tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä sekä tulosten levittämistä. Uuden ohjelman kautta tuettaisiin myös mm. Jean Monnet -professuureja sekä alan eurooppalaisia instituutioita ja organisaatioita.

Komissio esittää ohjelmalle konkreettisia tavoitteita ja toivoo, että joka kymmenes opettaja ja oppilas osallistuisi Comenius-alaohjelman hankkeisiin ohjelmakauden aikana. Erasmus-opiskelijoiden määrän toivotaan kasvavan kolmeen miljoonaan vuoteen 2010 mennessä ja Leonardo-harjoittelijoiden määrän 150 000:een vuoteen 2013 mennessä. Komissio tavoittelee lisäksi 50 000 aikuisopiskelijan osallistumista ohjelmaan vuoteen 2013 mennessä.

Eurooppalaisuus - kulttuurin ja kulttuuridiversiteetin vahvistaminen

Komissio on koonnut kulttuuri-, nuoriso- ja av-ohjelmat omaksi tiedonannokseen, joka keskittyy eurooppalaisen kansalaisuuden vahvistamiseen sekä kulttuurin ja sen monimuotoisuuden edistämiseen. Ohjelma korostaa eurooppalaisia arvoja: mm. vapautta, oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta sekä perusoikeuksien kunnioittamista ja edistämistä. Komission esittänee omat ohjelmansa kulttuuri-, nuoriso ja av-politiikan sektoreille. Tämän lisäksi kansalaisten osallistumista edistävät yhteisön toimet koottaisiin omaksi ohjelmaksi.

Ohjelmakaudella 2007-13 komission tavoitteena on esimerkiksi toteuttaa 40 000 nuorisoprojektia ja 1400 kulttuuriyhteistyöprojektia. Vuositasolla tavoitteena olisi mm. 10 000 nuoren osallistuminen vapaaehtoistyöhön. Ohjelmia pyritään suuntaamaan ja toimenpiteitä priorisoimaan nykyistä tarkemmin siten, että käytössä olevat resurssit vastaisivat paremmin ohjelmille asetettuja tavoitteita.

Ei nuolaisua ennen kuin tipahtaa

Komissio esittää kaikkien ohjelmien osalta konkreettisia, määrällisiä tavoitteita, jotka kasvattaisivat ohjelmien piiriin tulevien määrää merkittävästi. Tavoitteisiin tulee kuitenkin tässä vaiheessa suhtautua erittäin varauksellisesti. Tavoitteiden asettaminen on suorassa suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin, jotka riippuvat yhteisön rahoituskehyspäätöksistä vuosille 2007-13.



Korkeakoulutuksen uusi verkosto-ohjelma lisää mahdollisuuksia yhteistyöhön kehitysmaiden kanssa

Teksti ja kuva: Aino Kivelä, tiedotustoimittaja / CIMO

Suomalaisten ja kehittyvien maiden korkeakoulujen pysyviin yhteistyösuhteisiin tähtäävä verkosto-ohjelma NORTH-SOUTH Higher Education Network Programme käynnistyy keväällä 2004. Aluksi kyseessä on kolme vuotta kestävä pilotti, jota seuraavan arvioinnin jälkeen päätetään jatkosta.

"Ohjelma tähtää instituutioiden väliseen yhteistyöhön, ei henkilöapuun. Suomalainen yliopistomaailma on tässä avainasemassa - nyt etsitään kehitysmaista kumppaneita, joiden kanssa löytyy molemminpuolista kiinnostusta ja tarvetta yhteistyöhön", ohjelman kehittämisessä mukana ollut apulaisosastopäällikkö Christian Sundgren ulkoasiainministeriöstä sanoo.

Pilottivaiheessa NORTH-SOUTH -ohjelmassa ovat Suomen lisäksi mukana Saharan eteläpuolisen Afrikan maat sekä Egypti ja Peru. "Tämä rajaus on mielestäni hyvä, koska alkuvaiheessa on viisainta ottaa mukaan niitä maita, joissa meillä on jo kokemusta kehitysyhteistyöstä ja sitä kautta valmiita suhteita." Lisäksi Suomen resurssit ovat rajalliset, joten tulosten saamiseksi on parempi keskittyä. Kyseisten maiden valinta tukee myös kehityspoliittisen ohjelman linjausta. "Afrikka on kaikin tavoin se alue, joka on jäänyt kehityksestä eniten sivuun, ja siksi keskittyminen sinne on perusteltua." Mukana on myös ns. siirtymävaihemaita eli Egypti ja Peru, joiden kanssa voidaan siirtyä varsinaisesta kehitysyhteistyöstä kaupan, kulttuurivaihdon sekä opetus- ja tutkimusalojen vuorovaikutukseen.

Siinä mielessä NORTH-SOUTH ei tarjoa mitään radikaalisti uutta, että monilla yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on jo ollut yhteistyötä ohjelmamaiden kanssa. "Mutta nyt meillä on tilaisuus tukea olemassa olevaa prosessia. Kumppaneita kehitysmaista hankkinut korkeakoulu voi NORTH-SOUTH -ohjelmasta saada rungon, johon jo syntynyt yhteistyö voi kytkeytyä."

Sundgren on seurannut Ruotsin vastaavaa kehitysyhteistyöohjelmaa (Linnaeus-Palme), josta saadut kokemukset ovat erittäin positiivisia. "Vaikka yliopistojen suunnitteluoikeutta ei ole ohjattu vaan niille on annettu vapaat kädet etsiä juuri omanlaistaan yhteistyötä kehitysmaiden korkeakoulujen kanssa, niin ohjelma ei silti ole hajaantunut moniin pieniin projekteihin vaan tukee Ruotsin yleistä kehitysyhteistyötä." Niiden henkilöiden määrä, jotka ovat saaneet ohjelman aikana käynnistyneiden tutkimushankkeiden kautta kosketusta kehitysmaiden omiin haasteisiin, on yllättävän suuri. "Jos sama onnistuu meillä Suomessa, se merkitsee sitä että Suomeen saadaan lisää tietotaitoa ja osaamista ja siten myös töitä tulevaisuutta ajatellen. Siinä tulee näkyviin todellinen vuorovaikutus ja yhteinen hyöty siitä, että rakennetaan yhdessä demokraattisempaa, ympäristöystävällisempää ja kestävämpää kehitystä." Tämä on ohjelman ydin ja myönteinen asia, myös Suomen kannalta.

Odotukset NORTH-SOUTH -ohjelman suhteen ovat positiiviset. "Olen onnellinen, että ohjelma on viimein lähtenyt liikkeelle - ajatushan on ollut ilmassa jo kauan", Sundgren sanoo. Myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa odotetaan uutta ohjelmaa kovasti. Puhelimet ulkoministeriössä alkoivat piristä jo siinä vaiheessa, kun ensimmäiset alustavat kokoukset ohjelman tiimoilta oli pidetty. "Hyvä puoli on juuri se, että tätä ei ole keksitty ylhäältä päin vaan ohjelmalle on todella kysyntää, sekä suomalaisissa että kehitysmaiden korkeakouluissa."

Miten ulkoministeriössä nähdään yhteistyö CIMOn kanssa? "Oikein hyvä asia on se, että ohjelman toteuttajana on juuri CIMO, jolla on kokemusta ja kapasiteettia. Koko suunnittelutyö on ollut myönteinen kokemus, sillä CIMO on ollut hyvin aktiivinen ja halukas lähtemään mukaan aivan uudenlaiseen hankkeeseen."



Lapin lumi New Yorkista katsottuna eli harjoittelijana The Snow Showssa

Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Kuvat: Jeffrey Debany, Design Director / The Snow Show
(kaikki kuvat julkaistu The Snow Show'n luvalla)

Mitä tapahtuu, kun arkkitehtuuri ja taide lyövät kättä ja käyvät yhdessä lumen ja jään kimppuun? Tuloksia voi tarkastella The Snow Show -näyttelyssä, joka on parhaillaan käynnissä Kemissä ja Rovaniemellä.

Parikymmentä kansainvälisesti tunnettua arkkitehtiä ja taiteilijaa Juhani Pallasmaasta Anish Kapooriin ja Yoko Onoon on suunnitellut lumesta ja jäästä toteutettuja installaatioita. Tapahtuman kuraattorina toimi Lance Fung New Yorkista ja yhteistyössä olivat mukana mm. Kemin ja Rovaniemen taidemuseot. Rahoitukseen saatiin tukea EU:lta. Varsinaisesta rakentamisesta vastasivat lappilaiset lumirakentamisen ammattilaiset lukuisten vapaaehtoisten tuella.

Näyttely on avoinna parisen kuukautta, helmikuun puolivälistä niin pitkälle kuin kevätsäät sallivat. Tämä ajanjakso, jolloin teoksiin voi tutustua, on todellinen jäävuoren huippu, sillä valmistelutyö on ollut käynnissä pitkään. CIMO on osallistunut talkoisiin rahoittamalla kuuden soveltuvia aineita opiskelevan nuoren harjoittelun hankkeessa. Harjoittelujaksot kestivät 4-6 kuukautta. Harjoittelijoiden joukko koostuu kahdesta Suomessa työskennelleestä amerikkalaisesta ja yhdestä kanadalaisesta sekä kolmesta suomalaisesta, jotka ahkeroivat Lance Fung Art Galleryssä New Yorkissa joulukuusta 2002 alkaen.

Näköalapaikka kulttuuriprojektin käytäntöihin

Keskimmäinen New Yorkin harjoittelujakso osui helsinkiläisen Salla Virmanin kohdalle. Virman on 26 -vuotias medianomi, joka on valmistumassa Sibelius-Akatemian kansainvälisestä taidehallinnon maisteriohjelmasta. Hän on aiemmin työskennellyt pääasiassa TV- ja elokuvatuotannossa sekä teatterin ja musiikin parissa. Kuvataiteeseen ja arkkitehtuuriin keskittyvä The Snow Show oli Virmanille hyppäys uudelle alueelle, mutta kokemukset saman kokoluokan projekteista helpottivat sopeutumista. "Työn määrä ja työtahdin intensiivisyys ei tullut yllätyksenä. Tajusin, että itse projekti oli niin hieno, että sen vuoksi kannattaakin tehdä työtä."

Työ veikin nopeasti mukanaan. Virman toimi kuraattori Fungin assistenttina ja pyöritti hankkeen New Yorkin toimistoa. Työhön kuului toimistorutiinien lisäksi mm. vastaaminen hanketta koskeviin tiedusteluihin ja sähköposteihin, yhteydenpito taiteilijoihin ja arkkitehteihin, vapaaehtoisten rekrytoiminen sekä jossain määrin myös tiedotustehtäviä. Lisäksi Virman osallistui toimiston yhteydessä olevan gallerian hoitoon ja oli järjestämässä The Snow Show: New York -näyttelyä, joka pidettiin American Scandinavian Foundationin tiloissa.

"The Snow Showsta tuli minunkin hankkeeni"

Virman pitää saamaansa kokemusta kullan arvoisena ja sanoo oppineensa valtavasti paitsi kulttuurituotannosta myös monikulttuurisuudesta ja työskentelystä amerikkalaisessa työkulttuurissa.

"Työn kannalta opin ehdottomasti eniten Lance Fungilta, joka on synnynnäinen opettaja. Uusia asioita tuli vastaan niin paljon, että uskon niiden avautuvan kokonaisuudessaan vasta myöhemmin", summaa Virman. "The Snow Show antoi minulle kaipaamaani lisäkokemusta suurten kansainvälisten kulttuuriprojektien suunnittelusta ja toteutuksesta. Saatoin harjoittelun aikana hyödyntää kaikkia tutkintoni osa-alueita, mikä on todella hienoa ja myös harvinaista. Sain valtavasti kontakteja, jotka tulevat varmasti tulevaisuudessa olemaan arvokkaita."

Jälkikäteen katsoen hankalinta oli ottaa etäisyyttä työhön ja löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä. Kokonaisvaltainen sitoutuminen on Virmanin mielestä luonteenomaista kaikille kulttuuriprojekteille: harva jaksaa alalla, ellei ole tosissaan innostunut siitä mitä ollaan tekemässä ja koe asiaa omakseen. Virman ei halunnut irrottautua hankkeesta varsinaisen harjoittelujakson päätyttyä, vaan jatkoi vapaaehtoisena helmikuisiin avajaisiin saakka. "Siirtyminen New Yorkista Lappiin oli melkoinen hyppäys, mutta halusin tietysti nähdä avajaiset: olihan The Snow Showsta puolen vuoden aikana tullut "minunkin" projektini."

Linkit:
http://www.thesnowshow.net
http://snownow.ulapland.fi

- amerikkalaisen harjoittelijan Thomas Watkissin kokemuksista The Snow Showsta kerrottiin Campuksen numerossa 3/2003.



CIMOn talvikoulusta rekrytoidaan lahjakkaita tutkijoita

Teksti: Aino Kivelä, tiedotustoimittaja / CIMO
Kuva: Eila Hagfors / CIMO

”Talvikoulun kautta olemme löytäneet taitavia ja työyhteisöön hyvin sopivia tutkijoita,” anatomian professori Pentti Tuohimaa Tampereen yliopiston lääketieteen laitokselta sanoo. CIMOn suomalais-venäläinen talvikoulu on järjestetty vuodesta 1997 lähtien joka vuosi.

Tavoitteena on saada lahjakkaita venäläisiä jatko-opiskelijoita hakeutumaan Suomeen ja toisaalta luoda yhteyksiä tutkijoihin ja yliopistoihin Venäjällä. Talvikoulussa työskennellään viikon ajan monitieteellisissä pienryhmissä huippuprofessoreiden johdolla, ja mukana on aina myös suomalaisia jatko-opiskelijoita.

Pentti Tuohimaa on yksi talvikoulu-idean isistä. Tuohimaan mukaan tiivistahtisen koulutusjakson etu rekrytoinnin kannalta on se, että näin tuleviin jatko-opiskelijoihin päästään tutustumaan niin hyvin ettei yllätyksiä tule myöhemmin. Tampereen teknillisen yliopiston tietoliikennetekniikan professori Jarmo Harju on samaa mieltä: ”Talvikoulu on erittäin hyvä tapa valita uusia jatko-opiskelijoita. Viikon aikana nähdään, onko opiskelija kehityskelpoinen suomalaisen koulutusjärjestelmän kannalta.” Ulkomaisten jatko-opiskelijoiden valitseminen yliopistoihin on etenkin EU:n ulkopuolelta helposti sattumankauppaa, sillä hakijoiden sopivuutta ja maisteritutkintojen vastaavuutta on vaikea tarkistaa pelkkien papereiden perusteella. EU:n sisällä jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuminen käy sujuvammin muun muassa tutkintojen paremman vastaavuuden ja kulttuurien samankaltaisuuden ansiosta. Lisäksi eurooppalaisten laitosten välinen yhteistyö on tiivistä, jolloin toisilleen tuttujen professoreiden on helpompaa suositella sopivia opiskelijoita. EU-maista tulevia auttavat myös EU:n opiskelijavaihto-ohjelmat. ”Varsinkin venäläisten tuleminen Suomeen voisi olla huomattavasti vaikeampaa ilman CIMOn tukea”, Harju arvioi.

Suomesta houkutteleva jatko-opiskelijoille

Ajatus suomalais-venäläisestä talvikoulusta syntyi aikoinaan kolmen suomalaisen professorin - Pentti Tuohimaan, Risto Näätäsen ja Matti Järvilehdon - keskusteluissa. Suomalaisten yliopistojen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa oli ollut lähinnä kulttuuriturismia. Kun Neuvostoliitto hajosi, alkoi lahjakkaita venäläisiä tutkijoita lähteä pois maasta ja Suomessa tuumittiin, että heitä pitäisi saada houkuteltua tännekin. Yhdeksi välineeksi kehiteltiin talvikoulu. Vuosien varrella talvikouluun on osallistunut kaikkiaan noin 200 venäläistä jatko-opiskelijaa, joista monet ovat olleet innokkaita tulemaan Suomeen talvikoulun jälkeen. Viimeisimpään talvikouluun osallistui myös kaksi ukrainalaista.

Talvikoulun rahoittaa CIMO, joka maksaa venäläisille opiskelijoille osallistumisen mahdollistavan apurahan ja matkakustannukset. Talvikouluja on järjestetty Helsingin yliopiston tutkimusasemilla Tvärminnessä, Lammilla ja Hyytiälässä.

Talvikoulu hyödyttää myös venäläistä tutkimusta

”Vaikka talvikoulun tavoitteena on ollut rekrytoida venäläisiä suomalaisiin tutkimusryhmiin, niin tämä ei kuitenkaan ole mitään aivoryöstöä vaan hyödyttää myös venäläistä tutkimusta”, Tuohimaa sanoo. Venäläisille suuri ilonaihe on suomalaisten laboratorioiden korkeampi varustelutaso, jonka ansiosta heillä on mahdollisuus oppia uusia menetelmiä. Monet jatkavat vielä kotimaahan palattuaan yhteistyötä Suomen kanssa. ”Täällä he voivat tehdä kokeita, jotka eivät ole mahdollisia Venäjällä.” Tuohimaa näkee myönteisenä myös lisääntyneen vuorovaikutuksen naapurimaamme kanssa - talvikoulu on selvästi luonut uusia yhteyksiä.

Myös Harju kiittää hyötyä, jota talvikoulu on antanut venäläisille osallistujille. ”Totuushan on, että länsimainen tutkinto on hyvin arvostettu Venäjällä. On selvää, että kun he pyrkivät hyviin asemiin työmarkkinoilla omassa maassaan, niin länsimainen koulutus on iso plussa.”

CIMOn apuraha turvaa alun

CIMOn apuraha talvikoulua ja suomalaiseen tutkimusryhmään sijoittumista varten on kohtuullinen ja nostaa useimpien venäläisten opiskelijoiden elintasoa. Vaikeuksia voi aiheutua siitä, että apurahan varassa olevat ulkomaalaiset eivät kuulu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, jolloin pitkäaikaisten sairaustapausten hoito tulee kalliiksi. ”Toivon, että tämä ongelma ratkaistaan tulevaisuudessa, jottei opiskelijoiden tilanne olisi niin vaikea tässä suhteessa”, Tuohimaa sanoo.

Osallistuminen talvikouluun CIMOn tuella ei kuitenkaan takaa rahoitusta pitkäaikaiseen tutkimustyöhön. Opiskelijoista itsestään on kiinni, pääsevätkö he sisään suomalaiseen yliopistojärjestelmään. ”Lähes säännönmukaisesti talvikouluun osallistuneet ovat jääneet tänne pitemmäksi aikaa. Useimmilla on tavoitteena väitöskirjan tekeminen. Osa siirtynyt yliopistojen tutkijakouluihin, osa saanut apurahoja esimerkiksi Tampereen yliopistosairaalasta”, Tuohimaa kertoo. Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella on tälläkin hetkellä tekeillä useita entisten talvikoululaisten väitöskirjoja. Myös Tampereen teknilliseen yliopistoon talvikoulun kautta tulleet jatko-opiskelijat ovat olleet niin tasokkaita, että he ovat pystyneet nopeasti vakiinnuttamaan asemansa ja saavat nyt rahoitusta muualta.

Moni haluaisi jäädä

Venäläisten opiskelijoiden ja tutkijoiden kannalta eräs maamme eduista vaikkapa Yhdysvaltoihin verrattuna on se, että Suomi on niin lähellä Pietaria ja Moskovaa. Perhekeskeiset venäläiset pitävät sukulaisuus- ja ystävyyssuhteitaan hyvin tärkeinä ja käyvät siksi mielellään usein kotimaassaan. Halua asettua Suomeen pysyvämminkin kuvastaa se, että nykyään tutkijoiden perheet tulevat usein mukana Suomeen; ovatpa jotkut jopa ostaneet täältä asunnonkin. ”Näkee selvästi, että venäläiset arvostavat Suomen turvallisuutta ja rauhallisuutta. Kun ajattelee, miten levotonta esimerkiksi Moskovassa on ollut viime aikoina, niin ymmärtää hyvin kuinka paljon väkivaltaisuudet ja ikävät yllätykset siellä ahdistavat”, Tuohimaa pohtii.

Suomen kieltä ei tarvita kansainvälisessä tutkimustyössä

Ulkomaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voisi auttaa suomen kielen taito, mutta valitettavasti jatko-opiskelijoiden motivaatio opiskella suomea on vähäinen. ”Olisi hyvä, jos kielikoulutusta olisi jo alussa, jotta he pystyisivät kommunikoimaan arkielämässään myös suomeksi”, Tuohimaa sanoo. Toisaalta kun laboratoriossa puhutaan yleisesti englantia eikä tutkijoiden kansainvälisissä ympyröissäkään ole juuri hyötyä suomen kielen taidosta, on motivaation puute helppo ymmärtää. Harju arvelee, että perheelliset ovat saaneet parhaiten tuntumaa suomen kieleen. Hän on myös sitä mieltä, että ainakin pakolliset kielikurssit saattaisivat olla vain pakkopullaa.

Vastaavaa toimintaa voisi olla enemmänkin

”Talvikoulun tyyppistä toimintaa saisi olla enemmänkin, se auttaisi ilman muuta ulkomaisten tutkijoiden rekrytoimista Suomeen”, Tuohimaa arvioi. Hänen mielestään on harmillista, että CIMOn talvikoulu on toistaiseksi ainoa laatuaan. ”Onhan useilla yliopistoilla toki talvi- ja kesäkurssitoimintaa, mutta se ei ole yhtä tehokasta, koska rekrytointifunktio ja seuranta puuttuvat.” Mutta eikö viikon kestävä kurssi ole kuitenkin turhan kallis tapa rekrytoida jatko-opiskelijoita? ”Ei suinkaan. On paljon edullisempaa valikoida tutkimusryhmän jäsenet tällä tavalla ja kohdentaa rahat heti sopiviin henkilöihin sen sijaan että umpimähkään valitaan joku pelkkien hakemusten perusteella ja sitten huomataan, ettei hän sovikaan ryhmään.”



SUOMEA KROATIAAN!

Teksti ja kuvat: Heidi Vaarala
Jyväskylän yliopisto, Kielten laitos / suomen kieli

CIMOn, Zagrebin yliopiston ja Suomen Kroatian suurlähetystön yhteisenä hankkeena järjestettiin loka-marraskuussa 2003 Zagrebin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa suomen kielen opetuskokeilu. Kokeilun tarkoituksena oli selvittää, onko Zagrebissa niin paljon kiinnostusta suomen kielen opiskelua kohtaan, että opetusta kannattaisi jatkaa. Suomea opetettiin hungarologian ja orientalistiikan laitoksessa. Opiskelijaryhmä koostui pääasiassa yleisen kielitieteen, unkarin sekä muiden kieliaineiden opiskelijoista. Monien opiskelijoiden Suomi-kiinnostusta siivitti se, että Suomi on HIM-yhtyeen kotimaa ja Ville Valo puhuu suomea.

Sota Kroatiassa loppui vuonna 1995, mutta sodan jäljet heijastuvat vielä Suomen suurlähetystön informaatiosivuilla seuraavasti: ”Matkustaminen Kroatiassa on pääosin turvallista. Katurikollisuus on vähäistä ja maan poliittiset sekä sosiaaliset olot ovat vakiintuneet. Kuten yleensäkin matkustettaessa, normaalia varovaisuutta kannattaa noudattaa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava ns. entisillä sota-alueilla, missä on edelleen miinoista raivaamattomia alueita. Liikkuminen näiden alueiden pääteillä on turvallista, mutta päällystämättömille pikkuteille, hylätyille peltotilkuille tai vanhoille rintamalinjoille (mistä tuhoutuneet talot ovat hyvä varoitusmerkki) ei ole syytä lähteä kävelemään.”

Länsi-Kroatia ei kuitenkaan joutunut kärsimään sodasta, ja Zagrebissakin oli ollut vain vähäistä kranaattitulitusta. Esimerkiksi Zagrebin yliopisto jatkoi toimintaansa koko sodan ajan. Hätkähdyttävää kuitenkin on, että nuorilla ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia ilmahälytyksistä, etnisistä puhdistuksista ja maasta pakenemisesta.

Kiinnostus, jota opiskelijat tunsivat suomen kieltä kohtaan, kumpusi monesta eri lähteestä. Suomi oli heille kiistatta kaukainen, erittäin eksoottinen maa, jonka kummallista kieltä oli kiinnostavaa opiskella. Erityisen tärkeäksi Suomen teki jäsenyys EU:ssa. Kroatia haluaa kääntyä kohti länttä, ja EU:n jäsenmaan kielen oppimisesta saattaisi olla nuorille ihmisille hyötyä siinä vaiheessa, kun Kroatia liittyy jäseneksi.

Innokkaimmin suomea kuitenkin opiskelivat yleisen kielitieteen opiskelijat, joiden oli määrä opiskella jotakin ei-indoeurooppalaista kieltä. Toinen selkeä innokkaiden ryhmä olivat HIM-fanit, jotka kuuntelivat hartaina Ville Valon tulkintaa Baddingin kappaleesta Niin jykevää on rakkaus ja osasivat itsestään selvästi HIMin englanninkieliset kappaleet ulkoa sanasta sanaan. Sama joukkio kyllä lopulta lauloi Satumaatakin tunteella.

Opetus järjestettiin kahtena kahden viikon periodina loka-marraskuussa 2003, eikä tässä kokeiluvaiheessa muiden opiskeltavien aineiden raivaaminen suomen opetuksen tieltä ollut onnistunut. Opiskelijat siis joutuvat valitsemaan, tulevatko suomen tunnille vai menevätkö omien opintojensa tunneille. Aina suomen tunneille tuleminen ei onnistunut, ja niin alun noin neljästäkymmenestä opiskelijasta hiukan yli kaksikymmentä suoritti sisukkaasti kurssin tentin.

Kiinnostus Suomea kohtaan oli suuri paitsi kielen, myös kirjallisuuden alalla. Paikalliset kustantajat ja Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus etsivät kuumeisesti henkilöitä, jotka pysyisivät kääntämään suomalaista kirjallisuutta kroatiaksi. Zagrebin radioon tehtiin ohjelmaa, jossa käsiteltiin Kalevalan Karhunpeijaisia. Vierailevana suomalaisena sain lukea Kalevalaa suomeksi ja kertoa, mitä Kalevala merkitsee nykysuomalaisille.

Suomen Kroatian suurlähetystö oli erityisen voimakkaasti hankkeen takana ja järjesti opetusperiodin puolivälissä vastaanoton ja valokuvanäyttelyn. Vastaanotolla suurlähettiläs Ilpo Manninen ja filosofisen tiedekunnan dekaani Neven Budak pitivät puheet, joissa toivottiin suomen kielen opetuksen jatkumista Zagrebin yliopistossa ja luvattiin sekä lähetystön että yliopiston tuki hankkeelle. Lähetystöjen tuki suomen kielen opetukselle on monissa maissa hyvin merkittävää. Ulkomaanlehtorit tekevät usein yksinäistä ja joskus raskastakin ”kulttuurilähettilään” työtä ja ovat erittäin kiitollisia, kun saavat apua kohdemaiden lähetystöistä vaikkapa keskustelujen, kokoontumisien tai opetusmateriaalien muodossa.

Opiskelijat tutustuivat suomen kieleen uuden, YLE:n tuottaman Supisuomea-materiaalin avulla. Siihen kuuluvat oppikirjat, CD-äänite, videot ja verkkomateriaali. Materiaalin visuaalinen puoli vaikutti uppoavan opiskelijoihin, joista kukaan ei ollut koskaan käynyt Suomessa. Oli hauskaa seurata opiskelijoiden reaktioita, kun he katselivat Helsingin nähtävyyksiä tai nauroivat oppimateriaaliin sisällytetylle saippuasarjalle. Toisaalta kielen rakenteista kiinnostuneet opiskelijat joutuivat etsimään suomen kielioppia muualta verkosta, koska sen yhtenäinen ja selkeä kooste puuttui materiaalista. Opiskelijat olisivat lisäksi halunneet tutustua suomen kielioppiin englanniksi. Supisuomea-sanakirja oli ahkerassa käytössä (www.yle.fi/opinportti/supisuomea).

Kroatia on merkillinen ja lumoava sekoitus vastakohtia: jos puhuu yliopiston seinistä putoavista rappauksista, täytyy muistaa huippuvarusteltu tietokoneluokka; jos mainitsee köyhyyden, täytyy muistaa kännykät ja muotivaatteet; jos väittää olevansa idässä, täytyy muistaa pitkä läntinen historia Habsburgien vallassa; jos sanoo jotakin sosialismin ajasta ja sen ilmiselvästä näkymisestä kaupunkikuvassa, sattuukin juuri tuijottamaan Sonyn, Nokian tai Carlsbergin mainosta.

Sota on ohi, nuoret ihmiset ovat hätkähdyttävän avoimia monille asioille. He ovat jopa valmiita opiskelemaan meidän kieltämme ja outoa, melankolista, sysisuomalaista kulttuuriamme.



Vuoden ikäinen Maailmalle.net sai hyvää palautetta käyttäjiltään

Teksti: Tuija Ruoho, tiedotustoimittaja / CIMO

Käyttäjien näkemyksiä CIMOn Maailmalle.net -palvelusta (www.maailmalle.net) kyseltiin loka-marraskuussa 2003. Palvelu avattiin lokakuussa 2002, ja heti ensimmäisen vuoden aikana käyttäjät löysivät sen varsin hyvin: kävijöitä oli hiljaisempina kesäkuukausinakin noin 10 000 ja vilkkaampina aikoina syksyllä jopa yli 16 000 kuukaudessa. Palvelu tarjoaa tietoa ulkomailla opiskelusta, työharjoittelusta ja kansainvälisestä kokemuksesta kiinnostuneille nuorille.

Palvelun oltua käytössä vuoden ajan haluttiin saada palautetta siitä, mitä mieltä surffaajat uudesta palvelusta ovat. Samalla haluttiin kerätä käyttäjien näkemyksiä siitä, kuinka palvelua voitaisiin kehittää entistä paremmin tiedon etsijöiden tarpeita vastaavaksi. Linkki kyselylomakkeeseen oli palvelun etusivulta kahden kuukauden ajan, ja kaikkiaan vastauksia saatiin 297.

Taustatietoa vastaajista

Ensimmäisillä kysymyksillä haluttiin selvittää palvelun käyttäjien taustoja. Valtaosa vastaajista oli 20-27-vuotiaita (209 = 70 %). Miehiä vastaajista oli vain 38 eli 13 %. Suurin osa kyselyyn osallistuneista on kotoisin Etelä-Suomen läänistä (141 = 48 %). Myös Länsi-Suomen läänistä oli melko runsaasti vastaajia (80 = 27 %).

Vastaajien elämäntilannetta kartoitettiin kysymyksessä, jossa oli annettu valmiita vaihtoehtoja palvelun Mahdollisuuteni-osion mukaisesti. Valtaosa kyselyyn vastanneista opiskelee korkeakoulussa tai on vastavalmistunut (217 = 75 %).

Vastaajien elämäntilanne

Palvelun käyttäjät tuntuvat siis olevan joukkoa, jota kansainvälistyminen muutenkin eniten kiinnostaa: nuoria, korkeasti koulutettuja naisia, jotka ovat kotoisin Etelä- tai Länsi-Suomesta.

Mahdollisuus tiedonhakuun kahdesta eri lähtökohdasta

Maailmalle.net -palvelun rakenteen suunnittelussa on lähdetty siitä, että mahdollisuus tiedonhakuun tarjotaan kahdella eri lähestymistavalla. Mahdollisuuteni-osio auttaa käyttäjää kartoittamaan omia kansainvälistymismahdollisuuksiaan elämäntilanteen mukaan. Maailmalle-osiosta puolestaan löytyy kootusti tietoa opiskelusta tai työ- ja elämänkokemuksen hankkimisesta ulkomailla.

Käyttäjäkyselyyn saatujen vastausten perusteella näyttää siltä, että rakenteen jaottelu vastaa käyttäjien tiedontarpeen jakautumista. Vastaajista 118 mainitsi tärkeimmäksi syykseen tulla palveluun sen, että halusi yleisesti selvittää mahdollisuuksiaan lähteä ulkomaille. Osallistuneista 124 suunnitteli lähtöä ulkomaille ja tuli palveluun etsiäkseen tarkempaa tietoa.

Hyödyllistä tietoa löytyi helposti

Palvelu on jaettu rakenteeltaan neljään osioon, joihin on pääsy etusivulta. Edellä mainittujen Mahdollisuuteni- ja Maailmalle-valikoiden lisäksi on tarjolla Lisätietoja sekä maailmalla olleiden kertomuksia kokemuksistaan (Miksi maailmalle?). Vastaajat käyttivät eri osioita alla olevan kaavion mukaisesti.

Mitä palvelun osaa/osia vastaajat käyttivät

Mahdollisuuteni-osiosta palautetta antaneista 78 % sanoi saaneensa erittäin hyvän tai melko hyvän kokonaiskuvan ulkomaille lähtemisen mahdollisuuksista osion sisältöön perehtymällä. Ainoastaan 6 % vastaajista sanoo, ettei saanut minkäänlaista apua. Syynä mainittiin esimerkiksi se, että vastaaja on asunut jo monta vuotta ulkomailla eikä uutta tietoa siksi löytynyt.

Maailmalle-osion kohdalla kysyttiin erikseen palautetta opiskelua ja työ- tai elämänkokemuksen hankkimista koskevista sisällöistä. Opiskelua koskevaan osioon vastanneista 84 % sanoi saaneensa erittäin tai melko paljon hyödyllistä tietoa. Vastaava luku työ- tai elämänkokemus -osion kohdalla oli 86 %. Palvelu vaikuttaisi siis tarjoavan varsin hyvin käyttäjien kaipaamaa tietoa.

Lisäksi kysyttiin, kuinka helpoksi vastaajat kokivat tarvitsemansa tiedon löytämisen. Tältäkin osin palvelu sai hyvää palautetta: opiskelua koskevan tiedon löytämistä piti erittäin tai melko helppona 87 % vastaajista; työskentelyä koskevan osion kohdalla vastaava luku oli 90 %.

Maailmalle.net -palvelu sai käyttäjäkyselyssä hyvän yleisarvosanan: erinomaisena palvelua piti 24 % vastaajista, hyvänä 71 %, välttävänä 4 % ja huonona 1 %. Vähintään hyvän arvosanan palvelu sai siis 95 %:lta vastaajista.

Tietoa maittain ja mielenkiintoisia kertomuksia maailmalta

Lisätietoja-osiosta kysyttiin, mitä lisätietoja vastaajat etsivät. Annetuista vaihtoehdoista suosituin oli tiettyä maata koskevaa tietoa (38 mainintaa 106:sta). Myös palvelun kehittämistä koskevissa kysymyksissä nousi selkeästi esiin toive saada palvelusta ns. maakohtaista tietoa eli tietoa mahdollisuuksista lähteä tiettyyn maahan. Tällaista tiedon haun mahdollisuutta on nyt parannettu ”tarjoilemalla” palvelussa jo olevaa maakohtaista tietoa kootusti yhden sivun kautta siten, että käyttäjä löytää sen mahdollisimman helposti, on kyseessä sitten harjoittelu tai opiskelu.

Miksi maailmalle? -osion kertomuksia lukeneet pitivät niitä kiinnostavina: 86 %:n mielestä ne olivat erittäin tai melko kiinnostavia. Myös kehittämisideoissa toivottiin palveluun lisää ulkomailla olleiden kokemuksia. Kertomuksien keräämistä ja julkaisemista jatketaankin edelleen ja uudet kirjoitukset kokemuksista maailmalla ovat erittäin tervetulleita.



Harjoittelu kouluttaa, Espanja ja Latinalainen Amerikka houkuttaa

Teksti ja kuvat: Jaana Mutanen, suunnittelija / CIMO

Harjoittelun suosio on ollut viime vuosina nousussa, mikäli CIMOn tilastoihin on uskomista. Varsinkin espanjankieliset maat - muiden eksoottisiksi koettujen maiden joukossa - ovat kohentaneet asemiaan suomalaisopiskelijoiden harjoittelumarkkinoilla.

Mutta mikäs on harjoitellessa Espanjassa tai Chilessä, kun takana on suomalaisen opinahjon tanakkaa kielikoulutusta. Nykyisin yliopistojen kielikeskusten salien penkit eivät ammota tyhjyyttään, kun on kyse espanjan kielen opinnoista. Älykkäät suomalaisopiskelijat ovat havainneet, ettei pelkällä englannin kielellä nykymaailmassa välttämättä kovin pitkälle pötkitä. Ei silloin, jos kiinnostuksen kohteena on muu kuin angloamerikkalainen kulttuuripiiri. Professori Andrew Chestermann Helsingin yliopistosta totesikin jonkin aikaa sitten Yliopistolainen lehden haastattelussa sattuvasti: ”Nykyisten humanistiopiskelijoiden kielitaito on hämmentävän monipuolinen. Pitkällä tähtäimellä tämä on Suomen kulttuurille valtava etu. Englannille käy tosi huonosti, jos englantilaiset eivät puhu muuta kuin omaa kieltään. He ovat oman kielensä vankilassa.”

Kielitaidon kautta voi siis helpottaa kommunikointia ja lisätä kulttuurista ymmärtämystä. Eipä ole harvinaista, että suomalaisopiskelijan kielivalikoimaan kuuluu nykyisin ainakin kaksi tai jopa neljäkin kieltä. Niistä yksi saattaa olla Suomessa perinteisesti harvemmin harrastettu kieli.

Kansainvälinen harjoittelu on jatkoa vaihto-opiskelulle ulkomailla

Harjoittelu ulkomailla on yksi aste eteenpäin matkalla kansainvälisyyteen. Harjoittelija joutuu perehtymään aiempaa syvemmin vieraan kielen käyttöön ammatillisissa yhteyksissä sekä uusiin tapoihin ja tottumuksiin. Työpaikan kansainvälinen yhteisö ei aina ehkä ole niin monisyinen kuin mitä opiskelumaailman kansainvälinen yhteisö, mutta sitäkin tiiviimpi. Siinä ei enää riitäkään monikulttuurisuuden tai tietyn maan toimintatapojen pintapuolinen ymmärtäminen, vaan harjoittelija joutuu perehtymään siihen yhteen ja tiettyyn tapa- ja työkulttuuriin syvällisesti. Kun lähtee ulkomaille harjoitteluun, on hyvä miettiä: ”Miksi oikeastaan hakeudunkaan harjoittelemaan ulkomaille?” Suomalaisille yksi tärkeimmistä opeista ulkomaanharjoittelussa voisi olla suhdetoimintataitojen lisääntyminen. Toinen ahaa-elämys saattaisi olla se, että ulkomailla oppii pakostakin arvostamaan suomalaisen työelämän joustavuutta ja jopa byrokratiaakin. Kotimaan ja ulkomaan hyvät sekä huonot puolet avautuvat päivänselvinä harjoittelijan silmien eteen. Uramieltymykset alkavat hahmottua.

Minne matka Paavoseni? Latinalaiseen Amerikkaanko?

Eksoottisuus on sitä, että jokin on ennestään tuntematonta ja se vaikuttaa sinusta oudolta. Samalla se kuitenkin ihastuttaa, ja joskus vihastuttaakin. Eksoottisia voivat olla vaikkapa keväiset matonkuivatustelineet joen rannalla. Eksoottista on se, että meksikolaisista kuplavolkkaritakseista puuttuu toinen etupenkki. Eksoottista on se, että argentiinalaiset minipihvit vastaavatkin kooltaan suomalaisissa ravintoloissa normaalisti tarjottavia pihvejä. Selittääkö tämä ns. eksoottisuus ja maittemme erilaiset tavat ja tottumukset osaltaan sen, miksi vaikkapa espanjalaisopiskelijat ovat viime vuosina hakeutuneet sankoin joukoin Suomeen?

Kulttuurimme ovat siis tarpeeksi erilaisia. Eksoottisuus kutittaa. Eksoottisuus kiihdyttää. Eksoottisuus houkuttaa. Silloin on hyvä suunnistaa harjoittelemaan Latinalaiseen Amerikkaan. Tai olisiko sittenkin viisasta aloittaa espanjan- tai portugalinkieliseen työelämään tutustuminen Iberian niemimaalta? Kulttuurinen silta on helpommin ylitettävissä. Turvallisuustekijät ovat paremmin hanskassa. Puhe on hitusen ymmärrettävämpää. Ennen harjoittelukohteen valintaa on joka tapauksessa hyvä panna mietintämyssy päähän. Ja käydä sohvalle makaamaan. Ja eiköhän pohdiskelu johdata sinut hitaasti, mutta varmasti siihen juuri sinulle sopivaan harjoittelukohteeseen.

Annetaanko harjoittelijalle kunnon hommia?

Ei, tai sitten kyllä. Espanjassa harjoitelleet suomalaisopiskelijat totesivat harjoitteluraporteissaan, että harjoittelu Espanjassa oli joskus yllättävänkin oman osallistumisen, itsenäisen suunnittelun ja jopa vastuunkannonkin mahdollistava. Harjoittelijat asetettiin samalle viivalle varsinaisten työntekijöiden kanssa. Aktiivisuus ja yrittäminen oli siis valttia. Joskus haasteellisia tehtäviä tosin sai vasta, kun sitkisteli sen kuuluisan mustan ja hikisen harjoittelujakson alun. Tämäkin on ymmärrettävää. On perusteltua, että haasteellisia tehtäviä annetaan harjoittelijalle vasta tietyn orientoitumisvaiheen jälkeen - eli kun esimies havaitsee, mihin harjoittelija itse asiassa pystyy. Suomalaisopiskelijat tuntuvat kyllä tehneen hyvää työtä ulkomailla: Heidän maineensa ahkerina, luotettavina ja kielitaitoisina harjoittelijoina on jo levinnyt työnantajien keskuudessa. Tämä vaikuttaa tietysti jatkossakin myönteisesti työnantajien halukkuuteen palkata suomalaisia opiskelijoita harjoittelijoikseen.

Aina ei harjoittelujakso kuitenkaan ole onnistunut. Usein syynä on ollut se, että työnohjaus on ollut puutteellista. Joskus harjoittelijan aktiivinen yrittäminenkään ei ole saavuttanut vastakaikua työpaikalla. Työyhteisö on saattanut jäädä etäiseksi, vaikka kaikki ovatkin olleet harjoittelijalle periaatteessa ystävällisiä. Harjoittelija on jätetty oman onnensa nojaan, eikä hänelle ole annettu riittävästi palautetta. Kuulostaako tutulta? Tapahtuuko tällaista joskus myös Suomessa?

Onnistui harjoittelujakso tai ei, kaikissa tapauksissa on tärkeää kirjata harjoittelussa saavutettu ja puuttumaan jäänyt, kuten omat vahvuudet ja heikkoudet, paperille. Ja jatkaa sitten näiden asioiden ja ominaisuuksien metsästämistä ja kehittämistä. Sitkeys, ahkeruus ja rehellisyys palkitaan kyllä ennen pitkää. Tästä olen varma.

Latinokulttuurissa ihmissuhteet ovat keskeisiä

Vanha totuus on: ”Sitä saa, mitä antaa”. Matkalle mukaan kannattaa pakata roima annos avoimuutta, ja enemmän kuin ripaus kärsivällisyyttä. Latinokulttuurissa on hyvä muistaa, että hitaasti hyvä tulee. Aikakäsitys on erilainen. Käsitys sopimusten ja suunnitelmien pitävyydestä vaihtelee. Nytkö nyppii suomalaista tarmonpesää? Veikkaan kuitenkin, että kotiintuomisina maailmalta on joka tapauksessa aimo annos taitoa ja varmuutta: käytännön kielitaitoa, maa- ja tapatuntemusta, ongelmanratkaisutaitoja sekä ymmärrystä työskennellä vieraassa ympäristössä.



Vertaistukea vapaaehtoisille

Teksti ja kuva: Kati Inkinen, suunnittelija / CIMO

Euroopan komissio aloitti Nuorten eurooppalainen vapaaehtoistyö -kokeilutoiminnan vuonna 1996. ”Nuorten eurooppalainen vapaaehtoistyö, NEUVO” -ohjelma sulautettiin vuonna 2000 osaksi EU:n Nuoriso-ohjelmaa, jonka toimintakausi on päätetty vuosille 2000-2006. Vapaaehtoistyössä on vahva koulutuksellinen, kasvatuksellinen ja sivistyksellinen puoli. Tavoitteena on tehdä vapaaehtoistyöjaksoista selkeitä non-formaaleja oppimiskokemuksia, joiden aikana vapaaehtoiset mm. tutustuvat kohdemaan kieleen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä kehittävät omaa osaamistaan jollakin tietyllä alalla.

Suomessa vuosittain vajaat sata erilaista nuorten työllistämisprojektia, paikallisyhdistystä, seurakuntaa, nuoriso- liikunta- ja kulttuurijärjestöä sekä erilaista kunnallista organisaatiota lähettää ja vastaanottaa toistasataa 18-25 -vuotiasta nuorta vapaaehtoiseksi EU:n Nuoriso-ohjelman tuella.

Joissakin maissa eurooppalainen vapaaehtoispalvelu lähti liikkeelle hitaasti, sillä vapaaehtoistyöllä ei ollut kaikissa maissa erityistä traditiota. Vuonna 1999 komissio velvoittikin jäsenmaita valitsemaan kaksi vapaaehtoista järjestämäänsä arviointiseminaariin, jonka tavoitteena oli rakentaa entisten vapaaehtoisten verkostoja tukemaan eurooppalaista vapaaehtoispalvelua.

Seminaarin tuloksena entisten vapaaehtoisten ryhmä Suomessa järjestäytyi ja nimesi itsensä Ikineuvoiksi ohjelman silloisen NEUVO-nimen mukaan. Yhdistys tukee Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalveluun osallistuvia nuoria osallistumalla CIMOn järjestämiin vapaaehtoisten valmennuksiin, kouluttamalla Suomeen tuleville nuorille tukihenkilöitä, informoimalla suomalaisia nuoria ja yleishyödyllisiä organisaatioita EU:n Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelusta sekä toimimalla yhteistyössä ulkomaisten sisarjärjestöjensä kanssa. Yhdistyksen toiminta toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Matkan varrella Ikineuvot on rekisteröitynyt yhdistykseksi.

Ikineuvot ry. tarjoaa siis nuorille Suomeen palanneille vapaaehtoisille erinomaisen tavan hyödyntää vapaaehtoisjaksollaan oppimiaan taitoja sekä mahdollisuuden uuden kokemiseen ja ideointiin myös täällä kotimaassa. Ensimmäisen toimintavuoden rahoitus järjestyi Nuoriso-ohjelman nuorisoaloitteella. Komissio on tukenut Ikineuvojen toimintaa erityisellä verkostoille suunnatulla rahoituksella vuonna 2001. Rahoitusta verkostoille on lupailtu myös vuodelle 2004.



Lintusairaalan kuulumisia

Teksti ja kuvat: Anna-Mari Pietikäinen

EU:n Nuoriso-ohjelman tuella EVS-vapaaehtoiseksi lähtenyt Anna-Mari Pietikäinen löysi mielenkiintoisen pestin Belgiasta. Tässä jutussa hän kertoo kokemuksistaan.

Työskentelen vapaaehtoisena belgialaisessa lintusairaalassa, joka sijaitsee Pohjanmeren rannalla Oostendessa. Vuonna 1984 perustettu Opvangcentrum vogels en wilde dieren Oostende on itsenäinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka toiminta pyörii pitkälti sekä paikallisten että kansainvälisten vapaaehtoisten voimin. Lintusairaala vastaanottaa vuosittain noin 2000 loukkaantunutta lintua, joista noin 60 prosenttia palautetaan terveinä luontoon. Sijainnista johtuen suurin osa potilaistamme on tyypillisiä merilintuja, mutta hoidossamme on myös muita eläinkunnan edustajia, kuten lepakoita, siilejä ja kaneja. Toimenkuvaani kuuluu käytännössä osallistua kaikkeen lintusairaalassa tapahtuvaan toimintaan. Suurin osa työstä on häkkien siivousta ja eläinten ruokkimista. Muita tehtäviäni ovat muun muassa sairaiden lintujen tutkiminen ja vamman määrittely, sen hoito ja lääkintä, lintujen kiinniottaminen ja vapauttaminen sekä käytännön asioista huolehtiminen.

Opvangcentrum vogels en wilde dieren Oostende pyrkii olemaan läheisessä yhteistyössä muiden eläinsairaaloiden kanssa sekä Belgiassa että ulkomailla. Tavoitteisiimme kuuluu tarjota hyvät tilat ja varusteet sekä linnuille että henkilökunnalle. Tarkan protokollan noudattaminen ja selkeitten, päivitettyjen tietojen ylläpito auttaa ratkaisemaan toivottomiltakin tuntuvia tapauksia.

Vogelopvangcentrumin tärkeänä tehtävänä on levittää tietoa eläinten- ja luonnonsuojelusta. Tämän periaatteen inspiroimana Vogelopvangcentrum organisoi toisen Nacht van de Duisternis (Pimeyden yö) -tapahtuman marraskuussa. Voimakkaasti valaistu Belgia hohtaa pienenä valkoisena läiskänä Euroopan kartalla. Tästä ihmisen mukavuudenhalua palvelevasta energiantuhlauksesta hämääntyvät tosin kaikki ne linnut, jotka ylittävät maanpinnalla välkehtivän valomeren. Tapahtuman järjestäjät muistuttivat osanottajia, ettei maapallo ole luotu tyydyttämään vain ihmisen mielihaluja tiedottamalla puhtaan luonnon säilyttämisen tärkeydestä. Tapahtuman päämääränä oli myös lisätä organisaation jäsenmäärää, joka kasvattaa jatkuvasti toiminnaltaan laajenevan eläinsairaalan resursseja tulevaisuudessa.

Tricolor-öljykatastrofi aiheutti sairaalallemme suururakan tammikuussa 2003. Ranskan rannikolla uponnut öljylautta sai aikaan poikkeuksellisen vakavan ympäristötuhon, jonka korjaamiseen eläinsairaalalla ei ollut tarvittavia resursseja. Tuhannet paikalliset ja kansainväliset vapaaehtoiset tarjosivat apuaan katastrofia varten perustetussa kriisikeskuksessa. Tuhannet öljyyntyneet linnut olivat erikoistarkkailun alaisina, ja kävivät läpi yksityiskohtaisen prosessin pesua ja vapautusta varten.

Lautasta irronnut öljy aiheutti keskukselle työtä vielä saman vuoden joulukuussa, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Nyt hoidossamme olevista öljylinnuista suurin osa on etelänkiisloja ja ruokkeja. Päivämme täyttyvätkin niiden paapomisesta, sillä elleivät ne suostu syömään itse, on tehtävänämme ruokkia ne ruiskun ja letkun avulla. Lisäksi jokainen lintu on punnittava aamuisin, jotta päivän ravinnon ja lääkityksen tarpeellisuus voidaan määrittää. Kun öljylinnut ovat saavuttaneet tietyn painon ja hyvän yleistilan, ne ovat valmiita pesuun. Sen jälkeen ne jäävät luoksemme tarkkailtavaksi, kunnes ne ovat tarpeeksi itsenäisiä vapautettavaksi. 80 prosenttia nuorista öljyyntyneistä linnuista kuitenkin kuolee.

Sairaalan rakastetuimpia asukkeja ovat seitsemäntoista talven yli hoitoomme jäävää siiliä. Piikikkäät ystävämme vaativat erityiskohtelua, sillä myös niiden ruokailua, painonvaihtelua ja loisien ja tautien mahdollisuutta on pidettävä jatkuvasti silmällä. Pyrimme majoittamaan siilit mahdollisimman luonnolliseen ja rauhalliseen ympäristöön, jossa ne voivat talvehtia.

Heitettäköön lopuksi vielä ikivanha klisee: eläinten kanssa työskentely on ikuista oppimista. Jokainen päivä tarjoaa elämyksiä ja yllätyksiä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä vielä kuukausienkin jälkeen. Pikkuisen siilin nappisilmät saavat hetkeksi unohtamaan sotkun, kalanhajun, kiireen, kananpäät, irti leikatut linnunjalat, kaikki tekemättömät asiat ja kaikki ne linnut, joita emme pystyneet auttamaan.



NORDPLUS JUNIOR
- Pohjoismaiden ministerineuvoston tukiohjelma kouluille

Teksti: Nina Rekola, ylitarkastaja / CIMO

Vuoden 2004 alusta käynnistynyt uudistettu Nordplus Junior-ohjelma tarjoaa tukea oppilaitosten, oppilaiden ja opettajien väliseen yhteistyöhön Pohjoismaiden, Ahvenanmaan, Grönlannin ja Färsaarten välillä.

Uudistettuun ohjelmaan on yhdistetty entiset Nordplus Junior-, Nordplus Mini- ja Vestnorden- ohjelmat yhdeksi yhteiseksi ohjelmaksi, joka kattaa esiopetuksen, perusopetuksen, lukiot ja ammatilliset oppilaitokset nuorisoasteella. Kohderyhmä on siis laajentunut entisestään.

Ohjelman tavoitteena on edistää pohjoismaista ulottuvuutta kouluopetuksessa sekä edistää tietoja ja ymmärrystä muista pohjoismaisista kielistä, kulttuureista ja yhteiskunnista. Yhteisiin arvoihin, ihmiskäsitykseen ja demokratiakäsitykseen perustuvaa pohjoismaista yhteenkuuluvuutta halutaan niinikään edistää.

Oppilaat ja opettajat voivat tehdä hankeyhteistyötä ja saada tukea matkoihinsa yhden tai useamman Pohjoismaan tai itsehallintoalueen välillä. Myös hankkeet esimerkiksi suomalaisen ja ahvenanmaalaisen koulun välillä voivat saada tukea Junior-ohjelmasta.

Opettajat voivat osallistua opettajavaihtoon ja opettaa omaa ainettaan jonkun toisen Pohjoismaan koulussa, jonka opettaja taas vastaavasti opettaa suomalaisessa koulussa. Kiertävä opettaja taas kiertää yhdessä tai useammassa Pohjoismaassa opettamassa omaa ainettaan.

Oppilaat voivat hakeutua esimerkiksi TET-jaksolle toiseen Pohjoismaahan, suorittaa opintoihin liittyvän työpaikkaharjoittelun tai vaikkapa puolen vuoden lukio-opinnot muussa Pohjoismaassa ja saada Juniorista tukea matkoihinsa.

Matkojen tulee kestää vähintään 5 päivää; maksimikestoa ei ole määritelty. Yhteistyötä tekevillä kouluilla tulee aina olla keskinäinen sopimus yhteistyön sisällöstä. Tukea myönnetään vain matkakustannuksiin (myönnettävä tuki on 100 prosenttia), ja hankkeissa tulee aina hyödyntää pohjoismaista tietoverkkoa, jonne on avattu oma yhteistyöväline Juniorista tukea saaneille. Tuki tulee käyttää seuraavan kouluvuoden aikana. Ohjelma haluaa erityisesti kannustaa kouluja perhemajoituksen järjestämiseen vierailujen aikana. Yhteistyökumppaneita voi hakea esimerkiksi koulutietoverkon Kontaktigalleriasta www.nordskol.org.

Nordplus Junior -tukea haetaan kerran vuodessa 15.3. mennessä täyttämällä on line -hakulomake. Tukipäätökset lähetetään kouluille kesäkuun aikana. Tuen ennakkona maksetaan 70 prosenttia noin kaksi kuukautta ennen matkaa, loppuosan tuensaaja saa raportoinnin jälkeen.

Nordplus Junior -ohjelman päähallinnoija on Internationella Programkontoret Tukholmassa, joka mm. tekee sopimukset tukea saaneiden kanssa ja maksaa tuen. Sille myös raportoidaan hankkeista. Suomessa ohjelmasta tiedottaa Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO.

Lisätietoja Nordplus Junior -ohjelmasta löytyy CIMOn www-palvelusta osoitteesta www.cimo.fi.



Monikulttuurisuuden retoriikasta monimuotoisuuden johtamiseen

Teksti: Päivi Korhonen, projektipäällikkö / Monikulttuurinen rekrytointi ja oppiminen-projekti, Joensuu

Muutokset eivät ole työyhteisöissä enää mikään uutuus. Monenlaiset turbulenssit koettelivat työyhteisöjen joustomekanismeja läpi lama-ajan eikä loppua ole näkyvissä.

”Koskaan et muuttua saa” on jo unohtunut toive. Päin vastoin, muutossyklien nopeus kasvaa ja samanaikaisesti muutosten intensiteetti syvenee. Yksi pysyvä ja ennakoitavasti kasvava yhteisöllinen muutosta edellyttävä tekijä on työyhteisöjen monimuotoistuiminen.

Perinteisesti työyhteisöissä on suosittu samanlaisuuden ihannetta. Moninaisuuteen on totuttu yhdistämään ajatus hallitsemattomuudesta ja kaaoksesta. Monimuotoisuuden on myös katsottu tuovan mukanaan epäsymmetriaa; epävarmuutta ja lisäävän riskitekijöitä.

Niinpä myös rekrytoinneissa on pitkälle suosittu vallitsevan enemmistön profiilia tukevia valintoja työyhteisön tehokkuuden ja hyvinvoinnin nimissä. Enemmistö taas on saanut määritellä sen, mikä on me ja missä kulkee rajaa muihin, vieraisiin, ei- ryhmään kuuluviina ja hyväksyttäviin.

Jossain määrin jo ennakoidaan ja asennoidutaan etnisen monimuotoisuuden lisääntymiseen työmarkkinoilla verraten lähellä olevina vuosina, ainakin niillä aloilla, joissa perisuomalaisesta poikkeava etninen tausta nähdään sallittavana. Näihin kuuluvat tällä hetkellä - tehtyjen selvitysten mukaan - mm. siivousala ja jotkut ravintola-alan (ei asiakaspalvelun eli ”näkyvillä olevat”) tehtävät. Spektrin on kuitenkin laajennuttava tulevaisuudessa, koska vain siten mahdollistuu näissä tehtävissä työskentelevien aito kiinnittyminen työyhteisöön.

Todellinen monimuotoisuus ei ole jotain mikä ”on tulossa" tai ”ennakoitavissa” - se on jo työpaikoilla. Moninaisuus on poikkeama ”samankaltaisuudesta” tai työyhteisössä määritellystä ”normaalista”. Monimuotoisuuden tunnistaminen organisaatiossa ja organisaation henkilöstön ja johdon monimuotoisuuteen suhtautumisen tunnistaminen ovat lähtökohtana sille että monimuotoisuutta voidaan johtaa.

Erilaiset, mutta yhteen pelaavat ja tasa-arvoiset yksilöt ovat organisaatiolle sen kehittymisen tarvitsema Midaan kosketus. Monimuotoisuuteen liittyvistä vähättelevistä pehmojuttumielikuvista huolimatta on asiassa kova ydin - kyky harmoniseen yhteistoimintaan ja kaikkien toimijoiden optimaaliseen suoritukseen on hyvälle tuloksenteolle elintärkeää.

Erilaisuutta ja moninaisuutta voi hyödyntää ja samalla auttaa ihmisiä kiinnittymään työyhteisöönsä. Työntekijän hyvä sopeutuminen ja kokemus oman erityisyytensä arvostuksesta työyhteisössä lisää hyvinvointia ja tuo lisää tehokkuutta. Hyvä sopeutuminen ja tunne hyväksymisestä saa jokaisen tekemään parhaansa ja sitoutumaan organisaation.

Ihminen joka kokee olevansa ei-hyväksytty ei ole tehokas työntekijä. Hän alisuoriutuu tehtävässään. Myöskään ihminen, joka ylläpitää eriarvoisuutta ja eristämistä suosivia mielikuvia ei kohdenna energiaansa siihen mihin työpaikalla pitäisi - parhaan mahdollisen suorituksen sallimiseen itselle - ja sen lisäksi hän riistää parhaan suorituksen myös työtoveriltaan

Valikoiva salliminen tai populaari suvaitseminen ei kerta kaikkiaan riitä. Monimuotoisuuden periaate on liitettävä organisaation toiminnan strategiaan ja monimuotoisuuden johtamisen organisaation vallitsevaan johtamiskulttuuriin, sillä suvaitsevuudella on tapana lisääntyä olosuhteiden niin salliessa.

Koulutus hyvä - toiminta parempi. Monimuotoisuuden johtamista organisaatiossa voidaan kouluttaa, mutta ikävä tosiasia tässä - kuten kaikessa muussakin muutoksessa - on, että jokainen joutuu tekemään sen itse omalta osaltaan. Toisen ihmisen ja kokonaisen organisaation muuttaminen yksilötyönä voi olla hauskaa, mutta mahdotonta. Siksi myös monimuotoisen työyhteisön kehittämishaasteissa jokainen vastaa omista ajatuksistaan, asenteistaan ja teoistaan kokonaistuen monimuotoisuuden johtamiselle tullessa organisaation johdolta.



Koulutuksen kansainvälistyminen tempaisi mukaansa

Teksti ja kuva: Aino Kivelä
Tiedotustoimittaja / CIMO

"Uskomatonta, että tällaisia töitä on olemassa!", Outi Savonlahti sanoo tyytyväisenä. Hänen mukaansa työ kansainvälisten asioiden parissa on nimittäin erittäin vaativaa, mutta samalla vaihtelevaa ja antoisaa. Yliopistoväen hyvin tuntema Savonlahti on suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälistymisen pioneereja. Hän on työskennellyt vuodesta 1990 Joensuun yliopiston kansainvälisten asioiden yksikössä; ensin kansainvälisten asiain sihteerinä ja nykyisin päällikkönä. Pohjois-Karjalan villinkauniin luonnon keskelle hänet houkutteli tismalleen koulutusta ja toiveita vastaava työ. Jo kauan ennen varsinaista työuraa Savonlahti oli mukana kansainvälisessä koulutusyhteistyössä. 1980-luvulla hän toimi Helsingissä Suomi-Ranska -yhdistyksen nuorisotoimikunnan puheenjohtajana edistämässä Suomen ja Ranskan välistä nuorisovaihtoa ja vuosikymmenen lopussa oli vuorossa puheenjohtajuus ASLA-Fulbright-Alumni -yhdistyksessä.

Maisterintutkinnon Savonlahti suoritti aikoinaan Helsingin yliopistossa. Sitten hän jatkoi opintojaan Nancyn Eurooppa-yliopistossa (Centre Européen Universitaire de Nancy), jonka jälkeen hankki maisterinpaperit Nancyn yliopistosta. Opintojen jälkeen hän työskenteli Ranskan suurlähetystössä lehdistösihteerinä. Tässä työssä Savonlahti kiinnostui yhteisöviestinnästä toden teolla, ja niinpä hän päätti jatkaa opintojaan tavoitteena erikoistuminen viestintään ja PR-toimintaan. Sopiva koulutusohjelma löytyi Wisconsinin yliopistosta Yhdysvalloista. Kotimaahan palattua vuorossa oli pesti englannin- ja ranskankielisten ohjelmien toimittajana Yleisradion Radio Finlandissa. Kahdelta mantereelta hankitusta koulutuksesta on Savonlahden mukaan ollut valtavasti hyötyä työelämässä, sillä sitä kautta hän sai kokemusta sekä amerikkalaisten käytännönläheisyydestä että vanhan Euroopan teoreettisemmin painottuvasta opetuskulttuurista.

"Nykyinen työni on suureksi osaksi yhteystoimintaa ja viestintää. Tärkeimpiä tehtäviäni on tarkkailla kansainvälisen koulutusyhteistyön ja toimintaympäristön muutoksia, jottei mikään asia tulisi yllätyksenä yliopistolle", Savonlahti kuvailee. Tärkeää on myös tehdä Joensuun yliopistoa tunnetuksi ulkomailla ja tiedottaa erityisesti yliopiston englanninkielisistä opiskelumahdollisuuksista. "Samalla tämä on hyvin pitkälle Suomen markkinoimista ulkomaille. Ensin täytyy tehdä tunnetuksi Suomi, sitten suomalainen korkeakoulutus ja vasta sitten oma yliopisto." Oppilaitosten välisiä kansainvälisiä asioita hoidetaan nykyisin verkostoissa, jolloin suhteita täytyy vaalia jatkuvasti - ei riitä, että on joskus tavattu. Yhteistyö on niin tiivistä, että monista ulkomaisista kollegoista on vuosien varrella tullut hyviä ystäviä. "60 prosenttia työstäni on viestintää ja verkostoissa toimimista, 40 prosenttia hallintoa eli sopimusten valmistelua ja yliopiston laitosten avustamista EU:n koulutusohjelmahankkeisiin liittyvässä paperisodassa."

Kansainvälisten asioiden päällikön toimenkuvaan kuuluu myös pitää huolta siitä, että yliopiston kansainvälistymisstrategia toteutuu ja että opiskelija- ja opettajavaihto on kahdensuuntaista. "Ongelmana on esimerkiksi se, että kehitysmaiden opiskelijoilla ei ole varaa tulla tänne korkean elintason maihin. Siksi odotamme kovasti CIMOn hallinnoimaa uutta kehitysmaaohjelmaa - nytkin meillä on muutama vaihto jäissä juuri vastavuoroisuuden puutteen takia." Työhön sisältyy paljon myös sisäistä tiedotusta ja markkinointia, kun oman oppilaitoksen opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita rohkaistaan lähtemään ulkomaille. "Olemme lisäksi eräänlaisia rahoituskonsultteja ja selvitämme, miillaisia mahdollisuuksia koulutusyhteistyön rahoitukseen löytyy."

Paljon matkustava Savonlahti ehtii työkiireidensä ohessa nauttia myös kulttuuriharrastuksestaan. Suosikkeihin kuuluvat ooppera ja baletti. Jos vapaa-aikaa jää, saattaa työmatkoillakin osua kohdalle todellisia helmiä - esimerkiksi Brysselissä Savonlahdella oli jo 1990-luvun alussa tilaisuus nähdä John Adamsin Klinghoferin kuolema -oopperan maailmanensi-ilta. Kotona Pyhäselässä ilona on labradorinnoutaja Donna Francesca, jonka pelkkä olemus auttaa unohtamaan paineet. "Vaikka olisi ollut kuinka kiire, niin Donnan nähdessäni unohdan työasiat." Kesäisin sekä emännälle että lemmikille mieluisaa liikuntaa on uiminen läheisessä järvessä. Kauniissa Joensuussa Savonlahti viihtyy mainiosti ja ikävöi opiskelukaupungistaan Helsingistä lähinnä ystäväpiiriään. "Onneksi pikkuhiljaa ollaan menty siihen, että on sama onko Tukholmassa vai Tuupovaarassa. Kaikki kun ovat tavoitettavissa virtuaalisesti - sähköpostilla ja puhelimella voi pitää yhteyttä."

Pari vuotta sitten Ranskan suurlähetystö nimitti Outi Savonlahden Ranskan kunniakonsuliksi. "Sitä ei ehkä voi sanoa harrastukseksi, mutta se on uusi rooli ja mielenkiintoinen haaste." Kunniakonsulin tehtävä on tehdä Ranskaa tunnetuksi sekä auttaa Joensuussa asuvia ja siellä käyviä ranskalaisia - oiva mahdollisuus jälkimmäiseen tarjoutuu jo työpaikalla Joensuun yliopistossa, jossa on runsaasti ranskalaisia opiskelijoita.

Entä mistä Outi Savonlahti saa voimavaroja aikaa vievään ja vaativaan työhönsä? "Motivaatio löytyy siitä, että uskon kansainvälistymisestä olevan useimmille opiskelijoille ja opettajille hyötyä henkilökohtaisessa kehityksessä, opinnoissa ja työssä. Tässä voi todella muuttaa ihmisten elämää positiiviseen suuntaan!"



"Jag skulle behöva information om…"

Text: Samuli Repo, sekreterare för informationstjänst / CIMO

Kundkretsen hos CIMOs informations- och rådgivningstjänst kan indelas i två stora huvudgrupper - de inhemska och de utländska kunderna. De sistnämnda betjänar vi för det mesta och vanligtvis på engelska - men hur har man hos CIMO tagit den inhemska, tvåspråkiga kundkretsen i beaktande? Det hör ju förstås till våra inhemska kunder också ungdomar i olika delar av Finland som har svenska som första språk.

Den svenskspråkiga informationsspridningen och rådgivningen är inte endast något som bestämms av språklagen som en myndighets skyldighet, utan också en naturlig del av ”god betjäning” och kund-orientering.

Våra webbplatser - www.cimo.fi och www.maailmalle.net - kan läsas både som finsk- och svenskspråkiga versioner, men är ändå inte helt identiska. Som exempel kan nämnas att Maailmalle.net - webbplatsens sidor med länklistor enbart finns på finska tillsvidare. Vi strävar dock därhän att all aktuell och viktig information finns möjligast riktigt på båda språken.

Informationstjänstens rådgivare svarar på förfrågningar som kommer per e-post eller telefon och sköter också om den personliga kundrådgivningen i CIMOs informationstjänst i Hagnäs. Förfrågningarna från våra inhemska kunder är till största delen på finska, men rådgivningsgruppen betjäner även vid behov på svenska. Utgångspunkten är att förfrågningar på svenska besvaras också på svenska. Vi kan konstatera, att tvåspråkiga kunder ofta frågar på finska och vi märker inte ens deras tvåspråkighet!

De landsvisa guiderna i den populära Basinformations (Perustieto)-serien, som produceras av CIMO och arbetsministeriet, finns för tillfället endast på finska. Kommande nya och uppdaterade guider förses med ett sammandrag på svenska med den väsentligaste informationen. Flere andra publikationer och broschyrer som CIMO producerar finns dock på svenska. Man får dem från vår informationstjänst i Hagnäs eller så kan man beställa dem via e-post -addressen julkaisutilaukset@cimo.fi - publikationerna kan också laddas ner på vår webbplats www.cimo.fi | På svenska | Publikationer och statistik.

CIMO | Informations- och rådgivningstjänsterna
informationstjänsten: Hagnäsgatan 2, 00530 Helsingfors, 2. vån (må-to kl. 12-16)
rådgivningstelefonen: 01080 6767 (må-to kl. 10-12 o. 13-15)
från utlandet: +358 1080 6767
e-post: cimoinfo@cimo.fi


Information om språklagen på justitieministeriets webbplats:
http://www.om.fi/7100.htm

”Haluaisin saada tietoa...”

Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO

CIMOn tieto- ja neuvontapalvelujen asiakaskunta voidaan jakaa kahteen suureen pääryhmään, kotimaiset ja ulkomaiset asiakkaat. Jälkimmäisiä palvelemme useimmiten ja yleisimmin englanniksi - mutta miten CIMOssa on otettu huomioon kotimainen, kaksikielinen asiakaskunta? Kuuluvathan kotimaisiin asiakkaisiimme myös esim. ruotsia ensimmäisenä kielenään käyttävät nuoret eri puolilla Suomea.

Ruotsinkielinen tiedonvälitys ja neuvonta ei ole CIMOssa ainoastaan kielilain määrittelemä valtion viranomaisia koskeva velvollisuus, vaan myös luonnollinen osa ”hyvää palvelua” ja asiakaslähtöisyyttä.

Verkkopalvelumme www.cimo.fi sekä www.maailmalle.net ovat luettavissa sekä suomen- että ruotsinkielisinä versioina. Suomen- ja ruotsinkieliset www-palvelumme eivät siis kaikilta osin vastaa ”yksi yhteen” toisiaan, esimerkiksi Maailmalle.net -palvelun sivuista on tällä hetkellä vain suomenkielisenä, esimerkiksi eri aiheiset linkkilistat. Pyrimme kuitenkin siihen, että kaikki ajankohtainen ja tärkeä tieto on mahdollisimman laajalti saatavissa molemmilla kielillä.

Hakaniemessä sijaitsevan tietopalvelun neuvontahenkilökunta huolehtii sähköpostitse ja puhelimitse saapuvien tiedustelujen lisäksi myös CIMOon paikan päälle tulevien asiakkaiden neuvonnasta. Kotimaisilta asiakkailtamme tulevat tiedustelut ovat suurelta osin suomenkielisiä, mutta tieto- ja neuvontapalvelujen asiakasneuvontatiimillä on valmiudet palvella myös ruotsiksi. Lähtökohtana kuitenkin on, että ruotsinkieliseen tiedusteluun vastaamme ruotsiksi. Tässä tosin voisi mainita, että esimerkiksi tietopalvelussamme vierailevat kaksikieliset asiakkaat esittävät monesti kysymyksensä suomeksi, emmekä välttämättä edes huomaa heidän kaksikielisyyttään!

CIMOn ja työministeriön tuottaman, suositun Perustieto-sarjan ns. maaoppaat ovat tällä hetkellä saatavilla ainoastaan suomeksi, mutta sekä uusiin että päivitettäviin maakohtaisiin oppaisiin lisätään tärkeimmät asiat ja pääkohdat käsittävä ruotsinkielinen tiivistelmä. Monet muut CIMOn tuottamista julkaisuista ja esitteistä ovat kuitenkin saatavana myös ruotsinkielisinä. Niitä voi noutaa Hakaniemen tietopalvelustamme tai tilata osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi. Julkaisut ovat myös ladattavissa www-sivuillamme osoitteessa www.cimo.fi | På svenska | Publikationer och statistik.

CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, 00530 Helsinki, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi

Tietoa kielilaista oikeusministeriön sivuilla:
http://www.om.fi/7000.htm



Makasiini

Ennätysmäärä Nordplus-hakemuksia vuonna 2004

Nordplus Högre utbildning -ohjelman hakuaika päättyi 16.2.2004. Vaikka hakulomakkeen täyttöön oli teknisten ongelmien vuoksi annettu vain kolme viikkoa aikaa, saapui CIMOon ennätysmäärä hakemuksia. Vahvistamattomien tietojen mukaan hakemuksia on tullut kaikkiaan 331 eli 44 enemmän kuin viime vuonna (287).

Hakemuksia käsitellään parastaikaa CIMOssa. CIMO tekee esityksen rahanjaosta, josta päätetään ohjelman johtoryhmän, HÖGUTin, kokouksessa Kööpenhaminassa 28.4.2004. Tämän jälkeen CIMO ilmoittaa haun tuloksista kirjeitse kaikille verkostoille, jotka anoivat Nordplus-apurahoja vuonna 2004.

CIMOn vuosi 2003

- kokonaisbudjetti 18,6 miljoonaa euroa
- työsuhteita 95 ja henkilötyövuosia 80,8
- apurahoina ja avustuksina jaettiin noin 11,8 miljoonaa euroa
- 18 678 henkilöä liikkui ohjelmissa (v. 2002 16 640)
- tilastoitua henkilövaihtoa 88 eri maan kanssa
- 108 kotimaista ja 23 kansainvälistä julkaisunimikettä, joiden
yhteisjakelu noin 175 000 kpl
- 12 030 neuvontatapahtumaa tietopalvelussa (v. 2002 14 785)
- 774 000 www-palvelujen käyttäjää (v. 2002 516 000)

CIMO kehittää monikulttuuristen asiakasryhmiensä palveluja

CIMO pyrkii entistä tehokkaammin palvelemaan sekä Suomen perinteisiin etnisiin ryhmiin kuuluvia että maahanmuuttajataustaisia henkilöitä ja ryhmiä. Tätä varten asetettu CIMOn sisäinen monikulttuurisuustyöryhmä on kartoittanut viraston nykytilan monikulttuurisuuden eri osa-alueiden kannalta. Työryhmä luovutti vuoden työskentelyn tuloksena syntyneen muistionsa johtaja Ulla Ekbergille 4.2.2004.

Työryhmän tehtävänä oli määritellä, mitä monikulttuurisuudella tarkoitetaan CIMOn toimialalla, miten monikulttuurisuutta tulisi toteuttaa CIMOssa virastona ja mm. erilaisissa EU:n opiskelijavaihto-, nuoriso- ja kulttuuriohjelmissa, joita CIMO joko hallinnoi tai joiden neuvontapisteenä se Suomessa toimii.

Luovutettu muistio sisältää sekä monikulttuurisuuteen liittyvää tausta-aineistoa että konkreettisia kehitysehdotuksia, kuten pyrkimyksen saada maahanmuuttajataustaisia harjoittelijoita CIMOon ja henkilökunnan tehostetun koulutuksen monikulttuurisuuteen liittyvissä tiedoissa ja taidoissa. Konkreettisten toimenpide-ehdotusten pohjaksi työryhmä toteutti kesällä 2003 sisäisen kyselyn, jossa kartoitettiin monikulttuuristen asiakasryhmien palvelutarjonnan nykytila CIMOssa, henkilökunnan monikulttuurisuustaitoja sekä kerättiin cimolaisten monikulttuurisuuden kenttää koskevia näkemyksiä ja kehitysehdotuksia

Työskentelynsä aikana työryhmä kartoitti myös yhteistyötarpeita ja -mahdollisuuksia erilaisten monikulttuurisuustyötä tekevien organisaatioiden kanssa sekä kuuli asiantuntijoina aihepiirin parissa työskenteleviä ja eräitä monikulttuurisia ryhmiä edustavia henkilöitä. Työryhmässä oli edustaja kaikista CIMOn yksiköistä.

Lisätietoja CIMOn monikulttuurisuuteen liittyvästä sisäisestä kehitystyöstä saa työryhmän puheenjohtajana toimineelta ylitarkastaja Nina Rekolalta: nina.rekola@cimo.fi, puh. 09 7747 7038.

Sirpa Lotsari, tiedotustoimittaja / CIMO

IAESTE-paikkoja vielä haettavana

Muutamia IAESTE-harjoittelupaikkoja on vielä haettavissa. Paikkoja on tällä hetkellä tarjolla etupäässä tekniikan alalla, mutta myös luonnontieteiden ja kaupallisen alan paikkoja saattaa ilmaantua mm. peruutusten myötä. Paikat ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta >> www.iaeste.fi

FIRST-hakukierros lukuvuodelle 2004-2005 on päättynyt - valinta viikolla 12

Suomen ja Venäjän opiskelijavaihto-ohjelma FIRST on korkeakoulujen välisiin yhteistyöverkostoihin perustuva ohjelma, jossa pääpaino on koko tähänastisen toiminnan ajan eli vuodesta 2000 alkaen ollut Suomen lähialueilla.

FIRST-ohjelmaan saapui äskettäin päättyneellä hakukierroksella yhteensä 22 verkostohakemusta, jotka jakautuivat tasan yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreiden välille. Tässä suhteessa ei aikaisempiin vuosiin nähden ole tapahtunut mainittavampaa muutosta. Sen sijaan verkostojen kokoonpanoissa on ollut joka vuonna pienempiä tai suurempia muutoksia, ja aina on tullut mukaan uusia korkeakouluja sekä Suomen että Venäjän puolelta. Tällä kierroksella hakemuksissa esiintyvät täysin uusina Kymenlaakson, Satakunnan, Seinäjoen ja Sydvästin ammattikorkeakoulut sekä Tampereen teknillinen yliopisto. Venäjän puolelta uusia ovat Academy of Fine Art in St Petersburg, St Petersburg Theological Academy and Seminary, Baltic Fishing Fleet Academy, St Petersburg University of Refrigeration and Food Engineering, Kaliningrad State Technical University ja Interstudio Institute for the Professional Development in Culture. Jotkut verkostoista ovat hyvin pieniä käsittäen vain 2 tai 3 korkeakoulua, kun suurimmassa oppilaitoksia on peräti 27.

Useat verkostot käyttävät erityistä nimikettä, esim. ”Cross-Border Network”, “FIRST-network for Intercultural, Social and Business Studies”, “FIRST-ARTSMO Network”, “FIRST-SOSNET Network”, “MOST-Network”, “FIRST-BARENTS Network” ja “West Finland FIRST”.

Hakemuksissa mainitut opiskelijamäärät lukuvuodelle 2004-2005 olivat yhteensä 278 suomalaista ja 277 venäläistä osanottajaa. Lisäksi verkostoihin sisältyi opettajavaihtoa yhteensä 92 suomalaiselle ja 83 venäläiselle opettajalle sekä kaksi intensiivikurssia. Kaiken kaikkiaan rahaa haettiin nyt opiskelija- ja opettajavaihtoon sekä intensiivikursseihin yhteensä 890 042 euroa. Edellisellä kierroksella vastaava summa oli ollut 600 321 euroa ja myönnöt yhteensä 226 000 euroa.

Eila Hagfors, suunnitelija / CIMO

Erasmus Mundus -uutisia

Euroopan unionin koulutusohjelmista uusin, Erasmus Mundus, on käynnistynyt. Ohjelma perustuu eurooppalaisiin maisterikursseihin, joille valitaan opiskelijoita maailmanlaajuisesti. Maisterikursseja toteuttavat eurooppalaiset korkeakouluverkostot, ja opintoihin kuuluu maisteriopintojen aikana opiskelua vähintään kahdessa eurooppalaisessa korkeakoulussa. Kursseille pyritään saamaan lahjakkaita opiskelijoita tasapuolisesti kaikkialta maailmasta.

Ohjelman budjetti vuosille 2004-2008 on 230 miljoonaa euroa. Ulkoeurooppalaiset Mundus-opiskelijat tulevat saamaan huomattavia apurahoja, 1600 euroa/kk. Ohjelmassa on apurahoja myös korkeakouluopettajille, jotka opettavat Mundus-kursseilla (4000 euroa/kk).

Munduksen avulla Eurooppaa pyritään profiloimaan tasokkaan korkeakoulutuksen alueena. Tukea on tarjolla tätä päämäärää tukeviin erilaisiin selvityksiin, seminaareihin ja markkinointitoimenpiteisiin.

Ohjelma käynnistyy vaiheittain. Ensimmäinen maisteriohjelmien haku on toukokuun lopulla 2004.

Ohjelman hallinnosta vastaa Euroopan komissio, jota avustaa kussakin maassa kansallinen tiedotuspiste, Suomessa CIMO. CIMOssa Erasmus Mundus -ohjelman yhdyshenkilöinä toimivat Juha Ketolainen tai Anne Siltala.

Lisätietoja Erasmus Mundus -ohjelmasta löytyy Euroopan komission www-sivuilta osoitteesta
http://europa.eu.int/comm/education/programmes/mundus/index_en.html

Juha Ketolainen, tulosalueen päällikkö / CIMO