Viikin koululaiset rakentavat
eurooppalaista ekotaloa

Helsinkiläinen Viikin normaalikoulu on mukana EU-rahoitteisessa Comenius-hankkeessa, jossa eurooppalaiset koulut pohtivat yhdessä ympäristöystävällisen asumisen problematiikkaa. Vaikka mukana olevilla oppilailla ei vielä olekaan selkeää käsitystä siitä, millaisia maiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä teemaan liittyy, on kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta ehditty oppia jo yhtä ja toista.

Ympäristöasiat sopivat mainiosti vihreäksi miellettyyn Viikkiin. Home GREEN Home -hanketta koulussa koordinoiva biologian ja maantiedon opettaja Sirkka Staff kertoo teeman olevan ajankohtainen myös siksi, että Viikin normaalikoulu on hakenut ympäristösertifikaattia. Ekologiseen elämään ja kuluttamiseen liittyvien kysymysten pohtiminen yhdessä hankekumppanien kanssa tukee omalta osaltaan eko-kouluksi tavoittelevan oppilaitoksen toimintaa. EU-hanke käynnistyi belgialaisen koulun aloitteesta kolmisen vuotta sitten; suomalaisten lisäksi osallistujia on Italiasta, Portugalista, Sloveniasta, Unkarista ja Romaniasta.

Teema kiteytyy ekotaloksi

Hankkeeseen osallistuvat myös koulun toinen biologian ja maantiedon opettaja Eija Kujansuu sekä englannin opettaja Anna-Mari Mäkelä. Lisäksi osallisena on vaihtuva oppilasjoukko, tänä vuonna parikymmentä lukion 1. ja 2. luokilla olevaa nuorta.

Hankkeen päätuotteena on ekotalo, barbimittakaavaan rakennettu pienoismalli, josta jokainen osallistujamaa on saanut suunniteltavakseen yhden huoneen. Suomalaisten vastuulla on – yllätys, yllätys – talon sauna ja peseytymistilat. Suunnittelutyötä pohjustettiin muutaman minuutin mittaisella videolla, jossa haettiin mm. ympäristöystävällisintä tapaa saunan lämmittämiseen ja veden käyttöön. Videot esitellään muille osapuolille toukokuussa Sloveniassa, jossa järjestetään hankkeen päätöstilaisuus. Siellä myös aivan konkreettisesti liitetään ekotalon palaset yhteen.

Oppilaat Pinja Kajavuori, Viivi Seppänen, Siiri Lappalainen ja Linda Tuominen uskovat, että vielä varsin hajanaiset käsitykset siitä, mitä ympäristöystävällinen asuminen muissa maissa tarkoittaa ja missä mennään esimerkiksi kierrätysasioissa, alkavat nekin kunnolla hahmottua Sloveniassa.

Vierailuja ja oppilasvaihtoa

Hanke on näkynyt Viikin normaalikoulussa erityisesti oppilasvaihtojen ja muiden vierailujen aikana. Oppilaat saivat alkuvuodesta toimia isäntinä parillekymmenelle slovenialaisvieraalle, jotka majoitettiin perheisiin. Vieraat viipyivät Helsingissä viikon, jolloin ohjelmaa oli aamusta iltaan – yhteisiä koulutunteja suomalaisten oppilaiden kanssa, vieraille räätälöityjä tunteja mm. suomen kielen perusteista ja maantiedosta, retkiä Nuuksion luonnonsuojelualueelle sekä Arabian ja Fazerin tehtaille, erilaisia iltatilaisuuksia. Haasteellista oli se, että myös arki ja normaalit oppitunnit oli pidettävä käynnissä ainakin jollakin tasolla, vaikka läksyille ei aikaa riittänyt. ”Muu sosiaalinen elämä oli nollalukemissa, koska omia kavereita ei ehtinyt tavata kertaakaan”, summaa Tuominen.

Jotakin samantapaista on varmasti odotettavissa tulevalla Slovenian vierailulla, jonka aikana suomalaiset vuorostaan majoittuvat tuttujen slovenialaiskoululaisten koteihin. Kajavuori, Seppänen, Lappalainen ja Tuominen ovat sitä mieltä, että tiiviin viikon aikana toiseen ehtii tutustua hyvin. Slovenialaiset ovat osoittautuneet yllättävän samanlaisiksi suomalaisten kanssa: ”Helmiä ja sikoja” -elokuvaa katsoessa samat kohdat naurattivat sekä vieraita että isäntiä.

Kulttuurit kohtaavat

Onko hankkeen aikana opittu jotakin sellaista, mitä muuten ei koulussa oppisi? Oppilaat toteavat, että englannin kielen taito on vahvistunut – kun on toisen kanssa aamusta iltaan ja se on ainoa yhteinen kieli, puhuminen alkaa sujua kuin huomaamatta. Opettajilla on ollut samansuuntaisia kokemuksia: ”Oli hienoa havaita, että omalla englannintaidolla selviää, vaikka kielipääni ei koskaan kaksinen ole ollutkaan”, nauraa Kujansuu.

Siiri Lappalainen kiteyttää oppimansa taidoksi toimia erilaisten ihmisten kanssa. Oppilaat ja koko kolmivuotisen hankkeen mittaisella perspektiivillä asiaa tarkastelevat opettajat innostuvat pohtimaan niitä eroja, joita erimaalaisten toimintatavoissa näyttäisi olevan. ”Meillä tuijotetaan kelloa ja pidetään kiinni aikatauluista, tiedotetaan edeltä käsin minne ollaan menossa, missä tavataan ja milloin palataan takaisin. Belgialaiset ovat tässä samanlaisia suomalaisten kanssa. Sen sijaan italialaisilla on aivan toisenlainen ote asiaan – vieraat pakataan bussiin eikä kukaan tunnu tietävän, minne ollaan menossa ja milloin tullaan takaisin.”

Kujansuu ja Staff sijoittavat suomalaiset jonnekin välimaastoon pedanttisuuden ja vähän rennomman asioiden hoitamisen kartalla. ”Meillä panostetaan siihen, että saadaan oppilaat tekemään mahdollisimman paljon projektiin liittyvistä töistä. Joissakin maissa käytäntönä näyttää olevan se, että opettajat tekevät kaiken. Halutaan tehdä viimeisen päälle hienoa jälkeä ja opettajat ikään kuin varmistavat, että tavoitteeseen päästään.”

Oppilaat ovat havainneet erikoisen asian slovenialaisvieraistaan: ”Ne söivät kamalan vähän! Kursailu ei johtunut suomalaisesta ruuasta; vieraat kehuivat esimerkiksi kouluruokaamme paljon omaansa paremmaksi. Heidän mielestään täällä vain syödään koko ajan!”