Nuorten työpajat kansainvälistyvät

Nuorten työpajat Kotkassa, Virolahdella, Haminassa ja Pyhtäällä muodostavat Rannikkopajat-yhteisön, joka on lähettänyt jo kahdeksan nuorta työharjoitteluun ulkomaille. Nuoria kansainvälistymishankkeet kiinnostavat ja ne koetaan tärkeiksi investoinneiksi tulevaisuuteen. Yksi mukaan päässeistä on pukuompelija Mari Nykänen, joka työskenteli kaksi kuukautta pienessä kodintekstiiliyrityksessä Viron Viljandissa keväällä 2006.

Nykänen huomasi työvoimatoimistossa esitteen kansainvälistymis-mahdollisuuksista ja otti jo samana päivänä yhteyttä Kotkan työpajaan, jonka kautta harjoittelupaikkaa saattoi hakea. Haastattelun jälkeen hän sai paikan tekstiilipajalta ja alkoi suunnitella työjaksoa ulkomailla. Nykänen uskoi, että työskentely ulkomailla täydentäisi hänen omia opintojaan sekä valmentaisi häntä työelämään. Harjoittelun hyvät ja huonot puolet piti kuitenkin punnita tarkkaan. ”Ensin kaksi kuukautta tuntui pitkältä ajalta, mutta näin jälkeenpäin katsottuna harjoittelu olisi voinut kestää kauemminkin”, Nykänen kertoo.

Aluksi Nykästä mietitytti, pärjäisikö hän yksin oudossa maassa ja vieraalla kielellä. Paja järjesti kuitenkin kieli- ja kulttuurivalmennusta ennen matkaa, ja etukäteen tehty kuvasanakirja tekstiilialan termeistä ja käytetyimmistä työkaluista auttoi. Nykäsen täytyi myös tehdä yksityiskohtainen suunnitelma vaihtoajasta budjetteineen. Hänelle nimettiin etukäteen Virossa oma tutor, joka auttoi hänet alkuun ja jolta pystyi kysymään neuvoja aina tiukan paikan tullen. Työnantaja tuli tutuksi jo muutamaa kuukautta ennen vaihtoa, mikä teki lähdöstä helpomman.

Vahva turvaverkko ympärillä koko ajan

Rannikkopajojen työpajasuunnittelija Juha Ensolan mukaan harjoittelun rakenne on mietitty tarkkaan ja ongelmat ennakoitu. Nykänen kiitteleekin järjestelyjä ja turvaverkkoa ympärillään: työpaja järjesti matkat, majoituksen ja etukäteisvalmennuksen. Nuorten ohjaajat tekevät kohdemaihin myös valmistavat vierailut ja varmistavat, että paikka on sopiva vaihtoon.

Vaihdon aikana nuoret lähettävät ohjaajilleen Suomeen viikoittaisen raportin, ja ohjaaja vierailee harjoittelun aikana nuoren luona. Sekä Nykäsen että Ensolan mukaan vierailu on tärkeä: se antaa nuorelle mahdollisuuden kertoa tuoreeltaan kokemuksistaan ja mahdollisista ongelmista sekä näyttää pärjäämisensä paikan päällä. Projektin rahoitus mahdollistaa tämän tärkeän vierailun. Matkan jälkeen nuori kirjoittaa jälkiraportin ja tekee harjoitteluajastaan portfolion valokuvineen sekä kertoo muille työpajanuorille kokemuksistaan.

Paljon kokemuksia lyhyessä ajassa

Suurimman osan ajastaan Virossa Nykänen oli töissä yrityksen työpajassa ja valmisti muun muassa pyyhkeitä, pöytäliinoja, patalappuja ja tilkkutäkin. Hän teki myös esillepanoja myymälässä sekä yllätti muutamat suomalaiset turistit palvelemalla heitä suomeksi.

Jakson aikana ei varsinaista opetusta ollut, työ opittiin käytännössä. Työohjeet annettiin viroksi ja tarpeen tullen käytettiin myös suomea, englantia ja elekieltä. Työskentely Virossa sytytti Nykäsessä kipinän kieltenopiskeluun ja antoi itseluottamusta käyttää vierasta kieltä.

Nykänen yllättyi huomatessaan, että Virossa käytettiin paljon erilaisia materiaaleja ja tekniikoita kuin Suomessa. Vaihdossa tehdyt työt täydensivätkin hyvin hänen taitojaan: lyhyessä ajassa karttui uskomaton määrä työkokemusta. Nykänen oppi uusia työtapoja ja kiinnitti erityisesti huomiota sikäläiseen tapaan käyttää pienimmätkin tilkut hyväksi – mitään ei saanut heittää pois. Materiaalia tilkkutöihin haettiin kirpputoreilta ja liituna käytettiin vanhaa saippuapalaa, joka on helppo pestä kankaasta pois – niksi, jota Nykänen hyödyntää vieläkin. Nykyään hän kiinnittää työssään enemmän huomiota kankaiden kierrättämiseen ja tilkkujen hyödyntämiseen.

Vaihto auttoi Nykästä arvostamaan Suomen oloja. ”Hämmästyin ensin kovasti, kun huomasin, että Virossa työtilat olivat paljon pienemmät kuin Suomessa ja ompelukoneet ja silitysraudat vanhempia.” Harjoittelun aikana hän myös pani merkille, miten paljon enemmän käsillä tekemistä kunnioitetaan Virossa Suomeen verrattuna.


Mari Nykäsen harjoittelupaikassa valmistettiin erilaisia kodintekstiilejä. Yritykseen kuului myös pieni kauppa. Kuva: Mari Nykänen

Työssäoppiminen ulkomailla on merkittävä panostus tulevaisuuteen

Harjoittelun jälkeen Nykänen ei enää tunne pelkäävänsä hankalia tilanteita tai uusien ihmisten kohtaamista. ”Matkalle kannattaa lähteä avoimin mielin, eikä jäädä epäröimään pärjääkö vai ei. Epäröinti vie paljon voimia ja jotain pois lähtemisen ilosta. Ota vaan kaikki vastaan mitä tulee!”

Vaihdossa pääsee katsomaan omaa elämää ulkopuolisen silmin ja tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyvät. Ensolan ja Nykäsen mukaan harjoittelujakso ulkomailla antaa nuorelle ennen kaikkea itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihinsä. Nuoren on hoidettava oma budjettinsa ja pärjättävä vieraalla kielellä oudossa ympäristössä. Työskentely ulkomailla toimii myös nuoren elämässä aikana, jolloin he tosissaan miettivät mitä haluavat tulevaisuudellaan tehdä. Jakso valmentaa itsenäisyyteen niin työelämässä kuin muutenkin. Tällä hetkellä Nykänen toimii apuohjaajana Kotkan työpajassa ja välittää Virossa oppimiaan työtapoja pajan nuorille.

Ohjaajilta jaksot ulkomailla vaativat tietenkin hieman normaalia enemmän töitä – hakemusten tekoa ja rahoituksen suunnittelua – mutta Ensolan mielestä työ on sen arvoista. Työpajat pystyvät näin tarjoamaan tärkeitä kansainvälistymiskokemuksia nuorille, ja nuorten hyvät kokemukset kannustavat hakemaan rahoitusta yhä uudelleen ja uudelleen. ”Opin harjoittelun aikana enemmän kuin uskalsin odottaakaan”, Nykänen summaa kokemuksensa.