Matkakokemuksia: Miksi yhteistyö Chilen ja Argentiinan kanssa kiinnostaa suomalaisia?

Olin viime vuoden puolella harjoittelu- ja työmatkalla Argentiinassa ja Chilessä. Matkan aikana mieleeni nousi monenlaisia kysymyksiä liittyen yhteistyöhön merten takaisten maiden ja kulttuurien kanssa. Totesin taas kerran, että yhteistyö Euroopan ulkopuolisten maitten kanssa on tervehdyttävää. Suomessa kun ollaan totuttu joskus hiukan ”liiankin valmiille”. Latinalaisessa Amerikassa tarkkaavainen matkaaja oppii ammatillisten ja kielellisten tietojen ja taitojen lisäksi mielestäni myös omasta kulttuuristamme poikkeavaa ihmisten välistä kanssakäymistä. Argentiinalaiset totesivatkin ajatuksia herättävällä tavalla: ”Ensimmäisten suomalaisten CIMO-harjoittelijoiden saapuessa olimme ikään kuin pikkuisen kauhuissamme ja ajattelimme, että mitenkähän suomalaiset ns. helppoon elämään tottuneet sopeutuvat argentiinalaiseen nykytodellisuuteen?” Vastasin siihen: ”Mutta suomalaisethan oppivat täällä myös.”

Suomi on ollut viime aikoina esillä latinalaisamerikkalaisissa tiedotusvälineissä mukavan positiivisissa merkeissä, mitä tulee Suomen kilpailukykyyn, koulutustasoon ja vähäiseen korruptioon. Tätä julkisuutta olisikin nyt hyvä käyttää hyödyksi vaikkapa kasvattamalla erilaisia yhteistyösopimuksia. Etenkin kun muistetaan espanjan kielen tämän hetkinen suosio Suomessa; toisaalta Chilessä ja Argentiinassa yksi keskeisistä pyrkimyksistä on kohottaa englannin kielen taitotasoa. Tämä kaikki tarjoaa esimerkiksi opettaja- ja asiantuntijavaihdolle sekä harjoittelijavaihdolle hedelmällisen toiminta-ympäristön. Suomalaiset asiantuntijat ja harjoittelijat työskentelevät keskellä latinalaisamerikkalaista todellisuutta, julkisella tai yksityisellä sektorilla, oppimassa ja tarjoamassa vinkkejä – silloin kuin tämänlaatuisille vinkeille on kysyntää. Ja päinvastoin. Yhteistyön syventämisessä maan kielen hallinta ei ole pahaksi, varsinkin jos haluaa markkinoida. Näitä espanjan osaajia alkaa onneksi rikkaan suomalai sen kielenopetustarjonnan tuloksena olla aiempaa enemmän. Entistä laajemman kielitaidon tärkeyteen herätäänkin useinkin viimeistään opiskeluaikana, kiitos olemassa olevien suorastaan runsaiden kansainvälistymismahdollisuuksien. Espanjan kieli on viimeaikaisten lehtiuutisten mukaan kasvattanut suosiota myös lukioasteella.

Chileläisestä ja argentiinalaisesta koulutussektorista

Mitä sitten on tapahtunut viime aikoina chileläisellä ja argentiinalaisella koulutussektorilla? Haastattelin paikallisia yhteistyökumppaneitamme Chilessä ja Argentiinassa, Lillian Gonzalesia Temucon yliopistosta (UFRO) ja Marcela Serraa Passport-nimisestä organisaatiosta Córdobasta.

Kummastakin maasta löytyy niin julkisia kuin yksityisiäkin yliopistoja. Lillian Gonzales kertoi, että Chilessä on meneillään opetusministeriön ja Maailmanpankin tuella toteutettavia projekteja, joilla pyritään tasapuolistamaan erilaisista oloista ja eri puolilta Chileä lähtöisin olevien ihmisten mahdollisuuksia hakeutua koulutukseen. Samalla pyritään parantamaan koulutuksen laatua. Tämä päämäärää kasvattaa chileläisten halua ja tarvetta kansainväliseen yhteistyöhön. Tähtäimessä on lisätä henkistä tietotaitoa ja parantaa yhteiskuntarakenteita. Koulutussektorin lisäksi myös työelämä on voimakkaassa muutostilassa.



Kuvassa artikkelin kirjoittaja ja Marcela Serran Passportin toimistossa Córdobassa, Argentiinassa

Argentiinalainen yliopistokoulutus, jonne hakeutuukin paljon nuoria, on perinteisesti melko hyvä. Talouskriisin ja julkisten yliopistojen rahapulan seurauksena koulutussektorilla on viimeisten parin kolmen vuoden aikana jouduttu kiinnittämään entistä enemmän huomiota rahoituksen hankkimiseen muualtakin kuin vain valtion kukkarosta. Saadakseen lisärahoitusta toiminnalleen yliopistot ovat mm. solmineet paikallisten yritysten kanssa erilaisia yhteistyösopimuksia. Tämän prosessin myötä yliopistot ovat ulottaneet lonkeronsa myös pienemmille paikkakunnille perustamalla sinne sivutoimipisteitään. Prosessin on toivottu tuovan pienille kaupungeille tai syrjäisille alueille ja niiden yrityksille lisää mahdollisuuksia sekä hyvinvointia. Ja nuorille lisää kouluttautumismahdollisuuksia sekä työpaikkoja. Vuoden 2001-2002 talouskriisistä toivutaan Argentiinassa pikku hiljaa, ja sen huomaa Marcelan Serran mukaan vaikkapa siitä, että vanhemmat ovat taas alkaneet lähettää lapsiaan opiskelemaan myös ulkomaille. Suosittuja opiskelualoja argentiinalaisissa yliopistoissa ovat tällä hetkellä insinööritieteet, lääketiede, arkkitehtuuri, kaupalliset aineet ja oikeustiede (asianajajat). Ammattikorkeakouluja vastaavissa instituuteissa on erityisen suosittua opiskella matkailualaa, markkinointia ja johtamistieteitä sekä humanistisia aineita.

Millaista vaihtoa tarvittaisiin ja toivottaisiin?

UFROn yhteistyökumppanimme Lilianin mukaan harjoittelijavaihto olisi erityisen tärkeää sosiaali- ja humanististen tieteiden, kansainvälisen kaupan, englannin kielen, lääketieteen ja erityisesti odontologian sekä tietenkin metsätieteiden alalla. Chilelle, historiallisesti eristäytyneenäkin olleelle maalle, on kansallisen kehityksen eteenpäinviemiseksi tärkeää saada lähetettyä opiskelijoitaan ulkomaille. Ulkomaille hakeutuvat opiskelijat ja harjoittelijat ovat usein lahjakkaita, ja heidän tietotaitonsa toimii myöhemmin erinomaisena impulssina muille lahjakkaille chileläisille opiskelijoille. Matkatuomisina tuotu tietotaito näyttelee merkittävää osaa myös uusia paikallisia yhteistyöverkostoja luotaessa.

Myös Argentiinassa toivottaisiin Marcelan mukaan lisää kaikentyyppistä kansainvälistä vaihtoa, esimerkiksi englannin kielen saralla. Argentiinassa on myös tärkeää saada ulkomaisia harjoittelijoita paikallisiin järjestöihin niiden tekemän tärkeän työn tukemiseksi. Tietotaitoahan ei missään päin maailmaa ole koskaan liikaa.

Suomalaisharjoittelijoista chileläinen Lillian Gonzales totesi yksiselitteisesti sen, että heillä on hyvä koulutuspohja, he ovat luotettavia sekä tehokkaita ja suhtautuvat harjoitteluun vakavasti. Tämä kaikki suomalaisharjoittelijoiden hyvän ja laajan kielitaidon lisäksi toimii positiivisena esimerkkinä chileläisopiskelijoille. Siksi Lillian Gonzales toivoisikin entistä laajempaa yhteistyötä Chilen ja Suomen välillä – harjoittelijavaihdon lisäksi opiskelija- ja muuta akateemista vaihtoa, yritysten välistä yhteistyötä ja niin edelleen. Lillian Gonzalesin mukaan esimerkiksi harjoittelijoiden vaihto tarjoaa erinomaisen tilaisuuden keskinäiseen kulttuurienvälisten viestintä- ja toimintatapojen vertailuun. Hänen mielestään suomalaiset tuovat Chileen omasta maastaan tuliaisina hyvin tärkeitä arvoja, kuten vaikkapa tasa-arvoajattelun. Myöskään tehokkuus- ja tuottavuusajattelua ei hänen mielestään ole syytä jättää huomiotta. Mutta myös Chilellä on paljon annettavaa suomalaisille, tarjoaahan maa suomalaisille hyvän tilaisuuden ”käsinkosketella” omasta kulttuurista poikkeavia asioita. Vaihtokaupan tuloksena kaikki oppivat, ja oppivat ennen kaikkea arvottamaan ja arvostamaan. Uutta ja entistä.

Miksi siis Suomi ja suomalaiset saattaisivat olla sopivia yhteistyökumppaneita Chilelle ja Argentiinalle?

Koettuna ja kuultuna minulle on jäänyt Argentiinasta ja Chilestä mieleen onneksi muutakin kuin vain ne valtavat pihvit ja maukkaat merenelävät. Argentiinassa näyttävät elävän vuosisadan vaihteen eurooppalaissiirtolaisten takia eurooppalaisen perinteen jäljet. Vai onko tämä vain pelkkää kuvittelua? Chile jättää jälkeensä myös jotenkin ”vähemmän lattarin” vaikutelman.

Argentiinassa ja Chilessä kannattaa eurooppalainen tehokkuusajattelu ehkä kuitenkin jättää hiukan vähemmälle huomiolle, ja panostaa henkilökohtaiseen kanssakäymiseen. Argentiinalaiselle työelämälle on Marcelan Serran mukaan ominaista se, että sosiaaliset verkostot jatkavat toimintaansa myös vapaa-ajalla. Argentiinalaiset ja chileläiset myös ”jakavat mielellään asioita” samanhenkisten kanssa, ja tunteet saattavat olla hiukan keskimääräistä enemmän kaikessa tekemisessä mukana. Niin, sen tehokkuusajattelun jättäminen hiukan vähemmälle? Miksi ei, tietyissä tilanteissa? Suuremman huomion kiinnittäminen pehmeämpiin arvoihin, kuten vaikkapa työhyvinvointiin ja ihmisten välisiin suhteisiin, voisi olla meille suomalaisillekin terveellistä. Joka tapauksessa ja Lillian Gonzalesin sanoin: ”Historiansa saatossa menestystarinan kokeneella Suomella olisi annettavaa Chilelle. Suomi on Chilen tapaan pieni ja sen sijainti syrjäinen, mutta tästä huolimatta maa on menestynyt kansainvälisessä kilpailussa hyvin.” Siispä, lisää yhteistyötä maittemme välille. Argentiinalaisia ja chileläisiä yhteistyökumppaneita etsivät voivat ottaa yhteyttä vaikkapa CIMOon.


Tarkempaa tietoa CIMOn opettajavaihtoapurahoista Argentiinaan ja Chileen sekä kansainvälisestä harjoittelusta ja virkamiesvaihdosta.


Tulosta