Kulttuurit kohtaavat kääntäjän työssä

Hiroko Suenobun ensimmäinen kontakti Suomeen oli yläasteella kirjoitettu kirje joulupukille. Joulupukin vastaus tuotti pienen pettymyksen, sillä se oli japaniksi eikä suomeksi, jota Hiroko ei tuolloin olisi kyllä ymmärtänytkään. Tapahtuneesta jäi kuitenkin kytemään jotakin, joka aikanaan kasvoi ammatinvalinnaksi - halu oppia suomea, joulupukin omaa kieltä.

Nyt 28-vuotias Hiroko aloittelee uraansa suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot käynnistyivät v. 1993 Tokain yliopistossa Yokohamassa ja päättyivät seitsemisen vuotta myöhemmin Tampereen yliopistossa suoritettuun maisterin tutkintoon. Yhdessä puolison Jun Igarashin kanssa tehty gradu käsitteli Japanin ja Suomen välisiä kirjallisia suhteita.

Opintojen päätyttyä pariskunta palasi Japaniin, jossa päästiin kiinni työelämään - suomen opetusta, käännöstöitä ja hieman tulkkaustakin. Viime kesänä Hiroko hyväksyttiin CIMOn ja Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen FILIn järjestämälle intensiivikurssille, jossa nuoria kaunokirjallisuuden kääntäjiä perehdytettiin alaan kahden työntäyteisen viikon ajan. Kurssia seurasi toinen uraa eteenpäin vievä asia, puolen vuoden harjoittelujakso FILIssä.

Kääntäminen elämäntapana

Kääntäminen on ymmärrettävä ammatinvalinta nuorelle naiselle, jonka intohimoja ovat kirjallisuus ja kirjoittaminen: "Luen paljon paitsi suomalaista myös japanilaista kirjallisuutta, josta ammennan tuoreita ilmaisutapoja ja ideoita kääntämiseen; onhan oman äidinkielen vankka hallinta kääntäjän tärkein työväline."

Suomalaiskirjailijoista Hirokon ehdoton suosikki on Leena Krohn, jonka teokset Tainaron ja Umbra ilmestyivät hänen japaninnoksinaan viime syksynä. "Minulle oli tärkeää, että ensimmäiset julkaisemani käännökset olivat juuri Krohnia. Hänen teoksissaan viehättävät jatkuva kysymysten asettelu ja vakava, filosofinen tyyli, se miten sanat hakevat lyyristä muotoa ikään kuin kyse ei olisikaan proosasta. Kun käännän hänen tekstejään, eläydyn niihin voimakkaasti: sormet hakeutuvat näppäimille kuin itsestään ja alkavat aivan spontaanisti näpytellä!"

Hirokolle kääntäminen on oikeastaan elämäntapa, joka vie kuin huomaamatta vapaa-ajankin. Pöytälaatikkoon on kertynyt "harjoituksen ja harrastuksen vuoksi" syntyneitä tekstejä, enimmäkseen Krohnin teoksia. Mitä puut tekevät elokuussa -teoksesta on julkaistu yksi novelli jatkokertomuksena Japanissa ilmestyvässä Suomi-lehdessä.

Työnkuva FILIssä rakentuu luonnollisesti harjoittelijalle soveltuvista tehtävistä, mutta siihen sisältyy myös ruhtinaallinen oikeus käyttää kaksi työpäivää omiin käännöstöihin. Tämä onkin mahdollistanut kahden tekeillä olleen käännöksen - Krohnin Pereat munduksen ja Petri Tammisen Piiloutujan maan - loppuun saattamisen.

Mistä kustantaja käännöksille?

Kääntäjän työn vaikein puoli on julkaisuhaluisen kustantamon löytäminen: japanilaiskustantajien uskomus on, että suomalainen kirjallisuus ei käy riittävän hyvin kaupaksi. Suomalaista kirjallisuutta on käännetty parin sadan teoksen verran ja käännökset edustavat lähinnä vanhempaa kirjallisuutta. Tosin lastenkirjallisuus myy hyvin, sillä Mauri Kunnaksen joulupukkiaiheiset kuvakirjat ja Tove Janssonin muumit ovat hyvin suosittuja Japanissa.

Hiroko uskoo, että myös suomalaiselle nykykirjallisuudelle löytyisi ystäviä: "Esimerkiksi Tammisen Piiloutujan maassa on paljon sellaista, mikä sopeutuu hyvin japanilaisten ajatusten virtoihin: sekä suomalaisilla että japanilaisilla on taipumusta hakeutua hiljaisuuteen ja piiloutua maailmalta." Romaani on muodoltaan pelkistetty, mutta vetoaa silti tunteisiin. Välillä teksti muistuttaa haiku- ja tankarunoja.

Kokemukset omien käännösten kauppaamisesta eivät ole kovin kannustavia. Hiroko ehti tarjota niitä monelle kustantajalle ennen kuin julkaisija kuin mutkan kautta löytyi. Hiroko opetti suomea erään kustantamon ylläpitämässä yksityiskoulussa ja sai sitä kautta yhteyden yliopiston oppikirjoihin sekä filosofiseen ja Pohjoismaiden ympäristöasioita käsittelevään kirjallisuuteen erikoistuneeseen kustantajaan. Tämä päätti lopulta julkaista ”Tainaronin” ja ”Umbran”, vaikka olikin sitä mieltä ettei teolla rikastu; teosten filosofia vain sattui miellyttämään häntä.

Kulttuurien kohtaamisia

Käännöskirja on Hirokon mielestä oivallinen väline kulttuurin välittämiseen: tekstiin on sulautettu valtava määrä ajatus- ja elämäntapoja kirjan kotimaasta. Kääntäjä joutuu usein tilanteisiin, jossa pelkkä tekstin kääntäminen ei riitä, vaan joitakin asioita on erikseen selitettävä lukijoille. Kääntäjää toimii tulkkina kahden erilaisen kulttuurin välillä.

Japanilaiset tuntevat Suomesta muumien ja joulupukin lisäksi Nokian; Suomi on heille demokratia, jossa politiikkakin heijastaa ympäröivän luonnon puhtautta ja raikkautta. Suomalaisen sisustusarkkitehtuurin modernismia arvostetaan ja sen pelkistetyissä linjoissa onkin helppo löytää yhtäläisyyksiä japanilaiseen muotokieleen.

Suurimmaksi eroksi kahden kulttuurin välillä Hiroko on kokenut tavan ilmaista omia mielipiteitä: siinä missä japanilainen on kasvatettu kätkemään ajatuksensa kohteliaan pidättyväisyyden taakse suomalainen sanoo mielipiteensä suoraan ja odottaa toisen tekevän samoin. "Siihen oli vaikea sopeutua ja yhtä kummalliselta tuntui, että yliopistolla opiskelijat sinuttelivat opettajia. Itse teitittelin professoria, kunnes tämä pyysi, etten enää tekisi niin. Minun piti pakottaa itseni käyttämään sinuttelumuotoa ja kun aloin käyttää sitä, myös mielipiteitä alkoi tulla suustani entistä helpommin. Olin ylittänyt jonkun rajakohdan sopeutumisessa suomalaiseen kulttuuriin."

Kieli on tiukasti sidoksissa kulttuuriin ja siihen kuuluviin toimintatapoihin. Vaikka japani onkin Hirokon äidinkieli, on sillä kirjoittaminen jossakin määrin työläämpää kuin suomeksi: sanoja pitää harkita moneen kertaan ja miettiä tarkkaan, etteivät ne loukkaa ketään. "Suomeksi kirjoittaminen on vapaampaa ja sitä tehdessäni minäkin jollakin tavalla vapaudun."

Tulevaisuus

Hiroko on ollut Suomessa kymmenkunta kertaa, yhteenlaskettuna neljä ja puoli vuotta. Harjoittelujakso FILIssä loppuu kesän kynnyksellä ja kotimaahan paluu on pian edessä. Tulevaisuus on monella tapaa avoin, mutta Hirokon kohdalla asioilla on ollut taipumus järjestyä. "Elämässä on ollut monenlaisia vaiheita, mutta kaikki käänteet ovat lopulta vieneet minua eteenpäin. Uskon, että jos olen itse iloinen, onnikin seuraa perässäni."