Lapsille ja nuorille oikeus taiteisiin!

Kulttuurityöntekijöillä ja taiteen sekä taidekasvatuksen kentällä toimivilla on tapana pitää seminaareja, joissa me asiantuntijat kerromme toisillemme kuinka tärkeätä taide on ja kuinka sitä pitää eri tavoin tukea. Argumentoimme usein keskenämme taidekasvatuksen puolesta, vaikka kaikki jo tiedämmekin mitä hyviä seuraamuksia taiteen ja kulttuurin tekemisestä ja kokemisesta lapsen ja nuoren kasvulle on!

Taide- ja kulttuuriperinnön tuntemus voisi sivistysmaassa kyllä olla jo ihan arvo sinänsä, mutta aina vain on tarpeen asiaan vihkiytymättömille puolustaa taidekasvatuksen asemaa yhteiskunnassa oppimistuloksin. Kerromme menestystarinoita taiteen harrastamisen välillisesti hyvistä vaikutuksista. ”Pojan äidinkielen numero nousi ja sen perässä kaikki muutkin numerot, kun Kaj Chydenius sävelsi hänen runonsa.” Näin huomaan kertovani Annantalon taidekeskuksen ja Oulun NUKU-keskuksen yhteisestä sanataideprojektista. Samalla käy mielessä, että näinköhän matematiikan opettajatkin joutuvat työnsä tarpeellisuutta perustelemaan?

* * *

Kun on kysymys oppiaineesta peruskoulussa tai ylemmissä opinahjoissa, on hyväksyttävä se, että ko. aineen oppimisesta on jossain katsannossa oltava hyötyä. Asian tuottamat hyvät elämykset eivät riitä. Arviointia ja relevantteja tutkimustuloksia tarvitaan. Nyt kun taide- ja taitoaineiden opetusta on taas vähennetty niin peruskoulussa kuin opettajankoulutuksessakin, ei argumentoinnista ole ollut apua! (Kuinka niitä edes riittää vielä vähennettäväksi, kun en muunlaisia puheita muistakaan viime vuosikymmeniltä?) Hyvin perusteltu viesti taidekasvatuksen puolesta on tuotu päättäjille ja julkiseen keskusteluun, mutta lehtikirjoittelusta, mielenosoituksista ja ”Älä häiritse leikkaavaa virkamiestä” - performansseista huolimatta tilanne näyttää huonolta.

Nyt esimerkiksi Helsingin yliopistosta valmistuu peruskoulun opettajia, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan yhä vähemmän voineet opiskella taiteen sisältöjä. Tällaiset ratkaisut koskettavat peruskoululaisen arkipäivää nyt vielä kipeämmin kun varsinaiset taidetunnitkin ovat jo minimissä. Eheyttävän opetuksen järjestämiseen olisi taito- ja taideaineita hallitsevilla opettajalla luonnollisesti hyvät edellytykset.

* * *

Ilahduttava asia puolestaan on se, että lasten- ja nuortenkulttuuritoiminta sekä taide- ja kulttuurilaitosten kouluyhteistyö on viime vuosina vilkastunut huomattavasti. Kaupungeissa tehdään lasten ja nuorten kulttuuripoliittisia ohjelmia, joita eri tahot yhteistyössä pyrkivät toteuttamaan. Opetustoimi ja kulttuuritoimi rakentavat monilla paikkakunnilla yhdessä taide- ja kulttuurilaitosten kanssa opetussuunnitelmiin nivottuja suunnitelmia (esim. Kulttuuripolku Turussa), joiden puitteissa koululaiset käyvät alueen taide- ja kulttuurilaitoksissa säännöllisesti joka luokka-asteella.

Helsingissä alakoululaiset pääsevät ainakin kerran Annantalon taidekeskukseen työskentelemään ammattitaiteilijan kanssa ns. 5x2 -taidetunneille. Viiden viikon ajan työskennellään näyttelijän, keraamikon tai tanssijan kanssa ammattimaisissa tiloissa yhteensä 10 tuntia.

Yläkoululaisille ja toisen asteen oppilaitosten opiskelijoille puolestaan tarjotaan yhteistyössä opetusviraston ja taidelaitosten kanssa kulttuurikursseja, 38 tunnin opintokokonaisuuksia, joilla kotiseudun taide-elämän kautta tutustutaan erilaisiin elämän ilmiöihin. Kulttuurikurssien aiheina ovat olleet mm. rakkaus, viha, kateus, seksuaalisuus, sodat, rasismi, Mustaa ja valkoista, juutalaisuus, Intia jne. Nuori tajuaa, että taide askaroi häntä koskettavassa aihepiirissä. Integroitumista tapahtuu – eheyttämistä sanan varsinaisessa merkityksessä niin opetuksessa koulun seinien sisällä kuin kosketuspintojen löytämisessä ympäröivään yhteiskuntaan!

Myös opetusministeriö tukee lastenkulttuuria ja on luonut hienon Taikalamppu-verkoston lastenkulttuurikeskuksille, jotka kaikki toiminnallaan tukevat päivähoidon ja koulujen kulttuurikasvatusta työpajoin, vierailuesityksin ja monin erilaisin projektein. Toimintamalleja vaihdetaan ahkerasti ja yhteistyö on tiivistä. Opetushallituksen projektit tukevat koulun ja kulttuurielämän yhteistyötä ja useat taide- ja kulttuurilaitokset tekevät käsittämättömän hienoa yleisötyötä yhteistyössä koulujen ja päivähoidon kanssa. Myös yksityiset säätiöt tarjoavat tukea koulujen ja kulttuurielämän yhteishankkeille. Opettajille on siis tarjolla hienoja mahdollisuuksia taide- ja kulttuurilaitosyhteistyöhön. Helsingissä on vielä Taikalamppu-pilottihankkeena luotu lapsille ja nuorille suunnatun kulttuurin internetsivusto www. kultus.fi paitsi suurelle yleisölle myös opettajien ja päivähoidon toimijoiden työtä tukemaan, ja samantyyppisiä kalentereita on monilla paikkakunnilla.

* * *

Valtion lastenkulttuuripoliittinen ohjelma ”Kulttuuri kasvaa lapsissa ” vaatii lapsille ja nuorille YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen periaatteiden mukaista osallisuutta taide- ja kulttuurielämään. Tämän tavoitteen toteuttamisessa tarvitaan yhteiskunnan kaikkien toimijoiden, kuntien, valtion opetus- ja kulttuuritahojen, autonomisten yliopistojen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, etteivät isot laivat kulje eri suuntiin. Töitä kyllä riittää. Onhan vielä kuntia, joiden peruskoulun opetussuunnitelmista saa etsimällä etsiä mainintaa kulttuurista ja taiteesta!