Suomalaisten tutkinto-opiskelu ulkomailla

Lukuvuonna 2000/01 yhteensä noin 4700 suomalaisopiskelijaa suoritti koko tutkintoa ulkomaisessa korkeakoulussa. Määrä on 1990-luvun lopulta hieman laskenut; huippuvuonna 1998/99 ulkomailla opiskeli tuhat suomalaista enemmän. Erityisen globaalia suomalaisten ulkomainen tutkinto-opiskelu ei ole, sillä noin 80 prosenttia ulkomailla opiskelevista suomalaisista valitsee jonkin viidestä suosituimmasta kohdemaasta - Britannian, Ruotsin, Yhdysvallat, Saksan tai Viron.

Seuraava teksti perustuu CIMOssa valmistuneeseen tutkimukseen, jossa tarkasteltiin suomalaisten tutkinto-opiskelua ulkomailla. Kyselyyn vastasi yli tuhat ulkomaisessa korkeakoulussa opiskelevaa suomalaisopiskelijaa.

Koulutusvalinnat - rakenteiden säätelemä yksilöllinen valinta

Koulutuspaikan valinnassa henkilön yksilöllinen päätös yhdistyy lukuisiin päätöstä jäsentäviin rakenteellisiin seikkoihin. Rakenteellisilla tekijöillä kuten kotitaustalla, aikaisemmilla kokemuksilla ja sukupuolella on vaikutusta siihen, mitä koulutusvaihtoehtoja henkilö arvostaa, mitä hän pitää itselleen mahdollisina tai mistä hän on edes tietoinen. Ulkomailla opiskelevien suomalaisten kohdalla tämä näkyy mm. ulkomailla opiskelun kasaantumisena ennestään jo runsaasti kansainvälistä kokemusta omaaville nuorille. Lapsuudessa tai nuoruudessa ulkomailla asuminen tekee ulkomaisen korkeakoulun luontevaksi vaihtoehdoksi suomalaisten rinnalle. Rakenteelliset tekijät ilmenevät myös ulkomailla opiskelun sukupuolisidonnaisuudessa: ylivoimaisesti suurin osa ulkomailla opiskelevista on naisia. Joko suomalaismiehet kansainvälistyvät huomattavasti naisia haluttomammin tai sitten he hankkivat kansainvälisen kokemuksensa koulutusväylien ulkopuolelta.

Samalla koulutusvalinnoissa on paljon sellaista, mikä kertoo nuoren itsenäisestä päätöksenteosta. Vaihtoehdoista haetaan informaatiota - ulkomaisista vaihtoehdoista pääasiassa internetin ja henkilökohtaisten yhteydenottojen korkeakouluun kautta - ja niitä punnitaan omasta elämäntilanteesta ja kiinnostuksen kohteista käsin. Ulkomaille opiskelemaan lähtö on subjektiivisesti rationaalinen prosessi, jossa päätöksen taustalta löytyy yleensä useita rinnakkaisia syitä.

Vaikeudet päästä opiskelemaan ajavat pois Suomesta, uusien kokemusten saaminen houkuttelee ulkomaille

Ulkomailla opiskelun taustalta löytyy sekä Suomesta pois työntäviä että ulkomaille houkuttelevia tekijöitä. Pois Suomesta opiskelijoita työntää ennen kaikkea sisäänpääsyn vaikeus suomalaisiin korkeakouluihin. Suomessa yliopisto-opinnot aloitetaankin keskimäärin 21-vuotiaana eli parin välivuoden jälkeen. Vajaa puolet (43%) kyselyn vastaajista korosti sisäänpääsymahdollisuuksilla olleen merkitystä ulkomaille lähdössä - joko siten ettei ollut saanut haluamaansa opiskelupaikkaa Suomesta tai siten ettei vaikeiden pääsykokeiden lannistamana ollut Suomeen edes yrittänyt. Erityisesti lääketieteen, kasvatustieteen ja taidealojen opiskelijoille ulkomaille lähtö näyttää tarjoavan keinon päästä nopeasti kiinni opintoihin tilanteessa, jossa alan koulutuspaikkoihin Suomessa on kova karsinta.

Ulkomaille ei kuitenkaan lähdetä pelkästään kotimaisten vaihtoehtojen puutteesta. Ulkomaille suomalaisnuoria houkuttelevat tasokas ja arvostettu koulutus, kielitaito sekä uudet kokemukset. Vastauksista onkin löydettävissä selvä vaihtelunhalua korostava orientaatio. Uuden kohtaaminen tarjoaa haasteita ja elämänkokemusta. Olennaisempaa tällöin on ylipäänsä ulkomaille lähteminen. Se mihin maahan, on toissijainen kysymys.

Kaiken kaikkiaan vastauksista välittyy kuitenkin maltillisuus ja realistisuus ulkomaille lähdön suhteen. Olennaisia kysymyksiä ovat ennen kaikkea konkreettiset koulutukseen liittyvät kysymykset: Kuinka pääsen sisälle? Voinko opiskella itseäni kiinnostavia aineita? Onko opetus tasokasta? Vain harva kertoi hakeneensa ulkomailta ensisijaisesti parempia ura- tai työmahdollisuuksia. Ulkomaille ei lähdetä suin päin loistavaa kansainvälistä uraa rakentamaan, vaan eri vaihtoehtoja ja omia mahdollisuuksia punniten.

Toimintastrategiana avoimuus ja tilanteen mukaan eläminen

Koulutusvalintoja tutkittaessa on huomattu, että lopulliset päätökset tehdään usein vasta aivan viime tipassa kun jokin vaihtoehto on pakko valita. Vastaavaa avoimuutta ja valmiutta tarkistaa suunnitelmia löytyy myös ulkomailla opiskelevien tulevaisuudensuunnitelmista: tulevaa asuinmaata ei ole mietitty valmiiksi, vaan päätös tehdään valmistumisen jälkeen työ- ja elämäntilanteen mukaan. ”Tässä ja nyt” tilanteen mukaan eläminen tarjoaakin käyttökelpoisen strategian suhtautua tulevaisuuteen tilanteessa, jossa opintojen jälkeinen sijoittuminen koulutusta vastaaviin töihin ei ole itsestään selvää.

Vajaa kolmasosa vastaajista pitää Suomeen paluuta todennäköisimpänä vaihtoehtona valmistumisen jälkeen; yhtä suuren kannatuksen saavat myös nykyiseen opiskelumaahan jääminen sekä en osaa sanoa -vaihtoehto. Kymmenen vuotta sitten valmistuneessa, ulkomailla tutkintoaan suorittavia opiskelijoita käsittelevässä selvityksessä 60 prosenttia piti Suomeen paluuta todennäköisimpänä vaihtoehtona. Sikäli kun vastaukset ovat vertailukelpoisia, näyttää Suomeen palaamiseen liittyvä itsestäänselvyys vähentyneen kymmenessä vuodessa.

Suomeen palaaminen ei ole itsestään selvää. Työmahdollisuuksia Suomessa pidetään huonoina

Työ- tai jatko-opiskelumahdollisuudet ovat tärkein tekijä tulevaa asuinmaata valitessa. Suomen kannalta huolestuttavaa on, että opiskeluaika ulkomailla näyttää integroivan suomalaisnuoret opiskelumaan työmarkkinoihin paremmin kuin kotimaan työmarkkinoihin. Työ- ja uramahdollisuuksien näkökulmasta Suomi ei näyttäydy erityisen vetovoimaisena asuinmaana. Lähes kolme neljäsosaa (72%) piti mahdollisuuksiaan työllistyä koulutusta vastaaviin tehtäviin opiskelumaassa hyvinä; Suomen kohdalla vastaava prosenttiluku oli 52.

Ulkomailla asuvan silmin Suomi näyttäytyy pienenä maana, jossa on vähän potentiaalisia, kiinnostavia työpaikkoja. Lisäksi vaikka ulkomailla opiskelun koetaankin tuottavan runsaasti työelämän tarvitsemia kvalifikaatioita kuten kielitaitoa, kulttuurin tuntemusta, sopeutumiskykyä ja sosiaalisia valmiuksia, huolestuttaa opiskelijoita ulkomaisen tutkinnon erilaisuus, suomalaisten työnantajien mahdollinen epäluuloisuus ulkomailla suoritettua tutkintoa kohtaan sekä vieraantuminen alan erityiskysymyksistä Suomessa. Myös työllistymistä helpottavat kontaktit luodaan pääasiassa opiskelumaahan.

Ulkomailla opiskelevat arvostavat kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyneisyyttä, turvallisuutta ja palveluita. Näiden koetaan nousevan olennaisiksi erityisesti perhettä perustettaessa. Vastauksissa näkyy myös, kuinka oma kansallinen identiteetti usein voimistuu kotimaan ulkopuolella. Suomessa suomalaisuus on itsestään selvää, korostetun tietoiseksi siitä tulee vasta toisessa kulttuurissa. Opiskelijat korostavatkin suomalaisia sukujuuriaan yllättävän paljon. Koti-ikävässä ja suomalaisuuden esille tuomisessa voi toki olla mukana annos kaukokaipuuta, mutta yhtä kaikki ne voivat olla merkittäviä tekijöitä tulevaa asuinmaata valitessa.

Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus ovat yhteistyössä julkistaneet kolme selvitystä ulkomaisesta tutkinto-opiskelusta. Selvitykset löytyvät pdf-tiedostoina CIMOn www-palvelun osiosta Julkaisut ja tilastot. Pirjo Aalto: Ulkomaiset tutkinto-opiskelijat Suomen korkeakouluissa. Korkeakoulujen politiikat ja käytännöt. Aineistona korkeakouluille tehdyt kyselyt (kyselyn palautti 18 yliopistoa, 26 ammattikorkeakoulua) sekä korkeakoulujen kansainvälisen toiminnan strategiat (16 yliopistosta, 15 ammattikorkeakoulusta). Taina Kinnunen: ”If I can find a good job after graduation, I may stay” Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen. Aineistona ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille suunnattu kysely (kyselyn palautti 876 opiskelijaa) sekä 16 haastattelua. Irma Garam: Kun opintie vie ulkomaille. Suomalaisten tutkinto-opiskelu ulkomailla. Aineistona ulkomaisissa korkeakouluissa opiskeleville suomalaisille tutkinto-opiskelijoille suunnattu kysely.