Ulla Ekberg
Johtaja / CIMO

Malttia kriiseissäkin

Tätä kirjoittaessani odotamme lopullista päätöstä pohjoismaisten ohjelmien jaosta. Lisää aiheesta Campuksen seuraavassa numerossa.

Sars-epidemia on tuonut paljon huolta toimialallemme. Se on osoittanut, miten nopean tiedonvälityksen maailmassa myös ihmisten käytännön reaktiot uutisiin ovat nopeita ja yllättävän rajujakin.

Suomessa menehtyy vuosittain tavalliseen keuhkokuumeeseen noin 5000 ihmistä. Huomattavasti vähemmän uhreja vaatinut sars uutisoitiin meilläkin erityisen vaarallisena ja salaperäisenä tartuntatautina. Mediakohusta on toki ollut hyötyäkin, sillä massiivisen tiedottamisen ansiosta eri maissa taudin leviämismahdollisuuden torjumiseen tartuttiin vakavasti, ja tehokkaan toiminnan ansioista taudin heikkenemisestä onkin jo merkkejä.

Mutta ihmisten reaktiot ovat olleet myös ylilyöviä ja erilaiset huhut ovat saaneet jalansijaa. Epätietoisuus ja huolestuneisuus vallitsevat monen mielessä. Miten käy epidemiamaista Suomeen syksyllä saapuville opiskelijoille, pitääkö nyt näissä maissa olevat suomalaiset opiskelijat kutsua kotiin. Ihmiset voivat joutua ilman asiallista syytä jopa sosiaalisesti eristyksiin etnisen alkuperänsä takia. Esimerkkinä tästä Saksassa asuva tuttavani kertoi, että hänen maassa vuosikymmeniä asuneen japanilaissyntyisen vaimonsa ympärille syntyy nykyään tyhjiö metromatkalla.

Tällaisissa kriiseissä on parasta pitää pää kylmänä ja ajatella ensireaktiota pitemmälle. Sarsia kohtaan koettu pelko on varmasti aitoa, ja ihmisten tunteita ja huolta pitää kunnioittaa, mutta suomalaisten viranomaisten ohjeet ovat järkeviä ja on suositeltavampaa seurata ja noudattaa niitä kuin eristäytyä täysin yhteistyöstä muun maailman kanssa.