Pohjola Poznanissa – puolalaiset suomenopiskelijat kulttuurin lähettiläinä

Vuonna 2004 Poznanin yliopistossa opiskeli kaksi suomen ryhmää. Toiselle ryhmälle kyseessä oli viimeinen opiskeluvuosi, toiselle ensimmäinen. Liekö ollut ”vanhojen” nostalgiaa tai ”uusien” innokkuutta, mutta laitoksen käytävällä alettiin puhua tarpeesta ”tehdä jotakin”. Tuntui siltä, että opintojaan lopettelevat halusivat jättää jotain konkreettista tuleville opiskelijasukupolville. Uudet taas halusivat tietää ja oppia Suomen kulttuurista kaiken ja heti! Näistä aineksista, haluista ja toiveista syntyi Poznanin yliopiston suomen kielen opiskelijoiden suomen kielen ja kulttuurin seura, joka sai nimekseen Pohjola.

Tavoitteiden täytyy tietysti aina olla korkealla. Ensinnäkin haluamme levittää tietoa Suomen kulttuurista, kirjallisuudesta, elokuvasta ja historiasta. Toiseksi seurassa toimimalla halusimme syventää omia tietojamme Suomesta.

Järjestämme säännöllisesti tapaamisia, jossa käsitellään Suomea. Joskus kutsumme tapaamisiin suomalaisia kirjailijoita tai suomalaisen kirjallisuuden kääntäjiä. Näytämme myös suomalaisia elokuvia ja valokuvia Suomesta. Tähän mennessä on järjestetty 10 tapaamista.

Poimintoja Pohjolan kalenterista vuodelta 2004…

Kaikki alkoi 26. helmikuuta 2004, jolloin seuran ensimmäisessä tapaamisessa näytettiin Aki Kaurismäen elokuva ”Kauas pilvet karkaavat”. Elokuvaesitys pidettiin sympaattisesti pienessä Kirjallisuuskahvilassa. Tilaisuus oli kaikille avoin ja täytyy sanoa, että jännitti: tulisiko ketään muita kuin suomen opiskelijoita? Ilta oli ensimmäinen pieni menestyksemme, sillä kahvilaan tuli paljon Suomesta kiinnostuneita ihmisiä.

Alkuinnostuksessa päätettiin seuraava tapahtuma järjestää heti maaliskuun alussa. Tällä kertaa puhuttiin Leena Krohnin kirjasta ”Älä lue tätä kirjaa”. Ilta oli antoisa, sillä saatoimme samalla kertaa puhua kirjailijasta, hänen tyylistään kirjoittaa ja hänen tekstiensä kääntämisestä. Mukana oli kirjan kääntänyt Katarzyna Kasierska.

Seuraavan kerran tapasimme vasta lokakuussa, jolloin teemana oli suomalaisen kirjallisuuden historia. Tilaisuus oli hauskasti kaksikielinen, puhuttiinhan siellä sekä suomeksi että puolaksi. Puolalaisen yleisön on hauska kuulla myös suomen kieltä.

Kaurismäki on niin kuuluisa, että häneen voi palata toisenkin kerran: marraskuun tilaisuudessa esitettiin Ariel-elokuva.

Joulukuun tapaaminen oli Pohjolan suurin menestys. Tilaisuudessa näytettiin meidän ottamiamme valokuvia Suomesta – Helsingistä, Kuopiosta, Savonlinnasta, Turusta ja Ahvenanmaalta. Moni opiskelija oli ollut kesäkurssilla Suomessa ja kuvia oli kertynyt. Paikalla oli niin paljon ihmisiä, että istumapaikat loppuivat kesken.


Kirjailija Leena Lehtolainen kertoo opiskelijoille Luminainen-kirjastaan

… ja vuodelta 2005 ja 2006

Uusi vuosi toi uudet tilaisuudet. Tammikuussa uppouduimme kirjallisuuteen. Kuka on Petri Tamminen? Häntä ei tunneta Puolassa, mutta nyt ainakin jotkut tuntevat! Puhuimme kirjailijasta ja luimme hänen novellejaan kääntäjä Sebastian Musielakin johdolla.

Kevättalvella järjestimme lasten kirjakauppaan tapahtuman, jossa kerroimme lapsille Suomi-nimisestä maasta ja sen kansalliseepoksen Kalevalan sankareista. Kalevala upposi lapsiin kuin satu ainakin. Lopuksi he piirsivät hienoja kuvia Kalevalan tapahtumista.

Tuli pitkä tauko – loppuivatko aiheet? Eivät toki! Lokakuussa käynnistimme syksyn puhumalla jälleen suomalaisesta kirjallisuudesta ja Finlandia-palkinnon voittajasta Johanna Sinisalosta ja hänen kirjastaan ”Ennen päivänlaskua ei voi”. Tällä kertaa emme tyytyneet vain suomalaiseen kirjallisuuteen vaan puhuimme myös saamelaisesta Aino Gaupista ja hänen kirjastaan ”Trommereisen”.

Joulu tuli ja meni pikkujouluineen. Tammikuussa 2006 katsottiin taas Suomessa otettuja valokuvia, tällä kertaa kesäkurssilaisten täysosumia Pohjois-Suomesta: Oulusta, Lapista, Kuusamosta, Rovaniemeltä. Taas huomasi, että valokuvat kiinnostivat: ehkä kuvat todella kertovat enemmän kuin sanat. Harva on käynyt Suomessa ja kuvista saa edes jonkinlaisen käsityksen pohjoisesta maasta.

Kuten kaikki tiedämme, Suomessa vietetään helmikuussa Kalevalan päivää. Tällä kertaa päätimme järjestää tapahtuman Kalevalasta ja sen vaikutuksesta Suomen kulttuuriin. Yleisön joukossa oli mm. 200 kilometrin päästä tullut nuori mies. Joka kaupungissa pitäisi varmaankin olla oma Pohjolansa…

Yleisötilaisuuksien lisäksi olemme yrittäneet tehdä Suomea ja sen kulttuuria tunnetuksi muillakin tavoilla. Järjestimme Poznanin parhaassa lukiossa Suomi-päivän, jossa kerroimme mm. maan historiasta, suomalaisista perinteistä ja juhlista sekä kirjallisuudesta. Yritimme myös opettaa lukiolaisille vähän suomea ja näytimme Kaurismäen elokuvan. Toinen tärkeä tapahtuma, johon Pohjola osallistui, oli Varsovan kauppakorkeakoulussa pidetty Pohjoismaiden päivä. Keskityimme Suomen kulttuuriin ja kieleen, mutta ennen kaikkea puhuimme siitä, millaisia mahdollisuuksia on opiskella Suomessa.

Tähän on tultu – entä tästä eteenpäin?

Olemme saaneet paljon kokemusta tapahtumia järjestäessämme. Toivomme, että jatkossa pystymme järjestämään useita Suomeen liittyviä tapahtumia, sillä Puolassa on yhä enemmän maasta kiinnostuneita ihmisiä. Tällä hetkellä Pohjola välittää tietoa monenlaisista Suomeen ja Pohjoismaihin liittyvistä konserteista, näytelmistä ja tapaamisista suomalaisten kirjailijoiden kanssa. Ensi syksynä suomen opiskelijoita on taas kaksi ryhmällistä ja Pohjola saa varmasti uutta intoa toimintaansa – ja toivottavasti myös uusia, raikkaita ideoita.