Puolalan koulussa pojat viihtyvät kieliluokilla

Turun keskustassa toimiva Puolalan koulu houkuttelee laajalla kielitarjonnallaan oppilaita kaupungin kaikista koulupiireistä. Kieliluokilla opiskelee yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Puolalassa pojatkin viihtyvät, pärjäävät ja pysyvät kieliluokilla. Mistä se johtuu?

”Pojille tuntuu yksinkertaisesti sopivan, että kieltä ei opeteta kielenä. Kieliluokilla se on väline, johon tutustutaan muun opetuksen ohessa,” toteaa rehtori Anja Koskela. Koulussa on noin 570 oppilasta, joista reilu puolet on tyttöjä. Erityisesti koulun musiikkiluokat vetävät tyttöjä puoleensa, mutta kieliluokilla sukupuolijakauma on tasaisempi: poikia on 158, tyttöjä 165.

Koulussa on englannin, saksan ja venäjän kieliluokat, joissa vieraan kielen oppiminen alkaa heti ensimmäiseltä luokalta. Perusopetus- ja musiikkiluokkien oppilaat opiskelevat A1-kielenä englantia kolmannelta luokalta lähtien. Neljänneltä luokalta alkavana A2-kielenä opitaan ranskaa, saksaa tai englantia, joka on käytännössä pakollinen saksan ja venäjän kieliluokkalaisille. Muille A2-kieli on vapaaehtoinen, mutta ilmeisen kiinnostava vaihtoehto: koulun 4.–6.-luokkalaisista huikeat 73 % on valinnut sen lukujärjestykseensä.

Kielen opetus on osa muita oppisisältöjä

Millaista tuo pojille sopiva opetus sitten käytännössä on? Kieliluokilla lähdetään liikkeelle nollatasosta eli oppilaiden ei tarvitse osata vierasta kieltä ennen kouluun tuloaan. Sen sijaan heiltä edellytetään hyviä valmiuksia suomen kielessä. Venäjän kieliluokan oppilaista puolet puhuu äidinkielenään venäjää.

Alkuopetuksessa kieliluokkien oppilaat oppivat lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi. Vierasta kieltä opitaan aluksi kuuntelemalla: seurataan kehotuksia ja ohjeita, lauletaan ja leikitään, valmistaudutaan juhliin ja harjoitellaan ohjelmia. Formaali kielenopetus alkaa vasta kolmannella luokalla. Suomalaisten opettajien lisäksi koulussa työskentelee syntyperäisiä kielen puhujia, jotka pitävät omia tuntejaan kaikilla luokka-asteilla.

Jo alkuopetuksesta lähtien vierasta kieltä käytetään suomen rinnalla mm. ympäristötiedon opetuksessa. Pidemmälle mentäessä vieraalla kielellä opettamisen osuus kasvaa ja käytännössä äidinkieli jää ainoaksi aineeksi, jossa sitä ei käytetä lainkaan. Rehtori Koskela kertoo esimerkin: ”Hansa-Turun historiaan perehdytään natiivi-opettajan johdolla saksaksi. Oma luokanopettaja pitää huolta siitä, että sama asia opiskellaan myös suomeksi ja että asiaan liittyvä keskeinen sanasto käydään läpi.”

Kieliluokkien oppilaat ovat ikäryhmäänsä edellä vieraan kielen taidoissa. Englannin 6. kieliluokkaa vetävän Sirkku Alinin mukaan opetuksen keskeiset tavoitteet saavutetaan hyvin: ”Oppilailla on laaja sanavarasto ja matala kynnys kommunikoimiseen”.

Kieliluokkien keinot sopivat myös muuhun opetukseen

Puolalan pojille ja tytöille viestitetään, että kielten opiskelu on kivaa ja kielitaidosta on iloa elämässä. Opettajat pitävät parhaansa mukaan huolta siitä, että oppitunnit ovat motivoivia. Kerran lukuvuodessa kieliluokkalaisille järjestetään tapahtumia, jossa kielen taustalla oleva kulttuuri näyttelee pääroolia – esimerkiksi amerikkalaista jalkapalloa ja rivitanssia englannin luokille, petangue-turnaus ranskan luokille ja urheilijavieraita saksan luokille.

Koulussa panostetaan siihen, että mahdollisimman moni A2-kielen lukija jatkaisi kielen opiskelua myös yläkoulun puolelle siirtyessään. Tätä ajatusta tukemaan on kehitetty Optimale-hanke, jonka eräänä tavoitteena on tarttua nimenomaan poikien kielten opiskelun haasteisiin. Jatkohaluja kasvatetaan tuomalla kieliluokkien opetuksen keinoja myös A2-oppilaiden ulottuville. 3-vuotinen hanke käynnistyi lukuvuoden alussa, joten sen tuloksia ei vielä ole nähtävissä. Opetushallitus palkitsi tärkeään aiheeseen tarttuneet puolalalaiset European Label -kunniamaininnalla vuoden 2005 lopussa.