Japania suomalaisin silmin – ja päinvastoin

”Huomenna kotiin,
kirsikankukat varisevat, varisevat”
Haiku Santoka (suom. Kai Nieminen)

Millaisia asioita suomalainen hämmästelee Japanissa ja japanilainen Suomessa? Vai sujuuko erilaisten kulttuurien kohtaaminen ilman törmäyksiä? Kysyimme asiaa Tokion teknisessä yliopistossa tutkijana toimivalta Jarkko Mutaselta ja Suomen Japanin instituutissa työskentelevältä Rika Shigetalta. Vastauksista näkyy ainakin yksi ero kulttuurien välillä: suomalainen analysoi kokemaansa ja näkemäänsä suoremmin sanankääntein, japanilainen varovaisemmin.

Jarkko Mutasen kotilaitoksella Joensuun yliopistossa on pitkät perinteet yhteistyöstä japanilaisten yliopistojen kanssa. Tutkijavaihto fysiikan ja matematiikan laitoksella sekä Mutasen erikoisaloilla optiikassa ja väritutkimuksessa on vilkasta. Mutanen sai oman ensituntumansa Japaniin lukuvuonna 2002–03, jolloin hän oli jatko-opiskelijana Saitaman ja Chiban yliopistoissa. Väitöskirja valmistui v. 2004 ja tällä hetkellä Mutanen nauttii Suomen Akatemian kautta saamaansa 2-vuotista JSPS-apurahaa (Japan Society for the Promotion of Science). ”Japani on valtavan mielenkiintoinen maa ja huipulla oman alani teknologiaosaamisessa, joten se oli luonnollinen valinta jatkotutkimuspaikakseni.”

Kasvatustieteistä tutkintonsa suorittanut Rika Shigeta on ollut useaan otteeseen Suomessa. Ensimmäinen kerta osui vuoteen 1997, jolloin hän opetti japania ja judoa pohjoissuomalaisen Pellon kunnan kouluissa ja kansalaisopistossa. Vuodesta 1998 Shigeta on työskennnellyt Suomen Japanin instituutissa toimistopäällikkönä, vastuullaan mm. opiskelijaneuvontaa, instituutin toiminnasta tiedottamista sekä taloushallintoa. ”Pidin Pellosta ja pellolaisista valtavasti ja halusin Japaniin palattuanikin tehdä työtä, joka liittyisi Suomeen.”


Jarkko Japanissa. Kuva: Kunlaya Cherdhirunkorn

Japanilaisissa ja suomalaisissa on paljon samaa

Suomea pidetään maailman mittakaavassa turvallisena maana, mutta Mutasen mukaan Japani on vieläkin turvallisempi – ryöstöjä ja väkivaltaa tilastoidaan siellä ehkä jopa vielä vähemmän kuin Suomessa. Tässä suhteessa maat ovat kutakuinkin samalla viivalla. Sekä Mutanen että Shigeta näkevät japanilaisissa ja suomalaisissa paljon muutakin yhteistä.

Mutanen on löytänyt samankaltaisuutta ainakin tietyissä sosiaalisen elämän ulottuvuuksissa: ujous, ilmeettömyys ja tunteiden näyttämisen pelko ovat tyypillisiä piirteitä molemmissa kulttuureissa. ”Japanissa mennään astetta pidemmälle, koska siellä pyritään välttämään kasvojen menettämistä. Kysymyksiin ei yleensä vastata kieltävästi tai negatiivissävyisesti. ’Kyllä’ ei välttämättä tarkoita, että asia on sovittu tai edes ymmärretty, sillä tarkoituksena voi monesti olla estää vuoropuhelua johtamasta noloon tilanteeseen.”

Shigetakin mainitsee ujouden pohtiessaan japanilaisia ja suomalaisia yhdistäviä asioita. Hänelle suomalaisen kulttuurin ymmärtäminen on ollut helppoa, koska yhteisiä asioita on niin paljon. ”Molemmissa maissa riisutaan kengät sisätiloissa – haluamme tehdä olomme mukavaksi ja jättää katupölyn kodin ulkopuolelle. Sekä japanilaiset että suomalaiset rakastavat luontoa ja luonnonläheistä elämää, vuodenaikoja ja hiljaisuutta. Jopa sauna ja kuumat lähteet muistuttavat toisiaan.”

Löytyykö yhteistä kieltä?

Shigeta ei osannut suomea Pelloon tullessaan, mutta päätti opetella sitä kohdattuaan ujonpuoleisia pellolaisnuoria: ”Olin kuullut, että Suomessa selviää englannilla, ja niinpä esittelin itseni englanniksi ensimmäisellä oppitunnillani. Oppilaat tuijottivat minua ihmeissään eivätkä tuntuneet ymmärtävän, kuka olin. Kun puhuin eräälle tytölle, hän alkoi pelästyneenä itkeä. Se oli minulle melkoinen järkytys!”

Suomen ääntäminen ei Shigetan mukaan ole japanilaisille vaikeaa, kielioppi sen sijaan on vähintäänkin haasteellista. Lukuisat Suomen vierailut ovat palauttaneet Shigetan uskon suomalaisten englannin taitoon, niin että hän tietää japanilaisten selviävän maassa, vaikka eivät suomea osaisikaan. ”Olen rohkaissut lähtijöitä puhumaan englantia, olipa asia mikä tahansa. Aivan varmasti saavat ystävällistä apua!”

Mutanen sanoo, että ulkomailla oleskelleet japanilaiset – esimerkiksi tutkijat tai opiskelijat – puhuvat englantia hyvin, mutta muuten se ei ole itsestään selvää. ”Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että kouluissa englantia opiskellaan japanilaisten tavukirjoitusmerkkien avulla, jolloin sanat vääntyvät japanilaisille helpommin lausuttavaan muotoon. Suulliseen kielitaitoon ei ehkä ylipäätään kiinnitetä opetuksessa kovin paljon huomiota, sillä japanilaiset tuntuvat ymmärtävän kirjoitettua englantia puhuttua paremmin.”

Mutanen suosittelee Japaniin lähtöä suunnittelevalle perehtymistä jo etukäteen japanin kieleen ja tavukirjoitusmerkkeihin. Kielikurssit ovat tietysti mahdollisia myös paikan päällä.

Yliopistoyhteistyö yllättää, mutta myös palkitsee

Mutasen kokemuksen mukaan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa saa hyvän kuvan siitä, miten työorientoitunut yhteiskunta Japani on. Työpäivät venyvät helposti 12-tuntisiksi, töitä tehdään monissa yliopistoissa myös viikonloppuisin ja joissakin laboratorioissa on sänkyjä niille, jotka haluavat työskennellä yötä myöten esimerkiksi projektien määräajan lähestyessä. Mitään muodollista velvoitetta näin kiihkeään työn tekoon ei ole, se vain kuuluu kulttuuriin. ”Työskentely ei välttämättä ole koko ajan tehokasta, välillä surffataan Internetissä ja pidetään pitkiä ruokataukoja.”

Japanilaisen professorin asema saattaa yllättää tasa-arvoisempaan ympäristöön tottuneen suomalaisen: Mutasen mukaan professorilla on laitoksellaan ehdoton sananvalta. Hän on nähnyt laboratorioita, joissa tutkijoiden on hyvä tulla töihin samaan aikaan professorin kanssa eikä kotiinlähtökään ole suotavaa ennen kuin professori on lähtenyt. Laboratorioista puhutaan usein professorin nimellä niiden virallisten nimien sijasta.

Mutasen kotiyliopistolla on Japanissa useita yhteistyöyliopistoja. Suomen Japanin instituutti on tehnyt omalta osaltaan paljon työtä sen eteen, että suhteita suomalaisten ja japanilaisten korkeakoulujen välille on saatu syntymään. Shigeta mainitsee kampanjoita ja ohjelmia, joilla Suomea on esitelty japanilaisille tieteen ja tutkimuksen maana. On järjestetty seminaareja yliopistoväelle ja studia generalia -luentoja laajemmille kohderyhmille, on vaihdettu tietoa, tutkijoita ja opettajia. ”Nyt on meneillään Japani-Suomi-ohjelma, jossa panostetaan myös opiskelijoiden liikkuvuuteen. Tiedotamme ahkerasti opiskelijoille mm. suomalaisyliopistojen englanninkielisistä maisteriohjelmista.”

Yhteistyö on arvokasta ja Suomesta innostuneista tutkijoista ja opiskelijoista halutaan pitää kiinni. Shigeta kertoo vastikään perustetusta alumni-verkostosta, jonka toiminnalla on sekä ammatillisia että sosiaalisia tavoitteita. ”FJANin eli Finnish-Japanese Alumni Networkin kautta Suomessa olleet pysyvät ajan tasalla siitä, mitä yliopistolla tapahtuu, ja voivat pitää yllä yhteyttä ystäviinsä.”