Lähikuvassa Kaisa Rauvala, päiväkodin johtaja

Kaisa Rauvala on työskennellyt lähes koko työuransa torniolaisen Kallioputaan päiväkodin johtajana. Uusista haasteista innostuva varhaiskasvattaja tiimeineen löysi puhtia arkeen yhteistyöstä islantilaisen ja bulgarialaisen päiväkodin kanssa. Hankkeesta saadut kokemukset osoittavat, että kansainvälisyys istuu myös varhaiskasvatukseen, kunhan se tuodaan esille lapsia kiinnostavalla tavalla.

Kaisa Rauvala valmistui lastentarhanopettajaksi Oulun yliopiston Kajaanin yksiköstä v. 1985 ja aloitti reilun 15 työvuoden jälkeen kasvatustieteen maisterin opinnot Lapin yliopistossa v. 2001. Työn ohella suoritetut opinnot ovat nyt lopputyövaiheessa. ”Aikuisopiskelu on äärimmäisen voimaannuttavaa toimintaa”, toteaa Rauvala. ”Olen syventänyt tietämystäni kasvatuksesta ja löytänyt siihen uusia näkökulmia psykologiasta ja hallintotieteestä. Lopputyöni käsittelee varhaiskasvatuksen laatua, jota haluan itsekin olla kehittämässä oman työni kautta.”

Johtajan monta roolia

Rauvalan vastuulla on kahden torniolaisen päiväkodin johtaminen, mutta Kallioputaan taivalta hän on seurannut alusta saakka. Työ alkoi siinä vaiheessa, kun talosta oli olemassa vasta kivijalka. ”Pääsin varhaiskasvatuksen asiantuntijana vaikuttamaan jo rakennusvaiheen aikaisiin valintoihin. Tilasin valmistuvaan taloon kaiken, mitä päiväkodin pyörittäminen vaatii huonekaluista leluihin ja värikyniin saakka. Olemme henkilöstön kanssa rakentaneet näköisemme yhteisön, mikä on varmasti vaikuttanut siihen, että olen viihtynyt työssäni niin hyvin.”

Kallioputaan päiväkoti tarjoaa kokopäivähoitoa 3-5-vuotiaille lapsille, joita on 21. Henkilökuntaan kuuluu johtajan lisäksi lastentarhanopettaja, kaksi hoitajaa ja laitosapulainen. Pienessä yksikössä johtajakin työskentelee suuren osan työajastaan lapsiryhmässä. Rauvalan keskeisiä tehtäviä ovat työyhteisön vetämisen lisäksi lasten kasvatus, opetus ja hoito sekä yhteistyö vanhempien kanssa. Työhön kuuluu myös jatkuvaa yhteydenpitoa päiväkodin ulkopuolelle. Välillä lastentarhanopettajan ja johtajan roolien yhteensovittaminen on työlästä. Rauvala kiittelee osaavaa ja vastuuta ottavaa tiimiään, joka mahdollistaa myös ajoittaiset irrottautumiset hallinnolliseen työhön.

Kallioputaan päiväkodin toimintakulttuuria lähdettiin 90-luvun lopussa linjaamaan uusille urille. Tavoitteena oli löytää omalta asuinalueelta sellaisia vahvuuksia, joita voi hyödyntää päiväkodin arjessa. Kasvatus ja opetus haluttiin sitoa lasten omaan kasvuympäristöön. Tältä pohjalta syntyi kaksivuotinen projekti ”Neljä vuodenaikaa Tornionjoella”, jossa tarkasteltiin oman alueen kulttuuria ja elämää maan, ilman, tulen ja veden elementeistä käsin.

Tietotekniikka ja koko päiväkodin Comenius-hanke

Projekti onnistui ja tuntui siltä, että kokemuksia olisi mukava jakaa muillekin. Se, että kumppaneita alettiin hakea ulkomailta, on oikeastaan monen sattuman summa. ”Kotonani odotti paketissa tietokone, jota kukaan perheestä ei osannut käyttää”, kertoo Rauvala. ”Pääsin kurssille, jonka myötä uskaltauduin kotikoneella Internetiin ja päädyin vahingossa CIMOn sivuille. CIMOn toiminta oli minulle uutta, mutta löysin kuin löysinkin itselleni sopivan Sokrates/Comenius-täydennyskoulutuskurssin, jolle vielä onnistuin pääsemään. Viikon kurssi Lissabonissa oli kuin palkinto siitä, että olin oppinut käyttämään tietokonetta!”

CIMOn sivuilta löytyi linkki myös Comenius-ohjelman Partbase-tietokantaan, jonne Rauvala jätti päiväkodin tiedot kumppaninhakua varten. Sähköpostia alkoi tulla monestakin maasta ja niitä käsiteltiin päiväkodissa kasvavan innostuksen vallassa. Sitten eräänä tammikuisena päivänä saatiin puhelu islantilaisesta päiväkodista ja asiat alkoivat edetä vauhdilla: jo kuukautta myöhemmin istuttiin saman pöydän ääressä laatimassa yhteistä hakemusta. 2-vuotinen hanke käynnistyi v. 2002. Kolmantena kumppanina oli bulgarialainen päiväkoti ja teemana Kallioputaalla jo antoisiksi testatut neljä vuodenaikaa.

Päiväkodin lapset pääsivät tutustumaan kumppanimaiden lasten arkeen satujen, tarinoiden, videoiden ja valokuvien avulla. Kumppaneilta tullut posti avattiin ja luettiin yhdessä lasten kanssa, ja myös omat lähetykset kasattiin yhteistyössä viimeistä solmua myöten. Päiväkotiin rakennettiin kumppanimaista kertovia nurkkauksia, joissa lapset konkreettisesti näkivät millaisia asioita mihinkin maahan liittyy. Opittua käytiin läpi leikin, liikunnan, taiteellisen kokemisen ja tutkimisen kautta. Lapset mm. piirsivät värikkäitä islantilaisia taloja ja harjaannuttivat käden taitojaan bulgarialaisten taittelutöiden mukaan. Vuodenkiertoon kuuluvat juhlat tarjosivat luontevia tilanteita vertailla esimerkiksi joulun tai pääsiäisen viettoa eri maissa. Hanke kytkettiin kokonaisopetuksena kaikkeen toimintaan, välillä intensiivisemmin ja välillä löyhemmin.

Rajakaupungissa kansainvälisyys on osa elämää

Aikuisille myös kumppaneiden tapaaminen kokouksissa antoi paljon. ”Saimme mahdollisuuden tutustua kahden maan varhaiskasvatukseen konkreettisesti”, toteaa Rauvala, joka toimi koordinaattorina toisen hankevuoden. ”Huomasin, että ihminen pystyy mihin tahansa kun vain uskoo asiaansa. Töitä riitti myös työajan ulkopuolella, mutta sain kaikesta irti niin paljon, että jään ilman muuta voiton puolelle. Hanke on ollut parasta täydennyskoulutusta, johon olen koskaan osallistunut!”

Rauvalan mielestä ei ole mitään syytä, miksei kansainvälisyyskasvatusta voisi ulottaa myös varhaiskasvatuksen alueelle. Lapset eivät elä irrallaan ympäröivästä maailmasta: perheet matkustavat paljon ja viestimistä tulee koko ajan tietoa eri maista ja kansoista. ”Alle kouluikäiset lapset ovat avoimia kaikelle uudelle, mutta se täytyy tuoda esille sopivassa muodossa ja lasta kiinnostavalla tavalla. Arkisesti vaikka syömällä välipalaksi bulgarian jogurttia tai ratsastamalla islanninponilla!”

Tornio on rajakaupunki, jossa kansainvälinen yhteistyö on niin lähellä, ettei sitä sellaiseksi edes huomaa. Parhaillaan rakennetaan yhteistä keskustaa Haaparannalle ja Torniolle. Valtakunnan raja on huomaamaton, vaikka sen ylittäessä aika siirtyy tunnilla taaksepäin, euro vaihtuu kruunuksi ja kieli ruotsiksi tai ”meän ja krannien yhteiseksi murtheeksi”. Rauvala kertoo päiväkotilastenkin vierailleen naapurikaupungissa moneen otteeseen. ”Haaparannan ja Tornion yhteistyö on jotenkin niin luonnollista ja aitoa, ettei tule edes ajatelleeksi, että se voisi varhaiskasvatuksessa olla jopa projektipohjaista.” Kansainvälisyyttä parhaimmillaan?