Kansainvälistymismahdollisuuksia edistämässä

Stereotypiat eri kulttuureista näkyvät edelleen ihmisten asenteissa, vaikka etäisyydet maailmankylässä ovatkin kutistuneet. Ylitarkastaja Tiina Oinonen työministeriöstä ravistelee ennakkoluuloja: ”Uruguayssä esimerkiksi tehdään hienoja PowerPoint-esityksiä, kun Suomessa käytetään monessa paikassa vielä suttuisia kalvoja”, hän kärjistää. Oinonen työskenteli vuosina 1998-2000 Uruguayssä, tarkkaan ottaen Montevideossa ILO:n alaisuudessa toimivassa ammatillisen koulutuksen tiedotus- ja tutkimuskeskus Cinterforissa. Mikä sai lähtemään niinkin kauas kotimaasta? ”Minulla oli jo pitempään kytenyt mielessä, että haluan lähteä tekemään kehitysyhteistyötä. Latinalainen Amerikka kiinnosti, toisaalta myös Afrikka, jossa olin ollut aikaisemmin työleirillä.” Kun kiinnostava pesti sitten avautui Montevideossa, Oinonen haki ja tuli valituksi. Hän toimi kahden vuoden ajan apulaisasiantuntijana naisten ammatillisen koulutuksen alueellisessa ohjelmassa, jonka tavoitteena oli kouluttaa köyhiä, maaseudulla asuvia naisia naisille ei-tyypillisiin ammatteihin kuten mekaanikoiksi.

Uruguayssä Oinonen huomasi erityisen selvästi sen, miten tärkeää koulutus sekä opiskelun ja työelämän yhteensovittaminen on. Lukutaidottomien määrä maassa on noin kolme prosenttia ja työttömyyden kasvun takia suuri osa nuorista lähtee hakemaan parempaa elintasoa ulkomailta, USA:sta ja myös Euroopasta. ”Uruguayssä tehtiin toisaalta paljon työtä naisten oikeuksien hyväksi ja aseman parantamiseksi työelämässä. Suomi ei ole mitenkään mallimaa sukupuolten tasa-arvossa, vaikka täällä kuvitellaankin että meillä asiat ovat hyvin.”

Tiedotus- ja tutkimuskeskuksessa oli töissä kaikkiaan 30 henkeä, joista ulkomaalaisia oli kaksi, Oinosen lisäksi yksi kolumbialainen. ”Työkulttuuri Uruguayssä on erilainen kuin täällä Suomessa. Töihin tullessa kaikki kyselivät kuulumisia - miten perhe voi, mitä teitte viikonloppuna.” Uruguayssä Oinosella oli perhe - mies ja tuolloin parivuotias lapsi - mukana, ja kaikki viihtyivät mainiosti. Koko kahden vuoden työkomennuksen aikana Oinoset eivät käyneet Suomessa, mutta koti-ikävä ei silti piinannut, sillä aika meni siivillä. ”Palatessa ihmettelin että ollaanko me tosiaan oltu poissa kaksi vuotta - Suomessa oli niin vähän muuttunut sinä aikana.”

Tiina Oinosen työtehtäviin ovat aina liittyneet jollakin tavalla sekä koulutus että työelämä. Ennen Uruguayta Oinonen työskenteli muun muassa kansainvälistä vapaaehtoistyötä organisoivassa järjestössä. Kansainvälisten työleirien kautta kansainvälinen liikkuvuus tuli tutuksi, ja sitä kautta Oinonen päätyi vuonna 1994 töihin CIMOn harjoitteluyksikköön, jossa hän hoiti muun muassa IAESTE-ohjelmaa ja myöhemmin Aasian maihin suuntautunutta JESP-ohjelmaa. ”JESPissä huomasin selvästi eri kulttuurien väliset erot. Aasialaista kulttuuria pitää tulkita aivan eri tavalla kuin suomalaista, suomalaiset ovat paljon yksoikoisempia.”

Uruguaystä palattuaan Oinonen palasi ensin joksikin aikaa CIMOon. Äitiysloman jälkeen tuli ajankohtaiseksi etsiä uutta työpaikkaa. ”Internet on ihan ehdoton työnhaussa”, Oinonen kehuu ja kertoo, että nykyisen työpaikkansa hän löysi ihan yksinkertaisesti työhallinnon omilta www.mol.fi -nettisivuilta.

Tällä hetkellä Oinonen vastaa EURES-työnvälityspalvelun koordinoinnista Suomessa. EURES eli Eurooppalainen työnvälityspalvelu pyrkii helpottamaan ja edistämään työntekijöiden liikkuvuutta EU- ja ETA-alueella. Läheistä yhteistyötä tehdään muun muassa CIMOn kanssa, sillä kokonaisuutena opiskelu, harjoittelu ja työskentely ulkomailla nivoutuvat tiiviisti yhteen. ”Työnantajat tuntevat vielä huonosti palvelujamme”, Oinonen kertoo. Osittain tästä syystä työministeriössä on hiljattain tehty työnantajille kysely ulkomaisen työvoiman tarpeesta ja kiinnostuksesta palkata ulkomaista työvoimaa. Kyselyn tulokset julkistetaan syksyllä. ”Paljonhan on myös paluumuuttajia Suomeen, mutta suomalainen työelämä ei aina oikein osaa hyödyntää heidän kokemuksiaan, jotka olisivat arvokas voimavara”, Oinonen sanoo.

”Minulle henkilökohtaisesti on työssäni tärkeää nimenomaan erilaisten vaihtoehtojen mahdollistaminen”, Tiina Oinonen pohtii. ”Oleellista on mielestäni kansainvälisyyden näkeminen kokonaisuutena. Osana kansainvälistä työnvälitystä me EURES-palveluissa haluamme edistää vapaata liikkuvuutta ja tiedottaa mahdollisuuksista, joita eurooppalaiset työmarkkinat tarjoavat niin työntekijöille kuin työnantajallekin monikulttuurisessa ja -kielisessä Euroopassa”.