Sattumalta suomea Suomessa

Daniel Tejeiro Pizarro voisi hyvinkin opettaa tällä hetkellä espanjaa kiinalaisille opiskelijoille. Hän ei kuitenkaan ole Kiinassa, vaan asuu ja työskentelee Rovaniemellä. Sattuma puuttui peliin muutamia vuosia sitten Madridin autonomisessa yliopistossa (Universidad Autónoma de Madrid), kun kaikki valittavina olevat kielikurssit olivat täynnä - kiinan ja suomen kielen kursseja lukuun ottamatta. Tässä vaiheessa taitaa olla jo selvää, kumpaan Danielin valinta osui.

Espanjalainen Daniel Tejeiro Pizarro opiskeli englannin kielen opettajaksi Madridin autonomisessa yliopistossa. Lavea kiinnostus kieliin johdatti hänet lopulta myös suomen kielen kurssille. Sittemmin Daniel on jatkanut suomen opintojaan CIMOn kesäkurssilla Kuopiossa ja Erasmus -vaihto-opiskelijana Jyväskylässä. Syksyllä 2003 Daniel tuli Suomeen CIMOn Suomea Suomessa -harjoitteluohjelman kautta - tällä kertaa Rovaniemelle, Rovaniemen Taidemuseoon.

Arki sujuu suomeksikin

Taidemuseossa Danielin työtehtäviin kuului muun muassa näyttelyihin ja muihin tapahtumiin liittyvien tekstien kääntämistä, tiedonhankintaa sekä asiakaspalvelua. Lisäksi hän toimi oppaana Snow Show -taidetapahtumassa. Harjoittelujakson jälkeen Daniel ei kuitenkaan palannut takaisin Espanjaan, vaan päätti vielä jäädä joksikin aikaa Suomeen. Nyt hän opettaa espanjaa Rovala-opistossa. Työn löytymisessä oli jälleen kerran sattumalla ja hyvällä ajoituksella oma osuutensa: Daniel meni kyselemään opistolta tietoa ruotsin kielen kursseista - ja huomasi saaneensa paikan espanjan kielen opettajana.

Alkuaikojen kielivaikeudet ovat jo takana: Nykyisin Daniel pyörittää arkeaan sujuvasti suomeksi, vaikka sanookin toki edelleen oppivansa joka päivä jotain uutta. Kielitaidon kohentumisen kannalta Daniel pitää erityisen tärkeänä sitä, että hän on ollut paljon tekemisissä suomalaisten kanssa. Paikallisten murteiden lisäksi alkuhankaluuksia lisäsi suomalaisten haluttomuus puhua suomea - tai ehkä pikemminkin innokkuus puhua englantia. Daniel kertoo suomalaisten puhuneen hänelle poikkeuksetta englantia siitäkin huolimatta, että hän kertoi haluavansa harjoitella nimenomaan suomen puhumista. Daniel nauraa suomalaisten kuitenkin olevan hyvin kannustavia puhekumppaneita: jo yksikin suomenkielinen lause kun saa heidät kehumaan ”oi, sie puhut tosi hyvin suomee”.

Kulttuurieroja hyvässä ja pahassa

Toisessa kulttuurissa eläminen rikastuttaa, mutta ei aina kovin kivuttomasti. Suomalainen arki ja elämänmeno on tuonut eteen uusia asioita ja antanut ajattelemisen aihetta. Danielin oltua Suomessa nyt jo hyvän aikaa ei kaikki enää suinkaan näyttäydy viehättävän eksoottisena, muun muassa ystävyys- ja kohteliaisuus-käsitteiden erot suomalaisessa ja espanjalaisessa kulttuurissa ovat Danielia viime aikoina pohdituttaneet.

Vertailuja kotimaan ja Suomen välillä tulee tehtyä huomaamattakin. Danielin mielestä myös perunoiden syömisellä pitäisi silläkin olla joku raja - ja samaan hengenvetoon hän kehuu imelletyn perunalaatikon olevan erinomaista.

Danielin kuvatessa kokemuksiaan suomalaisesta kulttuurista ja peilatessaan niitä omaan, espanjalaiseen kulttuuriin ei kyse ole jommankumman paremmuudesta. Elämänmeno on erilaista, ja molempien maiden tavoista löytyy sekä hyviä että huonoja puolia, hän sanoo. Suomalaisissa Danielia viehättää erityisesti heidän suorapuheisuutensa ja vieraanvaraisuutensa sekä perinpohjaisuutensa töitten tekemisessä. Daniel miettii pitkään kysymystä Espanjan ja Suomen yhteneväisyyksistä. Lopulta hän toteaa, että kummatkin ovat toki eurooppalaisia maita ja erot ovat pieniä muttei näin yhtäkkiä kuitenkaan keksi mitään maita selvästi yhdistävää asiaa.

Daniel viihtyy hyvin nykyisessä työssään Rovala-opiston espanjan opettajana. Hänestä on hienoa nähdä, kuinka kiinnostuneita oppilaat ovat hänen omasta kielestään ja kulttuuristaan. Hänen työnsä jatkuu vielä vuoden verran, joten ainakin siihen asti Daniel voi nauttia Suomen tarjoamista mukavuuksista, kuten keväästä, pullasta ja kauniista Lapin luonnosta.