Monikulttuurisen musiikkikasvatuksen haasteita ratkottiin intensiivikurssilla Etelä-Afrikassa

Jyväskylän yliopiston koordinoima suomalaisten ja afrikkalaisten yliopistojen verkosto on mukana CIMOn North-South-South -ohjelmassa. Verkosto järjesti ensimmäisen intensiivikurssinsa helmikuussa Etelä-Afrikassa. Kurssin toteuttaminen toi mukanaan monia haasteita, mutta se myös antoi paljon osallistujien lisäksi järjestäjille. Onnistuneesta kurssista iloitsevat kansainvälisten asiain päällikkö Tuija Koponen ja lehtori Pekka Toivanen Jyväskylän yliopistosta kertovat olevansa valmiita järjestämään kurssin uudelleen.

Jyväskylän yliopiston koordinoima The Role of Music in Strengthening Cultural Identity in Southern Africa -verkosto saa rahoituksensa CIMOn North-South-South -ohjelmasta, jossa intensiivikurssit ovat uusi tukimuoto. Intensiivikurssit ovat lyhyitä, etelän kumppanikorkeakoulussa toteutettavia opetusjaksoja. Kurssit tarjoavat yhteistä opetusta verkoston korkeakoulujen opiskelijoille, joten niille osallistuu opettajia ja opiskelijoita kaikista mukana olevista korkeakouluista. Intensiivikursseilla pyritään korkeakoulutuksen laadun kehittämiseen sekä uuden tiedon ja opetusmenetelmien jakamiseen ja yhdessä tuottamiseen.

Idea musiikkikasvatukseen liittyvän intensiivikurssin järjestämisestä nousi esiin verkoston korkeakoulujen välisissä keskusteluissa. ”Hankkeen akateemiset koordinaattorit ajattelivat, että yhteinen intensiivikurssi toisi yliopistojen musiikin laitosten opiskelijat ja opettajat yhteen pohtimaan monikulttuurisen musiikinopetuksen haasteita. Lisäksi kurssille voisivat osallistua alueen koulujen opettajat paikallisten kouluviranomaisten tuella”, kertoo Tuija Koponen.

Yhteinen tapaaminen nousi suunnittelussa tärkeään osaan

Alustavat suunnitelmat hahmoteltiin ohjelmarahoituksen hakuvaiheessa marras-joulukuussa 2006. Kurssin teemat, paikka sekä alustava ajoitus ja työnjako saatiin sovittua kiivaan sähköpostikirjeenvaihdon avulla. Kun rahoituspäätös sitten tuli, jokainen partneri pohti tarkemmin intensiivikurssin järjestelyjä ja omaa rooliaan toteutuksessa.

”Intensiivikurssin onnistumisen ja partnerien sitouttamisen kannalta ratkaisevaa oli ensimmäinen yhteinen tapaaminen Pretorian yliopistolla elokuussa 2007”, Tuija Koponen toteaa. ”Kiperät ja hankalat asiat on tehokkaampi puida halki yhteisen pöydän ääressä kuin sähköpostikirjeenvaihdolla.”


Suomalaiset pääsivät tutustumaan paikalliseen kouluelämään.

Yhteistä musisointia teorian ohessa

Kulttuuri-identiteettiä ja musiikkiopetusta käsitellyt intensiivikurssi järjestettiin kaksiosaisena kahdessa eri paikassa Etelä-Afrikassa. Ensimmäinen osa oli 18.–22.2. Badplaasin leirikeskuksessa Mpumalangassa Pretorian yliopiston ollessa ohjelmavastaavana. Toinen osa järjestettiin 25.–29.2. Raaswaterin leirikeskuksessa Potchefstroomissa North-West yliopiston koordinoimana. Kurssin tapahtumapaikoiksi valittiin alueet, joiden kouluviranomaisten kanssa oli tehty yhteistyötä jo ennen North-South-South -verkostoa, 1990-luvun lopulla alkaneesta kehitysyhteistyöprojektista lähtien. Koponen kertoo, että yhteistyö mahdollisti sekä koulujen musiikin opettajien mukanaolon että kouluviranomaisilta saadun erittäin tarpeellisen aineellisen tuen.

Kurssille osallistui yhteensä 13 yliopisto-opettajaa ja 18 opiskelijaa verkoston neljästä korkeakoulusta: Jyväskylän yliopistosta, Botsawanan yliopistosta, Kenyattan yliopistosta Keniasta sekä Pretorian yliopistosta ja North-West -yliopistosta Etelä-Afrikasta. Lisäksi kurssilla oli mukana runsaasti paikallisten koulujen musiikinopettajia. Verkoston viides korkeakoulu, Etelä-Afrikan yliopisto, järjesti hankkeen verkostotapaamisen. He myös avasivat verkostolle omat verkkosivut, joilla intensiivikurssilla kerättyä, runsasta materiaalia esitellään.

”Hämmästyin nähtyäni intensiivikurssin seikkaperäisen ohjelman: opetus alkoi joka päivä puoli yhdeksältä ja päättyi iltakahdeksaan! Lukuisten Erasmus-intensiivikurssien raportteja lukeneena täytyi todeta, että Etelä-Afrikassa otetaan tosissaan termi intensiivi”, kertoo Tuija Koponen.

”Kurssien opetustuokiot sisälsivät niin teoreettista, yleistiedollista kuin varsin käytännönläheistäkin aineistoa”, jatkaa Pekka Toivainen. ”Oppitunnit haluttiin pitää mahdollisimman epämuodollisina ja samalla aktiivisina ja informatiivisina. Aihepiirit käsittelivät populaarimusiikin ja musiikin historian didaktiikkaa, musiikkisosiologiaa sekä käytännön musisointia yhdessä kursseille osallistujien kanssa.” Ja kun oli koolla musiikin opiskelijoita ja opettajia, jokainen päivä päättyi musisointiin ja ex tempore -konsertteihin.


Musiikkihetki.

Haasteiden kautta menestykseen

Se, että kurssipaikkoja oli kaksi, teki kurssin organisoinnista ja taloudellisesta hallinnoinnista raskaan. Koponen koki haastaviksi myös käytännön järjestelyiden koordinoinnin kaukaa Suomesta käsin ja budjetin elämisen viikoittain. ”Onnistumisen edellytyksenä oli aiemman yhteistyön aikana syntynyt luja luottamus pääjärjestelyvastuussa olleeseen Pretorian yliopiston musiikin laitokseen.”

Opetuksellisesti intensiivikurssi oli menestys. Pekka Toivanen on tyytyväinen siihen, että intensiivikurssin akakateemiset tavoitteet saavutettiin täysin. Hänestä oli tärkeää, että kaikista partneriyliopistoista osallistui sekä opiskelijoita että opettajia. Se lisäsi projektissa mukana olevien yhteenkuuluvaisuutta sekä loi uusia kontakteja yliopistojen välille niin opetus- kuin tutkimusyhteistyössäkin.

”Onnistumisten joukkoon laskisin vielä kouluvierailut sekä Mpumalangassa että North-West-provinssissa. Mahdollisuus tutustua sikäläiseen kouluelämään ja jakaa oppimiskokemuksia afrikkalaisten lasten kanssa oli suomalaisille upea kokemus”, Tuija Koponen täydentää.

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen oppitunti

Järjestäjät kokevat oppineensa uutta kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta. ”Kurssin järjestäminen vaati avoimuutta ja herkkyyttä, tahtoa kohdata ja kokea uutta,” kertoo Toivainen. ”Iloa minulle toi se, että eri kulttuureja edustavat ihmiset voivat kohdata toisiaan kunnioittaen, tehden tästä kaikesta voimavaran.”

“Hallinnolliselle koordinaattorille intensivikurssin järjestäminen aiheutti muutaman uuden silmärypyn ja harmaan haivenen”, muistelee Koponen. ”Kun sitten kuulin kurssilla olleiden ensimmäiset suusanalliset raportit sekä näin valokuvia ja videopätkiä mahtavaksi elämykseksi ja opetukselliseksi menestyksesi osoittautuneesta kurssista, ajattelin, että kaikki hallinnollinen vääntö oli varmasti tämän arvoista.”