Lähikuvassa Matti Cantell, Allianssin suunnittelusihteeri

Matti Cantell on työskennellyt Allianssissa vuodesta 1998 lähtien, ensimmäiset kolme vuotta maahanmuuttaja-asiamiehen nimikkeellä ja sen jälkeen suunnittelusihteerinä. Toimenkuvan ytimenä ovat monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuustyö. Alusta saakka työhön on kuulunut maahanmuuttajajärjestöjen tukeminen kiinnittymisessä suomalaiseen järjestökenttään. Toinen keskeinen tehtäväkokonaisuus liittyy Allianssin jäsenjärjestöjen kouluttamiseen ja erilaisten tapaamisten järjestämiseen kulttuurien kohtaamisen tematiikan ympärillä.

Cantell on opiskellut kulttuurien tutkimusta ja uskontotiedettä, erityisenä kiinnostuksen kohteenaan islam. Kipinä monikulttuurisuusasioihin on tullut lähinnä ystäväpiirin kautta, mutta opiskelutausta on virittänyt näkemään oman kulttuurin suhteellisuutta. Kysymyksiä herää, mutta vastauksia ei välttämättä löydy: ”Maahanmuuttajakysymyksissä tuntuu olevan vahva kulttuurientutkimuksellinen tausta. Yleisesti ajatellaan, että erilaisten kulttuurien tunteminen ja ymmärtäminen valmentaisi näihin tehtäviin, mutta riittääkö se? Erilaisuuden selittäminen kulttuurista käsin tavallaan sallii ulkopuolelle sulkemisen. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki laajentaa näkökulmaa kulttuurin ulkopuolelle, muihin tekijöihin päin.”

Allianssin toiminta on hallinnollisesti jaettu kolmeen jaostoon ja Cantellin vastuualueet sivuavat näistä jokaista. Nuorisopoliittinen jaosto pyrkii vaikuttamaan nuorisoalan toimintaedellytyksiin, ja monikulttuurisuus- ja yhdenvertaisuusasiat kuuluvat sinne luontevasti. Cantell toimii myös kansainvälisten asioiden jaoston ja kehittämisjaoston työryhmissä, joiden aihepiirit niveltyvät hänen alueeseensa.

Allianssin rooliin kuuluu yhteiskunnallinen vaikuttaminen: siksi Cantellkin toimii monenlaisissa yhteistyötahojen ja toimijoiden verkostoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Hyvä esimerkki on ohjausryhmän jäsenyys työministeriön, opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä sisäasiainministeriön poliisiosaston yhteisessä SEIS IV-hankkeessa, jonka päämääränä on viedä yhdenvertaisuusnäkökulmaa hallintoon, oppilaitoksiin ja koulutusjärjestelmään sekä järjestöihin. EU-rahoitteista hanketta toteutetaan tiiviissä yhteistyössä tasa-arvoelinten ja järjestöjen kanssa. Cantell on mukana myös hankkeeseen liittyvän nuorisoaiheisen seminaarin järjestelyissä.

Kevään kiinnostavista tapahtumista Cantell mainitsee myös valtakunnallisen rasisminvastaisten toimijoiden RASMUS-verkoston Musicians against racism –konsertin, joka liittyy YK:n rasismin vastaiseen päivään. Samaan kokonaisuuteen kuuluu nuorille suunnattu Samaa maata –videokilpailu, jonka raadin sihteerinä Cantell toimii. ”Rasismi ja sen vastaisuus nostetaan esille positiivisesti, muusikkojen panoksen kautta. Viestinä on, että vaikka asia on vakava, ei kannata vaipua epätoivoon. Kilpailulla taas aktivoidaan nuoria käsittelemään rasismia videofilmeillä.”

Suvaitsevaisuus on kaikkien asia

Cantell pitää toimintansa johtoajatuksena – ja samalla suurimpana haasteena – sitä, että monikulttuurisuus- ja yhdenvertaisuusasiat tulisivat luontevaksi osaksi kaikkea toimintaa. Etninen ja kulttuurinen moninaisuus tulisi saada näkymään automaattisesti eri tahojen toiminnassa, toimintatavoissa, osallistujissa ja henkilöstössä. Asioista pitäisi tulla arkea niillekin, joiden jokapäiväiseen tekemiseen ne eivät välttämättä liity. ”Käytännössä olen tekemisissä sellaisten järjestöjen kanssa, joilla kysymykset kulttuurien kohtaamisesta, syrjimättömyydestä tai syrjinnästä ovat jollakin tapaa toiminnan osana. Usein on kyse projektista, jolla on joko tietty kohderyhmä tai erillisrahoitus. On luonnollista, että kysymykset tulevat ajankohtaisiksi juuri tällaisessa tilanteessa. Haasteena olisi saada näkökulma laajemmaksi ja vähentää ’ryhmässämme ei ole maahanmuuttajia, tämä ei koske meitä’ –tyyppistä ajattelua. Rasismin vastainen toiminta ei voi olla vain vähemmistön asia, vaan se koskee kaikkia. Valtaa ja sitä seuraava vastuuta ajatellen sen pitäisi olla ennen kaikkea enemmistön asia.”

Kyse on asenteista, joita täytyy yrittää muuttaa. Cantell mainitsee kansainvälisestikin pinnalla olevan ihmisoikeuskasvatuksen, jossa on pitkälti kyse kulttuurienväliseen oppimiseen ja vuorovaikutukseen perustuvista kokemuksellisista ja osallistavista menetelmistä. Lähtökohtana on, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille: vähemmistöille, enemmistöille, vähemmistöjen vähemmistöille, enemmistöjen enemmistöille ja niin edelleen.

Aiheeseen liittyy esimerkiksi Amnestyn, Ihmisoikeusliiton ja Suomen YK-liiton kaltaisten organisaatioiden tuottama Friidu-aineistopaketti, joka on sisältää tietoa tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksista ja on suunnattu opettajille. Allianssi on mukana samojen järjestöjen vielä hahmotteluvaiheessa olevassa projektissa, jonka tarkoituksena on tuottaa ihmisoikeuksia, poikia ja myönteisen miehisyyden kasvua tukevaa materiaalia. ”Useiden asenneilmastoa koskevien mittausten mukaan juuri pojilla on erityisen jyrkkiä asenteita mitä tahansa erilaisuutta kohtaan. Tämä ei ole vain poikien asia, vaan laajempi. Ihan samalla tavalla tyttöjen ihmisoikeudet eivät voi jäädä vain tyttöjen asiaksi; jos jäävät, ratkaisua ei synny.”

Kotikansainvälistyminen on positiivista!

Cantell osallistui jokin aika sitten Kuopiossa pidettyyn valtakunnalliseen tapaamiseen, jossa monikulttuurista maahanmuuttajatyötä tekevät jakoivat työhönsä liittyviä kokemuksia. ”Lähtökohtana oli sukupolviajattelu: mitä nämä asiat merkitsevät nuorille, mitä vanhemmille. Eräs kollega kertoi, että omalla kohdalla merkittävä asia oli ollut se, että erojen lisäksi alkoi löytää samankaltaisuuksia oman ja maahanmuuttajien kulttuurin välillä. Samoin tärkeä vaihe on se, että alkaa nähdä ihmisen yksilönä.”

Cantell pitää haasteena sitä, miten monikulttuurisuus saadaan ulotettua myös työelämään. ”Korkein jäsenyys tässä yhteiskunnassa saavutetaan juuri työn tekemisen kautta ja siksi työllistyminen on maahanmuuttajalle mitä tärkein asia. Nuoriso- ja koulutussektori voi tukea työllistymistä, mutta ei suoraan vaikuttaa siihen. Myöskään kohdennetut työllistämisprojektit eivät ratkaise asiaa.” Asenneilmastoa voisi parantaa se, että ’kotikansainvälisyys’ ymmärrettäisiin osaksi kansainvälistymistä ja alettaisiin nähdä entistä positiivisemmassa valossa.

Tämän päivän Suomessa muuttoliike tuo etelän kasvukeskuksiin ihmisiä syrjäseuduilta – sekä kantaväestöä että maahanmuuttajia. On luonnollista, että maahanmuuttajat hakeutuvat seuduille, jossa heitä jo entuudestaan on paljon. Ihminen viihtyy isommissa yhteisöissä jo sosiaalisen kanssakäymisen takia. Rajanpinnan hakeminen toisaalta eriytetyn ja toisaalta integroivan toiminnan välillä on haasteellista, mutta ei välttämättä ongelma. ”Esimerkkinä mainittakoon eri Euroopan maissa asuvat somalinuoret, jotka aktiivisesti järjestävät EU:n Nuoriso-ohjelman ryhmätapaamisia keskenään, ilman näkyviä kontakteja maiden kantaväestöön. Tavoitteena on kuitenkin vertailla uusien kotimaiden synnyttämiä kokemuksia yhteiseen kulttuuritaustaan, mikä edellyttää jo uudenkin kulttuurin hyvää tuntemusta. Se, että tällaiset ryhmät osaavat käyttää hyödykseen Nuoriso-ohjelman kaltaisia olemassa olevia rakenteita, myös liittää heitä tähän systeemiin ja tekee heitä osallisiksi.”

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry Allianssi on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja, jonka jäseninä ovat miltei kaikki valtakunnalliset nuoriso- tai kasvatusalan järjestöt. Allianssi tuottaa palveluita sekä nuorille että nuorisoalan toimijoille. Allianssi edustaa suomalaista nuorisotyötä kotimaassa ja alan kansainvälisillä foorumeilla. Se järjestää koulutusta, välittää tietoa ja nuorisovaihtopaikkoja ulkomaille, tukee nuorten osallistumista, maahanmuuttajatyötä ja liikkuvuutta sekä tekee kehitysyhteistyötä. Tietopalvelujensa kautta Allianssi on monipuolinen nuorisotiedon talo ajanmukaisine verkkopalveluineen. Allianssin verkkosivut

Tulosta