Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa
1/2006 23.3.2006
Tyttöjen juttu?
Ulla Ekberg, johtaja / CIMO
Tilastomme kertovat, että kansainvälinen liikkuvuus on erittäin naisvaltaista. Tässä Campuksessa pohdimme, miksi liikkuvuudesta on tullut tyttöjen juttu.
Naisvaltaisuudella voi olla kaksi vaikutusta. Liikkuvuuden siunaukset tulevat yksipuolisesti naisten hyväksi tai naisvaltaisuudesta johtuen liikkuvuuskokemusta ei arvosteta riittävästi. Tässä viittaan erityisesti Irma Garamin selvitykseen työnantajien kansainväliselle kokemukselle antamaan arvoon rekrytointitilanteessa.
Asiantuntijat, esimerkiksi tämän Campuksen kirjoittajat tai ohjelmien arviointeja suorittaneet tutkijat, eivät tunnu olevan lainkaan huolissaan liikkuvuuden naisvaltaistumisesta. He ovat useimmiten itsekin naisia. Ammatillisen koulutuksen Leonardo da Vinci –ohjelman väliraportin laatija kertoi keskustelleensa asiasta hankkeiden koordinaattoreiden kanssa eikä se tuntunut heitä huolestuttavan; hekin ovat naisia.
Mitä meidän tulee tästä ajatella? Sukupuolten välinen tasa-arvo ei tietenkään tarkoita, että kaikki tekevät samoja asioita yhtä paljon. Merkkejä mistään sorrettujen poikien kapinaliikkeestä ei ole havaittavissa. Kysyttäessä pojat vakuuttavat, että heillä on paljon kansainvälisiä kokemuksia, mutta ne tulevat enemmän vapaa-ajan harrastusten kautta.
Luulen, että henkisen kasvun korostaminen ei kyllä poikia kovasti elähdytä, sepä juuri kuulostaa tyttöjen jutulta. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa poikia on lähestytty henkilökohtaisesti ja tulokset ovat rohkaisevia.
Keskustelemme tästä asiasta CIMOssa aika usein. Jos pojat osallistuisivat vaihtoon aktiivisemmin, pääsisimme lähemmäksi opetusministeriön meille asettamia korkeita vaihtotavoitteita. Meidät keinomme aktivoimiseen ovat kuitenkin vähissä. Itse näkisin erittäin mieluisasti vaihdoissa paremman tasapainon sukupuolten kesken.
Kansainvälistymiskokemukset kuuluvat resursseihin, joilla naiset varautuvat kilpailuun työpaikoista
Teksti: Maija Airas, asiantuntija / CIMO
Korkeakoulujen kansainvälistä liikkuvuutta koskevat tilastot osoittavat, että valtaosa Suomesta vaihtoon lähtevistä opiskelijoista on naisia. Miksi ulkomaan jaksot houkuttelevat nimenomaan naisia ja millaisia vaikutuksia asialla on? Tarkastelimme tilastoja tasa-arvotutkijan kanssa.
Helsingin yliopiston tasa-arvopalkinnon saanut dosentti, sosiologi Tuula Gordon ei vaikuta kovinkaan yllättyneeltä naisten keskimääräistä suuremmasta vaihtoaktiivisuudesta ja koulutusalakohtaisista jakaumista. Hänestä tilastot istuvat luontevasti yleisempiin trendeihin. Naiset kouluttautuvat keskimäärin miehiin verrattuna enemmän, päällekkäin, peräkkäin ja useaan kertaan.
Näin siksi, että nuoret naiset ovat tietoisia naisten heikommasta työmarkkina-asemasta ja siitä, että naisen euro on edelleen 80 senttiä. Nuorilla naisilla on kokemuksia yhä lisääntyvästä pätkätyöstä. Vakinaisen, koulutusta vastaavan työn saaminen ei ole helppoa ja työstä on kova kilpailu.
Nuorten aikuisuuteen siirtymistä Elina Lahelman kanssa tutkinut Gordon kertoo, että suomalaiset nuoret naiset varautuvat usein tietoisesti itsenäiseen elämään, jossa on pärjättävä – hyvin mahdollisesti yksin tai jopa yksin lasten kanssa – monenlaisissa olosuhteissa. ”Elämänsuunnittelun ja työmarkkinoille sijoittautumisen tueksi tarvitaan monipuolinen, joustavasti sovellettavissa ole resurssikimppu. Vaihtoon lähtemisen voi nähdä asettuvan tällaiseen kontekstiin”, sanoo Tuula Gordon.
Suomalaiset työ- ja koulutusmarkkinat ovat edelleen sukupuolisesti eriytyneitä
Naiset tarvitsevat enemmän ja monipuolisempia resursseja, sillä työmarkkinat ovat Suomessa edelleen monin tavoin sukupuolisesti eriytyneet. Hiljattain julkaistun tasa-arvoraportin mukaan sukupuolten palkkaerot ovat Suomessa suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin. Meillä ero näyttää jopa kasvaneen vuosina 1999-2004. Myös pätkätyöt ovat yleisempiä naisten kohdalla.
”Kyllä opiskelijat ovat tietoisia siitä, että korkeakoulutetut naiset ovat miehiä hankalammassa asemassa työmarkkinoilla”, toteaa Tuula Gordon. Miehillä koulutus on keskimäärin nopeammin ja helpommin käännettävissä työmaailmassa hyväksyttäväksi ja arvostettavaksi kompetenssiksi. Korkeakoulutus siis hyödyttää eri tavalla miehiä ja naisia. Tämä näkyy Gordonin mukaan kautta linjan eri koulutus- ja tieteenaloilla.
Suomessa myös koulutusalavalintojen eriytyminen sukupuolittain on silmiinpistävää. Gordon viittaa yhdysvaltalaisten tutkijoiden havaintoon, että täällä naiset tekevät julkisesti niitä töitä, joita he monissa muissa yhteiskunnissa tekevät kotona. Hyvinvointiyhteiskunta on toki arvo sinänsä, mutta tasa-arvonäkökulmasta sen vaikutukset eivät olekaan yksiselitteisiä. Se näyttää tuottaneen yksityisen julkiseksi — eikä tälle naisten julkisesti tekemälle hoiva- ja kasvatustyölle ja siihen liittyvälle osaamiselle anneta vastaavaa arvoa kuin miesten tekemälle työlle.
Onko ulkomaankokemuksen työmarkkinarelevanssi tulkintakysymys?
Viime vuonna CIMOssa tutkittiin ensimmäistä kertaa kansainvälisen kokemuksen arvoa työmarkkinoilla. Irma Garamin selvityksen mukaan työnantajat eivät rekrytointitilanteessa mitenkään automaattisesti arvosta opintoihin sisältyvää ulkomaanjaksoa. Maailmalla opiskelu tai harjoittelu ei tarjoakaan sitä kilpailuetua, mitä sillä on ehkä haettu.
Selvityksen mukaan ulkomailta hankitusta kokemuksesta on hyötyä silloin, kun sen nähdään selkeästi liittyvän niihin tehtäviin, joihin henkilö on hakeutumassa — kun tehtävät ovat luonteeltaan kansainvälisiä. Kansainvälisen kokemuksen kasvattava ja avartava, yleisiä työelämävalmiuksia tuottava puoli ei rekrytointitilanteissa ole niin merkitsevä.
CIMOn selvityksessä aineistoa ei eritelty sukupuolittain, mutta on houkuttelevaa pohtia aihetta tästäkin näkökulmasta: mielletäänkö ulkomailta hankittu kokemus ja osaaminen ehkä ”pehmeäksi” naisten vahvuusalueeksi, mistä syystä sitä ei työmarkkinoilla arvosteta niin paljoa?
Tasa-arvotutkijan mielenkiinto kohdistuu siihen, millaisessa kontekstissa erilaisia saavutuksia, esimerkiksi kansainvälistä kokemusta, tulkitaan. Tuula Gordonin mukaan mieheydellä ja maskuliinisuudella on työmarkkinoilla suurempi painoarvo. Ajatuksessa menevästä miehestä on dynamiikkaa ja tässä kontekstissa myös ”vaihtoon meneminen” voi saada eri merkityksen. Nuorilla miehillä on usein myös vahvempi toimijuuden tunne, kun he tekevät päätöksiä omasta elämästään ja perustelevat valintojaan.
Tasa-arvon puute on opiskelijavaihdon sukupuolittumista suurempi ongelma
Saisiko kansainvälinen kokemus osakseen suurempaa arvostusta työmarkkinoilla, jos miehet lähtisivät aktiivisemmin hankkimaan sitä opintojensa aikana?
Tuula Gordon ei erityisesti innostu ajatuksesta, että miehiä yritettäisiin nykyistä painokkaammin ohjata vaihtoon, vaikkakin tietoa vaihtomahdollisuuksista toki kannattaa jakaa mahdollisimman laajalti. Gordon toivoo, että se osaaminen ja ne alat, joissa naiset ovat vahvoja, nostaisivat arvostustaan.
Gordon muistelee käytyä keskustelua silloin, kun Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan oppiaineessa naisten suhteellinen osuus aloittavista opiskelijoista ylitti ensimmäistä kertaa miesten osuuden. Asiaa pidettiin ongelmana, mitä Gordon oudoksuu. Hänen mukaansa on tärkeintä, että ihmiset voivat toimia, kehittää omia voimavarojaan, tehdä sitä mitä haluavat — mahdollisimman monipuolisesti.
Olennaista on myös työmarkkinoiden epätasa-arvon poistaminen. Tässä Gordon haluaa painottaa tietoisuuden lisäämisen merkitystä. Syvempää tietoisuutta tarvitaan esimerkiksi lainsäädännöstä, jolla naisten syrjintä kielletään. Vaikka Suomi sijoittuu tasa-arvoindeksien vertailussa usein suhteellisen korkealle, ei se poista tarvetta tarkastella niitä lukuisia tasa-arvoon liittyviä epäkohtia, joita meidänkin yhteiskunnastamme löytyy.
Ikkunat auki, mutta ovet kiinni
– Mitä tutkimukset kertovat nuorten asenteista ulkomaihin ja maahanmuuttajiin?
Teksti: Tuomas Martikainen, FT, tutkija / Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
Nykypäivän suomalaiset nuoret ovat eläneet elämänsä kasvavan kansainvälistymisen ja maahanmuuton aikana. Ne ovat asioita, joihin myös entistä enemmän täytyy ottaa kantaa. Afrikka, Intia ja Amerikka eivät ole enää maantieteen kirjojen kuvastoa, vaan osa yhä useamman nuoren arkipäivää – vaikka suuria alueellisia eroja toki onkin. Moni nuori myös suunnittelee elämää ja opiskelua ulkomailla.
Useat tutkijat ovat selvittäneet suomalaisten nuorten arvomaailmaa suhteessa ulkomaihin ja maahanmuuttajiin. Seuraavassa nojaudun lähinnä Magdalena Jaakkolan ja Osmo Virrankosken tutkimuksiin sekä tuoreeseen Nuorisobarometriin. Niissä kaikissa on käsitelty suurehkoja aineistoja. Lisäksi aihetta on tutkittu mm. teksti- ja pienempiin laadullisiin haastatteluaineistoihin pohjautuen.
Tytöt ovat suvaitsevaisempia kuin pojat
Vuoden 2005 Nuorisobarometrista – Erilaiset ja samanlaiset – nousee esille äkkiseltään ristiriitainen vaikutelma kansainvälistymisestä. Nuorten mukaan ”oven maailmaan tulisi olla heille auki, mutta toiseen suuntaan kulkemista olisi syytä rajoittaa”. Vaikka niin koko väestön kuin nuortenkin asenteet maahanmuuttajiin ovat viime vuosina tulleet hieman myönteisemmiksi, niin aivan varauksettomasti heihin ei edelleenkään suhtauduta.
Osmo Virrankoski on tutkimuksissaan nostanut esille nuorten poikien varsin yleisen muukalaisvihamielisyyden, joka eroaa huomattavasti samanikäisten tyttöjen asenteista. Näitä havaintoja tukevat niin Jaakkolan tutkimukset kuin Nuorisobarometrikin. Ero on suurimmillaan alle 20-vuotiailla, jonka jälkeen sukupuolten asenteet lähentyvät toisiaan, mutta eivät missään vaiheessa kohtaa. Kaikissa tutkimuksissa tytöt ja naiset näyttäytyvät poikia ja miehiä suvaitsevampina.
Asenteet ovat selkiytyneet, mutta niiden kirjo on laaja
Päivi Harinen löytää Nuorisobarometrin analyysissa kolme eri suhtautumistapaa: monikulttuurisen yhteiselon mahdollisuuden, yleistä inhimillisyyttä korostavat arvot ja epäilevän suhtautumisen maahanmuuttajiin ja monikulttuurisuuteen. Enemmistö nuorista sijoittuu kahteen ensimmäiseen luokkaan. Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei siis asetu pelkästään suvaitsevainen–ei-suvaitsevainen-akselille, vaan asenteiden kirjo on laajempi.
Virrankoski tuo esille myös kiinnostavan seikan aineiston takaa. Yhä harvempi vastaaja jättää kantansa kertomatta, vaan hänellä on aiheesta mielipide. Maahanmuuttajista on selvästikin tullut alue, johon nuoren täytyy ottaa kantaa. Asenteet ovat siis vahvistuneet ja selkiytyneet suuntaan jos toiseenkin. Havaintoa tukevat esimerkiksi Jaana Lähteenmaan, Anne-Mari Keskisalon ja Sini Perhon tutkimukset, joissa todetaan, että kansainvälisyys ja monikulttuuristuminen ovat keskeisimpiä nuorisokulttuureja jakavia asioita tänä päivänä.
Matkailu avartaa – vai avartaako?
Noin kolmannes nuorista ajattelee suuntaavansa jossain vaiheessa ulkomaille töihin ja neljännes opiskelemaan. Vajaa puolet taas ei pidä sitä mahdollisena. Sukupuolten välillä ei ole kovin suuria eroja. Mahdollisuus matkustaa ja nähdä maailmaa on sen sijaan yhtä tärkeää kuin omistusasunnon hankkiminen ja korkea elintaso. Kolme neljästä nuoresta haluaa ”seilata maailman meriä” ja ainoastaan 4 % ei ole siitä kiinnostunut. Mahdollisuus käydä ja oleskella ulkomailla näyttäytyy tärkeänä ja arvatenkin melko keskeisenä arvona.
Suhtautuminen Suomeen tulijoihin vaihtelee suuresti saapumisen motiiveista käsin tarkasteltuna. Jaakkolan mukaan 95 % toivottaa turistit tervetulleiksi, mutta taloudellisista syistä tulevia vastustaa 71 %. Voidaan toki kysyä kuinka mielekästä on tarkastella asenteita maahanmuuttajia ja ulkomaita kohtaan samassa yhteydessä. Kyseessä on kuitenkin yleisen kansainvälistymiskehityksen kaksi eri ulottuvuutta, vaikka yksilöiden elämässä ne saattavatkin jäädä kauaksi toisistaan.
Suhtautuminen monikulttuurisuuteen on muuttunut myönteisempään suuntaan viime vuosina, mutta Nuorisobarometrissa kysymystä tarkastellaan myös maahanmuuttajanuorilta kerätyn kyselyaineiston valossa. Tulos on sama kuin kaikissa suomalaisissa maahanmuuttajien uhri- ja yhteisötutkimuksissa: maahanmuuttajat eivät jaa valtaväestön optimismia.
Kysymyksiä, jotka jäävät (toistaiseksi?) vaille vastausta
Tutkimukset herättävät uusia kysymyksiä. Ovatko tytöt oikeasti suvaitsevampia vai onko kyse vastaustapojen eroista? Miksi tyttöjen suvaitsevaisuus vähenee ja poikien lisääntyy iän myötä? (Joskin kaikkein iäkkäimpien keskuudessa suvaitsevaisuus yleisesti vähenee.) Onko suhde maahanmuuttajiin sukupolveen vai ikävaiheeseen sidottu kysymys, vai kumpiakin? Yleisesti ottaen koulutus on keskeisin asenteita selittävä tekijä, mutta Magdalena Jaakkola on osoittanut, että kysymyksestä riippuen yksilöiden eri ominaisuudet ovat tärkeitä. Tällöin ei välttämättä ole löydettävissä kovinkaan yleisiä vastauksia edellisiin kysymyksiin, vaan ehkä kysymyksenasettelua pitäisi muuttaa. Mutta mihin suuntaan? Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatukselle on kuitenkin selvästi tilausta.
Kirjoittaja kiittää hyvistä kommenteista Magdalena Jaakkolaa, Tuula Jorosta, Sini Perhoa, Vesa Puurosta, Pasi Saukkosta, Ismo Söderlingiä ja Osmo Virrankoskea.
Lisätietoja
Jaakkola, Magdalena (2005): Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987–2003. Työpoliittinen tutkimus 286. Helsinki: Työministeriö; verkkoversio osoitteessa http://mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt286.pdf
Wilska, Terhi-Anna (toim.) (2005):
Erilaiset ja samanlaiset: Nuorisobarometri 2005. Helsinki: Opetusministeriö / Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisoasian neuvottelukunta; verkkoversio osoitteessa http://www.minedu.fi/nuora/julkaisut/Baro2005.pdf
Tytöt opiskelevat kieliä enemmän kuin pojat,mutta poikien osuus kasvaa
Teksti: Sari Saarinen / Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry
Perusopetusta koskevat tilastot kertovat, että englanti on ylivoimaisesti suosituin ensimmäinen vieras kieli suomalaiskouluissa: saksaa, ranskaa ja venäjää opiskellaan vuosi vuodelta vähemmän. Suurimmat sukupuolten väliset erot näkyvät ranskan opiskelijoissa, joista suurin osa on tyttöjä. Vapaaehtoisen A2-kielen opiskelijoista lähes puolet on poikia, sen sijaan yläasteella alkavissa valinnaisten B-kielten ryhmissä valtaosa on tyttöjä.
Useimmille A1-kieli on englanti
Peruskoulun 1–6 luokkien oppilaista on poikia hieman yli puolet eli 51,2 %. Opetushallituksen vuosia 1999–2004 koskevien tilastojen mukaan ylivoimaisesti suosituin A1-kieli eli ensimmäisenä aloitettava vieras kieli on englanti. Poikien osuus englannin opiskelijoista noudattaa ikäluokan sukupuolijakaumaa.
Muissa A1-kielissä poikien osuus oppilasmäärästä vähenee. Suurimmillaan ero on ranskassa, jossa poikien osuus on viime vuodet pysytellyt 40 % tuntumassa. Venäjän lukijoissa poikien määrä on ranskan tasolla (41 %), mutta saksan opiskelijoista heitä on jo lähes puolet (47 %). Venäjää opiskelevien poikien osuus on v. 2000 lähtien pienentynyt, kun taas saksan lukijoissa heidän osuutensa näyttää vastaavasti kasvaneen.
Lähes puolet A2-kielen opiskelijoista on poikia
Alakoulussa opiskeltavan vapaaehtoisen A2-kielen oppilasmäärät ovat jatkuvasti pienentyneet. Vuonna 2004 viidennen luokan oppilaista toisen pitkän kielen valitsi enää 30,1 %, mikä on lähes 7 % vähemmän kuin 8 vuotta aiemmin.
Suosituin A2-kielistä on saksa, jota opiskelee joka kymmenes viidesluokkalainen. Seuraavaksi eniten opiskellaan englantia ja ruotsia. Useimmiten vapaaehtoisen kielen valitsee tyttö, mutta poikien määrä kasvaa tasaisesti: vuonna 2004 heidän osuutensa A2-opiskelijoista oli jo 45,8 %.
Poikien määrä kasvaa nimenomaan ruotsin ja saksan opiskelijoissa. Vuonna 2004 ruotsin lukijoista 47,6 % ja saksan lukijoista 47,4 % oli poikia. Ruotsi näyttäisi kiinnostavan poikia nimenomaan vapaaehtoisena kielenä, sillä A2-ruotsia opiskelevien poikien prosentuaalinen osuus on suurempi kuin A1-ruotsia opiskelevien. Ranskan kohdalla tilanne on toisinpäin: pojat opiskelevat sitä useammin A1- kuin A2-kielenä. Vuonna 2004 A2-ranskaa opiskelleista vain 38,5 % oli poikia.
Valinnainen B-kieli kiinnostaa ennen kaikkea tyttöjä
Valinnaisen B-kielen opiskelu alkaa yleensä 8. vuosiluokalta. B-kielten opiskelu on vähentynyt voimakkaasti vapaaehtoisen A-kielen tultua opetussuunnitelmiin vuonna 1994: tuolloin B-kieltä opiskeli 39,4 % 8–9-luokkalaisista, mutta 10 vuotta myöhemmin opiskelijoita oli enää 16,7 %.
Suosituimmat valinnaiset B-kielet ovat saksa ja ranska. B-kielet kiinnostavat tyttöjä selvästi enemmän kuin poikia. Esimerkiksi ranskan opiskelijoista poikia oli vain 22,9 %, saksan 39,5 % ja venäjän 33,1 %.
Murrosikä ja valinnaisaineiden tuntimäärä karsivat kielen opiskelijoita
Luvuista voi päätellä, että kielen varhainen aloittaminen lisää poikien opiskeluintoa, mikä näkyy erityisesti ranskan kielen kohdalla. Valinnaisen B-kielen aloittaminen ajoittuu monesti murrosiän pahimpaan vaiheeseen, jolloin opiskelumotivaatio ei välttämättä ole muutenkaan korkeimmillaan.
Myös uudella perusopetuksen tuntijaolla on ollut vaikutuksensa kielten opiskeluun. Valinnaisaineiden tuntimäärä on uudessa tuntijaossa niin pieni, että useamman kielen opiskelu vaikuttaa merkittävästi muiden aineiden valintamahdollisuuksiin.
Puolalan koulussa pojat viihtyvät kieliluokilla
Teksti ja kuva: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Turun keskustassa toimiva Puolalan koulu houkuttelee laajalla kielitarjonnallaan oppilaita kaupungin kaikista koulupiireistä. Kieliluokilla opiskelee yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Puolalassa pojatkin viihtyvät, pärjäävät ja pysyvät kieliluokilla. Mistä se johtuu?
”Pojille tuntuu yksinkertaisesti sopivan, että kieltä ei opeteta kielenä. Kieliluokilla se on väline, johon tutustutaan muun opetuksen ohessa,” toteaa rehtori Anja Koskela. Koulussa on noin 570 oppilasta, joista reilu puolet on tyttöjä. Erityisesti koulun musiikkiluokat vetävät tyttöjä puoleensa, mutta kieliluokilla sukupuolijakauma on tasaisempi: poikia on 158, tyttöjä 165.
Koulussa on englannin, saksan ja venäjän kieliluokat, joissa vieraan kielen oppiminen alkaa heti ensimmäiseltä luokalta. Perusopetus- ja musiikkiluokkien oppilaat opiskelevat A1-kielenä englantia kolmannelta luokalta lähtien. Neljänneltä luokalta alkavana A2-kielenä opitaan ranskaa, saksaa tai englantia, joka on käytännössä pakollinen saksan ja venäjän kieliluokkalaisille. Muille A2-kieli on vapaaehtoinen, mutta ilmeisen kiinnostava vaihtoehto: koulun 4.–6.-luokkalaisista huikeat 73 % on valinnut sen lukujärjestykseensä.
Kielen opetus on osa muita oppisisältöjä
Millaista tuo pojille sopiva opetus sitten käytännössä on? Kieliluokilla lähdetään liikkeelle nollatasosta eli oppilaiden ei tarvitse osata vierasta kieltä ennen kouluun tuloaan. Sen sijaan heiltä edellytetään hyviä valmiuksia suomen kielessä. Venäjän kieliluokan oppilaista puolet puhuu äidinkielenään venäjää.
Alkuopetuksessa kieliluokkien oppilaat oppivat lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi. Vierasta kieltä opitaan aluksi kuuntelemalla: seurataan kehotuksia ja ohjeita, lauletaan ja leikitään, valmistaudutaan juhliin ja harjoitellaan ohjelmia. Formaali kielenopetus alkaa vasta kolmannella luokalla. Suomalaisten opettajien lisäksi koulussa työskentelee syntyperäisiä kielen puhujia, jotka pitävät omia tuntejaan kaikilla luokka-asteilla.
Jo alkuopetuksesta lähtien vierasta kieltä käytetään suomen rinnalla mm. ympäristötiedon opetuksessa. Pidemmälle mentäessä vieraalla kielellä opettamisen osuus kasvaa ja käytännössä äidinkieli jää ainoaksi aineeksi, jossa sitä ei käytetä lainkaan. Rehtori Koskela kertoo esimerkin: ”Hansa-Turun historiaan perehdytään natiivi-opettajan johdolla saksaksi. Oma luokanopettaja pitää huolta siitä, että sama asia opiskellaan myös suomeksi ja että asiaan liittyvä keskeinen sanasto käydään läpi.”
Kieliluokkien oppilaat ovat ikäryhmäänsä edellä vieraan kielen taidoissa. Englannin 6. kieliluokkaa vetävän Sirkku Alinin mukaan opetuksen keskeiset tavoitteet saavutetaan hyvin: ”Oppilailla on laaja sanavarasto ja matala kynnys kommunikoimiseen”.
Kieliluokkien keinot sopivat myös muuhun opetukseen
Puolalan pojille ja tytöille viestitetään, että kielten opiskelu on kivaa ja kielitaidosta on iloa elämässä. Opettajat pitävät parhaansa mukaan huolta siitä, että oppitunnit ovat motivoivia. Kerran lukuvuodessa kieliluokkalaisille järjestetään tapahtumia, jossa kielen taustalla oleva kulttuuri näyttelee pääroolia – esimerkiksi amerikkalaista jalkapalloa ja rivitanssia englannin luokille, petangue-turnaus ranskan luokille ja urheilijavieraita saksan luokille.
Koulussa panostetaan siihen, että mahdollisimman moni A2-kielen lukija jatkaisi kielen opiskelua myös yläkoulun puolelle siirtyessään. Tätä ajatusta tukemaan on kehitetty Optimale-hanke, jonka eräänä tavoitteena on tarttua nimenomaan poikien kielten opiskelun haasteisiin. Jatkohaluja kasvatetaan tuomalla kieliluokkien opetuksen keinoja myös A2-oppilaiden ulottuville. 3-vuotinen hanke käynnistyi lukuvuoden alussa, joten sen tuloksia ei vielä ole nähtävissä. Opetushallitus palkitsi tärkeään aiheeseen tarttuneet puolalalaiset European Label -kunniamaininnalla vuoden 2005 lopussa.
Internationell verksamhet saknas i universiteten jämställdhetsplaner
Text: Annika Sundbäck-Lindroos, planerare / CIMO
“Vi antar att högskolorna inte ännu är vana vid att behandla frågan om jämställdhet i internationalisering, eller att den inte är en del av högskolornas mainstream-aktiviteter. Vi saknar planer för att behandla jämställdhet i internationalisering, systematisk utveckling av kompetens för att problematisera jämställdhetsfrågor i en internationell kontext.” Såhär lyder Högskoleverkets sammanfattning vad gäller behandlingen av jämställdhetsfrågor i högskolornas internationella aktiviteter. Och vad gör högskolorna på andra sidan Bottniska viken? CIMO gjorde en snabb granskning av de finska universitetens jämställdhetsplaner och märkte att största delen inte nämner internationella aktiviteter över huvudtaget.
Med detta inlägg hoppas vi kunna skapa diskussion och åtminstone rikta universitetens blickar på att eventuellt utveckla samarbete mellan de internationellt ansvariga och universitetens jämställdhetskommittéer.
80% av de finländska universiteten nämner inte internationella aktiviteter i jämställdhetsplanen
Endast fyra av de tjugo finländska universiteten tar upp den internationella verksamheten i sin jämställdhetsplan. Rätt så alarmerande med tanke på att den internationella verksamhetens betydelse ökar och att internationaliseringen redan torde vara långt institutionaliserad vid universiteten.
De få universitet som tar upp internationella aktiviteter i sin jämställdhetsplan poängterar bl.a. icke-diskriminerande behandling vid val av deltagare i utbytesprogram. Några universitet följer upp detta genom att föra statistisk över könsfördelningen inom utbytesprogrammen, men inte ens alla de fyra som har nämnt internationaliseringen i jämställdhetsplanen.
Alla fyra universitet är överens om att proportionellt sett fler kvinnliga studerande deltar i internationella utbytesprogram, men detta stannar på konstaterandenivä och leder inte till förslag för förändringar. Endast ett universitet nämner en konkret åtgärd för att påverka könsbalansen: möjligheten att med hjälp av stipendier stöda det mindre aktiva könets deltagande i utbytesprogram – i praktiken har detta dock ännu inte gjorts. Ett annat universitet har planer på att utreda orsakerna till att studerande åker på internationellt utbyte, men detta har inte heller ännu gjorts.
Män internationellt aktiva senare under den akademiska karriären
En annan aspekt som de få internationellt inriktade jämställdhetsplanerna tar upp är balans i utnämningar till europeiska och övriga internationella vetenskapsförbunds beslutande organ eller expertgrupper. Målsättningen är här att öka det kvinnliga deltagandet.
Det finns alltså mansdominans i internationella akademiska expertgrupper och beslutande organ inom vetenskapsorganisationer. Intressant i och för sig, eftersom det ju tyder på att vad gäller internationella aktiviteter vid universiteten faller kvinnodominansen bort efter studentutbytesprogrammen. Statistik över Erasmus-lärarutbyten i Finland (under de två senaste åren 50%-50% män/kvinnor) visar också att männen deltar mer aktivt i lärarutbyten än i studentutbytesprogram. Varför ser män inte studentutbyte som en naturlig språngbräda till en i övrigt internationellt aktiv akademisk karriär? För universitetens jämställdhetskommittéer finns mycket att bita i vad gäller jämställdhet inom den internationella verksamheten vid universiteten – hoppas den i fortsättningen kan få en naturlig plats också som den del av universitetens jämställdhetsplaner.
Högskoleverkets senaste utvärdering av internationaliseringen vid svenska högskolor, publicerad 2005: http://english.hsv.se/publications/reports/report/?contentId=2170
Kansainvälinen harjoittelu naisistuu: hakijoista vain neljännes on miehiä
Teksti: Outi Isotalo, projektikoordinaattori / CIMO
Kuva: Ida Pimenoff
CIMOn kansainväliseen harjoitteluun hakeneiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Hakijoiden joukossa on aina huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä: viime vuonna 2500 hakijasta vain neljännes oli miespuolisia. Miesten osuus on pysytellyt samoissa lukemissa viime vuosien aikana.
CIMOn harjoittelupaikkatarjonta on laaja ja ulkomaille harjoitteluun mielivät voivat valita opintojaan vastaavan paikan usealta eri alalta. Tarjolla on muun muassa teknisen ja luonnontieteellisen alan, yhteiskunta- , valtio- ja oikeustieteellisen alan, hoito- ja sosiaalialan, humanistisen alan, kaupallisen alan, hotelli-, ravintola- ja matkailualan sekä luonnonvara-alan harjoittelupaikkoja.
CIMOn valikoimissa ainoastaan teknisen alan IAESTE-ohjelmassa on miesten osuus hakijoista ollut perinteisesti naisia suurempi. Viime vuonna hakijoista 58% oli miehiä. Toiseksi eniten mieshakijoita kiinnostivat erityisesti kaupallisen alan opiskelijoille soveltuvat harjoittelupaikat Finpron vientikeskuksissa ja ulkomailla sijaitsevissa kauppakamareissa. Näitä paikkoja haki 129 mieshakijaa, mikä on 23% hakeneista.
Naiset ovat kiinnostuneempia ulkomaankokemuksista alasta riippumatta
Hakijamääriä vertailtaessa on syytä tarkastella miesten osuutta eri alojen kokonaisopiskelijamääristä. Teknillistieteellisessä koulutuksessa olevista korkeakouluopiskelijoista lähes 80% on miehiä ja kauppatieteellisessäkin koulutuksessa heitä on yli puolet. Kun kaupallisessa koulutuksessa oleviin lasketaan mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat, miesten osuus kuitenkin vähenee alle puoleen. Oikeustieteellisessä koulutuksessa vajaa puolet ja yhteiskuntatieteellisessä koulutuksessa kolmannes on miehiä.
Teknisellä ja kaupallisella alalla naisopiskelijat näyttävät siis hakeutuvat ulkomaanharjoitteluun selkeästi miehiä aktiivisemmin. Humanistien ja kasvatustieteilijöiden joukossa trendi on sama, sillä aloilla miesopiskelijoita on viidennes, mutta harjoitteluohjelmiin hakeneista vain 10% oli miehiä.
Mieshakijoiden kannattaa kuitenkin huomata, että heillä on hieman suurempi todennäköisyys saada harjoittelupaikka kuin naishakijoilla: naisista 17 % sai viime vuonna harjoittelupaikan, kun taas miehistä 21%.
Viime vuonna Suomeen hakeneista ulkomaisista harjoittelijoista puolet oli miehiä. Liikkuvuusluvuiltaan suurimmassa harjoitteluohjelmassamme, luonnonvara-alan ohjelmassa, hakijoista 58% oli miehiä. Vertailun vuoksi todettakoon, että ala on miesten suosiossa myös Suomessa, vaikka harjoitteluun lähtee Suomesta ulkomaille vain muutama harjoittelija vuosittain. Viime vuonna kaikki ohjelman yhdeksän hakijaa olivat miehiä. IAESTE-ohjelman kautta Suomeen hakeneista harjoittelijoista miehiä oli 69%.
Valtionhallinnon virkamiehille tarkoitetussa virkamiesvaihdossa mieshakijoiden osuus kaikista hakijoista on selvästi suurempi kuin opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden vaihto-ohjelmissa. Se pysyy kuitenkin selkeästi naishakijoiden määrää pienempänä, sillä hakijoista noin 40% on miehiä. Näyttää siis siltä, että miesten aktiivisuus hakeutua ulkomaan työjaksolle kasvaa myöhemmin työelämässä.
Vapaaehtoisjakso saattaa antaa uuden suunnan elämälle
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Jyväskyläläinen Ushanga on parivuotias kansalaisjärjestö, joka lähettää nuoria vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Näille nuorille EVS-jaksot ovat olleet tavallista merkittävämpiä, sillä ne ovat osa prosessia, jossa nuoren koko elämä saa uuden suunnan. Sekin on poikkeuksellista, että Ushangan vapaaehtoisista lähes puolet on poikia: tässä porukassa kansainvälistyminen ei ole pelkästään tyttöjen juttu.
Ushanga sai alkunsa, kun joukko nuoriso-ohjaajia etsi keinoja kansainvälisyyden saamiseksi myös syrjäytyvien nuorten ulottuville; välineeksi keksittiin EU:n Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelu (European Voluntary Service). Tärkeänä yhteistyökumppanina on ollut osuuskunta Onni-Inno, joka järjestää ohjaavaa koulutusta työttömille ja ammattikouluttamattomille nuorille. Ushangan organisoimat EVS-vaihdot on sidottu koulutukseen siten, että ne muodostavat osan nuorten tulevaisuuden suunnittelua ja työllistymisprosessia.
”Nuorten elämän haasteet ovat usein suuria”, kertoo Ushangan EVS-koordinaattori Kati Mäkeläinen. ”Taustalla voi olla oppimisvaikeuksia, päihteitä, rikoksia, velkaantumista ja sosiaalisia ongelmia. Ammattikoulutus puuttuu lähes kaikilta.” Ohjaava koulutus tähtää työllistymiseen, mutta keskeistä on saada nuori ottamaan vastuu omasta elämästään. Suunta voi löytyä esimerkiksi koulutuksesta. Kurssin jälkeen tarjolla olevaan EVS-jaksoon on tähän mennessä tarttunut parikymmentä nuorta, joista yhdeksällä kokemus on jo takanapäin.
Nuorille tarjotaan yksilöllistä lähtövalmennusta
Mäkeläisen mukaan vapaaehtoistyön käsite on monelle outo eikä sen ja vaikkapa tukityöpaikan eroa tiedetä. ”Suuri osa nuorista ei ole koskaan ollut töissä ja ajatus palkattomasta puurtamisesta saattaa tuntua todella vieraalta. EVS:n ehdoton porkkana on se, että vapaaehtoispalvelu tehdään ulkomailla.”
Maailmalle lähteminen ei ole aivan yksinkertainen juttu nuorelle, joka ei ehkä koskaan ole matkustanut junalla tai jonka läheisistä kukaan ei ole käynyt ulkomailla. EVS:ää edeltääkin vähintään puolen vuoden mittainen valmistautumisjakso, joka räätälöidään lähtijälle sopivaksi. Kielikurssi, kulttuurivalmennusta, käytännön järjestelyjä yhdessä ohjaajan kanssa. Periodi saattaa alkaa kartan tutkimisella: missä menevät Euroopan rajat ja missä se minun kohteeni on? Miten matkaliput hankitaan ja mitä pakataan matkalaukkuun?
Myös vapaaehtoispaikka etsitään yhdessä. Ushangalla on toimiva yhteistyö-verkosto ja sopiva paikka löytyy varmasti, mikä jo sinänsä on pettymyksiin tottuneille nuorille uskomattomalta tuntuva asia. EVS-jaksot ovat kestäneet joko 3 viikkoa tai 3 kuukautta ja tehtävät ovat vaihdelleet maastopolun rakentamisesta lastenhoitoon. Kohdemaita ovat tähän mennessä olleet Britannia, Ranska, Espanja ja Italia.
Pojat kaipaavat enemmän rohkaisua
Ushangan vapaaehtoisista lähes puolet on ollut poikia, mikä on tavallista enemmän; poikien osuus on keskimäärin 20 %. Mäkeläinen arvelee sukupuolijakauman johtuvan yksinkertaisesti siitä, että kohderyhmä on poikavoittoista. Vaihtoja ei siis ole markkinoitu erityisesti pojille, vaikka heitä on täytynyt houkutella mukaan pontevammin kuin tyttöjä: ”Pojat kaipaavat enemmän rohkaisua, pitää soitella perään ja kysyä, etkö nyt kuitenkin lähtisi. Tytöt innostuvat nopeammin, mikä on vähän odottamatonta, sillä lähipiiri ei välttämättä kannusta tyttöjä lähtemään. Tytöille sanotaan herkemmin, että et sinä siellä maailmalla kuitenkaan pärjää; poikia ei käytännössä koskaan mollata samalla tavalla.”
Mäkeläinen on huomannut, että pojat ja tytöt jännittävät ennen lähtöä erilaisia asioita. Tyttöjen pelot liittyvät sosiaalisiin suhteisiin: löydänkö sieltä kavereita? Putoanko kotiin jäävän ystäväpiirin ulkopuolelle? Pojat tuntevat epävarmuutta käytännöllisimpien asioiden suhteen: miten selviän työtehtävistä, miten vieraalla kielellä?
Tytöt ja pojat saavat vaihdosta erilaisia asioita
EVS:n jälkeen Ushangan työ jatkuu kotiseudulla – nuorta tavataan ja jatkosuunnitelmia tehdään; mietitään yhdessä miten ja missä uusia kokemuksia voi käyttää hyväksi.
EVS on merkinnyt vapaaehtoisille isoa askelta kohti oman elämän hallintaa. Ulkopuolisen avun kohteena olleesta nuoresta on kasvanut aktiivinen toimija, joka on paitsi ottanut vastuuta elämästään myös voinut tarjota muille apuaan vapaaehtoistyötä tekemällä. Mäkeläisen mielestä EVS-projekti on näiden nuorten kohdalla toiminut tehokkaampana osallistajana kuin mitkään kurssit. ”Tärkeintä on ollut itseluottamuksen kasvaminen ja sitä tapahtui kaikkien kohdalla. Nuoret ovat saaneet rohkeutta tehdä pieniä ja isoja päätöksiä, jotka koskevat omaa elämää: on aloitettu autokoulua ja suoritettu järjestysmies-kortteja. Vapaaehtoisina olleista 7 on aloittanut ammattikoulutuksen, 1 saanut ensimmäisen työpaikkansa ja 1 jatkanut vapaaehtoisena.”
Mäkeläisen tuntuman mukaan tytöt ja pojat saavat EVS-jaksoiltaan irti hieman erilaisia asioita. ”Tytöt hehkuttavat uusilla ystävillä, mutta poikien onnistumisen tunteet liittyvät enemmän henkilökohtaiseen selviämiseen: minä pärjäsin siellä! Pojat tuntuvat myös kiinnittyvän Ushangan yhteisöön tiiviimmin, innostuvat vapaaehtoistyöstä ja ovat mukana valmentamassa lähtöä suunnittelevia nuoria. Tytöt tavallaan itsenäistyvät vielä enemmän ja kääntävät kelkkansa kokonaan uusille urille; kaikki vaihdossa olleet tytöt ovat aloittaneet ammatilliset opinnot.”
Mitä on EVS-vapaaehtoispalvelu?
Vapaaehtoispalvelu (European Voluntary Service, EVS) on osa EU:n Nuoriso-ohjelmaa. EVS tarjoaa yhdistyksille, järjestöille, seurakunnille ja vaikkapa kuntien nuorisotoimille mahdollisuuden lähettää tai vastaanottaa nuoria vapaaehtoispalveluun. Työ voi olla miltei mitä tahansa voittoa tavoittelematonta työtä, joka hyödyttää vapaaehtoisen vastaanottanutta organisaatiota ja paikallista yhteisöä, sekä tarjoaa nuorelle itselleen mahdollisuuden saada työkokemusta ja kartuttaa kielitaitoa.
Vapaaehtoispalvelu voi olla esimerkiksi nuorisotyötä Tsekeissä, merikilpikonnien suojelua Kreikassa, katuteatteriproduktion valmistamista Puolassa tai rasisminvastaista kampanjointia Hollannissa. Organisaatiot saavat EU-tukea omiin kuluihinsa.
Vapaaehtoispalvelu tarjoaa 18-25 -vuotiaille nuorille mahdollisuuden kartuttaa työ- ja elämänkokemusta yleishyödyllisen organisaation palveluksessa ulkomailla. Vapaaehtoisjaksot kestävät tavallisesti 6-9 kuukautta, mutta erityisnuorten kohdalla myös lyhyemmät jaksot ovat mahdollisia.
Osallistumisesta ei aiheudu nuorelle kuluja, sillä matkat, taskuraha, vakuutus, tukea kielenopetukseen, valmennukset ja ylläpito korvataan vapaaehtoispalvelua vastaan. Hakijalta ei vaadita mitään erityisosaamista eikä erityistä kielitaitoa.
Vuonna 2005
- Suomesta lähti 56 vapaaehtoista, joista 48 oli tyttöjä ja 8 poikia
- Suomeen tuli 90 vapaaehtoista muista maista; heistä 29 oli poikia.
Lisätietoa vapaaehtoispalvelusta saa CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | EU-ohjelmat | Nuoriso-ohjelma | Vapaaehtoispalvelu
Utrechtin yliopisto kalastaa uusia opiskelijoita – verkolla
Teksti: Heli Salonen, verkkotiedottaja / CIMO
Hollantilainen Utrechtin yliopisto on kehittänyt opiskelijarekrytointiinsa tehokkaan systeemin, jossa verkkopalvelut näyttelevät keskeistä roolia. Opiskelijan yhteystiedot tallentuvat suoramarkkinointia varten jo ensimmäisen yhteydenoton jälkeen eikä hänestä päästetä irti vielä alumni-vaiheessakaan. Kansainvälisten asioiden asiantuntijan Wessel Meijerin mukaan verkko on tärkeä väline yliopiston viestintästrategian toteuttamisessa.
Yliopiston sivuilla tehdyn kyselyn mukaan noin 68 % vastaajista (194) oli ensimmäisen kerran saanut tietää Utrechtin yliopistosta Internetin kautta, 16 % perheeltä tai ystäviltä, 14 % yliopiston henkilökunnalta, 12 % esitteistä, 10 % entisiltä opiskelijoilta eli alumneilta, 5 % messuilta ja yhteensä 28% jostakin muualta.
Meijer vertaa verkkopalvelua suppiloon, jonka kautta opiskelijat ohjautuvat yliopistoon. Hän tarkentaa vertaustaan lukujen avulla. Kansainvälisten maisteriohjelmien sivuilla vierailee vuosittain noin 100 000 kiinnostunutta kävijää. Heistä 5 000 tilaa esitteitä verkosta sähköisen tilauslomakkeen avulla. Tietyn ohjelman hakulomakkeen tilaa 1 200 mahdollista opiskelijaa, joista noin 600 lähettää sen yliopistolle määräaikaan mennessä. Lopulta noin 300 opiskelijaa kirjoittautuu yliopistoon ja maksaa lukukausimaksun.
Tilaajatiedot kerätään suoramarkkinointitietokantaan
Englanninkielisten maisteriohjelmien sivut on toteutettu jälkikäteen, kun huomattiin, että ohjelmien markkinointiin tarvitaan oma sivusto. Palvelun ulkoasu noudattaa painetun luettelon ulkoasua kuvia myöten. Sivuilla on selkeästi otsikoituja kokonaisuuksia, joista opiskelijat saavat tarvitsemaansa tietoa päätöksenteon eri vaiheissa: ennen opiskelemaan tuloaan, ohjelmaa valitessaan, hakemusta täyttäessään, opiskeluun liittyviä käytännön asioita suunnitellessaan ja lopulta opintojen alettua. Verkkosivujen kautta voi tilata sähköisen uutiskirjeen sekä korkeintaan 6 tietystä maisteriohjelmasta tai yleisemmin opiskelusta ja elämisestä Utrechtissa kertovaa esitettä.
Yllättävää kyllä, painettuja esitteitä ei sivuilla ole tarjolla sähköisinä (pdf-)versioina. Meijerin mukaan yliopisto haluaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tietää, ketkä ovat kiinnostuneita yliopistosta ja sen maisteriohjelmista. Materiaalin tilaajat täyttävät verkkolomakkeen, josta saatua asiakastietoa voidaan käyttää myöhemmin ohjelmien suoramarkkinoinnissa. Lomakkeilta tieto siirretään esitetilaustietokantaan. Koulutusalan messujen kautta tulee vuosittain noin 30 000 esitetilausta, jotka tehdään tarkoitukseen suunniteltujen korttien avulla. Kortit skannataan ja talletetaan tietokantaan messujen päätyttyä – joskus jopa niiden aikana. Tietokannassa on oma kenttä messutilauksia varten, jotta ne voidaan tarvittaessa erottaa verkon kautta tehdyistä tilauksista.
Yliopiston opintorekistereistä saadaan markkinointitutkimusten tekemiseen suunnitellun ns. Business Object -järjestelmän avulla tulostettua erilaisia raportteja, joissa aineistosta on poistettu lainsäädännössä yksityisiksi luokitellut tiedot. Järjestelmää voi käyttää selaimen kautta mistä päin maailmaa tahansa, mikä on kätevää, jos tulee matkan aikana tarve tuottaa lisätietoja esimerkiksi yliopistovierailua varten. Meijerin mukaan järjestelmän rakentaminen ja erilaisten raporttiformaattien tekeminen on ollut kallista ja aikaa vievää työtä, joka on kuitenkin maksanut vaivan, koska on saatu aikaan hyvä työkalu jatkuvaan käyttöön. Käyttäjäoikeudet on tarkoin rajattu.
Alumnit mukana markkinoinnissa
Suoramarkkinointitietoa saadaan esitetilaustietokannan ja opiskelijarekisterin lisäksi suodatettua myös alumni-tietokannasta, jonne opiskelijan tiedot siirretään hänen lähdettyään yliopistolta.
Lukuvuoden 2005-2006 aikana on markkinoitu tiettyjä tilastotieteen osaamista edellyttäviä maisteriohjelmia erityisesti Itä-Euroopasta ja Kreikasta kotoisin olevien entisten matematiikan vaihto-opiskelijoiden kautta. Tarkoituksena on ollut selvittää kohdennetun markkinoinnin vaikutusta lahjakkaiden opiskelijoiden tavoittamiseen. Yhteistyökumppaneina ovat olleet opiskelijoiden lisäksi kohdemaiden yliopistojen matematiikan laitokset.
"Olemme jo nyt Hollannin suurin yliopisto, emmekä halua enää kasvaa, vaan tulla paremmiksi. Paitsi että haluamme pitää kiinni omista opiskelijoistamme, haluamme saada englanninkielisiin maisteriohjelmiin motivoituneita ulkomaisia opiskelijoita,” kertoo Meijer. Utrechtin yliopistolla on yhteensä 175 maisteriohjelmaa, joista 87 on tarkoitettu omille opiskelijoille ja 88 kansainvälisille opiskelijoille. Ohjelmien joukosta valitaan vuosittain Prestige Master -ohjelmia, jotka saavat yliopistolta erilaisia kannustimia asetetut laatukriteerit täytettyään. Lukuvuonna 2006-2007 Prestige Master-ohjelmia on 16, valtaosa matemaattis-luonnontieteellisiltä ja yhteiskuntatieteellisiltä aloilta.
Perustietoa Utrechtin yliopistosta
- klassinen yliopisto, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1663
- opiskelijoita noin 26 000, joista ulkomaalaisia noin 2 000
- 7 tiedekuntaa, joissa 50 Bachelor-tason ohjelmaa, 175 maisteriohjelmaa, tohtoriohjelmia
- 50 yliopistollista tutkimuslaitosta, sairaala
- työntekijöitä sairaalan työntekijät mukaan lukien 8 000
- vuosibudjetti 600 miljoonaa euroa
- shanghailaisen Jiao Tong Universityn v. 2005 ranking-listan mukaan Euroopan 6. paras yliopisto (ja Hollannin paras), maailmanlistan sijoitus 41
Utrechtin yliopiston verkkosivut: http://www.uu.nl/uupublish/homeuu/homeenglish/1757main.html
Utrechtin yliopiston maisteriohjelmien verkkosivut: http://www.internationalmasters.uu.nl
Harjoittelijasta uranaiseksi
Teksti: Suvi Järvelä, OTM, EU-avustaja / Itävallan liikenneministeriö
Helsingin yliopistossa oikeustiedettä opiskellut Suvi Järvelä pääsi harjoittelijaksi Itävallan liikenneministeriöön. Harjoittelu osoittautui yllättävän hyödylliseksi kokemukseksi, sillä sen päätyttyä hänelle tarjottiin työpaikkaa samasta virastosta Itävallan EU-puheenjohtajuuden ajaksi.
Maaliskuun 18. päivänä 2003 kävin läpi sähköpostejani sen suuremmitta odotuksitta. Silmäni revähtivät auki, kun huomasin saaneeni CIMOsta postia, jonka mukaan harjoittelupaikkahakemukseni oli laitettu eteenpäin Itävallan liikenneministeriöön. Olin jo pitkään suunnitellut lähteväni ulkomaille keräämään kokemuksia ja kartuttamaan kielitaitoa. CIMOn harjoittelu tuntui loistavalta vaihtoehdolta ja mahdollisuudelta, koska kansainväliset työtehtävät ovat aina kiinnostaneet minua. Opintonikin olivat sopivassa vaiheessa ulkomaanjaksoa ajatellen.
Kevään aikana sitten vahvistui, että lähtö Itävaltaan koittaisi elokuussa 2003. Vasta lentokoneessa – pohtiessani minne oikeastaan olin matkalla – aloin ymmärtää, että edessä olisi kolme kuukautta työskentelyä liikenneministeriön kansainvälisten lentoliikennesuhteiden osastolla ja siinä sivussa oleilua kauniissa Wienissä. Harjoittelun ensimmäinen kuukausi kului erinäisiä asiakirjoja lukiessa. Tarkoitus oli, että perehtyisin tarkemmin lentoliikennesuhteiden alaan – eihän minulla ollut ennen harjoittelua siitä oikeastaan minkäänlaista käsitystä. Pikku hiljaa työpöydälleni alettiin kantaa kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin liittyviä töitä, jotka koskivat lähinnä sopimusten EU-oikeuden mukaisuutta. Tutkin myös erästä lentoliikenteeseen liittyvää EU-asetusehdotusta. Harjoittelun loppuvaiheessa pääsin mukaan kahdenvälisiin lentoliikennesopimusneuvotteluihin, joista kirjoitin liikenneministeriölle kertomuksen (hyvää harjoitusta saksan kirjallisille taidoille!).
Kaiken kaikkiaan harjoittelu meni todella hyvin: tehtävät olivat mielenkiintoisia ja työkaverit mukavia. Viihdyin loistavasti myös Wienissä, joka on aivan ihana kaupunki täynnä kulttuuria ja erilaisia tapahtumia, kahviloita ja viinitupia sekä puistoja ja kauniita rakennuksia. Harjoitteluun lähtijöille voisi sanoa vinkiksi, että harjoittelun onnistuminen on kiinni paitsi siitä, miten harjoittelupaikka on suunnitellut kokonaisuuden (työtehtävät ja puitteet), myös omasta aktiivisuudesta.
Palasin nopeasti menneen syksyn jälkeen Suomeen jatkamaan opintojani. Pysyimme itävaltalaisten kollegoitteni kanssa sähköpostiyhteydessä, ja syksyllä 2004 selvisi, että osastolle, jossa olin tehnyt harjoitteluni, tarvittiin muutama lisätyöntekijä Itävallan EU-puheenjohtajuuskauden ajaksi. Suureksi ilokseni sain työpaikan ja aloitin yliopistolta valmistumisen jälkeen työt uudemman kerran Itävallan liikenneministeriössä kesäkuussa 2005. Nykyiset työtehtävät liittyvät edelleen bilateraaleihin lentoliikennesopimuksiin ja kahdenvälisiin lentoliikennesopimusneuvotteluihin. Seuraan ja analysoin myös EY:n ja kolmansien maiden välisiä lentoliikennesopimuksia.
CIMOn harjoittelu avasi suuremmat ovet kuin olisin ennen harjoittelua osannut kuvitellakaan. Näin kävi myös naapuriosastolla, liikenneministeriön EU-koordinaatioyksikössä työskentelevän Taina Järän kohdalla, joka jäi ministeriöön töihin oman harjoittelunsa jälkeen. Harjoittelusta saa hienoja elämyksiä, työkokemusta, lisää kielitaitoa ja uusia ystäviä. Saattaa myös olla, että harjoittelupaikkaan palaa takaisin varsinaisen työntekijän roolissa.
Yli (sukupuoli)rajojen
Teksti: Aija Salo, pääsihteeri / Seta ry
Ulkomaille pidemmäksi aikaa lähtevälle maisemanvaihdos merkitsee usein myönteistä mahdollisuutta irrottautua totutuista kuvioista ja omasta vakiintuneesta paikasta tuttavapiirissä. Ulkomailla oleskelu voi antaa vapauden kuunnella itseään ja tehdä aitoja valintoja, kun sukulaiset ja
vanhat kaverit eivät ole jatkuvasti läsnä. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori saattaa löytää vaikkapa ulkomaisesta suurkaupungista sellaisen kaveripiirin, joka vahvistaa omaa minäkuvaa ja antaa perspektiiviä elämään Suomessa. Maahanmuuttaja- tai romanitaustasta tulevalle suomalaiselle oleskelu ulkomailla Suomea monikulttuurisemmassa ympäristössä voi tarjota etäisyyttä kantasuomalaisten ylläpitämään mielikuvaan kulttuurisesti homogeenisesta, valkoisesta Suomesta.
Vieraassa ympäristössä hankittu itsenäisyys on arvokasta jokaiselle niin työelämän vaatimusten kannalta kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Kansainvälinen kokemus ei silti siivitä työuraa kotimaassa automaattisesti lentoon. Helsingin yliopiston rekrytointipalvelut järjestää maaliskuussa tilaisuuden otsikolla ”Kansainvälisyys on valtti työmarkkinoilla!” Jotta kansainvälisestä kokemuksesta olisi todella hyötyä työnhaussa, omat kokemukset ja vastoinkäymisetkin on osattava kääntää vahvuuksiksi. Ulkomailla asuva joutuu luomaan alusta asti sosiaaliset suhteensa, opettelemaan toimintatavat ja tulkitsemaan ympäristön käyttäytymiskoodeja usein aika yksin. Uuteen kulttuuriin solahtaa sisälle vasta vähitellen. Kun vieras alkaa tuntua tutulta, kotiinpaluun aika on usein lähellä. Siinä vaiheessa on kuitenkin myös opittu jo paljon.
* * *
Enemmistö suomalaisista ulkomaille opiskelijavaihtoon tai harjoitteluun lähtijöistä on naisia. Samaan aikaan työnantajat osoittavat odotettua vähemmän arvostusta kansainvälistä kokemusta kohtaan. Vähentääkö ulkomailla hankittujen taitojen painoarvoa se, että vaihtoon lähtö on ”tyttöjen juttu”? Toivottavasti näin ei ole. Yhteys ei ole kuitenkaan kovin kaukaa haettu. Joissain miesvaltaisissa ammateissa on käynyt niin, että kun ammattikuntaan on tullut enemmän naisia, ammatin tai tehtävän arvostus on laskenut ja työehdot jopa huonontuneet. Miesten tekemää työtä ja miehiä yksilöinä on näillä aloilla arvostettu enemmän kuin naisia. Naisvaltaisilla aloilla on samasta syystä vuoroin ehdotettu miesten osuuden kasvattamista keinona alan palkkatason nostamiseksi, vuoroin taas ehdotettu palkkatason nostamista, jotta miehiä saataisiin rekrytoitua alalle enemmän.
Sukupuolittuneista rakenteista kärsivät yleensä viime kädessä kaikki. Miehen voi olla vaikea irrottautua odotuksista, joihin kuuluu palkkatyö ja uran luominen. Esimerkiksi vapaaehtoistyöhön tai hoiva-alalle lähtevä mies saattaa joutua kestämään Suomessa ennakkoluuloja, koska rikkoo totuttuja sukupuolirajoja. Vapaaehtoistyöhön vaikkapa lastenkotiin lähtevä nainen puolestaan saatetaan nähdä ”naisen luontaisen hoivavietin” toteuttajana, vaikka työ olisi henkisesti ja sosiaalisesti vaativaa ja edellyttäisi asiantuntemusta. Sellainen työnantaja, joka mieltää naisten olevan luontaisesti taipuvaisia oppimaan vieraita kieliä, saattaa vähätellä naishakijan kielitaitoa. Jos maailmaa katsotaan ja rakennetaan sukupuolijärjestelmän silmälasien läpi, ihmiset luokitellaan helposti sukupuolen perusteella eikä yksilön taidoille anneta niille kuuluvaa arvostusta.
* * *
Sukupuoli ei sanele Suomessa yksilön vaihtoehtoja, mutta sukupuolittuneet rakenteet vaikuttavat yksilön minäkuvaan, valintoihin ja yhteiskunnan antamaan tunnustukseen. Kansainvälistymisen sukupuolirakenteet ovat vain yksi esimerkki tästä. Naisten ja tyttöjen kiinnostusta kansainvälisiä kysymyksiä ja monikulttuurisuutta kohtaan on tärkeää tukea. On hienoa, että yhä suurempi osa suomalaisista tytöistä ja naisista vahvistaa sitä kautta osaamistaan ja ymmärrystään maailmasta ja uskaltaa testata kykyään tulla toimeen toisenlaisissa olosuhteissa kuin mihin on tottunut. Samalla poikien ja miesten kiinnostusta kulttuurien kohtaamiseen on tarpeen lisätä. Moninaisuutta aidosti arvostavan yhteiskunnan edellytys on, että sekä naisilla että miehillä on valmiuksia sietää erilaisuutta ja ottaa oudosta selvää.
Kansainvälisyys- ja tasa-arvokasvatuksen lisääminen opetussuunnitelmiin jo hiekkalaatikolta alkaen lieventäisi opiskeluun ja kansainväliseen kokemukseen liittyvien ilmiöiden sukupuolisidonnaisuutta tulevaisuudessa. Itseään ja toisia kunnioittaviksi ja tasa-arvoon pyrkiviksi kasvatetut ihmiset kiinnostuvat muista kulttuureista ja omista mahdollisuuksistaan sukupuolestaan riippumatta. Pitkällä tähtäimellä sukupuolirajojen ylittäminen asennetasolla näkyy myönteisesti myös työnantajien arvostuksissa.
Lähikuvassa Kaisa Rauvala, päiväkodin johtaja
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Kaisa Rauvala on työskennellyt lähes koko työuransa torniolaisen Kallioputaan päiväkodin johtajana. Uusista haasteista innostuva varhaiskasvattaja tiimeineen löysi puhtia arkeen yhteistyöstä islantilaisen ja bulgarialaisen päiväkodin kanssa. Hankkeesta saadut kokemukset osoittavat, että kansainvälisyys istuu myös varhaiskasvatukseen, kunhan se tuodaan esille lapsia kiinnostavalla tavalla.
Kaisa Rauvala valmistui lastentarhanopettajaksi Oulun yliopiston Kajaanin yksiköstä v. 1985 ja aloitti reilun 15 työvuoden jälkeen kasvatustieteen maisterin opinnot Lapin yliopistossa v. 2001. Työn ohella suoritetut opinnot ovat nyt lopputyövaiheessa. ”Aikuisopiskelu on äärimmäisen voimaannuttavaa toimintaa”, toteaa Rauvala. ”Olen syventänyt tietämystäni kasvatuksesta ja löytänyt siihen uusia näkökulmia psykologiasta ja hallintotieteestä. Lopputyöni käsittelee varhaiskasvatuksen laatua, jota haluan itsekin olla kehittämässä oman työni kautta.”
Johtajan monta roolia
Rauvalan vastuulla on kahden torniolaisen päiväkodin johtaminen, mutta Kallioputaan taivalta hän on seurannut alusta saakka. Työ alkoi siinä vaiheessa, kun talosta oli olemassa vasta kivijalka. ”Pääsin varhaiskasvatuksen asiantuntijana vaikuttamaan jo rakennusvaiheen aikaisiin valintoihin. Tilasin valmistuvaan taloon kaiken, mitä päiväkodin pyörittäminen vaatii huonekaluista leluihin ja värikyniin saakka. Olemme henkilöstön kanssa rakentaneet näköisemme yhteisön, mikä on varmasti vaikuttanut siihen, että olen viihtynyt työssäni niin hyvin.”
Kallioputaan päiväkoti tarjoaa kokopäivähoitoa 3-5-vuotiaille lapsille, joita on 21. Henkilökuntaan kuuluu johtajan lisäksi lastentarhanopettaja, kaksi hoitajaa ja laitosapulainen. Pienessä yksikössä johtajakin työskentelee suuren osan työajastaan lapsiryhmässä. Rauvalan keskeisiä tehtäviä ovat työyhteisön vetämisen lisäksi lasten kasvatus, opetus ja hoito sekä yhteistyö vanhempien kanssa. Työhön kuuluu myös jatkuvaa yhteydenpitoa päiväkodin ulkopuolelle. Välillä lastentarhanopettajan ja johtajan roolien yhteensovittaminen on työlästä. Rauvala kiittelee osaavaa ja vastuuta ottavaa tiimiään, joka mahdollistaa myös ajoittaiset irrottautumiset hallinnolliseen työhön.
Kallioputaan päiväkodin toimintakulttuuria lähdettiin 90-luvun lopussa linjaamaan uusille urille. Tavoitteena oli löytää omalta asuinalueelta sellaisia vahvuuksia, joita voi hyödyntää päiväkodin arjessa. Kasvatus ja opetus haluttiin sitoa lasten omaan kasvuympäristöön. Tältä pohjalta syntyi kaksivuotinen projekti ”Neljä vuodenaikaa Tornionjoella”, jossa tarkasteltiin oman alueen kulttuuria ja elämää maan, ilman, tulen ja veden elementeistä käsin.
Tietotekniikka ja koko päiväkodin Comenius-hanke
Projekti onnistui ja tuntui siltä, että kokemuksia olisi mukava jakaa muillekin. Se, että kumppaneita alettiin hakea ulkomailta, on oikeastaan monen sattuman summa. ”Kotonani odotti paketissa tietokone, jota kukaan perheestä ei osannut käyttää”, kertoo Rauvala. ”Pääsin kurssille, jonka myötä uskaltauduin kotikoneella Internetiin ja päädyin vahingossa CIMOn sivuille. CIMOn toiminta oli minulle uutta, mutta löysin kuin löysinkin itselleni sopivan Sokrates/Comenius-täydennyskoulutuskurssin, jolle vielä onnistuin pääsemään. Viikon kurssi Lissabonissa oli kuin palkinto siitä, että olin oppinut käyttämään tietokonetta!”
CIMOn sivuilta löytyi linkki myös Comenius-ohjelman Partbase-tietokantaan, jonne Rauvala jätti päiväkodin tiedot kumppaninhakua varten. Sähköpostia alkoi tulla monestakin maasta ja niitä käsiteltiin päiväkodissa kasvavan innostuksen vallassa. Sitten eräänä tammikuisena päivänä saatiin puhelu islantilaisesta päiväkodista ja asiat alkoivat edetä vauhdilla: jo kuukautta myöhemmin istuttiin saman pöydän ääressä laatimassa yhteistä hakemusta. 2-vuotinen hanke käynnistyi v. 2002. Kolmantena kumppanina oli bulgarialainen päiväkoti ja teemana Kallioputaalla jo antoisiksi testatut neljä vuodenaikaa.
Päiväkodin lapset pääsivät tutustumaan kumppanimaiden lasten arkeen satujen, tarinoiden, videoiden ja valokuvien avulla. Kumppaneilta tullut posti avattiin ja luettiin yhdessä lasten kanssa, ja myös omat lähetykset kasattiin yhteistyössä viimeistä solmua myöten. Päiväkotiin rakennettiin kumppanimaista kertovia nurkkauksia, joissa lapset konkreettisesti näkivät millaisia asioita mihinkin maahan liittyy. Opittua käytiin läpi leikin, liikunnan, taiteellisen kokemisen ja tutkimisen kautta. Lapset mm. piirsivät värikkäitä islantilaisia taloja ja harjaannuttivat käden taitojaan bulgarialaisten taittelutöiden mukaan. Vuodenkiertoon kuuluvat juhlat tarjosivat luontevia tilanteita vertailla esimerkiksi joulun tai pääsiäisen viettoa eri maissa. Hanke kytkettiin kokonaisopetuksena kaikkeen toimintaan, välillä intensiivisemmin ja välillä löyhemmin.
Rajakaupungissa kansainvälisyys on osa elämää
Aikuisille myös kumppaneiden tapaaminen kokouksissa antoi paljon. ”Saimme mahdollisuuden tutustua kahden maan varhaiskasvatukseen konkreettisesti”, toteaa Rauvala, joka toimi koordinaattorina toisen hankevuoden. ”Huomasin, että ihminen pystyy mihin tahansa kun vain uskoo asiaansa. Töitä riitti myös työajan ulkopuolella, mutta sain kaikesta irti niin paljon, että jään ilman muuta voiton puolelle. Hanke on ollut parasta täydennyskoulutusta, johon olen koskaan osallistunut!”
Rauvalan mielestä ei ole mitään syytä, miksei kansainvälisyyskasvatusta voisi ulottaa myös varhaiskasvatuksen alueelle. Lapset eivät elä irrallaan ympäröivästä maailmasta: perheet matkustavat paljon ja viestimistä tulee koko ajan tietoa eri maista ja kansoista. ”Alle kouluikäiset lapset ovat avoimia kaikelle uudelle, mutta se täytyy tuoda esille sopivassa muodossa ja lasta kiinnostavalla tavalla. Arkisesti vaikka syömällä välipalaksi bulgarian jogurttia tai ratsastamalla islanninponilla!”
Tornio on rajakaupunki, jossa kansainvälinen yhteistyö on niin lähellä, ettei sitä sellaiseksi edes huomaa. Parhaillaan rakennetaan yhteistä keskustaa Haaparannalle ja Torniolle. Valtakunnan raja on huomaamaton, vaikka sen ylittäessä aika siirtyy tunnilla taaksepäin, euro vaihtuu kruunuksi ja kieli ruotsiksi tai ”meän ja krannien yhteiseksi murtheeksi”. Rauvala kertoo päiväkotilastenkin vierailleen naapurikaupungissa moneen otteeseen. ”Haaparannan ja Tornion yhteistyö on jotenkin niin luonnollista ja aitoa, ettei tule edes ajatelleeksi, että se voisi varhaiskasvatuksessa olla jopa projektipohjaista.” Kansainvälisyyttä parhaimmillaan?
Makasiini
Messuterveisiä maailmalta: Virosta, Singaporesta ja Hongkongista
CIMO osallistui Tartossa helmikuussa järjestetyille Intellektika-messuille kahden muun ulkomaisen näytteilleasettajan kera. Intellektika on siis hyvin kansallinen messutapahtuma, jossa näkyvät korkeakoulujen ohella myös toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ja lukiot. Messuilla liikkuikin lukumääräisesti eniten juuri yläasteikäisiä nuoria, mutta erityisesti jälkimmäisenä messupäivänä liikkeellä oli myös opiskelijoita ja nuorten vanhempia.
Maaliskuinen Singaporen Career2006 oli tuttu yhdistelmä kansallista ja kansainvälistä koulutustarjontaa kaikilla tasoilla. Luonnollisesti tällaisilla nelipäiväisillä, laajaa kohderyhmää puhuttelevilla messuilla on monenlaista kulkijaa. Suomi oli mukana Study in Europe –kokonaisuudessa niin messuosastollaan kuin esityksissä; kaikkiaan tapahtumaan osallistui 8 eurooppalaista maata ja Eurooppa – Suomi muiden mukana – kiinnostikin kävijöitä. Erityisesti kysymyksissä nousi esiin mahdollisuus suorittaa kokonainen tutkinto jo kandidaatti-tasolla. Aloista kiinnostivat eniten tutusti kaupalliset ja tietotekniset opinnot, mutta erityistä kiinnostusta herättivät myös taide, lääketiede, oikeustiede ja hotelli- sekä matkailuala.
Niin ikään maaliskuussa Hongkongin uudessa kirjastossa yli 40 näytteilleasettajan voimin järjestetty EHEF-messu (European Higher Education Fair) oli erittäin onnistunut. Kävijämäärä kasvoi yli 8 000:aan viimevuotisista liki 5 000 vierailijasta. Lisäksi messuvieraat olivat jo etukäteen varustautuneet hankkimaan lisätietoa korkeakouluopinnoista Euroopassa. Paikalla kävi kiinnostuneita opiskelijoita, tulevien opiskelijoiden vanhempia ja kokonaisia perheitä. Myös Hongkongissa korostui tarve päästä ulkomaille opiskelemaan jo kandidaatti-vaiheessa.
Tulevia tapahtumia
CIMO osallistuu huhtikuussa Varsovassa Targy Kariery –tapahtumaan, jotka keskittyvät maisteri-, MBA- ja jatkotutkinto-ohjelmiin. Tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa.
Syksyn opiskelijamessukalenterissa näyttäisivät olevan ainakin Turkki, Pietari sekä Aasian maista Thaimaa, Kiina ja Intia.
Alan ammattilaisia tavataan toukokuisessa NAFSA-konferenssissa Montrealissa ja EAIE-konferenssissa Baselissa. Lisäksi lokakuussa järjestetään Ukrainan Kiovassa suomalaista korkeakoulutusta esittelevä seminaari.
Teksti: Jaanaliisa Kuoppa / CIMO
Panostus kehitysmaiden korkeakouluihin kannattaa
Maailmanpankin hiljattain julkaisema raportti Higher Education and Economic Development in Africa (http://www.worldbank.org/afr/teia/pdfs/Higher_Education_Econ_Dev.pdf)
haastaa vallitsevan oletuksen, jonka mukaan köyhyyden poistamiseksi olisi panostettava nimenomaan peruskoulutukseen ja toisen asteen koulutukseen. Raportin tekijät toteavat, että mm. Maailmanpankki on väheksynyt korkeakoulutusta omissa avustusstrategioissaan ja tämä näkyy myös kehitysmaiden omissa politiikoissa vähäisenä panostuksena korkeakoulutukseen.
Sitä teknologista osaamista, jota tarvitaan tietoon perustuvassa taloudessa, saadaan kuitenkin vain korkeakouluissa. Raportti nostaa esille Intian hyvänä esimerkkinä siitä, miten korkeakoulutukseen panostaminen on tuottanut tulosta.
Maailmanpankin piirissä onkin vahvistunut uusi ajattelu korkeakoulutuksen ja kehityksen välisistä myönteisistä yhteyksistä. Satsaukset korkeakoulutukseen eivät kuitenkaan automaattisesti johda teknologiseen ja taloudelliseen kehitykseen vaan myös seuraavilla edellytyksillä on merkitystä: ”järkevä” makrotaloudellinen hallinto ja toimiva talouspolitiikka; hyvä hallinto; avoin suhtautuminen vapaakauppaan (olettaen että se hyödyttää kehitysmaita ja lisää niiden ja kehittyneiden maiden välistä yhteistyötä); sekä velkojen mitätöinti, jotta kehitysmaat voivat kohdentaa varojaan velkojen takaisinmaksun sijaan yhteiskuntien kehittämistarpeisiin.
Teksti: Maija Airas / CIMO
Espanjankieliset maat kiinnostivat
CIMO ja Helsingin yliopiston Iberoamerikkalainen keskus järjestivät helmikuun alussa infotilaisuuden, joka koski opiskelua ja harjoittelua espanjankielisissä maissa. Paikalle saapui reilut 200 aiheesta kiinnostunutta kuulijaa.
Tilaisuudessa oli mukana myös espanjankielisten maiden Suomessa toimivien lähetystöjen väkeä, jotka esittivät omat tervehdyspuheenvuoronsa tilaisuuden aluksi. Tohtori Miguel Presa Espanjan Berliinin lähetystöstä esittele espanjalaista koulutusta. Sen jälkeen seurasi CIMOn osuus, jossa kerrottiin opiskelusta ja harjoittelusta espanjankielisissä maissa. Lopuksi kuultiin Espanjassa tai Latinalaisen Amerikan maissa oleskelleiden kokemuksia mm. nykyisten työtehtävien ja työllistymismahdollisuuksien kannalta.
Luento-osuuden jälkeen tietoa jaettiin infotorilla, johon osallistuivat em. tahojen lisäksi mm. Allianssi, Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut, KVT, Latinalaisen Amerikan tutkimus, Suomi-Seura ja Tinku ry.
Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO
Julkaisu-uutisia
CIMO lyhyesti ja CIMO in Brief –esitteet esittelevät nimensä mukaisesti Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn lyhyesti ja napakasti.
CIMOn ulkomaisille Suomen kielen ja kulttuurin yliopisto-opiskelijoille suuntaamat palvelut koottiin yksiin kansiin. Kaksikielinen Suomea – Finnish –opas antaa tietoa tarjolla olevista kielen kesäkursseista Suomessa, Suomea Suomessa –harjoitteluohjelmasta ja juuri tälle kohderyhmälle tarkoitetuista stipendeistä.
Englannin- ja venäjänkieliset Why Finland –esitteet on uudistettu. Englanninkielinen esite toimii markkinoinnin työkaluna ja sisältää perustiedot Suomessa tarjolla olevista mahdollisuuksista. Venäjänkieliseen esitteeseen on koottu markkinointiosuuden lisäksi tietoa nimenomaan venäjänkielisille, Euroopasta ja sen ulkopuolelta tuleville asiakasryhmille.
Study in Finland 2006-2007 –opas sisältää tiedot suomalaiskorkeakoulujen kansainvälisistä ohjelmista, joita on ensi lukuvuonna tarjolla lähes 400.
Täydellinen julkaisuluettelo löytyy CIMOn verkkopalvelusta http://www.cimo.fi | Julkaisut ja tilastot. Julkaisuja voi tilata osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi.
Asiakaspalvelun uusia tuulia
Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO
Uudet tuulet ovat puhaltaneet CIMOn tietopalvelussa: British Council lopetti vuodenvaihteessa tietopalvelutoimintansa, jota on tehty yhteistyössä CIMOn kanssa vuodesta 1998. Britanniassa opiskelua koskeva asiakasneuvonta keskitettiin verkkopalvelujen ohella sähköposti- ja puhelinneuvontaan sekä erillisiin infotilaisuuksiin. Syitä tietopalvelutoiminnan lakkauttamiseen olivat mm. brittiyliopistojen perustutkintoihin hakeutumisen muuttuminen Internet-pohjaiseksi, ja yleisemminkin nuorten asiakkaiden tiedontarpeiden sekä tiedonhakumenetelmien kääntyminen yhä enemmän ja enemmän kohti sähköisiä palvelumuotoja.
Samantyyppistä asiakkaiden tiedonhakumenetelmissä ja -tarpeissa tapahtuvaa kehitystä on havaittu myös CIMOn tieto- ja neuvontapalveluissa. Toisaalta sekä tietopalvelun vuotuinen asiakasmäärä että puhelimitse ja sähköpostitse meille tulevien tiedustelujen määrä ovat aiempiin vuosiin verrattuna jonkin verran laskeneet; toisaalta tietoa haetaan yhä enemmän sähköisistä palveluista. Vuoden 2005 aikana CIMOn Maailmalle.net –verkkopalvelun käyttö lisääntyi edellisvuoteen verrattuna noin kolmanneksella; kaiken kaikkiaankin CIMOn verkkopalvelujen kävijämäärä on lähes kolminkertaistunut kolmen viimeisen vuoden kuluessa. Erilaisia kansainvälistymisen väyliä avaava CIMOn Maailmalle.net –palvelu avattiin syksyllä 2002, mikä heijastuu myös alla esitettyihin asiakasneuvontatilastoihimme.
Asiakaskysymysten vähentyminen ei siis tarkoita asiakkaiden kiinnostuksen vähenemistä vastaavassa suhteessa. CIMOn kansainväliset harjoitteluohjelmat ovat tästä hyvä esimerkki. Aiempina vuosina tietopalvelun ruuhkahuiput sijoittuivat selkeästi CIMOn kansainvälisten harjoitteluohjelmien hakuaikoihin. Hakuprosessin ja –ohjeiden selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen sekä haun siirtäminen web-pohjaiseksi kevään 2005 hausta alkaen ovat vähentäneet hakuprosessia koskevien kysymysten määrää, samalla kun hakijamäärät ovat nousseet. Myös kysymysten sisältö on muuttunut jonkin verran – esimerkiksi yllämainitun kv-harjoitteluhaun yhteydessä aiemmin varsin yleiset hakukaavakkeen täyttöön ja vaadittavien liitteiden lukumäärään liittyvät, hakijallekin ”turhaa” päänvaivaa aiheuttaneet kysymykset ovat huomattavasti vähentyneet hakuprosessin kehittämisen myötä.
CIMOn tieto- ja neuvontapalvelut ovat myös koeluontoisesti elvyttämässä takavuosien infotilaisuusperinnettä – 29. maaliskuuta järjestämme Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus Caisassa infotilaisuuden koskien Ruotsin korkeakouluihin opiskelijaksi hakeutumista. Lisätietoja tästä tilaisuudesta Maailmalle.net –palvelun etusivulta.
Kirkasta alkanutta kevättä!
CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, 00530 Helsinki, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi
Huom: tiedot pääsiäisen palveluajoista viikoilla 15 ja 16 löytyvät CIMOn www-sivuilta http://www.cimo.fi | Palvelut ja yhteystiedot | CIMOn tieto- ja neuvontapalvelut