Aikuiskoulutuksessakin tarvitaan
kansainvälistä yhteistyötä

Suomalaiset aikuiset kouluttautuvat innokkaasti: työikäisistä yli puolet osallistuu vuosittain aikuisille järjestettyyn koulutukseen. Nuorten ikäluokkien koulutuksessa kansainvälisyys on ollut keskeistä jo pitkään, mutta miten on aikuiskoulutuksen laita? CIMOssa viimeistellään selvitystä suomalaisten aikuiskoulutusorganisaatioiden kansainvälistymisestä.

Opetusministeriön rahoittaman selvityksen tavoitteena on saada yleiskuva oppilaitosten kansainvälisestä toiminnasta: mitä se on ja miten siihen suhtaudutaan? Mitä ovat kansainvälisen toiminnan haasteet ja mahdollisuudet aikuiskoulutuksessa? Näitä asioita kysyttiin syksyllä 2006 aikuislukioilta, kansalais- ja työväenopistoilta, kansanopistoilta, opintokeskuksilta, kesäyliopistoilta, ammatillisilta aikuiskoulutuskeskuksilta ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksilta. Maaliskuussa 2007 lähes 40 aikuiskoulutuskentän toimijaa eri oppilaitoksista kokoontui vielä keskustelemaan alustavien tulosten pohjalta siitä, miten kansainvälisen toiminnan edellytyksiä voisi kehittää.

Miten saada kansainvälistyminen strategiseksi toiminnaksi?

Millaiseksi aikuisoppilaitokset sitten kokivat kansainvälisen toimintansa? Tutkijat ovat määritelleet oppilaitoksen kansainvälistymisen prosessiksi, jossa kansainvälinen ulottuvuus nivotaan osaksi instituution kaikkea toimintaa. Prosessi sisältää tavoitteiden asettamisen, toiminnan resurssoinnin, toimeenpanon ja arvioinnin.*) Tavoitteisiin vaikuttavat paitsi oppilaitoksen omat pyrkimykset myös alueelliset ja kansalliset linjaukset.

Selvityksen perusteella aikuisoppilaitosten kansainvälinen toiminta on usein satunnaista ja suunnittelematonta. Systemaattisia käytäntöjä on vähän ja toiminta yksittäisten henkilöitten innostuksen varassa. Yksi keskeinen haaste aikuiskoulutuksen kansainvälisyydelle onkin sen näkeminen strategisena toimintana. Tässä työssä oppilaitokset jäävät yksin, sillä kansallisella tasollakaan ei ole asetettu tavoitteita aikuiskoulutuksen kansainvälistymiselle. Monessa tapauksessa kansainvälinen näkökulma puuttuu myös kunta- ja aluetason strategioista.

Kansainvälisyyttä pidetään aikuisoppilaitoksissa kuitenkin arvokkaana. Ylivoimainen enemmistö vastaajista koki suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuuden tukemisen oppilaitokselle tärkeäksi tehtäväksi. Enemmistö uskoi myös, että yhä useammat opiskelijat tarvitsevat valmiuksia kansainvälisessä ympäristössä toimimiseen ja piti niiden tarjoamista tärkeänä.

Monella oppilaitoksella on jo kokemusta kansainvälisestä toiminnasta

Kansainvälisyys voi näkyä monella tavalla. Kyse voi olla yhteydenpidosta ulkomaille (esim. kansainvälinen hanke- ja verkostoyhteistyö), kansainvälisten opetussisältöjen painottamisesta (esim. kieli- ja kulttuurikoulutus) tai kansainvälisen ja/tai monikulttuurisen oppimisympäristön luomisesta (esim. ulkomaiset opettajat ja opiskelijat).

Näin määriteltynä monella aikuisoppilaitoksella on jo kokemusta ainakin jostakin kansainvälisen toiminnan muodosta. Suomalaisopiskelijoille suunnattu kielikoulutus on niistä yleisin ja vakiintunut erityisesti kansalaisopistojen, aikuislukioiden ja kesäyliopistojen tarjontaan. Henkilökunnan tai opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus, maahanmuuttajille suunnatun koulutuksen järjestäminen sekä kansainvälinen hanketoiminta ovat hieman harvinaisempia; noin puolet selvitykseen osallistuneista oppilaitoksista raportoi niistä.

Kansainvälinen hankeyhteistyö vilkastui erityisesti 1990-luvulla Euroopan unionin koulutusohjelmien myötä. Samalla toimijoiden joukkoon pääsi johdon lisäksi muukin henkilökunta. 2000-luku toi aikuisoppilaitoksiin maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ja monikulttuurisen opetuksen.

Maahanmuuttajien koulutuksen ja kansainvälisen hankeyhteistyön kehittäminen kiinnostaa oppilaitoksia

Aikuisoppilaitokset suhtautuvat kansainvälisen toiminnan tulevaisuuteen maltillisesti. Mieluiten tehdään kutakuinkin samaa kuin tähänkin asti, ehkä kuitenkin hieman nykyistä enemmän. Eniten oppilaitokset haluavat kehittää maahanmuuttajille tarjottua koulutusta ja kansainvälistä hanketoimintaa.

Maahanmuuttajille halutaan tarjota entistä monimuotoisempaa koulutusta, joka vastaa erilaisten maahanmuuttajien erilaisiin koulutustarpeisiin. Lisäksi korostettiin tarvetta kehittää nopeatempoista ja riittävän edistyneelle tasolle etenevää suomen kielen opetusta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa haluttiin järjestää foorumeita maahanmuuttajien ja kantaväestön kohtaamiselle esimerkiksi harrastustoiminnan parissa. Ongelmana oppilaitoksissa pidettiin maahanmuuttajien koulutuksen jatkuvaa kilpailuttamista, jonka koettiin johtavan epävarmuuteen ja suunnittelun lyhytjänteisyyteen.

Kansainvälistä hankeyhteistyötä rahoitetaan yleisimmin EU:n Grundtvig- tai Leonardo da Vinci -ohjelmista. Tulevaisuuden hankekumppaneiden toivotaan olevan samantyyppisiä kuin oma organisaatio ja mieluiten toimitaan Suomen lähialueilla: Pohjoismaissa, Baltiassa ja erityisesti Venäjällä. Venäjä-yhteistyöhön suuntautuvan rahoituksen puuttuminen onkin keskeinen ongelma hankeyhteistyön ja kansainvälisen liikkuvuuden järjestämisessä. Hankeyhteistyöhön oppilaitoksia motivoi erityisesti mahdollisuus kontaktien luomiseen ja vahvistamiseen. Sen sijaan kehittämisen varaa oli vielä hankkeiden tulosten levittämisessä ja käyttöönotossa, koko henkilökunnan saamisessa mukaan toimintaan sekä toimivan kansainvälisen kontaktiverkoston rakentamisessa.

Voiko omaa osaamista viedä ulkomaille?

Kansainvälinen toiminta nähdään usein keinona kasvattaa organisaation ja henkilökunnan osaamista; ulkomailta haetaan malleja oman toiminnan kehittämiselle. Suomalaisilla aikuiskoulutusorganisaatioilla on itselläänkin runsaasti osaamista, jota voi viedä ulkomaille. Monen oppilaitoksen tavoitteissa näkyykin halu lisätä oman osaamisen viemistä ulkomaille. Kyse voi olla kurssien tarjoamisesta ulkomailla tai ulkomaisten opiskelijoiden rekrytoinnista kursseille. Kyse voi olla myös yleisemmin esimerkiksi suomalaiseen aikuiskoulutusjärjestelmään liittyvän asiantuntijuuden tarjoamisesta ulkomaisille kollegoille.

Aikuisopiskelijoiden ja henkilökunnan valmius kansainväliseen toimintaan

Aikuiskoulutusta järjestävien organisaatioiden kansainvälistä yhteistyötä rahoittavassa Grundtvig-ohjelmassa painotetaan opiskelijoiden kansainvälistä liikkuvuutta aikaisempaa enemmän. Oppilaitosten edustajien näkemykset aikuisopiskelijoiden valmiudesta osallistua kansainväliseen liikkuvuuteen vaihtelevat. Suuri enemmistö uskoo, että aikuisopiskelijat ovat kiinnostuneita lähtemään ulkomaille. Toisaalta epäiltiin työssäkäynnin, perheen sekä nuoria keskimäärin heikomman kielitaidon asettavan esteitä ainakin pitkälle ulkomaanjaksolle. Lyhyet vierailut ja intensiiviset opinto- tai työssäoppimisjaksot koettiin aikuisopiskeluun parhaiten sopivaksi liikkuvuuden muodoksi. Virtuaalisen liikkuvuuden kehittäminen avaa mahdollisuuksia keskustella ja kohdata ulkomaisia opiskelutovereita myös kotimaasta käsin.

Oppilaitosten johto näki yllättäen enemmän parantamisen varaa oman henkilökunnan osaamisessa ja halukkuudessa osallistua kansainväliseen toimintaan. Runsas kaksi kolmasosaa vastaajista uskoi henkilökuntansa tarvitsevan lisää kansainvälisiin tai monikulttuurisiin tilanteisin liittyvää osaamista. Lisäksi noin kolmasosa koki, ettei henkilökuntaa ole helppo saada innostumaan kansainvälisestä toiminnasta. Keskeistä oppilaitosten kansainvälistymisessä onkin tukea henkilökunnan kieli-, kulttuuri- ja hankeosaamista sekä monikulttuuristen opetustilanteiden hallintaa.

Alueellisella yhteistyöllä vahvuutta kansainväliseen toimintaan

Aikuiskoulutuskentällä toimii oppilaitoksia kovin erilaisin resurssein: kooltaan pienimmillä oppilaitoksilla ei ole vakituista henkilökuntaa lainkaan, suurimmilla pari sataa. Organisaation koko nousikin selvityksessä yhdeksi keskeisimmistä ulottuvuuksista, jotka säätelevät suhtautumista kansainvälisyyteen. Erityisen selvästi tämä näkyy kansainvälisen hanketoiminnan kohdalla: se koettiin pienissä oppilaitoksissa työlääksi ja resursseja muulta toiminnalta vieväksi. Olennaista onkin turvata myös pienikokoisten oppilaitosten mahdollisuudet huolehtimalla, että niille sopivia toiminnan ja tuen muotoja on tarjolla. Yhdeksi mahdollisuudeksi nähtiin eri oppilaitosten hanketoiminnan koordinoinnin keskittäminen kuntatasolla yhteiseen hanketoimistoon.

Myös oppilaitosten alueellinen tai kansallinen yhteistyö voi osoittautua hyväksi keinoksi vauhdittaa kansainvälistä toimintaa. Verkoston koettiin antavan kansainväliseen toimintaan vahvuutta ja vakuuttavuutta, lisää resursseja sekä uusia toimintamalleja. Lisäksi verkosto toimii työnjaon foorumina, jonka avulla voi välttää päällekkäistä työtä ja profiloida toimintaa.

Irma Garamin selvitys suomalaisten aikuiskoulutusorganisaatioiden kansainvälistymisestä ilmestyy CIMOn Occasional Paper –julkaisusarjassa alkusyksyllä 2007.