Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa
2/2005 19.5.2005
Pääkirjoitus: Ammattiosaajan vuosi
Mikko Nupponen
Tulosaluepäällikkö / CIMO
Tämänkertaisessa Campuksessa teemana on käynnissä oleva ammattiosaajan vuosi.
Yksi ammattiosaajan vuoden huipentumista ovat toukokuun lopulla Helsingissä järjestettävät ammattitaidon MM-kisat. Kannattaa tulla messukeskukseen – uskallan luvata, että tulossa on kiinnostava tapahtuma muillekin kuin ammatillisen koulutuksen kanssa työkseen toimiville! Paikalla on kilpailijoita 40 maasta ja osaamisesta kilpaillaan yli kolmessakymmenessä lajissa – viherrakentamisesta CAD-suunnitteluun.
Ammatillinen koulutus on kovaa vauhtia kansainvälistymässä korkea-asteen vanavedessä. Tämä näkyi selvästi myös tämän vuoden Leonardo da Vinci -ohjelman hakukierroksella, missä saimme ennätysmäärän hakemuksia. Ammatillista koulutusta näkyy myös muissa ohjelmissa ja tukimuodoissa – tähän Campukseen olemme keränneet esimerkkejä Leonardon lisäksi myös Grundtvig- ja Comenius-ohjelmien tukemista hankkeista.
CIMO on omalta osaltaan tukemassa ammatillisen koulutuksen kansainvälisyyttä muutenkin. Painossa on uusi opas Ammatillisen koulutuksen kansainvälistymisen väyliä, ja piakkoin julkaistava englanninkielinen esite VET in Finland. Developments and trends in vocational education and training puolestaan kertoo ulkomaiselle lukijakunnalle suomalaisen ammatillisen koulutuksen kehityssuunnista.
Toivottelemme tämän Campuksen myötä lukijoillemme aurinkoista loppukevättä ja hyvää kesää!
Teemavuosi nostaa ammattikoulutuksen profiilia
Teksti: Mika Tammilehto, opetusneuvos / Opetusministeriö
Ammattiosaajan teemavuosi on käynnistynyt vauhdikkaasti eri puolella Suomea ja nyt ollaan menossa kovaa vauhtia kohti vuoden päätapahtumaa: ammattitaidon MM -kilpailuja. Touko-kesäkuun vaihteessa Helsingin Messukeskus toimii kansainvälisen ammatillisen huippuosaamisen päänäyttämönä. Kisoihin saapuu kilpailijoita 40 maasta yhteensä noin 700. Katsojia kisoihin odotetaan jopa 150 000, joista ulkomaisia vieraita noin 5000. Kisat ovat ainutlaatuinen näyteikkuna ammattiosaamiseen, ammatilliseen koulutukseen ja työelämään.
Ammattiosaajan teemavuoden päätavoitteena on lisätä ammattiosaamisen ja ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta ja arvostusta. Teemavuoden puitteissa tullaan monin tavoin nostamaan esiin ammattiosaamisen ja ammattikoulutuksen merkitystä niin yksilöille, elinkeino- ja työelämälle kuin koko yhteiskunnalle. Tämän ohella tehdään eri tavoin tunnetuksi ammatillisen koulutuksen käytännönläheisyyttä, monipuolisuutta, uudistuksia sekä jatko-opiskelumahdollisuuksia ja kansainvälistymistä. Teemavuoden tärkeimmät kohderyhmät ovat nuoret, vanhemmat, peruskoulujen ja lukioiden opettajat ja opinto-ohjaajat sekä yritykset ja työpaikat.
Ammattiosaajia odottavat entistä haasteellisemmat tehtävät
Ammattiosaajan teemavuosi on kokonaisuus, joka muodostuu monista erilaisista tapahtumista ja toimista, joita toteutetaan niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti eri puolella Suomea. Teemavuoden päätapahtuma on WorldSkills ammattitaidon MM-kilpailut. Teemavuotta on toteuttamassa laaja toimijoiden verkosto, joka ulottuu opetusministeriöstä ja opetushallituksesta työmarkkinajärjestöihin ja ammatillisen koulutuksen järjestäjiin. Teemavuosi on tarkoitettu kaikille, joille ammattiosaamisen ja ammatillisen koulutuksen kehittäminen on sydäntä lähellä.
Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisääminen on tärkeä tehtävä, sillä tulevaisuudessa ammattiosaamisen merkitys kasvaa niin hyvinvoinnin kuin kilpailukyvynkin edellytystekijänä. Samaan aikaan kun monien työtehtävien ammattitaitovaatimukset kasvavat ja toimintaympäristöt muuttuvat, uusia työntekijöitä tulee työmarkkinoille entistä vähemmän väestön ikärakenteen muutoksen myötä. Tarvitsemme uusia ammattiosaajia aikaisempaa haasteellisempiin tehtäviin.
Kansainvälistyminen asettaa koulutukselle uusia haasteita
Ammattiosaajan teemavuoden merkitystä korostaa osaltaan se, että ammatillisella koulutuksella on tärkeä rooli Euroopan unionin kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin vahvistamisessa. Lissabonin strategian mukaan Euroopan unionista pyritään kehittämään maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista tukee ammatillisen koulutuksen Kööpenhaminan prosessi, jonka tavoitteena on vahvistaa ammatillista koulutusta Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa. Tähän tähdätään parantamalla koulutuksen laatua, lisäämällä sen vetovoimaisuutta sekä edistämällä ammatillisessa koulutuksessa olevien ja ammatillisen tutkinnon suorittaneiden liikkuvuutta Euroopan unionin alueella.
Kansainvälistymisellä on tärkeä rooli ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisäämisessä. Monet tulevaisuuden ammattiosaajista tulevat toimimaan aikaisempaa vaativimmissa työtehtävissä ja kansainvälisemmissä työympäristöissä. Onkin tärkeää, että ammatillinen koulutus vastaa osaltaan näihin haasteisiin ja antaa ammatillisen perustutkinnon suorittaneille kansainvälistyvän työelämän sekä monikulttuuristuvan yhteiskunnan edellyttämät tiedot ja taidot. Tärkeällä sijalla tässä ovat kansainvälisten verkostojen rakentaminen, työelämäyhteistyön lisääminen sekä kansainvälisten opintojaksojen toteuttaminen.
Ammattiosaajan teemavuosi tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia tuoda esiin kansainvälistymisen merkitystä ammatillisessa koulutuksessa sekä sitä, millaisia mahdollisuuksia ammatillinen koulutus tarjoaa kansainvälistymiseen esimerkiksi erilaisten vaihto-ohjelmien puitteissa. Käytetään tilaisuus hyväksi!
Lisää tietoa teemavuodesta: http://www.ammattiosaaja.fi
Nuoret taitajat kisaavat ja koettelevat rajojaan
Teksti: Mikko Nieminen, tiedotustoimittaja / CIMO
Maailmaan mahtuu kilpailuja ja ihmisen luontainen kilpailuvietti pitää huolen niiden suosiosta. Oli kyse sitten Olympialaisista, Diilistä tai pubitikkakisasta, kilpailut saavat ihmiset innostumaan, osallistumaan ja ylittämään itsensä. Mutta voidaanko kilpailujen avulla myös edistää oppimista ja kehittää nuorten ammattitaitoja? Tästä on kysymys kun nuoret kokoontuvat Ammattiosaajan teemavuoden huipputilaisuuksissa, kuten Taitaja-kilpailussa ja WorldSkills-kisoissa Helsingissä. Tietysti tarjolla on myös reilu annos mainetta, kunniaa ja tekemisen meininkiä.
Tampereen ammattiopiston nuoret ovat aloittaneet ammattiosaajan teemavuoden vahvasti. Iina Silvennoinen ja Eerika Väisänen menestyivät molemmat alkuvuonna Turussa järjestetyissä Taitaja-kisoissa ja heidät saatetaan jatkossa nähdä Japanin WorldSkills-kisoissa vuonna 2007.
Mekatroniikka - pneumatiikan ja sähkön saumatonta yhteispeliä?
Iinan kilpailulajina Turussa oli mekatroniikka, joka käsittää mekaniikkaa, elektroniikkaa ja informaatiotekniikkaa yhdistelevien automatisoitujen laitteiden suunnittelua, huoltoa ja ohjelmointia. Lajivalinta oli siitä erikoinen, että se ei suoranaisesti edustanut Iinan eikä hänen parinsa Kimmo Routamaan omaa alaa. Iina opiskelee koneenasentajaksi ja Kimmo puolestaan automaatioasentajaksi sähköpuolella. Yksin työskentelemään tottuneiden nuorten yhteistyö sujui kuitenkin hienosti ja Iina kehuu oppineensa työpariltaan paljon. Kilpailussa Iinan vahvuus oli pneumatiikka ja Kimmo puolestaan otti vastuun sähköhommista ja ohjelmoinnista. Saumattoman yhteistyön tuloksena oli kisojen voitto.
Kilpailun hyödyllisyydestä Iina on varma. Jo pelkästään tapahtumassa vierailemalla voi innostua alasta, joka ei ole ennen sytyttänyt ja vaikka kilpailijoiden taso olikin kirjava, niin innostus ja tekemisen ilo näkyivät kaikkien otteissa. Iina ja Kimmo olivat omassa sarjassaan sen verran ylivoimaisia, ettei paineita tarvinnut ottaa ja aikaa jäi muidenkin kilpailijoiden otteiden seuraamiseen.
Taitaja-kisat antoivat myös aiheen Iinan opinnäytetyöhön, jossa hän selvittää kilpailussa käytettyjen laitteiden toimintaa. Tärkeänä Iina pitää myös kisoista saatua todistusta, jolla on varmasti painoarvoa työnhaussa.
Kilpailun lisäksi Iina on vankistanut ammattitaitoaan työssäoppimisjaksoilla ja kesätöissä. ”Työssäoppimisjakson jälkeen voi usein päästä samaan firmaan kesätöihin”, Iina kertoo työkokemuksistaan. Työkokemusta Iinalla on monesta eri paikasta, sillä hän on halunnut kokeilla erilaisia asioita ja oppia tuntemaan vaihtelevia työympäristöjä.
Graafiseen suunnitteluun vauhtia Italiasta
Eerika Väisänen on toinen tamperelainen menestyjä Taitaja-kisoissa. Hän otti painoviestinnän alalla toisen sijan 0,4 pisteen erolla voittajaan. Ulkoasun toteuttajaksi valmistuva Eerika hallitsee sekä perinteiseen painoviestintään liittyvän graafisen suunnittelun että uusien viestintämuotojen kanssa työskentelyn. Eerikan tie Taitaja-kisoihin oli samansuuntainen kuin Iinankin: oma opettaja ilmoitti molemmat kisoihin. Kolmipäiväinen kisa oli Eerikan mielestä hieno kokemus. “Kilpailussa pääsee kokeilemaan omia rajojaan ja itsearvostus nousee kummasti, kun pääsee finaaliin”, Eerika tiivistää.
Kisojen ansiosta Eerika sai valtavasti oppia jo ennen kuin ne olivat alkaneetkaan, sillä Eerikaa valmennettiin kisoihin intensiivisesti. Tähän liittyivät opettajan antamat erilaiset tehtävät, joita sitten yhdessä arvioitiin. Valmennus oli erittäin tärkeää, sillä kisoissa Eerika esimerkiksi huomasi muiden kilpailijoiden töissä virheitä, jotka hänen töistään oli karsittu jo valmennuksen aikana. Valmennus oli rankkaa, sillä tehtävät tehtiin koulutuntien päälle. Niistä sai kuitenkin aina yhden lisän työnäytteiden joukkoon.
Ennen kisoja Eerika ennätti olla Italiassa Leonardo da Vinci –vaihdossa. Kokemukset olivat hyviä vaikka kielivaikeuksien takia yhteistyö ei aina sujunutkaan. ”Työpaikalla oli kaksi englanninkielen taitoista työntekijää, joista toinen ei koskaan ollut paikalla”, Erika naurahtaa. Ilmeisesti jatkuvan sateen innoittamana yrityksen vanha johtajakin oppi yhden sanan englantia: rain. Vaikka Suomessa tehdyt työt ovatkin ehkä olleet opettavaisempia, ei Eerika vaihtaisi pois Italian kokemustaan: ”Lähtisin uudestaankin, ihan varmasti!”
Edessä loistava tulevaisuus
Taitaja-kisojen menestyksen jälkeen molemmilla tytöillä on mahdollisuus osallistua Japanin WorldSkills-kisojen valmennukseen, mutta osallistumisestaan he eivät vielä ole varmoja. ”Jos sinne lähtisi niin sitten täytyisi kyllä valmistautua kunnolla, ettei siellä olisi sormi suussa”, Iina aprikoi. Helsingin WorldSkills-tapahtumaan molemmat lähtevät töihin, Iina koneenkäyttäjäksi ja Eerika kuvaamaan.
Molemmat taitajat aikovat myös jatkaa opintojaan edelleen, Iina suunnittelee matematiikan opintoja ja Eerika jatkaa graafisella alalla. Tulevaisuudessa he toivovat löytävänsä oman alan töitä, kenties ulkomailta.
Missä määrin kilpailuista sitten on iloa oman ammattitaidon kehittymiselle? Sitä on vaikea määritellä. Varmaa kuitenkin on, että kilpailut ja niihin tähtäävä valmennus antavat nuorille kokemuksia ja taitoja, joita koulu tai työssäoppiminen eivät voi tarjota. Kilpailutilanne myös auttaa ottamaan itsestä kaiken irti ja soveltamaan opittua. Tästä kai ammattitaidossakin on kyse?
WorldSkills –ammattitaidon MM-kilpailut Helsingissä 25.5.-1.6.
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Noin 700 nuorta lähes 40 eri maasta kokoontuu kuun vaihteessa Helsinkiin kilpailemaan omaa ammattialaansa vastaavassa lajissa. Joka toinen vuosi järjestettävät WorldSkills-kisat tarjoavat erinomaisen näyteikkunan nykypäivän ammatteihin, kouluttautumiseen ja työelämän odotuksiin.
Tämänvuotisissa kisoissa on 34 virallista kilpailulajia tekniikan, teollisuuden ja palvelujen aloilta. Eniten osallistujia ovat keränneet mekatroniikka (52 kilpailijaa), hitsaus (25), konepajatekniikka ja elektroniikka (24). Suurin joukkue on luonnollisesti isäntämaalla Suomella, jolla on 44 kilpailijaa. Lähes yhtä suuriin kilpailijamääriin ovat kirineet Korea (39), Ranska (38), Sveitsi ja Japani (36) sekä Alankomaat (35).
WorldSkills -ammattitaitokilpailut järjestetään nyt ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa. Tapahtumapaikaksi on valittu Helsingin Messukeskus, johon odotetaan neljän kilpailupäivän aikana jopa 150 000 katsojaa. Kisat ovat ammattiosaajan teemavuoden päätapahtuma ja samalla suurin Messukeskuksessa koskaan järjestetty tilaisuus.
Ammattitaosaajan vuoden verkkosivut löytyvät osoitteesta http://www.ammattiosaaja.fi
Metallitaidetta Saunakalliosta Ventimigliaan
Teksti ja kuvat: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Nestekaasuliekki pitää sihinäänsä ja ilma väreilee kuumuudessa. Sulatusastia kallistuu ja 1300 asteinen metalli juoksee lieriön kätköissä odottavaan muottiin. Lieriö ehtii jäähtyä hetken ennen kuin se upotetaan vesialtaaseen. Vesi saa lieriön uumenissa olevan kipsin murenemaan ja jännitys tarttuu ulkopuoliseenkin: mitä sisältä paljastuu? – Pronssiveistos, joka saattaa päästä Italiaan. Adultan tämänvuotinen taidemetallikurssi nimittäin päättyy komeasti Ventimiglian arkeologisen museon suojissa pidettävään näyttelyyn.
Taidemetallin kurssi on jo 10 vuoden ajan kuulunut Adultan eli Keski-Uudenmaan aikuiskoulutuskeskuksen teollisuustoimialan opetustarjontaan. Alkuvuosina painotukset olivat perinteisen käsi- ja taideteollisuuden puolella, mutta metallin imagoa on tuotu pikkuhiljaa taiteen suuntaan. Opetustiloja on harkituilla hankinnoilla rakennettu sellaisiksi, että nykyään voidaan jo reilusti puhua kuvanveistosta. Kurssi kestää lukuvuoden. Tällä hetkellä opiskelijoina on 8 naista ja 8 miestä, joiden joukkoon mahtuu graafikkoja, ekonomeja ja kaikkea siltä väliltä. Opiskelijoiden ikähaitari on 22–60 vuotta ja elämäntilanteet erilaisia.
Kurssin opettajan Jari Jokiahon mukaan kuvanveiston tekniikoita lähestytään opiskelijoiden ehdoilla. Opettajan pitkä kokemus ja monipuolinen koulutus – seppä, teollinen muotoilija, kuvanveistäjä, kultaseppä – antaa hyvän tuntuman materiaaleihin ja niiden taipumiseen erilaisten tekijöiden käsissä. Kurssilaiset pääsevät työstämään kipsiä, vahaa, lasia ja luonnollisesti metalleja alumiinista pronssiin ja teräksestä hopeaan. Keskiössä on kunkin oman ilmaisun kehittyminen, mutta yhteisenä päämääränä on alusta saakka ollut toukokuinen näyttely Ventimigliassa.
Grundtvig-hanke tasoitti tietä Eurooppaan
Taidemetallin kurssin eräänä tavoitteena on näyttää taiteen tekemisen koko kaari ideasta esillepanoon. Aikaisempien kurssien päätteeksi on järjestetty tapahtumia omalla alueella, mutta nyt taidetta ollaan viemässä ensimmäistä kertaa ulkomaille. Näyttely liittyy EU:n Sokrates/Grundtvig-ohjelmasta rahoitettuun oppimiskumppanuushankkeeseen, johon kansainvälisessä toiminnassa aktiivinen Adulta osallistuu.
Hankkeen vetäjänä toimii saksalainen oppilaitos, muut kumppanit ovat Italiasta ja Romaniasta. Adultan mukaan tulo tapahtui proosallisesti Grundtvig -kontaktiseminaarissa Espanjassa, mistä omiin tavoitteisiin sopiva hanke ja kumppanit löytyivät. Yhteistyö käynnistyi elokuussa 2003 monien käänteiden jälkeen – toiminnan brittiläinen ideoija ei esimerkiksi saanut omaa projektihakemustaan läpi. Tapaamisia on järjestetty Saksassa ja Suomessa; kesäkuussa on vielä edessä Romaniassa pidettävä päätöskokous.
Hankkeen teemoina ovat motivaatio ja aktiivinen kansalaisuus, joita on käsitelty kumppanimaissa eri tavoin. Toisilla lähestymistapa on ollut teoreettisempi, mutta Jokiahon luokassa on lähdetty liikkeelle arkisista opetustilanteista: esimerkiksi aktiiviseen kansalaisuuteen on päästy kiinni näyttelyn valmistelun kautta. Motivointi on opetuksessa aina keskeisellä sijalla ja siihen pyritään useilla menetelmillä. Esimerkiksi oikeaan kohtaan osunut vieraileva opettaja on saattanut viedä monia asioita eteenpäin.
”Opettajan innostuneisuudella ja pedagogisilla taidoilla on valtava merkitys” toteaa Jokiaho ja kertoo esimerkin: ”Kipsitöitä saatiin opettamaan Jorma Pulla, jolla on huikea ammattitaito ja valtavan laaja osaaminen. Hän kertoi töistään innostuneesti ja näytti kuvia mm. Neuvostoliitossa tekemistään restaurointitöistä. Ensimmäiset käytännön harjoitukset olivat helppoja: opiskelija lorautti kipsiseoksen valmiiseen muottiin ja sai saman tien käsiinsä antiikin veistoksen. Vaikka tekniikka oli helppo, se motivoi eteenpäin. Päästiin miettimään, miten kopiosta edetään omaan esittämiseen – vaikka valamalla samasta kipsistä kuutio, jota viilaten saadaan alulle oma, myöhemmin pronssiin valettava veistos. Keskeistä ei ole osaaminen ja onnistunut lopputulos, vaan matka: minä kokeilen ja löydän uutta, mistä saan motivaatiota seuraavaan työhön. Rakennetaan ikään kuin portaita, jotka vievät tasolta toiselle.”
Yhdessä tekeminen kasvattaa me-henkeä
Jokiaholle itselleen on kertynyt kansainvälistä kokemusta mm. opiskelusta ja opetuksesta espanjalaisessa taideoppilaitoksessa. Hänen mielestään Grundtvig -projektin tärkeintä antia on ollut se, että opiskelijatkin ovat päässeet mukaan kansainväliseen toimintaan. Näyttelyä valmistellaan yhdessä italialaisten hankekumppanien kanssa ja opiskelijat ovat mukana kaikissa vaiheissa näyttelyjulisteiden suunnittelusta avajaisten ideointiin saakka. Työ on kasvattanut ryhmän henkeä. ”Tekemisessä on syvyyttä ja merkityksiä, mutta tämä ulottuvuus on tuonut mukaan valoa ja iloa. Me-henki kasvaa, koska on yhteinen päämäärä. Tehdään yhdessä ja otetaan selvää asioista, jotka ovat kaikille uusia.”
Ilo on ulottunut omaankin työhön: opettaja kertoo nauraen, miten videokuvat näyttelypaikalta ovat auttaneet talven pimeimpien hetkien yli. Sininen, auringossa kimaltava meri on palauttanut motivaation alkulähteille: tuonne olemme menossa, tuo on se määränpää.
Mikä on Grundvig?
Grundtvig on EU:n Sokrates-koulutusohjelman aikuiskoulutusta koskeva alaohjelma. Sen tavoitteena on parantaa aikuiskoulutuksen laatua ja edistää alalla tehtävää eurooppalaista yhteistyötä. Ohjelma korostaa elinikäistä oppimista aktiivisen kansalaisuuden ja työllistymisen edistäjänä. Tukea myönnetään mm. eurooppalaisille yhteistyöhankkeille, oppimiskumppanuuksille, aikuisopetushenkilöstön liikkuvuudelle ja verkostoille.
Grundtvig 2 -oppimiskumppanuudet ovat tavanomaisia EU-projekteja pienimuotoisempia ja hallinnollisesti kevyempiä yhteistyöhankkeita, jotka on suunnattu erityisesti pienille organisaatioille. Osallistujia täytyy olla vähintään kolmesta ohjelmamaasta ja aikuiskoulutusorganisaatioiden lisäksi ne voivat olla esim. järjestöjä, museoita tai kirjastoja. Oppimiskumppanuudet edistävät monipuolista yhteistyötä ja samaan hankkeeseen voi osallistua hyvinkin erilaisia toimijoita. Ideana on ennen kaikkea oppia toisten käytänteistä ja kokemuksista.
Lisätietoa Grundtvig-ohjelmasta saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi |Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? |Sokrates | Grundtvig .
Ergonomista muotoilua ja kieliä
Teksti: Tytti Voutilainen, suunnittelija / CIMO
Joensuussa ja Torhoutissa on kuluvan lukuvuoden aikana valmistettu suomalais-belgialaisena yhteistyönä tietokonepöytiä ja työpisteisiin liittyviä muita ergonomisia tasoja. Pohjois-Karjalan ammattiopiston käsi- ja taideteollisuusala on ollut mukana Comenius-kielihankkeessa, jossa oppilasryhmät työskentelevät yhteisen projektin parissa kahden viikon vastavuoroisten vierailujen aikana. Projekti nivoutui osaksi oppilaiden normaalia koulutyötä. Tarkoituksena oli työn ohessa kartuttaa kielitaitoa ja omaan alaan liittyvää sanastoa.
”Kunnianhimoisena tavoitteena Well-beeing and ergonomics: key factors for our future way of studing, working and living –hankkeessa oli suunnitella ergonominen ja toimiva tietokonepöytä”, kertoo projektia vetänyt puumuotoilun opettaja Jorma Volotinen. Volotisen mielestä tavoitteessa onnistuttiin erinomaisesti: vaikka nyt valmistuneet pöydät ovat vasta prototyyppejä, saa niistä pienellä lisäkehittelyllä ja hiomisella hyvin toimivia kokonaisuuksia.
Valmistusprosessin ohessa oppilaat keräsivät kolmikielistä sanastoa (suomi-englanti-flaami) kaikista työvaiheista ja rakentamisessa tarvittavista työkaluista. Projektia työstettiin viidessä neljän hengen ryhmässä, joissa kussakin oli kaksi suomalaista ja kaksi belgialaista oppilasta. ”Projektin runkosuunnitelma valmistui jo loppusyksystä 2003 belgialaisten vieraillessa Joensuussa”, kertaa Volotinen pitkää projektia. Belgialaisen koulun opettajat olivat tuttuja jo ennestään, joten yhteistyön tiedettiin sujuvan, ja projektin tarkkaa sisältöä oli helppo suunnitella sähköpostin ja puhelimen välityksellä.
Kansainvälisyys toi työhön uutta näkökulmaa
Kansainväliseen hankkeeseen osallistuminen on tuonut mukanaan lisää työtä, mutta tarjonnut myös hienoja kokemuksia. ”Ergonomisten pöytien ja tasojen suunnittelu oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen kokeilu, myös opettajalle. Oppilaat suorastaan nauttivat saadessaan tehdä jotain erilaista ja irrotella uusien projektien kanssa”, summaa Volotinen.
Tähtäimessä ei ollut pelkästään ammatillisen osaamisen kartuttaminen, vaan myös kieleen ja kulttuuriin tutustumista pidettiin tärkeänä. Volotisen mukaan oppilaiden ammatillinen osaaminen karttui kuitenkin ehdottomasti: ”Uudet työkalut, erityisesti huonekaluteollisuudessa käytetty järeä CNC-jyrsin, ja eksoottisemmat puumateriaalit tulivat oppilaille tutuiksi kuin projektin sivutuotteena.” Työtavoista löytyi maiden välillä eroja; sama asia tehtiin hieman eri tavalla kuin mihin Suomessa on totuttu. Joihinkin työsuojeluasioihin suhtaudutaan Belgiassa vähän löyhemmin kuin Suomessa.
Yhdessä tekeminen kasvattaa ja kielitaito karttuu
Erikoispuusepäksi toista vuotta opiskeleva Eveliina Salo kiittää projektin mukanaan tuomaa mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin ja erilaiseen kulttuuriin. Salo osallistui ensimmäistä kertaa kansainväliseen projektiin. Yhteistyö ryhmissä sujui hyvin, vaikka aluksi kielimuuri tuntuikin korkealta. ”Kun tuli vähän tutummaksi ihmisten kanssa, niin kyllä se englantikin ihan hyvin lähti sujumaan” muistelee Salo. ”Neljän viikon tehokurssin jälkeen kieltä uskaltaa puhua paremmin ja sitä on helpompi käyttää.”
Belgiassa oppilaat asuivat perhemajoituksessa, joten myös paikallinen arki ja elämäntyyli tulivat tutuiksi. Salon mielestä suurin ero Suomen ja Belgian välillä oli kylmyys, hieman yllättäen belgialaisten tappioksi: asuntoja ei Belgiassa lämmitetä kuten Suomessa ja mereltä puhaltava kostea tuuli sai matkalaiset palelemaan välillä enemmän kuin kotosuomalaisessa 30 asteen pakkasessa. Belgialaisissa asia herätti hilpeyttä. Salon mielestä projektin parasta ammatillista antia oli uusiin huonekalumateriaaleihin tutustuminen. Belgiassa käytettävät puulajit tuntuivat paljon eksoottisemmilta kuin kotoinen koivu. Belgiassa huonekaluja tehdään usein mdf-levystä, kun taas Suomessa massiivipuu on tavallisempi käyttömateriaali.
Sekä Volotinen että Salo lähtisivät vastaavaan hankkeeseen mukaan uudestaan. ”Lähtisin varmasti uudestaan, varsinkin kun aika on niin lyhyt, ettei edes koti-ikävä ehdi tulla”, lopettaa Salo.
EU:n Sokrates/Comenius-ohjelma tukee koulujen kansainvälistymistä
Comenius-ohjelmasta myönnetään tukea eurooppalaisille yhteistyöprojekteille sekä apurahoja apulaisopettajaharjoitteluun, opettajaksi opiskelevien peruskoulutusjaksojen suorittamiseen ulkomailla, eurooppalaisille täydennyskoulutuskursseille osallistumiseen ja projekteihin osallistuvan opetushenkilöstön sekä oppilaiden liikkuvuuteen.
Comenius-hanketta voivat hakea päiväkodit, esikoulut, peruskoulut, lukiot, toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ja taiteen perusopetuksen oppilaitokset. Myös korkeakouluille ja korkeakouluopiskelijoille on tarjolla osallistumismahdollisuuksia.
Koulujen yhteistyöhankkeissa partnerin löytämistä helpotetaan opettajille vuosittain järjestettävillä kontaktiseminaareilla, joista saa tarkempaa tietoa CIMOsta. Hankekumppaneita voi etsiä myös erilaisista tietokannoista, kuten PartBase osoitteessa http://partbase.programkontoret.se ja Comenius space osoitteessa http://comenius.eun.org/ww/en/pub/comenius/index.htm. Ennen hankehakemuksen jättämistä on mahdollista hakea tukea valmistelevalle vierailulle, jonka aikana hankkeen osapuolet voivat yhdessä suunnitella projektiaan ja pohtia hakemuksen muotoilua. Comenius –ohjelman seuraava hakuaika päättyy 1.2.2006.
Lisätietoa Comenius -ohjelmasta ja hakumenettelyistä saa CIMOn verkkosivuilta osoitteesta http://www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Sokrates | Comenius tai Euroopan komission verkkopalvelusta osoitteessa http://europa.eu.int/comm/education/programmes/socrates/comenius/index_en.html.
Sosiaali- ja terveysalan osaaminen näkyy Leonardo-hankkeissa
Teksti: Nina Eskola, vastaava suunnittelija / CIMO
Sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat alusta asti olleet erityisen aktiivisia kansainvälistymään ja kehittymään EU:n ammatillisen koulutuksen ohjelman raamissa.
Vuosina 2000–2004 suomalaiset ovat olleet mukana 72:ssa alan hankkeessa, joista 28 on ollut kehittämishankkeita ja 44 opiskelija- ja asiantuntijavaihtohankkeita. Millaisia teemoja hankkeissa on nostettu esille? Seuraavassa muutamia esimerkkejä.
Eräässä juuri päättyneessä hankkeessa on paneuduttu vanhustyöhön laadun kehittämiseen. VATO-training package –hankkeessa on neljän maan yhteistyönä tuotettu oppimateriaalia vanhustyöhön. Opetuspaketin oppisisältöihin kuuluu innovatiivisia ajattelu- ja toimintamalleja, joiden avulla vanhustyön työntekijät tukevat vanhusten toimintakykyä samalla tutkien ja ymmärtäen omaa rooliaan työntekijänä.
Terveydenhuollon laatu-, ympäristö- ja turvallisuusasioihin keskittyneen QESTRAIN-projektin tuotteena on kehitetty koulutusmallit lähihoitajien opetussuunnitelmiin sekä sairaaloiden ja terveyskeskusten henkilöstön sisäiseen kouluttamiseen.
Koulutusmallit pohjautuvat henkilöstökoulutuksen osalta itävaltalaisiin, saksalaisiin, suomalaisiin ja virolaisiin kokemuksiin ja ammatillisen koulutuksen osalta suomalaisiin ja virolaisiin kokemuksiin. Koulutusmalleista ja kansallisista kokemuksista saa kuvaukset englanninkieliseltä Qestrain CD-ROM:lla, kansalliset mallit löytyvät projektin verkkosivuilta.
Opiskelijat pääsevät useassa liikkuvuushankkeessa osallisiksi hyvinvointiaiheeseen. Teemoina näissä ovat esimerkiksi yhteisöllisyys opiskelusisältönä ja toimintatapana sekä yhteisöllinen oppiminen sosiaali- ja terveysalalla eri kulttuureissa. Kahdeksan ammattioppilaitoksen Help Helvi -verkostossa tarkastellaan ikääntyvän väestön palvelujen kehittämistä ja kustantamista. Myös yrittäjyystaidot hyvinvointialalla ovat nousseet tavoitteeksi muutamassa opiskelija- ja asiantuntijavaihtohankkeissa.
European training module -pilottiprojektissa on tehty oppimateriaalia lasten ja vanhusten asiakasryhmiin suuntautuneille toisen asteen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Tavoitteena on parantaa ulkomailla tapahtuvaan työssäoppimisjaksoon valmistautumista. Projektin toinen kokonaisuus on tuottaa työssäoppimisen käsikirja, joka liitetään osaksi kurssin oppimisympäristöä. Materiaalin avulla opiskelija saa kokonaiskuvan asiakasryhmän hyvinvoinnin ylläpitämisestä ja edistämisestä kohdemaassa sekä käytännöllistä tietoa varsinaisesta hoito-, huolenpito- ja kasvatustyöstä. Hankkeessa on myös tuotettu työssäoppimisen ohjaajan käsikirja, joka yhtenäistää ulkomaisen opiskelijan ohjaamisen käytäntöjä riippumatta opiskelijan lähtö- ja kohdemaasta. Tuotteet ovat tehokkaassa käytössä liikkuvuushankkeissa.
Leonardo-ohjelmassa tuetut hankkeet löytyvät Leokannasta osoitteessa http://www.leonardodavinci.fi/projektit.html
VATO: http://vato.kam.fi
Qestrain: http://www.sykli.net/projektit/qestrain
European training module: http://www.hesote.edu.hel.fi/english/projects/etm/
PS. Seuraavat 4 periaatetta on poimittu sosiaalisiin yrityksiin ja klubitalomenetelmään liittyvän asiantuntijavaihtoprojektin (EXSOCLUB) loppuraportista:
The four principles:
Whoever comes is the right people
Whatever happens is the only thing that could have
Whenever it starts is the right time
Whenever it’s over it’s over
Rekrytointipalvelut työllistyjän tukena
Teksti: Teksti: Erkki Härkönen, Rekrytointipalvelut / Turun yliopisto ja Eija Lantta, Rekrytointipalvelut / Lahden ammattikorkeakoulu
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelut auttavat opiskelijoita ja vastavalmistuneita saamaan työelämästä kiinni. Molemmilla sektoreilla tärkeitä asioita ovat verkostoituminen, työnhakuun kehitetyt verkkopalvelut sekä kansainvälisyys. Erkki Härkönen Turun yliopistosta ja Eija Lantta Lahden ammattikorkeakoulusta kirjoittavat rekrytointipalvelujen arjesta.
Ajankohtaista yliopistosektorilla…
Yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluyksiköt ovat vakiinnuttaneet asemansa osana ohjaus- ja palvelujärjestelmää. Yksiköiden välisestä, varsin vapaamuotoisesta yhteistyöstä siirryttiin organisoidumpaan malliin vuonna 2001, jolloin yliopistot solmivat Aarresaari-yhteistyösopimuksen. Aarresaaren tuottama portaali (www.aarresaari.net) on viime vuosina pysytellyt suosituimpien työ- ja urateeman verkkosivujen joukossa.
Ura- ja rekrytointipalveluiden yhteinen tehtävä on edistää opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden tarkoituksenmukaista sijoittumista työelämään. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää vuorovaikutusta mm. työnantajien, sidosryhmien, opiskelijoiden ja yliopistojen kanssa. Aarresaari-verkosto pitää lähitulevaisuuden keskeisenä tavoitteena huolehtia koordinaatiotehtävästään ja samalla antaa esimerkki verkostoyhteistyöstä muille korkeakoulukentän toimijoille.
Nopeasti muuttuvassa kentässä ura- ja työelämäohjauksen vahvistaminen ja profiloiminen ovat osa kansallista koulutusstrategiaa. Kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtymisen myötä työelämä- ja työmarkkinatietämys korostuu entisestään. Työnantajakentällä tulevaisuuden kehitysteemoja ovat yliopisto/työnantajayhteistyön tehokkaat mallit ja yhteydet kampuksille.
Turussa rekrytointipalvelutoimintaa on harjoitettu paikallisena yhteistyömuotona, jossa on mukana kolme yliopistoa (Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu ja Åbo Akademi) ja Turun työvoimatoimisto. Monitahoisen yhteistyön vaikuttavuus ilmenee tuotettavien palveluiden ja toiminnan laajuudessa, innovatiivisuudessa, tavoitettavuudessa ja laadussa.
Kansainväliset verkostot
U&R-yksiköt ja Aarresaari-verkosto ovat toimineet aktiivisesti eurooppalaisissa yhteistyöverkostoissa. Yhteistyö onkin tärkeää juuri nyt kun työllistyvyys sekä osaamisen ja oppimisen läpinäkyvyys puhuttavat globaaleilla työmarkkinoilla.
Turussa kansainvälinen yhteistyö suuntautuu lähialueiden lisäksi muualle Eurooppaan. Uraohjaajien pohjoismaiset vuositapaamiset ovat säilyneet miltei katkeamattomana vuoden 1998 Turun tapaamisesta alkaen. Nordplus Nabo –hankerahoituksella on juuri käynnistynyt Networking of Nordic and Baltic Universities for Development and Improvement of Career Services –hanke, jonka tavoitteena on rakentaa vuorovaikutteisia kanavia eri yksiköiden kehittämisideoiden jakamiseksi. Hankkeessa on mukana 10 yliopistoa lähinnä Itämeren alueelta. Suomesta mukana ovat Helsingin ja Turun yliopistot.
Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat jäseninä Coimbra –ryhmässä, johon kuuluu 37 yliopistoa 20 maasta. Ryhmän sisällä toimii Career Guidance –työryhmä, jonka rooli on toimia kokemustenvaihdon foorumina ja saattaa vireille yhteistyöhankkeita. Parhaillaan valmistellaan hanketta, joka keskittyy Bolognan prosessiin liittyvään työnantajien ja yliopistojen väliseen vuoropuheluun.
U&R-yksiköt edistävät liikkuvuutta luomalla uusia mahdollisuuksia opiskelijoiden työharjoitteluun sekä kehittämällä asiantuntijavaihtoa uraohjaajien kesken. Omien harjoitteluohjelmien lisäksi uraohjaajat kannustavat opiskelijoita osallistumaan CIMOn ja yritysten ohjelmiin.
Ajankohtainen kysymys on, miten ulkomailla suoritetut vaihto-opinnot voitaisiin mielekkäästi niveltää kv. työharjoittelun kanssa. Opintojen ja harjoittelun integrointia kehitellään yhdessä kv. palveluiden ja yo-kuntien kanssa.
… ja ajankohtaista ammattikorkeakouluissa
Verkostoituminen on ollut ajankohtaista myös ammattikorkeakoulupuolella. Lahden ammattikorkeakoulu on koordinoinut AMKien ura- ja rekrytointihenkilöstön valtakunnallista Werkko-projektia syskystä 1998 lähtien. Projektin tuloksena kehitettiin opiskelijoiden työnvälitykseen Jobstep.net –palvelu, joka otettiin käyttöön syksyllä 2000.
Opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen välisissä tavoitesopimuksissa vuosille 2004 - 2006 on sovittu kaikkien ammattikorkeakoulujen yhteisistä kehittämishankkeista, joista yksi on Lahden ammattikorkeakoulun vetämä Ura- ja rekrytointipalveluiden kehittämishanke.
Ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelut markkinoivat ja ylläpitävät Jobstep.netiä. Työnantajia informoidaan ammattikorkeakoulujen harjoittelijoista, opinnäytetyön tekijöistä sekä valmistuvista opiskelijoista. Lisäksi ura- ja rekrytointipalvelut ovat mukana erilaisissa projekteissa ja hoitavat usein myös alumni- ja harjoittelutoimintaa. Muita tehtäviä ovat urasuunnittelu- ja työnhakukoulutusten sekä erilaisten tapahtumien järjestäminen, opiskelijoiden työelämäkontaktien edistäminen, harjoittelu-, opinnäyte- ym. työpaikkojen välittäminen, henkilökohtainen ohjaus ja neuvonta, u&r-toiminnan koordinointi, työllistymisen seuranta ja valtakunnalliseen u&r-toimintaan osallistuminen.
Kansainvälistyvien työmarkkinoiden haasteet
Ammattikorkeakoulujen järjestämissä urasuunnittelu- ja työnhakukoulutuksissa on tehty yhteistyötä mm. työvoimatoimistojen EURES -neuvojien kanssa. Koulutuksessa on osio, jossa opiskelijoille kerrotaan kansainvälisistä työllistymismahdollisuuksista. Vastaava osio on tulossa myös verkkokoulutuksena toteutettavaan urasuunnittelu- ja työnhakukoulutukseen.
Jobstep.net toteutettiin kolmikielisenä (suomi-ruotsi-englanti), jotta myös ulkomaiset yritykset voivat tarjota sen kautta harjoittelu- tai työpaikkoja valmistuville opiskelijoille. Myös CIMOn harjoittelupaikoista tiedotetaan opiskelijoille sekä Jobstep.netin välityksellä että suorilla kontakteilla.
Kansainväliseen harjoitteluun ollaan panostamassa myös valtakunnallisesti. Ura ja rekry –hankkeeseen on perustettu työryhmä, jonka tavoitteena on kerätä yhteen ja ideoida kansainvälisen harjoittelun malleja. Ammattikorkeakoulujen puolella on tarvetta lisätä kv-harjoittelun volyymeja, koska se on opiskelijoille hyvä tapa tutustua vieraiden maiden kulttuureihin ja oman alan työtapoihin. Lisäksi kv-harjoittelu parantaa opiskelijan kielitaitoa ja antaa arvokasta työkokemusta, joka edistää valmistumisen jälkeistä työllistymistä. Koska kv-harjoittelu on aina vastavuoroista, ryhmän tehtävänä on myös ideoida uusia tapoja saada harjoittelupaikkoja Suomesta ulkomaisille opiskelijoille. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi ammattikorkeakoulujen kv-toimijoiden ja työvoimatoimistojen kanssa, koska yhteistyöllä on mahdollista päästä parempiin tuloksiin opiskelijoiden hyväksi.
http://www.aarresaari.net
http://www.jobstep.net
Tili tonse – tehdään teatteria yhdessä!
Teksti: Heljä Pitkänen, teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelija ja kouluttaja
Tili tonse -projektia rahoitetaan CIMOn NORTH-SOUTH Higher Education Network -ohjelmasta. Projektin aiheena on yhteisöteatterin tekeminen ja osapuolina Sambian yliopisto Unza, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Opiskelija- ja opettajavaihdossa on tämän vuoden aikana yhteensä 12 opiskelijaa ja 2 opettajaa. Me suomalaiset opiskelijat olemme Sambiassa maaliskuusta kesäkuuhun ja sambialaiset tulevat syksyllä kolmeksi kuukaudeksi Suomeen.
Saavuimme Lusakaan, Sambian pääkaupunkiin, kuukausi sitten. Paikallisessa yliopistossa on noin 7000 opiskelijaa. Draamaa opiskellaan kirjallisuuden ja englanninkielen laitoksella, jossa sen on ottanut sivuaineekseen noin 160 opiskelijaa. Olemme opiskelleet yhdessä sambialaisten opiskelijoiden kanssa: aamupäivällä kuuntelemme professori Mtongan luentoja mm. afrikkalaisesta teatteriperinteestä ja draaman käytöstä tutkimusmenetelmänä, iltapäivät teemme käytännön teatteriharjoitteita.
Kulttuurikylpyä ja yhteisöteatteria
Oppimista tapahtuu myös vapaa-aikana. Arjen rutiinien omaksumisen lisäksi meillä on paljon opittavaa paikallisesta kulttuurista. Minibussimatkalla käyty lyhyt keskustelu voi johtaa kosintaan. Kadulla saattaa kohdata paikallisen prinssin tai päätyä noitatohtorin vastaanotolle. Täällä saa myös kokemuksia vähemmistönä olemisesta: meidät huomataan huutamalla ”Musungu!” eli valkoinen. Taksikuskit pyrkivät kilvan saamaan meitä kyytiinsä. Olemme totutelleet käyttämään paikallisten suosimia minibusseja, joissa sisäänheittäjä-rahastaja huikkaa pysäkillä seisoskeleville ihmisille bussin määränpään. Reittiä saatetaan kesken matkaa muuttaa menijöiden toiveiden mukaan.
Vaihtomme tavoitteena on opetella yhdessä sambialaisten opiskelijoiden kanssa yhteisöteatterin eri muotoja käytännön työskentelyä varten. Olemme tehneet esimerkiksi Augusto Boalin forum-teatteria ja prosessidraamaa. Suomalaiset opiskelijat ovat jakaneet omaa tietotaitoaan vetämällä teatterityöpajoja sambialaisille opiskelijoille. Vaihtoon osallistuvat opiskelijat saavat soveltaa oppimaansa käytäntöön: jokainen sambialais-suomalainen työpari tekee draamaa lusakalaisissa yhteisöteattereissa.
Työ tehdään Lusakan köyhillä alueilla yhdessä paikallisten yhteisöteatteriryhmien kanssa. Olemme saaneet tuntumaa niiden toimintaan vierailemalla nuorten keskuksessa toimivassa African Direction -teatteriryhmässä, aidsin vastaisessa naisten toimintakeskuksessa Swaazissa sekä Twatashan yhteisökoulussa. Olemme nähneet perinteikästä afrikkalaista tanssia sekä valistusnäytelmiä, joiden aiheena on ollut esimerkiksi aids.
Tili tonse sambialaisesta näkökulmasta
Yksi sambialaisista vaihto-opiskelijoista on Moffat Moyoa, joka opiskelee neljättä ja viimeistä vuottaan englantia. Sivuaineopinnoissaan hän on perehtynyt mm. brittiläiseen ja amerikkalaiseen draamaan sekä perinteikkääseen comedia del arte –suuntaukseen. Vaihdosta hän toivoo laajempia näkökulmia länsimaiseen teatterin tekemiseen. Moffatin mukaan Sambiasta puuttuu käytännön kokemusta ja tietoa teatterin tekemisestä. Teatteria voi opiskella yliopistossa vain teorian tasolla. Maassa on paljon itseoppineita ammattilaisia, mutta alan oppilaitoksia ei ole.
Tili tonse –hanke on Moffatille ainutlaatuinen kokemus jo sen takia, että muita vaihtomahdollisuuksia ei ole ollut tarjolla. Suomesta hän toivoo löytävänsä ystäviä ja yhteistyökumppaneita tuleviin teatteriproduktioihin. Yhteistyötä on jo vaihtoporukassa saatu lupaavalle alulle, sillä Moffat tekee lauluja yhdessä suomalaisen vaihto-opiskelijan Maria Santavuoren kanssa.
Moffat kirjoittaa runoja ja näytelmiä. Tulevaisuuden unelmatyötä voisi olla esimerkiksi luennointi yliopiston kirjallisuuden ja englannin kielen laitoksella, tietysti käytännön teatterin tekemisen ohella. Haaveena on ohjata, näytellä ja jatkaa draaman kirjoittamista.
Kysyin Moffatilta meitä suomalaisia askarruttaneesta asiasta eli sambialaisten naisten asemasta taiteessa. Moffat kertoo kulttuurilleen olevan tyypillistä, että miehillä on päätäntävalta naisten tekemisiin, mikä näkyy esimerkiksi naisten vähälukuisuutena koulutuksessa ja työelämässä. Naisen on kuunneltava miehen mielipidettä kaikessa. Moffat arvelee, että esimerkiksi esiintyvän taiteilijan aviomies saattaa helposti olla mustasukkainen siitä, että nainen asettuu koko maailman nähtäväksi.
Tili tonse suomalaisesta näkökulmasta
Miika Neulamäki, suomalaisryhmän ainoa mies, opiskelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa sosiokulttuurista työtä. Hän kuuli Sambia-projektista opettajaltaan Jouni Piekkarilta vuosi sitten. Kun opiskelijavaihtomahdollisuus avautui North-South –ohjelman myötä, Miika tarttui tilaisuuteen. Aikaisempaa kokemusta on vaihdosta Liettuasta, jossa Miika teki draamatyöpajoja yhdessä paikallisten opiskelijoiden kanssa.
Miika on havainnut eroja suomalaisen ja sambialaisen draaman välillä. Sambiassa tyypillistä näyttäisi olevan monologiin pohjaava esitystapa sekä valistuksellisuus: usein esitysten aiheena on esimerkiksi aidsin tai lasten seksuaalisen hyväksikäytön kaltaisia asioita. Toinen suomalaista oudoksuttava piirre on kollektiivisuus elämän perusasenteena, intensiivinen yhdessäolo. ”Lähelle tuleminen” on toisinaan jopa ahdistanut suomalaista miestä. Toisaalta hän on löytänyt itsestään ihmisen, joka mielellään rupattelee sambialaisten kanssa niitä näitä.
Vaihdosta Miika toivoo saavansa elävämmän kuvan kolmannen maailman problematiikasta; tilastot eivät kerro kaikkea. Keskeistä on kulttuurinen kohtaaminen. Miika kirjaa kokemuksiaan ja prosessoi niitä. Hän toivoo omaan elämäänsä pysyviä vaikutteita afrikkalaisesta kiireettömästä elämäntavasta.
Itse hankkeessa Miika kaipaisi tavoitteiden tarkentamista ja sen varmistamista, että ne ovat kaikilla osapuolilla yhteiset. Myös tavoitteiden saavuttamisen menetelmistä olisi hyvä käydä keskustelua. Vaihtoon lähtijöitä hän muistuttaa mentaalisen valmentautumisen tärkeydestä, kun edessä on uudenlaisen kulttuurin kohtaaminen. Itse hän valmistautui vaihtoon lukemalla mm. Sambiassa työskennelleiden suomalaisten kirjoittamia artikkeleita ja nettipäiväkirjoja.
Tili tonse = Kaikki yhdessä
Lisää tietoa NORTH-SOUTH -ohjelmasta saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Apurahat jatko-opiskeluun ja tutkimustyöhön | Apurahat verkostoyhteistyöhön
Merhaba, Turkki!
Teksti: Marja Räikkönen, kv-päällikkö / Hämeen ammattikorkeakoulu
ja Anne Siltala, suunnittelija CIMO
Euroopan unionin laajeneminen tuo uusia yhteistyökumppaneita suomalaisille korkeakouluille. Tuorein jäsenyyden kynnyksellä oleva maa on Turkki, joka osallistuu ensimmäistä kauttaan Erasmus-ohjelmaan. Turkin, Tanskan, Ruotsin ja Suomen kansalliset Erasmus-toimistot järjestivät maaliskuussa korkeakoulujen kontaktiseminaarin Turkissa. Lähtöpäivänä kokoontui Helsinki-Vantaan lentoasemalle yhteensä 20 suomalaisten korkeakoulujen ja CIMOn edustajaa, laukut täynnä esitteitä ja valmiina partnerietsintään. 79 turkkilaista yliopistoa on jo ehtinyt saada Erasmus-peruskirjan eli ”pääsylipun” Erasmus-ohjelmaan, joten potentiaalisissa yhteistyökumppaneissa oli valinnanvaraa.
Ensimmäisenä päivänä pohjoismaisille vieraille esiteltiin Istanbulissa turkkilaista kulttuuria. Ohjelma oli erittäin mielenkiintoinen ja loi hyvän pohjan varsinaisille kontaktiseminaaripäiville. Saimme monipuolisen kuvan turkkilaisesta kulttuurista, historiasta ja myös nykypäivästä. Erityisesti uskonnon vaikutus elämänmenoon kiinnosti ja puhutti niin meitä kuin isäntiämmekin. Turkkihan on vahvasti islamilainen maa (99% väestöstä), mikä saattaa vaikuttaa asenteisiimme uutta partnerimaata kohtaan.
Mustafa Kemal Atatürkin (1881-1938) merkitys nousi vahvasti esille, hänellä on eritysasema turkkilaisessa kulttuurissa ja yhteiskuntaelämässä. Hän loi turkkilaisen tasavallan v. 1923 ja alkoi kehittää maata länsimaisen demokratian suuntaan. Atatürkin vaikutuksesta mm. voimakkaasti islamilainen kulttuuri maallistui. Turkissa ei ole valtionuskontoa eli uskontoa ei saa harjoittaa valtion toiminnassa. Esimerkiksi yliopistoissa on huivikielto, joka koskee niin henkilöstöä kuin opiskelijoitakin. Niinpä kampuksilla näitä uskonnollisia tunnuksia ei näkynyt. Atatürkin aikana otettiin käyttöön latinalaiset kirjaimet, koulujärjestelmää ryhdyttiin kehittämään ja naiset saivat äänioikeuden. Kouluissa, myös yliopistoissa, opiskellaan edelleen Atatürkin oppeja ja hänen kuvansa on näkyvästi esillä mm. kampuksilla.
Kontaktiseminaarit Istanbulissa ja Ankarassa
Varsinaiset kontaktiseminaarit pidettiin maanantaina 13.3. Istanbulissa ja keskiviikkona 15.3. pääkaupungissa Ankarassa. Päivien alussa kuulimme perusteelliset esitykset kunkin osanottajamaan (Ruotsi, Suomi, Tanska ja Turkki) koulutusjärjestelmästä. Turkin yliopistojärjestelmä on saanut voimakkaita vaikutteita USA:sta. Valtiollisten rinnalla toimii useita yksityisiä tai ns. säätiöyliopistoja, joissa opiskelijat maksavat suurehkot lukukausimaksut. Lahjakkaimmille opiskelijoille on tarjolla apurahoja. Kilpailu opiskelupaikoista on valtakunnallisessa yhteishaussa erittäin kovaa (1,6 miljoonaa hakijaa, joista noin 200 000 pääsee sisään) ja opiskelupaikan saaneet ovat motivoituneita.
Seminaarien messuosuudessa korkeakoulut esittelivät omaa toimintaansa. Sekä Istanbulissa että Ankarassa vilske oli melkoinen, Ankarassa turkkilaisedustajia oli paikalla lähes 200! Useat heistä olivat tutustuneet pohjoismaisten korkeakoulujen toimintaan ja koulutusaloihin jo etukäteen ja kiersivät standeja hyvin määrätietoisesti – monilla jo allekirjoitusta vaille valmiit bilateraalisopimukset mukanaan. Kiinnostus yhteistyöhön oli erittäin suurta.
Tutustumiskäyntejä yliopistoihin
Seminaarien toisena päivänä vierailimme useissa yliopistoissa. Vierailukohteet olivat kaikki monialaisia, suomalaisen mittapuun mukaan suuria yliopistoja (40 000 - 80 000 opiskelijaa). Isännät esittelivät toimintaansa ja sen jälkeen tarjoutui mahdollisuus keskusteluihin eri alojen edustajien kanssa. Tapaamisissa syntyi mielikuva tasokkaista ja hyvin varustetuista koulutus- ja tutkimuskeskuksista, joista monet toimivat jo nyt aktiivisessa kansainvälisessä yhteistyössä mm. amerikkalaisten yliopistojen kanssa.
Erityisesti yksityisissä yliopistoissa yllätti se, että koko koulutustarjonta on englanninkielistä. Julkisissa yliopistoissa tarjonnan määrä on pienempi, monet tavoittelevat 20 % osuutta. Monet yliopistot järjestävät ensimmäisenä opiskeluvuotena englanninkielen opetusta opiskelijoille, joiden kielitaito ei korkea-asteelle tultaessa aina riitä opiskeluun. Tämä saattaa nousta haasteeksi myös Suomeen vaihtoon tulevien opiskelijoiden kanssa – jotkut turkkilaiset kv-koordinaattorit totesivat, että vaihtoon innokkaita varmasti löytyy, mutta kielitaidon puute karsii lähtevien määrää. Kielitaitoisia opiskelijoita kampuksilta kuitenkin löytyy ja vaihto-opiskelijoille pystytään kuuleman mukaan järjestämään kielitaitoisia tutoreita. Opettajien kohdalla kielitaitopulmaa ei ole: monet turkkilaisista professoreista ovat opiskelleet Yhdysvalloissa tai Britanniassa. Varsinaisen opiskelukulttuurin vertailuun ei näin pienellä ajalla vielä päästy, mutta ensivaikutelman perusteella yhtäläisyyksiäkin löytyy. Mielenkiintoisena erona tuli esille joissakin yliopistoissa ryhmäkokojen pienuus; parhaimmillaan opiskelijaryhmän maksimikoko on 10.
Yliopistojen amerikkalaistyyppiset kampukset ovat suomalaisiin verrattuna suuria, erillisiä alueita, joilla on opiskeluun liittyvien tilojen lisäksi mm. omat opiskelija-asuntolat, terveysasemat, päiväkodit, urheiluhallit ja ostoskeskukset. Alueiden laajuudesta kertoo se, että kun eräällä kampuksella bussit joutuivat runsaan lumentulon takia jättämään opiskelijat sisääntuloportille, edessä oli vielä tunnin kävelymatka luentosaliin. Bussiyhteydet kampuksilta toimivat muuten erinomaisesti. Asuntolat ovat hyvin varustettuja ja monessa yliopistossa on lisämaksusta mahdollisuus yhden hengen huoneeseen. Opiskelijajärjestöt organisoivat erittäin monipuolista harrastusohjelmaa: teatteria, musiikkia, vuorikiipeilyä ym.
Kiinnostaako Turkki-eksotiikka?
Seminaarien yhteydessä Suomen Turkin suurlähetystö järjesti Ankarassa suomalaisen korkeakoulutuksen markkinointitilaisuuden Middle East Technical Universityn opiskelijoille. Seminaariin osallistui toistasataa Suomesta kiinnostunutta opiskelijaa, tutkijaa ja opettajaa, joten Suomi kyllä houkuttelee turkkilaisia. Turkin kontaktiseminaarin myönteisten kokemusten pohjalta voisi olettaa, että myös suomalaiset korkeakoulut kiinnostuvat aktiivisesta yhteistyöstä.
Hämeen ammattikorkeakoulu on nyt tehnyt bilateraalisopimukset muutaman turkkilaisen yliopiston kanssa; ensimmäiset opiskelija- ja opettajavaihdot käynnistyvät ensi syksynä. Vanhojen Erasmus -maiden vetovoima on ollut erityisesti opiskelijoiden keskuudessa muutamia vuosia hiipumassa, opiskelijat ovat suunnanneet mieluummin jonnekin uuteen ja erilaiseen kohteeseen. Turkki tuo nyt hyvän lisän vaihtomahdollisuuksiin - ja selkeässä Erasmus -järjestelmässä, joka turvaa myös apurahoituksen.
Ungdomarnas egna idéer – hur kan man förverkliga dem?
Text: Helinä Ylisirniö, planerare / CIMO
Inom Programmet Ungdoms delprogram Ungdomsinitiativ finns det många olika möjligheter för unga mellan 15 och 25 år, och personer som arbetar med ungdomar att förverkliga sina idéer. Ett Ungdomsinitiativprojekt kan verka på lokal eller nationell nivå, eller vara ett europeiskt nätverksprojekt som ungdomarna själva har planerat. Projektet får dock gärna bidra till att utveckla den lokala orten.
Gruppen måste bestå av minst fyra personer. Varje projekt ska ha en europeisk dimension där aktiva ungdomar kan utveckla sin kreativitet och sina intressen. Projektet ska vara en ny verksamhet, en ny aktivitet som gynnar ungdomarna själva och samhället de bor i och/eller gynnar andra unga i Finland eller Europa. Det får inte vara ett projekt som redan pågår för just dessa deltagare och det ska förstås ha en europeisk dimension.
Temat för Ungdomsinitiativet och nätverksprojektet kan gälla t.ex. motarbetande av rasism, jobbande för ökad tolerans, förebyggande av drogmissbruk, miljöfrågor, förbättrande av livsvillkor, ungdomars rättigheter och möjligheter i Europa eller bevarande av det lokala kulturarvet. Projektets längd kan variera från tre månader till ett år.
Några exempel på projekt
På Åland ville en grupp ungdomar ge andra ungdomar i skärgården möjlighet till fritidsaktiviteter, kamratkontakter och stimulans i demokratiutveckling. Gruppen ansökte och fick stöd för en mobilmötesplats där ungar kan träffa varandra, fika, samtala, spela spel och använda internet. Gruppens idé är att diskutera med de besökande om olika möjligheter och verksamheter för ungdomar. Med projektet vill gruppen bidra till att ge skärgårdsungdomarna samma möjligheter som andra ungdomar i Europa att vara aktiva medborgare med möjlighet till att påverka sin närmiljö och därigenom även utveckla en tillhörighet till skärgården och bli stolt och engagerad på hemmaplan istället för att odla en längtan bort.
En annan grupp har gjort en gratistidning som delats ut i huvudstadsregionen. Tidningen, som är på engelska, är en översikt över kommande evenemang, exempelvis konserter, film och konstevenemang, som också passar för icke-finsktalande. Idén med projektet är att sänka gränser mellan olika etniska och sociala grupper, subkulturer och bostadsområden genom att ta upp ämnen som är av intresse för alla de här grupperna. Evenemangskalendern kommer att koncentrera sig först och främst på icke-kommersiella evenemang som organiseras i förorterna.
CIMO kommer att organisera utbildning om ungdomsinitiativen i Nykarleby på svenska inom 2005.
Närmare information: www.cimo.fi | Svenska | Söker du information om CIMOs program? | EU-programmet Ungdom
Frågor om ungdomsinitiativ sköts av nuoriso@cimo.fi
Kolumni: Työssäoppija matkaa maailmalle
Teksti: Kati Kokkonen, puheenjohtaja / SAKKI ry
Monen nuoren suusta kuulee usein lauseen ”Mitä hyötyä siitä EU:sta mulle muka on?” Nuoria ei oikeastaan voi tästä syyttää, uutisetkin kun tarjoavat pääasiassa tietoa esimerkiksi uudesta perustuslaista, Lissabonin strategiasta tai unionin laajentumisesta. Nämä asiat ovat melko abstrakteja ja kovin vieraita usealle parikymppiselle. Pitäisi ennemminkin kertoa ja kerrata perusfaktat, jotta kokonaiskuvaakin voitaisiin ymmärtää. Peruskoulussa opittu tieto on jo pitkän aikaa sitten kadonnut muistista, ja uutta on vyörynyt kuormittamaan muistia sen jälkeen. Euroopan unioniin liittyvät asiat pitäisi saada osaksi jokapäiväistä arkea myös ammatillisiin oppilaitoksiin. EU:n tuomat hyvät asiat pitäisi saada konkretisoitua.
Tosiasia on, että myös ammattiin opiskelevat ovat päässeet nauttimaan EU:n tuomista hyödyistä. Tulevilla ammattilaisilla on Suomen EU-jäsenyyden ansiosta entistä paremmat mahdollisuudet päästä jo opiskeluaikanaan haukkaamaan pala Euroopasta. On tullut yhä suositummaksi suorittaa työssäoppimisjakso osittain tai kokonaan ulkomailla. Myös kokonaisille luokille aukeaa usein mahdollisuus päästä opettajan johdolla kurkistamaan toiseen Euroopan valtioon, ja suomalaisissa oppilaitoksissakin vilisee muualta kotoisin olevia opiskelijoita.
* * *
Pelkkä opiskelijan into maailmalle lähtöön ei kuitenkaan riitä, vaan asiaan vaikuttaa myös oppilaitoksen kiinnostus auttaa ja tukea opiskelijaa. Työssäoppimisen suorittaminen ulkomailla edellyttää myös oppilaitoksen hyväksyntää. Pikainen tsekkaus osoittaa, että lähes kaikkien ammatillisten oppilaitosten nettisivuilta löytyy osio kansainvälisyys. Se, mitä osio pitää sisällään, vaihtelee oppilaitoksittain kuitenkin paljon. Innokkaimmat järjestävät kansainvälisyyden ympärille teemaviikkoja, toiset päästävät pitkin hampain matkaan pari opiskelijaa.
Oppilaitosten suurimpia haasteita ovat työssäoppimisen käytännön järjestelyt. Prosessi voi mennä opiskelijan kannalta pieleen, jos esimerkiksi sopimus työnkuvasta ja työssäoppimisjakson tavoitteista unohdetaan tehdä. Opiskelijoille on luvattu oppilaitoksen järjestämä työssäoppimispaikka, mutta opettaja ei olekaan halukas sitä hankkimaan. Lähtö jää, tai opetushenkilökunta unohtaa tarkastaa ulkomailla olevan tahon luotettavuuden.
Työssäoppimisen onnistuminen vaatii työtä, jotta opiskelija saa reissustaan tarvittavat taidot ja hyödyt. Opiskelijaa pitäisi ohjata työssäoppimisen aikana, mutta miten ohjaus käytännössä järjestetään, jos välimatkaa on parituhatta kilometriä? Työpaikan luotettavuus on tarkistettava joko oppilaitoksen edustajan käynnillä kohteessa tai paikallisen yhteistyötahon kautta. Opiskelijaa ei saa päästää tekemään pelkkiä hanttihommia, ja näin tapahtuessa ongelmiin on puututtava pikaisesti.
* * *
Erityisesti kesätöiden saaminen eri puolilta Eurooppaa on suhteellisen helppoa. Kimmokkeena lähtöön on usein kiinnostus maan kieleen ja kulttuuriin tai halu parantaa kielitaitoa. Myös maailmankatsomuksen avartaminen innostaa ulkomaille lähtöön. Moni ulkomaille lähtevä opiskelija yksinkertaisesti luovuttaa harvalukuisten kesätyöpaikkojen metsästämisen Suomesta. Eivätkä tarjoilijan hommat Välimeren lämmössä kuulosta lainkaan pahalta.
Nuoria pitäisi entistä enemmän ohjeistaa myös varovaisuuteen työpaikan hankkimisessa, sillä internetin ja kansainvälisen rikollisuuden myötä perillä voi odottaa aivan toista kuin on luvattu. Jotta edellä mainitut tilanteet voidaan välttää työssäoppimisen osalta, olisi hyvä, jos oppilaitos olisi aktiivisesti mukana paikan hankinnassa. Samoin työvoimatoimistojen roolia nuorten tukena ja turvana pitää korostaa.
Yhdentynyt Eurooppa on avannut meille kaikille mahdollisuuden kansainvälistyä. Euroopan unionista ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista tarvitaan kuitenkin lisää tietoa oppilaitoksiin. Kun passiakaan ei enää edes tarvita kaikkialle, riittää, että nappaat hammasharjan laukkuusi ja lähdet!
Lähikuvassa Aappo Vakas, fenno-ugristiikan tutkija
Teksti ja kuva: Tiina Lehmusvaara
Tiedotustoimittaja / CIMO
”Jos mie olisin koira, mua sanottaisi sekarotuikseks,” kirjoitti Aappo Vakas CIMOn Elämää Suomeksi -kirjoituskilpailussa nelisen vuotta sitten. Aappo on taustaltaan kazahstanilais-komilais-suomalainen ja kolmen äidinkielen puhuja, jonka identiteetti on tukevasti kiinni kolmessa erilaisessa kulttuurissa. Hän on myös fenno-ugristiikan tutkija, joka on viettänyt työntäyteisen stipendivuoden Helsingin yliopistossa.
Aappo eli Abai Vakas syntyi Kazahstanissa 23 vuotta sitten. Perhe muutti Komin tasavaltaan pojan ollessa viidentoista. Aappo kasvoi monikielisessä ja -kulttuurisessa suvussa: isoäideistä toinen oli pohjois-kazahstanilaista mongolisukua, toinen komilainen. Isoisä oli kotoisin Pohjois-Inkerin ja Karjalan rajamailta, mutta eli suuren osan elämäänsä Komissa.
Aapon lapsuudessa perhe liikkui jatkuvasti eri puolilla Neuvostoliittoa ja ”ämmälöistä” eli isovanhempien kodeista tuli liikkuvaan elämään turvallisia kiinnekohtia. Aappo vietti lapsuudessaan runsaasti aikaa isovanhempien luona ja oppi näiden äidinkielet – kasakin, komin ja suomen. Kielet liittyivät lapsen mielessä luontevasti puhujiin eikä niiden vaihtamisessa ympäristön mukaan ollut mitään merkillistä. Suomen kieli liittyi isoisään: ”Ehä mie tietänt, et se olj suomen kieltä. Myö vua huasteltii eikä myö uateltu jot myö suomee huastetai.. Eihän laps mitteä kielii mieti. Ko Komis komin kieltä huastetai – nuapurit, ja ämmökkii – ja ko näkj, et se eroaja, niin uatteli, et se on äijön kielj.”
Toinen kytkös suomeen oli Aapon kummi Saima-täti, jonka kanssa puhuttiin samaa kieltä.
Aapon kolme äidinkieltä
Isovanhempien kielet olivat ”kotikieliä”, joita Aappo ei osannut kirjoittaa tai lukea. Virallisten yhteyksien ja esimerkiksi koulun kieli oli venäjä. Ensimmäinen törmäys venäjän taidon välttämättömyyteen tuli lastentarhaikäisenä: tarhan opettajat olivat huomanneet, että venäjä ei sujunut kovin hyvin ja kehottivat vanhempia puhumaan pojalle venäjää. ”Sit muammo rupes miul venäläisii kirjoi lukemmaa ja kouluikäisenä runoi ulkoo opettammaa, jot niiko käyvvöö paremmin.”
”Kaikki nämä on miun emokiellii”, toteaa Aappo. Kotikielen ja kirjoitetun kielen maailmat alkoivat päästä lähemmäksi toisiaan koulussa, jossa kasakkia ja komia saattoi opiskella. Aapolla oli palava halu oppia isovanhempien kieliä paremmin. Komin kielen opinnot jatkuivat Syktyvkarin yliopistossa suomalais-ugrilaisten kielten laitoksella ja siellä Aappo sai ensimmäistä kertaa kiinni myös suomen kielen opinnoista. Pro gradu -työ sisälsi vertailua kahden suomalais-ugrilaisen kielen välillä: Aappo tutki lokaalisuuden ilmenemistä komin ja toisaalta suomen kielissä.
Opiskeluvuosinaan Aappo kokeili siipiään suomen kielen opettajana: läheisestä koulusta tiedusteltiin opettajaa suomen peruskurssille ja lehtori Paula Kokkosen suosituksesta Aappo ryhtyi työhön. ”Kaks vuotta mie opetin ja tykkäsin; mie tykkäjän lapsien kera työtä tehhä.”
Aapolla on pätevyys komin kielen ja kirjallisuuden sekä venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Filosofian maisterin tutkinto sisältää myös mm. historian, filosofian ja saksan opintoja. Nyt on tekeillä väitöskirja permiläisistä kielistä ja takana lukuvuoden verran väitöskirjaan liittyvää opiskelua Helsingin yliopistossa, jossa Aappo on ollut CIMOn stipendiaattina. Helsingissä Aappo on opiskellut mm. suomen historiaa ja lauseoppia, ruotsia, vepsää ja semantiikkaa sekä osallistunut proseminaareihin. Suomen sukukansoihin liittyvät asiat kiinnostavat kovasti: Aappo on kuunnellut M.A.Castrénin seuran järjestämiä luentoja ja ollut mukana Sukukansojen ystävien järjestämissä tilaisuuksissa. Tulevaisuus on monella tavalla avoin. Aappo on miettinyt jopa väitöskirjan aiheen ja alan vaihtoa, sillä myös kansanperinne tuntuisi syventymisen arvoiselta.
Identiteettikysymyksiä: juuria monessa maaperässä
Aappo kertoo aikeistaan osallistua Udmurtiassa pidettävään kansainväliseen suomalais-ugrilaisten kielten opiskelijoiden ja tutkijoiden konferenssiin. Ilmoittautumisen yhteydessä kysyttiin osallistujan kansallisuutta: ”Sitä oli vaikia sannoo. Mie kirjutin, että altailais-uralilainen!”
Tähän kiteytyy tärkeä osa Aapon identiteettiä: monikielisessä ja -kulttuurisessa ympäristössä kasvaneena hänen on mahdotonta määritellä itselleen yhtä ainoaa kotipaikkaa. Suomi, Komi ja Kazahstan ovat samalla tavalla tuttuja ja rakkaita. ”Mie noissa kolmessa paikassa tunnen itteni, jotta kala vejessä. Että on hyvä olla. Ja jos on muuvalla, niin oikein jo kaipajua, että voi ko jo piäsis Suomee! Tai Kommii tahi sitte Kazahstannii.”
Aappo on aina ollut ylpeä taustastaan, mutta toisaalta kuka olen ja kenen joukkoon kuulun -kysymykset askarruttivat etenkin teini-ikäisenä. Kokemukset kahden rinnakkain elävän kansanryhmän suhteista loivat tilanteeseen omia särmiään. Aappo huomasi monien peittelevän komilaista taustaansa: vaikka toinen vanhemmista oli komi, lapsi saattoi sanoa olevansa venäläinen. Tämä toimintatapa tuntui itselle vieraalta, sillä syntyperä kolmine kielineen ja kulttuureineen liittyi Aapolle tärkeisiin isovanhempiin ja heidän kohtaloihinsa. Sen kieltäminen, venäläiseksi ryhtyminen, olisi merkinnyt petturuutta: ”Jos on kolmesta heimosta tullu, on oltava kolmee. On oltava sillee ko on.”
Makasiini
Yli 1300 suomalaista saamassa tukea Leonardo-liikkuvuuteen
Leonardo da Vinci –ohjelman hakukierroksella myönnettiin tukea 85 liikkuvuushankkeelle, joiden myötä vaihtoon pääsee kaikkiaan 1316 henkilöä. Suurin osa eli 51 hanketta koskee ammatillisen toisen asteen opiskelijoita, joita lähtee liikkeelle 915. Korkea-asteen opiskelijoita koskevia hankkeita hyväksyttiin 7 ja niiden kautta tuetaan apurahalla 135 opiskelijaa. Tukea riitti myös kahdelle nuoria työntekijöitä ja vastavalmistuneita koskevalle hankkeelle ja 17 henkilölle sekä 25 ammatillisen koulutuksen asiantuntijavaihtohankkeelle ja 249 henkilölle.
Jaossa oli 1,5 miljoonaa euroa, jolla pystyttiin tukemaan noin 40 % hakijoista. Hakemusten määrä on kasvanut aikaisemmista vuosista, samoin hankkeiden laatu: tällä kertaa jäi hyväksymättä aiempaa enemmän myös hyviksi arvioituja hankkeita.
Hankkeet vastasivat hyvin hakukierroksen kansallisiin painotuksiin. Aloista vahvasti edustettuina ovat mm. tekniikka, rakennus- ja sähköala, audiovisuaalinen ala ja media. Kohdemaista suosituimpia olivat Saksa, Britannia, Alankomaat, Viro ja Unkari.
Tiina Lehmusvaara / CIMO
Korkeakoulutuksen kansainvälisyys ja laatu kevätpäivien teemana
Millä eväillä Suomi pärjää kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla? Korkealla laadulla ja hyvällä yhteistyöllä! Näin voisi tiivistää korkeakoulujen kv-kevätpäivien pääalustajien keskeiset viestit.
CIMOn norjalaisen sisarorganisaation SIUn entinen johtaja Ulf Lie korosti kilpailun edellyttävän entistä tiiviimpää kv. yhteistyötä. Eurooppalaiset korkeakoulut eivät saa markkinahuumassa unohtaa yhteiskunnallista vastuutaan. Alustuksessaan Lie vetosi suomalaisiin korkeakouluihin Pohjoisen ja Etelän välisten kumppanuuksien lisäämiseksi. Erityisasiantuntija Ilkka Turusen johdolla perehdyttiin OECDhen korkeakoulupoliittisena toimijana ja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä päivitti osallistujien Bologna-tiedot ja pohdiskeli eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuudennäkymiä. Korkeakoulujen arviointineuvoston pääsihteeri Ossi Tuomi tarkasteli korkeakoulutuksen laadunarvioinnin haasteita kansainvälistymisen näkökulmasta.
Korkeakoulujen kv. asiain hallinnon kevätpäivät järjestettiin tänä vuonna Jyväskylän yliopiston ja ammattikorkeakoulun sekä CIMOn yhteistyönä. Tapahtumaan osallistui yhteensä noin 340 henkeä. Monille verkostoituminen muiden alalla toimivien kanssa ja vanhojen kollegoiden tapaaminen on kv. päivien keskeisintä antia. Uutena työskentelymuotona keskustelua vauhdittamassa oli tarjolla roundtable-keskusteluja.
Jyväskylän kv. päivien luento- ja sessiomateriaali julkaistaan myöhemmin keväällä sähköisessä muodossa tapahtuman verkkosivuilla osoitteessa www.cimo.fi/kvpaivat. Toukokuussa 2006 kv-kevätpäiviä emännöi Lappeenranta.
Maija Airas / CIMO
Monietnisyys EU:n Nuoriso-ohjelmassa
CIMO järjesti Helsingin kansainvälisessä Kulttuurikeskus Caisassa 4.5.2005 tiedotus- ja koulutustilaisuuden ”Monietnisyys Euroopan unionin Nuoriso-ohjelmassa.”
Tilaisuus oli suunnattu erityisesti maahanmuuttaja- ja eri etnisistä ryhmistä tuleville nuorille ja nuorten parissa toimiville. Tilaisuuden avannut CIMOn johtaja Ulla Ekberg kannusti nuoria osallistumaan entistä enemmän.
Päivän aikana esiteltiin EU:n Nuoriso-ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia monietnisessä nuorisotyössä. CIMOn henkilökunnan lisäksi esittelijöinä toimivat ohjelman toimintoihin osallistuneet maahanmuuttajanuoret, jotka kertoivat omissa projekteissaan vastaan tulleista onnistumisista ja kommelluksista. Päivän päättivät pienryhmäsessiot, joissa tutustuttiin tarkemmin eri alaohjelmien mahdollisuuksiin.
Työskentelynsä aikana työryhmä kartoitti myös yhteistyötarpeita ja -mahdollisuuksia erilaisten monikulttuurisuustyötä tekevien organisaatioiden kanssa sekä kuuli asiantuntijoina aihepiirin parissa työskenteleviä ja eräitä monikulttuurisia ryhmiä edustavia henkilöitä. Työryhmässä oli edustaja kaikista CIMOn yksiköistä.
Mikko Nieminen / CIMO
Kirja monikulttuurisesta ohjauksesta ja neuvonnasta
Eurooppalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä monikulttuurisen ohjauksen vallitsevista teorioista ja hyvistä käytännöistä on koottu ensimmäistä kertaa yksiin kansiin. Mika Launikarin ja Sauli Puukarin toimittama Multicultural Guidance and Counselling –Theoretical Foundations and Best Practices in Europe -kirja pyrkii vastaamaan kansainvälistyvän ja monikulttuuristuvan Euroopan muuttuviin ohjaus- ja neuvontatarpeisiin.
Uutuusjulkaisussa esitellään monia eri tapoja kehittää monikulttuurisen ohjauksen teoriaperusteista ja käytännönläheistä osaamista. Siinä kuvataan mm. todellisuuksien moninaisuutta Euroopassa, monikulttuurisen ohjauksen käsitteellistä ja filosofista perustaa, ohjausmenetelmiä sekä hyviä ohjauskäytäntöjä, joita opetus- ja työhallinnossa sovelletaan maahanmuuttajiin ja etnisiin ryhmiin. Kirjassa on lisäksi harjoitustehtäviä, jotka auttavat lukijaa työstämään teoreettisesti esiteltyjä asioita suhteessa omaan ohjaustyöhönsä.
Teos on ensisijaisesti tarkoitettu maahanmuuttajien ja muiden etnisten ryhmien kanssa työskenteville ohjaajille ja -neuvojille sekä ohjaajakouluttajille eri hallinnonaloilla. Se soveltuu myös käytettäväksi oppilaitosten kansainvälisissä opiskelijapalveluissa ja monikansallisten organisaatioiden henkilöstöhallinnossa. Käsikirja sopii sekä monikulttuurista ohjausta aloitteleville että työtä jo pidempään tehneille.
Maksuton pdf-julkaisu (375 sivua) on saatavissa internetistä osoitteesta www.cimo.fi | English | Publications.
Julkaisua ovat CIMOn lisäksi olleet rahoittamassa Opetushallitus, työministeriö ja Euroopan komissio.
CIMO järjesti valmennusta Afrikkaan lähteville opiskelijoille
NORTH-SOUTH Higher Education Network –ohjelman hankkeissa opiskelijavaihtoon lähteviä suomalaisia valmennettiin vaihtoon liittyvissä asioissa toukokuun alussa Helsingissä. Kahden päivän koulutuspaketti sisälsi tietoa mm. turvallisuuskysymyksistä ja terveysasioista; lähtijöille tarjottiin evästystä myös vieraan kulttuuriin kohtaamiseen.
Tilaisuuteen osallistui kolmisenkymmentä opiskelijaa, joista osa lähtee kohti vaihtomaataan vielä tämän kevään aikana, osa vasta syksyllä. Paikalla oli myös kymmenkunta hankekoordinaattoria.
NORTH-SOUTH –ohjelman kohdemaita ovat Saharan eteläpuolisen Afrikan maat sekä Egypti ja Peru. Ohjelman rahoittajana toimii ulkoasiainministeriö ja tukea saaneet hankkeet myötäävät Suomen kehityspolitiikan linjauksia.
Tiina Lehmusvaara / CIMO
Julkaisu-uutisia
Ammatillisen koulutuksen kansainvälistymisen väyliä. 16 s. Perustiedot kansainvälistymismahdollisuuksista ammatillisella sektorilla. Ilmestyy viikolla 21.
CIMOn vuosi 2004 – CIMO in 2004. 76 s.CIMOn vuosikertomus kahdella kielellä, ruotsinkielinen ainoastaan pdf-muodossa CIMOn verkkopalvelussa.
Tarkempaa tietoa CIMOn vuodesta 2004. Tarkat tiedot CIMOn yksiköiden toiminnasta viime vuoden aikana. 45 s. Ainoastaan pdf-muodossa.
CIMO Scholarships. Scholarships for Studies, Research and Teaching in Finland. 14 s. CIMOn apurahat Suomeen tulijoille.
Study in Finland 2005-2006. International Study Programmes in Higher Education. 42 s. Suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisille opiskelijoille suunnatut ohjelmat, joita ensi vuonna on n.350 kpl.
VET in Finland. Developments and Trends in Vocational Education and Training. 32 s. Suomalaisen ammatillisen koulutuksen kehityssuunnat. Ilmestyy viikolla 21.
Kaikki mainitut julkaisut ovat saatavilla myös pdf-muodossa CIMOn verkkopalvelussa osoitteessa www.cimo.fi | Julkaisut ja tilastot. Samasta osoitteesta löytyy täydellinen luettelo CIMOn julkaisuista. Tilaukset voi näppärimmin tehdä julkaisuluettelon jälkeen olevan sähköpostilinkin kautta tai suoraan osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi.
Tervetuloa ryhmävierailulle tietopalveluun!
Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO
Kuluneen alkuvuoden aikana CIMOn tieto- ja neuvontapalveluilta on melko taajan tiedusteltu, voisimmeko tulla esimerkiksi opo-tunnille kertomaan ulkomailla opiskelusta ja muista kansainvälistymismahdollisuuksista. Asialla ovat olleet lähinnä pääkaupunkiseudun lukioiden ja yläasteiden opinto-ohjaajat. Niin mielellämme kun tällaisia yksittäisiä kouluvierailuja tekisimmekin, on lukioiden ja yläasteiden määrä jo pelkästään Helsingin alueella niin suuri, että meidän ei valitettavasti ole mahdollista tarjota ”vierailupalvelua”, joka olisi saatavilla kaikille kiinnostuneille tasapuolisesti.
Suosituksemme onkin, että ulkomailla opiskelusta ja muista kansainvälistymis-mahdollisuuksista kiinnostuneet oppilasryhmät tulisivat esimerkiksi opinto-ohjaajan tai opettajan johdolla vierailemaan meilläpäin, jos tietopalvelumme ei ole oppilaille jo ennestään tuttu paikka. Otamme mielellämme vastaan pieniä ryhmiä ja kerromme toiminnastamme ja palveluistamme paikan päällä Hakaniemessä.
Ryhmävierailusta CIMOn tietopalveluun kannattaa sopia hyvissä ajoin, mieluiten jo muutama viikko etukäteen. Tällöin tarkemmasta aikataulusta voidaan kiireettä neuvotella ja päällekkäisyyksiltä muiden vierailijaryhmien kanssa vältytään. Vierailun aikana esiteltävistä teemoista voidaan sopia kunkin oppilasryhmän kiinnostuksen mukaan. Lyhyen tietopalvelun esittelyn lisäksi voimme jakaa oppilaille CIMOn julkaisemaa materiaalia ja vastata erilaisia kansainvälistymismahdollisuuksia koskeviin kysymyksiin. Vierailun jälkeen oppilaat ovat luonnollisesti tervetulleita tietopalveluun myös omalla ajallaan, jos mielessä herää yksityiskohtaisempia kysymyksiä vaikkapa jossain tietyssä maassa opiskelua kohtaan.
Oppilasryhmien vierailuajankohdiksi meille sopivat parhaiten iltapäivät maanantaista torstaihin, klo 12.00 - 16.00, mutta poikkeustapauksessa voimme koettaa järjestää vierailun myös näiden normaalien asiakaspalveluaikojemme ulkopuolelle.
Kouluvuosi lähenee jo loppuaan, ja lomakausi on jo aivan kulman takana - jos oppilasryhmävierailun järjestäminen CIMOn tietopalveluun esimerkiksi tulevan syyslukukauden aikana kiinnostaa, kannattaa ottaa meihin yhteyttä vaikkapa heti lomien jälkeen…
… mutta sillä välin, lämmintä ja rentouttavaa kesää!
b>CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, 00530 Helsinki, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi
Palvelumme kesällä 2005
CIMOn tietopalvelu (Hakaniemenkatu 2, Helsinki) on suljettu 24.6.-31.7. Tietopalvelu on avoinna jälleen 1.8. alkaen ma-to klo 12 - 16.
Neuvontapuhelin numerossa 01080 6767 (pvm) palvelee läpi kesän, mutta 27.6. - 26.8. välisenä aikana vain aamupäivisin (ma-to) klo 10 - 12.
Sähköpostipalvelu osoitteessa cimoinfo@cimo.fi palvelee koko kesän.