Kassandra tuo uussuomalaisia taiteen kentälle

Keskustelussa teatteriohjaaja Ritva Siikalan kanssa vilisevät sanat ”uussuomalainen” ja ”kantasuomalainen”. Siikala on Kassandra ry:n toiminnanjohtaja, joka aloitellessaan monikulttuurista taidetyötä 1990-luvun lopulla törmäsi ongelmaan, miten nimittää muualta tulleita taiteentekijöitä. Tarvittiin uusia käsitteitä, sillä tutut termit – siirtolainen, pakolainen, maahanmuuttaja – tuntuivat latautuneilta ja osittain harhaanjohtaviltakin. Miksi esimerkiksi maahanmuuttajaperheiden lapsia kutsutaan maahanmuuttajiksi, vaikka he olisivat syntyneet Vantaalla ja muuttaneet koko elämässään vain korttelin verran?

Puhumalla uussuomalaisista ja kantasuomalaisesta osoitetaan kaikkien olevan arvokkaita – suomalaisia. Ja tarkemmin ajatellen taiteen kentällä sana ”uussuomalainen” herättääkin vähintään yhtä myönteisiä mielikuvia kuin kantasuomalainen; uussuomalaisten ansiosta saadaan aikaan jotain uutta, rikkautta kulttuuriin - uussuomalaisissa piilee uusi mahdollisuus.

Kulttuurit kohtaavat näyttämöllä ja todellisuudessa

Kassandra rikkoi julkisuuskynnyksen viime vuoden lopulla Aina jonkun tytär –näytelmän ja sitä seuranneen keskustelun johdosta. Näytelmä tapahtuu Itä-Helsingissä; kulttuurikolarit käynnistyvät, kun somalialaistaustaisen Fatumon 16-vuotias tytär Sadia tulee raskaaksi ja lapsen isäksi osoittautuu karjalaistaustaisen Ellin 18-vuotias poika Jukka. Keskustelua syntyi erityisesti sen jälkeen, kun Lähiradion Radio Warsan -ohjelmassa esityksen väitettiin halventavan somalialaista kulttuuria ja islamin uskontoa.

Näytelmän tekijöillä oli Siikalan mielestä hyvä tuntuma somalialaiseen kulttuuriin – olihan projektissa mukana myös somalialaisia naisia. Näytelmä nosti kuitenkin joidenkin Suomessa asuvien somalialaisten keskuudessa esiin väitteitä siitä, että heidän kulttuurinsa ja uskontonsa on vedetty lokaan. Siikalan mukaan koko näytelmä oli tehty aivan päinvastaisessa tarkoituksessa ja onnistuikin tekemään näkyväksi ja jossain määrin ymmärrettäväksi tavalliselle kantasuomalaiselle vieraita asioita.

”Se oli terveellinen kokemus. Opin tästä yhteiskunnasta jotain uutta – sen valitettavan tosiasian, että esimerkiksi somalialaisen kulttuurin piirissä on henkilöitä, jotka eivät halua avata portteja ja jotka ovat aivan yhtä ennakkoluuloisia kuin monet meidän kantasuomalaisten piirissä”, pohtii Siikala nyt jälkikäteen. Hän korostaa, että kyseessä ei ollut koko somaliyhteisön reaktio näytelmää kohtaan, vaan kielteinen palaute tuli tietyiltä vaikuttajayksilöiltä.


Maryan Guuleed ja Arttu Kapulainen Aina jonkun tytär -näytelmän pääparina

Perinteinen kansainvälinen yhteistyö ei riitä

Suomen kulttuurinen murros ja monikulttuurisuuden haasteet ovat Siikalan mukaan jääneet vähälle huomiolle koko taidekentällä ja myös taidealan koulutuksessa. Oppilaitosten kansainvälisyys on pitkälle perinteistä kansainvälisyyttä (vaihtoja, vierailuja), joka Siikalan mukaan sulkee silmänsä siltä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Tältä osin Kassandra on astumassa askeleen eteenpäin. Nyt käynnistyvässä projektissa MONITA – monikulttuuriset taiteentekijät luodaan verkostoja uussuomalaisten ja kantasuomalaisten taiteilijoiden välille. Projektiin osallistuu myös Teatterikorkeakoulu ja TeaKin opiskelijoita.

”Taide on kenttä jolla erilaisuus muuttuu voimavaraksi”

Siikalan kanssa keskustellessa käy selväksi, ettei rahoittajatahojen vakuuttaminen monikulttuurisen taidetyön tarpeesta ole ollut kovin helppoa. Taidekentällä Kassandra on törmännyt uskottavuusongelmiin: taidealan rahoittajat suhtautuvat epäillen taiteeseen, jota tehdään uussuomalaisten kanssa. Uussuomalaisia taiteilijoita ei tunneta ja esimerkiksi heidän ammattilaisuuttaan epäillään.

Siikalan mukaan Kassandra on kuitenkin jo todistanut, että slogan ”taide on kenttä, jolla erilaisuus voi muuttua voimavaraksi” toimii. ”Perinteisesti erilaisuus nähdään ongelmana, joka pitää ratkaista jotenkin. Taiteessa se voidaan nähdä jonain todella positiivisena, erilaisuus ei ole ongelma vaan mahdollisuus”, hän toteaa. Taiteen kautta voidaan saada näkyviin, että erilaisuus on myönteistä.

Ammattiteatterin sijaan monikulttuurinen naistaiteilijoiden verkosto

Aluksi Ritva Siikalan haaveissa eli monikulttuurinen ammattiteatteri. Rahoitusta tälle ei Suomesta kuitenkaan löytynyt. Alkoi naistaiteilijoiden verkoston luominen. Siikala halusi keskittyä naisiin, sillä hänestä juuri naisten vaikutus seuraaviin sukupolviin kulttuurin siirtäjinä on merkittävä.

Varsinkin alkuvaiheessa taiteilijaverkoston kokoaminen vaati sinnikkyyttä ja jalkautumista. Nyt uussuomalaiset naistaiteilijat kuitenkin ottavat jo itse yhteyttä Kassandraan. Vuonna 2004 vakituisen henkilöstön lisäksi palkkioita maksettiin 76 henkilölle, joista arviolta 80-90 % oli uussuomalaisia.

Taiteilijat toimivat työpajoissa, juhlissa, produktioissa ja nyt on käynnisteillä ohjelmatoimisto. Vuonna 2004 noin 1000 henkeä osallistui Kassandran työpajoihin ja muuhun toimintaan. Kun mukaan lasketaan esimerkiksi teatteriesityksessä käyneet, voidaan arvioida toiminnan tavoittaneen viime vuonna 10 000 ihmistä

Kun ihmiset itse kokevat jotain myönteistä, jossa on mukana uussuomalaisia, muuttaa se Siikalan mukaan ratkaisevasti heidän käsityksiään. Näin on käynyt Kassandran teatteriesityksissä ja työpajoissa: arjen kohtaamisten kautta päästään pelosta kiinnostukseen.

Kanssandra kaipaa lisää kantasuomalaisia toimijoita

Uussuomalaiset naistaiteilijat, myös somalialaissyntyiset, olivat Siikalan mukaan ylpeitä Aina jonkun tytär -näytelmästä. Näytelmä elää edelleen, siitä keskustellaan. Kassandralle kokemus on antanut voimia; se koettiin todellisena onnistumisena, vaikka katsojatavoitteista jäätiinkin. Uuteen monikulttuuriseen teatteriesitykseen Siikala saattaisi olla valmis, mikäli olisi tarjolla varmemmat puitteet projektin toteuttamiselle. Mutta toistaiseksi on vielä toipumisen aika.

Kysymykseen siitä, tekeekö Kassandra itsensä jonain päivänä tarpeettomaksi, Ritva Siikala vastaa päätään pudistaen. ”Kassandraa tullaan aina tarvitsemaan, mutta sen toiminta tulee muuttumaan”, hän arvioi. Toiveena on saada enemmän kantasuomalaisia mukaan. Tulevaisuus näyttää nyt hyvältä.