Harjoittelijasta uranaiseksi

Helsingin yliopistossa oikeustiedettä opiskellut Suvi Järvelä pääsi harjoittelijaksi Itävallan liikenneministeriöön. Harjoittelu osoittautui yllättävän hyödylliseksi kokemukseksi, sillä sen päätyttyä hänelle tarjottiin työpaikkaa samasta virastosta Itävallan EU-puheenjohtajuuden ajaksi.

Maaliskuun 18. päivänä 2003 kävin läpi sähköpostejani sen suuremmitta odotuksitta. Silmäni revähtivät auki, kun huomasin saaneeni CIMOsta postia, jonka mukaan harjoittelupaikkahakemukseni oli laitettu eteenpäin Itävallan liikenneministeriöön. Olin jo pitkään suunnitellut lähteväni ulkomaille keräämään kokemuksia ja kartuttamaan kielitaitoa. CIMOn harjoittelu tuntui loistavalta vaihtoehdolta ja mahdollisuudelta, koska kansainväliset työtehtävät ovat aina kiinnostaneet minua. Opintonikin olivat sopivassa vaiheessa ulkomaanjaksoa ajatellen.

Kevään aikana sitten vahvistui, että lähtö Itävaltaan koittaisi elokuussa 2003. Vasta lentokoneessa – pohtiessani minne oikeastaan olin matkalla – aloin ymmärtää, että edessä olisi kolme kuukautta työskentelyä liikenneministeriön kansainvälisten lentoliikennesuhteiden osastolla ja siinä sivussa oleilua kauniissa Wienissä. Harjoittelun ensimmäinen kuukausi kului erinäisiä asiakirjoja lukiessa. Tarkoitus oli, että perehtyisin tarkemmin lentoliikennesuhteiden alaan – eihän minulla ollut ennen harjoittelua siitä oikeastaan minkäänlaista käsitystä. Pikku hiljaa työpöydälleni alettiin kantaa kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin liittyviä töitä, jotka koskivat lähinnä sopimusten EU-oikeuden mukaisuutta. Tutkin myös erästä lentoliikenteeseen liittyvää EU-asetusehdotusta. Harjoittelun loppuvaiheessa pääsin mukaan kahdenvälisiin lentoliikennesopimusneuvotteluihin, joista kirjoitin liikenneministeriölle kertomuksen (hyvää harjoitusta saksan kirjallisille taidoille!).

Kaiken kaikkiaan harjoittelu meni todella hyvin: tehtävät olivat mielenkiintoisia ja työkaverit mukavia. Viihdyin loistavasti myös Wienissä, joka on aivan ihana kaupunki täynnä kulttuuria ja erilaisia tapahtumia, kahviloita ja viinitupia sekä puistoja ja kauniita rakennuksia. Harjoitteluun lähtijöille voisi sanoa vinkiksi, että harjoittelun onnistuminen on kiinni paitsi siitä, miten harjoittelupaikka on suunnitellut kokonaisuuden (työtehtävät ja puitteet), myös omasta aktiivisuudesta.

Palasin nopeasti menneen syksyn jälkeen Suomeen jatkamaan opintojani. Pysyimme itävaltalaisten kollegoitteni kanssa sähköpostiyhteydessä, ja syksyllä 2004 selvisi, että osastolle, jossa olin tehnyt harjoitteluni, tarvittiin muutama lisätyöntekijä Itävallan EU-puheenjohtajuuskauden ajaksi. Suureksi ilokseni sain työpaikan ja aloitin yliopistolta valmistumisen jälkeen työt uudemman kerran Itävallan liikenneministeriössä kesäkuussa 2005. Nykyiset työtehtävät liittyvät edelleen bilateraaleihin lentoliikennesopimuksiin ja kahdenvälisiin lentoliikennesopimusneuvotteluihin. Seuraan ja analysoin myös EY:n ja kolmansien maiden välisiä lentoliikennesopimuksia.

CIMOn harjoittelu avasi suuremmat ovet kuin olisin ennen harjoittelua osannut kuvitellakaan. Näin kävi myös naapuriosastolla, liikenneministeriön EU-koordinaatioyksikössä työskentelevän Taina Järän kohdalla, joka jäi ministeriöön töihin oman harjoittelunsa jälkeen. Harjoittelusta saa hienoja elämyksiä, työkokemusta, lisää kielitaitoa ja uusia ystäviä. Saattaa myös olla, että harjoittelupaikkaan palaa takaisin varsinaisen työntekijän roolissa.