Oppia ja kielioppia ikä kaikki:
asiantuntijaharjoittelun autuus ja onni?

Tässä jutussa pääsemme temmeltämään asiantuntijaurheilun pelikentälle. Asiantuntijaharjoitteluhan on aina onnea, muttei ehkä aina autuutta… Ja onneksiko onnea löytyy? Mutta miksei sitten aina autuutta?

Toisinaan mietin, käytetäänkö tarjolla olevia asiantuntijaharjoittelumahdollisuuksia tarpeeksi laajalla rintamalla hyväksi. Pelkäänpä, ettei. Ja miksei tätä onnea? Onko syynä ihanan laiska olotila, kiire ja täpötäysi työpöytä, oma työnantaja, poissaolosta aiheutuvat järjestelyt, henkilökohtainen tilanne…On ja ei. Kaikki on välillä ymmärrettävää, muttei joka vuosi ja vuodesta toiseen. Joskus kannattaa ehtiä olla pikkuisen enemmän aktiivinen. Joskus kannattaa siirtää saapuneitten sähköpostien lukeminen vasta seuraavalle päivälle. Joskus kannattaa pitää pikkuriikkisen pitempikin paussi rutiinihommissa. Joskus kannattaa olla ihan pikkuisen itsekäs. Siitä hyötyvät kaikki.

Uusvanha sanontahan kuuluu: ”Viisas työnantaja lähettää alaisensa aika ajoittain harjoitteluun ja viisas asiantuntija hakeutuu säännöllisesti harjoitteluun”. Asiantuntijaharjoittelusta hyötyvät niin työntekijä kuin työnantaja sekä myös oma työyksikkö. Työntekijä ja työnantaja hyötyvät niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Oma työyksikkö ainakin konkreettisesti, miksei joskus henkisestikin? On ensiarvoisen tärkeää säilyttää henkinen hyvinvointi työssä, päivittää omia tietojaan, siis pitää oma tuotteensa tuoreena. Eli pysyä harjoittelemalla ”aktiivisen ajan kyydissä ajatukset tasapainossa”.

Harjoitellaan avoimuutta ja sisukkuutta

Harjoitteluun suuntaava viisas asiantuntija varautuu mielellään myös siihen, että joskus olemisen sietämätön autuus on harjoittelusta kaukana. Ihminen oppii paljon kokemalla ja kokeilemalla omatoimisesti, ”avoimena kaikelle”. Oman työsaran ravi-hevosmeiningistä eroon siis. Ja ei-kaikki-järjestettynä-valmiiksi-smooth-eliitti-harjoittelua-kiitos.

Mitä asiantuntijaharjoittelu voisi sitten ammatillisen täydennys-koulutuksen lisäksi pitää sisällään? Yksi suosikkitermejäni on espanjaksi ”observar”: pitää silmät ja korvat auki uusille asioille. Toinen suosikkitermini on saksaksi ”aktiv sein”: joutua ja mennä tilanteisiin, olla tilanteissa, selvitä hikisesti, selvitä ypöyksin; pakkoa kommunikoida, pakkoa kielehtiä sosiolingvistisesti. Kolmas suosikkitermi on suomen ”sisu”: olla pitkäjänteinen. Kaikkea ei aina ja heti opi. Kaikki ei aina järjesty nuottikirjoitusten mukaan. Kaikkia juttuja ei saa päätökseen heti. Sisu ja motivaatio ovat äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia…myös vieraita kieliä opeteltaessa ja harjoitettaessa. Sisulla ja pitkäjänteisyydellä asioita saa kehiteltyä ja päätökseen, viimeistään viiden tai sitten ainakin kymmenen vuoden päästä. Useimmiten.

Asiantuntijuus on kuin ammattijalkapalloilua

Asiantuntijuus on kai hiukan kuin ammattijalkapalloilua. Paitsi ettei asiantuntijoita aina palkita yhtä hulppealla palkkapussilla. Asiantuntijuuden saavuttaminen vaatii siis harjoittelua ja taas harjoittelua, ja tietotaidon keräämistä, ja erilaisten asioiden kokemista ja kokeilemista, ja kärsivällisyyttä, ja lisää kerrannaisia taitoja, ja lisää limittäis-lomittaisia taitoja, ja pitkäjänteisyyttä, ja uusia harjoituksia. Ja sieltä se oikean-oikea asiantuntijuus pikku hiljaa pulpahtaa esiin.

Kapeakatseisena ja yhdestä paikasta toiseen epäsuunnitelmallisesti, parin vuoden jaksoissa, nykäyksittäin ja pomppimalla liikkuva saavuttaa jotain, tai vähän, tai ei-mitään. Työskentelymoti-vaation ja tuloksellisuuden kannalta asiantuntijaorganisaatiossa on tärkeää myös näiden asiansa tuntevien pelaajien sijoittaminen pallokentälle pelillisten ominaisuuksiensa mukaisille paikoille, kärkkäriksi maalihai, 10-paikalle syöttelijä, laitahyökkääjäksi tukija, toppariksi se viimeinen tietäjä jne. Ja se joukkuepelaaminen. Ja se vastuunanto sekä vastuunkanto. Ja se huolellinen harjoittelu ja peliin valmistautuminen. Ja se pelien järkevä jälkipuinti. Tällöin on helppo ajatuksella palloa eteenpäin syötellä. Maali! Goal! Tor! Goooool! Useampi sellainen… Jippii, päämäärä saavutettu. Jalkapallon yksinkertaista filosofiaa: ”Paikan etsintä ja syöttö ajatuksella eteenpäin - maali”. Ja hommat hoituvat harvinaisen tyylikkäästi.

Kielten ja kulttuurien jatkuva maisteleminen ja mutusteleminen on tärkeää

Sittenpä valmentautumis- ja valmennusstrategioista itse asiaan. Kuten tunnettua on, arvostetaan elinikäisen oppimisen periaatetta Suomessa eli ei se harjoittelu opiskelu-aikaan saisi loppua. Eikä kielten kanssa puurastaminen, muidenkin kuin sen kansain-välisen yleiskielen englannin. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että kaikki muut kielet jäävät englannin jalkoihin…Miksi kukin tahollaan ei pyri säilyttämään tai vahvistamaan aktiivista kielitaitoaan muussakin kuin englannin kielessä, jos vaikkapa aikoinaan on nähnyt vaivaa opetellakseen muunkin kielen? Tai suorastaan opiskellut kyseistä kieltä yliopistossa?

Tilaisuuksia eri kielten käytännön harjoittamiseen näissä kansainvälisissä ympyröissä löytyy kyllä rutkalti, jos vain asiassa haluaa olla aktiivinen. Ja tässäkin vaivannäkö palkitaan, yhden kielen oppiminen helpottaa aina seuraavan kielen oppimista. Vaikkei sitten kyse olisikaan saman kieliperheen kielistä. Toisaalta kaikkia kieliä ei voi eikä tarvitsekaan oppia, ainakaan yhtä hyvin…

Aseta tavoitteita, harjoittele monipuolisesti

Omalla kohdallani näissä kielipuuhissa olen havainnut hyväksi strategiaksi sen, että asettaa itselleen eritasoisia päämääriä, kielestä riippuen. Kielen oppiminen ja opiskelumotivaation ylläpitäminen vaatii myös erityyppisiä tapoja harjoitella kieltä, eli ei aina ”vain sinne opiston kurssille”. Kielen oppiminen ja opiskelumotivaation ylläpitäminen vaatii lisäksi ajoittaisia vierailuja vierailla mailla. Puhuuko näin kielifriikki?

Kielitaitoa harjoittaessa on hyvä nostaa taas kunniaan tuo ikivanha sitkeyden ja pitkäjänteisyyden teesi eli se että kielitaitoa ei saavuteta eikä pidetä yllä parilla kurssilla. Tärkeää on käyttää opittua ja harjoitettua kieltä jatkuvan sopivasti. Sopivanpituinen asiantuntijaharjoittelujakso tai kielikurssi riippuu tietysti niistä tavoitteista, mitä on tarkoitus saavuttaa. Jopa kuukauden harjoittelustakin voi saada riittävästi irti, jos jakson huolellisesti suunnittelee: suullisuutta, alan sanastoa, tietotaitoa ja kulttuuria. Ammatillisesti harjoittelujaksosta saa tietysti enemmän irti, jos se on pitempi.

Kielentuottotilanteissa tärkeintä on ylittää kynnys, siis saavuttaa uskallus, ilmaista itseään kyseisellä kielellä aktiivisesti. Virheistä viis. Tärkeintä on kommunikointi. Ja jos kielitaito ei joka paikassa riitä, niin osaa vaikkapa pulmatilanteessa aavistaa, mistä on kyse, kiitos oman kielitaidon pikku kirjon. Tai osaa hätätilanteessa käyttää osaamiensa kielten sopivia yhdistelmiä eli ”international-kieltä ja international-käsimerkkejä”. Tämän opin puolalaiselta taksikuskilta. Internatsionaaliksi hän kuvaili omaa englannin-saksan-espanjan osaamistaan.

Ihmiselon ihana laiskuus?

Eikös asiantuntijatyö ole siis vaillinaista ilman omakohtaista kokeilua ja jatkuvaa harjoittelua? Pelkkä työpaikalla istuminen, pikkukokouksissa piipahtaminen tai passiivinen kuunteleminen ei tuo tarpeeksi valmiuksia, tarvitaan omakohtaista harjoittelua ja aktiivista tekemistä. Ammattiasiaa oppii vain monipuolisesti tekemällä ja omaan pääkoppaansa saa lisää tietoa pitkäjänteisesti keräilemällä. Siellä ja täällä. Ihmiselon ihana laiskuus ja muut mahdolliset esteet tekevät sen, että ehkei ole joskus pahitteeksi lausua harjoittelutavoitteitaankaan ääneen periaatteella ”kun puhun, niin sitten myös toteutan”. Näin sanat pakotetaan paremmin muuttumaan teoiksi.

Eli kun vaihtelevin tavoin matkustaa, niin loppujen lopuksi pitkälle pääsee. On hyvä pitää mielessä, millainen yhteiskunta Suomi on ollut 100 tai 50 vuotta sitten. Koulutuksen ja harjoittelun kautta saadulla tieto-taidolla Suomi nousuun saatiin, sanotaan. Hyvin harjoitelleet ja harjoitetut asiantuntijat toimivat parhaimmillaan kuin pöytäfutiskentän pelaajat, tismallisen täsmällisen osaavasti. Kaikki juuri oikeilla paikoilla pelikentällä. Osaavaan organisaation tarvitaan tietenkin myös asiansa osaavat futispelin pelaajat, ne pelilaudan vipujen veivaajat… Mutta tässäpä tätä harjoitteluasiaa eli ruumiin- ja hengen strategiointia mietintämyssyyn jo kerääntyikin.


Lisätietoja virkamiesharjoittelusta: www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMO:n ohjelmista? | Virkamiesvaihto