Odotettavissa eurooppalais-kiinalaista vuoropuhelua ympäristötaiteesta

EU:n Kulttuuri-ohjelman erillishauilla tuetaan yhteistyötä Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa, mikä mahdollistaa kulttuurienvälisen vuoropuhelun ulottamisen laajemmallekin alueelle. Viime syksynä päättyneellä hakukierroksella tuettiin Kiinan tai Intian kanssa tehtävää kulttuurialan yhteistyötä. Yhtä kolmestatoista tukea saaneesta hankkeesta koordinoidaan Suomesta.

Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen koordinoimalla Creating Spaces -hankkeella pyritään nimenomaan vahvistamaan EU:n ja Kiinan välistä vuoropuhelua kulttuurin saralla. Tuottaja Johanna Rissanen kulttuuriasiainkeskuksesta kertoo, että hankkeen taustalla oli jo pidempään jatkunut yhteistyö Pekingin ja Helsingin välillä, joka on näkynyt kaupunkilaisille muun muassa näyttävänä kiinalaisen uuden vuoden juhlistamisena Helsingin keskustassa.

Suunnitteilla oli ollut taiteilijavaihdon toteuttaminen Pekingin ja Helsingin välillä, ja alkuperäistä ideaa laajennettiin myös naapurimaihimme: EU:n puolelta Creating Spaces -hankkeessa ovat mukana Helsingin lisäksi sekä Tallinnan että Tukholman kulttuuritoimet. Suomesta hankkeeseen osallistuu asiantuntijatahona myös Taideteollinen korkeakoulu.

Hankkeen keskiössä tulevat olemaan Helsingin, Tallinnan, Tukholman ja Pekingin välillä toteutettavat taiteilijavaihdot. Euroopan kaupungeista matkaa taiteilijoita Pekingiin pariinkin otteeseen ja Pekingistä sitten vastavuoroisesti taiteilijoita Helsinkiin, Tallinnaan ja Tukholmaan. Taiteilijat kokoontuvat myös yhtä aikaa kuukaudeksi Tallinnaan, missä on tarkoitus luoda teos osaksi Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuotta 2011.

Ympäristötaide vuoropuhelun keinona

Creating Spaces -hankkeen taiteilijavaihdoissa päätettiin keskittyä ympäristötaiteeseen taiteenalan erityisluonteen vuoksi. Ympäristötaide voi käyttää perinteisempien taiteenalojen keinoja, kuten arkkitehtuuria tai valaistusta, mutta olla yhtä hyvin vaikkapa performanssi. Ympäristötaideteos on sidoksissa ympäristöönsä eikä siis ole liikuteltavissa.

Taiteenalan määrittelystä ei ole mitään yhtenäistä konsensusta edes Suomen sisällä; eri ihmiset ja taiteilijat käsittävät aiheen eri tavoin. Vielä enemmän erilaisia näkemyksiä luonnollisesti on, kun keskustelua laajennetaan Suomen ulkopuolelle. Osa Creating Spaces -hanketta tuleekin olemaan keskustelu ympäristötaiteesta ja sen olemuksesta. Monikulttuurisissa hankkeissa ympäristötaiteen laaja-alaisuus on ehdottomasti vahvuus, eikä hankkeenkaan aikana ole tarkoitus löytää taiteenalalle yhtä yhteistä määritelmää, vaan käydä hedelmällistä keskustelua aiheesta.

Yhteistä ympäristötaideteoksille on usein sidos urbaaniin miljööseen. Tämän vuoksi se onkin taidemuotona hyvin kaikkien kaupunkilaisten koettavissa. Koska hankkeen järjestäjätahoina toimivat kaupunkien kulttuuritoimet, on yksi tavoitteista luonnollisesti se, että kaupunkilaiset pääsevät osallisiksi hankkeen aikana syntyneestä ympäristötaiteesta.

Johanna Rissanen ei kuitenkaan uskalla vielä luvata, missä muodossa Helsingissä päästään nauttimaan taiteilijavaihdon tuloksena syntyneestä kiinalaisten taiteilijoiden ympäristötaiteesta, koska taiteilijoille halutaan jättää mahdollisimman vapaat kädet. Ajatuksena olisi mahdollisesti kiinnittää huomio laiminlyötyihin urbaaneihin paikkoihin, saada ihmiset ajattelemaan kaupunkiympäristöään ja myös kulttuurisidonnaisuutta kaupunkikuvassa.


Suomalainen delegaatio tapaamassa Pekingin kulttuuritoimiston väkeä. Kuva: Matti Kajantie.

Kansainvälinen hankehallinto

Kulttuurienvälistä vuoropuhelua on päässyt harjoittamaan jo hankehallinnossakin. Johanna Rissanen kertoo yllättyneensä siitä, kuinka tietyissä asioissa kommunikointi kaukaisen Pekingin kanssa on ollut helpompaa kuin läheisempien Tukholman ja Tallinnan. ”Kaukaisempaa kohdetta tulee myös helposti lähestyttyä herkemmin aistein, mikä vaikuttaa kommunikaation sujuvuuteen”, pohtii Rissanen.

Hän toteaa, että projektin aikana eri tahojen erot ja yhtäläisyydet korostuvat, mutta ennen kaikkea kaikkien osapuolten oppiminen toisiltaan. Johanna Rissanen iloitsee jo etukäteen siitä, että hankkeen aikana ehtii tutustua toisiin osapuoliin. Pidemmän hankkeen aikana vieraskoreus vähitellen karisee ja ihmisiin pääsee tutustumaan kunnolla.