Ergonomista muotoilua ja kieliä

Joensuussa ja Torhoutissa on kuluvan lukuvuoden aikana valmistettu suomalais-belgialaisena yhteistyönä tietokonepöytiä ja työpisteisiin liittyviä muita ergonomisia tasoja. Pohjois-Karjalan ammattiopiston käsi- ja taideteollisuusala on ollut mukana Comenius-kielihankkeessa, jossa oppilasryhmät työskentelevät yhteisen projektin parissa kahden viikon vastavuoroisten vierailujen aikana. Projekti nivoutui osaksi oppilaiden normaalia koulutyötä. Tarkoituksena oli työn ohessa kartuttaa kielitaitoa ja omaan alaan liittyvää sanastoa.

”Kunnianhimoisena tavoitteena Well-being and ergonomics: key factors for our future way of studing, working and living –hankkeessa oli suunnitella ergonominen ja toimiva tietokonepöytä”, kertoo projektia vetänyt puumuotoilun opettaja Jorma Volotinen. Volotisen mielestä tavoitteessa onnistuttiin erinomaisesti: vaikka nyt valmistuneet pöydät ovat vasta prototyyppejä, saa niistä pienellä lisäkehittelyllä ja hiomisella hyvin toimivia kokonaisuuksia.

Valmistusprosessin ohessa oppilaat keräsivät kolmikielistä sanastoa (suomi-englanti-flaami) kaikista työvaiheista ja rakentamisessa tarvittavista työkaluista. Projektia työstettiin viidessä neljän hengen ryhmässä, joissa kussakin oli kaksi suomalaista ja kaksi belgialaista oppilasta. ”Projektin runkosuunnitelma valmistui jo loppusyksystä 2003 belgialaisten vieraillessa Joensuussa”, kertaa Volotinen pitkää projektia. Belgialaisen koulun opettajat olivat tuttuja jo ennestään, joten yhteistyön tiedettiin sujuvan, ja projektin tarkkaa sisältöä oli helppo suunnitella sähköpostin ja puhelimen välityksellä.

Kansainvälisyys toi työhön uutta näkökulmaa

Kansainväliseen hankkeeseen osallistuminen on tuonut mukanaan lisää työtä, mutta tarjonnut myös hienoja kokemuksia. ”Ergonomisten pöytien ja tasojen suunnittelu oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen kokeilu, myös opettajalle. Oppilaat suorastaan nauttivat saadessaan tehdä jotain erilaista ja irrotella uusien projektien kanssa”, summaa Volotinen.

Tähtäimessä ei ollut pelkästään ammatillisen osaamisen kartuttaminen, vaan myös kieleen ja kulttuuriin tutustumista pidettiin tärkeänä. Volotisen mukaan oppilaiden ammatillinen osaaminen karttui kuitenkin ehdottomasti: ”Uudet työkalut, erityisesti huonekaluteollisuudessa käytetty järeä CNC-jyrsin, ja eksoottisemmat puumateriaalit tulivat oppilaille tutuiksi kuin projektin sivutuotteena.” Työtavoista löytyi maiden välillä eroja; sama asia tehtiin hieman eri tavalla kuin mihin Suomessa on totuttu. Joihinkin työsuojeluasioihin suhtaudutaan Belgiassa vähän löyhemmin kuin Suomessa.


Pöytien prototyypeistä saa pienellä hionnalla toimivia kokonaisuuksia

Yhdessä tekeminen kasvattaa ja kielitaito karttuu

Erikoispuusepäksi toista vuotta opiskeleva Eveliina Salo kiittää projektin mukanaan tuomaa mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin ja erilaiseen kulttuuriin. Salo osallistui ensimmäistä kertaa kansainväliseen projektiin. Yhteistyö ryhmissä sujui hyvin, vaikka aluksi kielimuuri tuntuikin korkealta. ”Kun tuli vähän tutummaksi ihmisten kanssa, niin kyllä se englantikin ihan hyvin lähti sujumaan” muistelee Salo. ”Neljän viikon tehokurssin jälkeen kieltä uskaltaa puhua paremmin ja sitä on helpompi käyttää.”

Belgiassa oppilaat asuivat perhemajoituksessa, joten myös paikallinen arki ja elämäntyyli tulivat tutuiksi. Salon mielestä suurin ero Suomen ja Belgian välillä oli kylmyys, hieman yllättäen belgialaisten tappioksi: asuntoja ei Belgiassa lämmitetä kuten Suomessa ja mereltä puhaltava kostea tuuli sai matkalaiset palelemaan välillä enemmän kuin kotosuomalaisessa 30 asteen pakkasessa. Belgialaisissa asia herätti hilpeyttä. Salon mielestä projektin parasta ammatillista antia oli uusiin huonekalumateriaaleihin tutustuminen. Belgiassa käytettävät puulajit tuntuivat paljon eksoottisemmilta kuin kotoinen koivu. Belgiassa huonekaluja tehdään usein mdf-levystä, kun taas Suomessa massiivipuu on tavallisempi käyttömateriaali.

Sekä Volotinen että Salo lähtisivät vastaavaan hankkeeseen mukaan uudestaan. ”Lähtisin varmasti uudestaan, varsinkin kun aika on niin lyhyt, ettei edes koti-ikävä ehdi tulla”, lopettaa Salo.