Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa todetaan, että Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Ohjelman mukaan yhteiskuntamme arvoihin kuuluvat mm. ihmisten yhdenvertaisuus, suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys. Samassa yhteydessä hallitus toteaa ohjelmassaan, että kansainvälistymisen rinnalla korostetaan alueellisuutta ja paikallisuutta. Opetuksen sisältöjen kehittämisessä huomioidaan kansainvälisen yhteistyön painoarvon kasvaminen sekä suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen Hallitus lupaa laatia maahanmuuttopoliittisen ohjelman ja tehostaa aikuisten maahanmuuttajien kielikoulutusta. Hallitus teki myös merkittävän linjauksen siitä, että tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta.
Hallituksen kansainvälistymiseen liittyvissä linjauksissa on kolme kärkeä: suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristumiseen vastaaminen, kansainvälisen vuorovaikutuksen edellyttämien tietojen, taitojen ja osaamisen sisällyttäminen koulutukseen sekä suomalaisen kilpailukyvyn parantaminen koulutuksen ja t&k-toiminnan avulla. Nämä kaikki tavoitteet antavat vahvan pohjan korkeakoulujen kansainvälistämispolitiikan jatkamiselle. Hallitus viittaa ohjelmassaan Valtion tiede- ja teknologianeuvoston vuoden alkupuolella julkaisemaan katsaukseen Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen. Tässä asiakirjassa koulutus- ja innovaatiojärjestelmän kansainvälistäminen on nostettu aivan keskeiseksi tulevaisuuden menestystekijäksi. Katsaus on asiakirja, johon kaikkien korkeakoulutuksen kansainvälistymiskysymysten parissa toimivien on syytä tarkoin tutustua. Katsauksessa asetetaan tavoitteeksi kansainvälistyminen järjestelmätasolla ja tämähän on se, mihin koulutuksen kansainvälistäjät ovat jo aiemmin viitanneet ns. kotikansainvälistymisellä.
Monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus ovat arvoja, joiden todeksi tulemiseen kansainvälinen koulutus- ja tutkimusyhteistyö parhaimmillaan luovat pohjaa. Tämä on erittäin tärkeä elementti myös korkeakoulujen kansainvälisessä toiminnassa, vaikka se usein jää arkipäivän puurtamisen varjoon. Korkeakoulut ovat monessa suhteessa suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistämisen kärkijoukkoa, ja uudenlaisen yhteiskunnallisen ilmapiirin luominen on myös korkeakoulujen vastuulla.
Hallituksen ohjelmassa kiinnitetään huomiota siihen muuttuneeseen toimintaympäristöön, jossa suomalaiset saavat nykyisin toimia. Koulutuksen tulee antaa sellaiset valmiudet, että suomalaisella koulutuksella voi menestyksellisesti työllistyä paitsi kotimaassa myös ulkomailla. Kansainvälistymisen rinnalle on näkyvästi nostettu alueellisuus ja paikallisuus, mikä ei sinänsä ole korkeakouluille uutta: globalisaation ja lokalisaation vaatimukset ovat korkeakoulujen toiminnassa jo pitkään kulkeneet rinnakkain.
"Kokemuksemme uusista jäsenvaltioista ovat pääosin hyviä", EU:n Sokrates-ohjelmaa hallinnoivan Koulutus-tulosalueen päällikkö Juha Ketolainen CIMOsta summaa. Vuonna 2004 Euroopan unioniin liittyvät kymmenen uutta jäsenvaltiota - Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro - ovat jo joidenkin vuosien ajan osallistuneet EU:n liikkuvuus- ja yhteistyöohjelmiin kuten Sokrateksen opiskelijavaihto-ohjelma Erasmukseen.
Kokemuksia uusista jäsenmaista on toki kertynyt muutenkin kuin EU-yhteistyön merkeissä. Esimerkiksi Puola on jo vuodesta 1959 ollut jäsenenä kansainvälisessä teknisen alan harjoittelijavaihtoa hoitavassa IAESTE-järjestössä, jossa kaikki muutkin tulevat EU-maat ovat Latviaa lukuunottamatta jäseninä.
Suomalaiset ovat useimmissa CIMOn hallinnoimissa ohjelmissa tehneet aktiivisimmin yhteistyötä Viron ja Unkarin kanssa, sillä näiden maiden kanssa Suomella on jo vanhastaan kiinteät suhteet ja ne on koettu kiinnostaviksi, tutuiksi ja turvallisiksi yhteistyökumppaneiksi. Virosta on myös helppoa tulla Suomeen ja päinvastoin, koska matkakustannukset ovat pienet ja kulttuurien välinen kynnys matala. Muuallakin Euroopassa kokemukset ovat olleet samansuuntaisia. Esimerkiksi Erasmus-opiskelijavaihtojen määrät ovat olleet suurimpia niiden maiden välillä, joilla on kulttuuris-historiallisia tai kielellisiä yhteyksiä tai jotka sijaitsevat maantieteellisesti lähellä toisiaan.
Myös EU:n komission laajentumisesta vastaavalta pääosastolta saatava raja-alueyhteistyörahoitus (co-operation) helpottaa yhteistyötä lähinaapureiden kanssa. Vuoteen 2006 jatkuvaa rahoitusta myönnetään hakijamaiden ja niiden rajanaapurina sijaitsevien jäsenmaiden yhteisiin hankkeisiin. Tavoitteena on integroida uusia jäsenvaltioita unioniin jo ennen varsinaista jäsenyyttä sekä helpottaa jäsenyyden alkuvaiheessa yhteistyötä vanhojen jäsenmaiden kanssa. Suomella on vuodesta 2002 ollut mahdollisuus käyttää EU:n Nuoriso-ohjelmassa raha-alueyhteistyörahoitusta Viron kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tänäkin vuonna pelkästään näiden hankkeiden toteutukseen saatiin merkittävä summa eli 165 000 euroa. ”Syynä runsaaseen yhteistyöhön Viron kanssa on paitsi se, että rahoitusta on ollut tarjolla niin myös se, että meillä on niin paljon yhteisiä asioita”, suunnittelija Mauri Uusilehto CIMOn Nuoriso-yksiköstä kertoo. Esimerkiksi sekä Tallinnassa että Helsingissä taistellaan huumeongelmaa vastaan, ja Nuoriso-ohjelman tuella on järjestetty koulutusta pääkaupunkien nuorisotyöntekijöille päihdeongelman ratkaisemiseksi.
Suomalaisilla tahoilla oli suuri kiinnostus tehdä hankkeita hakijamaiden kanssa jo ennen niiden tuloa mukaan Nuoriso-ohjelmaan. Vuosien 2001-2003 aikana Nuoriso-ohjelman puitteissa Suomella on ollut yhteistyötä kaikkien hakijamaiden kanssa. Viron lisäksi Tšekki, Unkari ja Puola ovat olleet tässä ohjelmassa suomalaisille erityisen kiinnostavia yhteistyökumppaneita.
Ongelmia yhteistyössä tulevien jäsenmaiden kanssa on tähän mennessä aiheuttanut lähinnä epätasapaino lähtevien ja saapuvien määrissä. Ns. KIE-maihin (Keski-ja Itä-Euroopan maat) ei ole lähdössä niin paljon suomalaisia kuin sieltä on tänne tulijoita. Tämä koskee sekä opiskelija- että harjoittelijavaihtoa. Esimerkiksi suomalaiset tekniikan opiskelijat ovat hakeutuneet mieluummin maihin, joissa talous ja tekniikan kehitys on ollut paremmassa jamassa. Viime vuosina tilanne on pikkuhiljaa muuttunut, ja suomalaiset teekkarit ovat nykyisin varsin kiinnostuneita lähtemään myös Puolaan, Tsekkiin, Slovakiaan ja Unkariin. Uusiin jäsenmaihin hakeutuvat harjoittelijoiksi erityisesti ne opiskelijat, jotka ovat suuntautuneet opinnoissaan Itä-Eurooppaan tai ovat olleet opiskelijavaihdossa näissä maissa. Ulkomaanharjoittelusta kiinnostuneet haluavat usein myös jotenkin erottua joukosta. ”Uudet jäsenmaat tarjoavat tutkimusmatkailijan mielellä liikkuville opiskelijoille mielenkiintoisia harjoittelukohteita Euroopassa”, suunnittelija Jaana Mutanen CIMOsta sanoo. Haasteita luovat harjoittelun erilainen traditio sekä kielten ja kulttuurien kirjo.
Esteenä opiskelijaliikkuvuuden lisääntymiselle uusiin jäsenmaihin voi ainakin alussa olla se, että kyseisiä maita ja niiden opetustarjontaa ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin, jolloin vaihtoon lähteminen ei innosta opiskelijoita. Lisäksi erityisesti kielitaidon puute voi vähentää lähtijöiden määrää, sillä uusissa jäsenmaissa ei ole englanninkielistä opetusta paljon tarjolla. Vastavuoroisuuden toteutuminen opiskelijavaihdoissa onkin edelleen haaste, vaikka kaikkiaan uusiin jäsenvaltioihin lähtevien opiskelijoiden määrä on parin viime vuoden aikana hypännyt selvästi ylöspäin. Vuonna 2002 kasvua oli jo 39 prosenttia edellisen vuoden 15 prosenttiin verrattuna. Uudet jäsenvaltiot ovat pyrkineet lisäämään kiinnostavuuttaan opiskelijavaihtojen kohteena muun muassa tiedotuskampanjoilla sekä lisäämällä englanninkielisten kurssien tarjontaa. Näyttäisi siis siltä, että ponnistelut houkuttelevuuden lisäämiseksi ovat tuottaneet tulosta.
Kulttuuri 2000 -ohjelmassa uusien jäsenmaiden kulttuuriorganisaatiot ovat olleet hyvin aktiivisia sekä monenkeskisissä yhteistyöhankkeissa että kirjallisuuden käännöshankkeissa. "Kulttuuria voidaankin pitää melko ongelmattomana kansainvälisen yhteistyön alueena, onhan valtioiden ja kielirajojen ylittäviä yhteyksiä ollut taiteen ja kulttuurin alalla aina taiteilijoiden ja heidän teostensa liikkuessa ympäri Eurooppaa", suunnittelija Ulla Nyberg Kulttuuri 2000 -yhteyspisteestä pohtii.
Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Kulttuuri 2000 -ohjelmayhteistyötä tehdään paljon Baltian ja muiden Itämeren maiden kanssa. Tulevat jäsenmaat ovat saaneet suomalaisilta kulttuuritoimijoilta runsaasti asiantuntija-apua hankevalmistelussa jo olemassa olevien kontaktien ja verkostojen välityksellä. Näihin maihin on myös perustettu CIMOa vastaavia Kulttuuri 2000 -ohjelman yhteyspisteitä ja siten tiivistetty hallinnonalan kontakteja. Kulttuurialan lähitulevaisuuden haasteena on kontaktiverkostojen laajentaminen ja alalla tehtävän yhteistyön edelleen syventäminen.
Mahdollisia syitä yhteistyön vähäisyyteen joidenkin uusien jäsenmaiden kanssa voi olla muun muassa se, että kyseisiä maita ja niiden koulutusjärjestelmiä, kulttuuria ja elinkeinoelämää ei välttämättä tunneta kovin hyvin. Lisäksi Itä- ja Keski-Euroopan maiden koulutusjärjestelmät ovat viime aikoina olleet muutoksen kourissa. Työ- ja oleskelulupiin liittyvät hankaluudet ovat nekin saattaneet vaikuttaa, mutta tähän EU-jäsenyys tuo jatkossa helpotusta. Jäsenyyden myötä tulevien jäsenmaiden rahoitusosuus esimerkiksi Leonardo-liikkuvuudessa tulee kasvamaan, jolloin yhteistyömahdollisuudet lisääntyvät. ”Toisaalta löytyy esimerkkejä siitä, miten uusien jäsenmaiden erityisosaamista ja pitkiä perinteitä on osattu hyödyntää jo nyt. Esimerkiksi käsi- ja taideteollisen alan hankkeissa opiskelijat ovat päässeet opettelemaan sellaisia kädentaitoja, tekniikoita tai perinteisiä työmenetelmiä, joita Suomessa ei hallita”, suunnittelija Maija Airas CIMOn Leonardo-yksiköstä toteaa.
Tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella on vaikeaa ennustaa, miten yhteistyö uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä tulee kehittymään. Toistaiseksi ollaan vielä eletty eräänlaista kuherruskuukausivaihetta, mutta unionin laajentuessa myös uudet maat tulevat varmasti kilpailemaan rahoituksesta. Ne myös pääsevät unioniin liityttyään vaikuttamaan päätöksentekoon ja EU-ohjelmien rahanjakoon toisella tavalla kuin nykyään. ”Odotettavissa on, että uudet maat saavat entistä suuremman osan taloudellisesta tuesta ja vanhat EU-maat saavat entistä vähemmän, elleivät ohjelmien budjetit kasva”, Juha Ketolainen arvioi.
Kemijärvellä sijaitseva Itä-Lapin oppimiskeskus on tehnyt useamman vuoden ajan yhteistyötä Slovakian Kosicessa, lähellä Unkarin rajaa sijaitsevan tekniikan alan oppilaitoksen kanssa. Leonardo-ohjelmasta on tuettu tekniikan alan vastavuoroista opiskelijavaihtoa, johon liittyy työssäoppimista ja yritystoimintaan perehtymistä paikallisissa yrityksissä.
Kemijärveläisen koordinaattorin ja opiskelijoiden kokemukset Slovakiasta ovat myönteisiä. Kosicessa suomalaiset opiskelijat pääsivät harjoittelemaan kahdessa yrityksessä, Slovak Telekomissa ja Globtelissa. Opiskelijat avustivat yritysten asentajia, tutustuivat gsm-tukiasemien toimintaan ja huoltotöihin.
Uutta näkökulmaa alan koulutukseen Slovakiassa tuo se, että tyypillisesti oppilaitoksilla on sponsoreita oman alan yrityksistä, mikä tietää tiivistä yhteistyötä koulutuksen ja työelämän välillä. Yritykset tarjoavat paitsi työharjoittelupaikkoja myös rahoittavat opetusvälineiden hankintaa.
Työharjoittelun ja opintojen ohella olennainen osa vaihtoa oli alueen kulttuuriperintöön tutustuminen - Tatran vuoristo tippukiviluolineen ja alueen perinteikäs rakennuskulttuuri teki vaikutuksen nuoriin itälappilaisiin. Yhdistäväksi tekijäksi slovakkien kanssa nousi - mikäpä muukaan kuin - jääkiekko: vapaa-ajalla käytiin yhdessä paikallisten opiskelijoiden ja yritysten työntekijöiden kanssa jääkiekko-otteluissa ja itsekin pelaamassa.
Hiroko Suenobun ensimmäinen kontakti Suomeen oli yläasteella kirjoitettu kirje joulupukille. Joulupukin vastaus tuotti pienen pettymyksen, sillä se oli japaniksi eikä suomeksi, jota Hiroko ei tuolloin olisi kyllä ymmärtänytkään. Tapahtuneesta jäi kuitenkin kytemään jotakin, joka aikanaan kasvoi ammatinvalinnaksi - halu oppia suomea, joulupukin omaa kieltä.
Nyt 28-vuotias Hiroko aloittelee uraansa suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot käynnistyivät v. 1993 Tokain yliopistossa Yokohamassa ja päättyivät seitsemisen vuotta myöhemmin Tampereen yliopistossa suoritettuun maisterin tutkintoon. Yhdessä puolison Jun Igarashin kanssa tehty gradu käsitteli Japanin ja Suomen välisiä kirjallisia suhteita.
Opintojen päätyttyä pariskunta palasi Japaniin, jossa päästiin kiinni työelämään - suomen opetusta, käännöstöitä ja hieman tulkkaustakin. Viime kesänä Hiroko hyväksyttiin CIMOn ja Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen FILIn järjestämälle intensiivikurssille, jossa nuoria kaunokirjallisuuden kääntäjiä perehdytettiin alaan kahden työntäyteisen viikon ajan. Kurssia seurasi toinen uraa eteenpäin vievä asia, puolen vuoden harjoittelujakso FILIssä.
Kääntäminen on ymmärrettävä ammatinvalinta nuorelle naiselle, jonka intohimoja ovat kirjallisuus ja kirjoittaminen: "Luen paljon paitsi suomalaista myös japanilaista kirjallisuutta, josta ammennan tuoreita ilmaisutapoja ja ideoita kääntämiseen; onhan oman äidinkielen vankka hallinta kääntäjän tärkein työväline."
Suomalaiskirjailijoista Hirokon ehdoton suosikki on Leena Krohn, jonka teokset Tainaron ja Umbra” ilmestyivät hänen japaninnoksinaan viime syksynä. "Minulle oli tärkeää, että ensimmäiset julkaisemani käännökset olivat juuri Krohnia. Hänen teoksissaan viehättävät jatkuva kysymysten asettelu ja vakava, filosofinen tyyli, se miten sanat hakevat lyyristä muotoa ikään kuin kyse ei olisikaan proosasta. Kun käännän hänen tekstejään, eläydyn niihin voimakkaasti: sormet hakeutuvat näppäimille kuin itsestään ja alkavat aivan spontaanisti näpytellä!"
Hirokolle kääntäminen on oikeastaan elämäntapa, joka vie kuin huomaamatta vapaa-ajankin. Pöytälaatikkoon on kertynyt "harjoituksen ja harrastuksen vuoksi" syntyneitä tekstejä, enimmäkseen Krohnin teoksia. Mitä puut tekevät elokuussa -teoksesta on julkaistu yksi novelli jatkokertomuksena Japanissa ilmestyvässä Suomi-lehdessä.
Työnkuva FILIssä rakentuu luonnollisesti harjoittelijalle soveltuvista tehtävistä, mutta siihen sisältyy myös ruhtinaallinen oikeus käyttää kaksi työpäivää omiin käännöstöihin. Tämä onkin mahdollistanut kahden tekeillä olleen käännöksen - Krohnin Pereat munduksen ja Petri Tammisen Piiloutujan maan - loppuun saattamisen.
Kääntäjän työn vaikein puoli on julkaisuhaluisen kustantamon löytäminen: japanilaiskustantajien uskomus on, että suomalainen kirjallisuus ei käy riittävän hyvin kaupaksi. Suomalaista kirjallisuutta on käännetty parin sadan teoksen verran ja käännökset edustavat lähinnä vanhempaa kirjallisuutta. Tosin lastenkirjallisuus myy hyvin, sillä Mauri Kunnaksen joulupukkiaiheiset kuvakirjat ja Tove Janssonin muumit ovat hyvin suosittuja Japanissa.
Hiroko uskoo, että myös suomalaiselle nykykirjallisuudelle löytyisi ystäviä: "Esimerkiksi Tammisen Piiloutujan maassa on paljon sellaista, mikä sopeutuu hyvin japanilaisten ajatusten virtoihin: sekä suomalaisilla että japanilaisilla on taipumusta hakeutua hiljaisuuteen ja piiloutua maailmalta." Romaani on muodoltaan pelkistetty, mutta vetoaa silti tunteisiin. Välillä teksti muistuttaa haiku- ja tankarunoja.
Kokemukset omien käännösten kauppaamisesta eivät ole kovin kannustavia. Hiroko ehti tarjota niitä monelle kustantajalle ennen kuin julkaisija kuin mutkan kautta löytyi. Hiroko opetti suomea erään kustantamon ylläpitämässä yksityiskoulussa ja sai sitä kautta yhteyden yliopiston oppikirjoihin sekä filosofiseen ja Pohjoismaiden ympäristöasioita käsittelevään kirjallisuuteen erikoistuneeseen kustantajaan. Tämä päätti lopulta julkaista ”Tainaronin” ja ”Umbran”, vaikka olikin sitä mieltä ettei teolla rikastu; teosten filosofia vain sattui miellyttämään häntä.
Käännöskirja on Hirokon mielestä oivallinen väline kulttuurin välittämiseen: tekstiin on sulautettu valtava määrä ajatus- ja elämäntapoja kirjan kotimaasta. Kääntäjä joutuu usein tilanteisiin, jossa pelkkä tekstin kääntäminen ei riitä, vaan joitakin asioita on erikseen selitettävä lukijoille. Kääntäjää toimii tulkkina kahden erilaisen kulttuurin välillä.
Japanilaiset tuntevat Suomesta muumien ja joulupukin lisäksi Nokian; Suomi on heille demokratia, jossa politiikkakin heijastaa ympäröivän luonnon puhtautta ja raikkautta. Suomalaisen sisustusarkkitehtuurin modernismia arvostetaan ja sen pelkistetyissä linjoissa onkin helppo löytää yhtäläisyyksiä japanilaiseen muotokieleen.
Suurimmaksi eroksi kahden kulttuurin välillä Hiroko on kokenut tavan ilmaista omia mielipiteitä: siinä missä japanilainen on kasvatettu kätkemään ajatuksensa kohteliaan pidättyväisyyden taakse suomalainen sanoo mielipiteensä suoraan ja odottaa toisen tekevän samoin. "Siihen oli vaikea sopeutua ja yhtä kummalliselta tuntui, että yliopistolla opiskelijat sinuttelivat opettajia. Itse teitittelin professoria, kunnes tämä pyysi, etten enää tekisi niin. Minun piti pakottaa itseni käyttämään sinuttelumuotoa ja kun aloin käyttää sitä, myös mielipiteitä alkoi tulla suustani entistä helpommin. Olin ylittänyt jonkun rajakohdan sopeutumisessa suomalaiseen kulttuuriin."
Kieli on tiukasti sidoksissa kulttuuriin ja siihen kuuluviin toimintatapoihin. Vaikka japani onkin Hirokon äidinkieli, on sillä kirjoittaminen jossakin määrin työläämpää kuin suomeksi: sanoja pitää harkita moneen kertaan ja miettiä tarkkaan, etteivät ne loukkaa ketään. "Suomeksi kirjoittaminen on vapaampaa ja sitä tehdessäni minäkin jollakin tavalla vapaudun."
Hiroko on ollut Suomessa kymmenkunta kertaa, yhteenlaskettuna neljä ja puoli vuotta. Harjoittelujakso FILIssä loppuu kesän kynnyksellä ja kotimaahan paluu on pian edessä. Tulevaisuus on monella tapaa avoin, mutta Hirokon kohdalla asioilla on ollut taipumus järjestyä. "Elämässä on ollut monenlaisia vaiheita, mutta kaikki käänteet ovat lopulta vieneet minua eteenpäin. Uskon, että jos olen itse iloinen, onnikin seuraa perässäni."
Pieni Suuri Seikkailu -leiri järjestettiin Rantasalmella 1.-5.8.2002. Päävastuun järjestelyistä kantoivat Suomen Invalidien Urheiluliiton (SIU) toiminnassa mukana olevat nuoret ja Nuorisoyhteistyö Seitti. Projektiin saatiin tukea myös EU:n Nuoriso-ohjelmasta. Leirillä kuvattiin myös opetusvideo kajakkimelonnan toteutuksesta liikuntaesteisille. Videota voi tiedustella SIU:sta, puh (09) 613191.
EU:n Sokrates-ohjelma kattaa kaikki kouluasteet esiopetuksesta aikuiskoulutukseen. Ohjelman puitteissa tuetaan sekä eurooppalaista yhteistyötä että yksittäisten henkilöiden liikkuvuutta. ”Itse asiassa on harmi, että niin harva vammainen käyttää hyväkseen mahdollisuutta lähteä vaihtoon, sillä esimerkiksi Erasmus-ohjelmassa on mahdollista saada lisätukea erityskustannuksiin”, suunnittelija Anne Siltala CIMOsta sanoo. Tällaisia erityskustannuksia voi aiheutua apuvälineiden kuten pyörätuolin kuljettamisesta tai henkilökohtaisen avustajan mukanaolosta opiskelun aikana. Kun vaihtopaikka on varmistunut, Erasmus- vaihto-opiskelijan kannattaa ryhtyä hakemaan tukea erityiskustannuksiin oman korkeakoulun kv-koordinaattorin kautta. Lisätukea haetaan erillisellä hakulomakkeella, jonka liitteeksi tarvitaan lääkärintodistus ja kustannusarvio.
Myös kouluopetuksen Comenius- ja aikuiskoulutuksen Grundtvig-projekteissa vammaisten osallistujien matka- ja oleskelukustannuksiin voi hakea korotettua tukea. Tällöin eritystukea haetaan projektihakemuksen yhteydessä. Koulujen välisissä yhteistyöprojekteissa sekä lähettävä että vastaanottava oppilaitos ovat yleensä olleet saman alan eritysoppilaitoksia. Silloin tarvittaviin järjestelyihin löytyy osaamista ja rutiinia molemmissa päissä.
EU:n Leonardo da Vinci -koulutusohjelmassa tuetaan eurooppalaisia yhteistyöhankkeita, joissa kehitetään ammatillista perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta. CIMOssa hallinnoidaan ohjelman liikkuvuustoimintoa, jonka kautta voidaan lähettää sekä opiskelijoita, harjoittelijoita että koulutuksen asiantuntijoita yhteensä 31 Euroopan maahan. Useissa maissa pyritään integroimaan erityisryhmiä ammatilliseen koulutukseen, ja silloin Leonardo-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden myös vammaisille mm. työssäoppimisen kokemukseen ulkomailla. ”Myös asiantuntijat voivat Leonardo-vaihtojen kautta omalta osaltaan kehittää vammaisten ulkomaanjaksojen käytäntöjä ja valmennusta yhdessä eurooppalaisten yhteistyökumppaniensa kanssa", kertoo suunnittelija Leena-Maija Talikka CIMOn Leonardo-yksiköstä. Hänen mukaansa Leonardo-hanke on mainio jatke esimerkiksi Euroopan Sosiaalirahaston tuella tehdylle yhteistyölle tai vaikkapa Comenius-hankkeessa luodulle pohjalle.
Vammaiset edunsaajat voivat Leonardo-ohjelmassa saada enimmäismääriä suurempia apurahoja. Lisätukea haetaan täyttämällä Leonardo-hakemuksessa sille varatut sarakkeet. Mukana seuraavalle tukihenkilölle, esimerkiksi opettajalle tai vammaisavustajalle, myönnetään myös apurahaa. Lisäksi vaihtoja tuetaan myöntämällä suurempaa hallintoapurahaa esimerkiksi vaihtoa valmistelevaa vierailua varten. Ohjelmassa on vuosittain ollut mukana suomalaisia hankkeita, joihin on osallistunut myös vammaisia. Tällainen oli muun muassa kehitysvammaisille suunnattu ympäristöalan varastotyöntekijäkoulutushanke Saksaan vuonna 2000.
EU:n Nuoriso-ohjelman tavoitteena on lisätä nuorten omaa aktiivisuutta. Etusijalla ohjelmassa ovat nuoret, joilla on erityistarpeita ja joiden kansainvälistyminen tuntuu vaikealta esimerkiksi fyysisten tai henkisten rajoitteiden takia. Vammaisjärjestöt ovat jo vuodesta 2000 eli nykyisen Nuoriso-ohjelman alusta lähtien toteuttaneet useita nuorisoaloitehankkeita. Vuoden 2003 toiminnassa vammaisten teemavuosi on Nuoriso-ohjelman painopistealue. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vammaisasiat näkyvät Nuoriso-ohjelman järjestämissä seminaareissa ja koulutuksissa. Esimerkiksi lyhyiden opintovierailujen (nuorisotyötä tekevien tutustumismatkat muissa maissa järjestettäviin teemaseminaareihin) osalta kohteita on priorisoitu niin, että etusijalle on asetettu vammaisasioita, osallisuutta ja urheilua (urheilun teemavuosi 2004) käsittelevät vierailut. Lisäksi Nuoriso-ohjelman ohjausryhmää on laajennettu; mukana on nyt vammaisjärjestöjen edustajana Tiina Siivonen Suomen Invalidien Urheiluliitosta. Tällä pyrintään takaamaan se, että vammaisten osallistumismahdollisuudet otetaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioon jatkossakin.
Kaikissa Nuoriso-ohjelman alaohjelmissa on mahdollista saada lisätukea sellaisiin erityiskustannuksiin, joita vakiosummat eivät kata. Erityisjärjestelyihin haetaan lisätukea itse hankehakemuksen yhteydessä. Esimerkiksi alaohjelma 3:ssa (nuorisoaloitteet) voidaan korvata sataprosenttisesti avustajien, ohjaajien ja invataksin käyttö ynnä muut hankkeen toteutumisen kannalta olennaiset kustannukset. Lisäksi Nuoriso-ohjelman alaohjelma 1 (ryhmätapaamiset) antaa erityisryhmille mahdollisuuden käyttää ryhmätapaamista myös pitkäkestoisena työmuotona. ”Erityiskulujen suuruutta ei Nuoriso-ohjelmassa ole rajattu mitenkään, mutta jos kokonaiskustannukset olisivat kohtuuttoman suuret, olisi tietenkin pakko miettiä”, vastaava suunnittelija Helinä Ylisirniö CIMOn Nuoriso-yksiköstä toteaa. ”Budjettimme rajaa, miten paljon on mahdollista tukea, sillä yhden tahon saama suuri tuki vähentää muuta käytettävissä olevaa tukipottia. Mutta mahdollisuuksien rajoissa kaikki hyvät projektit pyritään rahoittamaan, ja vammaisten osallistumismahdollisuudet pyritään varmistamaan myös erityiskulujen korvaamisen osalta.”
Lisätietoa yllämainituista ohjelmista saa CIMOsta ja CIMOn www-palvelusta.
Toukokuisena aamuna sähköpostiini tuli viesti CIMOsta, jossa kerrottiin, että Valparaíson katolisen yliopiston kansainvälisten asioiden toimisto Chilessä on lupautunut järjestämään minulle harjoittelupaikan seuraavan lukukauden alusta eli heinäkuun lopusta lähtien. Siitä alkoikin sitten ikimuistoinen harjoittelukokemus yhteydenotoilla yliopiston yhteyshenkilöön, lentolippujen varauksella, tiedonhankinnalla ja muiden lähtöön liittyvien asioiden järjestämisellä. Suomen helteinen heinäkuu vaihtui Chilen kirpeän kauniiksi aamuksi saapuessani Santiagon lentokentälle. Lumihuippuiset Andit kohosivat kirkkaassa säässä ja päiväkirjaani olen enteilevästi merkinnyt: ”Miksiköhän tuntuu, etten kolmen kuukauden kuluttua halua lähteä täältä vielä minnekään?”. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin eli kolmen kuukauden harjoittelu venyi koko lukukauden mittaiseksi, mikä oli hieno asia niin oman oppimisen ja kokemuksen kuin myös työni loppuun viemisen kannalta.
Valparaíson katoliseen yliopistoon tulevia vaihto-opiskelijoita palveli kokonaan oma toimistonsa, joka auttoi muun muassa viisumiasioiden hoitamisessa, opintoihin liittyvissä ongelmissa tai muuten vain piti huolta siitä, että kaikki selviytyivät uudessa elinympäristössä. Harjoittelupaikkani oli juuri tässä toimistossa, joka kantoi nimeä Programa Internacional de Intercambio Estudiantil eli lyhyesti PIIE. Henkilökunnan muodosti joukko erittäin sydämellisiä ja iloisia ihmisiä, jotka olivat muun muassa kielen ja kulttuurin opettajia, yhdysvaltalaisten vaihto-ohjelmien paikallisia edustajia ja toimiston sihteeri, jolta riitti jokaiselle ystävällisiä sanoja, tukea ja apua. Ensimmäinen huomio olikin, etten ollut koskaan nähnyt sellaista yksinomaan vaihto-opiskelijoille tarkoitettua täyden palvelun toimistoa.
Työtehtäväni koostuivat kahdesta projektista, joissa PIIEssä katsottiin sillä hetkellä tarvittavan apua ja kehittämistä. Yhtäältä työskentelin hyvin itsenäisesti ja sain vaikuttaa työtehtävien sisältöön ja toimintatapaan, toisaalta PIIEn henkilökunta oli aina valmis auttamaan tarvittaessa. Toinen projekteista oli PIIEn vaihto-opiskelijoille tarkoitetun kirjaston (Central de Apuntes) materiaalin eli kirjojen ja videoiden järjestely, luokittelu ja rekisteröinti. Aamupäivisin myös työskentelin kyseisessä kirjastossa ja autoin vaihto-opiskelijoita etsimään kulloinkin tarvittavaa materiaalia.
Toinen projektini oli kulttuurikalenterin tekeminen ja levittäminen vaihto-opiskelijoille pääasiassa sähköpostin ja ilmoitustaulujen välityksellä. Tämän projektin tiimoilla tein yhteistyötä yliopistossa opiskelevan perulaisen opiskelijan kanssa, joka samalla toimi PIIEn kulttuuri- ja liikuntavastaavana. Kulttuurikalenteri-projektin puitteissa minulla oli iltapäivisin mahdollisuus vierailla erilaisia kulttuuritapahtumia järjestävissä organisaatioissa hankkimassa tietoa ja tutustumassa heidän toimintaansa. Tehtävänäni oli ikään kuin katsella paikallista kulttuuritarjontaa ulkomaalaisen silmin sekä poimia niitä tapahtumia, jotka saattaisivat kiinnostaa vaihto-opiskelijoita ja näin tutustuttaa heitä paikalliseen kulttuuriin ja kannustaa kulttuuritarjonnan hyödyntämiseen. Tähän Chilen kulttuuripääkaupungiksi tituleerattu Valparaíso tarjosikin oivat mahdollisuudet: elokuvafestivaaleja, latinalaisamerikkalaisen musiikin konsertteja, kansantanssiesityksiä, klassisia konsertteja, balettia, teatteria, chileläisiä elokuvia ja erilaisia kulttuurikahviloita oli tarjolla yllin kyllin.
Valparaíson katolinen yliopisto on panostanut selkeästi kansainvälisyyteen ja kansainvälistymiseen. Yliopiston vaihto-opiskelijamäärät ovat viime vuosina olleet kasvussa ja esimerkiksi vuoden 2003 ensimmäiselle lukukaudelle (eli maalis-heinäkuulle) uusia vaihto-opiskelijoita saapui noin 150. Vaihto-opiskelijoista suurin osa on Yhdysvalloista ja he tulevat pääosin vaihto-ohjelmia järjestävien toimistojen (kuten ISA, Council tai COPA) kautta. Lisäksi vaihto-opiskelijoita tulee erilaisten kahdenvälisten sopimusten kautta esimerkiksi Euroopasta (mm. Sveitsistä, Ranskasta, Saksasta, Espanjasta, Ruotsista, Norjasta) ja Aasiasta (mm. Koreasta). Yliopistolla on sopimus myös Vaasan ammattikorkeakoulun kanssa ja harjoitteluaikanani siellä olikin yksi arkkitehtiopiskelija Vaasasta.
Chilessä törmäsin samoin kysymyksiin kuin kuulemani mukaan ulkomaalaiset Suomessa: Mitä teet Chilessä? Miksi olet tullut Chileen? Tiesitkö etukäteen jotain Chilestä? Tapaamani chileläiset suhtautuivat ulkomaalaisiin suurella mielenkiinnolla ja erittäin ystävällisesti. Välillä kaupassa piipahtaessa saattoi joutua vastailemaan sellaisiin elämää suurempiin kysymyksiin kuten, kuinka Chile ja Suomi eroavat toisistaan tai miltä Chile näyttää teknologisesti edistyneemmän maan näkökulmasta. Jokapäiväisessä elämässä helposti havaittaviin eroavaisuuksiin kuului muun muassa paikallisen joukkoliikenteen käyttöön totuttelu, jossa microt (lyhyitä matkoja ajavat pikkubussit) ja colectivot (eräänlaiset yhteistaksit) pitivät jokapäiväisiä kiihdytyskisojaan maanteillä siihen tapaan, että penkillä pysyminen oli aika ajoin hankalaa. Bussien linjakarttaa tuskin oli olemassa ja lipunkin hintaa pystyi tinkimään microjen sisäänheittäjien kilpaillessa matkustajista - tylsää matkustaminen ei sen sijaan koskaan ollut. Myös eräissä kaupoissa tavaroiden kierrättäminen monen eri myyjän kautta - tavaran maksaminen, sen saaminen kuittia vastaan ja sen pakkaaminen - aiheutti aluksi pientä hämmennystä oikeaa suuntaa etsiessä. Lisäksi Chilessä puhuttu espanja vaati totuttautumista sekä Chilen espanjalle ominaisten sanojen ja sanontojen (modismos) oppimista - varsinkin jos itseni tapaan on oppinut kielen Espanjassa. Olikin yllättävää - ja samalla opettavaista - huomata, että Espanjan espanjaa puhuvana välillä tunsin puhuvani aivan eri kieltä kielten näennäisestä yhtäläisyydestä huolimatta.
Vaikka Chilessä toki kohtasin monia asioita, jotka eroavat Suomessa itsestäänselvyyksinä pidetyistä toiminta- ja ajattelutavoista, niin loppujen lopuksi arkipäivän elämä koostuu hyvinkin samanlaisista asioista maasta ja kulttuurista riippumatta. Jokapäiväiseen elämänmenoon tottuu helposti eikä eroavaisuuksiin enää kiinnitä huomiota - niistä tulee juuri osa sitä itsestään selvää elinympäristöä. Vasta palatessa tänne toiselle puolelle maapalloa sitä huomaakin kaipaavansa kovasti uusia ystäviä, chiliä, avokadoa, Tyynen valtameren kohinaa, Valparaíson kukkuloille levittäytyvää kaupunkimaisemaa, vilinää kaduilla, tungosta kauppahallissa - ja jopa liikenteen hälyä.
Vuonna 1949 perustetussa nimekkäässä College of Europessa opiskelee vuosittain noin 375 opiskelijaa neljästäkymmenestä eri maasta. Koulu toimii tätä nykyä kahdella eri kampuksella, Puolan Natolinissa ja Belgian Bryggessä. Bryggen syyskuusta kesäkuun loppuun kestävä kaksikielinen (englanti ja ranska) ohjelma koostuu kolmesta eri linjasta: Euroopan politiikan, kansantaloustieteen ja Eurooppa-oikeuden opintokokonaisuuksista. Opiskelut johtavat arvostettuun Master of European Studies -tutkintoon.
Lukukaudella 2002-2003 Bryggessä opiskelee kahdeksan suomalaista, joista neljä politiikan, kolme oikeustieteen ja yksi kansantaloustieteen linjoilla. Koulu tarjoaa akateemisesti erittäin korkeatasoisen ja sosiaalisesti hyvin monipuolisen opiskeluympäristön. Käsitteet "the Bruges formula" ja "l’Esprit de Bruges" ovatkin vakiintuneet jo vuosikymmeniä sitten. Yhteenkuuluvaisuuden tunnetta vahvistaa entisestään tiivis yhteiselo opiskelija-asuntoloissa, joita on kuusi ripoteltuna ympäri pittoreskia Bryggen kaupunkia. Tiukalle opinto-ohjelmalle antaa vastapainoa aktiivinen vapaa-ajan toiminta iloisessa kansainvälisessä opiskelijayhteisössä.
Ensiluokkaisen tietotaidon lisäksi me suomalaisopiskelijat voimme todeta saaneemme todellisen eurooppalaisen kokemuksen. Myös kielitaito on harjaantunut päivittäisessä kanssakäymisessä opintojen ja vapaa-ajan puitteissa. Kaiken kaikkiaan olemme vakuuttuneita, että opinnoista on varmasti hyvin paljon hyötyä työnhaussa. Oikeustieteen linjalla opiskeleva Eemeli toteaa: ”Sisällöltään ja tasoltaan vastaavaa kurssitarjontaa ei olisi ollut saatavana kovin monessa muussa paikassa, jos missään”. Belgiassa jo vuosia asunut, Euroopan politiikan opintoja suorittava Hannele lisää: ”Brygge on ihan omaa laatuaan oleva kokemus. Tämä on ollut ainutkertainen vuosi”. Helsingin Hankenilta viime kesänä valmistunut Mikael arvioi Euroopan politiikan opintojen olevan hyödyllinen lisä aikaisemmalle koulutukselleen. Hän pitää Collegea hyvänä ponnahduslautana kansainvälisiin tehtäviin. ”Erittäin haastavalta taloustieteen linjalta saa hyvän pohjan sekä julkisen että yksityisen sektorin työtehtäviin”, toteaa puolestaan Antti.
Tapio kiteyttää vuoden kokemuksen toteamalla että huolimatta tiiviistä ohjelmasta vaivannäkö kannattaa, sillä Bryggessä oppii vuoden aikana uskomattoman paljon.
Suomalaisille on myönnetty stipendejä arvostettuun College of Europeen jo noin 15 vuoden ajan. Oppilaitokseen hyväksytyt opiskelijat ovat läpäisseet tiukan seulan, jossa kirjallisten hakemusten perusteella esikarsitut hakijat kutsutaan vielä kahdella kielellä tehtävään suulliseen haastatteluun. Kokelaita haastattelee englanniksi ja ranskaksi College of Europen edustaja, ja esitetyt kysymykset voivat olla varsin kiperiä. Pelkästään pääsyä oppilaitokseen voi jo pitää kovana suorituksena.
Opiskelu College of Europessa on antoisaa ja voi auttaa pääsemään tulevaisuudessa käsiksi kansainvälisiin huippuvirkoihin, mutta toisaalta myös kilpailu on kovaa ja menestyminen vaatii tiukkaa opiskelutahtia sekä stressinsietokykyä etenkin tenttikaudella. Seuraavan kerran College of Europeen voi hakea syksyn 2003 aikana; hakuaika on yleensä päättynyt tammikuun lopussa.
"On toivotonta elää paikassa, josta ei voi lähteä pois ja jossa ei milloinkaan voi odottaa tapaavansa vieraita." Näin havainnoi Islantiin laivalla saapuva matkustaja ensimmäisiä vaikutelmiaan Nobel-kirjailija Halldor Laxnessin kirjan Salka Valka alkusivuilla.
Meren voi nykyään ylittää myös verkkoyhteyden avulla. Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen suomi toisena kielenä -assistentti Heidi Vaarala teki yhteistyötä Islannin yliopiston Saksan ja pohjoismaisten kielten laitoksen kanssa verkko-opintojakson merkeissä. Islannissa verkossa häärivät lehtori Sari Päivärinta ja CIMOn harjoittelija Hanna Ampula. Optima-verkkoympäristö antoi puitteet ideoiden toteuttamiseksi.
Suomen kielen opiskelijoille suunnattu kurssi alkoi käytännössä villillä kouluttajien välisellä sähköposteilulla jo paljon ennen kuin opiskelijoilla oli aavistustakaan koko kurssista. Sähköpostikeskustelussa käytiin keskustelua ainakin siitä, montako opiskelijaa kurssille osallistuu, tietokoneluokan varauksesta ja varustustasosta, onhan siellä varmasti äänikortit koneissa ja kuulokkeet, saako ruotsin lehtori tulla seuraamaan opetusta, onko kyseinen lehtori riittävän mukava, onko tietokoneluokassa herra X, joka ratkaisee kaikki syntyvät tekniset ongelmat, miten saadaan tunnus opiskelijalle, jonka nimi on pelkkä Frog, millaiset tunnukset tehdään, kun ei voida käyttää islantilaisia aakkosia, mitkä kirjaimet meillä vastaavat lähinnä islannin aakkosia, kolmen tunnin aikaerosta, siitä löytyykö netistä suomi-islanti -sanakirjaa, keskustelualuiden viestinkirjoitus- ja lähettämisohjeista ja kuvaliitteen liittämisohjeista ja niin edelleen.
Ennen kurssin kontaktijaksoa opiskelijat kirjoittivat verkkoympäristöön kaksi tehtävää. Ensin he esittelivät itsensä ja valitsivat Optimaan rakennetusta työtilasta kuvan, jonka valinnan he perustelivat. Ehdolla olleita kuvia keräsin perhealbumista; tarjolla oli lasten kuvia, pihakuvia, syntymäpäiväkuvia ja jalkapallo- ja koripallopelikuvia. Kuvapankissa oli myös kuvia suomalaisuuden ikoneista: Aki Kaurismäestä, Spedestä, Koskenkorvapullosta ja niin edelleen. Toinen tehtävä oli ongelmanratkaisutehtävä, jossa opiskelijoiden piti suunnitella pareittain, mitä ottavat mukaan kielikurssille Suomeen.
Kontaktijaksolla tutustuttaisiin verkossa oleviin suomen kielen oppimateriaaleihin tarkemmin. Tavoitteena oli saada opiskelijat käyttämään näitä materiaaleja myöhemminkin oman opiskelunsa tukena. Mutta aikeena olisi myös pitää hauskaa oppitunnilla, ei ainoastaan tuijottaa näyttöpäätettä! Lopuksi täytettäisiin palautelomake verkkoalustalla. Kiinnostavaa olisi, miten opiskelijat kokisivat tekniikan käytön kielenoppimisessa ja mitä he arvelisivat oppineensa suomesta prosessin aikana.
Kurssin tavoitteena oli paitsi tutustuttaa islantilaiset opiskelijat verkko-opetukseen niin myös salakuljettaa puhuttua suomea maahan. Ulkomailla kielenopetus saattaa usein keskittyä kielen rakenteiden opettamiseen, ja opiskelija on perin ihmeissään tullessaan Suomeen ja joutuessaan kuulemaan puhuttua suomea, jonka olemassaolosta hänellä on ollut vain aavistus
Opiskelijat tarttuivat innolla annettuihin tehtäviin. Aluksi he kertoivat itsestään Optiman verkkokeskustelualueella. Tästä saatiin alku autenttiselle vuorovaikutukselle: lähetin opiskelijoille keskustelualueelle tervehdykset ja pyynnön perustella kuvavalintansa. Tässä muutamia esimerkkejä tutustumisvaiheen viesteistä:
- Minun nimeni on Þoacute;rhildurrhildur ja minä olen opiskellut suomen kieltä syksystä lähtien. Olen kiinostunnut mennä Suomen opiskelleman ensi vuonna. Minä opiskelen myös maantietoa yliopistolla. Minä harrastan hevosia ja pelan sulkapalloa siskoni kanssa kerran viikossa. Olin pienenä musikkikoulussa, niin että tykkän monenlaisesta musikkista. Osan soitta muutama instrumenttiä, mutta ei kovin hyvin. Muut harrastukseni ovat kahviloissa istuminen ja laiskuteluminen.
- Minun suuri haaveni on matkusta koko mailman ympäri ja nähdä kaikkia mitä nyt siellä on nähtävä. Sen takia valitisin kuvan matkalaukkusta.
- Terve! Minun vastaukseni kysymykseen miksi valitsin Koskenkova-viinapullon on hyvin yksinkertainen, vaikka kuvan valitsamisen syy on oikeastaan kaksinkertainen: Ensiksikin Koskinkorva-kuva oli ensmimainen kuvalistassa ja toiseksi Koskinkorva muistuttaa aina minua Suomesta ja suomalaisesta. Eikö tämä selvitys riittävästä? Mutta lisäksi minä pidän kyllä Koskenkorva, vaikka se ei ole yhtä hyvää kuin islantilainen viina, joka nimetetään "Svarti dauði" islanniksi tai "Musta surma" suomeksi. Sinun täytyy maistua se kun tullut Islantiin. Tervetuloa
Optiman keskustelualueella opettaja-tutor voi liittää viesteihin kommentin, jossa opiskelijalle voi antaa henkilökohtaista palautetta. Nopeasti kirjoituksia kertyy kuitenkin niin paljon, että palautteen antamiseen menee runsaasti aikaa. Vastaisuudessa olisi ainakin joissakin tehtävissä parempi panna opiskelijat työstämään tekstejä Optimaan kahdestaan, jolloin he voisivat antaa palautetta toisilleen. Kaiken kaikkiaan opiskelijoiden teksteihin tutustuminen ennen heidän tapaamistaan herättää uteliaisuuden tavata juuri tämän tekstin kirjoittanut henkilö - millainen ihminen on tämän tekstin takana? Mutta vaikutti siltä, että tutustumista oli tapahtunut toisinkin päin. Joka tapauksessa ensimmäisellä kontaktitunnilla Reykjavikissa olimme jo tuttuja; tilanne oli täysin toinen, kuin jos olisin pyyhältänyt paikalle ilman verkko-oppimisvaihetta.
Oppitunneilla teimme chattailu-tehtävän eli chattasimme Optiman chatissa siitä, mihin kahvilaan tai baariin lähdemme tunnin jälkeen. Joillekin tietokoneen tällaiseen käyttöön perehtymättömille tehtävässä oli liikaa vauhtia ja he tyytyivät lukemaan chattia omalta tietokoneruudultaan. Chattailemalla on mahdollista harjoitella ongelmanratkaisutehtäviä, nopeaa reagointia, puhekielellä kirjoittamista sille soveltuvassa ympäristössä ja pitää hauskaa. Ja lopulta "baarikin oli selvä".
Opiskelijat tutustuivat myös netissä oleviin S2-opiskeluohjelmiin, joita ovat esimerkiksi Maahanmuuttajan ammatti-info, Uuno, Tavataan taas! ja Keskellä Suomea.
He kokeilivat ohjelmia, tekivät niistä löytyviä harjoituksia, kuuntelivat suomalaista keskustelua, lukivat ja kuuntelivat tekstejä sekä pelasivat pelejä. Opiskelijat huomasivat ohjelmien käyttökelpoisuuden: yksi sopii kieliopin harjoitteluun, toinen suomalaisen keskustelun kuunteluun. He pääsevät linkkeihin itsekin verkon kautta, mutta vaikutti tarkoituksenmukaiselta tutustua niihin ohjatusti ja pohtia kunkin opiskeluohjelman luonnetta yhdessä.
Millaista palautetta kurssilta sitten kertyi? Oletin etukäteen, että tekninen puoli tuottaisi opiskelijoille ongelmia, mutta he ainakin väittivät toista. Opiskelijat oppivat mielestään nopeasti käyttämään verkkoympäristöä ja heistä oli hauskaa opiskella verkossa. Toinen Islannin opettajista, CIMOn harjoittelija Hanna Ampula, oli jo jonkin verran perehtynyt Optiman käyttöön ja pystyi opastamaan opiskelijoita ensimmäisten viestien kirjoittamisessa. Koko prosessi olisikin ollut vaikeampi toteuttaa, jos vastaanottavassa yliopistossa ei olisi ollut Optiman käyttöön tutustunutta opettajaa.
Kaikki verkko-opetukseen liittyvät ongelmat lienevät ratkaistavissa, mutta verkkokurssin ajoitus ja sovittaminen kohderyhmän aikatauluihin saattaa vaatia kärsivällisyyttä. Lukukaudet kulkevat toisessa rytmissä kuin Suomessa ja tentteihin valmistautumisaika on rytmitetty eri tavoin kuin meillä. Etukäteen kannattaa myös miettiä, kuinka pitkäksi ajaksi vastaanottava taho haluaa sitoutua verkkokurssille osallistumiseen ja kuinka paljon omaa aikaa lähtevä opettaja voi investoida verkko-ohjaukseen, tehtävien lukemiseen ja niin edelleen. Verkostoiduttaessa ollaan myös yhtäkkiä intensiivisessä opetuksensuunnittelu- ja toteutusyhteistyössä uppo-outojen opettajakollegoiden kanssa. Omien oppimiskäsitysten välittäminen sähköpostitse ei ole aivan helppoa. Me kävimme keskustelua muun muassa siitä, onko ongelmanratkaisutehtävät tehtävä parin kanssa vai voiko ne tehdä yksin. Paikan päällä keskustelut jatkuivat siitä, kuinka paljon Optiman tarjoamia teknisiä kikkoja pitäisi opettaa opiskelijoille vai voidaanko tehdä vaikka sketsejä opiskelijoiden kirjoittamista dialogeista.
Kaiken kaikkiaan verkkomatka ja siihen liittynyt vierailu Islantiin oli riemastuttava kokemus. Kolme ja puolituntisen lentomatkan etäisyys maittemme välillä ylittyi verkon avulla leikiten ja oli halpaa; emme vaihtaneet ainuttakaan paperikirjettä emmekä soittaneet yhtään puhelua, vaikka selvitimme valtavan määrän sekä tekniikkaan että opettamiseen liittyviä kysymyksiä. Opiskelijoita vaihtelu virkisti ja opettajana sain valtavan kulttuuripläjäyksen islantilaisia tapoja ja elämää. Sininen ja turkoosi meri, valkoiset vuoret, mustat laavakentät, kuolleenkeltaiset niityt, islanninponilaumat ruskean eri sävyissä, tummanvihreä sammal mustilla ja harmailla vuorenseinämillä ja hehkuvan keltainen aurinko tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Leonardo da Vinci -programmets ansökningsrunda avslutades på vändagen, dvs den 14.2.2003 och resultaten gavs ut i april. Allt som allt emottogs 108 projektansökningar och av dessa fick 68 EU-stöd.
Korta beskrivningar på alla projekt finns att läsa på web-sidorna www.leonardodavinci.fi och www.cimo.fi under rubriken aktuellt.
Av de 68 nya projekten berör 41 mobilitet för studerande inom grundläggande yrkesutbildning, 5 utlandspraktik för högskolestuderanden, 2 delområdet unga yrkesarbetare och 20 experters mobilitet.
År 2003 delas det ut 1 234 831 euro för Leonardo-mobilitetsprojekt. Summan fördelas mellan målgrupperna enligt följande: 63% för elever på andra stadiet, 24% för högskolestuderanden, 2,3% för unga yrkesarbetare och 11,4% för experter. I de 108 projektförslagen ansöktes stipendier för 1 946 personer, i sin helhet kommer stödet att räcka till stipendier för 912 personer.
Liksom under tidigare år kommer ansökningarna från olika håll i landet, de mest aktiva landskapen är Nyland (23 godkända projekt), Birkaland (8) och Norra Savolax (8). De nya projekten är fördelade enligt följande: Nyland 23, Egentliga Finland 5, Birkaland 8, Päijänne-Tavastland 2, Satakunta 1, Kymmenedalen 2, Södra Savolax 1, Norra Savolax 8, Norra Karelen 3, Mellersta Finland 3, Södra Österbotten 1, Mellersta Österbotten 1, Norra Österbotten 4, Kajanaland 3 och Lappland 3.
Finländarna har mest Leonardo-samarbete med partners från Storbritannien, Tyskland, Estland, Nederländerna, Spanien, Ungern och Sverige. Alla andra länder är representerade utom Bulgarien, Luxemburg och Malta. Även Schweitz deltar med att ta emot högskolestuderanden.
Projekten koordineras fråmst av yrkesläroanstalter och högskolor. De är av hög kvalitet, men de kunde ha en starkare förknippning med näringslivet. Önskvärt skulle också vara att studerande deltog aktivt redan i planeringen av projekten och att yrkeslärare och internationella koordinatorer skulle samarbeta något mera.
Som tillägg till de europeiska prioriteringarna finns nationella tyngdpunkter. Av de nationella tyngdpunkterna har nätverksbildningen tagit fart, utvecklandet av de fristående proven i samarbete med europeiska partners samt utnyttjandet och spridningen av goda rutiner och resultat. Få projekt kan sägas vara innovativa men kvaliteten på inlärningen i arbetet och praktiken utomlands är mycket hög. Administrationen av mobilitietsprojekt i allmänhet har också blivit allt mer professionell. Nya öppningar sker för vuxenstuderanden, inom yrkesvägledning och några nya branscher som t.ex. musik och biodling. Yrkesläroanstalterna som erbjuder specialundervisning har varit väldigt aktiva, vilket passar bra för det pågående europeiska året för handikappade.
Några av projekten svarar på målen för den sk. Köpenhamnsprosessen, t.ex. i projektet All-European Business Competence som koordineras av Suomen liikemiesten kauppaoppilaitos utvecklar man gemensamma europeiska utbildningsprogram för handel och administration. I utbildningen inkluderas redan godkända studiehelheter, som ECDL, det europeiska datakörkortet och ECL-språkprovet. I projektet jämförs även sätten att utföra fristående prov och studeras möjligheterna att använda ECTS-systemet för godkännandet av studierna. Mälsättningen är att ge färdigheter för det internationella företagslivet.
En orsak till det låga antalet högskoleprojekt är att de flesta har bildat nätverk. Kemi-Tornio yrkeshögskola har bildat ett nätverk av 4 yrkeshögskolor för projektet Databank för Leonardo-praktik. I projektet utvecklar man ett företagsregister, vilket svarar på de framtida behoven och erbjuder möjligheter för studeranden att självständigt söka sig till utlandspraktik. Trots låga antalet projekt är allt som allt 21 högskolor involverade i de nya Leonardo- mobilitetsprojekten.
För delområdet avsett för nyutexaminerade eller arbetslösa har ungdomsväsendet för Kotka stad byggt upp ett projekt Far out, där 4 unga från den lokala ungdomsverkstaden bekantar sig med arbetslivet i England samt skaffar sig internationell erfarenhet under 9 veckors tid. Målet är att söka nya arbetsmetoder och sätt för aktivering av arbetslösa ungdomar, vidga verkstadsnätverket och göra verkstadsaktiviteten mångsidigare.
I ett expertutbytesprojekt koordinerat av AIKE Oy startas ett mobilitetsprogram för vuxenstuderande. Det är frågan om ett samarbete mellan 6 vuxenutbildningsorganisationer i Finland. Målet är att finna praktikplatser och garantera kvaliteten på dem, utveckla språk- och kulturförberedelserna samt bygga upp ett gemensamt värderingssystem.
Ansökningstiden för år 2004 går ut den 13.2.2004. Kontakta CIMOs Leonardo enhet för ytterligare information.
"Muinaisuuden houkutus" on elinikäisen oppimisen henkeen puhaltava tapahtuma, joka liittyy Educational triangles -nimiseen Grundtvig-projektiin. "Muinaisuuden houkutus" tarjoaa tietoa ja elämyksiä esihistoriasta: ihmisistä, heitä ympäröineestä luonnosta ja käden taidoista, joita luonnon ehdoilla eläminen vaati. Tapahtuma sijoittuu Turkuun, ajoittuu syksyyn 2003, ja se on räätälöity Turun Ruusukorttelin palvelutalon asukkaista kootulle ryhmälle.
Educational triangles -hankkeessa on mukana seitsemän maata: Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Liettua, Norja ja Suomi. Kustakin maasta hankkeeseen ottaa osaa yksi museo, yksi aikuisoppilaitos ja yksi kirjasto tai arkisto. Nämä organisaatiot muodostavat ns. kansalliset kolmiot, jotka kehittävät ja toteuttavat tahoillaan jonkin pienimuotoisen pilottiprojektin. "Kolmiot" kohtaavat partnerikokouksissa, joista ensimmäinen oli Vilnassa joulukuussa 2002, toinen Bergenissä toukokuussa 2003 ja kolmas Tessalonikissa lokakuussa 2003. Projektin kokemukset kerätään yhteen ja esitellään loppukonferenssissa Turussa keväällä 2004.
Hankkeen keskeisenä tavoitteena on jakaa kokemuksia ja esitellä uusia ideoita siitä, miten museot, aikuisoppilaitokset ja kirjastot tai arkistot voisivat tehdä yhteistyötä, käyttää toistensa asiantuntemusta ja sitä kautta kehittää omaa toimintaansa. Lisäksi hankkeen tarkoituksena on auttaa eri maiden elinikäisen oppimisen parissa työskenteleviä organisaatioita oppimaan toisistaan ja vaihtamaan kokemuksia.
Suomen kolmion muodostavat Turun maakuntamuseo, Turun kaupunginkirjasto ja Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Suomen museoliitto oli mukana käynnistämässä ja ideoimassa Suomen pilottiprojektia. Yhteisvoimin suunniteltu tapahtuma on nimeltään "Muinaisuuden houkutus" ja sen kohderyhmänä - opiskelijoina - ovat jo eläkeikään ehtineet Turun Ruusukorttelin palvelutalon asukkaat.
"Muinaisuuden houkutus" -tapahtuma alkaa orientoivalla jaksolla, jonka aikana opiskelijat perehdytetään aiheeseen. Heille järjestetään kirjastokäynti sekä opastettuja kierroksia Turun linnaan, Turun biologiseen museoon ja lähialueen esihistoriallisille asuinpaikoille. Tämän jälkeen heille järjestetään 5 työpajaa, joissa Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen muinaistekniikka-artesaaniopiskelijat ja heidän opettajansa opastavat heitä valmistamaan muinaistekniikalla esihistoriallisia tarve-esineitä: koivuntuohitervaa, kalastusvälineitä, houkutus- eli risulintuja sekä erilaisia köysi- ja luonnonkuitutöitä. Yhden työpajan teemana on ruoka, jota valmistetaan aikakauteen sopivista raaka-aineista avotulta apuna käyttäen. Tapahtuma huipentuu näyttelyyn joka kootaan ensin Ruusukorttelin palvelutaloon ja myöhemmin Turun kaupunginkirjastoon.
Vuonna 1999 kahdenkymmenenyhdeksän Euroopan maan opetusministerit antoivat Bolognassa korkeakouluopetusta koskevan julistuksen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luomisesta ja vahvistamisesta. Tavoitteena on edistää opiskelijoiden liikkuvuutta sekä eurooppalaisen koulutuksen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta maailmanlaajuisesti. Konkreettisina keinoina ovat kansallisten korkeakoulututkintojen järjestelmän saattaminen kaksiportaiseksi eli kandidaatin ja maisteritason tutkintojen käyttöönottaminen, opintosuoritusten ja tutkintojen tunnustamisen ja työmarkkinakelpoisuuden edistäminen suoritusten siirtojärjestelmällä (European Credit Transfer System, ECTS) ja tutkintotodistuksen liitteellä (Diploma Supplement, DS) sekä koulutuksen laadunvarmennuksen kehittäminen. Tavoitteet on asetettu vuoteen 2010.
Bolognan julistukseen perustuva kehitys on ollut odottamattomankin nopeaa ja monipuolista. Sen johdosta on ollut perusteltua valmistaa opetusministereiden seurantakokouksia varten katsaukset, joista kolmas on juuri valmistumassa. Siihen voi piakkoin tutustua esimerkiksi Euroopan yliopistoliiton (EUA) kotisivuilla (www.unige.ch/eua). Edellinen seurantakokous oli Prahassa toukokuussa 2001, seuraava pidetään Berliinissä ensi syyskuussa. Prahassa prosessiin hyväksyttiin uusia jäsenmaita, ja Berliinissä on tulossa lisää. Euroopan ulkopuoleltakin on osoitettu suurta halua liittyä mukaan. Bolognan prosessin käynnistivät EU:ta laajemman Euroopan opetusministerit. Alussa sitä haittasi jossakin määrin, ettei Euroopan Unioni ollut siinä osallisena. Suomen EU-puheenjohtajuuskauden yhtenä ansiona pidetään yleisesti Unionin sitomista mukaan prosessiin.
Prahassa opetusministerit asettivat julistuksessaan Eurooppalaista korkeakoulutusaluetta kohti yhdeksän päätavoitetta. Ne ovat helposti vertailtavien tutkintojen järjestelmä, kaksiportainen tutkintorakenne, siirto- ja tunnustamisjärjestelmä (ECTS ja DS), liikkuvuuden edistäminen, laadunvarmistusyhteistyö, eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistaminen koulutuksessa, elinikäisen oppimisen edistäminen, opiskelijoiden osallistuminen korkeakoulujen päätöksentekoon ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen vetovoiman lisääminen. Berliinin kokouksen edellä on kuulunut kriittisiä ääniä, joiden mukaan tavoitteita on liian monta, jotta ne voisivat olla päätavoitteita. Berliinissä olisi osattava karsia ja painottaa.
Epäilyksistä huolimatta prosessi on edennyt ja etenee monella tasolla. Euroopan maat ovat uudistaneet lainsäädäntöään, erityisesti tutkintorakenteitaan julistuksen hengessä. Käytännössä siirtyminen kandidaatin- ja maisterintutkintoihin etenee kohtuullisesti. Alun ehdottomasta vaatimuksesta on joustettu. Niinpä aloilla, joilla kandidaatin tutkinto ei näytä luontevasti tuottavan kelpoisuutta työelämässä, kahden tutkinnon vaatimuksesta on luovuttu. Suomen kaltaisessa maassa, jossa korkeakoulutus jakautuu yliopisto- ja ammattikorkeakoulutukseen, tutkintojen aseman selvittämisessä on vielä tekemistä.
Samaan aikaan muutkin osapuolet ovat työskennelleet tosissaan Bolognan prosessin tavoitteiden hyväksi. Esimerkiksi yliopistot, tiedekunnat ja laitokset ovat ponnistelleet suoritusten siirtojärjestelmän (ECTS) mitoittamiseksi ja käyttöönottamiseksi. Sen yhteydessä on ilolla havaittu, että järjestelmän kanssa toimiminen tuottaa varsinaisen tarkoituksensa lisäksi tietoa ja itseymmärrystä oman laitoksen opetuksen painotuksista ja laadusta. Siten ECTS:stä on kehittymässä opetuksen laadunvarmistuksen hyödyllinen työkalu. Liikkuvuuden ja tunnustamisen edistämiseksi konkreettisesti ministerit kehottivat kehittämään yhteistutkintoja, joissa kaksi tai useampi korkeakoulu yhteisesti sopii koulutusohjelmasta, jossa opiskelija suorittaa osia toisessa tai toisissa osallistujakorkeakouluissa. Valmistuessaan hän saa kaikkien yhdessä antaman tutkintotodistuksen, joka tunnustetaan laajasti. Yhteistutkintojen suosio näyttää nopeasti kasvavan, vaikka sen kehittäminen vaatiikin vielä paljon työtä.
Eurooppalaiset korkeakoulut, yhteistyöjärjestöt ja viranomaiset ovat käynnistäneet tai saaneet valmiiksi monia hankkeita, joissa Bolognan prosessin eri osia ja tavoitteita on konkreettisesti edistetty. Euroopan komissio on rahoittanut niitä osaksi tai kokonaan. Kuten Prahan ministerikokouksen edellä, Berliiniäkin lähestyttäessä on pidetty monia eurooppalaisia seminaareja Bolognan eri tavoitteiden nykyvaiheista, kuten Helsingissä kuluvan vuoden maaliskuussa järjestetty kokous toisen syklin korkeakoulututkinnoista.
Bolognan junan saapumisaika perille on 2010. Nyt lähestytään siis puoliväliä. Voidaan jo todeta, että prosessi on edennyt vähintään tyydyttävästi ainakin keskeisen tutkintojärjestelmäuudistuksen osalta. Edellä mainittuun tavoitteiden keskittämistarpeeseen on varmasti syytä, mutta tuskin toisaalta yhtäkään nykyisistä tavoitteista voi pitää tarpeettomana. Huolta herättää kuitenkin, että uusia päämääriä ollaan heittämässä kuormaan, kuten tämänkaltaisissa prosesseissa usein käy.
Entisistä tavoitteista muun muassa laadunvarmistuksesta on käyty paljon keskustelua. On näkemyksiä, joiden mukaan tulisi kehittää eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia ja standardeja, jopa pystyttää eurooppalainen akkreditointielin. Monen muun maan rinnalla Suomi on voimakkaasti torjunut sellaiset ajatukset ja suosittaa sen sijaan kansallisia arviointijärjestelmiä, joiden vertailulla luodaan luottamusta ja toistensa tuntemista. Meillä omaksuttu arviointikulttuuri, jonka keskeinen tavoite on lisätä toimijoiden ja osapuolten ymmärrystä vahvuuksistaan ja puutteistaan, on näkemyksemme mukaan tuloksellisen kehittämisen edellytys. Tutkintorakenteiden vertailtavuuden ja esimerkiksi siirtojärjestelmän kehittämisessä on näkemysten välisiä painotuseroja, joissa on vielä sovittamista.
Elinikäisen oppimisen kysymykset, ennen muuta suoritusten kertymisjärjestelmä, antavat pohdinnan aiheita vielä pitkään. Bolognan prosessin määräaikaa kohti ne käyvät yhä keskeisemmiksi. Uutena asiana erityisesti Saksa on ollut tuomassa mukaan tutkijakoulutusta ja siis tohtorin tutkintojen tarkastelua. Kuten tunnettua, Euroopassa on rinnakkain kehittymässä kaksi tavoitetta, eurooppalainen korkeakoulutusalue (EAHE) ja eurooppalainen tutkimusalue (ERA). Yliopistojen näkökulmasta katsottuna niiden välillä pitäisi olla kiinteä kytkentä, mutta tähän mennessä sitä on ollut varsin vähän. Syyt ovat eurooppalaisessa byrokratiassa. Bolognan prosessi ja eurooppalainen korkeakoulutusalue ovat Euroopan opetusministerien aloite. Euroopan tutkimusalue sen sijaan on Euroopan Komission tutkimuskomissaari Busquinin aloite. Suomi on jo pitkään Euroopan yliopistojen yhteistyöfoorumeilla kannustanut tavoitteiden lähentämiseen. Varsinkin tutkijakoulutusyhteistyössä on Euroopalla vielä paljon haasteita riippumatta, missä yhteydessä ja millä keinoin sitä kehitetään. Tutkimus ja koulutus ovat Euroopan Komissiossa eri pääosastoissa, mutta lähentymistä tapahtuu varmasti piankin.
Bolognan prosessiin liittyvät myös Euroopan Unionin uudet ohjelmat, kuten vuonna 2006 päättyvää Sokrates II -ohjelmaa seuraava koulutus- ja liikkuvuusohjelma, jonka valmistelu on vastikään alkanut, sekä verkko-opiskeluun perustuva e-oppiminen -ohjelma ja Unionin ulkopuolisiin maihin suuntautuva Erasmus Mundus -ohjelma, joista Unionin koulutusneuvosto teki päätökset 5.5.2003.
Stereotypiat eri kulttuureista näkyvät edelleen ihmisten asenteissa, vaikka etäisyydet maailmankylässä ovatkin kutistuneet. Ylitarkastaja Tiina Oinonen työministeriöstä ravistelee ennakkoluuloja: "Uruguayssä esimerkiksi tehdään hienoja PowerPoint-esityksiä, kun Suomessa käytetään monessa paikassa vielä suttuisia kalvoja", hän kärjistää. Oinonen työskenteli vuosina 1998-2000 Uruguayssä, tarkkaan ottaen Montevideossa ILO:n alaisuudessa toimivassa ammatillisen koulutuksen tiedotus- ja tutkimuskeskus Cinterforissa. Mikä sai lähtemään niinkin kauas kotimaasta? "Minulla oli jo pitempään kytenyt mielessä, että haluan lähteä tekemään kehitysyhteistyötä. Latinalainen Amerikka kiinnosti, toisaalta myös Afrikka, jossa olin ollut aikaisemmin työleirillä." Kun kiinnostava pesti sitten avautui Montevideossa, Oinonen haki ja tuli valituksi. Hän toimi kahden vuoden ajan apulaisasiantuntijana naisten ammatillisen koulutuksen alueellisessa ohjelmassa, jonka tavoitteena oli kouluttaa köyhiä, maaseudulla asuvia naisia naisille ei-tyypillisiin ammatteihin kuten mekaanikoiksi.
Uruguayssä Oinonen huomasi erityisen selvästi sen, miten tärkeää koulutus sekä opiskelun ja työelämän yhteensovittaminen on. Lukutaidottomien määrä maassa on noin kolme prosenttia ja työttömyyden kasvun takia suuri osa nuorista lähtee hakemaan parempaa elintasoa ulkomailta, USA:sta ja myös Euroopasta. "Uruguayssä tehtiin toisaalta paljon työtä naisten oikeuksien hyväksi ja aseman parantamiseksi työelämässä. Suomi ei ole mitenkään mallimaa sukupuolten tasa-arvossa, vaikka täällä kuvitellaankin että meillä asiat ovat hyvin."
Tiedotus- ja tutkimuskeskuksessa oli töissä kaikkiaan 30 henkeä, joista ulkomaalaisia oli kaksi, Oinosen lisäksi yksi kolumbialainen. "Työkulttuuri Uruguayssä on erilainen kuin täällä Suomessa. Töihin tullessa kaikki kyselivät kuulumisia - miten perhe voi, mitä teitte viikonloppuna." Uruguayssä Oinosella oli perhe - mies ja tuolloin parivuotias lapsi - mukana, ja kaikki viihtyivät mainiosti. Koko kahden vuoden työkomennuksen aikana Oinoset eivät käyneet Suomessa, mutta koti-ikävä ei silti piinannut, sillä aika meni siivillä. "Palatessa ihmettelin että ollaanko me tosiaan oltu poissa kaksi vuotta - Suomessa oli niin vähän muuttunut sinä aikana."
Tiina Oinosen työtehtäviin ovat aina liittyneet jollakin tavalla sekä koulutus että työelämä. Ennen Uruguayta Oinonen työskenteli muun muassa kansainvälistä vapaaehtoistyötä organisoivassa järjestössä. Kansainvälisten työleirien kautta kansainvälinen liikkuvuus tuli tutuksi, ja sitä kautta Oinonen päätyi vuonna 1994 töihin CIMOn harjoitteluyksikköön, jossa hän hoiti muun muassa IAESTE-ohjelmaa ja myöhemmin Aasian maihin suuntautunutta JESP-ohjelmaa. "JESPissä huomasin selvästi eri kulttuurien väliset erot. Aasialaista kulttuuria pitää tulkita aivan eri tavalla kuin suomalaista, suomalaiset ovat paljon yksoikoisempia."
Uruguaystä palattuaan Oinonen palasi ensin joksikin aikaa CIMOon. Äitiysloman jälkeen tuli ajankohtaiseksi etsiä uutta työpaikkaa. "Internet on ihan ehdoton työnhaussa", Oinonen kehuu ja kertoo, että nykyisen työpaikkansa hän löysi ihan yksinkertaisesti työhallinnon omilta www.mol.fi -nettisivuilta.
Tällä hetkellä Oinonen vastaa EURES-työnvälityspalvelun koordinoinnista Suomessa. EURES eli Eurooppalainen työnvälityspalvelu pyrkii helpottamaan ja edistämään työntekijöiden liikkuvuutta EU- ja ETA-alueella. Läheistä yhteistyötä tehdään muun muassa CIMOn kanssa, sillä kokonaisuutena opiskelu, harjoittelu ja työskentely ulkomailla nivoutuvat tiiviisti yhteen. "Työnantajat tuntevat vielä huonosti palvelujamme", Oinonen kertoo. Osittain tästä syystä työministeriössä on hiljattain tehty työnantajille kysely ulkomaisen työvoiman tarpeesta ja kiinnostuksesta palkata ulkomaista työvoimaa. Kyselyn tulokset julkistetaan syksyllä. "Paljonhan on myös paluumuuttajia Suomeen, mutta suomalainen työelämä ei aina oikein osaa hyödyntää heidän kokemuksiaan, jotka olisivat arvokas voimavara”, Oinonen sanoo.
"Minulle henkilökohtaisesti on työssäni tärkeää nimenomaan erilaisten vaihtoehtojen mahdollistaminen", Tiina Oinonen pohtii. ”Oleellista on mielestäni kansainvälisyyden näkeminen kokonaisuutena. Osana kansainvälistä työnvälitystä me EURES-palveluissa haluamme edistää vapaata liikkuvuutta ja tiedottaa mahdollisuuksista, joita eurooppalaiset työmarkkinat tarjoavat niin työntekijöille kuin työnantajallekin monikulttuurisessa ja -kielisessä Euroopassa”.
Edellisessä verkko-Campus lehden numerossa (20.3.2003) käsittelimme CIMOn tieto- ja neuvontapalveluilta eniten kysyttyjä kysymyksiä. Työharjoittelu ja työskentely osoittautuivat opiskeluun liittyvien kysymysten jälkeen asiakkaitamme eniten kiinnostaviksi aihealueiksi. CIMOn tarjoamien kansainvälisten harjoitteluohjelmien sekä esimerkiksi IAESTE-ohjelman puitteissa liikkuukin yhteensä yli 1000 opiskelijaa ja vastavalmistunutta vuosittain. Lisäksi CIMO auttaa tietyissä tapauksissa itsenäisesti harjoittelupaikan hankkineita opiskelijoita tai vastavalmistuneita työlupiin liittyvissä asioissa. Mutta entäpä sitten, jos asiakas on kiinnostunut työnhausta ja palkkatyöstä vaikkapa jossain toisessa Euroopan maassa?
Maailmalle.net -verkkopalvelun kävijämäärätilastojen perusteella kiinnostus ulkomaille suuntautuvaa palkkatyötä kohtaan on varsin suuri. Palkkatyö-aiheisilla sivuillamme on ollut jopa enemmän kävijöitä kuin esimerkiksi vastaavilla työharjoittelua koskevilla sivuilla. Alla olevassa taulukossa näkyvät ko. Maailmalle.net-palvelun sivujen kävijämäärät huhtikuussa 2003.
Kiinnostus työnhakua ja palkkatyötä kohtaan heijastuu kuitenkin selkeämmin Maailmalle.net-palvelun sivujen kävijämääriin kuin CIMOn tietopalveluun tuleviin asiakaskyselyihin. Tieto- ja neuvontapalvelut vastaanottavat toki työnhakuun liittyviä kysymyksiä, erityisesti Suomessa opiskelijavaihdossa olevilta ulkomaalaisilta sekä ulkomailta cimoinfo-sähköpostipalvelun kautta. Yleisenä kysymyksenä tällöin on, voimmeko me auttaa asiakasta löytämään joko lyhytaikaisen taikka vakinaisen työpaikan Suomesta. Esimerkiksi vaihto-opiskelijat kysyvät ajoittain osa-aikaisia työpaikkoja tai kesätöitä, joiden avulla saada lisärahoitusta opintoihinsa taikka jatkaakseen väliaikaisesti oleskeluaan Suomessa lukuvuoden päätyttyä. Kesätöistä kyselevät kevään mittaan tietenkin myös suomalaiset nuoret.
Työnhakuun ja palkkatyöhön liittyvissä asioissa CIMOn tieto- ja neuvontapalvelujen resurssit ovat kuitenkin rajalliset sillä CIMO ei toimi työnvälittäjänä. Yleensä pyrimmekin ohjaamaan työnhausta ja työskentelystä kiinnostuneet suoraan työvoimatoimistoihin, joista he voivat saada yksityiskohtaista tietoa niin Suomeen kuin ulkomaillekin kohdistuvaan työnhakuun liittyvistä kysymyksistä. Kattavimmin tietoa on saatavilla Suomen EURES-neuvojilta, joita toimii osassa suurimmista työvoimatoimistoissa. EURES-neuvojien tehtävänä on antaa tietoa ETA-maiden työmarkkinoista kiinnostuneille työnhakijoille: työ- ja elinoloista, työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ennen kaikkea avoimista työpaikoista. Työvoimatoimistoissa on usein tietoja myös ETA-maiden ulkopuolisten maiden harjoittelu- ja työskentelymahdollisuuksista - näihin maihin pääsääntöisesti tarvittavaa työlupaa Suomen työnvälitys ei kuitenkaan voi taata. Lisätietoa sekä eurooppalaisesta työnvälitysverkostosta EURESista että muista työhallinnon tarjoamista palveluista löytyy työministeriön kotisivuilta osoitteesta http://www.mol.fi.
CIMOn tieto- ja neuvontapalvelut tulevat jatkossa tiivistämään yhteistyötään työhallinnon kanssa mm. Perustieto-sarjassa julkaistavien oppaiden kautta. Oppaat sisältävät maakohtaista perustietoa opiskelusta, hakumenettelystä, opintososiaalisista asioista jne. Työministeriö tuottaa kuluvana vuonna ilmestyviin uusiin ja päivitettäviin maaoppaisiin osion, joka käsittelee työskentelyä ja työnhakua kyseisessä maassa. Nämäkin oppaat tulevat ilmestyttyään saataville CIMOn Maailmalle.net-palveluun pdf-muodossa.
CIMO / Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi
PS. Muistathan myös nuorille ja nuorten parissa toimiville suunnatun uuden Maailmalle.net -palvelun, josta saat tukea tiedonhakuun!
Maaliskuun 22.-23. päivinä järjestettiin Hongkongissa kolmannen kerran eurooppalaista korkeakoulutarjontaa esittelevät messut. EHEF 2003 -messujen työmyyrinä olivat Hongkongissa sijaitsevat kahdeksan EU-maan konsulaatit, Suomen pääkonsulaatti mukaan luettuna. Kahden näyttelypäivän aikana messuilla vieraili runsaat 2 000 kävijää, suurin osa katsastamassa itselleen sopivaa opiskelupaikkaa Euroopasta. Sunnuntaina olivat liikkeellä perheet, ja vanhemmat tenttasivat messuesittelijöitä maan tarjonnasta ja tasosta. Suomi kiinnosti. Luonnollisesti maineemme informaatioteknologian edelläkävijänä oli monelle tuttu, mutta myös muut aihepiirit kiinnostivat: kieltenopiskelusta ja tulkkauksesta taideaineisiin ja hotelli- ja ravintola-alan erikoisuuksiin. Halusivatpa jotkut myös tarkoin tietää mihin tekijöihin perustuu Suomen sijoittuminen maailman kilpailukykyisimpien maiden kärkeen. Tarkkoja ja tiedonhaluisia nämä messuvieraat!
Messuvieraille oli tarjolla molempina näyttelypäivinä vajaan tunnin mittainen Why Finland -esitelmä, jossa suomalaista korkeakoulutarjontaa ja -järjestelmää tehtiin tunnetuksi. Omat, hyvin yleisöä kiinnostavat osansa esitykseen toivat kansainvälisten asioiden päälliköt Outi Savonlahti Joensuun yliopistosta ja Kristiina Erkkilä Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Kaikkiaan messut ovat varsin onnistuneet ja tunnelma oli innostunut, joskin SARSin vaikutukset näkyivät kaduilla yhä enenevinä hengityssuojaimina ja yskivän naapurin kavahtamisina.
Merja Lankinen
Viestintäpäällikkö / CIMO
Euroopan komissio käynnisti huhtikuussa julkisen kuulemisen eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön tulevaisuudesta. Kaikille avoin kuuleminen järjestetään Kulttuuri 2000 -ohjelman seuraajan eli vuoden 2006 jälkeen käynnistyvän kulttuurin toisen puiteohjelman suunnittelun tueksi. Sekä kulttuuriorganisaatiot että yksittäiset kulttuuritoimijat voivat osallistua kuulemiseen 10.7.2003 saakka. Komission mukaan kuulemisen tulokset ovat saatavilla syksyllä 2003. Kulttuuritoimijoilla on hyvä mahdollisuus vaikuttaa Euroopan kulttuuritoiminnan tulevaisuuteen. Komissio tulee tekemään jo tämän vuoden lopussa tai seuraavan vuoden puolella Euroopan parlamentille esityksensä uudesta kulttuuriohjelmasta käyttäen apunaan sekä julkisen kuulemisen kautta saatua palautetta että aikaisempien kulttuuriohjelmien arvioinnin tuloksia.
Nykyisen Kulttuuri 2000 -ohjelman on määrä päättyä vuoden 2004 lopussa, mutta ennen kokonaan uutta kulttuuriohjelmaa edessä on todennäköisesti nykyisen ohjelman jatko kaksivuotiskaudella 2005-06. Komissio on jo tehnyt tätä koskevan ehdotuksensa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Julkisen kuulemisen tausta-asiakirja ja online-vastauslomake löytyvät komission Europa-palvelimelta osoitteesta http://europa.eu.int/comm/culture/eac/consult_pub_en.html
Viime syksynä eurooppalaiset korkeakoulut hakivat Euroopan komissiolta uutta Erasmus-peruskirjaa (Erasmus University Charter), joka antaa korkeakouluille osallistumisoikeuden Erasmus-ohjelmaan vuoden 2006 loppuun saakka. Komissio on nyt myöntänyt Erasmus-peruskirjan kaikkiaan1944 eurooppalaiselle korkeakoululle, mukana kaikki Suomen yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Peruskirjan tarkoituksena on kohottaa ohjelman profiilia ja nostaa näkyvästi esiin ohjelman reunaehdot, joihin korkeakoulujen tulee sitoutua. Hakuvaiheessa korkeakoulut laativat myös Eurooppa-strategiat, jotka ovat nyt nähtävissä Sokrates-ohjelman teknisen avun toimiston (TAO) webbipalvelussa www.socleoyouth.be
Lukuvuonna 2003-04 lanseerataan samanaikaisesti myös Erasmus-opiskelijan peruskirja (Erasmus Student Charter), jonka kotikorkeakoulu jakaa jokaiselle vaihtoon lähtevälle Erasmus-opiskelijalle. Peruskirjan on tarkoitus selventää opiskelijalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa Erasmus-vaihdon aikana ja neuvoa, miten toimia mahdollisten ongelmien ilmetessä.
UKAN on järjestänyt Suomen kielen ja kulttuurin kesäkursseja ulkomaisille suomen kielen korkeakouluopiskelijoille jo 40 vuoden ajan. Kurssitoiminta alkoi pohjoismaisena yhteistyönä vuonna 1963, kun Pohjoismaiden neuvoston suosituksesta kaikissa Pohjoismaissa alettiin järjestää kieli- ja kirjallisuuskursseja muiden Pohjoismaiden opiskelijoille. Vuosien mittaan UKANin kesäkurssitoiminta on laajentunut ja kansainvälistynyt. Tänä kesänä kursseja järjestetään yhteensä yhdeksän. Niistä kansainvälisiä kursseja on viisi (neljää eri taitotasoa) ja erityisesti pohjoismaisille opiskelijoille tarkoitettuja kursseja kaksi (alkeis- ja jatkotaso). Pohjoismaisille opiskelijoille on lisäksi suomenruotsalaisen kielen ja kirjallisuuden kurssi. Sukukansojen edustajille järjestetään kesäkurssi Mordvassa.
UKANin kesäkurssit on tarkoitettu ensisijaisesti sellaisille opiskelijoille, jotka opiskelevat suomea vieraana kielenä ulkomaisissa yliopistoissa. Pohjoismaiselle alkeiskurssille otetaan korkeakouluopiskelijoiden lisäksi virkamiehiä, jotka tarvitsevat suomea työssään. Tänä kesänä kursseille osallistuu liki 250 opiskelijaa noin 30 eri maasta eli lähes kaikista niistä maista, joissa suomea yliopistossa opetetaan.
Kesäkurssien tavoitteena on aktivoida jo opittua kielitaitoa ja kehittää sitä aidossa kieliympäristössä ja todellisissa kommunikaatiotilanteissa. Tärkeintä kursseilla onkin puhuminen; kursseilla puhutaan vain suomea. Kurssien ohjelmassa on myös kieliopin kertaamista, lukemista ja kirjoittamista sekä luentoja Suomen kulttuurin eri aloilta. Vapaa-ajanohjelmana voi olla vaikkapa maatilamatkailua, mustikkapiirakan leipomista ja pesäpallon pelaamista.
Kesäkurssit järjestetään yhteistyössä suomalaisten yliopistojen kanssa. Kurssikaupunkeina ovat Jyväskylä, Kuopio, Oulu, Savonlinna ja Vaasa. Suomenruotsalaisen kielen ja kirjallisuuden kurssi järjestetään Kuggomissa. Kesäkurssien laajuus on arvioitu ECTS-pistejärjestelmän mukaan (European Credit Transfer System) ja kursseihin sisältyy loppukoe tai kirjallinen harjoitustyö.
Krista Kaipainen
Projektisihteeri / UKAN
Asia-Link -ohjelman toisella hakukierroksella on hyväksytty 30 hanketta, joissa suomalaiset korkeakoulut ovat hyvin edustettuina: suomalaiset koordinoivat kolmea hanketta ja toimivat lisäksi partnereina kolmessa hankkeessa.
Hankekoordinaattoreina toimivat Turun ammattikorkeakoulu (partnerimaat Indonesia ja Alankomaat), Helsingin yliopisto (partnerimaat Indonesia ja Tanska) ja Teknillinen korkeakoulu (partnerimaat Kiina ja Saksa). Lappeenrannan teknillinen yliopisto on partnerina kahdessa ja Turun kauppakorkeakoulu yhdessä hankkeessa. Asia-Link -ohjelmassa tuetaan EU-maiden ja aasialaisten korkeakoulujen yhteistyöhankkeita, joille myönnetty tuki on tällä kierroksella keskimäärin vajaat 300.000 euroa. Puolet hyväksytyistä hankkeista koskee henkilöstön kehittämistä ja puolet opetussuunnitelmien kehittämistä, lisäksi yksi hanke liittyy instituutioiden kehittämiseen.
Tällä hakukierroksella jätettiin yhteensä 166 hakemusta, joista vain 115 täytti muodolliset kriteerit ja pääsi tarkempaan tekniseen ja taloudelliseen arviointiin. Ohjelman ensimmäisellä hakukierroksella hyväksyttiin 12 hanketta, joista kahdessa hankkeessa Helsingin yliopisto on partnerina.
Tämän vuoden alussa julkaistu toinen ehdotuspyyntö kattaa kaksi Asia-Link -hakukierrosta, joista toinen päättyi toukokuun alussa ja toinen päättyy 25.9.2003. Hakuohjeissa ja lomakkeissa on tapahtunut joitakin muutoksia ensimmäisen ehdotuspyynnön jälkeen, muun muassa partneriryhmään vaaditaan nyt vähintään kaksi eri Aasian maata.
Oheisissa taulukoissa on CIMOn harjoitteluohjelmiin hakeneet ja jatkoon valitut korkeakouluittain tämän ja viime vuoden aikana. Vertailu korkeakouluittain vuosien 2002 ja 2003 välillä antaa alustavaa kuvaa siitä, mihin suuntaan harjoittelu on menossa. Valittujen harjoittelijoiden osalta on vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä, mutta hakijamääriä voi jo alustavasti verrata, sillä tämän vuoden suuret hakukierrokset ovat ohitse. Hakijoiden kokonaismäärää kasvattavat vielä hakemukset kansainvälisiin organisaatioihin ja joidenkin yksittäisten paikkojen haut vuoden aikana.
Hakijoiden määrä on kasvanut jo nyt vuodessa 15,6 prosenttia. Merkittävä muutos näkyy ammattikorkeakouluista tulevien hakijoiden määrässä: se on pienentynyt lähes kahdeksalla prosentilla. On selvää, että valittujen hakijoiden määrä ja tarjotut paikat vaikuttavat seuraavan vuoden hakijoiden määrään. Ammattikorkeakouluista valituiksi tuli vain joka viides hakija, kun tiede- ja taidekorkeakouluista joka neljäs hakija pääsi harjoitteluun.
Vuoden 2003 valittujen harjoittelijoiden luvuista puuttuu vielä suurin osa vientikeskuksista, IAESTE-ohjelmasta ja maa-ohjelmista.
Edellisessä verkko-Campus lehden numerossa (20.3.2003) käsittelimme CIMOn tieto- ja neuvontapalveluilta eniten kysyttyjä kysymyksiä. Työharjoittelu ja työskentely osoittautuivat opiskeluun liittyvien kysymysten jälkeen asiakkaitamme eniten kiinnostaviksi aihealueiksi. CIMOn tarjoamien kansainvälisten harjoitteluohjelmien sekä esimerkiksi IAESTE-ohjelman puitteissa liikkuukin yhteensä yli 1000 opiskelijaa ja vastavalmistunutta vuosittain. Lisäksi CIMO auttaa tietyissä tapauksissa itsenäisesti harjoittelupaikan hankkineita opiskelijoita tai vastavalmistuneita työlupiin liittyvissä asioissa. Mutta entäpä sitten, jos asiakas on kiinnostunut työnhausta ja palkkatyöstä vaikkapa jossain toisessa Euroopan maassa?
Maailmalle.net -verkkopalvelun kävijämäärätilastojen perusteella kiinnostus ulkomaille suuntautuvaa palkkatyötä kohtaan on varsin suuri. Palkkatyö-aiheisilla sivuillamme on ollut jopa enemmän kävijöitä kuin esimerkiksi vastaavilla työharjoittelua koskevilla sivuilla. Alla olevassa taulukossa näkyvät ko. Maailmalle.net-palvelun sivujen kävijämäärät huhtikuussa 2003.
Kiinnostus työnhakua ja palkkatyötä kohtaan heijastuu kuitenkin selkeämmin Maailmalle.net-palvelun sivujen kävijämääriin kuin CIMOn tietopalveluun tuleviin asiakaskyselyihin. Tieto- ja neuvontapalvelut vastaanottavat toki työnhakuun liittyviä kysymyksiä, erityisesti Suomessa opiskelijavaihdossa olevilta ulkomaalaisilta sekä ulkomailta cimoinfo-sähköpostipalvelun kautta. Yleisenä kysymyksenä tällöin on, voimmeko me auttaa asiakasta löytämään joko lyhytaikaisen taikka vakinaisen työpaikan Suomesta. Esimerkiksi vaihto-opiskelijat kysyvät ajoittain osa-aikaisia työpaikkoja tai kesätöitä, joiden avulla saada lisärahoitusta opintoihinsa taikka jatkaakseen väliaikaisesti oleskeluaan Suomessa lukuvuoden päätyttyä. Kesätöistä kyselevät kevään mittaan tietenkin myös suomalaiset nuoret.
Työnhakuun ja palkkatyöhön liittyvissä asioissa CIMOn tieto- ja neuvontapalvelujen resurssit ovat kuitenkin rajalliset sillä CIMO ei toimi työnvälittäjänä. Yleensä pyrimmekin ohjaamaan työnhausta ja työskentelystä kiinnostuneet suoraan työvoimatoimistoihin, joista he voivat saada yksityiskohtaista tietoa niin Suomeen kuin ulkomaillekin kohdistuvaan työnhakuun liittyvistä kysymyksistä. Kattavimmin tietoa on saatavilla Suomen EURES-neuvojilta, joita toimii osassa suurimmista työvoimatoimistoissa. EURES-neuvojien tehtävänä on antaa tietoa ETA-maiden työmarkkinoista kiinnostuneille työnhakijoille: työ- ja elinoloista, työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ennen kaikkea avoimista työpaikoista. Työvoimatoimistoissa on usein tietoja myös ETA-maiden ulkopuolisten maiden harjoittelu- ja työskentelymahdollisuuksista - näihin maihin pääsääntöisesti tarvittavaa työlupaa Suomen työnvälitys ei kuitenkaan voi taata. Lisätietoa sekä eurooppalaisesta työnvälitysverkostosta EURESista että muista työhallinnon tarjoamista palveluista löytyy työministeriön kotisivuilta osoitteesta http://www.mol.fi.
CIMOn tieto- ja neuvontapalvelut tulevat jatkossa tiivistämään yhteistyötään työhallinnon kanssa mm. Perustieto-sarjassa julkaistavien oppaiden kautta. Oppaat sisältävät maakohtaista perustietoa opiskelusta, hakumenettelystä, opintososiaalisista asioista jne. Työministeriö tuottaa kuluvana vuonna ilmestyviin uusiin ja päivitettäviin maaoppaisiin osion, joka käsittelee työskentelyä ja työnhakua kyseisessä maassa. Nämäkin oppaat tulevat ilmestyttyään saataville CIMOn Maailmalle.net-palveluun pdf-muodossa.
CIMO / Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi
PS. Muistathan myös nuorille ja nuorten parissa toimiville suunnatun uuden Maailmalle.net -palvelun, josta saat tukea tiedonhakuun!