Suhinaa citysaamelaisille

EU:n Nuoriso-ohjelmalla on kansainvälisyyden lisäksi myös kansallisia ulottuvuuksia: ohjelmasta tuetaan nuorten aloitteita paikallisen toiminnan käynnistämiseksi. Tuen myöntöperusteisiin kuuluu toiminnan ja idean innovatiivisuus. Kaupunkilaistuneet saamelaisnuoret halusivat nuorisoaloitteellaan vaalia omia juuriaan, mutta saivat kaupan päälle myös hieman suhinaa. Mistä oikein oli kysymys?

City-Sámit ry:n nuoret toteuttivat vuonna 2005 nuorisoaloitehankkeen, jonka teemana oli saamelaisnuorten toiminnan edistäminen pääkaupunkiseudulla. Nuorisoaloitteella haluttiin yhdistää pääkaupunkiseudun saamelaisnuoria ja antaa heille mahdollisuuksia toteuttaa itseään saamelaisina myös etelässä asuessaan. Tavoitteena oli lisäksi edistää saamen kielen käyttöä ja samalla nostaa saamelaista identiteettiä nuorten keskuudessa. Hankkeen aikana järjestettiin erilaisia tilaisuuksia, joissa nuoret saattoivat myös tutustua uusiin alueelle muuttaneisiin saamelaisnuoriin. Hankeen vastuuhenkilönä toimi Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Anna Näkkäläjärvi.

Mistä hankkeen idea?

Jo yli 50 % saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Saamelaisille sukulaissuhteilla on aina ollut suuri merkitys, mutta pääkaupunkiseudulla yhteisöllisyyden ylläpitäminen on vaikeaa. Ihmiset asuvat hajallaan eikä yhteisön jäsenillä ole luontaisia kohtaamispaikkoja.

Saamelaisten toimintaa tukemaan perustettu City-Sámit-yhdistys on toiminut pääkaupunkiseudulla vuodesta 1988 lähtien. Yhdistyksen päämääränä on edistää saamelaisten yhteisiä kulttuurisia, oikeudellisia ja taloudellisia asioita sekä etelässä asuvien saamelaisten yhteenkuuluvuutta. ”Saamelaisnuoret ovat kuitenkin jääneet sivuun toiminnasta, sillä tapahtumat eivät aina ole olleet nuorille suunnattuja ja heitä kiinnostavia”, kertoo Anna Näkkäläjärvi.

Yhdistys halusi laajentaa toimintaansa nimenomaan nuorten suuntaan sekä virittää yhteistyötä saamelaisalueen saamelaisnuorisojärjestöjen ja pääkaupunkiseudun vähemmistöjärjestöjen kanssa. Yhdistys toivoi, että nuoret ottaisivat aktiivisemman roolin toiminnassa ja näin pyrkisivät kehittämään itseään kiinnostavaa toimintaa. Silloisessa hallituksessa (2004) istunut Pirita Näkkäläjärvi ja Anna ottivat haasteen vastaan ja alkoivat ideoida nuoria kiinnostavia ja hyödyttäviä toimintamuotoja. He etsivät mahdollisia rahoittajia ja nuorisoaloitehankkeen toimintaidea tuntui sopivalta.

Hanke herätti nuoria saamelaisuuteen

”Nuorilla saamelainen identiteetti ja kielitaito ovat vielä kehittymisvaiheessa ja siksi he kaipaavat erityistä tukea”, sanoo Anna. Hankkeen aikana monet nuoret kiinnostuivat saamelaiskulttuurista ja omista juuristaan ensimmäistä kertaa. Tapaamisissa he alkoivat puhua saamea keskenään ja osa heistä jopa aloitti kielen opiskelun. Tapaamiset auttoivat nuoria verkostoitumaan saamelaisyhteisössä niin etelässä kuin pohjoisessa.

Anna kertoo, että monet nuoret ikään kuin heräsivät saamelaisuuteen joko ensimmäistä kertaa elämässään tai sitten uudestaan pitkän ajan jälkeen. ”Hanke yhdisti saamelaisnuoria pääkaupunkiseudulla ja tutustutti heitä toisiinsa. Välittömästi toimintojen alettua alkoi tietysti nuorten keskuudessa suhinaa, jossa syntyi uusia pareja. Osa heistä on edelleen onnellisina yhdessä, osasta on vain muisto, mutta hauskaa oli kuhista yhdessä.”


Anni-Helena Ruotsala ja Inger-Anni Näkkäläjärvi leikkaavat kakkua, jonka presidentti

Tarja Halonen lahjoitti kansallispäivän kunniaksi

Nuorisoaloitteesta uutta potkua saamelaisnuorten toimintaan

Toiminnan alkuvaiheessa ydinryhmä odotti projektilta nuorten omaehtoista innostumista saamelaisuudesta ja saamelaisasioista. Annan mukaan tämä onnistuikin erittäin hyvin. Myös ryhmän kokoaminen oli helppoa, samoin uusien nuorten saaminen mukaan toimintaan. Ryhmän aktivoimisesta opittiin se, että ihmiset innostuvat toiminnasta kunhan se on motivoivaa ja palkitsevaa. Nuorille on tarjottava sellaisia kulttuuripalveluita ja tekemistä, jotka heitä luonnollisesti kiinnostavat. ”Hankeen toteuttamisessa ei ollut sanottavammin hankaluuksia ja meillä oli pätevät ihmiset organisoimassa toimintaa.”

Nuorille järjestettiin kulttuuritapahtumia, matkoja ja tapaamisia. Saamelaisten kansallispäivän klubilla kuultiin inarinsaamelaista räppääjää Amocia sekä perinteistä joikua, jota esittivät City-Juoigit Anna ja Pirita. Matkat suuntautuivat pohjoiseen, jossa tutustuttiin saamelaisten markkinaperinteeseen Enontekiöllä. ”Projektin puitteissa järjestämämme Saamelaisten kansallispäivän klubi 4.2.2005 onnistui yli odotusten. Tapahtuma herätti valtavasti kiinnostusta valtakunnallisesti ja tämän avulla saatiin myös levitettyä tietoa saamelaisista Suomessa”, lisää Anna.

Nuorisoaloitehanke näyttää toimineen lähtölaukauksena citysaamelaisnuorten toiminnalle, joka jatkuu edelleen. Hankkeen aikana syntyneet kontaktit sekä etelässä että pohjoisessa ovat auttaneet toiminnan kehittämisessä ja myös sen vakiinnuttamisessa.