Uudistuvat ohjelmat tukevat korkeakouluja kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla

CIMOlla on tarjottavanaan monipuolinen ohjelmapaletti korkeakoulujen kansainvälisen yhteistyön tueksi. Maantieteellisen orientaation lisäksi ohjelmien yhteiskunnallisen ja koulutuspoliittisen viitekehityksen tunteminen helpottaa suunnistamista ohjelmaviidakossa. Ohjelmia voidaan katsoa esimerkiksi eurooppalaisesta, globaalista, kehityspoliittisesta ja lähialueiden näkökulmasta. Kannattaa muistaa, että alla lähemmin esille nostettujen ohjelmien lisäksi CIMOlla on varastossaan laaja joukko yksilöapurahoja kansainväliseen harjoitteluun ja jatko-opiskeluun sekä useita tukimuotoja Suomen kielen ja kulttuurin opetuksen edistämiseksi ulkomaisissa yliopistoissa.

Eurooppalainen yhteistyö

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön taustalla vaikuttavat hallitusten yhteisesti sopimat koulutuspoliittiset tavoitteet. Bolognan prosessin mukaiset koulutusjärjestelmiä koskevat uudistukset ovat useissa Euroopan maissa hyvällä mallilla ja rakenteelliset edellytykset kasvavalle opiskelija- ja opettajaliikkuvuudelle ovat monin paikoin jo olemassa. Yhteistutkintojen laatiminen Bolognan hengessä on monella taholla painopisteenä.

Liikkuvuuden lisääminen on Erasmus-ohjelman keskeisin tavoite. Uusi EU-ohjelmakausi pyrkii tekemään Erasmuksesta entistä arkipäiväisemmän, kun yhä useamman opiskelijan odotetaan osallistuvan opiskelijavaihtoon korkeakouluopintojensa aikana. Samoin opettajavaihdon on määrä lisääntyä ja liikkuvuusmahdollisuudet avautuvat jatkossa myös muulle korkeakoulujen henkilökunnalle. Suomalaisille korkeakouluille on lukuvuodeksi 2007–08 jaossa ennätysmäärä Erasmus-rahaa – yli 7 miljoonaa euroa.

Uuden ohjelmakauden haasteena on korkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön istuttaminen Erasmukseen. Tietoon ja innovaatioon perustuva talous on tulevaisuudessa eurooppalaisen kilpailukyvyn perusta ja koulutusyhteistyöllä pyritään osaltaan siihen, että EU:sta kehittyisi maailman kilpailukykyisin talous.

Käytännössä tätä tavoitellaan harjoittelijavaihdon, korkeakoulujen ja yritysten välisen asiantuntijavaihdon sekä työelämälähtöisten kehittämishankkeiden avulla. Tavoitteena on korkeakoulujen ja työelämän välisten suhteiden lähentäminen ja tutkintojen työelämärelevanssin lisääminen. Korkeakoulujen tuottama tieto ja innovaatiot pyritään saamaan entistä paremmin elinkeinoelämän käyttöön.

EU ja kolmannet maat: kilpailua aivoista...

Kansainvälisen korkeakouluyhteistyön toimintaympäristöä nimitetään nykyään usein kansainvälisiksi koulutusmarkkinoiksi. Tällä korostetaan mm. sitä, että suhdettamme Euroopan ulkopuolisiin ns. kolmansiin maihin määrittää maailmanlaajuinen kilpailu lahjakkuuksista.

Erasmus Mundus on ehkä merkittävin EU:n tässä viitekehyksessä lanseeraama ohjelma. Siinä eurooppalaisen korkeakoulutuksen lippulaivaksi nimetyt eurooppalaiset maisterikurssit houkuttelevat opiskelijoikseen lahjakkaita opiskelijoita kolmansista maista. Tärkeimmille kohdemaille kuten Kiinalle ja Intialle on Erasmus Munduksessa avattu omat rahoitusikkunansa. Vuonna 2008 pitäisi Euroopassa olla pyörimässä toista sataa laadukasta Mundus-maisteriohjelmaa. Ohjelman suurimpia haasteita on ratkaista lähivuosina, kuinka eurooppalaiset opiskelijat saadaan hyödyntämään entistä paremmin laadukasta opetusta ja kuinka he voivat rahoittaa osallistumisensa Mundus-ohjelmiin.

EU tarjoaa 3. maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön myös lukuisia pienempiä aloitteita, mm. Alban, Alfa ja Asia-Link -ohelmat. Uusin ohjelmista on Erasmus Mundus External Window, jonka tarkoitus on lisätä opiskelija- ja opettajaliikkuvuutta kaikilla tasoilla EU:n ja sitä ympäröivän maailman välillä: ohjelman kohdemaana on mm. Venäjä. EU:lla on myös omat rajoitetut ohjelmat USA:n ja Kanadan kanssa tapahtuvaan koulutusyhteistyöhön.

Korkeakoulutuksen vetovoimaa pyritään lisäämään kasvavilla koulutusmarkkina-alueilla myös suorin kansallisin toimin. CIMOn ohjelmista tähän viitekehykseen asettuvat uusi Aasia-verkostoyhteistyöohjelma Intian, Kiinan ja Etelä-Korean kanssa sekä SITRAn kanssa yhteistyössä toteutettava jatko-opiskelija- ja asiantuntijavaihto Intian kanssa.

Suomi on kansainvälisessä koulutusyhteistyössä pieni toimija ja on tärkeä täydentää kansallisilla toimilla EU:n yhteisiä ponnistuksia. Toisaalta näin myös vahvistetaan suomalaisten korkeakoulujen edellytyksiä pärjätä EU-rahoituksesta käytävässä kilpailussa.

Korkeakouluyhteistyötä osana kehityspolitiikkaa

Siinä missä osa korkeakouluyhteistyön ohjelmista pyrkii lisäämän korkeakoulujemme houkuttelevuutta kolmansien maiden lahjakkaiden opiskelijoiden ja tutkijoiden silmissä, pyritään korkeakouluyhteistyön keinoin myös vahvistamaan vähemmän kehittyneiden maiden omaa korkeakoulutuspotentiaalia.

North-South-South -ohjelma tukee suomalaisten ja kehitysmaiden korkeakoulujen välistä yhteistyötä ja edistää kehitysmaiden korkeakoulujen verkostoitumista pohjoisen korkeakoulujen kanssa osana Suomen kehityspolitiikkaa. Juuri käynnistyneen kolmivuotisen ohjelmakauden tavoitteena on myös kehitysmaiden korkeakoulujen keskinäisen yhteistyön vahvistaminen. Vastaaviin tavoitteisiin pyritään myös EU:n uudella EduLink-ohjelmalla.

Lähialueet – last but not least

EU:n muuttuessa laajenemisen myötä yhä heterogeenisemmaksi on Pohjoismaiden kanssa tehtävä koulutusyhteistyö saanut osakseen uutta mielenkiintoa: samankaltaiset koulutusjärjestelmät ja arvolähtökohdat esimerkiksi kolmansia maita ja kansainvälisiä koulutusmarkkinoita ajatellen tarjoavat mahdollisuuksia tiiviille yhteistyölle.

Suomi on kuluvan vuoden Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa ja parhaillaan valmistellaan Nordplus-ohjelmaperheen seuraavaa rahoituskautta. Merkittävin muutos uudella ohjelmakaudella 2008–11 on Baltian korkeakoulujen mukaantulo ohjelmaan. Ohjelmahallinto muuttuu myös: tulossa on hieman EU-ohjelmia muistuttava Nordplus-puiteohjelma eri koulutusasteiden yhteistyöhön, lisäksi Venäjälle oma erillinen ohjelmansa. Yhteistutkintokysymykset mukaan lukien Nordic Masters -aloite ovat pohjoismaisessakin yhteistyössä tärkeällä sijalla.

Suuri kehityspotentiaali kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä löytyy itänaapurista, Venäjältä. Yhteiskunnallinen keskustelu Venäjä-asiantuntemuksen ja -yhteistyön lisäämisestä on viime aikoina ollut vilkasta. Korkeakouluyhteistyöllä on Venäjää koskevassa tavoiteasettelussa merkittävä asema.

CIMOn FIRST-ohjelma on tarjonnut varsin rajoitetut puitteet Venäjä-yhteistyölle ja laajentamispaineita on tavanomaisen opiskelija- ja opettajavaihdon lisäksi esimerkiksi työelämäyhteistyön, kaksoistutkintojärjestelyissä tapahtuvan liikkuvuuden sekä tutkijakoulutettavien vaihdon osalta.

Kahdenvälisen yhteistyön aktivoimisen rinnalla Suomen gateway-aseman vahvistaminen EU:n ja Venäjän välillä on tärkeä tavoite. Viime syksynä CIMOn aloitteesta Helsingissä järjestetty EU–Venäjä -korkeakoululiikkuvuutta pohtinut konferenssi osoitti, että tahtoa yhteistyön nostamiseksi uudelle tasolle löytyy. Tästä näkökulmasta on vuoden lopulla käynnistyvä Tempus-ohjelman seuraava vaihe kiinnostava: ohjelma painottunee edellisen Tempuksen tavoin kehittämishankkeisiin, ei niinkään liikkuvuuteen.

Maija Airas työskentelee ryhmäesimiehenä CIMOn Korkeakoulutuksen tulosalueelle kuuluvassa Korkeakouluyhteistyön ryhmässä, Juha Ketolainen on saman tulosalueen päällikkö.