Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa

1/2008 3.4.2008 - TEEMANA NUORET LIIKKEELLE! NÄKÖKULMIA ARKIOPPIMISEEN

Pääkirjoitus: Arjen opetukset

Ulla Ekberg
Johtaja / CIMO

Suomessa on hieno koululaitos ja oppimistulokset jatkuvasti maailman huippua. Tätä saavutaan ihmettelemään eri puolilta maailmaa. Hyvätasoinen koulutus on tasa-arvoisesti kaikkien ulottuvilla. Suomessa koulutus on myös edelleen sosiaalisen nousun väylä.

Kouluoppi ei kuitenkaan kaikille maistu. Nyt etsitään melkein ikäpolven suuruista joukkoa, jonka uskotaan olevan syrjäytynyt. EU:n Elinikäisen oppimisen ohjelman lanseeraustilaisuudessa SITRAn yliasiamies Esko Aho totesi, että meillä on elinkeinoelämässä korkeassa asemassa olevia henkilöitä, joiden koulumenestykselle ei ole hurraamista.

Onneksi on havahduttu huomaamaan, että myös arjen askareissa ja erilaisten harrastusten parissa voi oppia elämän kannalta erittäin hyödyllisiä asioita. On myös alettu miettiä, miten tämän kaiken voisi saada jotenkin kirjattua ja hyväksiluettua.

EU:n koulutus ja nuoriso-ohjelmat ovat tukemassa tällaista arkioppimista. Meillä on runsaasti tapauksia, joissa yhteiseurooppalainen hanke on ollut aivan käänteentekevä kokemus nuoren elämänhallinnassa.

Onneksi saan olla paljon tekemisissä nuorten, koululaisten ja opiskelijoiden järjestöjen kanssa. Se on aina suuri ilo. Järjestötoiminnan kautta kasvaa osaavaa, vastuuntuntoista ja taitavaa uutta polvea päättäjiksemme.

Eläköön arjessa oppiminen!



PS. Sivistyspoliittinen ministerityöryhmä päätti 28.3. kokouksessaan, ettei CIMOa liitetä osaksi Opetushallitusta. CIMOssa päätös otettiin tyydytyksellä vastaan. Uskomme, että yhteistyössä Opetushallituksen kanssa pystymme tukemaan suomalaisen koulutuksen kansainvälistä kehittämistä hyvin.

Haluan lämpimästi kiittää niitä sidosryhmiämme, jotka lausunnoillaan edesauttoivat päätöksen syntyä. Kiitos!



Oppimisen monet kasvot

Tomi Kiilakoski, tutkija / Tampereen yliopisto

Kasvatuksen maailma on muutoksessa – nuoret oppivat elämässään tarpeellisia taitoja yhä useammin myös muualla kuin koulussa. Miten eroavat toisistaan formaali, non-formaali ja informaali oppiminen? Ja millaisia oppimisen areenoja koululuokan ulkopuolella sitten avautuu? Tutkija Tomi Kiilakoski raottaa Campuksen lukijoille oppimisen monia muotoja.

On asioita, joita emme vielä osaa. On asioita, jotka joudumme unohtamaan. Toisia asioita emme näe opettelun arvoiseksi. Joihinkin asioihin emme tajua kiinnittää huomiota. Kykymme oppia säätelee, missä määrin osaamme erottaa nämä asiat toisistaan.

Kasvatuksen maailma on muotoutumassa uudenlaiseksi. Perinteisten kasvattajien, vanhempien ja koulun, merkitys on vähentynyt. Aiemmin koululla oli yksinoikeus oppimiseen, nyttemmin monet muut kasvattajat ovat vallanneet alaa, joka sille aiemmin kuului. Koulun tilalle ja oheen on muodostunut joukko oppimisen areenoita, joilla monet merkitykselliset taidot opitaan.

Oppimisessa yksilö jäsentää maailmaansa oman toimintansa kannalta mielekkäiksi osasiksi. Keskeisimpiä haasteita nykyelämässä on saada muuttuvista ympäristöistä selkoa ja kyetä elämään niissä omaa hyvää elämäänsä. Tietoa, informaatiota ja suoranaista hälyä on tarjolla sieltä sun täältä. Yhä useammat tiedon kanavat ovat tarjolla yhä nuoremmille. Nuorten maailmaan tunkeutuu yhä uusia toimijoita. On korostettu, että lisääntyneen tiedon takia oppimista ei voi rajoittaa vain yhteen paikkaan. Tämä on herätellyt kysymään, kuinka monin tavoin opimme.

Oppimisen lajit

Oppiminen on perustava inhimillinen toiminto. Opimme koko ajan ja läpi elämämme sekä ihmisyksilöinä että lajina. Pahinkaan hirmuhallitsija ei kykene lopettamaan ihmisten oppimista. Osa oppimisesta on tiukan kontrolloitua, osa pikemmin muun toiminnan ohella syntynyt hauska sivutuote.

Usein oppimisesta puhutaan ikäänkuin sitä tapahtuisi vain koulutusjärjestelmän puitteissa. Koulutusjärjestelmä ulottuu esikoulusta yliopistoihin. Näissä paikoissa tapahtuvaa oppimista kutsutaan formaaliksi oppimiseksi. Sujuvampi suomenkielinen ilmaus on muodollinen oppiminen. Sana kiinnittää huomiota siihen, että oppimisen muoto ja usein sisältökin on tarkoin rajattu. Oppiminen nojautuu ennaltalaadittuun opetussuunnitelmaan. Sille on luonteenomaista, että se on sidottu aikaan ja paikkaan. Oppimista säätelee ennalta-asetettu arvojärjestys. Opettajilla on enemmän valtaa kuin oppilailla. Oppinen tunnustetaan usein todistuksella, jossa määritellään, mitä ja minkälaisin arvosanoin on opittu.

Muodollisen koulutuksen ulkopuolella on paljon toimintaa, joka on organisoitua. Työpaikkakoulutus, seurakunnan isosien koulutus ja järjestöjen koulutus ovat esimerkkejä non-formaalista eli epämuodollisesta oppimisesta. Toisinaan saatetaan puhua kansalaisoppimisesta. Tälle oppimisen lajille on luonteenomaista, että se on järjestettyä toimintaa, jossa ei useinkaan jaeta todistuksia. Opetussuunnitelma on väljä. Siinä tähdätään jonkin tietyn toiminnan oppimiseen. Usein painopiste on koululaitosta enemmän jonkin taidon oppimisessa.

Näiden kahden järjestetyn toiminnan ulkopuolella on informaali oppiminen eli arkipäivän oppiminen. Toisinaan puhutaan myös satunnaisoppimisesta. Tällöin oppiminen tapahtuu usein huomaamattomasti, jonkin toisen toiminnan tuotteena. Tietokonepelejä pelatessa tulee oppineeksi englantia. Urheiluseurassa oppii ryhmätaitoja. Toisinaan väitetään, että nyky-yhteiskunnassa oppimista on entistä hankalampi kontrolloida. Ei voida ennaltakäsin määrittää, minkälainen oppiminen on tärkeätä. Sivutuotteena syntyneet taidot nousevatkin suureen asemaan.

Oppimisen kirjo

Monet kriitikot ovat arvostelleet kouluoppimista. Heidän mukaansa se on usein tehotonta. Totta onkin, että koulun ulkopuolella oppimisessa ihmisillä on monesti suurempi motivaatio. Motivaation myötä oppimistulokset paranevat.

Koulun ulkopuolisen oppimisen paikkoja on lukemattomia. Ne ulottuvat populaarikulttuurista tietoverkkoihin, virtuaalisesta kanssakäymisestä kasvokkaisiin yhteistyöprojekteihin.

Monet arkipäiväiset toiminnot opettavat ihmisiä. Tv-ohjelmat, elokuvat, tietokonepelit ja muut kulttuurituotteet opettavat ihmisille paitsi tietoja ja taitoja, myös siirtävät asenteita ja arvostuksia. On väitetty, että esimerkiksi monikulttuurisuuden suhteen elokuvat ja tv kasvattavat nykynuorisoa kaikkein eniten. Monikaan ei tunne lähipiirissään aasilaistaustaisia nuoria tai arabeja, mutta näkee heitä viikottain televisiossa. Nämä roolimallit kasvattavat ja muokkaavat näkemyksiä.

Tietoverkot muodostavat keskeisen ympäristön, jossa eri asioita opitaan. Niissä on vertaistukiryhmiä, joissa voi oppia parantumaan seksuaalisesta ahdistelusta kärsityistä vaivoista, saamaan tukea omalle minuudelleen tai rakentamaan pommin. Etenkin nuorille tietoverkko muodostaa ehtymättömän oppimisen paikan, sekä hyvässä että pahassa.

Erityisen tärkeän oppimisen areenan muodostavat erilaiset yhteistoiminnan muodot, joissa on mahdollisuus toimia saman ikäryhmän kanssa keskenään. Koulun edustaman kurin ja kontrollin ulkopuolella aukeaa laaja kulttuurinen maisema, jossa on mahdollista kokeilla erilaisia identiteettejä ja suhtautumistapoja. Erityisesti itselle vieraiden kulttuurien kohtaaminen on nähty keskeiseksi. Tämän tuottama oppiminen menee syvälle omien uskomusten rakenteisiin. Se pakottaa kysymään, mitkä toimintamallit omassa kulttuurissamme ovat hyviä ja mitä ehkä kannattaisi muuttaa.

Nyky-yhteiskunnassa kansalaisuus edellyttää yhteistyötaitoja, halua liikkua monissa ympäristöissä sekä kykyä reagoida muutokseen. Tämän takia myös oppimisen ympäristöjen tulisi monipuolistua. Luokkahuonetta tarvitaan, mutta sen ulkopuolinen maailma muotoutuu yhä keskeisemmäksi oppimisen tyyssijaksi.

Tomi Kiilakoski on tutkinut nuorten osallisuutta, kriittistä kasvatusta sekä kulttuurifilosofiaa sekä kouluttanut opettajia ja yhteisöpedagogeja. Hän ei lakkaa hämmästelemästä oppimisen rikkautta eikä sitä, kuinka monin tavoin ihmiset kasvattavat toisiaan ja itseään.


Arkipäivän oppiminen ja cv

Koulunpenkkiä kuluttamalla saadusta opista palkitaan todistuksella, jossa määritellään oppimisen aiheet ja arvosanat. Harrastusten ja tekemisen myötä karttuneita taitoja on sen sijaan vaikeampi todistaa. Vai onko?

Nuorten Akatemia tarjoaa kaikkien yli 13-vuotiaiden harrastus- ja vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien nuorten käyttöön Harrastustoiminnan opintokirjan, johon kirjataan toiminnasta saatuja tietoja ja taitoja. Nuoria kannustetaan oppimaan tekemällä, osallistumalla ja olemalla aktiivinen, sillä harrastus- ja vapaaehtoistoiminnasta karttuneet taidot ovat hyödyksi sekä työelämässä että elämässä yleensä. Merkinnän antaa täysi-ikäinen ihminen, joka tuntee nuoren toiminnan. Merkintöjä annetaan mm. säännöllisestä harrastustoiminnasta, luottamus- ja vastuutehtävistä, valmentajana toimimisesta, projekti- ja työpajatoiminnasta, erilaisista kursseista ja myös kansainvälisestä toiminnasta.

Kansainvälisyys on keskeistä myös Europassissa, jonka perusajatuksena on auttaa opiskelijoita ja työntekijöitä osoittamaan osaamistaan kaikissa EU- ja ETA-maissa. Europassin ytimenä on ansioluettelo, jonka osaaja täyttää itse. Muodollisen koulutuksen lisäksi ansioluetteloon kirjataan sellaisia henkilökohtaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat karttuneet uran tai elämän aikana, mutta joista ei välttämättä ole olemassa todistusta. Ansioluetteloon voi liittää muita Europassi-asiakirjoja, mm. kielipassin, jossa asianomainen arvioi kielitaitoaan kuusiportaisella taitotasoasteikolla.

Saksalainen SALTO-koulutuskeskus on kehittänyt Euroopan komission tukeman Youthpassin, jonka tarkoituksena on toimia todistuksena osallistumisesta EU:n Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman ryhmätapaamisiin, eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun ja koulutuksiin. Muut alaohjelmat otetaan mukaan myöhemmin. Youthpassin tavoitteena on tukea koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen tunnustamista sekä oppimiskokemusten löytämistä komission määrittelemiä elinikäisen oppimisen avainosaamisalueita apuna käyttäen.

Tarkempaa tietoa löytyy verkkosivuilta:

Harrastustoiminnan opintokirja: http://www.nuortenakatemia.fi/

Youthpass: http://www.youthpass.eu/en/youthpass/

Europassi: http://www.oph.fi/europassi/

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO



Mitä kansainvälisissä ryhmätapaamisissa oppii…

Teksti: Hilma Ruokolainen, ohjelma-asiantuntija / CIMO

… ihmisten erilaisuudesta

"Aikatauluista olis voinu pitää kiinni tarkemmin. Tuntui epäreilulta, kun meidän piti aina olla ajallaan paikalla, mutta ranskalaiset saattoi tulla 15 minuuttia myöhässä. Jos sovitaan jostain ajasta niin kaikkien pitäis pitää siitä kiinni. Ranskalaiset ei siis osaa kattoo kelloo."

”Urheilumuodot ovat erilaisia eikä niillä ole saunaa, kun siellä on jo muutenkin kuuma.”

…erilaisuuden ymmärtämisestä

”Vaihto toi mukanaan paljon englanniksi puhumista, mistä olen erittäin kiitollinen. Melkein sen takia tähän lähdinkin mukaan, että saan puhua sitä. Harjoitus on nimittäin aina tarpeen. Ja minusta tuntuu, että se myös kasvatti ainakin vähän siinä asiassa, että piti kuunnella niitten toistenkin mielipiteitä ja ajatuksia näissä ryhmätehtävissä. Ja jospa tulisi paremmin myös toimeen nykyään erilaisten ihmisten kanssa, tai ulkomaalaisten kanssa. Jos niitä vaikka ymmärtäisi vähän paremmin.”

”Joka paikassa näkyi se, että paikalliset eivät ole tottuneet näkemään vammaisia, pyörätuoli herätti niin suurta ihmetystä, että oli mennä oluet rinnuksille, kun kuljimme terassien ohi.”

…suosituimmista urheilulajeista

- Suomi: jalkapallo, jääkiekko, pesäpallo, sähly, hiihto, laskettelu
- Tšekki: jalkapallo, skeittaus, sähly, ringo
- Belgia: jalkapallo, pyöräily, uinti
- Unkari: bodaus, jalkapallo, vesipoolo, melonta
- Saksa: jalkapallo, tennis, pyöräily, laskettelu, koripallo

…nuorisomuodista

”Suomalaiset pukeutuvat ehkä sporttisemmin kuin muualla. Nuorten perusvaatetukseen kuuluu kaikissa maissa farkut, t-paita ja tennarit. Hiustyyleissä eroa taas oli havaittavissa jonkin verran. Suomalaiset ja belgialaiset panostavat hiuksiinsa muita enemmän. He käyvät useammin parturissa ja värjäävät hiuksiaan useammin. Suomalaiset pojat suosivat enemmän pitkiä hiustyylejä kuin muiden maiden pojat. Belgiassa punaiset hiukset ovat in, Saksassa taas ruskeat, Suomessa ruskeat tai mustat, Tšekissä blondit tai ruskeat ja Unkarissa blondit. Nuorten lempikauppoja olivat H&M joka maassa samoin kuin merkeistä Puma ja Adidas.”

…ihmisten samanlaisuudesta

”Ilahduttavaa oli huomata, että pystyn kommunikoimaan erittäin hyvin englanniksi ja huomata ihmisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia niin Suomessa kuin Tšekeissäkin. Se jollain tavalla auttoi minua ymmärtämään paremmin käsitettä yhtenäisestä Euroopasta.”

"Oli jännä huomata, että ei nää ranskalaiset nuoret oikeestaan oo yhtään erilaisia kuin me suomalaisetkaan. Paitsi että ne ehkä laulaa ja hoilaa enemmän. Mutta loppujen lopuksi ne on ihan samanlaisia nuoria kuin mekin."

”--- oli kiva huomata miten samanlaista kuitenkin on vaikka Unkarissa. Eroavaisuuksia löytyi, mutta yllättävän paljon samaakin. Oli kiva huomata, miten samanlainen huumorintaju kuitenkin on tuolla jossain muualla mitä täällä. Ja vaateasiatkin oli hyvin samankaltaiset. Eroavaisuuksista jäi päällimmäiseksi mieleen ne kun jossain sai ostaa alkoholia ja tupakkaa nuorempana kuin täällä. Musiikki oli suht samanlaista, tai tiedettiin samoja bändejä ja näitä.”


Lainaukset on poimittu vuoden 2006 lopussa päättyneen EU:n Nuoriso-ohjelman ryhmätapaamisten loppuraporteista. Vuoden 2007 alusta käynnistyi EU:n uusi nuorisotoimintaohjelma Youth in Action, josta saa lisätietoa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/youth-in-action/youth-in-action.htx.



Nuorten työpajat kansainvälistyvät

Teksti: Leena Balme, viestinnän suunnittelija / CIMO

Nuorten työpajat Kotkassa, Virolahdella, Haminassa ja Pyhtäällä muodostavat Rannikkopajat-yhteisön, joka on lähettänyt jo kahdeksan nuorta työharjoitteluun ulkomaille. Nuoria kansainvälistymishankkeet kiinnostavat ja ne koetaan tärkeiksi investoinneiksi tulevaisuuteen. Yksi mukaan päässeistä on pukuompelija Mari Nykänen, joka työskenteli kaksi kuukautta pienessä kodintekstiiliyrityksessä Viron Viljandissa keväällä 2006.

Nykänen huomasi työvoimatoimistossa esitteen kansainvälistymismahdollisuuksista ja otti jo samana päivänä yhteyttä Kotkan työpajaan, jonka kautta harjoittelupaikkaa saattoi hakea. Haastattelun jälkeen hän sai paikan tekstiilipajalta ja alkoi suunnitella työjaksoa ulkomailla. Nykänen uskoi, että työskentely ulkomailla täydentäisi hänen omia opintojaan sekä valmentaisi häntä työelämään. Harjoittelun hyvät ja huonot puolet piti kuitenkin punnita tarkkaan. ”Ensin kaksi kuukautta tuntui pitkältä ajalta, mutta näin jälkeenpäin katsottuna harjoittelu olisi voinut kestää kauemminkin”, Nykänen kertoo.

Aluksi Nykästä mietitytti, pärjäisikö hän yksin oudossa maassa ja vieraalla kielellä. Paja järjesti kuitenkin kieli- ja kulttuurivalmennusta ennen matkaa, ja etukäteen tehty kuvasanakirja tekstiilialan termeistä ja käytetyimmistä työkaluista auttoi. Nykäsen täytyi myös tehdä yksityiskohtainen suunnitelma vaihtoajasta budjetteineen. Hänelle nimettiin etukäteen Virossa oma tutor, joka auttoi hänet alkuun ja jolta pystyi kysymään neuvoja aina tiukan paikan tullen. Työnantaja tuli tutuksi jo muutamaa kuukautta ennen vaihtoa, mikä teki lähdöstä helpomman.

Vahva turvaverkko ympärillä koko ajan

Rannikkopajojen työpajasuunnittelija Juha Ensolan mukaan harjoittelun rakenne on mietitty tarkkaan ja ongelmat ennakoitu. Nykänen kiitteleekin järjestelyjä ja turvaverkkoa ympärillään: työpaja järjesti matkat, majoituksen ja etukäteisvalmennuksen. Nuorten ohjaajat tekevät kohdemaihin myös valmistavat vierailut ja varmistavat, että paikka on sopiva vaihtoon.

Vaihdon aikana nuoret lähettävät ohjaajilleen Suomeen viikoittaisen raportin, ja ohjaaja vierailee harjoittelun aikana nuoren luona. Sekä Nykäsen että Ensolan mukaan vierailu on tärkeä: se antaa nuorelle mahdollisuuden kertoa tuoreeltaan kokemuksistaan ja mahdollisista ongelmista sekä näyttää pärjäämisensä paikan päällä. Projektin rahoitus mahdollistaa tämän tärkeän vierailun. Matkan jälkeen nuori kirjoittaa jälkiraportin ja tekee harjoitteluajastaan portfolion valokuvineen sekä kertoo muille työpajanuorille kokemuksistaan.

Paljon kokemuksia lyhyessä ajassa

Suurimman osan ajastaan Virossa Nykänen oli töissä yrityksen työpajassa ja valmisti muun muassa pyyhkeitä, pöytäliinoja, patalappuja ja tilkkutäkin. Hän teki myös esillepanoja myymälässä sekä yllätti muutamat suomalaiset turistit palvelemalla heitä suomeksi.

Jakson aikana ei varsinaista opetusta ollut, työ opittiin käytännössä. Työohjeet annettiin viroksi ja tarpeen tullen käytettiin myös suomea, englantia ja elekieltä. Työskentely Virossa sytytti Nykäsessä kipinän kieltenopiskeluun ja antoi itseluottamusta käyttää vierasta kieltä.

Nykänen yllättyi huomatessaan, että Virossa käytettiin paljon erilaisia materiaaleja ja tekniikoita kuin Suomessa. Vaihdossa tehdyt työt täydensivätkin hyvin hänen taitojaan: lyhyessä ajassa karttui uskomaton määrä työkokemusta. Nykänen oppi uusia työtapoja ja kiinnitti erityisesti huomiota sikäläiseen tapaan käyttää pienimmätkin tilkut hyväksi – mitään ei saanut heittää pois. Materiaalia tilkkutöihin haettiin kirpputoreilta ja liituna käytettiin vanhaa saippuapalaa, joka on helppo pestä kankaasta pois – niksi, jota Nykänen hyödyntää vieläkin. Nykyään hän kiinnittää työssään enemmän huomiota kankaiden kierrättämiseen ja tilkkujen hyödyntämiseen.

Vaihto auttoi Nykästä arvostamaan Suomen oloja. ”Hämmästyin ensin kovasti, kun huomasin, että Virossa työtilat olivat paljon pienemmät kuin Suomessa ja ompelukoneet ja silitysraudat vanhempia.” Harjoittelun aikana hän myös pani merkille, miten paljon enemmän käsillä tekemistä kunnioitetaan Virossa Suomeen verrattuna.

Työssäoppiminen ulkomailla on merkittävä panostus tulevaisuuteen

Harjoittelun jälkeen Nykänen ei enää tunne pelkäävänsä hankalia tilanteita tai uusien ihmisten kohtaamista. ”Matkalle kannattaa lähteä avoimin mielin, eikä jäädä epäröimään pärjääkö vai ei. Epäröinti vie paljon voimia ja jotain pois lähtemisen ilosta. Ota vaan kaikki vastaan mitä tulee!”

Vaihdossa pääsee katsomaan omaa elämää ulkopuolisen silmin ja tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyvät. Ensolan ja Nykäsen mukaan harjoittelujakso ulkomailla antaa nuorelle ennen kaikkea itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihinsä. Nuoren on hoidettava oma budjettinsa ja pärjättävä vieraalla kielellä oudossa ympäristössä. Työskentely ulkomailla toimii myös nuoren elämässä aikana, jolloin he tosissaan miettivät mitä haluavat tulevaisuudellaan tehdä. Jakso valmentaa itsenäisyyteen niin työelämässä kuin muutenkin. Tällä hetkellä Nykänen toimii apuohjaajana Kotkan työpajassa ja välittää Virossa oppimiaan työtapoja pajan nuorille.

Ohjaajilta jaksot ulkomailla vaativat tietenkin hieman normaalia enemmän töitä – hakemusten tekoa ja rahoituksen suunnittelua – mutta Ensolan mielestä työ on sen arvoista. Työpajat pystyvät näin tarjoamaan tärkeitä kansainvälistymiskokemuksia nuorille, ja nuorten hyvät kokemukset kannustavat hakemaan rahoitusta yhä uudelleen ja uudelleen. ”Opin harjoittelun aikana enemmän kuin uskalsin odottaakaan”, Nykänen summaa kokemuksensa.


Mitä työpajoissa tapahtuu?

Nuorten työpajoissa nuoret toimivat työharjoittelijoina, opiskelijoina, työssäoppijoina tai kuukausipalkkaisina työntekijöinä. 18–25-vuotiaille suunnattuja nuorten työpajoja on Suomessa noin 250 ja nuoria niissä noin 10000–12000. Pajatoimintaan pääsee mukaan työvoimatoimistojen kautta. Pajoissa nuoret kartuttavat työkokemustaan ja saavat opastusta tulevaisuutensa suunnitteluun. Yleensä työpajanuorilla on takanaan peruskoulu, ehkä myös opiskeluja ammattikoulussa tai muutama työsuhde.

Rannikkopajoissa toimivat mm. taide- ja mediapaja sekä keittiö-, atk- ja tekstiilipaja. Rannikkopajojen nuorista 60–80 % saa töitä tai lähtee opiskelemaan työpajavuotensa jälkeen. Pajojen yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa on viime aikoina parantunut, mikä osaltaan tekee oppilaitoksiin haun työpajassa työskentelyn jälkeen helpommaksi. Rannikkopajoihin otetaan syksyisin noin 150 nuorta – halukkaita olisi enemmänkin. Osittain EU:n Leonardo da Vinci -ohjelman (Elinikäisen oppimisen ohjelma) kautta rahoitetut kansainvälistymishankkeet ovat vieneet Rannikkopajojen nuoria jo Britanniaan ja Viroon, seuraava kohde on Lyypekki Saksassa.

Lisätietoja Leonardo da Vinci -ohjelmasta saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/elinikainen-oppiminen/leonardo-da-vinci.htx.



Viikin koululaiset rakentavat eurooppalaista ekotaloa

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Helsinkiläinen Viikin normaalikoulu on mukana EU-rahoitteisessa Comenius-hankkeessa, jossa eurooppalaiset koulut pohtivat yhdessä ympäristöystävällisen asumisen problematiikkaa. Vaikka mukana olevilla oppilailla ei vielä olekaan selkeää käsitystä siitä, millaisia maiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä teemaan liittyy, on kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta ehditty oppia jo yhtä ja toista.

Ympäristöasiat sopivat mainiosti vihreäksi miellettyyn Viikkiin. Home GREEN Home -hanketta koulussa koordinoiva biologian ja maantiedon opettaja Sirkka Staff kertoo teeman olevan ajankohtainen myös siksi, että Viikin normaalikoulu on hakenut ympäristösertifikaattia. Ekologiseen elämään ja kuluttamiseen liittyvien kysymysten pohtiminen yhdessä hankekumppanien kanssa tukee omalta osaltaan eko-kouluksi tavoittelevan oppilaitoksen toimintaa. EU-hanke käynnistyi belgialaisen koulun aloitteesta kolmisen vuotta sitten; suomalaisten lisäksi osallistujia on Italiasta, Portugalista, Sloveniasta, Unkarista ja Romaniasta.

Teema kiteytyy ekotaloksi

Hankkeeseen osallistuvat myös koulun toinen biologian ja maantiedon opettaja Eija Kujansuu sekä englannin opettaja Anna-Mari Mäkelä. Lisäksi osallisena on vaihtuva oppilasjoukko, tänä vuonna parikymmentä lukion 1. ja 2. luokilla olevaa nuorta.

Hankkeen päätuotteena on ekotalo, barbimittakaavaan rakennettu pienoismalli, josta jokainen osallistujamaa on saanut suunniteltavakseen yhden huoneen. Suomalaisten vastuulla on – yllätys, yllätys – talon sauna ja peseytymistilat. Suunnittelutyötä pohjustettiin muutaman minuutin mittaisella videolla, jossa haettiin mm. ympäristöystävällisintä tapaa saunan lämmittämiseen ja veden käyttöön. Videot esitellään muille osapuolille toukokuussa Sloveniassa, jossa järjestetään hankkeen päätöstilaisuus. Siellä myös aivan konkreettisesti liitetään ekotalon palaset yhteen.

Oppilaat Pinja Kajavuori, Viivi Seppänen, Siiri Lappalainen ja Linda Tuominen uskovat, että vielä varsin hajanaiset käsitykset siitä, mitä ympäristöystävällinen asuminen muissa maissa tarkoittaa ja missä mennään esimerkiksi kierrätysasioissa, alkavat nekin kunnolla hahmottua Sloveniassa.

Vierailuja ja oppilasvaihtoa

Hanke on näkynyt Viikin normaalikoulussa erityisesti oppilasvaihtojen ja muiden vierailujen aikana. Oppilaat saivat alkuvuodesta toimia isäntinä parillekymmenelle slovenialaisvieraalle, jotka majoitettiin perheisiin. Vieraat viipyivät Helsingissä viikon, jolloin ohjelmaa oli aamusta iltaan – yhteisiä koulutunteja suomalaisten oppilaiden kanssa, vieraille räätälöityjä tunteja mm. suomen kielen perusteista ja maantiedosta, retkiä Nuuksion luonnonsuojelualueelle sekä Arabian ja Fazerin tehtaille, erilaisia iltatilaisuuksia. Haasteellista oli se, että myös arki ja normaalit oppitunnit oli pidettävä käynnissä ainakin jollakin tasolla, vaikka läksyille ei aikaa riittänyt. ”Muu sosiaalinen elämä oli nollalukemissa, koska omia kavereita ei ehtinyt tavata kertaakaan”, summaa Tuominen.

Jotakin samantapaista on varmasti odotettavissa tulevalla Slovenian vierailulla, jonka aikana suomalaiset vuorostaan majoittuvat tuttujen slovenialaiskoululaisten koteihin. Kajavuori, Seppänen, Lappalainen ja Tuominen ovat sitä mieltä, että tiiviin viikon aikana toiseen ehtii tutustua hyvin. Slovenialaiset ovat osoittautuneet yllättävän samanlaisiksi suomalaisten kanssa: ”Helmiä ja sikoja” -elokuvaa katsoessa samat kohdat naurattivat sekä vieraita että isäntiä.

Kulttuurit kohtaavat

Onko hankkeen aikana opittu jotakin sellaista, mitä muuten ei koulussa oppisi? Oppilaat toteavat, että englannin kielen taito on vahvistunut – kun on toisen kanssa aamusta iltaan ja se on ainoa yhteinen kieli, puhuminen alkaa sujua kuin huomaamatta. Opettajilla on ollut samansuuntaisia kokemuksia: ”Oli hienoa havaita, että omalla englannintaidolla selviää, vaikka kielipääni ei koskaan kaksinen ole ollutkaan”, nauraa Kujansuu.

Siiri Lappalainen kiteyttää oppimansa taidoksi toimia erilaisten ihmisten kanssa. Oppilaat ja koko kolmivuotisen hankkeen mittaisella perspektiivillä asiaa tarkastelevat opettajat innostuvat pohtimaan niitä eroja, joita erimaalaisten toimintatavoissa näyttäisi olevan. ”Meillä tuijotetaan kelloa ja pidetään kiinni aikatauluista, tiedotetaan edeltä käsin minne ollaan menossa, missä tavataan ja milloin palataan takaisin. Belgialaiset ovat tässä samanlaisia suomalaisten kanssa. Sen sijaan italialaisilla on aivan toisenlainen ote asiaan – vieraat pakataan bussiin eikä kukaan tunnu tietävän, minne ollaan menossa ja milloin tullaan takaisin.”

Kujansuu ja Staff sijoittavat suomalaiset jonnekin välimaastoon pedanttisuuden ja vähän rennomman asioiden hoitamisen kartalla. ”Meillä panostetaan siihen, että saadaan oppilaat tekemään mahdollisimman paljon projektiin liittyvistä töistä. Joissakin maissa käytäntönä näyttää olevan se, että opettajat tekevät kaiken. Halutaan tehdä viimeisen päälle hienoa jälkeä ja opettajat ikään kuin varmistavat, että tavoitteeseen päästään.”

Oppilaat ovat havainneet erikoisen asian slovenialaisvieraistaan: ”Ne söivät kamalan vähän! Kursailu ei johtunut suomalaisesta ruuasta; vieraat kehuivat esimerkiksi kouluruokaamme paljon omaansa paremmaksi. Heidän mielestään täällä vain syödään koko ajan!”


Mikä on Comenius?

EU:n Elinikäisen oppimisen ohjelmaan (LLP) kuuluva Comenius tarjoaa kansainvälistymismahdollisuuksia kaikille kouluyhteisöön kuuluville – oppilaille, opettajille ja muulle opetushenkilöstölle. Ohjelma tukee oppilaitosten hankeyhteistyötä, yksilöllistä liikkuvuutta ja verkostoitumista. Kohderyhmänä ovat esi- ja peruskoulut, lukiot, toisen asteen ammatilliset oppilaitokset, erityiskoulut ja taiteen perusopetuksen oppilaitokset. Osa toiminnoista sopii myös korkeakouluille ja korkeakouluopiskelijoille.

Suomalaiset ovat olleet aktiivisia Comenius-osallistujia. Vuosittain suomalaiskouluja on ollut mukana n. 260 yhteistyöhankkeessa. Lisäksi nelisenkymmentä koulua elävöittää opetustaan ulkomaisella Comenius-apulaisopettajalla ja toistasataa suomalaisopettajaa osallistuu eurooppalaiselle täydennyskoulutuskurssille ohjelman tuella.

Vuodesta 2009 aletaan Comenius Regio -ohjelman avulla tukea koulutuksen alueellista yhteistyötä, ja vuodesta 2010 lähtien yksilöllistä oppilasliikkuvuutta, joka mahdollistaa koulujen yhteistyöhankkeisiin liittyvän oppilasvaihdon.

Comenius-ohjelman kansallinen toimisto on CIMO. Lisätietoa ohjelmasta löytyy CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi/comenius.



(Muisti)kuvia Budapestista

Teksti: Jyri Äärilä, opiskelija / Taideteollinen korkeakoulu

Taideteollisen korkeakoulun opiskelija Jyri Äärilä oli viime syksynä Erasmus-vaihdossa Unkarin taideakatemiassa Budapestissa. Kuvat ja otteet vaihtokuukausien aikana kirjoitetusta blogista kertovat tunnelmista ja merkityksellisistä hetkistä vieraassa maassa.

Opiskelin syksyllä 2007 Unkarin pääkaupungissa Budapestissa. TAIKin vaihtokoulukseni olin valinnut Unkarin Taideakatemian (engl. Hungarian Academy of Fine Arts). Varsinaiset opintoni käsittivät syventymisalueeni mukaisia mediaopintoja; ohessa opiskelin perinteistä mallipiirustusta ja siihen liittyen anatomiaa. Reissu Unkariin jäi kolmen kuukauden mittaiseksi, mutta oli onnistunut sekä opiskelullisesti että hienona elämyksenä.

Päätin matkalle lähtiessäni pitää päiväkirjaa blogin muodossa ja nyt reissun ollessa takanapäin, ajatukset, tunnelmat ja kuvat syksyisestä Budapestista ovat tallella. Olen poiminut otteita blogini päiväkirjamerkinnöistä. Enemmän kuin opiskelusta, ne kertovat ajatuksista ja tuntemuksista, merkityksellisistä hetkistä jotka eläminen toisessa maassa ja hieman toisenlaisessa kulttuurissa herättivät.

Otteita matkapäiväkirjasta

19.9.
Budapest on kuvaajan ja piirtäjän paratiisi. Jatkuvasti tapahtuu ja mielenkiintoisia yksityiskohtia riittää. Kuljen kamera kädessä ja otan kuvia minkä kerkeän. Jos malttaa hetkeksi pysähtyä, myös piirrettävää löytyy. Suomeen verrattuna kontrasteja on enemmän kaikessa. Ihmisiä on laidasta laitaan kuten myös rakennuksia. Kaduilla koirat kulkevat vapaina ja pölyä on enemmän kaikkialla. Se kertyy nurkkiin. Täällä kaikki ei ole siivouksen arvoista.

22.9.
Eilen lähdin kämppisten kera hämmästelemään Budapestin kiinalaisbasaaria. Paikan portilla kyltti kehotti jättämään kamerat, juomat, koirat ja aseet (!!?) ulkopuolelle. Join siis juomat, jätin koiran tolpalle, aseen narikkaan ja haikein mielin kameran reppuun. Paikka on peltihökkeleiden viidakko, jonka kujat on katettu. Vesi ei siis sada niskaan, mutta kuumalla kelillä paikka lienee helvetillisen kuuma.

Heti basaarin ensimetreillä totesimme, ettei paikasta luultavasti löydy yhtään ainutta uniikkia merkkituotetta. Yritin etsiä mitä tahansa paitaa jossa ei olisi jotakin logoa brodeerattuna. Unkarilaiset eivät myöskään tunnu tuntevan yksivärisiä vaatteita ja heitin menemään toiveeni löytää kuviottomia T-paitoja. Ainoa hankintani olivat Gilletten partakoneenterät, jotka olivat noin puolta halvempia kuin Suomessa. Jukkis löysi itselleen bootsit ja Arto Unkarin futismaajoukkueen huivin.

Emme juuri yrittäneet tinkiä vaikka luulen että kaikesta otetaan ylihintaa – etenkin turisteilta. Enimmäkseen basaari pursuaa merkkituotteiden kopioita joista jotkut saavat hupaisia ilmenemismuotoja: ”Eastpak” on vääntynyt muotoon “Eastwest” ja Superman-repussa komeilee Spiderman! Sääli että kuvaaminen oli kielletty!

25.9.
Pahin intoni juoksennella kaupungilla taittui ja sain opinnot jotenkin aluilleen. Menin eilen osastoni Intermedian briiffitilaisuuteen. Tosin sitä edelsi riitelyä portinvartijoiden kanssa, juoksentelua turhaan päärakennukselle ja sekavaa keskustelua kanslian tyyppien kanssa. Mutta pääsin siis lopulta Intermedian rakennukseen ja ohjaavan Erasmus-opettajan puheille. Nyt olen käyttänyt vuorokauden paikallisen suunnitelman tekemiseen ja odotan jännityksellä mitä opettaja tuumaa. Asiat alkavat luistaa toivotulla tavalla ja flunssakin hellittää. Kohta uskaltaudun lenkkeilemään Margit-saarelle.

5.10.
Tänään oli kertakaikkisen huono päivä. Huomasin kaupungilla kännykän kadonneen ja jouduin toteamaan sen vaihtaneen omistajaa. Siis mitä tästä opimme? – Budapestissa varoitellaan taskuvarkaista ja se on syytä ottaa tosissaan!

18.10.
Eilen tutustuttiin Intermedian opiskeluporukan kanssa Artpool-näyttelyyn. Valo- ja ääniteoksista koostuva näyttely taisi olla vaikuttavin yksittäinen taidepaketti tähän mennessä. Ja koska aina voi katsella lisää, lähdin maalauspuolen tyyppien mukana katsomaan taiteilijakommuunia, jossa oli avoimet ovet. Tehdastiloja oli muokattu työtiloiksi ja eri tyylisuuntien tekijät olivat majoittuneet omiksi ryhmäkunnikseen. Jokseenkin kaukana Budan puolella oleva paikka mainosti itseään nimellä ”Museé Schinkovich”.

2.11.
Marraskuu on alkanut mahtavilla syyspäivillä. Ilma on kirkas ja melko lämmin. Päivällä tarkenee ilman takkia ulkona. Innokkaimmat lenkkeilijät painelevat shortseissa ja t-paidassa. Taas vietetään jotain kansallista juhlapäivää joita täällä on hämmentävän paljon. Unkarilaiset ovat kansa, joka elää menneessä. Lähes kaikki paikat ovat suljettuja ja kaupunki tuntuu hiljaiselta.

8.11.
Viime viikonloppua väritti kavereiden yllätysvierailu Suomesta. – Ilmestyivät varoittamatta suoraan ovelle. Oli pakko tietysti näyttää Szimpla Kért -baari ja päivää myöhemmin tasata oloa esittelemällä Szechényin kylpylä. Kylpylän lämmin ulkoallas alkaa päästä oikeuksiinsa ilmojen viilennyttyä. Syksy on saapunut Budapestiin. Viime päivät ovat olleet sateisia ja kylmiä, ja sitä kummasti alkaa viihtyä sisätiloissa. Katselen lentolippuja, sillä opiskeluasiat vaativat palaamaan Suomeen jo vuodenvaihteeksi.

16.11.
Hämmästyttävästi huomaan yli kaksi kuukautta kuluneen ja Budapestin muuttuneen sateiseksi ja kylmäksi. Päivisin sataa vettä tai räntää ja mittari viivyttelee 5 asteen alapuolella. Olen suunnannut energiani opiskeluun ja kaupungin kuvaamiseen videolle.

29.11.
Talvi on saapunut kaupunkiin ja oleskeluani Budapestissa on jäljellä tasan 2 viikkoa. Lunta on satanut harvakseltaan ja aamuisin on pakkasta. Aurinko paistaa ja valo on ollut erikoisen terävää. Kuljen kameran kanssa. Yritän ehtiä museoihin, joissa en ole käynyt ja pohdin miten kuluttaa loppupäiviä. Opiskelut hoituvat, mutta kaikkia projekteja ei ehdi toteuttaa.

7.12.
Viimeinen viikonloppu Budapestissa alkaa rauhallisissa tunnelmissa. Opiskelut on hoidettu ja opintoviikot taskussa. Intermedian projekti on käytännön testaamista vaille valmis mutta hoidettu. Kyseisen blogin osoite löytyy linkeistä (intermediatingbudapest). Kuvia reissusta on yli tuhat ja videota jokunen tunti. Piirustuksia on hyvä kasa, joista murto-osa lähtee mukana Suomeen.

Jyri Äärilän blogi: http://openonlooker.wordpress.com



Venäjällä kaikki on mahdollista

Teksti: Sari Pohjola / CIMO

Saara Rautiainen opiskelee lääkäriksi ja Riku Toivola Venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi pietarilaisessa yliopistossa. Venäjällä he ovat oppineet, että mitä tahansa saattaa tapahtua, mutta siitä ei pidä hermostua ja periksi ei kannata antaa.

Venäläiset partiokaverit, rockbändit ja kansantanssiryhmän koreografit herättivät Riku Toivolan kiinnostuksen Venäjän kieltä ja kulttuuria kohtaan. IB-lukiota käyneelle Rikulle Venäjä tuli tutuksi myös koulun opintoretkien kautta: ”Teimme koulun kanssa paljon reissuja Petroskoihin, jossa venäläiset tutut opiskelivat suomea. He ehdottivat minulle, että tulisin Venäjälle opiskelemaan.”

Saara Rautiaisen lähtöä siivitti kiinnostus Venäjää kohtaan ja halu opiskella ulkomailla. Hän tunsi muitakin suomalaisia, jotka olivat suorittaneet valmistavia yliopisto-opintoja Venäjällä. Lähtökynnystä madalsi tieto siitä, että valmistavan vuoden jälkeen on vielä mahdollista tulla kotiin, jos opiskelu Venäjällä ei olisikaan häntä varten.

Venäjän aakkoset auttoivat alkuun

Saara ja Riku hakivat CIMOsta Venäjän valtion apurahaa, joka voidaan myöntää koko tutkinnon suorittamiseen. ”Se oli oikeastaan aika kevyt ja kivuton prosessi. Niin helppo, etteivät edes vanhempani tajunneet, että olin hakemassa Venäjälle opiskelemaan ennen kuin olin jo lähettänyt paperit eteenpäin”, Riku kertoo.

Molemmat kertovat osanneensa venäjän kielestä lähinnä aakkoset ja joitakin fraaseja ennen lähtöään. Ulkomaalaisina opiskelijoina he suorittivat ensin vuoden kestävät valmistavat yliopisto-opinnot, joiden aikana keskityttiin kielen opiskeluun. ”Pääasiassa venäjää oppi kuitenkin asuntolassa, vaikka siellä olikin enemmän ulkomaalaisia”, Riku toteaa. ”Myös kaupungin liikennevälineissä ja kaikissa kaupoissa piti jutella venäjäksi, joten oli pakko oppia. Joulua kohti tunsin osaavani venäjää sen verran että pärjäsin.”

Venäjän valtion apurahan saajat eivät maksa lukukausimaksuja ja saavat asua ilmaiseksi opiskelija-asuntolassa. Lisäksi Saara ja Riku saavat suomalaista opintotukea. ”Suomalaisella opintotuella kyllä pärjää vaikka ei mitenkään leveästi eläkään. Täällä alkaa olla monet asiat samoissa hinnoissa kuin Suomessa”, Saara toteaa.

Ruumiit oppimateriaalina

Saara opiskelee lääketiedettä Pietarin valtiollisessa lääketieteellisessä yliopistossa. Hän on tyytyväinen yliopistonsa opetustarjontaan ja opetuksen tasoon: ”Tämä on luokiteltu Venäjän toiseksi parhaaksi lääketieteelliseksi yliopistoksi Moskovan jälkeen. Mielestäni opetus täällä on erittäin tasokasta, varsinkin jos opiskelee venäjän kielellä.”

Saara on nyt toisen vuoden yleislääketieteen opiskelija ja kertoo opiskelleensa mm. fysiologiaa, histologiaa, anatomiaa, parasitiologiaa ja mikrobiologiaa. ”En tiedä käytetäänkö Suomessa alusta asti ruumiita, mutta täällä niitä näkee tosi paljon. Anatomian tunnilla jokainen sai oman osansa ruumiista ja sitä leikattiin ja käytiin kerros kerrokselta läpi.”

Lääketieteen opinnot etenevät koulumaisesti kuten Suomessakin ja ulkomaalaiset opiskelevat lääketiedettä aluksi omassa ryhmässään. ”Meidän ryhmässämme on vain viisi opiskelijaa, joten saamme paljon henkilökohtaista huomiota opettajilta. Jatkossa meidät hajautetaan venäläisten kanssa samoihin ryhmiin.”

Aikanaan Saara joutuu vielä täydentämään opintojaan Suomessa ja hakemaan lupaa lääkärin ammatin harjoittamiseen kotimaassa.

Mehiläisten hoitoa ja murresanojen keruuta

Rikulla on menossa neljäs opintovuosi Venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnoissa. Opinnot sisältävät mm. komposition, säeopin, retoriikan ja hermeneutiikan kursseja sekä nykyvenäjän kielioppia ja kirjallisuushistoriaa. ”Venäjän ohella olen opiskellut myös maailmankirjallisuuden historiaa ja muita kieliä, kuten ukrainaa, espanjaa, muinais- ja kirkkoslaavia, muinaisvenäjää, antiikinkreikkaa ja latinaa.”

Kielen ja kirjallisuuden opintoihin kuuluu myös opetusharjoittelua: ”Minulla oli juuri pedagoginen harjoittelu venäläisessä koulussa, jossa opetin viidesluokkalaiselle venäläisiä adverbeja ja ysiluokkalaisille runoja.” Lisäksi Riku on ollut työharjoittelussa Anna Ahmatovan kotimuseossa ja kerännyt murresanastoa Penzan alueella, 600 kilometriä Moskovasta kaakkoon. ”Siellä asusteltiin erään Polja-mummon tuvassa ja käytiin aamu- ja iltalypsyjen välissä haastattelemassa mummoja ja ukkoja ja opettelemassa heidän kanssaan mehiläisten hoitoa ja kaalinnuppujen kastelua.”

Karnevaali-ilmapiiri vie mukanaan

Riku ja Saara ovat oppineet ymmärtämään venäläistä kulttuuria ja elämäntapaa. Heitä viehättää Venäjällä erityisesti mahdollisuuksien avoimuus ja arkielämän yllätyksellisyys. ”Olen oppinut, että aina kannattaa yrittää. Vaikka ensin sanotaan ei, asia voi siitä huolimatta järjestyä. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta ihmiset eivät hermostu helposti. Olen itsekin alkanut tottua siihen ja se tekee elämästä mielenkiintoisempaa”, kertoo Saara.

Venäläiseen elämäntyyliin kuuluu myös, että löydetään helposti syitä juhlia ja juhlat koetaan koko tunnespektrillä. Venäläiset ilmaisevat tunteensa avoimesti, Suomessa ollaan astetta pidättyväisempiä. ”Karnevaali-ilmapiiri viehättää minua Venäjällä. Mikään ei toimi niin kuin pitäisi, mutta samanaikaisesti mikään ei ole mahdotonta”, pohtii Riku. ”Se vapauttaa elämään niin, ettei itsekään tarvitse toimia pikajuoksun starttipyssyn mukaan.”

Saaran mukaan parasta Venäjällä on, ettei koskaan ole tylsää. Ikävintä on köyhyys ja sosiaaliset ongelmat, kuten kadulla asuvat lapset.

Tarvitaan hyvät kengät ja mieltymys kaaliin

Rikulla ja Saaralla on ohjeita suomalaisille, jotka suunnittelevat muuttoa Venäjälle: ”Ei kannata antaa helpolla periksi ja pitää vain koettaa nauttia kaikesta mitä vastaan tulee”, Saara neuvoo.

Riku toteaa pilke silmäkulmassaan, että on eduksi jos pitää kaalista ja punajuuresta, sillä niitä syödään Venäjällä paljon. Hyvät kengät pitää myös olla, sillä ainakin Pietarissa tulee käveltyä paljon ja kengät kuluvat nopeasti. ”Jotta oppii suhtautumaan venäläiseen ilmapiiriin, se on tultava kokemaan itse. Venäläistä elämäntapaa ei pidä vierastaa, vaan siihen pitää lähteä mukaan.”

Lisätietoa opiskelusta Venäjällä

- CIMOn Maailmalle.netin Venäjä-sivut osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/maailmalle/maat/venaja.htx.

- Pietarin valtionyliopisto (Saint-Petersburg State University / Sankt-Peterburgski gosudarstvennyi universitet) eli Rikun yliopisto osoitteessa http://www.spbu.ru.

- I.P. Pavlovin mukaan nimetty Pietarin lääketieteellinen yliopisto (I.P.Pavlov State Medical University of Saint-Petersburg / Sankt-Petersburgski gosudarstvennyi meditsinski universitet im. akademika I.P. Pavlova) eli Saaran yliopisto osoitteessa http://www.spbmedu.ru.

- Medisiinariseura Chiasma ry (Pietari) osoitteessa http://www.ms-chiasma.net

- Pietarin Suomi-klubi osoitteessa http://www.suomiklubi.com.



Hiphop-kulttuuri yhdisti eritaustaiset nuoret

Teksti: Pilvi Isotalus/Viestinnän suunnittelija, CIMO

Kun kahdeksan maahanmuuttajataustaista nuorta lähti viime vuoden toukokuussa Helsingistä Tallinnaan Nuori Kulttuuri -matkalle, he odottivat jotakin synkkää ja tylsää – jopa pelottavaa. Mutta esiintyminen paikallisilla hiphop-festivaaleilla olikin hieno ja innostava kokemus.

”Ajattelin, että menemme johonkin tuppukylään. Mutta siellä olikin tosi hyvä meininki”, Jabril Mohamed, 20, kertoo.

”Ne nuoret diggailivat meitä ihan tosissaan ja olivat innoissaan siitä, että afrikkalaistaustaisia oli mukana tanssimassa hiphopia”, Yahye Abukar Abdulkadir eli Kemet, 22, lisää.

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Asemanseutu- ja Helsinki Safe City -projekteihin osallistuvien nuorten matka Tallinnaan sai alkunsa hiphop-, rap- ja r’n’b-harrastuksista. Nuoret olivat keikkailleet jo jonkin verran Helsingissä ja suunnittelivat esiintymismatkaa Ruotsiin, jossa monikulttuurinen hiphop on hyvin suosittua. Lopulta matkakohteeksi valittiin Tallinna, jossa suunniteltiin hiphop-festivaaleja.

”Olimme pitkään yhteydessä tallinnalaisten kanssa ja kaikki olivat heti alusta saakka innolla mukana”, nuorisoasiainkeskuksen projektisihteeri Anneli Koskinen kertoo. Hän tapasi samaan aikaan Oulussa järjestetyssä tapahtumassa CIMOn asiantuntijoita ja kuuli mahdollisuudesta hakea Nuori Kulttuuri -matka-avustusta.

Nuorten suunnittelema ja toteuttama

Festivaali järjestettiin Tallinnan vähävaraisimman asuinalueen Koplin nuorisokeskuksessa ja juhlimassa kävi jopa 400 nuorta. Sen olivat suunnitelleet ja toteuttaneet alusta loppuun vapaaehtoiset nuoret. Festivaali koostui hiphop- ja breakdance-kilpailuista ja esiintymisistä. Osanottajia oli noin 150 Viron, Suomen ja Afrikan lisäksi myös Venäjältä, Latviasta ja Liettuasta.

”Minusta hienointa oli se, että nuoret olivat itse järjestäneet kaiken”, Anneli Koskinen pohtii.

”Siellä oli aamusta iltaan musiikkia ja tanssia, yksi meistä oli tuomarina, yksi DJ:nä ja osa vierailevina esiintyjinä”, Kemet muistelee.

”Minulla jäi taustanauhat taksiin jo menomatkalla, mutta väärällä musiikillakin kaikki meni tosi hyvin. Pääasia oli, että kaikilla oli hyvä meininki”, Jabril nauraa rap-esitykselleen.

Anneli Koskinen kertoo etukäteen pelänneensä, miten tallinnalaisnuoret ottavat vastaan afrikkalaistaustaiset, tummaihoiset nuoret Suomesta. Hänen pelkonsa osoittautui kuitenkin turhaksi. ”Ei meiltä Suomessa yleensä pyydetä nimmareita tai oteta kuvia meistä. Mutta tallinnalaiset eivät olisi päästäneet meitä pois”, Kemet ja Jabril nauravat.”Se oli osoitus siitä, kuinka kulttuuri, tässä tapauksessa hiphop-tanssi, yhdistää eri kansalaisuuksia.”

Elämyksiä ja uusia kokemuksia

Tallinnan kulttuurimatkasta jäi lämpimiä muistoja kaikille matkalaisille. ”Elämyksiä, uusia kokemuksia, avartaa maailmankatsomusta, pääsee koskettamaan muiden ihmisten elämää”, pojat pohtivat oppimaansa. He suunnittelevat jo uusia matkoja – tänä keväänä Pärnuun ja ensi syksynä Hollantiin, mihin on perusteilla hiphop-opisto.

Tallinnan matka oli samalla myös osa Helsinki Safe City -projektin avausta. Projektin tarkoituksena on kerätä maahanmuuttajataustaisia nuoria kehittämään ja suunnittelemaan itselleen toimintaa. Projekti sisältyy Asemanseutu-toimintaan. Asemanseutu tekee monikulttuurista nuorisotyötä Helsingin ydinkeskustassa kohderyhmänään 17–27-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset nuoret. ”Kun me järjestämme erilaisia tapahtumia, me yhdistämme aina kaikenlaisia, erivärisiä ja eritaustaisia nuoria”, alusta saakka Helsinki Safe City -projektissa mukana ollut Kemet huomauttaa.


Nuori Kulttuuri -matkat

Nuori Kulttuuri -matka-avustukset on tarkoitettu alle 29-vuotiaiden vähintään kolmen nuoren muodostamien kulttuuriryhmien ulkomaille suuntautuviin esiintymismatkoihin.

Avustusten tarkoituksena on tarjota nuorten ryhmille kansainvälinen esiintymislava sekä mahdollistaa suomalaisen nuoren kulttuurin näkyminen maailmalla. Avustuksia myönnetään tasapuolisesti eri taide- ja kulttuuriryhmille sekä eri maihin suuntautuviin matkoihin. Avustus on harkinnanvarainen.

Nuori Kulttuuri -matkat on osa Nuori Kulttuuri -järjestelmää, missä nuoret kulttuurinharrastajat esiintyvät ja tapaavat toisiaan vuosittain paikallisissa ja valtakunnallisissa tapahtumissa. Nuori Kulttuuri on nuorten omaehtoista taiteen tekemistä tai uutta ja kokeilevaa kulttuuria.

Nuori Kulttuuri -matkat -ohjelmassa on vuosittain kaksi hakuaikaa, joista seuraava päättyy 1.5.2008 (1.6.2008–31.12.2008 välillä tehtävät esiintymismatkat).

Lisää tietoa Nuori Kulttuuri -matkoista, kuvauksia aiemmissa hauissa tuetuista esiintymismatkoista sekä matka-avustusten hakuohje ja -lomake löytyvät CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/nuori-kulttuuri/matkat.htx.


Bloggausta kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta

EU:ssa vietetään tänä vuonna Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta. Vuoden aikana jäsenmaissa järjestetään hankkeita ja tapahtumia, joilla pyritään tuomaan esiin vuoropuhelun hyötyjä ja tärkeyttä kaikkien EU:n alueella asuvien päivittäisessä elämässä. Kohderyhmäksi on nostettu erityisesti nuoret.

Euroopan komissio on kutsunut teemavuoden lähettiläiksi tunnettuja kulttuurihenkilöitä eri puolilta maailmaa. Lisäksi kaikissa EU-maissa nimetään kansallisia lähettiläitä, jotka toimivat viestinviejinä teemavuoden sanomalle omassa maassaan. Suomessa teemavuoden lähettiläät ovat eri aloja edustavia nuoria, jotka osallistuvat vuoropuheluun mm. kirjoittamalla aiheeseen liittyvää blogia.

Suomen ensimmäinen teemavuoden lähettiläs on helsinkiläinen nuorisotyöntekijä Wisam Elfadl. Wisam pohtii blogissaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun merkitystä itselleen: "Se ei ole vain puhumista. Se on olemista ja tiedostamista, että on muitakin. Jollain tavalla erilaisia kuin minä. Se on rohkeutta kohdata toisenlainen ajatusmaailma, rikkoa tabuja ja selvitä niistä kevein mielin."

Teemavuoden tapahtumiin Suomessa ja vuoropuhelublogeihin pääsee tutustumaan teemavuoden verkkosivuilla osoitteessa http://www.vuoropuhelu.fi.

Teksti: Hanna Hietaluoma-Hanin, erityisasiantuntija
Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi



Oppimista yli rajojen

Teksti: Sanna Arkko / Sosiaalialan opiskelija

Onko oppiminen mahdollista ilman kirjoja, pänttäystä, päntätyn aineksen kertaamista ja ennen kaikkea tenttejä? Toisinaan opiskelijana minulle iskee epätoivo ja tunnen, että eipä taida olla. Kun mietin asiaa tarkemmin, on vastaus onneksi myönteinen. Yksi oppimisen muoto, jossa näitä edellä listattuja asioita ei tarvita, on informaali eli arkioppiminen. Sitä tapahtuu huomaamatta jokapäiväisen elämän sattumusten ja kokemusten kautta meidän päittemme uumenissa.

Kansainvälisten kokemusten kautta voi oppia juuri tällä tavalla. Sen huomasin walesiläisessä psykiatrisessa sairaalassa, jossa työskentelin EVS-vapaaehtoisena puoli vuotta. Siitä eteenpäin olen käyttänyt hyväkseni jokaisen tilaisuuden, jossa olen saanut olla tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Yksi niistä kestää kolme ja puoli vuotta, ja siinä tavoitteenani on saada sosionomin paperit englanninkielisestä koulutusohjelmasta.

* * *

Monista kansainvälisistä kokemuksista, toivottavasti myös tästä viimeisimmästä, minulle jää käteen todistus. Se on yksi tapa osoittaa, että jotakin on tullut opittua. Suuri osa oppimastani ei kuitenkaan ole todistuksilla mitattavissa.

Näkövammani takia kansainvälisten kokemusten hankkiminen on minulle hieman tavallista mutkikkaampaa. Vaikka teinivuosina olisikin tehnyt mieli, en olisi voinut vain hypätä lentokoneeseen ja karata kaukaisille maille etsimään töitä. Senkin asian tajuaminen otti aikansa, ja EVS-ohjelmaan haku sekä lähtövalmistelut olivat siinä suureksi avuksi. Ne panivat miettimään, mitä minun tulee vammaisena nuorena ottaa huomioon selviytyäkseni itsenäisesti.

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni syrjäkylällä ja olin täysin riippuvainen vanhempieni autosta ja kotikuntani vammaisille maksamista taksimatkoista. Ulkomaille pääsy toi minulle yllättäen valtavan vapauden tunteen, mutta näytti myös vapauden kääntöpuolen, eli vastuun ottamisen itsestä ja muista. Siinä samalla aloin löytää itsestäni rajoituksieni lisäksi enemmän voimavarojakin.

* * *

Kielitaito lienee yksi sekä kansainvälisten kokemusten että arkioppimisen myötä kehittyvä asia. Vaikka ulkomailla usein kehutaan suomalaisten kielitaitoa ja kielten opetusta, opetus keskittyi ainakin omassa koulussani enemmän verbien taivutuksiin ja artikkelien käyttöön kuin puhumiseen. Minulle minkä tahansa vieraan kielen puhuminen olikin aluksi kamalaa ja pelkäsin tekeväni kielioppivirheitä. Pelkoani vähensi kuitenkin tieto siitä, että mikäli halusin selviytyä ja saada asiani sanottua, vierasta kieltä oli pakko käyttää. Itsepä olin itseni siihen jamaan saattanut!

Erityisen hyödyllisiä kielitaidon kehittymisen kannalta olivat kömmähdykset ja väärin sanomiset. Olen esimerkiksi pyytänyt pyörätuolissa istuvaa miestä nousemaan ylös ja tulemaan syömään. Pidätyskyvyn ongelmista kärsivälle vanhemmalle mieshenkilölle ehdotin venyttelyä; en tainnut olla aivan perillä, mistä vaivasta hän puhui.

* * *

En voi liikaa korostaa kantapään kautta oppimisen ja ennalta arvaamattomien tapahtumien merkitystä itselleni. On ollut hetkiä, joina olen pitänyt itseäni hulluna. Esimerkki tällaisesta hetkestä on jämähtäminen Bolognan lentokentälle. Minua opastanut miekkonen ei puhunut englantia, enkä minä puhunut italiaa. Tuolloin tajusin erityisen selvästi oman riippuvuuteni muista ja pohdin, kuvittelinko liikaa kyvyistäni. Oppaani kuitenkin osasi asiansa, ja myös hyvän tuurin ansiosta pääsin oikeaan koneeseen. Tällaisten hetkien myötä usko omaan itseeni ja kykyyni selviytyä on kuitenkin lisääntynyt.

Uskonkin arkioppimisen olevan mahdollista ja hyväksi kaikille meistä. Silloin, kun se onnistuu kansainvälistymisen myötä, oppimista tapahtuu ihan todella yli rajojen. Eivätkä oppimisvaikeudet ole este!



Lähikuvassa nuoriso-ohjaaja Ossi Ollikainen

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Ossi Ollikainen on hyvä esimerkki siitä, miten harrastuksesta lähtenyt kipinä sytyttää koko elämää ohjaavan palon. Ossi osallistui ensimmäiseen EU:n Nuoriso-ohjelman ryhmätapaamiseensa 16-vuotiaana. Nyt 8 vuotta myöhemmin hän on valmistumassa kansainväliseen toimintaan erikoistuneeksi yhteisöpedagogiksi ja työskentelee nuoriso-ohjaajana Hyvinkäällä. Takana on yli 20 kokemusta ryhmätapaamisista ja runsain mitoin ohjelman seminaareista ammennettua oppia.

Ossi muutti lukioikäisenä Järvenpäästä Kokkolaan, jossa tuli menneeksi mukaan Nuorisokeskus Villa Elban toimintaan. Nuorukaisen kansainväliset kokemukset rajoittuivat Tukholmaan ja Tallinnaan, mutta Elban kautta avautui ensimmäistä kertaa mahdollisuus osallistua EU:n tukemaan ryhmätapaamiseen. ”Kohteena oli Belgia, jossa harjoiteltiin kulttuurien välistä vuoropuhelua mm. Amazing Race -tyyppisellä seikkailukisalla,” muistelee Ossi.

Belgiassa Ossi sai ensimmäistä kertaa kokea niitä asioita, joita pitää edelleen keskeisinä nuorten kansainvälisessä toiminnassa – ei ole väliä oletko Aasiasta, Afrikasta tai Euroopasta, samalla pallolla ollaan ja vuorovaikutusta saadaan syntymään, vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä olisikaan.

Kansainvälisyys on elämän suola

Ossi Ollikainen toteaa, että kansainväliseen nuorisotoimintaan jää helposti koukkuun ja on itse hyvä esimerkki pysyvästi koukkuun jääneestä toimijasta. Asevelvollisuudestakin alokasvaihe tuli suoritettua kansainvälisissä valmiusjoukoissa. Armeijan jälkeen Ossi halusi rauhassa miettiä tulevaisuuttaan, mutta tehdä samalla jotakin hyödyllistä. Villa Elbasta järjestyi työmarkkinatuella harjoittelupaikka. ”Elba on aina ollut kansainvälinen talo, mikä näkyi vahvasti myös omassa työssäni. Harjoitteluvuoden aikana sain mm. ensimmäistä kertaa kokeilla ryhmänvetäjän roolia Nuoriso-ohjelman hankkeessa.”

Harjoitteluperiodi selvensi tulevaisuuden kuvioita: Ossi halusi tehdä työtä, jossa kansainvälisyys olisi mukana. Hän sai opiskelupaikan Humanistisen ammattikorkeakoulun Tornion kampukselta, josta on nyt valmistumassa kansainväliseen toimintaan erikoistuneeksi yhteisöpedagogiksi. Opintoihin sisältyvät harjoittelut Ossi suoritti pääosin Villa Elbassa. Yhden lukukauden hän oli Erasmus-vaihdossa Bradfordissa – siellä Ossi työskenteli opiskelun ohella maahanmuuttajille tarkoitetussa nuorisotalossa, jossa pääsi tutustumaan pakistanilaisen vähemmistön asemaan Britanniassa. Hiljattain valmistuneen opinnäytetyön aiheena oli ryhmänvetäjän rooli nuorisohankkeessa.

Kommunikointia ilman kieltä, hiekkasurffausta Saharassa…

Ossi laskeskelee olleensa mukana noin 25 ryhmätapaamisessa, joita on rahoitettu reilu vuosi sitten päättyneestä EU:n Nuoriso-ohjelmasta ja sen seuraajasta Youth in Actionista. Kokemusta on toimimisesta sekä vieraita vastaanottavassa ryhmässä että maailmalle matkustaneessa, aluksi osallistujana ja sittemmin ryhmän vetäjän roolissa.

Pari reissua on jäänyt erityisesti mieleen: ”Chileen suuntautuneen matkan aiheena olivat erot eurooppalaisen ja eteläamerikkaisen nuorisotyön välillä. Osallistujia oli chileläisten isäntien ja meidän suomalaisten lisäksi Espanjasta, Itävallasta, Argentiinasta ja Meksikosta. Ensimmäistä kertaa elämässäni en tullutkaan toimeen englannilla, vaan käyttöön piti ottaa heikoissa kantimissa oleva espanja. Olen itse monia kertoja seurannut nuoria, joilla on ollut samanlaisia vaikeuksia kankean englannin kanssa. Nyt täytyi kommunikoida ilman kieltä, mikä yllättävää kyllä sujui ihan hyvin.”

Toinen mieleen painunut ryhmätapaaminen tehtiin Egyptissä, teemana kulttuureihin liittyvät juhlat. ”Tapaaminen osui ajankohtaan, jolloin arabivihamielisyyttä oli lietsottu erityisen paljon. Oli hienoa saada tavata egyptiläisiä, libanonilaisia ja tunisialaisia nuoria juuri silloin, ja huomata, että he olivat aivan samanlaisia kuin mekin. Yövyimme Saharan autiomaassa paljaan taivaan alla, surffasimme aavikon hiekassa ja uimme kuumassa lähteessä dyynien keskellä. Elämyksiä vailla vertaa!”

Ossista on ollut hienoa seurata, millaisia vaikutuksia matkoilla on osallistuviin nuoriin. Suomalaisia pidetään ujoina, mikä on tottakin – alussa ollaan varautuneita ja katsotaan sivusta, mutta kun jää saadaan murrettua, ei ilonpitoa estä mikään.

Youth in Action on hyvä työkalu nuorisotyössä

Ossi on syksystä saakka työskennellyt Hyvinkään nuorisopalveluissa – ja kansainvälinen toiminta näyttelee jälleen keskeistä roolia. Valmistellaan jatkoa ryhmätapaamiselle, haetaan omaa EVS-vapaaehtoista, kokoonnutaan kerran viikossa kansainvälisyyteen liittyvien teemojen parissa. Youth in Action -ohjelma on osoittautunut käytännölliseksi työkaluksi, josta Ossi on vienyt tietoa eteenpäin mm. kouluttamalla muita nuorisotyöntekijöitä. ”Olen nähnyt, miten nuoret kasvavat ja kehittyvät projektin aikana. Vaihto on ohjaajallekin mahtava tilaisuus oppia itsestään ja omasta roolistaan ohjaajana.”

Ossi on osallistunut myös ohjelman seminaareihin, jotka on suunnattu nuorison parissa työskenteleville – varovaisen arvion mukaan kokemusta on karttunut ainakin kymmenestä koulutustilaisuudesta, joista on tullut ammennettua oppia monesta ajankohtaisesta aiheesta. ”Omaan salkkuun jää aina jotakin uutta, sillä tässä työssä ei ole koskaan valmis.”

Käytännön hyötyä on ollut myös verkostoista, joita on syntynyt vuosien varrella maailmalla tavatuista nuorista. Heistä jotkut toimivat nyt omissa maissaan nuorisotyössä ja yhteistyökuvioita on vireillä. ”Olen kannustanut kollegoitani osallistumaan seminaareihin myös tässä syystä: on antoisaa tavata samaa työtä muualla tekeviä ihmisiä, vaihtaa kokemuksia ja saada omaan tekemiseen uutta perspektiiviä sitä kautta.”



Makasiini

YK:n apulaisasiantuntijaksi haetaan nyt CIMOn kautta

Suomi on mukana YK:n apulaisasiantuntijaohjelmassa (The Junior Professional Officer Programme) yhdessä 22 muun maan kanssa. Ohjelman avulla nuoret suomalaiset asiantuntijat saavat mahdollisuuden työharjoitteluun YK:n alaisissa järjestöissä eri puolilla maailmaa. Ohjelmaa rahoitetaan kehitysyhteistyön määrärahoista, joten apulaisasiantuntijoiden tehtävät tukevat Suomen kehitysyhteistyön painopisteitä, kuten köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä.

Vuosittain järjestetään viidestä kuuteen hakua, joissa on haettavana on yhteensä 25–30 paikkaa. Vuoden 2008 ensimmäisessä haussa harjoittelupaikkoja oli Itävallassa, Sveitsissä, Moldovassa, USA:ssa ja Malesiassa. Kohderyhmänä ovat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet nuoret, joilla on kaksi vuotta oman alan työkokemusta, kielitaitoa ja halua toimia kehitysyhteistyön eri hankkeissa.

Apulaisasiantuntijoiden rahoituksen hoitaa ulkoasiainministeriö, mutta rekrytointiprosessi on hoidettu CIMOssa tämän vuoden helmikuusta alkaen. Myös ohjelman parissa ministeriössä työskennellyt Raita Paaermaa siirtyi CIMOon. Hän vastaa tiedusteluihin numerossa 0207 868 608. Lisätietoa avoinna olevista paikoista saa myös osoitteesta http://www.cimo.fi/jpo.

Teksti: Tarja Nousiainen / CIMO

EU:n nuorten asiantuntijoiden ohjelmaan haluavan kannattaa opiskella ranskaa

CIMO hoitaa nykyään rekrytointia myös EU:n nuorten asiantuntijoiden ohjelmaan, joka toteutetaan joka toinen vuosi. Vuoden 2008 haun perusteella Euroopan komission eri maissa oleviin edustustoihin sijoitetaan kuusi suomalaista harjoittelijaa kahdeksi vuodeksi. Neljä harjoittelupaikoista rahoitetaan Suomen kehitysyhteistyövaroista ja kaksi komission varoista.

Seuraava haku toteutetaan todennäköisesti vuonna 2010, jolloin ohjelmaan valitut aloittaisivat työskentelyn vuoden 2011 alussa. Valituilla on oltava muun muassa ylempi korkeakoulututkinto ja yhdestä neljään vuotta työkokemusta omalta alalta. Kielitaitovaatimuksena on ollut vähintään englanti ja ranska. Hakijalla on oltava erinomainen suullinen ja kirjallinen taito toisessa edellä mainituista kielistä ja hyvät taidot toisessa. Jos kehitysyhteistyö kiinnostaa, on vielä aikaa panostaa kieliopintoihin. Kansainvälinen harjoittelupaikka voi olla näin askeleen lähempänä. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.cimo.fi/jed.

Teksti: Tarja Nousiainen / CIMO

EU:n Arion- ja Cedefop-ohjelmat yhdistyivät Opintovierailut-ohjelmaksi

Kuuluuko yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen kehittäminen työnkuvaasi? Haluaisitko nähdä miten asiat tehdään muualla ja jakaa kokemuksia ulkomaisten kollegojen kanssa?

EU:n Opintovierailut-ohjelma tarjoaa koulutusalan asiantuntijoille tietoa koulutuksen tilanteesta ja kehityksestä Euroopassa sekä mahdollisuuksia arvioida ja kehittää omaa työtään muiden maiden koulutusjärjestelmistä ja uudistuksista saatujen kokemusten perusteella. 3–5 päivää kestäviä opintovierailuja järjestetään kaikissa ohjelmaan osallistuvissa maissa. Opintovierailut tarjoavat koulutusalan asiantuntijoille eurooppalaisen keskustelufoorumin ja mahdollisuuden verkostoitua.

Opintovierailut ovat osa Elinikäisen oppimisen ohjelman (LLP) poikittaisohjelmaa. Suomessa ohjelmaa hallinnoi CIMO ja Euroopan tasolla siitä vastaa ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus Cedefop. Uusi ohjelma yhdisti entiset Cedefop- ja Arion-ohjelmat ja on näin ollen suunnattu sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen asiantuntijoille.

Opintovierailujen haku järjestetään kerran vuodessa, jolloin Cedefop julkaisee järjestettävistä vierailuista tietoa sisältävän katalogin. Tänä vuonna hakuaika päättyy 30.4. Haku tapahtuu CIMOn kautta, mutta päätökset osallistujista tekee Cedefop. Opintovierailujen järjestäjiä haetaan niin ikään kerran vuodessa järjestettävällä erillishaulla.

Ohjelmasta saa lisätietoa CIMOn verkkopalvelusta tai upouudesta esitteestä.

Teksti: Tuula Hautasaari / CIMO

Postikorttikilpailu nuorille

Osana EU:n kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden tapahtumia järjestetään kilpailu, jossa nuoret voivat kiteyttää käsityksensä omista kulttuurisista identiteeteistään postikorttikokoiseksi teokseksi. Nuoria yllytetään pohtimaan erilaisia roolejaan ja päivittäistä toimimistaan niiden välillä – turkulaisena tai rovaniemeläisenä, suomalaisena, eurooppalaisena, oman perheensä jäsenenä tai osana kaveriporukkaa.

Kilpailuaikaa on 1.5.2008 saakka. Parhaat työt palkitaan Nuori Kulttuuri MOVES –tanssitapahtumassa, joka järjestetään 23.–25.5. Kuopiossa, ja niistä otetaan 2000 kappaleen painokset jaettavaksi koko EU:n alueella.

Lisätietoja löytyy osoitteesta www.nuorikulttuuri.fi.

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

eTwinning-ohjelma tiivistää koulujen yhteistyötä verkossa

eTwinning on verkkopohjainen ohjelma eurooppalaisten koulujen yhteistyön tiivistämiseksi ja verkossa tapahtuvan opetuksen kehittämiseksi. Ohjelmaan osallistuu perusopetuksen kouluja ja toisen asteen oppilaitoksia kaikista EU-maista sekä Norjasta ja Islannista.

eTwinning tarjoaa joustavan mahdollisuuden koulujen väliseen yhteistyöhön ilman raskasta hallinnointia ja raportointia. Ohjelmaan voi ilmoittautua mukaan koska vain rekisteröitymällä keskusportaalissa. Ohjelma on myös sisällöllisesti avoin. Koko koulu ja sen toimijat voivat osallistua ohjelmaan. eTwinning-projektin voi myös liittää osaksi muita kansainvälisiä ohjelmia.

eTwinning-ohjelman eurooppalainen keskusportaali on kommunikaatio- ja yhteistyöalusta, joka tarjoaa opettajille laajan valikoiman työkaluja projektityöhön – mm. kumppaninhakukoneen, salasanalla suojatun työympäristön sekä projektimalleja ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä, jotka auttavat projektin aloittamisessa. eTwinning-opettajat saavat käyttöönsä myös erillisiä ohjelmia, kuten verkkolehtityökalun ja videokonferenssiohjelman. Sekä keskusportaali että Opetushallituksen eTwinning-sivustot sisältävät opettajien avuksi ideoita, eTwinning-uutisia ja esimerkkejä jo toteutetuista projekteista. Ideoita ja apua voi myös kysyä Opetushallituksen eTwinning-tiimiltä.

Ohjelmasta saa lisätietoa keskusportaalista osoitteessa http://www.etwinning.net tai Suomen eTwinning-sivustolta osoitteessa http://www.edu.fi/etwinning.

Teksti: Mia Sandvik / Opetushallitus

Opaskirja koulujen kansainväliseen toimintaan

CIMOn ja Opetushallituksen laatimassa oppaassa Osaanko? Uskallanko? – Totta kai! kannustetaan kouluja kansainväliseen toimintaan. Oppaaseen on koottu opettajien, oppilaiden, rehtoreiden ja virkamiesten omia kokemuksia kansainvälisestä toiminnasta sekä tietoa toiminnan rahoitusmahdollisuuksista. Oppaan pdf-versiota pääsee tutkimaan CIMOn verkkosivuilla; painettua opasta voi tilata sähköpostilla osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi.

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

CIMOn vuosi 2007