Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa
10.3.2005
Pääkirjoitus: Monikulttuurinen Suomi
Ulla Ekberg, johtaja / CIMO
Tämän Campuksen teemana on monikulttuurisuus.
Hyvä aihe, vai mitä? Kaikkihan me olemme valmiita kohtaamaan uusia ihmisiä, matkustamaan uusiin paikkoihin, maistamaan uusia ruokia ja sekoittelemaan uusia juomia.
Mekin täällä CIMOssa yritämme monipuolistaa tarjontaamme siten, että mahdollisimman moni maan kolkka olisi auki suomalaiselle nuorisolle. Viimeisin avaus osui Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan. Piakkoin julkaistaan CIMOn koordinoimana kirja monikulttuurisesta ohjauksesta ja neuvonnasta. Mainitaan vielä monikulttuurisuustyöryhmä, joka CIMOssa istui jokin aika sitten miettimässä kehittämisehdotuksia…
Tämän Campuksen artikkelit paljastavat, että monenlaisista välineistä huolimatta toisenlaisen kulttuurin kohtaaminen ei aina ole helppoa, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa.
Keskinäinen riippuvuus maailmassa kuitenkin vääjäämättä lisääntyy. Järkyttävä esimerkki siitä oli joulun ajan hyökyaaltokatastrofi. Se tapahtui tosi kaukana, mutta kosketti kipeästi hyvin monen maan kansalaisia, myös suomalaisia.
Todellinen testi monikulttuurisuustaidoissamme on siirtyä sanoista tekoihin. Uskon vahvasti yhdessä tekemisen voimaan. Siis tee sinäkin monikulttuurisuusteko päivässä!
Kassandra tuo uussuomalaisia taiteen kentälle
Teksti: Maija Airas, suunnittelija / CIMO
Keskustelussa teatteriohjaaja Ritva Siikalan kanssa vilisevät sanat ”uussuomalainen” ja ”kantasuomalainen”. Siikala on Kassandra ry:n toiminnanjohtaja, joka aloitellessaan monikulttuurista taidetyötä 1990-luvun lopulla törmäsi ongelmaan, miten nimittää muualta tulleita taiteentekijöitä. Tarvittiin uusia käsitteitä, sillä tutut termit – siirtolainen, pakolainen, maahanmuuttaja – tuntuivat latautuneilta ja osittain harhaanjohtaviltakin. Miksi esimerkiksi maahanmuuttajaperheiden lapsia kutsutaan maahanmuuttajiksi, vaikka he olisivat syntyneet Vantaalla ja muuttaneet koko elämässään vain korttelin verran?
Puhumalla uussuomalaisista ja kantasuomalaisesta osoitetaan kaikkien olevan arvokkaita – suomalaisia. Ja tarkemmin ajatellen taiteen kentällä sana ”uussuomalainen” herättääkin vähintään yhtä myönteisiä mielikuvia kuin kantasuomalainen; uussuomalaisten ansiosta saadaan aikaan jotain uutta, rikkautta kulttuuriin - uussuomalaisissa piilee uusi mahdollisuus.
Kulttuurit kohtaavat näyttämöllä ja todellisuudessa
Kassandra rikkoi julkisuuskynnyksen viime vuoden lopulla Aina jonkun tytär –näytelmän ja sitä seuranneen keskustelun johdosta. Näytelmä tapahtuu Itä-Helsingissä; kulttuurikolarit käynnistyvät, kun somalialaistaustaisen Fatumon 16-vuotias tytär Sadia tulee raskaaksi ja lapsen isäksi osoittautuu karjalaistaustaisen Ellin 18-vuotias poika Jukka. Keskustelua syntyi erityisesti sen jälkeen, kun Lähiradion Radio Warsan -ohjelmassa esityksen väitettiin halventavan somalialaista kulttuuria ja islamin uskontoa.
Näytelmän tekijöillä oli Siikalan mielestä hyvä tuntuma somalialaiseen kulttuuriin – olihan projektissa mukana myös somalialaisia naisia. Näytelmä nosti kuitenkin joidenkin Suomessa asuvien somalialaisten keskuudessa esiin väitteitä siitä, että heidän kulttuurinsa ja uskontonsa on vedetty lokaan. Siikalan mukaan koko näytelmä oli tehty aivan päinvastaisessa tarkoituksessa ja onnistuikin tekemään näkyväksi ja jossain määrin ymmärrettäväksi tavalliselle kantasuomalaiselle vieraita asioita.
”Se oli terveellinen kokemus. Opin tästä yhteiskunnasta jotain uutta – sen valitettavan tosiasian, että esimerkiksi somalialaisen kulttuurin piirissä on henkilöitä, jotka eivät halua avata portteja ja jotka ovat aivan yhtä ennakkoluuloisia kuin monet meidän kantasuomalaisten piirissä”, pohtii Siikala nyt jälkikäteen. Hän korostaa, että kyseessä ei ollut koko somaliyhteisön reaktio näytelmää kohtaan, vaan kielteinen palaute tuli tietyiltä vaikuttajayksilöiltä.
Perinteinen kansainvälinen yhteistyö ei riitä
Suomen kulttuurinen murros ja monikulttuurisuuden haasteet ovat Siikalan mukaan jääneet vähälle huomiolle koko taidekentällä ja myös taidealan koulutuksessa. Oppilaitosten kansainvälisyys on pitkälle perinteistä kansainvälisyyttä (vaihtoja, vierailuja), joka Siikalan mukaan sulkee silmänsä siltä, mitä ympärillämme tapahtuu.
Tältä osin Kassandra on astumassa askeleen eteenpäin. Nyt käynnistyvässä projektissa MONITA – monikulttuuriset taiteentekijät luodaan verkostoja uussuomalaisten ja kantasuomalaisten taiteilijoiden välille. Projektiin osallistuu myös Teatterikorkeakoulu ja TeaKin opiskelijoita.
”Taide on kenttä jolla erilaisuus muuttuu voimavaraksi”
Siikalan kanssa keskustellessa käy selväksi, ettei rahoittajatahojen vakuuttaminen monikulttuurisen taidetyön tarpeesta ole ollut kovin helppoa. Taidekentällä Kassandra on törmännyt uskottavuusongelmiin: taidealan rahoittajat suhtautuvat epäillen taiteeseen, jota tehdään uussuomalaisten kanssa. Uussuomalaisia taiteilijoita ei tunneta ja esimerkiksi heidän ammattilaisuuttaan epäillään.
Siikalan mukaan Kassandra on kuitenkin jo todistanut, että slogan ”taide on kenttä, jolla erilaisuus voi muuttua voimavaraksi” toimii. ”Perinteisesti erilaisuus nähdään ongelmana, joka pitää ratkaista jotenkin. Taiteessa se voidaan nähdä jonain todella positiivisena, erilaisuus ei ole ongelma vaan mahdollisuus”, hän toteaa. Taiteen kautta voidaan saada näkyviin, että erilaisuus on myönteistä.
Ammattiteatterin sijaan monikulttuurinen naistaiteilijoiden verkosto
Aluksi Ritva Siikalan haaveissa eli monikulttuurinen ammattiteatteri. Rahoitusta tälle ei Suomesta kuitenkaan löytynyt. Alkoi naistaiteilijoiden verkoston luominen. Siikala halusi keskittyä naisiin, sillä hänestä juuri naisten vaikutus seuraaviin sukupolviin kulttuurin siirtäjinä on merkittävä.
Varsinkin alkuvaiheessa taiteilijaverkoston kokoaminen vaati sinnikkyyttä ja jalkautumista. Nyt uussuomalaiset naistaiteilijat kuitenkin ottavat jo itse yhteyttä Kassandraan. Vuonna 2004 vakituisen henkilöstön lisäksi palkkioita maksettiin 76 henkilölle, joista arviolta 80-90 % oli uussuomalaisia.
Taiteilijat toimivat työpajoissa, juhlissa, produktioissa ja nyt on käynnisteillä ohjelmatoimisto. Vuonna 2004 noin 1000 henkeä osallistui Kassandran työpajoihin ja muuhun toimintaan. Kun mukaan lasketaan esimerkiksi teatteriesityksessä käyneet, voidaan arvioida toiminnan tavoittaneen viime vuonna 10 000 ihmistä
Kun ihmiset itse kokevat jotain myönteistä, jossa on mukana uussuomalaisia, muuttaa se Siikalan mukaan ratkaisevasti heidän käsityksiään. Näin on käynyt Kassandran teatteriesityksissä ja työpajoissa: arjen kohtaamisten kautta päästään pelosta kiinnostukseen.
Kanssandra kaipaa lisää kantasuomalaisia toimijoita
Uussuomalaiset naistaiteilijat, myös somalialaissyntyiset, olivat Siikalan mukaan ylpeitä Aina jonkun tytär -näytelmästä. Näytelmä elää edelleen, siitä keskustellaan. Kassandralle kokemus on antanut voimia; se koettiin todellisena onnistumisena, vaikka katsojatavoitteista jäätiinkin. Uuteen monikulttuuriseen teatteriesitykseen Siikala saattaisi olla valmis, mikäli olisi tarjolla varmemmat puitteet projektin toteuttamiselle. Mutta toistaiseksi on vielä toipumisen aika.
Kysymykseen siitä, tekeekö Kassandra itsensä jonain päivänä tarpeettomaksi, Ritva Siikala vastaa päätään pudistaen. ”Kassandraa tullaan aina tarvitsemaan, mutta sen toiminta tulee muuttumaan”, hän arvioi. Toiveena on saada enemmän kantasuomalaisia mukaan. Tulevaisuus näyttää nyt hyvältä.
Kassandra ry
Kassandra ry on vuonna 2002 perustettu yhdistys. Toiminta käynnistyi taidetyöpajoista koululaisille. Työpajat ovat kouluille ilmaisia ja niiden vetäjinä toimivat uussuomalaiset taiteilijat. Työpajatoiminnan yhteistyökumppaneita ovat Helsingin, Espoon ja Vantaan kulttuurikeskukset. Espoossa ja Vantaalla taidetyöpajoja on toteutettu myös nuorisosektorin kanssa. Erikseen on järjestetty myös taidetyöpajoja maahanmuuttajatytöille. Esimerkki Kassandran kouluyhteistyöstä ovat taidetyöpajapäivät muualta Suomesta tuleville luokkaretkeläisille Kulttuurikeskus Caisan tiloissa Helsingin Kaisaniemessä.
Lisäksi Kassandra tuottaa ja välittää monikulttuurisia taideohjelmia. Kassandran toiminnassa Suomen kulttuurinen moninaisuus tuodaan esiin taiteen keinoin. Yhdistys saattaa yhteen ihmisiä eri kulttuuritaustoista – sekä uus- että kantasuomalaisia. Yhdistyksen toimintaa tukevat Helsingin kaupunki, opetusministeriö sekä raha-automaattiyhdistys. Henkilökuntaa Kassandralla on 6.
Lisätietoja Kassandrasta ja Aina jonkun tytär -näytelmästä:
www.kassand.net
Kansainvälisyyskasvatusta Nuoriso-ohjelmalla
Teksti: Teksti: Riikka Jalonen, VTM/kansainvälisyyskouluttaja ja Elina Lauttamäki, sosiologian ja aikuiskasvatustieteen opiskelija/Helsingin yliopisto
Useilla suomalaisilla kansalaisjärjestöillä on osaamista kansainvälisyyskasvatuksen eri osa-alueilta. Hyvät käytännöt eivät kuitenkaan aina välity järjestöjen välillä tai opettajien tietoon. Monet opettajat miettivät mitä tehdä uuden opetussuunnitelman kanssa, jonka mukaan kouluissa tulee antaa kansainvälisyyskasvatusta. Monelle opettajalle jo pelkkä sana kansainvälisyyskasvatus on tuntematon.
Kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteena on kasvattaa yksilöä tasapainoiseen ja aktiiviseen elämään monikulttuurisessa ja kansainvälistyvässä maailmassa. Tavoitteena on erilaisuuden hyväksyminen, toisen ihmisen ja luonnon kunnioittaminen sekä maailmankansalaisuuteen kasvattaminen. Kansainvälisyyskasvatus ei valmenna ainoastaan ulkomaille muuttavia vaan se on tarpeellista kaikille. Lisäksi se voi olla todella hauskaa ja tarjota osallistujille innostavia elämyksiä.
Useilla opettajilla on kiinnostusta saada laadukkaita kansainvälisyyskasvatuksen menetelmiä käyttöönsä ja me nuoret kansainvälisyyskasvattajat halusimme omalta osaltamme vastata tuohon kasvavaan kysyntään. Menetelmiähän on, mutta niiden kerääminen ja välittäminen eri toimijoille on haaste.
Viime syksynä huomasimme, että meitä aktiivisia ja osaavia nuoria naisia toimii kansainvälisyyskasvatuksen kentällä monissa eri järjestöissä ja perustimme Kansainvälisyyskasvatuksen kehittäjät ery:n yhteiseksi toimintafoorumiksemme. Tavoitteenamme oli luoda toimintaympäristö, joka kerää kansainvälisyyskasvatuksen metodeja ja malleja, kehittää niitä ja jakaa niitä eteenpäin sekä tarjoaa avoimen ja innovatiivisen ympäristön nuorille kansainvälisyyskasvattajille.
Ydinporukassamme on viisi naista. Tapasimme toisemme vuoden 2004 aikana Kepan koordinoiman kansainvälisyyskasvatusverkoston toiminnan välityksellä. Meillä oli kokemusta kansainvälisistä koulutuksista ja erinomaisia kontakteja eri puolilla Eurooppaa toimiviin kansainvälisyyskasvatusta tekeviin järjestöihin. Heti ensi kokoontumisista lähtien ryhmämme alkoi kehittää ajatusta yhteiseurooppalaisesta kansainvälisyyskasvatuksen koulutusleiristä, jonka aikana jakaisimme osaamistamme, oppisimme eurooppalaisilta kollegoiltamme ja tuottaisimme hyviä kansainvälisyyskasvatusmalleja kasvattajien, järjestöjen ja opettajien käyttöön.
Kansainvälisyyskasvatuksen laboratorio
Järjestämme kesäkuussa 2005 EU:n Nuoriso-ohjelman tuella kansainvälisen kymmenpäiväisen koulutusleirin Naantalissa. Rahoituksen saimme CIMOlta nuoriso-ohjelman A 5 tukitoimista, jolla pystymme kattamaan lähes kaikki koulutuksesta aiheutuvat kulut. Osallistujien maksettavaksi jää ainoastaan 30 % matkakuluistaan.
Koulutukseen osallistuu 25 nuorta järjestötoimijaa ja kansainvälisyyskasvattajaa Suomen lisäksi Virosta, Puolasta, Hollannista, Italiasta ja Romaniasta. Tavoitteena on kymmenen päivän aikana tarjota nuorille innovatiivinen ympäristö jakaa osaamistaan ja oppia toisiltaan. Vaikka koulutuksella onkin oma kouluttajatiiminsä, lähtökohtana on jokaisen osallistujan oma osaaminen ja sen jakaminen muille. Tavoitteena on koulutuksen aikana osallistujien henkilökohtaisen osaamisen kehittymisen lisäksi tuottaa kvk-koulutusmateriaalia ja malleja opettajien ja muiden kasvattajien käyttöön.
Koulutuksemme aikana Raision kaupungin nuorisotoimi järjestää päiväleirin raisiolaisille lapsille samassa leirikeskuksessa. Järjestämme päiväleiriläisille kolmena päivänä kansainvälisyyskasvatuksen työpajoja. Tarjoamme lapsille mielekästä ohjelmaa ja pääsemme soveltamaan oppimiamme kansainvälisyyskasvatuksen metodeja.
Verkosto on voimaa
Halusimme järjestää suunnittelemamme koulutuksen Kansainvälisyyskasvatuksen kehittäjät ery:n kautta. On hienoa, että nuoriso-ohjelma mahdollistaa tällaiset nuorten omien ei-rekisteröityjen-yhdistysten toiminnan. Nyt yhdenkään järjestön ei tarvitse ottaa koko vastuuta koulutuksen järjestämisestä, vaan kaikki taustajärjestöt ja toimijat voivat osallistua omien voimavarojensa mukaan koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Haluamme toimia avoimena ryhmänä, sillä verkostomainen toimintatapa mahdollistaa joustavuuden ja helpon muunneltavuuden.
Haluamme olla itse aktiivisia, mutta ennen kaikkea mahdollistaa aktiivisen toiminnan mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle ja osoittaa heille, että heillä on mahdollisuuksia vaikka mihin, kunhan on hyvät kumppanit ympärillä ja vahva usko itseensä.
Kesäkuun koulutuksestamme, kansainvälisyyskasvatuksesta ja EU:n Nuoriso-ohjelmasta kiinnostuneet opettajat ja järjestötoimijat ovat tervetulleita osallistumaan koulutuksen lopuksi lauantaina 18.6. järjestettävään yhteistapaamiseen Turun saaristossa.
Ja Kansainvälisyyskasvatuksen kehittäjät ery on ja pysyy avoimena ryhmänä, joten jos kiinnostuit toiminnastamme, niin ota yhteyttä meihin ja tule mukaan ryhmäämme. Lisätietoja: riikka.jalonen@hotmail.com.
EU:n Nuoriso-ohjelmalla monikulttuurisuuden teemavuosi
Teksti: Kati Inkinen ja Mauri Uusilehto / CIMO
EU:n Nuoriso-ohjelman tavoitteena on edistää nuorten ja nuorten parissa toimivien aktiivisuutta, osallisuutta, monikulttuurisuutta ja eurooppalaisen identiteetin kehittymistä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Ohjelmasta tuetaan kahden- ja monenvälisiä nuorten ryhmätapaamisia, vapaaehtoispalvelua sekä nuorten omia luovia hankkeita, jotka lisäävät yhteiskunnallista osallistumista. Lisäksi ohjelma edistää nuorisoalan toimijoiden kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä tiedotus- ja koulutustoimintaa.
Vuonna 2005 pyritään erityisesti tukemaan monikulttuurisuutta edistäviä ja muukalaisvihaa ja rasismia vastustavia hankkeita. Teemojen puitteissa järjestetään erilaisia koulutuksia niin Euroopan laajuisesti, kuin myös kansallisesti.
CIMOn nuorisoyksikkö järjestää 4. toukokuuta 2005 koulutustilaisuuden maahanmuuttajanuorille ja heidän parissaan toimiville EU:n Nuoriso-ohjelmasta. Tilaisuus pidetään kansainvälisessä kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä.
Koulutuksen tavoitteena on parantaa Nuoriso-ohjelman tunnettuutta maaahanmuuttajanuorten ja heidän kanssaan toimivien parissa, rohkaista nuoria suunnittelemaan hankkeita ja ylipäätään nostaa maahanmuuttajien osallistumisastetta ohjelmaan. Haluamme myös saada palautetta palveluistamme, kerätä kehitysesityksiä ja kartoittaa mahdollisia Nuoriso-ohjelmaan osallistumisen esteitä. Tilaisuuteen liittyvät tarkat tiedot julkaistaan huhtikuun alussa CIMOn verkkopalvelun Tapahtumakalenterissa, jossa kerrotaan muistakin ajankohtaisista koulutustilaisuuksista.
Tapahtumakalenteri löytyy CIMOn verkkopalvelun etusivulta osoitteesta www.cimo.fi.
Lukiolaisia herätellään tiedostamaan vastuu valinnoistaan
Teksti: Tuija Ruoho, tiedotustoimitaja / CIMO
Suomalais-venäläisen koulun lukio on mukana viiden maan Comenius-hankkeessa ”Awareness and responsibility in the multicultural Europe”. Hankkeessa oppilaat pohtivat yhdessä muiden eurooppalaisten nuorten kanssa, mikä merkitys tehdyillä valinnoilla on itselle, muille ja ympäristöllemme.
”Lähdimme mukaan Comenius-hankkeeseen, sillä halusimme solmia yhteyksiä eurooppalaisiin kouluihin, joissa opetetaan venäjää ja Venäjän kulttuuria”, kertoo projektia Suomalais-venäläisessä lukiossa koordinoiva fysiikan ja kemian lehtori Anja Jackobson. ”Varsin pian hankkeen teemaksi täsmentyi tietoisuus ja vastuu monikulttuurisessa Euroopassa.”
Kolmevuotisessa hankkeessa on mukana kaksi koulua Saksasta ja yksi koulu Belgiasta, Italiasta ja Portugalista. Suomalais-venäläisen koulun yhteistyöoppilaitos Pietarista liittyi mukaan ulkojäsenenä. Tavoitteena on herätellä oppilaita tiedostamaan jokapäiväisessä elämässä tekemiemme valintojen merkitys omalle elämälle, läheisille ja ympäristölle. ”Koulussa olimme keskustelleet näistä kysymyksistä keskenämme paljon jo ennen hankkeen käynnistymistäkin”, kertoo Anja Jackobson.
Oman elämän valinnoista tunnettujen henkilöiden tekoihin
Hanketyöskentelyssä lähdettiin liikkeelle yksilöstä itsestään, ja ensimmäisen vuoden aikana oppilaat tutkailivat valintoja, joita itse elämässään tekevät. Yksinkertaisimmillaan tämä on esimerkiksi aamuinen päätös siitä, lähteäkö tänään kouluun vai jäädäkö kotiin. Monet valinnoista ovat automaattisia ja tiedostamattomia. Tärkeiden päätösten edessä nuoret ovat tehdessään omaan elämäntapaansa liittyviä valintoja: miten suhtautua päihteisiin, tupakointiin ja huumeisiin. ”Tärkeää on, että nuoret tekevät tietoisia valintoja ja ottavat vastuun omista päätöksistään”, toteaa Anja Jackobson.
Toisena vuonna katsantokantaa laajennettiin kuuluisiin henkilöihin tai idoleihin. Oppilaat tarkastelivat mm. tieteen tekijöiden, poliittisten päättäjien, urheilijoiden, näyttelijöiden, säveltäjien, taiteilijoiden ja kirjailijoiden vaikutusta identiteettiimme, elämäntapaamme ja maailmankuvaamme. Oppilaat pohtivat, mitä kuuluisuudet ovat saaneet aikaan ihmiskunnan tai ympäristön hyväksi ja miten he ovat kantaneet vastuun omista teoistaan.
Suomalais-venäläisen lukion oppilaat käsittelivät kuuluisia venäläisiä, esimerkiksi Katariina Suurta, joka henkilökohtaisessa elämässään oli melko ristiriitainen henkilö mutta teki yhteiskunnallisia uudistuksia ja sai aikaan myös paljon hyvää. Anja Jackobson pitääkin tärkeänä, että esiin nousi myös henkilöitä, joissa on sekä hyviä että huonoja puolia, sillä usein nuoret näkevät asiat joko pelkästään hyvinä tai pelkästään huonoina.
Leirikoulussa opiskeltiin kieliä ja vaihdettiin kokemuksia monikulttuurisessa joukossa
Toisen hankevuoden leirikoulussa Saksassa oppilaat opiskelivat jotain itselleen uutta kieltä, esimerkiksi italialainen nuori sai halutessaan opetusta suomen kielen alkeissa. Opettajina toimivat leirillä mukana olleet opettajat, joista jokainen oli lupautunut opettamaan omaa kieltään kansainväliselle oppilasryhmälle. Lisäksi leirillä oli kansainvälisiä päiviä, joiden aikana tutustuttiin eri maiden kulttuuriin ja siihen, millä tavalla olemme erilaisia ja millä tavalla samanlaisia.
Leirikouluun osallistui noin 100 oppilasta sekä pari opettajaa kustakin hankkeessa mukana olevasta koulusta. ”Hankkeen toimintaperiaatteena on ollut, että opettajien liikkuvuuteen on käytetty vain vähän määrärahoja, jotta mahdollisimman monet nuoret pääsisivät tapaamaan toisiaan leirikoulujen aikana”, kertoo Anja Jackobson.
Ympäristöongelmien tarkastelussa keskitytään onnistuneisiin ratkaisuihin
Kolmantena vuonna hankkeen teemana on kulutus, kierrätys ja tuotteiden elinkaari. Oppilaat toteuttivat kemian ja maantiedon tunneilla projektin kierrätyksestä ja erilaisista luonnolle haitallisista aineista. Esimerkiksi yksi kansainvälinen oppilasryhmä tutkii fenoleja ja toinen dioksiineja, miten niitä on joutunut luontoon, miten ne vaikuttavat ympäristössä ja miten niitä pyritään torjumaan.
Pyrkimyksenä on kiinnittää nuorten huomiota siihen, mitä me kulutamme, mikä on tuotteiden elinikä ja mihin ne päätyvät käytön jälkeen. Näkökulma on haluttu säilyttää positiivisena: työskentelyssä ei jäädä rypemään ongelmissa vaan tarkastellaan sitä, millä tavalla ongelmia on pystytty ratkaisemaan. Oppilaat kartoittavat tilannetta oman maansa kannalta ja vertailevat sitten tuloksiaan. Tulokset esitellään keväällä järjestettävässä leirikoulussa Portugalissa. Leirillä on tarkoitus pitää myös europarlamentin simulaatioistunto, jossa parlamentin jäsenillä eli opiskelijoilla on jokin ympäristöön liittyvä kysymys ratkaistavanaan.
Kaikki halukkaat ovat päässeet osallistumaan hankkeeseen
Comenius-hanke on ollut kattavasti mukana monissa oppiaineissa, mm. uskonnon, elämänkatsomustiedon, äidinkielen, luonnontieteiden, matematiikan ja vieraiden kielten oppitunneilla on käsitelty hankkeen teemoja. Erityisen positiivisena Anja Jackobson pitää sitä, että lukion opettajista niin monet ovat olleet innokkaasti mukana hankkeen toteuttamisessa. ”On ollut antoisaa olla tekemisissä eri maista kotoisin olevien nuorten kanssa. On hienoa nähdä, miten nuoret ovat samanlaisia riippumatta siitä, missä maassa he ovat syntyneet ja kasvaneet; heissä kaikissa näkyy sama nuoruuden puhtaus ja elämän into”, summaa Anja Jackobson kokemuksiaan tapaamisista nuorten kanssa.
Awareness and responsibility in the multicultural Europe -hankkeen www-sivusto: www.comenius-ear.net
Lisätietoja Comenius-ohjelmasta: www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Sokrates | Comenius
Monen kulttuurin Metla
Teksti: Outi Isotalo, projektikoordinaattori / CIMO
Kansainvälistyminen ja ihmisten lisääntyvä liikkuminen tuo Suomessakin työpaikoille yhä useammin vieraskielisiä työtovereita. Monikulttuurinen työyhteisö vaatii sopeutumista niin työntekijältä kuin työnantajaltakin. Metsäntutkimuslaitoksessa eli Metlassa ulkomaalaiset tutkijat ja harjoittelijat ovat olleet tuttu näky jo vuosikymmenien ajan.
Metlan kansainvälisten asioiden suunnittelija ekonomi Anne Luhtala kertoo kansainvälisten yhteyksien lisääntyvän Metlassa joka vuosi. Työntekijöitä kannustetaan luomaan kansainvälisiä kontakteja ja osallistumaan erilaisiin liikkuvuusohjelmiin. Luhtala uskoo, että tulevaisuudessa ulkomaalaisten työntekijöiden lukumäärä ja metlalaisten liikkuvuus lisääntyy.
Metlalla on kaksi tutkimuskeskusta ja seitsemän tutkimusasemaa, joissa vakituista henkilöstöä on 750. Viime vuoden alussa Metlassa työskenteli 15 ulkomaalaista. Tänä vuonna ulkomaalaisten määrä tuplaantuu Metlan osallistuttua EU:n Leonardo da Vinci -ohjelmaan vastaanottamalla espanjalaisia harjoittelijoita. Metlassa on ollut CIMOn omien ohjelmien kautta tulleita harjoittelijoita muun muassa Kanadasta, Ukrainasta, Kiinasta ja Puolasta. Viime vuonna Metlaan tuli kahdeksan CIMOn harjoittelijaa.
Luhtalan mukaan Metla panostaa ulkomaalaisten palkkaamiseen erityisesti kehittääkseen kansainvälistä yhteistyötä. Ulkomaalainen työntekijä on lisäksi erinomainen työyhteisön kansainvälisyyskouluttaja. Luhtala on huomannut myös työpaikan yhteishengen parantuvan, kun yhteisesti ratkotaan eteen tulevia käytännön ongelmia. Unohtaa ei myöskään sovi taloudellisia tekijöitä, sillä kansainvälisiin harjoittelu- ja tutkimusohjelmiin sisältyy usein mahdollisuus saada rahallinen korvaus palkkakustannuksia varten.
Perehdyttäminen helpottaa sopeutumista
Vanhempi tutkija Egbert Beuker Punkaharjun tutkimusasemalta tuli Metlaan harjoittelijaksi vuonna 1985. Muutamaa vuotta myöhemmin hollantilaisen tie vei jälleen Metlaan, jossa hänen työuransa jatkuu edelleen. Punkaharjun tutkimusasemalla on tällä hetkellä kaksi kiinalaista ja kolme espanjalaista harjoittelijaa. Tilanne on poikkeuksellinen, sillä normaalisti asemalla on yksi tai kaksi harjoittelijaa kerrallaan.
Beukerin mukaan työyhteisön jäsenet suhtautuvat ulkomaalaisiin erittäin positiivisesti, näin oli jo hänen omana harjoitteluaikanaan. Vaikka kaikki eivät kommunikoikaan sujuvasti englanniksi, ulkomaalaiset koetaan työyhteisöä rikastuttavana tekijänä.
Monikulttuurisessa työpaikassa vaaditaan sopeutumista kaikilta osapuolilta. Beukerin mukaan Punkaharjulla sopeutuminen on sujunut hyvin puolin ja toisin. Sopeutumisessa on tietenkin yksilöllisiä eroja. Varsinkin alussa joillakin ulkomaalaisilla on ollut vaikeuksia sopeutua erityisesti Punkaharjun syrjäisen sijainnin vuoksi, varsinkin, kun julkinen liikenne lähikyliin ei ole kovin vilkasta. Punkaharjulla onkin totuttu kuljettamaan harjoittelijoita kaupoille ja erilaisiin viikonlopun tapahtumiin.
Oleellista sopeutumisen kannalta on ulkomaalaisen työntekijän riittävä perehdyttäminen työyhteisön tapoihin ja työtehtäviin. Tärkeää on se, että tulijalla on tiedossa henkilö, jonka puoleen hän voi aina kääntyä. Kiire hankaloittaa valitettavan usein perehdyttämistä, Luhtala harmittelee. Sopeutumisen kannalta on yhtä tärkeää tutustua myös ulkomaalaisen kotimaahan ja työkulttuuriin. Punkaharjulla pyritään järjestämään ulkomaalaisille mahdollisuuksia esitellä kotimaataan aseman muille työntekijöille.
Organisaatio ja toimintatavat kehittyvät
Luhtalan mukaan Metlassa odotukset ulkomaalaista työntekijää kohtaan eivät ratkaisevasti eroa suomalaiseen työntekijään kohdistuvista odotuksista. Ulkomailla suoritettujen tutkintojen vastaavuus kotimaisiin nähden aiheuttaa pientä varautuneisuutta, samoin ulkomaalaisen kielitaito ei aina vastaa odotuksia. Kulttuuriset tasa-arvokysymykset eivät ole nousseet Metlassa esille, joskin englanninkielisen tiedottamisen tarve on ilmeinen. Luhtala uskoo, että nyt, kun monessa Metlan yksikössä kerätään kokemuksia ensimmäisestä ulkomaalaisesta työntekijästä, hänellä saattaa olla jopa muita työntekijöitä parempi erityisasema. Beukerkin muistuttaa, että Punkaharjulla ulkomaalaisista on tullut sitä normaalimpi osa arkea, mitä enemmän heitä on ollut. ”Toisaalta tällä hetkellä meillä on monta ulkomaalaista yhtä aikaa ja on havaittavissa, että he helposti muodostavat tauoilla oman ryhmänsä ja suomalaiset omansa, ehkäpä tähän meidän tulisi puuttua”, Beuker toteaa.
Tulevaisuudessa henkilöstön koulutuksessa joudutaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota kansainvälistymiseen. Beukerin mukaan Punkaharjulle töihin hakevien kielitaitovaatimukset ovat nousseet. Pienetkin asiat, esimerkiksi englanninkieliset tietokoneohjelmat helpottavat monikulttuurisen työyhteisön toimimista.
Monikulttuurisuuden lisääntyminen työpaikalla vaatii työnantajaa kehittämään organisaatiota ja toimintatapoja. Metlassa tähän on kiinnitetty huomiota: ”Viime aikoina ulkomaalaisten määrä on huomattavasti kasvanut ja olemme keskustelleet tarvittavista muutoksista. Metlassa onkin vuoden alusta nimetty yhdyshenkilö selvittämään kansainvälisen henkilövaihdon käytännön asioita. Suunnitteilla on myös englanninkielinen Talon tavat- ohjekirja, sisäisen viestinnän tuottaminen ainakin osittain englanniksi sekä virkistystoiminnan organisointi. Metlalla on vielä paljon tehtävää muun muassa viestinnän, ohjeistuksen ja ehkä myös asennekasvatuksen osalta, mutta asian tärkeys on huomioitu ja olemme mielestäni oikealla tiellä”, Anne Luhtala toteaa.
Lisätietoa harjoittelijan rekrytoinnista
saa CIMOn verkkopalveluista osoitteessa www.cimo.fi | Etsitkö mahdollisuuksia organisaatiollesi? | Yritys/työnantaja | Kansainvälisen harjoittelijan palkkaaminen.
Sivulla on linkit harjoittelupaikkatarjouslomakkeeseen ja työnantajaoppaaseen, jossa on yksityiskohtaista tietoa mm. harjoittelijan verotuksesta ja lupa-asioista. Yhteyshenkilö CIMOssa on Outi Isotalo, puh. 09-7747 7615 (sähköposti: etunimi.sukunimi@cimo.fi).
Softimmigrants-hanke keskittyy työelämän sosiokulttuurisiin taitoihin
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Työpaikan saaminen on maahanmuuttajalle ratkaisevan tärkeä asia uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Ammatillinen osaaminen ja kielitaito ovat keskeisiä tekijöitä työllistymisessä, mutta merkitystä on myös sosiokulttuurisilla taidoilla – ne nousevat määrääviksi silloin, kun työnantaja etsii osaajien joukosta sitä ”hyvää tyyppiä”. Softimmigrants-hankkeessa on paneuduttu maahanmuuttajien ja heitä työllistävien yritysten kulttuurisensitiivisyyden ja sosiokulttuuristen taitojen kehittämiseen. Leonardo da Vinci –ohjelman tuella toteutettua hanketta koordinoi pääkaupunkiseudulla toimiva Amiedu.
Hankkeen ytimenä ovat vanhan ja uuden EU-maan tai vielä yhteisön ulkopuolella olevan maan muodostamat parit: Suomi-Viro, Itävalta-Unkari ja Italia-Romania. Suomi, Itävalta ja Italia ovat vierastyöläisiä vastaanottavia maita, joille on yhteistä lyhyt traditio maahanmuuttomaana. Hankkeen alat valikoituivat käytännönläheisesti sellaisiksi, joissa on jo valmiiksi liikettä maiden välillä: Suomen ja Viron yhteistyö tapahtuu rakennusalalla, Itävallan ja Unkarin IT-alalla, Italian ja Romanian hoiva-alalla. Hankekumppaneina on maahanmuuttajille koulutusta tarjoavia organisaatioita ja työnantajia. Suomalaisena työnantajatahona toimii NCC Rakennus Oy.
Mitä sosiokulttuurisilla taidoilla sitten käytännössä tarkoitetaan? Amiedun kouluttaja Ritva Kaikkonen puhuu työelämätaitojen kovan ytimen eli ammattiosaamisen vastapainona toimivista ”pehmeistä” taidoista, joiden perusteella voi mitata henkilön sopivuutta tiettyyn tehtävään. Hankkeen käsitteistöön on listattu 9 sosiokulttuurista tekijää, jotka ovat vastuu omasta työstä, palautteen antaminen ja saaminen, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot, yhteistyö- ja tiimityötaidot, itsenäinen työskentely, aloitteellisuus, työskentely vieraassa ympäristössä sekä yleistietous vastaanottavan maan kulttuurista ja työelämästä. Taidot ovat kulttuurisidonnaisia, mutta ne voivat vaihdella alasta riippuen myös saman maan sisällä.
Sosiokulttuuriset taidot tutuiksi käytännön tilanteissa
Hankkeen aluksi selvitettiin osallistujamaiden työelämälle tyypillisiä sosiokulttuurisia piirteitä valituilla aloilla. Alalla työskenteleviltä kysyttiin, mitä taitoja ja valmiuksia he pitivät tärkeinä työelämässä. Haastateltavat saivat myös arvioida asteikolla 1-5 edellä mainittujen sosiokulttuuristen tekijöiden tärkeyttä. Selvityksestä tehtiin yhteenveto, jossa eri maiden tuloksia verrataan toisiinsa. ”Suomalaisten ja virolaisten välillä erot ovat pieniä”, summaa Kaikkonen. ”Suurin heitto on vastuu omasta työstä –kohdassa, mitä suomalaiset pitivät tärkeämpänä kuin virolaiset. Kummatkaan eivät pitäneet palautteen antamista tai saamista kovinkaan merkittävänä, kun taas italialaisille juuri se tuntui olevan kaiken a ja o. Tietysti on otettava huomioon alojen erilaisuus: Suomessa kyse on miehisestä rakennusalasta, Italian kohdalla taas naisvaltaisesta hoiva-alasta. Selvityksen otos on niin pieni, ettei sen perusteella voi kattavia päätelmiä tehdä: se kertoo tästä pienestä joukosta näillä valikoiduilla aloilla.”
Selvityksen pohjalta ryhdyttiin laatimaan koulutussuunnitelmaa ja pilottikoulutuksia, joita räätälöitiin maapareille ja aloille sopiviksi. Samalla valittiin koulutukseen osallistujat, jotka olivat ryhminä hyvin erilaisia. Itävaltaan töihin tulevat unkarilaiset olivat hyvin koulutettuja nuoria, jotka jo alan kansainvälisyyden vuoksi olivat valmiita hakeutumaan ulkomaille. Italiassa koulutettavat olivat maassa ennestään asuvia, mutta työllistymisessä vielä alkutaipaleella olevia siirtolaisia. Suomalaisten kouluttama joukko koostui virolaisen työvoimatoimiston ja NCC:n valitsemista rakennusalan ammattimiehistä, jotka halusivat muuttaa Suomeen. Itse koulutus pidettiin ennen varsinaisen työsuhteen alkua Tallinnassa ja siihen osallistui Amiedun kouluttajien – Kaikkonen ja Hilppa Visa – lisäksi NCC:n koulutuspäällikkö Hannu Heino.
Miten sosiokulttuurisia taitoja voidaan opettaa? ”Jos lukujärjestyksessä olisi tuollaisia otsikoita, käytännön työntekijät kokisivat aiheet varsin kaukaisiksi” epäilee Kaikkonen. ”Sosiokulttuuriset taidot tulevat jatkuvasti vastaan erilaisissa työelämän tilanteissa. Niiden merkityksen saa esille upottamalla niitä käytännöllisempiin asiayhteyksiin. Esimerkiksi työlainsäädäntöä käsiteltäessä voidaan puhua myös ruoka- ja kahvitauoista. Samalla päästään puhumaan siitä, millaisista asioista niiden aikana voi jutella; mitä sopii kysyä vieraalta ihmiseltä ja mitä ei. Työturvallisuusasioita tarkasteltaessa tullaan automaattisesti myös vastuunotto- ja oma-aloitteisuuskysymyksiin.”
Tulossa opetusmateriaalia
Hankkeessa syntynyttä aineistoa ollaan kokoamassa itsearviointi- ja opetusmateriaaliksi cd-romille ja myös verkkokäyttöön. Sosiokulttuurisia taitoja avataan osallistujamaiden työelämästä käsin: mitä esimerkiksi oma-aloitteisuus tarkoittaa suomalaisella rakennusalalla ja miten se ymmärretään italialaisella hoiva-alalla? Mukana on esimerkkitilanteita, joita voi yrittää ratkaista annettujen vaihtoehtojen pohjalta. Valinnan jälkeen saa tietoa mahdollisista seuraamuksista – jos teen näin, se ymmärretään tässä ympäristössä tällä ja tällä tavalla. Aineiston käyttäjä saa myös arvioida selvityksessä esille nostettujen sosiokulttuuristen taitojen merkitystä ja verrata omia tuloksiaan selvityksen maakohtaisiin tuloksiin.
Kaikkonen haluaa korostaa sitä, että kulttuurisensitiivisyys on aina kaksisuuntaista ja koskee myös vierastyövoimaa palkkaavia yrityksiä. NCC:llä on tässä suhteessa tehty paljon: asia on huomioitu hyvin esimerkiksi työpaikkaohjaajien kouluttamisessa. ”Kulttuuritietoisuus on tärkeä asia” sanoo Kaikkonen. ”Suomalaisten työnantajien ja työntekijöiden olisi tärkeää avata silmiään sille, että ihmisen erilainen käytös ei välttämättä johdu omituisuudesta tai tyhmyydestä. Taustalla saattaa olla selvitettäviä ja ymmärrettäviä asioita.”
Lisätietoa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista | Leonardo da vinci.
Europassi uudistuu
Teksti: Maisa Montonen, ylitarkastaja / Opetushallitus
Euroopan parlamentti hyväksyi 14.12.2004 päätöksen Europassista eli yhteisistä tutkinto- ja pätevyysvaatimuksia selkeyttävistä puitteista. Järjestelyn tarkoituksena on helpottaa tutkintotodistusten kansainvälistä vertailua ja sitä kautta opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta.
Europassi koostuu viidestä asiakirjasta, joiden tarkoituksena on auttaa opiskelijoita ja työntekijöitä osoittamaan osaamistaan muualla Euroopassa. Asiakirjat ovat samanmuotoisina käytössä kaikissa EU/ETA-maissa.
Europassin perusasiakirja on Europass-ansioluettelo, jonka liitteeksi opiskelija tai työntekijä voi valintansa mukaan koota muita Europass-asiakirjoja. Näitä ovat korkeakoulututkintotodistuksen ja ammatillisen tutkintotodistuksen kansainväliseen käyttöön tarkoitetut liitteet (Certificate Supplement ja Diploma Supplement), Europass-kielisalkku sekä Europass-liikkuvuustodistus (Europass Mobility).
Europassi-asiakirjat ovat liikkuvuustodistusta lukuun ottamatta olleet käytössä jo aikaisemmin. Uudella järjestelyllä pyritään parantamaan asiakirjojen saatavuutta ja käytettävyyttä. Tiedotusta pyritään tehostamaan niin, että erityisesti työnantajien tietoisuus asiakirjoista paranisi.
Suomalaiset ammatillisen tutkintotodistuksen kansainväliseen käyttöön tarkoitetut liitteet (Certificate Supplement) ovat sähköisessä muodossa Opetushallituksen verkkosivuilla, ja Diploma Supplement on laajasti käytössä korkeakouluissa. Europass-ansioluettelon ja Europass-kielisalkun voi täyttää CEDEFOPin verkkosivuilla.
Europass-liikkuvuustodistus korvaa ns. vanhan Europassin eli Europass-todistuksen, joka on tarkoitettu ammattiin johtavaan koulutukseen sisältyvien kansainvälisten jaksojen todentamiseen. Europass-liikkuvuustodistus on sisällöltään samankaltainen kuin Europass-todistus, mutta sitä voi käyttää todentamaan työssäoppimisjaksojen lisäksi myös muita ulkomailla suoritettuja opintojaksoja. Uutta on myös se, että Europass-liikkuvuustodistus on ensisijaisesti sähköisesti täytettävä asiakirja: Europass-todistuksen kaltainen vihkonen jää siis historiaan.
Europass-liikkuvuustodistus pyritään saamaan käyttöön kuluvan vuoden aikana. Ennen sen käyttöönottoa koulutuksen järjestäjät voivat entiseen tapaan tilata Opetushallituksesta perinteisiä Europass-todistuksia.
Kuhunkin EU- ja ETA-maahan nimetään kansallinen Europass-keskus, joka vastaa järjestelyyn liittyvistä koordinointi- ja tiedotustehtävistä. Opetusministeriö nimesi 21.1.2005 Opetushallituksen Suomen Europass-keskukseksi.
Lisätietoa:
www.oph.fi/europassi
http://europass.cedefop.eu.int
”Olkaa rohkeita ja uniikkeja” - suomalaiskaupunkeja kannustettiin hakemaan Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -titteliä
Teksti: Hanna Hietaluoma, suunnittelija / CIMO
Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 valitaan Suomesta. Vaikka itse tapahtumaan on vielä vuosia, hakuprosessi on jo käynnissä. Suomen tulee toimittaa EU:lle ehdotuksensa kulttuuripääkaupungiksi vuoden 2006 loppuun mennessä. Opetusministeriö, Suomen Kuntaliitto ja CIMO järjestivät 28.2. keskustelutilaisuuden Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuman järjestämisestä. Mahdollisuus on jo nyt herättänyt laajaa kiinnostusta: tilaisuuteen osallistui kaupunkien edustajia Hämeenlinnasta, Jyväskylästä, Lahdesta, Oulusta, Rovaniemeltä, Savonlinnasta, Tampereelta, Turusta ja Vaasasta.
Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -tilaisuuden puhujien joukossa olivat Valtion taidemuseon ylijohtaja Tuula Arkio sekä Espoon kulttuurijohtaja, taannoisen Helsinki 2000 -kulttuurikaupunkivuoden johtaja Georg Dolivo. Molemmat korostivat puheenvuoroissaan sitä, että tapahtumaa hakevalla kaupungilla on oltava riittävän kehittynyt infrastruktuuri kulttuuripääkaupunkihankkeen kokoisen tapahtuman toteuttamiseksi. Kulttuurikaupungin tulee siis olla olemassa jo ennen kulttuuripääkaupunkivuotta. ”Ei tuurilla, vaan kulttuurilla”, kiteytti Dolivo.
Arkio oli mukana vuonna 2001 Euroopan komission asettamassa valintalautakunnassa, joka valitsi kulttuuripääkaupunkia neljän irlantilaiskaupungin joukosta. Hänen mukaansa olemassa olevan kulttuuritoiminnan vilkkaus, riittävä infrastruktuuri ja taloudelliset resurssit ratkaisivat kilpailun myös vuoden 2005 kulttuuripääkaupungin Corkin hyväksi.
Lautakunta kävi paikan päällä tutustumassa ehdokaskaupunkeihin, niiden kulttuurilaitoksiin, -paikkoihin ja -toimijoihin. ”On oleellista, että kulttuurivuoteen satsataan jo ennen varsinaista vuotta. Toisaalta sillä tulee olla vaikutuksia myös varsinaisen tapahtumavuoden jälkeen. Tämä on järkevää siitäkin syystä, että vuosi on joka tapauksessa suuri investointi kaupungille”, sanoi Arkio.
Mahdollisuus kaupungin kokonaisvaltaiseen kehittämiseen
Kaupungilla on oltava selkeä näkemys siitä, mihin kulttuuripääkaupunkihankkeella pyritään. Dolivo kehotti kaupunkeja kysymään itseltään, mikä on tapahtuman tehtävä kaupungin strategiassa. Vaikka tapahtuman luonne on eurooppalainen, sen vaikutukset ja merkitykset ovat ennen kaikkea paikallisia. Dolivon mukaan kysymyksessä on aina hanke, jonka perimmäinen pyrkimys on kehittää kaupunkilaisten hyvinvointia kulttuurin keinoin: ”Vain jos me uskomme siihen, kulttuurivuosi on muutakin kuin markkinoinnillinen jippo.”
”Pahinta on jos kaupunki herää kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeisenä aamuna ja on kuin sitä ei olisi ollutkaan”, painotti Dolivo. Saman viestin välitti myös keskustelutilaisuuden ulkomainen pääpuhuja Rolf Norås, Stavanger2008 -kulttuuripääkaupunkivuoden vt. johtaja. Jos järjestetään iso festivaali, mutta epäonnistutaan kytkemään vuosi kaupungin tulevaisuuden kehittämiseen, kyseessä on parhaimmillaankin vain rajallinen menestys.
Noråsin mielestä tulevat vuodet ovat jopa merkittävämmät kuin itse kulttuuripääkaupunkivuosi. Stavangerin ohjelmassa etusijalle on nostettu etenkin lapset ja nuoret, ja kaupungin eräänä tärkeänä tavoitteena on tehdä alueesta heille houkutteleva. Varsinainen teema Stavanger2008 -kulttuurikaupunkivuodelle on kuitenkin Avoin satama (Open Port). Rannikkokaupunki haluaa vuoden aikana toimia kulttuurivaihdon sekä taiteen ja ilmaisun satamana Euroopassa.
Sitoutunut yhteisö yksi onnistumisen avaintekijöistä
Sekä Norås että Dolivo puhuivat kumppanuuksien tärkeydestä ja kulttuuripääkaupunkitapahtuman jalkauttamisesta eri sektoreille. On oleellista, että kulttuuritoimen ohella myös muut kaupungin virastot (esim. rakennusvirasto, sosiaali- ja terveysvirasto, opetustoimi) saadaan mukaan hankkeeseen. Dolivo puhui laajapohjaisuuden hakemisesta: ”Kaikki eri tasot löytävät oman sitoutumiskulmansa ja voivat määrittää, millä tavalla kulttuurivuosi on heille tärkeä.”
Sitoutunut yhteisö tarkoittaa myös kaupungin kulttuuritoimijoita ja kaikkia asukkaita. Kaupunkilaiset hyväksyvät hankkeen jos ovat mukana tekemässä sitä. ”Jos onnistumme saamaan laajan osanoton Stavangerissa ja tehtyä asukkaista ’kulttuurivuoden ohjelman lähettiläitä’, voimme puhua todellisesta menestyksestä”, uskoo Norås. Erityisen tärkeänä hän pitää sitä, että alueen kulttuuritoimijat otetaan mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Stavangerissa tämä onnistui ja näkyy nyt kulttuuritoimijoiden sitoutumisena hankkeeseen.
Kulttuuria eurooppalaisessa mittakaavassa
Tilaisuuden puhujat korostivat kulttuuripääkaupunkivuoden eurooppalaista mittakaavaa. Arkion mukaan valitsijalautakunta huomautti aikoinaan Corkille, että kaupungin on ennen varsinaista kulttuuripääkaupunkivuottaan kehitettävä tapahtumistaan selkeämmin eurooppalaisia ja arvioitava uudelleen markkinointitoimiaan. Corkin vahvuutena pidettiin kaupungin aktiivista osallistumista eurooppalaisiin verkostoihin.
Kulttuuripääkaupunkihankkeen tulee myös näkyä muualla Euroopassa. Tämäkin edellyttää hyvää verkostoitumista. Helsingin kokemusten pohjalta Dolivo oli valmis toteamaan, että markkinoinnissa viesti saadaan kansainvälisesti läpi vain olemassa olevia verkostoja käyttämällä ja kehittämällä.
Norås painotti lisäksi hyvän taiteellisen johtajan merkitystä. Kulttuuripääkaupunkivuoden johtajalla tulisi olla laaja näkemys kulttuurihankkeiden toteuttamisesta eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla. Stavangerin oma koitos käynnistyy vuoden 2008 alussa. Verkkosivuillaan Stavanger2008 julistaa olevansa uskaliain, innovatiivisin ja jännittävin kulttuurihanke, mitä Norja voi tarjota. Norjan etelärannikon öljy- ja maakaasukaupunki aikoo vaihteeksi tuottaa koko Euroopalle kulttuurista energiaa. Norås kannusti myös suomalaiskaupunkeja olemaan hakemuksissaan rohkeita ja uniikkeja. ”Uskokaa itseenne ja olkaa myös pikkuisen hulluja! Ei liikaa projekteja, ajatelkaa ja toimikaa isosti ja eurooppalaisesti!”
Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma
Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma saa rahoitusta EU:n Kulttuuri 2000 –ohjelmasta. CIMO neuvoo tapahtuman järjestämisestä kiinnostuneita suomalaiskaupunkeja hakumenettelystä.
Lisätietoa vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki –tapahtumasta: www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Kulttuuri 2000 | Euroopan kulttuuripääkaupunki
Vuoden 2005 kulttuuripääkaupunki Cork: http://www.cork2005.ie
Vuoden 2008 kulttuuripääkaupunki Stavanger: http://www.stavanger2008.no
Matkakokemuksia: Miksi yhteistyö Chilen ja Argentiinan kanssa kiinnostaa suomalaisia?
Teksti: Jaana Mutanen, suunnittelija / CIMO
Kuva: Marcela Serra, Passport, sekä Chilen opetusministeriö
Olin viime vuoden puolella harjoittelu- ja työmatkalla Argentiinassa ja Chilessä.
Matkan aikana mieleeni nousi monenlaisia kysymyksiä liittyen yhteistyöhön merten takaisten maiden ja kulttuurien kanssa. Totesin taas kerran, että yhteistyö Euroopan ulkopuolisten maitten kanssa on tervehdyttävää. Suomessa kun ollaan totuttu joskus hiukan ”liiankin valmiille”. Latinalaisessa Amerikassa tarkkaavainen matkaaja oppii ammatillisten ja kielellisten tietojen ja taitojen lisäksi mielestäni myös omasta kulttuuristamme poikkeavaa ihmisten välistä kanssakäymistä. Argentiinalaiset totesivatkin ajatuksia herättävällä tavalla: ”Ensimmäisten suomalaisten CIMO-harjoittelijoiden saapuessa olimme ikään kuin pikkuisen kauhuissamme ja ajattelimme, että mitenkähän suomalaiset ns. helppoon elämään tottuneet sopeutuvat argentiinalaiseen nykytodellisuuteen?” Vastasin siihen: ”Mutta suomalaisethan oppivat täällä myös.”
Suomi on ollut viime aikoina esillä latinalaisamerikkalaisissa tiedotusvälineissä mukavan positiivisissa merkeissä, mitä tulee Suomen kilpailukykyyn, koulutustasoon ja vähäiseen korruptioon. Tätä julkisuutta olisikin nyt hyvä käyttää hyödyksi vaikkapa kasvattamalla erilaisia yhteistyösopimuksia. Etenkin kun muistetaan espanjan kielen tämän hetkinen suosio Suomessa; toisaalta Chilessä ja Argentiinassa yksi keskeisistä pyrkimyksistä on kohottaa englannin kielen taitotasoa. Tämä kaikki tarjoaa esimerkiksi opettaja- ja asiantuntijavaihdolle sekä harjoittelijavaihdolle hedelmällisen toiminta-ympäristön. Suomalaiset asiantuntijat ja harjoittelijat työskentelevät keskellä latinalaisamerikkalaista todellisuutta, julkisella tai yksityisellä sektorilla, oppimassa ja tarjoamassa vinkkejä – silloin kuin tämänlaatuisille vinkeille on kysyntää. Ja päinvastoin. Yhteistyön syventämisessä maan kielen hallinta ei ole pahaksi, varsinkin jos haluaa markkinoida. Näitä espanjan osaajia alkaa onneksi rikkaan suomalai sen kielenopetustarjonnan tuloksena olla aiempaa enemmän. Entistä laajemman kielitaidon tärkeyteen herätäänkin useinkin viimeistään opiskeluaikana, kiitos olemassa olevien suorastaan runsaiden kansainvälistymismahdollisuuksien. Espanjan kieli on viimeaikaisten lehtiuutisten mukaan kasvattanut suosiota myös lukioasteella.
Chileläisestä ja argentiinalaisesta koulutussektorista
Mitä sitten on tapahtunut viime aikoina chileläisellä ja argentiinalaisella koulutussektorilla? Haastattelin paikallisia yhteistyökumppaneitamme Chilessä ja Argentiinassa, Lillian Gonzalesia Temucon yliopistosta (UFRO) ja Marcela Serraa Passport-nimisestä organisaatiosta Córdobasta.
Kummastakin maasta löytyy niin julkisia kuin yksityisiäkin yliopistoja. Lillian Gonzales kertoi, että Chilessä on meneillään opetusministeriön ja Maailmanpankin tuella toteutettavia projekteja, joilla pyritään tasapuolistamaan erilaisista oloista ja eri puolilta Chileä lähtöisin olevien ihmisten mahdollisuuksia hakeutua koulutukseen. Samalla pyritään parantamaan koulutuksen laatua. Tämä päämäärää kasvattaa chileläisten halua ja tarvetta kansainväliseen yhteistyöhön. Tähtäimessä on lisätä henkistä tietotaitoa ja parantaa yhteiskuntarakenteita. Koulutussektorin lisäksi myös työelämä on voimakkaassa muutostilassa.
Argentiinalainen yliopistokoulutus, jonne hakeutuukin paljon nuoria, on perinteisesti melko hyvä. Talouskriisin ja julkisten yliopistojen rahapulan seurauksena koulutussektorilla on viimeisten parin kolmen vuoden aikana jouduttu kiinnittämään entistä enemmän huomiota rahoituksen hankkimiseen muualtakin kuin vain valtion kukkarosta. Saadakseen lisärahoitusta toiminnalleen yliopistot ovat mm. solmineet paikallisten yritysten kanssa erilaisia yhteistyösopimuksia. Tämän prosessin myötä yliopistot ovat ulottaneet lonkeronsa myös pienemmille paikkakunnille perustamalla sinne sivutoimipisteitään. Prosessin on toivottu tuovan pienille kaupungeille tai syrjäisille alueille ja niiden yrityksille lisää mahdollisuuksia sekä hyvinvointia. Ja nuorille lisää kouluttautumismahdollisuuksia sekä työpaikkoja. Vuoden 2001-2002 talouskriisistä toivutaan Argentiinassa pikku hiljaa, ja sen huomaa Marcelan Serran mukaan vaikkapa siitä, että vanhemmat ovat taas alkaneet lähettää lapsiaan opiskelemaan myös ulkomaille. Suosittuja opiskelualoja argentiinalaisissa yliopistoissa ovat tällä hetkellä insinööritieteet, lääketiede, arkkitehtuuri, kaupalliset aineet ja oikeustiede (asianajajat). Ammattikorkeakouluja vastaavissa instituuteissa on erityisen suosittua opiskella matkailualaa, markkinointia ja johtamistieteitä sekä humanistisia aineita.
Millaista vaihtoa tarvittaisiin ja toivottaisiin?
UFROn yhteistyökumppanimme Lilianin mukaan harjoittelijavaihto olisi erityisen tärkeää sosiaali- ja humanististen tieteiden, kansainvälisen kaupan, englannin kielen, lääketieteen ja erityisesti odontologian sekä tietenkin metsätieteiden alalla. Chilelle, historiallisesti eristäytyneenäkin olleelle maalle, on kansallisen kehityksen eteenpäinviemiseksi tärkeää saada lähetettyä opiskelijoitaan ulkomaille. Ulkomaille hakeutuvat opiskelijat ja harjoittelijat ovat usein lahjakkaita, ja heidän tietotaitonsa toimii myöhemmin erinomaisena impulssina muille lahjakkaille chileläisille opiskelijoille. Matkatuomisina tuotu tietotaito näyttelee merkittävää osaa myös uusia paikallisia yhteistyöverkostoja luotaessa.
Myös Argentiinassa toivottaisiin Marcelan mukaan lisää kaikentyyppistä kansainvälistä vaihtoa, esimerkiksi englannin kielen saralla. Argentiinassa on myös tärkeää saada ulkomaisia harjoittelijoita paikallisiin järjestöihin niiden tekemän tärkeän työn tukemiseksi. Tietotaitoahan ei missään päin maailmaa ole koskaan liikaa.
Suomalaisharjoittelijoista chileläinen Lillian Gonzales totesi yksiselitteisesti sen, että heillä on hyvä koulutuspohja, he ovat luotettavia sekä tehokkaita ja suhtautuvat harjoitteluun vakavasti. Tämä kaikki suomalaisharjoittelijoiden hyvän ja laajan kielitaidon lisäksi toimii positiivisena esimerkkinä chileläisopiskelijoille. Siksi Lillian Gonzales toivoisikin entistä laajempaa yhteistyötä Chilen ja Suomen välillä – harjoittelijavaihdon lisäksi opiskelija- ja muuta akateemista vaihtoa, yritysten välistä yhteistyötä ja niin edelleen. Lillian Gonzalesin mukaan esimerkiksi harjoittelijoiden vaihto tarjoaa erinomaisen tilaisuuden keskinäiseen kulttuurienvälisten viestintä- ja toimintatapojen vertailuun. Hänen mielestään suomalaiset tuovat Chileen omasta maastaan tuliaisina hyvin tärkeitä arvoja, kuten vaikkapa tasa-arvoajattelun. Myöskään tehokkuus- ja tuottavuusajattelua ei hänen mielestään ole syytä jättää huomiotta. Mutta myös Chilellä on paljon annettavaa suomalaisille, tarjoaahan maa suomalaisille hyvän tilaisuuden ”käsinkosketella” omasta kulttuurista poikkeavia asioita. Vaihtokaupan tuloksena kaikki oppivat, ja oppivat ennen kaikkea arvottamaan ja arvostamaan. Uutta ja entistä.
Miksi siis Suomi ja suomalaiset saattaisivat olla sopivia yhteistyökumppaneita Chilelle ja Argentiinalle?
Koettuna ja kuultuna minulle on jäänyt Argentiinasta ja Chilestä mieleen onneksi muutakin kuin vain ne valtavat pihvit ja maukkaat merenelävät. Argentiinassa näyttävät elävän vuosisadan vaihteen eurooppalaissiirtolaisten takia eurooppalaisen perinteen jäljet. Vai onko tämä vain pelkkää kuvittelua? Chile jättää jälkeensä myös jotenkin ”vähemmän lattarin” vaikutelman.
Argentiinassa ja Chilessä kannattaa eurooppalainen tehokkuusajattelu ehkä kuitenkin jättää hiukan vähemmälle huomiolle, ja panostaa henkilökohtaiseen kanssakäymiseen. Argentiinalaiselle työelämälle on Marcelan Serran mukaan ominaista se, että sosiaaliset verkostot jatkavat toimintaansa myös vapaa-ajalla. Argentiinalaiset ja chileläiset myös ”jakavat mielellään asioita” samanhenkisten kanssa, ja tunteet saattavat olla hiukan keskimääräistä enemmän kaikessa tekemisessä mukana. Niin, sen tehokkuusajattelun jättäminen hiukan vähemmälle? Miksi ei, tietyissä tilanteissa? Suuremman huomion kiinnittäminen pehmeämpiin arvoihin, kuten vaikkapa työhyvinvointiin ja ihmisten välisiin suhteisiin, voisi olla meille suomalaisillekin terveellistä. Joka tapauksessa ja Lillian Gonzalesin sanoin: ”Historiansa saatossa menestystarinan kokeneella Suomella olisi annettavaa Chilelle. Suomi on Chilen tapaan pieni ja sen sijainti syrjäinen, mutta tästä huolimatta maa on menestynyt kansainvälisessä kilpailussa hyvin.” Siispä, lisää yhteistyötä maittemme välille. Argentiinalaisia ja chileläisiä yhteistyökumppaneita etsivät voivat ottaa yhteyttä vaikkapa CIMOon.
Tarkempaa tietoa CIMOn opettajavaihtoapurahoista Argentiinaan ja Chileen sekä
kansainvälisestä harjoittelusta ja virkamiesvaihdosta saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa www.cimo.fi.
Kolumni: Monikulttuurisuuden autuus ja outous
Teksti: Janne Saarikivi / Suomen kielen ja kulttuurin lehtori, Tarton yliopisto
Suomessa osaamme litanian: rasismi on pahasta, tasa-arvo on jees. Tarvitsemme lisää siirtolaisia, jo ihan värikkään katukuvan ja etnisten ravintoloiden vuoksi.
Kasvoimme sitten 1960-luvulla, 1970-luvulla tai 1980-luvulla, nuoruuttamme leimasi kiihtyvä kansainvälistyminen. Kannoimme huolta Vietnamista, Irakista ja Etelä-Amerikan diktatuureista. Opimme reilaamaan ja puhumaan englantia. Opimme, että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, eikä oma maa välttämättä ole mansikka.
Täällä Virossa on toisin.
Kahden kansanryhmän, virolaisten ja venäläisten välinen epäluulo ja on syvää. Rasismia lähentelevät äänenpainot ovat tavallisia molemmilla puolilla. Suomesta ja Länsi-Euroopasta tuttu poliittinen korrektius loistaa poissaolollaan.
1960-lukua, 1970-lukua ja 1980-lukua leimasi täälläkin kiihtyvä kansainvälistyminen. 600 000 Venäjältä tullutta siirtolaista merkitsivät paitsi monietnistä katukuvaa myös kuollettavaa uhkaa viron kielelle, virolaiselle kulttuurille ja koko kansalle.
Baltian esimerkki on hyvä pitää silmien edessä, kun näkee monikulttuurisuustempauksia ja rasismin vastaisia teemaviikkoja. Se muistuttaa siitä, että kulttuurien kohtaaminen ei ole kepeä asia, jossa tulee vain omaksua ainoa oikea totuus.
Missään maassa maailmassa ei tehty yhtä paljon monikulttuurisuuspropagandaa kuin entisessä Neuvostoliitossa. Siellä painettiin tonnikaupalla bulletiineja, joissa kansallispukuihin sonnustautuneet monietniset ja punaposkiset tytöt ja pojat hymyilivät yhteiskuvissa. Siellä puhuttiin joka päivä infiniittinen määrä tyhjiä sanoja kansojen välisestä ystävyydestä.
Kaikki tämä kasvatustyö kantoi katkeraa hedelmää.
Todellisuudessa Neuvostoliitossa kytivät kansallisuuksien väliset ristiriidat. Venäjänkielinen neuvostokulttuuri herätti vastarintaa Virossa ja muissa kansallisissa tasavalloissa. Antisemitismi, muslimien ja kristittyjen väliset epäluulot jatkoivat elämäänsä.
Kansainvälisen yhtenäiskulttuurin propagoiminen aiheutti ennennäkemättömän kiinnostuksen kaikkea kansallista kohtaan. Poliittisesti korrektin puheen vuosikymmenet kasvattivat erään nationalistisimmista sukupolvista, mitä on nähty.
Tänään tämä sukupolvi pitää Venäjällä huolen siitä, että suomalais-ugrilaiset kansat eivät saa normaaleja vähemmistöoikeuksia. Virossa se pitää huolen siitä, että Baltian venäläiset eivät saa kansalaisuutta.
Tšetšeniassa se pitää huolen siitä, että pyhä sota jatkuu molemmin puolin rintamaa.
Kun kysytään, miksi le penit ja haiderit nousevat Euroopassa, miksi kansallissosialistit mellastavat jälleen saksalaisella maaperällä tai miksi Suomessakin rasistiset liikkeet vetävät nuoria, tarjoaa Neuvostoliiton esimerkki vastauksia.
Se kertoo siitä, että poliittisesti korrektien mielipiteiden mukaan eläminen on vaikeaa. Se muistuttaa siitä, että kansat eivät ryhdy harmonisesti tanssimaan toistensa kanssa poliitikkojen käskyillä.
Ihmisyyteen kuuluvat myös ennakkoluulot, pelko ja viha. Taistelu rasismia vastaan on vaikeaa taistelua ihmisyyttä vastaan moraalin avulla, poliittisen korrektiuden tuolla puolen.
Lähikuvassa Matti Cantell, Allianssin suunnittelusihteeri
Teksti ja kuva: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Matti Cantell on työskennellyt Allianssissa vuodesta 1998 lähtien, ensimmäiset kolme vuotta maahanmuuttaja-asiamiehen nimikkeellä ja sen jälkeen suunnittelusihteerinä. Toimenkuvan ytimenä ovat monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuustyö. Alusta saakka työhön on kuulunut maahanmuuttajajärjestöjen tukeminen kiinnittymisessä suomalaiseen järjestökenttään. Toinen keskeinen tehtäväkokonaisuus liittyy Allianssin jäsenjärjestöjen kouluttamiseen ja erilaisten tapaamisten järjestämiseen kulttuurien kohtaamisen tematiikan ympärillä.
Cantell on opiskellut kulttuurien tutkimusta ja uskontotiedettä, erityisenä kiinnostuksen kohteenaan islam. Kipinä monikulttuurisuusasioihin on tullut lähinnä ystäväpiirin kautta, mutta opiskelutausta on virittänyt näkemään oman kulttuurin suhteellisuutta. Kysymyksiä herää, mutta vastauksia ei välttämättä löydy: ”Maahanmuuttajakysymyksissä tuntuu olevan vahva kulttuurientutkimuksellinen tausta. Yleisesti ajatellaan, että erilaisten kulttuurien tunteminen ja ymmärtäminen valmentaisi näihin tehtäviin, mutta riittääkö se? Erilaisuuden selittäminen kulttuurista käsin tavallaan sallii ulkopuolelle sulkemisen. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki laajentaa näkökulmaa kulttuurin ulkopuolelle, muihin tekijöihin päin.”
Allianssin toiminta on hallinnollisesti jaettu kolmeen jaostoon ja Cantellin vastuualueet sivuavat näistä jokaista. Nuorisopoliittinen jaosto pyrkii vaikuttamaan nuorisoalan toimintaedellytyksiin, ja monikulttuurisuus- ja yhdenvertaisuusasiat kuuluvat sinne luontevasti. Cantell toimii myös kansainvälisten asioiden jaoston ja kehittämisjaoston työryhmissä, joiden aihepiirit niveltyvät hänen alueeseensa.
Allianssin rooliin kuuluu yhteiskunnallinen vaikuttaminen: siksi Cantellkin toimii monenlaisissa yhteistyötahojen ja toimijoiden verkostoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Hyvä esimerkki on ohjausryhmän jäsenyys työministeriön, opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä sisäasiainministeriön poliisiosaston yhteisessä SEIS IV-hankkeessa, jonka päämääränä on viedä yhdenvertaisuusnäkökulmaa hallintoon, oppilaitoksiin ja koulutusjärjestelmään sekä järjestöihin. EU-rahoitteista hanketta toteutetaan tiiviissä yhteistyössä tasa-arvoelinten ja järjestöjen kanssa. Cantell on mukana myös hankkeeseen liittyvän nuorisoaiheisen seminaarin järjestelyissä.
Kevään kiinnostavista tapahtumista Cantell mainitsee myös valtakunnallisen rasisminvastaisten toimijoiden RASMUS-verkoston Musicians against racism –konsertin, joka liittyy YK:n rasismin vastaiseen päivään. Samaan kokonaisuuteen kuuluu nuorille suunnattu Samaa maata –videokilpailu, jonka raadin sihteerinä Cantell toimii. ”Rasismi ja sen vastaisuus nostetaan esille positiivisesti, muusikkojen panoksen kautta. Viestinä on, että vaikka asia on vakava, ei kannata vaipua epätoivoon. Kilpailulla taas aktivoidaan nuoria käsittelemään rasismia videofilmeillä.”
Suvaitsevaisuus on kaikkien asia
Cantell pitää toimintansa johtoajatuksena – ja samalla suurimpana haasteena – sitä, että monikulttuurisuus- ja yhdenvertaisuusasiat tulisivat luontevaksi osaksi kaikkea toimintaa. Etninen ja kulttuurinen moninaisuus tulisi saada näkymään automaattisesti eri tahojen toiminnassa, toimintatavoissa, osallistujissa ja henkilöstössä. Asioista pitäisi tulla arkea niillekin, joiden jokapäiväiseen tekemiseen ne eivät välttämättä liity. ”Käytännössä olen tekemisissä sellaisten järjestöjen kanssa, joilla kysymykset kulttuurien kohtaamisesta, syrjimättömyydestä tai syrjinnästä ovat jollakin tapaa toiminnan osana. Usein on kyse projektista, jolla on joko tietty kohderyhmä tai erillisrahoitus. On luonnollista, että kysymykset tulevat ajankohtaisiksi juuri tällaisessa tilanteessa. Haasteena olisi saada näkökulma laajemmaksi ja vähentää ’ryhmässämme ei ole maahanmuuttajia, tämä ei koske meitä’ –tyyppistä ajattelua. Rasismin vastainen toiminta ei voi olla vain vähemmistön asia, vaan se koskee kaikkia. Valtaa ja sitä seuraava vastuuta ajatellen sen pitäisi olla ennen kaikkea enemmistön asia.”
Kyse on asenteista, joita täytyy yrittää muuttaa. Cantell mainitsee kansainvälisestikin pinnalla olevan ihmisoikeuskasvatuksen, jossa on pitkälti kyse kulttuurienväliseen oppimiseen ja vuorovaikutukseen perustuvista kokemuksellisista ja osallistavista menetelmistä. Lähtökohtana on, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille: vähemmistöille, enemmistöille, vähemmistöjen vähemmistöille, enemmistöjen enemmistöille ja niin edelleen.
Aiheeseen liittyy esimerkiksi Amnestyn, Ihmisoikeusliiton ja Suomen YK-liiton kaltaisten organisaatioiden tuottama Friidu-aineistopaketti, joka on sisältää tietoa tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksista ja on suunnattu opettajille. Allianssi on mukana samojen järjestöjen vielä hahmotteluvaiheessa olevassa projektissa, jonka tarkoituksena on tuottaa ihmisoikeuksia, poikia ja myönteisen miehisyyden kasvua tukevaa materiaalia. ”Useiden asenneilmastoa koskevien mittausten mukaan juuri pojilla on erityisen jyrkkiä asenteita mitä tahansa erilaisuutta kohtaan. Tämä ei ole vain poikien asia, vaan laajempi. Ihan samalla tavalla tyttöjen ihmisoikeudet eivät voi jäädä vain tyttöjen asiaksi; jos jäävät, ratkaisua ei synny.”
Kotikansainvälistyminen on positiivista!
Cantell osallistui jokin aika sitten Kuopiossa pidettyyn valtakunnalliseen tapaamiseen, jossa monikulttuurista maahanmuuttajatyötä tekevät jakoivat työhönsä liittyviä kokemuksia. ”Lähtökohtana oli sukupolviajattelu: mitä nämä asiat merkitsevät nuorille, mitä vanhemmille. Eräs kollega kertoi, että omalla kohdalla merkittävä asia oli ollut se, että erojen lisäksi alkoi löytää samankaltaisuuksia oman ja maahanmuuttajien kulttuurin välillä. Samoin tärkeä vaihe on se, että alkaa nähdä ihmisen yksilönä.”
Cantell pitää haasteena sitä, miten monikulttuurisuus saadaan ulotettua myös työelämään. ”Korkein jäsenyys tässä yhteiskunnassa saavutetaan juuri työn tekemisen kautta ja siksi työllistyminen on maahanmuuttajalle mitä tärkein asia. Nuoriso- ja koulutussektori voi tukea työllistymistä, mutta ei suoraan vaikuttaa siihen. Myöskään kohdennetut työllistämisprojektit eivät ratkaise asiaa.” Asenneilmastoa voisi parantaa se, että ’kotikansainvälisyys’ ymmärrettäisiin osaksi kansainvälistymistä ja alettaisiin nähdä entistä positiivisemmassa valossa.
Tämän päivän Suomessa muuttoliike tuo etelän kasvukeskuksiin ihmisiä syrjäseuduilta – sekä kantaväestöä että maahanmuuttajia. On luonnollista, että maahanmuuttajat hakeutuvat seuduille, jossa heitä jo entuudestaan on paljon. Ihminen viihtyy isommissa yhteisöissä jo sosiaalisen kanssakäymisen takia. Rajanpinnan hakeminen toisaalta eriytetyn ja toisaalta integroivan toiminnan välillä on haasteellista, mutta ei välttämättä ongelma. ”Esimerkkinä mainittakoon eri Euroopan maissa asuvat somalinuoret, jotka aktiivisesti järjestävät EU:n Nuoriso-ohjelman ryhmätapaamisia keskenään, ilman näkyviä kontakteja maiden kantaväestöön. Tavoitteena on kuitenkin vertailla uusien kotimaiden synnyttämiä kokemuksia yhteiseen kulttuuritaustaan, mikä edellyttää jo uudenkin kulttuurin hyvää tuntemusta. Se, että tällaiset ryhmät osaavat käyttää hyödykseen Nuoriso-ohjelman kaltaisia olemassa olevia rakenteita, myös liittää heitä tähän systeemiin ja tekee heitä osallisiksi.”
Allianssi on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja
vaikuttajajärjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja, jonka jäseninä ovat miltei kaikki valtakunnalliset nuoriso- tai kasvatusalan järjestöt. Allianssi tuottaa palveluita sekä nuorille että nuorisoalan toimijoille.
Allianssi edustaa suomalaista nuorisotyötä kotimaassa ja alan kansainvälisillä foorumeilla. Se järjestää koulutusta, välittää tietoa ja nuorisovaihtopaikkoja ulkomaille, tukee nuorten osallistumista, maahanmuuttajatyötä ja liikkuvuutta sekä tekee kehitysyhteistyötä. Tietopalvelujensa kautta Allianssi on monipuolinen nuorisotiedon talo ajanmukaisine verkkopalveluineen.
Allianssin verkkosivut löytyvät osoitteesta www.alli.fi.
Makasiini
Tutkijoiden liikkuvuusportaali on infotiski ja näyteikkuna
Akateemista liikkuvuutta helpottaa heinäkuussa 2004 avattu Suomen liikkuvuusportaali. Sen suunnittelu ja toteutus liittyy kansalliseen tutkijoiden liikkuvuusverkosto –hankkeeseen, jota koordinoi Suomen Akatemia yhteistyökumppaninaan Helsingin yliopisto.
Liikkuvuusportaali on osa laajempaa eurooppalaista tutkijoiden liikkuvuusverkostokokonaisuutta (European Network of Mobility Centres, ERA-MORE), jonka tähtäimessä on tutkijoiden työskentelymahdollisuuksien parantaminen eri puolilla Eurooppaa. Tarkoituksena on tarjota toimiva palvelujärjestelmä tutkijoille. Eurooppalaiseen portaaliin linkittyy kansallisia liikkuvuusportaaleja ja palveluja, mutta myös Euroopan ulkopuolisia portaaleja ja kansainvälisiä tutkimusorganisaatioita, jotka tarjoavat tutkimustyömahdollisuuksia tai tutkimustyörahoitusta.
Sivuilta saa tietoa mm. apurahoista, tutkimus- ja työnsaantimahdollisuuksista sekä käytännön tietoa juridisista, hallinnollisista ja kulttuurisista kysymyksistä. Sekä ulkomaille että Suomeen suuntaavat tutkijat hyötyvät portaalista lukuisin eri tavoin: tutkimusorganisaatiot, yliopistot, yritykset, tutkimuslaitokset ja säätiöt postittavat palveluun ilmoituksia tutkimus- ja työmahdollisuuksista sekä rekrytoivat tutkijankoulutuksen saaneita toisesta maasta. Tutkijat itse voivat puolestaan lisätä oman ansioluettelonsa tietokantaan ja etsiä urakehitystään tukevia työskentelymahdollisuuksia.
Suomen kansallinen portaaliosio tarjoaa toistaiseksi erityisesti ulkomailta Suomeen tuleville tutkijoille runsaasti tietoa niin tutkimusympäristöistämme kuin maahantulomuodollisuuksistakin.
Näkyvästi linkitettynä portaali on tutkijan ensimmäinen askel kohti selkeämpää ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta sekä tutkimusympäristöstä. Se on huomattava näyteikkuna paitsi Suomelle, myös yksittäisille yliopistoille ja tutkimuslaitoksille.
Portaalipalvelu on kaikille tutkimusorganisaatioille ja tutkijoille maksuton.
Suomen tutkijoiden liikkuvuusportaali: http://www.aka.fi/eracareers
Eurooppalainen portaali: http://europa.eu.int/eracareers
Eeva Ikonen, johtava tiedeasiantuntija / Suomen Akatemia
CIMOn vuosi 2004
- käytettiin n. 28,4 miljoonaa euroa
- työsuhteita 106 ja henkilötyövuosia 85,6
- apurahoina ja avustuksina jaettiin noin 20,7 miljoonaa euroa eli 75 % käytetyistä varoista
- 21 783 henkilöä osallistui ohjelmiin
- tilastoitua henkilövaihtoa 87 eri maan kanssa
- 114 kotimaista ja 30 kansainvälistä julkaisunimikettä, joiden yhteisjakelu noin 197 600 kpl
- 11 500 neuvontatapahtumaa tietopalvelussa
- 995 000 www-palvelujen käyttäjää
Discover Finland uudistui
CIMOn kansainvälisille asiakkaille suunnattu Discover Finland –verkkopalvelu on uusittu. Sisällöllisesti, ulkoasullisesti ja toiminnallisesti läpi käyty sivusto on palvellut Suomesta kiinnostuneita tiedon hakijoita maaliskuun alusta lähtien.
Palvelun käyttöä on helpotettu yksinkertaistamalla navigointia ja ryhmittelemällä linkit asiakokonaisuuksittain. Ulkoasussa on hyödynnetty jo kansainvälisissä esitteissä näkyvää ilmiasua. Sisältö on ajanmukaistettu samaan linjaan esitetekstien kanssa; lisäksi verkkopalveluun on tuotu lisää tietoa ja näkökulmia suomalaisesta elämäntavasta.
Sivustolle on myös kerätty opiskelijoiden kokemuksia ja näkemyksiä opiskelusta ja harjoittelusta Suomessa. Näitä tarinoita lisätään jatkossa sivustolle sitä mukaa kun niitä kertyy.
Verkkopalvelu löytyy jatkossakin tutusta osoitteestaan http://finland.cimo.fi
Jaanaliisa Kuoppa, tiedotustoimittaja / CIMO
CIMO näkyy koulutusmessuilla
Kevät on kuumaa aikaa koulutusmarkkinoilla. CIMO esittelee suomalaista korkeakoulutusta maaliskuussa Hongkongissa EHEF-messuilla ja ensi kertaa Varsovassa Puolassa Perspektywy-messuilla.
Yhteistä pohjoismaista näkyvyyttä on luvassa toukokuisessa NAFSAn kongressissa Seattlessa USAssa. Japanissa järjestetään niinikään yhteispohjoismaisessa rintamassa kesäkuussa kaksi asiantuntijaseminaaria: ensimmäinen sijoittuu Expo2005-messujen yhteyteen Aichiin ja toinen Tokioon.
Jaanaliisa Kuoppa, tiedotustoimittaja / CIMO
Uusia julkaisuja
Suomea – Finska – Finnish. Studies in Finnish language and culture 2005.
Living in Finland. A brief guide for international students and trainees. - uusintapainos
Virkamiesvaihto. CIMOn vaihto- ja opiskelumahdollisuudet virkamiehille
Tjänstemannautbyte. Praktik- och studiemöjligheter för tjänstemän
Suuntana Tanska. Perustieto 11. – uusintapainos
Täydellinen julkaisuluettelo löytyy CIMOn verkkopalvelusta osoitteesta www.cimo.fi | Julkaisut ja tilastot.
Julkaisuja voi tilata esimerkiksi sähköpostilla osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi.
CIMOlta kysyttyä: Vuoden 2004 kysymyssatoa
Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO
”CIMOn tieto- ja neuvontapalveluiden asiakkaina ovat erilaisista kansainvälistymismahdollisuuksista kiinnostuneet nuoret ja muut maailmalle mielivät. Tarjoamme www-palvelujemme ja painettujen julkaisujemme lisäksi opastusta ja neuvontaa sähköpostitse, puhelimitse ja Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa tietopalvelussa, jossa vierailee vuosittain yli 2000 asiakasta.”
Ylläolevalla lyhykäisellä kuvauksella aloitimme tämän ”CIMOlta kysyttyä” -artikkelisarjan ensimmäisessä Campus-verkkolehdessä (1/2003). Onko asiakaskysymyksissämme tapahtunut muutoksia näiden kahden vuoden aikana ja jos on, niin millaisia ja mihin suuntaan? Tämän selvittämiseksi kokoamme säännöllisesti palvelukohtaisia, asiakasmääriämme ja –kysymyksiämme koskevia vuotuisia tilastoja. Alla muutamia poimintoja vuoden 2004 sadosta, kahden vuoden aikaperspektiivin läpi katsottuna.
Hakaniemen tietopalvelussa vierailleitten asiakkaiden määrä kasvoi viime vuonna hieman vuoteen 2003 verrattuna. Tietopalveluasiakkaidemme kiinnostuksen kohteet noudattelivat kuitenkin melko lailla samaa linjaa kuin aiempinakin vuosina. Tutkinto-opiskeluun ulkomailla liittyvät tiedustelut ovat edelleenkin selvästi suurin kysymysryhmä; erilaisten joko opintojen taikka harjoittelujaksojen rahoitukseen liittyvien kysymysten määrä on myös noussut.
Tietopalvelussamme vierailevat asiakkaat ovat pääosin suomalaisia, ja siksi ylläoleva taulukko heijastaa pääosin kotimaisten asiakkaidemme mielenkiinnon kohteita. Tutkinto-opiskelun suhteen suomalaisten suosimat kohdemaat Ruotsi, Viro ja Saksa pitävät Britannian ja USA:n ohella edelleen pintansa, ja tämä heijastuu myös Maailmalle.net –verkkosivuillamme olevien maaoppaiden yhä kasvavissa imurointimäärissä. Toisaalta, esimerkiksi Espanjassa opiskelu on viime aikoina tuntunut kiinnostavan varsin monia (”Suuntana Espanja” oli vuonna 2004 kaikkein eniten www-sivuiltamme ladattu maaopas), ja samanlaista kasvavaa kiinnostusta on ollut jossain määrin havaittavissa myös Italian suhteen. Monen asiakkaamme toivomia englanninkielisiä opinto-ohjelmia ei näissä maissa kuitenkaan ole kovin runsaasti tarjolla, ja kyseisen maan oman kielen hallitseminen onkin näissä tapauksissa varsin tärkeä kriteeri mahdollisia opintoja suunniteltaessa.
Tietopalvelussamme käy toki myös jonkin verran ulkomaisia, jo Suomessa olevia tiedonhakijoita, esimerkiksi vaihto-opiskelijoita. Heidän kysymyksensä koskevat useimmiten CIMOn tarjoamia apuraha- tai harjoittelumahdollisuuksia. Suurin osa ulkomaisten asiakkaidemme yhteydenotoista saapuu kuitenkin sähköpostitse, cimoinfo-palvelun kautta.
Sähköpostitse (osoitteeseen cimoinfo@cimo.fi) vastaanottamiemme kyselyjen määrä kasvoi myös hieman edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2004 sähköpostineuvonnan osuus oli ennätykselliset 65% kaikesta neuvonnasta. Määrällisesti kaikkein eniten meiltä kysytään yhä Suomessa opiskeluun liittyvistä asioista. Samassa yhteydessä tosin yleensä tiedustellaan myös apurahamahdollisuuksista, eikä näiden kahden erottelu tilastointia varten olekaan aina aivan yksiselitteistä. Cimoinfo-osoitteeseen saapuu tietysti myös kotimaisten asiakkaiden erilaisia kansainvälistymismahdollisuuksia koskevia tiedusteluja. Allaolevassa kaaviossa suomalaisten ja ulkomaisten asiakkaiden cimoinfo-sähköpostipalveluun lähettämiä kysymyksiä ei kuitenkaan ole eroteltu omiksi ryhmikseen, vaan tiedustelut on laskettu yhteen ja luokiteltu teemoittain.
Kansainväliseen harjoitteluun liittyvien sähköpostikysymysten määrä on laskenut melko jyrkästi muutaman viime vuoden aikana. Sama tendenssi on ollut lievemmässä määrin havaittavissa myös tietopalvelun puolella (ks. aiempi taulukko). Toisaalta CIMOn kv-harjoittelupaikkoihin hakevien suomalaisopiskelijoiden määrä on jatkuvasti noussut edellisvuosiin verrattuna. Yhtenä mahdollisena syynä yhteydenottojen vähenemiseen voisi kenties ajatella olevan sen, että harjoitteluun hakua on helpotettu ja selkiytetty niin www-sivujen, hakuohjeistuksen kuin itse hakuprosessinkin aktiivisella kehittämisellä.
Vaikeampaa sitä vastoin on koettaa arvailla, mistä opiskelua koskevien tiedustelujen suurehko ”notkahdus” alaspäin vuoden 2003 kohdalla mahtaa johtua!
Kaiken kaikkiaan, verkkopalvelujen (esimerkiksi Maailmalle.net –palvelun ja sieltä pdf-muodossa imuroitavissa olevien maaoppaiden) käytön osuus kaikista palveluistamme näyttää olevan edelleen kasvussa. Tämä tuskin kuitenkaan tarkoittaa sitä, että CIMOn tietopalvelussa, puhelimessa ja sähköpostitse tapahtuva henkilökohtaisempi neuvonta koettaisiin tarpeettomaksi. Mielenkiintoista on silti seurata, miten näiden palvelujen painopisteet ja ”kysytyimmät kysymykset” tulevat lähivuosina kehittymään.
Mukavaa alkukevättä ja aurinkoa työpäiviin!
CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, 00530 Helsinki, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi