Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa

1/2007 15.2.2007 - TEEMANA UUDET OHJELMAT

Pääkirjoitus: Uudet ohjelmat, uusi organisaatio, uudet tilat
Campus 1/2007

Ulla Ekberg
Johtaja / CIMO

Uudet ohjelmat, uusi organisaatio, uudet tilat

CIMO on aloittanut vuoden 2007 uuden uutukaisena, mutta kuitenkin edelleen CIMOksi tunnistettavana.

Euroopan unionin ohjelmat uusiutuivat. Ne rakentuvat entiselle pohjalle, mutta tarjoavat myös uusia mahdollisuuksia. Lisää rahaakin saatiin, vaikkei ihan niin paljoa kuin valmistelun alussa odotettiin. Toivomme, että asiakkaat kokevat parannuksina hallinnon keventämistoimet ja kansallisesti päätettävien asioiden lisääntymisen. Ohjelmien road showt ovat jo pyörineet ympäri maata ja keränneet hyvin kuulijoita. Koemme kuitenkin edelleen suureksi haasteeksi ylläpitää sitä korkeaa kiinnostuksen ja osallistumisen tasoa, johon Suomi on edellisten ohjelmien aikana yltänyt.

Pohjoismaiden ministerineuvostonkin ohjelmat uusiutuvat ensi vuonna ja avautuvat myös Baltian maille. Mille tämä uusia kombinaatio tulee näyttämää och hur hanterar vi till exempel språkfrågan blir intressant att se.

Henkilökohtaisesti minua on ilahduttanut erityisesti se, että NORTH-SOUTH -ohjelma jatkuu sujuvasti ja laajentuneena NORTH-SOUTH-SOUTHina. Pilottikausi onnistui ja yhteistyö ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen osaston kanssa on toiminut hyvin. Ohjelma on herättänyt verkostomallinsa ansiosta myös kansainvälistä kiinnostusta.

CIMO on suurella kiinnostuksella ja innostuksella seurannut eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Venäjä-keskustelua ja siinä esiintuotua lisääntyvän opiskelijavaihdon näkökulmaa. Olemmekin esittäneet opetusministeriölle reilua lisäystä Venäjä-ohjelmaan. Saapahan nähdä, miten meidän käy.

Oman toimintamme tehostamiseksi olemme uusineet CIMO sisäisen organisaation. Alempaa löytyvät linkit organisaatiokaavioon sekä verkkopalveluumme sivulle, josta pääsee aakkoselliseen luetteloon henkilöstöstä ja katsomaan kuka missäkin ryhmässä työskentelee. Osa rekrytoinneista on vielä kesken, joten osoitetta kannattaa katsoa myöhemminkin. Toivomme uuden organisaation parantavan palvelujamme ja yhteistyön entisestään syvenevän.

Vuoden vaihteessa muutimme remonttia pakoon Hakaniemen torin toiselle laidalle, Säästöpankinranta 2:een. Vieraamme ovat löytäneet osoitteen hyvin. Itse nautimme kovasti näkymistä torille ja Toikoinrantaan. Ainakaan toistaiseksi ikävä entisiin tiloihin ei ole päässyt yllättämään. Kunhan vielä kevätaurinko alkaisi lämmittää…

CIMOn organisaatiokaavio löytyy pdf-muodossa osoitteesta www.cimo.fi | Organisaatio

CIMOn palvelu- ja yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.cimo.fi | Palvelut ja yhteystiedot.

Uudistuvat ohjelmat tukevat korkeakouluja kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla

Teksti: Maija Airas ja Juha Ketolainen / CIMO

CIMOlla on tarjottavanaan monipuolinen ohjelmapaletti korkeakoulujen kansainvälisen yhteistyön tueksi. Maantieteellisen orientaation lisäksi ohjelmien yhteiskunnallisen ja koulutuspoliittisen viitekehityksen tunteminen helpottaa suunnistamista ohjelmaviidakossa. Ohjelmia voidaan katsoa esimerkiksi eurooppalaisesta, globaalista, kehityspoliittisesta ja lähialueiden näkökulmasta. Kannattaa muistaa, että alla lähemmin esille nostettujen ohjelmien lisäksi CIMOlla on varastossaan laaja joukko yksilöapurahoja kansainväliseen harjoitteluun ja jatko-opiskeluun sekä useita tukimuotoja Suomen kielen ja kulttuurin opetuksen edistämiseksi ulkomaisissa yliopistoissa.

Eurooppalainen yhteistyö

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön taustalla vaikuttavat hallitusten yhteisesti sopimat koulutuspoliittiset tavoitteet. Bolognan prosessin mukaiset koulutusjärjestelmiä koskevat uudistukset ovat useissa Euroopan maissa hyvällä mallilla ja rakenteelliset edellytykset kasvavalle opiskelija- ja opettajaliikkuvuudelle ovat monin paikoin jo olemassa. Yhteistutkintojen laatiminen Bolognan hengessä on monella taholla painopisteenä.

Liikkuvuuden lisääminen on Erasmus-ohjelman keskeisin tavoite. Uusi EU-ohjelmakausi pyrkii tekemään Erasmuksesta entistä arkipäiväisemmän, kun yhä useamman opiskelijan odotetaan osallistuvan opiskelijavaihtoon korkeakouluopintojensa aikana. Samoin opettajavaihdon on määrä lisääntyä ja liikkuvuusmahdollisuudet avautuvat jatkossa myös muulle korkeakoulujen henkilökunnalle. Suomalaisille korkeakouluille on lukuvuodeksi 2007–08 jaossa ennätysmäärä Erasmus-rahaa – yli 7 miljoonaa euroa.

Uuden ohjelmakauden haasteena on korkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön istuttaminen Erasmukseen. Tietoon ja innovaatioon perustuva talous on tulevaisuudessa eurooppalaisen kilpailukyvyn perusta ja koulutusyhteistyöllä pyritään osaltaan siihen, että EU:sta kehittyisi maailman kilpailukykyisin talous.

Käytännössä tätä tavoitellaan harjoittelijavaihdon, korkeakoulujen ja yritysten välisen asiantuntijavaihdon sekä työelämälähtöisten kehittämishankkeiden avulla. Tavoitteena on korkeakoulujen ja työelämän välisten suhteiden lähentäminen ja tutkintojen työelämärelevanssin lisääminen. Korkeakoulujen tuottama tieto ja innovaatiot pyritään saamaan entistä paremmin elinkeinoelämän käyttöön.

EU ja kolmannet maat: kilpailua aivoista...

Kansainvälisen korkeakouluyhteistyön toimintaympäristöä nimitetään nykyään usein kansainvälisiksi koulutusmarkkinoiksi. Tällä korostetaan mm. sitä, että suhdettamme Euroopan ulkopuolisiin ns. kolmansiin maihin määrittää maailmanlaajuinen kilpailu lahjakkuuksista.

Erasmus Mundus on ehkä merkittävin EU:n tässä viitekehyksessä lanseeraama ohjelma. Siinä eurooppalaisen korkeakoulutuksen lippulaivaksi nimetyt eurooppalaiset maisterikurssit houkuttelevat opiskelijoikseen lahjakkaita opiskelijoita kolmansista maista. Tärkeimmille kohdemaille kuten Kiinalle ja Intialle on Erasmus Munduksessa avattu omat rahoitusikkunansa. Vuonna 2008 pitäisi Euroopassa olla pyörimässä toista sataa laadukasta Mundus-maisteriohjelmaa. Ohjelman suurimpia haasteita on ratkaista lähivuosina, kuinka eurooppalaiset opiskelijat saadaan hyödyntämään entistä paremmin laadukasta opetusta ja kuinka he voivat rahoittaa osallistumisensa Mundus-ohjelmiin.

EU tarjoaa 3. maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön myös lukuisia pienempiä aloitteita, mm. Alban, Alfa ja Asia-Link -ohelmat. Uusin ohjelmista on Erasmus Mundus External Window, jonka tarkoitus on lisätä opiskelija- ja opettajaliikkuvuutta kaikilla tasoilla EU:n ja sitä ympäröivän maailman välillä: ohjelman kohdemaana on mm. Venäjä. EU:lla on myös omat rajoitetut ohjelmat USA:n ja Kanadan kanssa tapahtuvaan koulutusyhteistyöhön.

Korkeakoulutuksen vetovoimaa pyritään lisäämään kasvavilla koulutusmarkkina-alueilla myös suorin kansallisin toimin. CIMOn ohjelmista tähän viitekehykseen asettuvat uusi Aasia-verkostoyhteistyöohjelma Intian, Kiinan ja Etelä-Korean kanssa sekä SITRAn kanssa yhteistyössä toteutettava jatko-opiskelija- ja asiantuntijavaihto Intian kanssa.

Suomi on kansainvälisessä koulutusyhteistyössä pieni toimija ja on tärkeä täydentää kansallisilla toimilla EU:n yhteisiä ponnistuksia. Toisaalta näin myös vahvistetaan suomalaisten korkeakoulujen edellytyksiä pärjätä EU-rahoituksesta käytävässä kilpailussa.

Korkeakouluyhteistyötä osana kehityspolitiikkaa

Siinä missä osa korkeakouluyhteistyön ohjelmista pyrkii lisäämän korkeakoulujemme houkuttelevuutta kolmansien maiden lahjakkaiden opiskelijoiden ja tutkijoiden silmissä, pyritään korkeakouluyhteistyön keinoin myös vahvistamaan vähemmän kehittyneiden maiden omaa korkeakoulutuspotentiaalia.

North-South-South -ohjelma tukee suomalaisten ja kehitysmaiden korkeakoulujen välistä yhteistyötä ja edistää kehitysmaiden korkeakoulujen verkostoitumista pohjoisen korkeakoulujen kanssa osana Suomen kehityspolitiikkaa. Juuri käynnistyneen kolmivuotisen ohjelmakauden tavoitteena on myös kehitysmaiden korkeakoulujen keskinäisen yhteistyön vahvistaminen. Vastaaviin tavoitteisiin pyritään myös EU:n uudella EduLink-ohjelmalla.

Lähialueet – last but not least

EU:n muuttuessa laajenemisen myötä yhä heterogeenisemmaksi on Pohjoismaiden kanssa tehtävä koulutusyhteistyö saanut osakseen uutta mielenkiintoa: samankaltaiset koulutusjärjestelmät ja arvolähtökohdat esimerkiksi kolmansia maita ja kansainvälisiä koulutusmarkkinoita ajatellen tarjoavat mahdollisuuksia tiiviille yhteistyölle.

Suomi on kuluvan vuoden Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa ja parhaillaan valmistellaan Nordplus-ohjelmaperheen seuraavaa rahoituskautta. Merkittävin muutos uudella ohjelmakaudella 2008–11 on Baltian korkeakoulujen mukaantulo ohjelmaan. Ohjelmahallinto muuttuu myös: tulossa on hieman EU-ohjelmia muistuttava Nordplus-puiteohjelma eri koulutusasteiden yhteistyöhön, lisäksi Venäjälle oma erillinen ohjelmansa. Yhteistutkintokysymykset mukaan lukien Nordic Masters -aloite ovat pohjoismaisessakin yhteistyössä tärkeällä sijalla.

Suuri kehityspotentiaali kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä löytyy itänaapurista, Venäjältä. Yhteiskunnallinen keskustelu Venäjä-asiantuntemuksen ja -yhteistyön lisäämisestä on viime aikoina ollut vilkasta. Korkeakouluyhteistyöllä on Venäjää koskevassa tavoiteasettelussa merkittävä asema.

CIMOn FIRST-ohjelma on tarjonnut varsin rajoitetut puitteet Venäjä-yhteistyölle ja laajentamispaineita on tavanomaisen opiskelija- ja opettajavaihdon lisäksi esimerkiksi työelämäyhteistyön, kaksoistutkintojärjestelyissä tapahtuvan liikkuvuuden sekä tutkijakoulutettavien vaihdon osalta.

Kahdenvälisen yhteistyön aktivoimisen rinnalla Suomen gateway-aseman vahvistaminen EU:n ja Venäjän välillä on tärkeä tavoite. Viime syksynä CIMOn aloitteesta Helsingissä järjestetty EU–Venäjä -korkeakoululiikkuvuutta pohtinut konferenssi osoitti, että tahtoa yhteistyön nostamiseksi uudelle tasolle löytyy. Tästä näkökulmasta on vuoden lopulla käynnistyvä Tempus-ohjelman seuraava vaihe kiinnostava: ohjelma painottunee edellisen Tempuksen tavoin kehittämishankkeisiin, ei niinkään liikkuvuuteen.

Maija Airas työskentelee ryhmäesimiehenä CIMOn Korkeakoulutuksen tulosalueelle kuuluvassa Korkeakouluyhteistyön ryhmässä, Juha Ketolainen on saman tulosalueen päällikkö.

NORTH-SOUTH -vaihto toi Célian ja Miguelin Tampereelle

Teksti ja kuva: Mikko Nieminen, viestinnän suunnittelija / CIMO

NORTH-SOUTH -ohjelma on kolmen vuoden ajan avannut uusia opiskelijavaihtomahdollisuuksia suomalaisten ja kehitysmaiden korkeakoulujen välille. Vaihtoon on lähtenyt 181 suomalaista opiskelijaa ja Suomeen tullut 194 opiskelijaa ohjelman kumppanimaista. Tampereen yliopistossa sosiaalityön laitoksella opiskelevat Célia da Conceição ja Miguel Marrengula ovat kotoisin Mosambikista. Heidän vaihtojaksonsa on osa Pirkanmaan ammattikorkeakoulun vetämää Collaborative Education for Social Development and Social Work -hanketta.

Célia da Conceição saapui hiljaiseen, suomalaiseen pikkukaupunkiin viime vuoden elokuussa. Täältä hän lähtisi pian kohti tulevaa opiskelukaupunkiaan, Tamperetta. Kesti jonkin aikaa ennen kuin hänelle selvisi, että tämä Helsinki onkin Suomen suurin kaupunki ja tuleva opiskelupaikka vielä pienempi ja hiljaisempi.

”Olin odottanut Suomesta jotakin Yhdysvaltojen kaltaista: korkeita taloja, kiireisiä ihmisiä ja loputonta liikennettä”, Célia muistelee. Yllätyksekseen hän havaitsi suomalaisten elävän luonnon keskellä, metsien ja järvien äärellä. Myös elokuisen Suomen lämpötila oli yllätys. ”Kaikki varoittelivat, että Suomessa on kylmä, joten ensimmäisenä päivänä puin monta vaatekertaa päälleni, jotten paleltuisi. Sitten minun olikin kauhean kuuma kun ilma oli niin lämmin.”

Kun englanninkielinen opetus ei riitä…

Miguel Marrengula ei omasta mielestään ole mitenkään erityisen kiireinen mies. Hän on kuitenkin ehtinyt Tampereella viettämänsä vuoden aikana järjestää jo kahdeksan työpajaa sosiaalityön ja -politiikan tiimoilta sekä kirjoittaa aiheesta lukuisia artikkeleita. ”Onhan ihmisellä aikaa vaikka kuinka, kysymys on vain ajan hallinnasta.”

Miguel tuli Tampereelle vaihto-opiskelijaksi, mutta pian tämä ”kirjariippuvaiseksi” tunnustautuva opiskelija huomasi, ettei yliopiston tarjoama englanninkielinen opetus riittänyt sammuttamaan hänen tiedonjanoaan. Niinpä hän alkoi ottaa osaa myös suomenkieliseen opetukseen. ”Suomi on vaikea kieli”, Miguel huokaa moitteettomalla suomella, pilke silmäkulmassa.

Aluksi opiskelu suomeksi oli auttamattoman hidasta. Moni olisi jättänyt touhun sikseen joutuessaan tarkistamaan jokaisen sanan sanakirjasta, mutta määrätietoinen Miguel ei antanut periksi. Hän kaivaa tietokoneeltaan esille PowerPoint-esityksen, jonka on tehnyt yhdessä suomalaisen opiskelijan kanssa – puoliksi suomeksi, puoliksi englanniksi. ”Ymmärrän kyllä suomea, mutta puhun kuitenkin tunneilla itse englantia”, hän selittää omaksumaansa opiskelutyyliä.

Miksi ensimmäisellä luennolla pitää olla paikalla?

Suomalainen opiskelukulttuuri eroaa Célian mielestä melkoisesti siitä, mihin hän on Mosambikissa tottunut. Ensimmäiset erot tulivat selväksi jo kursseille ilmoittauduttaessa. Mosambikissa kurssit oli listattu yliopiston ilmoitustaululle, Suomessa sen sijaan kursseille ilmoittaudutaan Internetissä. Kurssipaikan varmistamiseksi täytyy vielä olla läsnä ensimmäisellä luennolla, minkä Célia oppia kantapään kautta. ”Mosambikissa kursseilla ei ensimmäisten kahden viikon aikana vielä tapahdu mitään, opettajakaan ei välttämättä ole vielä paikalla”, Célia nauraa.

Käytäntöjen lisäksi myös opetustilanteet poikkeavat siitä mihin Célia on kotimaassaan tottunut. Mosambikissa opiskelijat esittävät opettajalle kysymyksiä ja tuovat julki omia mielipiteitään paljon enemmän kuin Suomessa. ”Suomessa opiskelija saattaa läpäistä kurssin sanomatta sanaakaan koko aikana. Mosambikissa tämä ei olisi mahdollista, sillä tunneille osallistuminen vaikuttaa arvosteluun”, Célia kiteyttää. Myöskään Suomessa suosittuja kirjatenttejä ei Mosambikissa harrasteta.

Edessä uudet haasteet

Suomessa vietettyä aikaa molemmat opiskelijat kehuvat erittäin antoisaksi. Erityisen tyytyväinen Célia on kielitaitonsa paranemiseen. Ennen Suomeen tuloaan hän oli kyllä opiskellut englantia, mutta ei ollut joutunut käyttämään sitä. Suomessa oli yksinkertaisesti pakko ottaa kieli käyttöön. ”Kun palaan Mosambikiin haluan ehdottomasti hyödyntää oppimaani. Ehkä alan kotiyliopistossani ulkomaisten opiskelijoiden tutoriksi”, hän suunnittelee.

Miguelillakin on jo suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Maisterin tutkinto on vielä sinettiä vaille valmis, mutta väitöskirja siintää jo mielessä. Ensiksi hän haluaa kuitenkin palata Mosambikiin ja tehdä kutsumustyötään eli toimia katulasten hyväksi. ”Haluaisin perustaa katulapsille koulun. Ehkä ’mobiilikoulun’, joka menisi lasten luokse. Tai jos rahat järjestyisivät, niin kunnon orpokodin ja koulun…”

Sami Salo oli sairaanhoitajana Keniassa

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi opiskeleva Sami Salo oli syksyllä 2005 harjoittelussa kenialaisen Kisumun kaupungin lääninsairaalassa. Salo pääsi vaihtoon North-South -ohjelmasta tuetun Terve Afrikka -hankkeen myötä. Harjoittelu tapahtui pääasiassa sairaalan lastenosastolla, neuvolassa ja synnytysosastolla.

Kehitysyhteistyötehtävistä kiinnostunut Salo hakeutui vaihtoon, koska halusi käytännössä kokeilla miten työskentely sujuisi länsimaisista poikkeavissa oloissa. Vaihtojaksoonsa tyytyväinen Salo pitää tärkeänä kokemuksena mm. tutustumista afrikkalaiseen elämäntapaan ja hoitokulttuuriin. ”Siellä sana ’kiire’ sai uuden merkityksen. Sairaalan lastenosastolla saattoi malaria-aikana olla kuuden hoitajan vastuulla 150 pientä potilasta, joille ehdittiin käytännössä vain jakaa lääkkeet. Perushoidosta, kuten ruuasta ja puhtaudesta, huolehtivat omaiset.”

Vaikka Kenia on Afrikan maista kehittyneimpiä, sairaalassa oli puutetta lääkkeistä ja hoitovälineistä. Vuodepaikkoja oli liian vähän ja aikuistenkin osastoilla samassa vuoteessa makasi vähintään kaksi potilasta. Salo huomasi myös, miten lähellä kuolema on afrikkalaista elämää. ”Tavallisen aamuvuoron aikana saattoi sairaalassa kuolla useita lapsia, mihin oli länsimaalaisena aluksi vaikea suhtautua. Lapsen kuolema ei aiheuttanut erityisiä tunnereaktioita eikä pysäyttänyt hoitotyötä, kuten Suomessa olisi vastaavassa tilanteessa tapahtunut.”

Salo kiittelee avoimuutta, jolla suomalaiset otettiin mukaan työhön. ”Työpanoksemme oli tarpeen, mutta olimme ennen kaikkea oppimassa asioita. Itse halusin saada tietoa paikallisista olosuhteista, sairauksista ja niiden hoitotavoista. Afrikkalaiset työtoverit olivat myös kiinnostuneita suomalaisesta sairaanhoidosta, joten vuorovaikutus oli molemminpuolista.”

Salon opinnot ovat nyt loppusuoralla ja hän on jo aloittanut työt vantaalaisen Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikalla. Vaihtojaksolta jäi käsiin paljon sellaista kokemusta, josta on hyötyä suomalaisessakin sairaalassa – yhtenä konkreettisena esimerkkinä Salo mainitsee parantuneen englannin kielen taidon. ”Toinen asia on kulttuurinen oppiminen, joka auttaa esimerkiksi työssä maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa. Afrikan kokemukseni antaa perspektiiviä kohdata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä myös kotimaassa.”

NORTH-SOUTH -ohjelmasta tuli NORTH-SOUTH-SOUTH

Vuoden alusta käynnistynyt NORTH-SOUTH-SOUTH Higher Education Institution Network Programme jatkaa NORTH-SOUTH -ohjelman pilotista saatujen hyvien kokemusten pohjalta seuraavan kolmivuotiskauden ajan. Edeltäjän tapaan uusi ohjelma tukee Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja sen päätarkoituksena on rakentaa kestäviä kumppanuuksia suomalaisten ja kehitysmaiden korkeakoulujen välille. Ohjelman rahoitus tulee Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista ja hallinnoijana on entiseen tapaan CIMO.

NORTH-SOUTH-SOUTH -ohjelma on edelleen liikkuvuusohjelma, jossa pääosa tuesta kanavoidaan korkeakouluverkostoissa tapahtuvaan opiskelija- ja opettajavaihtoon. Ohjelman maantieteellinen kattavuus on hieman laajentunut, sillä mukana ovat entisten Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden, Egyptin ja Perun lisäksi Nicaragua, Nepal ja Vietnam. Sisällössä uusia asioita ovat mm. kehitysmaiden korkeakoulujen tutkijakoulutettavien vaihto suomalaisissa korkeakouluissa sekä kehitysmaiden korkeakouluissa järjestettävät intensiivikurssit. Uutta on myös se, että kehitysmaiden korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä pyritään vahvistamaan. Ulkoministeriö on kasvattanut ohjelman rahoitusta pilottivaiheen reilusta 2,5 miljoonasta 4,5 miljoonaan euroon.

Vanhan ohjelman keskeisenä saavutuksena voidaan pitää verkostoyhteistyön mallia, joka kehitettiin suomalaisten ja kehitysmaiden korkeakoulujen välille. Toiminnan keskittyminen verkostoihin mahdollistaa sen, että vaihdosta saadut kokemukset ja uusi osaaminen eivät jää pelkästään liikkuvien yksilöiden pääomaksi, vaan ankkuroituvat korkeakouluihin pysyvämmin. Ohjelman perustana on ollut vastavuoroisuus ja myös korkeakoulujen vahva sitoutuminen, mikä on näkynyt mm. siinä, että korkeakoulut ovat itse vastanneet yhteistyön hallinnollisista kuluista.

Suomalainen korkeakoulukenttä on osallistunut ohjelmaan aktiivisesti: pilottivaiheen aikana tukea saaneissa 23 verkostossa on mukana 9 yliopistoa ja 15 ammattikorkeakoulua. Kumppanimaiden korkeakouluja on osallistunut 40. Yhteistyötä on tehty 15 partnerimaan kanssa, aktiivisimmin Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikaisten kumppaneiden Namibian, Sambian, Tansanian ja Mosambikin kanssa. Eniten yhteyksiä on eteläafrikkalaisiin korkeakouluihin.

Lisää tietoa NORTH-SOUTH-SOUTH-ohjelmasta saa CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Apurahat jatko-opiskeluun ja tutkimustyöhön | Verkosto-ohjelmat

Uutta yhteistä Eurooppaa etsimässä – kulttuuria ja taidetta yli rajojen

Teksti: Outi Haapanen, vastaava asiantuntija / CIMO

Euroopan unioni kasvaa vakaaseen tahtiin. Tämän vuoden alusta jäsenmaiden joukkoon toivotettiin tervetulleiksi Bulgaria ja Romania. Mutta millaisin eväin olemme matkalla kohti uutta yhteistä Eurooppaa? Euroopan yhdentymisessä on kyse paitsi hallinnollisesta prosessista myös identiteetin rakentamisesta. Kun pohdimme yhteistä Eurooppaa ja uuden eurooppalaisuuden ydintä, on oleellista katsoa tulevaisuutta nimenomaan inhimillisestä näkökulmasta. Mitä Euroopan kansalaisuus merkitsee käytännössä sadoille miljoonille Euroopan unionin alueella asuville ihmisille? Millainen voi olla yhteinen eurooppalainen identiteettimme? Millaista yhteistä kulttuurialuetta haluamme rakentaa?

Kulttuurin rooli Euroopan tulevaisuuden rakentamisessa on viime aikoina korostunut. Kulttuuri ja taide nähdään nyt yhtenä yhdentymisen prosessin tärkeimmistä ulottuvuuksista. Kulttuuri, käsitettynä niin yksilön identiteettirakenteena kuin sitä ilmentävänä ja esiin tuovana luovana taidetoimintana, on tulevaisuuden Euroopan kansalaisuuden perusta. Euroopan komissiossa on parhaillaan valmisteilla laaja-alainen kulttuurin tiedonanto, jossa ennakkotietojen mukaan tarkastellaan kulttuurin keskeistä roolia yhdentymisessä. Huhtikuussa 2007 ilmestyvässä tiedonannossa halutaan kääntää aiemmin esitetty kysymys ”Mitä Eurooppa voi tehdä kulttuurin hyväksi?” toisin päin: ”Mitä kulttuuri voi tehdä Euroopan hyväksi?”.

Uuden eurooppalaisuuden idea on nimenomaisesti kulttuurin monimuotoisuudessa ja -arvoisuudessa. Yhteisen eurooppalaisen kulttuurialueen ei ole tarkoitus olla monoliittinen sulatusuuni, jossa eri kulttuureita edustavat joutuisivat luopumaan omasta identiteetistään – päinvastoin. Uutta synnytetään kulttuurien välisen vuoropuhelun ja rajat ylittävän vuorovaikutuksen kautta. Vuonna 2008 vietetään eurooppalaista kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuotta. Uuden yhteisen kulttuurialueen kehittämistä tukee myös maaliskuussa 2007 voimaan astuva Unescon yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen monimuotoisuuden suojelemisesta ja edistämisestä.

Käytännön työvälineenä uusi Kulttuuriohjelma

Euroopan unioni tukee kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämistä käytännössä myös kulttuurialan yhteistyötä rahoittavan ohjelman kautta. Kulttuuri 2000 -ohjelman seuraajasta, vuoden alussa käynnistyneestä Kulttuuriohjelmasta on mahdollista hakea rahoitustukea kulttuurialan eurooppalaisille yhteistyöhankkeille sekä alan yhteistyötä edistävien organisaatioiden toimintaan. Ohjelmasta rahoitetaan myös Euroopan kulttuuriperintö- ja arkkitehtuuripalkintokilpailujen järjestämistä, eurooppalaisen kirjallisuuden kääntämistä sekä mm. Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa isännöiviä kaupunkeja. Ohjelma kattaa kaikki taiteen ja kulttuurin alat audiovisuaalista alaa lukuun ottamatta, ja rahoitustukea voivat hakea niin julkisen kuin yksityisen sektorin kulttuuriorganisaatiot, myös alalla toimivat yritykset. EU-jäsenmaiden lisäksi neuvottelut ovat käynnissä Islannin, Norjan, Turkin ja Kroatian osallistumisesta ohjelmaan.

Kulttuuriohjelman tavoitteena on yhteisen eurooppalaisen kulttuurialueen ja Euroopan kansalaisuuden edistäminen sekä kulttuurialan toimijoiden yhteistyön kehittäminen. Rahoitustuella halutaan edistää kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten liikkuvuutta ja taideteosten levitystä yli kansallisten ja kulttuurirajojen. Ohjelman kautta rahoitettavista hankkeista ja toiminnasta etsitään innovatiivisia vastauksia sille, mitä kulttuurien välinen vuoropuhelu voi käytännössä olla, nyt ja tulevaisuudessa.

Suomalaiset kulttuurialan yhteisöt hyödynsivät aktiivisesti päättyneen Kulttuuri 2000 -ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia. Toivottavasti kiinnostus eurooppalaista yhteistyötä kohtaan jatkuu edelleen laajana, ja pääsemme näin osallistumaan yhteisen eurooppalaisen kulttuuripolitiikan ja -toiminnan rakentamiseen.

Kulttuuriohjelman ensimmäiset hakukierrokset pidettiin vuodenvaihteessa. Seuraava, vuonna 2008 alkavia yhteistyöhankkeita koskeva hakukierros käynnistynee vielä keväällä 2007.

Tietoa Kulttuuriohjelmasta ja sen tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista saa CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Kulttuuri-ohjelma (2007-2013)

Kulttuuritekoja yhdentyvässä Euroopassa – Suomalaisten kulttuuritoimijoiden osallistuminen Euroopan unionin Kulttuuri 2000 -ohjelmaan-julkaisua pääset lukemaan CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi | Julkaisut ja tilastot | Esitteet, ohjelmaoppaat, toimintakertomukset

Lisätietoja ja rahoituksen hakuprosessiin liittyvää neuvontaa myös CIMOn Kulttuurin yhteypisteestä: p. 0207 868 540 tai 0207 868 509 sekä ccp[at]cimo.fi

Nuoria kannustetaan aktiiviseen kansalaisuuteen

Teksti ja kuva: Jaana Fedotoff, Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus

Vuoden vaihteessa EU:n Nuoriso-ohjelmasta kuoriutui Nuorisotoimintaohjelma. Mitä on saatu aikaan päättyneellä ohjelmalla? Millaisia tavoitteita ja painotuksia uusi tuo tullessaan? Mikä ylipäätään on kansainvälisyyden merkitys nuorille ja nuorten parissa toimiville? Nuorisotyön oululainen konkari Jaana Fedotoff purkaa kokemuksiaan mm. työstä Nuoriso-ohjelman kansallisessa ohjausryhmässä.

Kansainvälisyys tukee nuorten kehitystä monipuolisesti – ei ainoastaan tiedollisesti ja taidollisesti vaan myös sosiaalisesti. Nuoret ottavat vastuuta itsestään ja muista sekä osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. He opettelevat uusia käytännön taitoja sekä oppivat toimimaan itsenäisesti ja ryhmänä. Kansainvälisyys on osa tämän päivän arkea ja nuorten elämää, ja sillä tulee olemaan entistäkin suurempi merkitys huomispäivän aikuisten elämässä. On tärkeätä, että mahdollisimman monella nuorella on mahdollisuus tutustua eri maista ja erilaisista kulttuureista tuleviin ihmisiin, ja samalla kokea itsensä osaksi eurooppalaista historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta.

EU:n Nuoriso-ohjelman viisi päätavoitetta linkittyvät erinomaisesti myös meidän kansalliseen nuorisotyöhömme viime vuonna voimaan tulleen nuorisolain sisältöjen kanssa. Ohjelman tavoitteena on tukea nuorten aktiivista kansalaisuutta, kehittää yhteisvastuullisuutta ja edistää suvaitsevaisuutta sekä eri maissa asuvien nuorten keskinäistä ymmärtämystä, kehittää nuorten toimintaa tukevia järjestelmiä ja alalla toimivien kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä ja vielä eurooppalaisen nuorisoalan yhteistyötä.

Kokemuksia EU:n Nuoriso-ohjelmasta 2000–2006

Ohjelman tuloksia listattiin keskustelutilaisuudessa CIMOssa viime kesäkuussa. Keskustelijat kokivat tärkeäksi nuorille mm. mahdollisuuden omien vahvuuksien ja identiteetin tunnistamiseen kohtaamisissa muiden maiden nuorten ja erilaisten kulttuurien kanssa. Työntekijöille tärkeinä pidettiin verkostoitumista sekä luottamuksellisen kumppanuuden, uusien menetelmien ja toimintatapojen kehittämistä. Kansainvälisyydestä kehittyy vähitellen osa meidän kaikkien nuorisotoimijoiden perustyötä ja -toimintaa, ja siitä hyötyvät alueen nuoret. Itse pidän ryhmätapaamista erityisen turvallisena tapana astua ensi kertaa kansainvälisen toiminnan areenoille sekä nuorille että työntekijöille. Ryhmä auttaa uskaltamaan ja kokeilemaan omia siipiä turvallisessa ympäristössä.

Opetusministeriön toteuttamassa ohjelman vaikuttavuusarvioinnissa v. 2004 nuorten parissa toimijat totesivat ohjelman vahvistaneen työntekijöiden ammatillista identiteettiä ja nuorisotyön asemaa kunnissa. Hankkeet ovat tuoneet lisäresursseja nuorisotyöhön. Nuorisotyön toimijat ovat olleet varsinkin pienissä kunnissa edelläkävijöitä EU-ohjelmien hyödyntämisessä ja sektorien välinen yhteistyö on vahvistunut ohjelman avulla. Työntekijöille ohjelma on ollut uudenlainen väline, jolla toteuttaa paikallista nuorisotyötä nuorten ideoita ja toiveita tukien.

Vaikuttavuusarvioinnissa listattiin myös ohjelmaan osallistuneiden kokemuksia. He kokivat, että ohjelman avulla nuorten elämänhallintataitoja on voitu tukea kannustamalla heitä aktiiviseen osallistumiseen ja vastuunottoon. Nuoret, jotka ovat sitoutuneet hankkeisiin, saavat kosketuksen uusiin kulttuureihin ja solmivat pitkälle kantavia henkilökohtaisia kontakteja. Nuorten kyky sietää erilaisuutta kasvaa, oma kansallinen identiteetti hahmottuu ja ajatus siitä, että on itse osa eurooppalaista kokonaisuutta vahvistuu. Nuoriso-ohjelmassa nuoret ovat myös oppineet aivan uudenlaisia yhteiskuntataitoja ja laajentaneet kokemusmaailmaansa.

Uusi Youth In Action eli Nuorisotoimintaohjelma 2007–2013

Uuden ohjelman tavoitteena on kannustaa nuoria pohtimaan Euroopan laajuisia kysymyksiä, kuten Euroopan kansalaisuutta, ja saada heidät mukaan keskustelemaan EU:n rakentamisesta ja tulevaisuudesta. Toteutettavilla hankkeilla tulisi siis olla vahva eurooppalainen ulottuvuus, ja niiden pitäisi herättää keskustelua eurooppalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta ja sen arvoista.

Yksi uuden nuorisotoimintaohjelman prioriteeteista on nuorten osallistuminen demokraattiseen toimintaan. Yleisenä tavoitteena on kannustaa nuoria aktiivisiksi kansalaisiksi. Tähän pyritään mm. lisäämällä nuorten mahdollisuuksia osallistua oman yhteisönsä kansalaistoimintaan ja edustuksellisen demokratian järjestelmään sekä vielä tukemalla entistä enemmän nuorten osallistumisen oppimista sen eri muodoissa.

Euroopan komissio on Nuorisotoimintaohjelman tavoitteissa nostanut korostetusti esille sen, että muita heikommassa asemassa olevat nuoret voisivat osallistua ohjelmaan. Sen vuoksi on tärkeää, että nuorisoryhmät ja alan organisaatiot käyttävät kaikkia mahdollisia keinoja ja välineitä, jotta nämä nuoret eivät jäisi ulkopuolelle. Nuorisotoimintaohjelma on todellakin tarkoitettu kaikille nuorille ja meidän nuorisotyötä tekevien on pyrittävä saamaan mukaan myös ne nuoret, joilla on erityistarpeita. Kansainvälisyystyö on väline ja mahdollisuus sekä nuorille että nuorten parissa toimijoille.

* * * *

Olen kokenut jäsenyyteni EU:n Nuoriso-ohjelman ohjausryhmässä erittäin tärkeänä. Ohjausryhmän jäsenenä olen ollut osa ohjelman kansallista ja eurooppalaista toteuttamista. Ohjausryhmä keskustelee ja ehdottaa kansallisia painopisteitä sekä valvoo osaltaan hankkeiden laatua ja tasa-arvoisuutta. Tehtävä on ollut mielenkiintoinen ja haastava ja uskon, että mukanaolostani tässä ryhmässä on ollut hyötyä niin nuorille kuin nuorten parissa toimivillekin.

Kirjoittaja työskentelee Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallisena koordinaattorina. Hän on ollut EU:n Nuoriso-ohjelman ohjausryhmän jäsen vuosina 2000–2006.

CIMOn asettama EU:n Nuoriso-ohjelman ohjausryhmä on neuvoa-antava elin, joka koostuu nuorisoalan asiantuntijoista. Ohjausryhmä keskustelee hankevalintoihin ja -tukiin liittyvistä periaatteista sekä ohjelman toteuttamista, arvioimista ja hyödyntämistä koskevista linjauksista.

”Siihen paneutu ja silleen”

Liisa Liinamaa on Mikkelin ammattikorkeakouluun tekemässään opinnäytetyössä selvittänyt nuorisoaloitteiden laatua ja vaikuttavuutta. Nuorisoaloitteet ovat nuorten suunnittelemia ja toteuttamia paikallisen tason hankkeita, jotka on rahoitettu EU:n Nuoriso-ohjelmasta (2000–06).

Tutkimuksen aineisto koostui hankkeita koskevista kirjallisista hakemuksista, loppuraporteista sekä videoidusta ja litteroidusta ryhmähaastattelusta. Tulokset purettiin käymällä läpi projektien toteutumista toisaalta nuorten kertoman ja toisaalta hakemuksista ja loppuraporteista saadun tiedon pohjalta. Selvityksessä lähdettiin liikkeelle hypoteesista, jonka mukaan nuorisoaloitteilla onnistuttiin tukemaan nuorten aloitteellisuutta, luovuutta ja aktiivista osallistumista. Haastatteluissa saatiin tietoa siitä, miten nuoret itse kokivat projektien vaikuttaneen itseensä.

Liinamaan mukaan hankkeilla on ollut vaikutusta oletettuihin asioihin. Nuorten osallisuuden taso näyttäisi vaihtelevan sen mukaan, kuinka aikuisvetoinen hanke on. Tutkitut projektit vaikuttivat niihin osallistuvien nuorten lisäksi myös ympäristöönsä. Selvitys osoittaa selkeästi myös niitä alueita, joita nuorisoaloitteissa tulisi jatkossa kehittää. Parasta antia Liinamaan työssä on nuorten oma ääni: hankkeiden nuoret kokivat hyötyneensä asiaan paneutumisesta.

Liinamaa, Liisa 2006: ”Siihen paneutu ja silleen” Nuorten näkökulma nuorisoaloitteiden vaikuttavuuteen. Opinnäytetyö. Mikkelin ammattikorkeakoulun Kansalaistoiminta ja nuorisotyö, Mikkeli.

Teksti: Aleksi Tiira / CIMO

Haussa eurooppalainen liikenneopettaja

Teksti: Virve Zenkner, viestinnän suunnittelija / CIMO

Harva ajattelee, että liikennekulttuurin synnyssä ajo-opettajalla on aivan keskeinen rooli. EU:n Leonardo da Vinci –ohjelmasta tuetussa Instructor for Driving -hankkeessa kehitettiin yhdeksän maan voimin liikenneopettajakoulutusta yli kolmen vuoden ajan. Työssä oli mukana Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

”Hanke sai alkunsa Slovakiassa, jossa havahduttiin käytännön tarpeeseen kehittää liikenneopettajien koulutusta. Mukaan löytyi kumppaneita Bulgariasta, Tšekistä, Kreikasta, Italiasta ja Espanjasta. Heillä oli samanlaisia käytännön tarpeita ja ongelmia. Suomi, Saksa ja Ranska haluttiin mukaan ilmeisesti osin siksi, että meillä nähtiin olevan muille annettavaa”, liikenneopettajien koulutusohjelmajohtaja Pekka Ahlgren HAMK:sta kertoo.

”Liikenneopettajia koulutetaan Suomessa pohjoismaisen mallin mukaan. Koulutukseen on karsinta, ja opinnoissa liikenneopettajuutta lähestytään monipuolisesti. Tähtäimessä on ammattilainen, joka osaa kohdata erilaisia oppijoita ja kasvattaa vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen teknisen ajo-opetuksen rinnalla. Lopuksi suoritetaan tutkinto.”

Bulgariassa koulutuksesta vastaa veturinkuljettajaopisto

Välimeren maiden autoilukulttuuri on ollut monelle suomalaiselle eksoottinen kokemus. Euroopassa liikenneopettajien koulutus onkin monenkirjavaa. ”Esimerkiksi Tšekissä ja Espanjassa yksityiset autokoulut kouluttavat opettajansa itse. Koulutus on aika vaatimatonta ja näkemys työstä hyvin käytännöllinen ja tekninen. Ranskassa ollaan vähän samoilla linjoilla. Siellä koulutus painottuu hallintalaitteiden opettamiseen. Liikenneturvallisuuteen kasvattaminen nähdään vähän maailmanparannukseksi, joka ei kuulu ajo-opettajalle. Paikallinen kollegani ei esimerkiksi huomauttanut nuorelle moottoripyöräilijälle kypärän puuttumisesta, jottei tämän miehuus saisi kolausta! Maassa on sentään kypäräpakko. Bulgariassa liikenneopettajia koulutetaan taas aika armeijamalliin vanhassa veturinkuljettajaopistossa”, Pekka Ahlgren kertoo.

Pohjoismainen koulutus malliksi

”Pääsimme työn aikana yhteisymmärrykseen perusperiaatteista. Oikeastaan hanke oli eniten hyvien käytäntöjen lanseeraamista. Näin jälkeenpäin katsottuna parasta antia meille suomalaisille oli näkymä omaan koulutusjärjestelmäämme ulkoapäin: meillä on hyvä järjestelmä, jota kannattaa kehittää edelleen.”

Tutustuminen alan organisaatioihin ja ihmisiin poiki myös muuta. Hankkeen kuluessa käynnistyi rinnakkaisprojekti, jonka tuloksena 30 maan liikennealan toimijat tekivät hiljattain EU:n komissiolle ehdotuksen liikenneopettajien koulutuksen standardoimiseksi Euroopassa. Ehdotuksen ytimenä on pohjoismainen malli.

Instructor for Driving -hankkeen kotisivut: www.ifd.szm.com

Liikenneopettajakoulutus alkoi Suomessa jo 1928

- Nykyään koulutuksesta vastaa Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu (www.aokk.hamk.fi), ainoana kouluttajana Suomessa
- Aloituspaikkoja on vuosittain 80
- Opiskelu kestää 1,5 vuotta
- Liikenneopettajan tutkinto koostuu kasvatustieteen, ammatillisista ja ammattipedagogisista opinnoista sekä opetusharjoittelusta
- Suomessa ajo-opetukseen osallistuu vuosittain 50 000 henkilöä

Liikenneopettajakoulutushanke palkittiin Helsinki Awardilla

Instructor for Driving -hanke oli yksi kymmenestä ansioituneesta Leonardo da Vinci -hankkeesta, joita EU:n komissio palkitsi Helsinki Awardilla joulukuussa 2006. Muissa kehitettiin
- Rauhanturvaajien kieliopetusmateriaalia
www.linguapeace-europe.net

- Tukea ammatillisten opettajien ja kouluttajien laajentuvalle työnkuvalle
www.cstrainer.net

- Verkko-opetusta lastentautien alan jatko-koulutukseen
www.peditop.com

- Ammatillisten opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta esimerkiksi taitojen tunnustamista sekä opintojen läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta parantamalla
www.vocationalqualification.net

- Työssä ja arjessa tapahtuvan oppimisen tunnistamista ja tunnustamista
www.eso-csa.com

- Alumiiniteknologia-alan verkko-opetusta sektoriyhteistyönä
www.alumatter.info

- Vapaaehtoistyössa hankitun osaamisten tunnustamista
www.eEuropeassociations.net

- Ammatillista ohjausta matalapalkka-aloille
www.workplaceguidance.eu/

- Tukimateriaalia pienyrityksille eurooppalaisen harjoittelijan tai nuoren työntekijän työhön sijoittumisen helpottamiseksi
www.placementsupport.com

Lisätietoa palkituista hankkeista:
 - www.leonardodavinci.fi

Erasmus-opiskelijat hakevat suomen intensiivikurssilta käytännön kielitaitoa

Teksti: Maria Härö ja Ilona Noponen / Jyväskylän yliopisto

Moni Suomeen saapuva Erasmus-opiskelija aloittaa vaihtokautensa EILC- kurssilla, jossa opiskellaan suomen kieltä intensiivisesti noin kuukauden ajan. Jyväskylän yliopistossa tehty selvitys osoitti, että kurssilla saadaan valmiudet arkipäivän viestintätilanteisiin. Aitoa kieliympäristöä voisi kuitenkin hyödyntää opetuksessa enemmän.

Suomessa Erasmus-opiskelijoille tarkoitettuja suomen kielen intensiivikursseja (EILC, aiemmin ILPC) on järjestetty vuodesta 1996 lähtien. Näiden kymmenen vuoden aikana maahan tulevien Erasmus-opiskelijoiden määrä on yli viisinkertaistunut ja suomen kielen kurssien osallistujamäärät kasvaneet. Elokuussa 2005 kursseja järjestettiin seitsemässä suomalaisessa yliopistossa, ja niille osallistui yhteensä 256 opiskelijaa. Heistä 250 vastasi kurssin lopulla suomen kielen opiskelua ja EILC-kurssia koskeneeseen kyselyyn. Vaihtokauden lopulla tehtyyn toiseen kyselyyn vastasi 86 opiskelijaa.

Kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta

EILC-kurssit kestävät noin kuukauden, jonka aikana kielenopetusta kertyy noin 60 tuntia. Euroopan komissio on asettanut kursseille yleiset tavoitteet, joihin kuuluu opiskelijoiden tutustuttaminen paikalliseen kieleen ja kulttuuriin. Tavoitteena on myös auttaa heitä luomaan kontakteja toisiin vaihto-opiskelijoihin ja paikallisiin. Kyselyyn vastanneiden mukaan tavoitteista parhaiten onnistui muihin vaihto-opiskelijoihin tutustuminen. Noin puolet kurssilaisista oli tyytyväisiä paikallisesta kulttuurista ja elämäntavasta saatuun tietoon, mutta erityisesti koko lukuvuoden maassa viettäneet olisivat kaivanneet sitä lisää. Suomalaisiin saatiin kurssin aikana melko huonosti kontakteja.

Komission asettamia kielellisiä tavoitteita kursseilla ovat valmiuksien antaminen arkisista kommunikaatiotilanteista selviämiseen sekä lyhyiden suullisten ja kirjallisten viestien ymmärtämiseen. Kurssin loppupuolella reilu kolmannes opiskelijoista oli täysin tai osittain sitä mieltä, että oma kielitaito vastaa näitä tavoitteita, mikä on erittäin hyvä tulos kolmen viikon opiskelun jälkeen. Vastaajien omat tavoitteet olivat samansuuntaisia. Arkipäivän tilanteissa ja keskusteluissa selviämisen ohella mainittiin usein myös puheen ja kirjallisten viestien ymmärtäminen. Reilu 10 % vastanneista asetti tavoitteekseen kielitaidon, joka mahdollistaisi opiskelun tai työskentelyn Suomessa.

Monikulttuurinen Erasmus-opiskelijaryhmä on haaste niin opettajalle kuin opiskelijoillekin. Vuonna 2005 EILC-kursseille osallistui opiskelijoita 21 maasta, joissa kaikissa on oma kielenopetuskulttuurinsa ja omat käsityksensä siitä, miten vieraita kieliä parhaiten opitaan. Suomen opetuksessa onnistuttiin hyvin, sillä vastaajien kurssille antamien arvosanojen keskiarvoksi tuli 8,7. Ryhmissä oli hyvä henki, ja opetussisältöihin ja -tapoihin oltiin pääosin hyvin tyytyväisiä.

Kiinnostus säilyi, vaikka tavoitteista jäätiin

Kurssin onnistumisesta kertoo sekin, että 250 vastaajasta lähes 86 % ilmoitti haluavansa jatkaa suomen kielen opiskelua EILC-kurssin jälkeen. Toiseen kyselyyn vastanneista 86 opiskelijasta 78 % oli jatkanut suomen opintojaan, kahden lukukauden opiskelijat muita useammin. Aikapula oli tavallisin syy siihen, että suomen kielen opiskelua ei jatkettu EILC-kurssin jälkeen. Muutamassa tapauksessa sopivantasoista jatkokurssia ei ollut tarjolla.

Vaihto-opiskelun aikana suomen taitoa kartutettiin tavallisimmin kielikurssilla tai puhumalla suomalaisten tuttavien kanssa. EILC-kurssin loppuvaiheessa suomen kielen taidot riittivät opiskelijoiden oman arvion mukaan selviytymiseen ja fraaseihin. Vaihtokauden lopulla osaaminen oli yllättävän lähellä kurssin jälkeistä tasoa: ostosten tekeminen ja itsensä esittely mainittiin edelleen keskeisimpinä taitoina. Kyky käyttää kieltä oli kuitenkin monipuolistunut ja vastaanottamisen taito parantunut, sillä nyt pystyttiin ymmärtämään suomenkielinen keskustelu pääpiirteissään tai ainakin erottamaan puheenaihe. Myös kirjoitetun kielen ymmärtämisessä oli kehitytty.

Yleisesti opiskelijat arvioivat jääneensä omista tavoitteistaan. Vain reilu kolmasosa toiseen kyselyyn vastanneista ilmoitti saavuttaneensa haluamansa kielitaidon tason suomen kielessä. Yllättävä tulos on, että kaksi lukukautta Suomessa viettäneet opiskelijat olivat taitoihinsa selvästi tyytymättömämpiä kuin lyhyemmäksi ajaksi tulleet. Ilmeisesti heidän tavoitteensa olivat alun perin olleet korkeammat. Opiskelijoiden tavoitteista toteutui parhaiten perussanaston oppiminen, kauimmaksi jäätiin itsensä ilmaisussa ja puheen ymmärtämisessä.

Vaikka tavoitteet jäivätkin saavuttamatta, eivät opiskelijat kokeneet suomen kieleen tutustumista hyödyttömäksi. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että vaihto-opiskelijan kannattaa opiskella suomea. Vaihtokauden lopulla peräti 66 % vastaajista uskoi käyttävänsä suomen kieltä tulevaisuudessa.

Oman oppimisprosessin hahmottaminen auttaa kielen oppimista

Koska suurin osa vaihto-opiskelijoista on muita kuin kieltenopiskelijoita, ei heillä ehkä ole tietoa kielen rakenteen vaikutuksesta oppimiseen. Kurssin alussa olisikin hyödyllistä kertoa, että suomen kieli voi tuntua aluksi vaikealta erilaisen sanastonsa ja rakenteensa vuoksi, mutta myöhemmin oppiminen nopeutuu. Kurssilta saadut perustiedot luovat vahvan pohjan kielen oppimiselle, vaikka taidot tuntuisivatkin vielä vähäisiltä.

Vastaajien kokemukset vieraiden kielten opiskelusta vaihtelivat todella paljon: keskimäärin he olivat opiskelleet kahta kieltä, ja vain joka kymmenennellä oli kokemuksia vieraan kielen oppimisesta maassa, jossa sitä puhutaan. Suomen kielen oppimisen vertaamista aikaisempiin kielenoppimiskokemuksiin pidettiin vaikeana, joten opiskelijoita voisi auttaa tulemaan tietoisemmiksi omasta oppimisestaan. Koska kielen opiskelu aidossa kieliympäristössä on monille uusi kokemus, kannattaa opetuksessa hyödyntää ympäristön havainnointia mahdollisimman paljon.

Härö ja Noponen opiskelevat suomen kieltä Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella. Artikkeli perustuu tekeillä olevaan pro gradu -tutkielmaan, jossa on selvitetty EILC-kurssilaisten suomen oppimista lukuvuoden 2005–2006 aikana.

Mitä on EILC-kielivalmennus?

Erasmus-opiskelijoiden intensiivinen kielivalmennus (Erasmus Intensive Language Courses, EILC) tarkoittaa opiskelijoiden kohdemaassa järjestettäviä alkeis- tai jatkotason kursseja harvinaisissa eurooppalaisissa kielissä. Kurssit pidetään ennen varsinaisen vaihto-opiskelujakson alkua.

CIMO järjestää Suomessa pidettävät EILC-kurssit yhdessä suomalaisten yliopistojen kanssa. Vuoden 2006 aikana oppia tarjottiin 18 suomen kielen kurssilla ja ensimmäistä kertaa myös yhdellä ruotsin kurssilla. Kursseille haki kaikkiaan 544 Erasmus-opiskelijaa 22 Euroopan maasta.

Erasmus-kielivalmennusta annetaan 22 maassa. Reilut 200 suomalaista Erasmus-opiskelijaa osallistuu vuosittain vastaaville kursseille eri puolilla Eurooppaa.

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Koululaiset kolumnisteina

Koonnut Tiina Lehmusvaara, viestinnän suunnittelija / CIMO

Tällä kertaa Campuksen kolumnisteina toimivat koululaiset, jotka saivat tehtäväkseen selittää omin sanoin kansainvälisessä yhteistyössä tavanomaisia suomenkielisiä termejä. Millaisia tulkintoja syntyy vaikkapa elinikäisestä oppimisesta, kun sitä tarkastellaan koulunpenkiltä käsin? Tulkkeina toimivat helsinkiläisen Herttoniemenrannan koulun 3C- ja 5C-luokkien oppilaat.

Mitä mielestäsi tarkoittaa…

…elinikäinen oppiminen?
- oppimista, joka ei lopu koskaan
- opettelee loppuikänsä
- kaikki opiskelee siihen asti, että kuolee
- opiskelee siihen asti, että on käynyt kaikki luokat läpi
- joutuu opettelemaan koko elämänsä asioita
- joutuu olemaan koko ikänsä koulussa
- opiskelee koko elämän ajan tai koko ikänsä
- oppii aina vaikka ei olekaan enää koulussa
- oppii koko ajan samalla kun elää
- ihminen oppii koko elämänsä ajan uusia asioita.

…opettajavaihto?
- opettajat vaihtavat koulusta toiseen
- opettajat vaihtavat paikkojaan
- opettaja vaihdetaan tarjoilijaksi
- opettaja vaihtaa alaa ja tilalle tulee joku muu opettaja
- opettaja on jossain, esim. kipeä, ja sitten tulee sijainen
- opettajat vaihtavat paikkojaan, esim. jos oma opettaja opettaa ensin meille vaikka matikkaa ja vaikka 3. luokan opettaja opettaa omalle luokalleen äikkää, ja sitten he vaihtavat paikkojaan
- kun alkaa toinen tunti, mutta luokka on sama ja opettaja vaihtuu
- luokan opettaja vaihtuu kesken tunnin tai muuten vaan vaihtuu
- opet vaihtuu toisesta toiseen
- opettaja vaihtuu kesken vuoden
- vanha opettaja vaihdetaan uuteen.

…monenvälinen yhteistyöhanke?
- monet sopivat yhdessä, mitä hankkivat yhteiseen hyvään
- monen ihmisen yhteinen hankittava asia
- monta kaupunkia tai monta ihmistä hankkii jotakin yhdessä
- monelle sopiva yhdessä ostettu ostos
- monet ihmiset ovat samaa mieltä ja hankkivat jonkun esineen
- moni ihminen tekee yhteistyötä ja hankkii jotain, jota he ovat suunnitelleet yhdessä
- hankitaan yhteisiä välineitä
- kaupunki hankkii jotakin
- jos on monta ihmistä, niin sitten voi hankkia työtä
- pitkä matka työhön
- jos on 2–3 henkilöä tekemässä vaikka sairaalaa
- monet tekevät työtä yhteisen hankkeen eteen
- monta kertaa yrittää hakea yhteistyötä
- hanke, jossa on monta eri osanottajaa

…eurooppalainen vapaaehtoispalvelu?
- palvelu, jossa on ”ihan sama” -tyyppejä
- Euroopan maiden palvelu, johon ei ole pakko osallistua
- Euroopassa on vapaa palvelu
- eurooppalainen voi vapaasti palvella
- eurooppalaiset palvelevat Tarja Halosta vapaaehtoisesti
- eurooppalaiset palvelee omasta tahdosta
- eurooppalaisille tehty vapaaehtoinen palvelu, jossa saa palvella toisia
- jotkut palvelevat eurooppalaisia ilmaiseksi
- saa päättää, onko itsepalvelu vai onko joku joka palvelee
- vapaa työ Euroopassa
- palvelu, missä voi olla monessa eri maassa tekemässä töitä
- eurooppalaiset menevät vapaaehtoisesti mummo-pappa-palveluun
- vanhustentalo
- armeija
- Euroopassa on armeija ja se on naisilla vapaaehtoinen
- auttaa vapaaehtoisesti toisia ihmisiä
- tekee Euroopalle vapaaehtoista työtä

…kansainvälinen harjoittelu?
- eri kansat harjoittelevat yhdessä
- kansat harjoittelevat taek wondoa
- johonkin maahan on tulossa kilpailu ja kilpailuun osallistuvat harjoittelevat siihen
- kansat harjoittelevat yhdessä esim. kisoihin
- koko kansa harjoittelee jotain, esim. tansseja tai urheilua
- harjoittelee ulkomaalaisten kanssa jotain, esim. urheilua
- harjoitellaan muiden maiden lakeja
- pomppii maasta toiseen
- harjoittelee koulussa
- kaikki harjoittelevat samoja asioita
- harjoitellaan kansainvälisiä asioita
- harjoittelu, missä opetellaan eri maiden tapoja ja eri kulttuureita
- mennään työharjoitteluun

Lähikuvassa kirjailija Maria Peura,ensimmäisen vaiheen Erasmus-opiskelija

Teksti ja kuvat: Tiina Lehmusvaara, viestinnän suunnittelija / CIMO

EU:n Erasmus-ohjelma täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Suomalaisia Erasmus-vaihtareita on opiskellut Euroopan yliopistoissa lukuvuodesta 1992–93 lähtien. Ensimmäisten joukossa oli kirjailija Maria Peura, joka lähti Berliiniin täydentämään teatteritieteen opintojaan. Hänen kohdallaan opintoviikkojen kerääminen jäi sivuseikaksi. Kiinnostavampaa on nähdä vaihtojakso pienenä osana pidempää tarinaa, jossa kirjailija ensin kadotti kielensä ja sitten löysi sen uudelleen.

Maria Peuralle (s. 1970) kirjoittaminen on aina ollut osa elämää. Kieli on hänen työvälineensä ja myös suuren intohimon kohde. Peura on kotoisin Pellosta, pohjoiselta Ruotsin rajalta. Hänen lapsuutensa kieli on Tornionjokilaakson murre, jota hän on käyttänyt mm. romaaneissaan On rakkautes ääretön (2001) ja Valon reunalla (2005).

Peura sanoo oman murrosikänsä kestäneen pitkään: hän rauhoittui vasta 27-vuotiaana tekemään sitä, mitä oikeasti halusi tehdä. Omaa paikkaansa etsiessään Peura on joutunut koko ajan käymään läpi suhdettaan kieleen.

Murre hukkui Tampereella, mutta löytyi Berliinistä

Peura lähti pohjoisesta Tampereelle 19-vuotiaana, aluksi työhön ja sitten yliopistoon opiskelemaan germaanista filologiaa, tiedotusoppia ja draamaa. Saksanlaitokselle hän päätyi liikoja miettimättä, koska oli ollut koulussa hyvä kielissä ja koska äiti oli saksan opettaja. Etelässä piti heti päästä eroon kiusallista huomiota herättävästä murteesta. Peura halusi nuoren ihmisen epävarmuudella sulautua ympäristöönsä, mutta murteen hylkäämisellä ei ollut toivottuja seurauksia. Hän on myöhemmin analysoinut tilannetta Kaltio-lehdessä (1/2004): ”Minulla ei ole mitään keinoja selviytyä. Olen menettänyt kävelykeppini, kieleni. Ilman kieltä minä en ole mitään.”

Peura jatkoi sitkeästi opiskelua, vaikka ei tuntenut alaa omakseen: saksan kieliopin pänttääminen ahdisti, mutta käännöstehtävät toivat jonkinlaista tyydytystä. Kolmantena opiskeluvuotenaan Peura lähti Berliiniin opiskelemaan teatteritiedettä ja journalistiikkaa. Vaihto-opiskelun alku oli suorastaan traumaattinen, Peura joutui tilanteeseen jossa kaikki kielet katosivat: ”Minulla oli kamalat suorituspaineet saksan kanssa. Kielitaitoni oli vahva, mutta vaadin itseltäni täydellisyyttä. En voinut tehdä virheitä ja niiden pelossa en uskaltanut mennä yliopistolle ollenkaan.”

Peura asui yhdessä toisten suomalaisopiskelijoiden kanssa. Yhteisö muodosti vieraassa maassa turvaverkon, mutta toisaalta myös pahensi tilannetta: umpisaksalaisessa ympäristössä saksa olisi ollut pakko ottaa käyttöön jo aikaisemmin. Ajan kuluessa tilanne helpottui, vaikka opintosuorituksia ei juuri kertynyt. Peura viihtyi Berliinissä niin hyvin, että jäi sinne vaihto-opiskeluajan jälkeen tekemään hanttihommia. ”Se oli sellaista heilumista vailla suuntaa. Kotiin oli palattava jo muutaman kuukauden kuluttua, kun rahat loppuivat.”

Yllättävää kyllä, Berliinissä alkoivat oman murteen piirteet palata äidinkieleen. ”Siellä kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, miten puhuin suomea. Olin täysin hukassa, oli pakko palata taaksepäin ja hakea turvaa siitä mikä on lähinnä. Muistan murteen puhumisen aivan fyysisenä kokemuksena – miten jännitykset laukesivat, miten helpottavalta se tuntui.”

Oma tie löytyy

Berliinistä Peura palasi vielä yliopistoon, mutta pian oli selvää, että saksan opinnot olivat tiensä päässä. Hän pääsi teatterikorkeakouluun dramaturgilinjalle 29-vuotiaana. ”Tunsin ensimmäistä kertaa, että olen löytänyt paikkani, että tämä on juuri sellainen korkeakoulu jossa haluan opiskella.” Tässä vaiheessa muutkin haaveet alkoivat toteutua: ensimmäiselle romaanille löytyi kustantaja. ”Silloin kirjoittamisesta tuli minulle ammatti ja sitä se on ollut siitä lähtien.”

Peura on kirjoittanut lapsesta saakka, ensimmäinen romaaniyritelmä oli työn alla 14-vuotiaana. Koulussa ainekirjoitus oli lempiaineita ja lukioiän tärkeisiin kokemuksiin kuuluu työskentely paikallislehden toimituksessa. Tampereen vuosina hän oli mukana harrastelijavoimin toimivassa Legioona-teatterissa, jolle mm. kirjoitti näytelmiä. Peura kirjoitti koko ajan myös Saksassa ollessaan.

Reilusti parikymppisenä Peura alkoi lähettää tekstejään kustantajille, mutta aluksi ne palautettiin keskeneräisinä. ”En tajunnut, että tekstejä piti työstää. Sitten aloin kirjoittaa määrätietoisesti. Annoin tekstejäni luettavaksi, hain palautetta ja kirjoitin uudestaan.”

Ensimmäisen romaanin ilmestyessä Peura oli 31-vuotias. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pohjoiseen ja henkilöt puhuvat paikallista murretta. Oma murre löytyi osaksi kirjallista työkalupakkia teatterikorkeakoulun pääsykokeessa, jossa Peura alkoi kirjoittaa sitä hetken mielijohteesta ”Tajusin, että nythän tämä kulkee aivan loistavasti.”

Ammattikirjailijan työ vaatii säännöllisyyttä

Peura on asettunut perheineen Porvooseen. Hänellä on kaksi lasta, esikoinen on koulussa ja nuorimmainen vielä kotihoidossa. Peura kirjoittaa illalla, kun päivätöissä käyvä puoliso ottaa lapset hoitaakseen. Tällä hetkellä tekeillä on romaani, näytelmä ja lasten näytelmä. Työskentely on kurinalaista ja Peura puhuu jatkuvuuden välttämättömyydestä: ”Intensiivistä kirjoittamista jaksaa tehdä kolmisen tuntia illassa. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää tietää, että työtä voi jatkaa seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä.”

Opinnot teatterikorkeakoulussa ovat loppusuoralla ja Peura uskoo valmistuvansa tämän vuoden kuluessa. Dramaturgin ja kirjailijan ammatit kulkevat hyvin rinnakkain, vaikka Peura sanookin pääpainon omalla kohdallaan olevan taiteellisessa työssä. ”En voisi olla sellainen dramaturgi, joka vain lukee toisten tekstejä ja suunnittelee ohjelmistoja teatterille. Suomessa koulutus tähtää siihen, että dramaturgit kirjoittavat omiakin tekstejä. Kirjoitan romaaneja, näytelmiä, mahdollisesti elokuvakäsikirjoituksia. Voin kuvitella myös opettavani kirjoittamista, mutta en juuri nyt, koska perhe tarvitsee aikaani.”

Joskus Peura leikittelee ajatuksella, että tekisi loppuun kesken jääneet saksan opintonsa. Vaihto-opiskelun aikana saksa alkoi elää myös fiktiona ja vieraan kielen hallitseminen fiktion välineenä kiinnostaa. ”Mutta toisaalta pelkkä ajatuskin kielioppikirjoista alkaa väsyttää!”

Makasiini

Uusia apurahoja Aasia-yhteistyöhön

CIMO on käynnistänyt vuoden alusta kaksi uutta apurahaohjelmaa, joista suomalaiset korkeakoulut voivat hakea tukea yhteistyöhön aasialaisten kumppaniensa kanssa.

Aasia-verkostoyhteistyöohjelmassa tuetaan suomalaisten yhteistyötä etelä-korealaisten, intialaisten ja kiinalaisten korkeakoulujen kanssa. Ohjelmasta voi hakea tukea opiskelija- ja opettajavaihtoon verkostoon kuuluvien korkeakoulujen välillä. Hakuaika on kerran vuodessa ja hakemuksen tekee verkoston koordinaattorina toimiva suomalainen korkeakoulu.

Ohjelman ensimmäisellä, 31.1.2007 päättyneellä hakukierroksella haettiin poikkeuksellisesti tukea ainoastaan opettajavaihtoon.

Sitra Fellowships -apurahoja myönnetään intialaisten jatko-opintoihin sekä tutkimus- ja opetusyhteistyöhön suomalaisissa yliopistoissa ja erilaisissa tutkimuslaitoksissa. Apurahoja voidaan myöntää myös maisteritason opintoihin sekä poikkeustapauksissa suomalaisten jatko-opintoihin tai tutkimus- ja opetustyöhön Intiassa.

Ohjelman rahoittajana toimii Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. Tavoitteena on tukea Suomen ja Intian välistä osaajavaihtoa sekä yhteyksien rakentamista maiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten välillä.

Ohjelmassa on jatkuva hakuaika. Hakemuksen tekee suomalaisen yliopiston tai tutkimuslaitoksen edustaja, joka haluaa toimia intialaisen stipendiaatin isäntänä.

Tarkempaa tietoa apurahoista saa CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Apurahat jatko-opiskeluun ja tutkimustyöhön | Verkostoyhteistyöohjelmat tai Apurahat Suomeen tuleville | Sitra Fellowships

Uusi Finnish Language and Culture Teaching Assistant -apurahaohjelma Yhdysvaltoihin

CIMO ja Fulbright Center käynnistivät viime syksynä uuden Finnish Language and Culture Teaching Assistant -apurahaohjelman, joka tarjoaa suomalaisille opiskelijoille mahdollisuuden viettää yhden lukuvuoden yhdysvaltalaisessa yliopistossa. Stipendiaatti avustaa Suomen kielen ja kulttuurin opetustehtävissä ja voi lisäksi täydentää omia opintojaan ja tutkimustaan yliopiston kursseilla.

Apurahaohjelma on tarkoitettu vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneille soveltuvien tieteenalojen opiskelijoille. Kyseeseen tulevat mm. suomen kieli, Suomen ja muiden Pohjoismaiden kirjallisuus, muut humanistiset alat sekä valtiotieteet. Etusijalla ovat jatko-opintoihin tai maisteritutkinnon loppuvaiheeseen edenneet opiskelijat.

Ohjelman ensimmäinen hakukierros pidettiin syksyllä ja siinä menestyneet 4 stipendiaattia lähtevät Yhdysvaltoihin lukuvuodeksi 2007–2008. Stipendiaattien emäntäyliopistoina toimivat University of Wisconsin Madisonissa, University of Minnesota Minneapolisissa, Columbia University New Yorkissa sekä University of Washington Seattlessa. Hakijoita oli kaiken kaikkiaan 21, heistä suurin osa suomen kielen tai kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoita. Seuraava hakuaika on syksyllä 2007.

Uusi ohjelma monipuolistaa CIMOn tukea Suomen kielen ja kulttuurin opetukselle Yhdysvalloissa. Opetusta on tällä hetkellä tarjolla 11 yliopistossa, joita CIMO tukee monin tavoin, esimerkiksi antamalla asiantuntija-apua, lähettämällä vierailevia lehtoreita, lahjoittamalla opetusmateriaalia sekä järjestämällä opiskelijoille Suomen kielen ja kulttuurin kesäkursseja.

Lisätietoja saa ohjelma-asiantuntija Krista Kaipaiselta (krista.kaipainen[at]cimo.fi.

Kevättä messukartalla

CIMO edistää suomalaisen koulutuksen kansainvälistymistä tulevan kevään aikana seuraavilla areenoilla:

- Varsova, Puola, 1.-3.3.2007, Perspektywy
Perinteiset, jo seitsemättä kertaa järjestettävät kansalliset koulutusmessut
http://www.perspektywy.pl

- Singapore, 7.-9.3.2007, APAIE (Asia Pacific Assiociation for International Education)
”Asia-Pacific Renaissance of Higher Education”; APAIE-järjestön asiantuntijakonferenssi ja siihen kytkeytyvä näyttely
http://www.apaie.org

- Hongkong, 31.3.-1.4.2007, EHEF
EU-maiden konsulaattien organisoima tapahtuma Hongkongin pääkirjastossa, jossa eurooppalainen korkeakoulutus esittäytyy. Kohderyhmänä maisterin ja tohtorin koulutusta sekä myös kandidaatin koulutusta etsivät.
http://www.ehef-hk.org

- Ukraina, Kiova, 20.-21.4.2007, Ukrainian International Education Fair (UIEF)
Opiskelijamessut, joiden yhteyteen järjestetään suurlähetystössä kontaktitilaisuus korkeakouluväelle.
http://dteducation.com/en/

- Berliini, Saksa, 11.-12.5.2007, Study World (järjestää ICWE)
Kansainvälisiä opintoja suunnitteleville lukiolaisille, opiskelijoille, jatko-opinnoista kiinnostuville ja korkeakouluväelle kohdennettu kansainvälinen messu, johon CIMO/Suomi osallistuu yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.
http://www.studyworld2007.com/english/index.php

CIMOn tieto- ja neuvontapalveluiden uudet yhteystiedot

Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO

CIMO muutti vuodenvaihteessa uusiin toimitiloihin Hakaniemen torin toiselle laidalle Opetushallituksen virastorakennuksen peruskorjauksen ajaksi. Tässä yhteydessä myös CIMOn tieto- ja neuvontapalvelujen yhteystiedot ja aukioloajat kävivät läpi pienen remontin.

Tietopalvelumme uudet tilat sijaitsevat osoitteessa Säästöpankinranta 2 A (3. krs); aukioloajat ovat maanantaista keskiviikkoon kello 13.00–16.00. Tietopalvelun päivystäjä on tuolloin paikalla ja neuvoo asiakkaita ilman eri ajanvarausta esim. ulkomailla opiskelusta, CIMOn työharjoitteluohjelmista, vapaaehtoistyömahdollisuuksista ulkomailla taikka muista kansainvälistymisvaihtoehdoista. Tietopalvelun käsikirjastoaineisto sekä Internet-yhteydet ovat asiakkaiden vapaasti käytettävissä.

Ryhmävierailut, kuten esim. opinto-ohjaajien vetämien abiryhmien lyhyet käynnit, ovat edelleenkin mahdollisia. Toivomme kuitenkin, että ryhmävierailuista sovitaan hyvissä ajoin etukäteen, mieluiten vähintään kaksi viikkoa ennen suunniteltua ajankohtaa.

Neuvontapuhelimemme palvelee uudessa numerossa 020 690 501 maanantaista torstaihin vain iltapäivisin kello 13.00-16.00.

Sähköpostitse meidät tavoittaa edelleen vanhasta tutusta osoitteesta cimoinfo@cimo.fi

Tervetuloa!

CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
- tietopalvelu: Säästöpankinranta 2 A (3. krs), 00530 Helsinki
(ma–ke klo 13–16)
- neuvontapuhelin: 020690 501 (ma–to klo 13–16)
- ulkomailta: +358 1080 6767
- sähköposti: cimoinfo@cimo.fi