Softimmigrants-hanke keskittyy työelämän sosiokulttuurisiin taitoihin

Työpaikan saaminen on maahanmuuttajalle ratkaisevan tärkeä asia uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Ammatillinen osaaminen ja kielitaito ovat keskeisiä tekijöitä työllistymisessä, mutta merkitystä on myös sosiokulttuurisilla taidoilla – ne nousevat määrääviksi silloin, kun työnantaja etsii osaajien joukosta sitä ”hyvää tyyppiä”. Softimmigrants-hankkeessa on paneuduttu maahanmuuttajien ja heitä työllistävien yritysten kulttuurisensitiivisyyden ja sosiokulttuuristen taitojen kehittämiseen. Leonardo da Vinci –ohjelman tuella toteutettua hanketta koordinoi pääkaupunkiseudulla toimiva Amiedu.

Hankkeen ytimenä ovat vanhan ja uuden EU-maan tai vielä yhteisön ulkopuolella olevan maan muodostamat parit: Suomi-Viro, Itävalta-Unkari ja Italia-Romania. Suomi, Itävalta ja Italia ovat vierastyöläisiä vastaanottavia maita, joille on yhteistä lyhyt traditio maahanmuuttomaana. Hankkeen alat valikoituivat käytännönläheisesti sellaisiksi, joissa on jo valmiiksi liikettä maiden välillä: Suomen ja Viron yhteistyö tapahtuu rakennusalalla, Itävallan ja Unkarin IT-alalla, Italian ja Romanian hoiva-alalla. Hankekumppaneina on maahanmuuttajille koulutusta tarjoavia organisaatioita ja työnantajia. Suomalaisena työnantajatahona toimii NCC Rakennus Oy.

Mitä sosiokulttuurisilla taidoilla sitten käytännössä tarkoitetaan? Amiedun kouluttaja Ritva Kaikkonen puhuu työelämätaitojen kovan ytimen eli ammattiosaamisen vastapainona toimivista ”pehmeistä” taidoista, joiden perusteella voi mitata henkilön sopivuutta tiettyyn tehtävään. Hankkeen käsitteistöön on listattu 9 sosiokulttuurista tekijää, jotka ovat vastuu omasta työstä, palautteen antaminen ja saaminen, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot, yhteistyö- ja tiimityötaidot, itsenäinen työskentely, aloitteellisuus, työskentely vieraassa ympäristössä sekä yleistietous vastaanottavan maan kulttuurista ja työelämästä. Taidot ovat kulttuurisidonnaisia, mutta ne voivat vaihdella alasta riippuen myös saman maan sisällä.

Sosiokulttuuriset taidot tutuiksi käytännön tilanteissa

Hankkeen aluksi selvitettiin osallistujamaiden työelämälle tyypillisiä sosiokulttuurisia piirteitä valituilla aloilla. Alalla työskenteleviltä kysyttiin, mitä taitoja ja valmiuksia he pitivät tärkeinä työelämässä. Haastateltavat saivat myös arvioida asteikolla 1-5 edellä mainittujen sosiokulttuuristen tekijöiden tärkeyttä. Selvityksestä tehtiin yhteenveto, jossa eri maiden tuloksia verrataan toisiinsa. ”Suomalaisten ja virolaisten välillä erot ovat pieniä”, summaa Kaikkonen. ”Suurin heitto on vastuu omasta työstä –kohdassa, mitä suomalaiset pitivät tärkeämpänä kuin virolaiset. Kummatkaan eivät pitäneet palautteen antamista tai saamista kovinkaan merkittävänä, kun taas italialaisille juuri se tuntui olevan kaiken a ja o. Tietysti on otettava huomioon alojen erilaisuus: Suomessa kyse on miehisestä rakennusalasta, Italian kohdalla taas naisvaltaisesta hoiva-alasta. Selvityksen otos on niin pieni, ettei sen perusteella voi kattavia päätelmiä tehdä: se kertoo tästä pienestä joukosta näillä valikoiduilla aloilla.”

Selvityksen pohjalta ryhdyttiin laatimaan koulutussuunnitelmaa ja pilottikoulutuksia, joita räätälöitiin maapareille ja aloille sopiviksi. Samalla valittiin koulutukseen osallistujat, jotka olivat ryhminä hyvin erilaisia. Itävaltaan töihin tulevat unkarilaiset olivat hyvin koulutettuja nuoria, jotka jo alan kansainvälisyyden vuoksi olivat valmiita hakeutumaan ulkomaille. Italiassa koulutettavat olivat maassa ennestään asuvia, mutta työllistymisessä vielä alkutaipaleella olevia siirtolaisia. Suomalaisten kouluttama joukko koostui virolaisen työvoimatoimiston ja NCC:n valitsemista rakennusalan ammattimiehistä, jotka halusivat muuttaa Suomeen. Itse koulutus pidettiin ennen varsinaisen työsuhteen alkua Tallinnassa ja siihen osallistui Amiedun kouluttajien – Kaikkonen ja Hilppa Visa – lisäksi NCC:n koulutuspäällikkö Hannu Heino.

Miten sosiokulttuurisia taitoja voidaan opettaa? ”Jos lukujärjestyksessä olisi tuollaisia otsikoita, käytännön työntekijät kokisivat aiheet varsin kaukaisiksi” epäilee Kaikkonen. ”Sosiokulttuuriset taidot tulevat jatkuvasti vastaan erilaisissa työelämän tilanteissa. Niiden merkityksen saa esille upottamalla niitä käytännöllisempiin asiayhteyksiin. Esimerkiksi työlainsäädäntöä käsiteltäessä voidaan puhua myös ruoka- ja kahvitauoista. Samalla päästään puhumaan siitä, millaisista asioista niiden aikana voi jutella; mitä sopii kysyä vieraalta ihmiseltä ja mitä ei. Työturvallisuusasioita tarkasteltaessa tullaan automaattisesti myös vastuunotto- ja oma-aloitteisuuskysymyksiin.”

Tulossa opetusmateriaalia

Hankkeessa syntynyttä aineistoa ollaan kokoamassa itsearviointi- ja opetusmateriaaliksi cd-romille ja myös verkkokäyttöön. Sosiokulttuurisia taitoja avataan osallistujamaiden työelämästä käsin: mitä esimerkiksi oma-aloitteisuus tarkoittaa suomalaisella rakennusalalla ja miten se ymmärretään italialaisella hoiva-alalla? Mukana on esimerkkitilanteita, joita voi yrittää ratkaista annettujen vaihtoehtojen pohjalta. Valinnan jälkeen saa tietoa mahdollisista seuraamuksista – jos teen näin, se ymmärretään tässä ympäristössä tällä ja tällä tavalla. Aineiston käyttäjä saa myös arvioida selvityksessä esille nostettujen sosiokulttuuristen taitojen merkitystä ja verrata omia tuloksiaan selvityksen maakohtaisiin tuloksiin.

Kaikkonen haluaa korostaa sitä, että kulttuurisensitiivisyys on aina kaksisuuntaista ja koskee myös vierastyövoimaa palkkaavia yrityksiä. NCC:llä on tässä suhteessa tehty paljon: asia on huomioitu hyvin esimerkiksi työpaikkaohjaajien kouluttamisessa. ”Kulttuuritietoisuus on tärkeä asia” sanoo Kaikkonen. ”Suomalaisten työnantajien ja työntekijöiden olisi tärkeää avata silmiään sille, että ihmisen erilainen käytös ei välttämättä johdu omituisuudesta tai tyhmyydestä. Taustalla saattaa olla selvitettäviä ja ymmärrettäviä asioita.”



Lisätietoa Leonardo da Vinci -ohjelmasta.