Vapaaehtoisjakso saattaa antaa
uuden suunnan elämälle

Jyväskyläläinen Ushanga on parivuotias kansalaisjärjestö, joka lähettää nuoria vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Näille nuorille EVS-jaksot ovat olleet tavallista merkittävämpiä, sillä ne ovat osa prosessia, jossa nuoren koko elämä saa uuden suunnan. Sekin on poikkeuksellista, että Ushangan vapaaehtoisista lähes puolet on poikia: tässä porukassa kansainvälistyminen ei ole pelkästään tyttöjen juttu.

Ushanga sai alkunsa, kun joukko nuoriso-ohjaajia etsi keinoja kansainvälisyyden saamiseksi myös syrjäytyvien nuorten ulottuville; välineeksi keksittiin EU:n Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelu (European Voluntary Service). Tärkeänä yhteistyökumppanina on ollut osuuskunta Onni-Inno, joka järjestää ohjaavaa koulutusta työttömille ja ammattikouluttamattomille nuorille. Ushangan organisoimat EVS-vaihdot on sidottu koulutukseen siten, että ne muodostavat osan nuorten tulevaisuuden suunnittelua ja työllistymisprosessia.

”Nuorten elämän haasteet ovat usein suuria”, kertoo Ushangan EVS-koordinaattori Kati Mäkeläinen. ”Taustalla voi olla oppimisvaikeuksia, päihteitä, rikoksia, velkaantumista ja sosiaalisia ongelmia. Ammattikoulutus puuttuu lähes kaikilta.” Ohjaava koulutus tähtää työllistymiseen, mutta keskeistä on saada nuori ottamaan vastuu omasta elämästään. Suunta voi löytyä esimerkiksi koulutuksesta. Kurssin jälkeen tarjolla olevaan EVS-jaksoon on tähän mennessä tarttunut parikymmentä nuorta, joista yhdeksällä kokemus on jo takanapäin.


Kati Mäkeläinen koordinoi Ushangan EVS-vaihtoja. Kuva: Tiina Lehmusvaara

Nuorille tarjotaan yksilöllistä lähtövalmennusta

Mäkeläisen mukaan vapaaehtoistyön käsite on monelle outo eikä sen ja vaikkapa tukityöpaikan eroa tiedetä. ”Suuri osa nuorista ei ole koskaan ollut töissä ja ajatus palkattomasta puurtamisesta saattaa tuntua todella vieraalta. EVS:n ehdoton porkkana on se, että vapaaehtoispalvelu tehdään ulkomailla.”

Maailmalle lähteminen ei ole aivan yksinkertainen juttu nuorelle, joka ei ehkä koskaan ole matkustanut junalla tai jonka läheisistä kukaan ei ole käynyt ulkomailla. EVS:ää edeltääkin vähintään puolen vuoden mittainen valmistautumisjakso, joka räätälöidään lähtijälle sopivaksi. Kielikurssi, kulttuurivalmennusta, käytännön järjestelyjä yhdessä ohjaajan kanssa. Periodi saattaa alkaa kartan tutkimisella: missä menevät Euroopan rajat ja missä se minun kohteeni on? Miten matkaliput hankitaan ja mitä pakataan matkalaukkuun?

Myös vapaaehtoispaikka etsitään yhdessä. Ushangalla on toimiva yhteistyö-verkosto ja sopiva paikka löytyy varmasti, mikä jo sinänsä on pettymyksiin tottuneille nuorille uskomattomalta tuntuva asia. EVS-jaksot ovat kestäneet joko 3 viikkoa tai 3 kuukautta ja tehtävät ovat vaihdelleet maastopolun rakentamisesta lastenhoitoon. Kohdemaita ovat tähän mennessä olleet Britannia, Ranska, Espanja ja Italia.


Vapaaehtoisia rakentamassa luontopolkua Walesissa, mukana mm. ushangalainen

Tuomas Pentikäinen (2. oikealta). Kuva: Kati Mäkeläinen

Pojat kaipaavat enemmän rohkaisua

Ushangan vapaaehtoisista lähes puolet on ollut poikia, mikä on tavallista enemmän; poikien osuus on keskimäärin 20 %. Mäkeläinen arvelee sukupuolijakauman johtuvan yksinkertaisesti siitä, että kohderyhmä on poikavoittoista. Vaihtoja ei siis ole markkinoitu erityisesti pojille, vaikka heitä on täytynyt houkutella mukaan pontevammin kuin tyttöjä: ”Pojat kaipaavat enemmän rohkaisua, pitää soitella perään ja kysyä, etkö nyt kuitenkin lähtisi. Tytöt innostuvat nopeammin, mikä on vähän odottamatonta, sillä lähipiiri ei välttämättä kannusta tyttöjä lähtemään. Tytöille sanotaan herkemmin, että et sinä siellä maailmalla kuitenkaan pärjää; poikia ei käytännössä koskaan mollata samalla tavalla.”

Mäkeläinen on huomannut, että pojat ja tytöt jännittävät ennen lähtöä erilaisia asioita. Tyttöjen pelot liittyvät sosiaalisiin suhteisiin: löydänkö sieltä kavereita? Putoanko kotiin jäävän ystäväpiirin ulkopuolelle? Pojat tuntevat epävarmuutta käytännöllisimpien asioiden suhteen: miten selviän työtehtävistä, miten vieraalla kielellä?

Tytöt ja pojat saavat vaihdosta erilaisia asioita

EVS:n jälkeen Ushangan työ jatkuu kotiseudulla – nuorta tavataan ja jatkosuunnitelmia tehdään; mietitään yhdessä miten ja missä uusia kokemuksia voi käyttää hyväksi.

EVS on merkinnyt vapaaehtoisille isoa askelta kohti oman elämän hallintaa. Ulkopuolisen avun kohteena olleesta nuoresta on kasvanut aktiivinen toimija, joka on paitsi ottanut vastuuta elämästään myös voinut tarjota muille apuaan vapaaehtoistyötä tekemällä. Mäkeläisen mielestä EVS-projekti on näiden nuorten kohdalla toiminut tehokkaampana osallistajana kuin mitkään kurssit. ”Tärkeintä on ollut itseluottamuksen kasvaminen ja sitä tapahtui kaikkien kohdalla. Nuoret ovat saaneet rohkeutta tehdä pieniä ja isoja päätöksiä, jotka koskevat omaa elämää: on aloitettu autokoulua ja suoritettu järjestysmies-kortteja. Vapaaehtoisina olleista 7 on aloittanut ammattikoulutuksen, 1 saanut ensimmäisen työpaikkansa ja 1 jatkanut vapaaehtoisena.”

Mäkeläisen tuntuman mukaan tytöt ja pojat saavat EVS-jaksoiltaan irti hieman erilaisia asioita. ”Tytöt hehkuttavat uusilla ystävillä, mutta poikien onnistumisen tunteet liittyvät enemmän henkilökohtaiseen selviämiseen: minä pärjäsin siellä! Pojat tuntuvat myös kiinnittyvän Ushangan yhteisöön tiiviimmin, innostuvat vapaaehtoistyöstä ja ovat mukana valmentamassa lähtöä suunnittelevia nuoria. Tytöt tavallaan itsenäistyvät vielä enemmän ja kääntävät kelkkansa kokonaan uusille urille; kaikki vaihdossa olleet tytöt ovat aloittaneet ammatilliset opinnot.”