Julistuksen juhlasanoista käytäntöön

Kun Kööpenhaminan prosessi alkoi, oli se lähinnä abstrakti lisä monien muiden eurooppalaisten kaupunkien nimiä kantavien aloitteiden ja kokousten sarjassa. Julistuksen kolme tavoitetta ja kahdeksan prioriteettia sisälsivät eri dokumenteista tuiki tuttuja sanoja transparenssista recognitioniin ja qualitystä qualificationiin. Kyse joka tapauksessa oli ammatillisesta koulutuksesta, ja eritoten ammatillisesta peruskoulutuksesta.

Nyt pari vuotta marraskuussa 2002 olleen kokouksen jälkeen K-prosessi on — vastoin skeptisimpiä arveluita — saanut varsin konkreettisia muotoja, jotka ovat odotettua nopeammin alkaneet muokata ammatillisen koulutuksen kenttää. Kööpenhaminasta on muodostunut eurooppalainen synonyymi pyrkimyksille parantaa ammatillisen perusasteen asemaa ja lisätä eri maiden välistä yhteistyötä. K-prosessia voidaan jo nyt hyvällä syyllä pitää rinnakkaisprosessina B-prosessille, siis Bolognalle, joka puolestaan on johtanut jo tutkintorakenteiden yhtenäistämiseen yliopistokoulutuksessa.

Haasteet ja vaikeudet ovat ammatillisen koulutuksen puolella joka tapauksessa suuret, siksi paljon ammatillisen koulutuksen järjestelmät ja käytännöt poikkeavat toisistaan eri maissa. Ammattia opitaan toisissa maissa pääasiassa työpaikoilla oppisopimuskoulutuksena, toiset maat taas tukeutuvat koulupohjaiseen lähestymistapaan. Kaikkialla ammatillinen koulutus on tiukasti yhteyksissä työmarkkinoihin; eri elinkeinoelämän järjestöillä on keskeinen rooli monissa ammatillista koulutusta ohjaavissa ja kehittävissä elimissä.

Tavoitteet toteutuvat Leonardo da Vinci -hankkeissa

Pian K-prosessin alkamisen jälkeen tehtiin Suomessa kartoitus siitä, miten käynnissä olleet Leonardo-hankkeet siihen linkittyivät. Tulos oli kiinnostava: osoittautui, että suuri osa hankkeista teki työtä, joka suoraan liittyi julistuksen painopisteisiin. Tästä saattoi vetää sen johtopäätöksen etteivät Kööpenhaminan retoriset tavoitteet olleet irti käytännön tarpeista. Tai kääntäen, suomalaisten kentän toimijoiden omista lähtökohdistaan suunnittelemat hankkeet olivat suoraan yhteydessä laajempiin yleiseurooppalaisiin pyrkimyksiin.

Esimerkkejä on useita:

Helsingin kaupungin oppisopimuskeskuksen ja Amiedun vetämässä ProEuropass-hankkeessa on kehitetty työkaluja oppisopimuskoulutuksen ulkomaisten työssä oppimista sisältävien opintojaksojen toteuttamiseen. Hankkeessa käytetään hyväksi Europass-todistusta.

Tänä syksynä alkavassa, Savon Koulutuskuntayhtymän vetämässä Skillda-hankkeessa tutkitaan, miten ammatillisessa peruskoulutuksessa olevat nuoret voisivat antaa ulkomaanharjoittelun päätteeksi näytön, joka voitaisi hyväksyä lähettävässä maassa.

Opetushallituksen vetämässä Quality in Vet -hankkeessa kehitetään yhteistyössä neljän maan kesken yhteisiä mittareita ja malleja koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten laadunhallintaan ja itsearviointiin.

Suomen Liikemiesten Kauppaopiston liikkuvuushankkeissa puolestaan mahdollistetaan tutkinnon osien suorittaminen toisessa maassa. Opiskelijavaihdon opinnot luetaan hyväksi kotimaan merkonomiopinnoissa.

Kööpenhaminan prosessi onkin vahvasti yhdistetty EU:n ammatillisen koulutuksen Leonardo-ohjelmaan, ja Leonardo-ohjelma on mainittu yhtenä työkaluna, kun julistuksen tavoitteita toteutetaan. Ohjelman seuraavien hakukierrosten painopisteet ovatkin lähes yhteneväiset Kööpenhaminan julistuksen painopisteiden kanssa.

Myös työryhmätyöskentely on tuottamassa tuloksia

Yksittäisten hankkeiden ohella myös Kööpenhaminan prosessin seurauksena nimitettyjen työryhmien työskentely on tuottamassa tuloksia. Transparency-ryhmän tuloksena nykyinen Europassi-asiakirja laajenee eurooppalaiseksi tuoteperheeksi. Credit Transfer –ryhmä on hahmotellut ammatillisten opintojen siirtojärjestelmää ECVET (VET - Vocational Education and Training), jonka esikuvana on ollut korkeakoulupuolen ECTS-järjestelmä. Koulutusjärjestelmien erilaisuus asettaa työlle omat haasteensa. Quality –ryhmä on kehittämässä ammatilliseen koulutukseen eurooppalaisia laatukriteereitä.

Työryhmätyöskentelyn sivuvaikutuksia ei tule unohtaa. Toiminta antaa puitteet viranomaisten ja järjestöjen vuoropuhelulle, jota kautta tiedot toisten maiden hyvistä käytännöistä ja uudistuksista paremmin siirtyvät toisiin maihin ja saattavat näin vaikuttaa omiin tulevaisuuden linjauksiin.

Korkea-asteen prosessi lähti liikkeelle Sorbonnena ja jatkuu Bolognana. Kööpenhaminan prosessin ensimmäinen seurantakokous on joulukuussa Maastrichtissa. Suomalaisten kannalta jatko on kiinnostavaa, sillä näillä näkymin seuraava seurantakokous on syksyllä 2006 — Suomen puheenjohtajakauden aikana. Tämän jälkeen ehkä sitten puhutaankin Brygge-Kööpenhamina-Maastricht-Helsinki –prosessista — ellei maailma sitten jo ole tullut valmiiksi sitä ennen.


Lisätietoa

Kööpenhaminan prosessista ja työryhmistä: >> http://europa.eu.int/comm/education/policies/2010/vocational_en.html

Leonardo-ohjelmasta ja sen Kööpenhamina-linkeistä: >> www.leonardodavinci.fi > Julkaisut ja arkisto

ProEuropass-hankkeesta: >> http://www.amiedu.net/europass/index.php