Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa
28.9.2004
Pääkirjoitus: Uudet EU-ohjelmat tulevat: CIMO on valmis, oletteko te?
Ulla Ekberg, johtaja / CIMO
Euroopan unioni on julkistanut esityksensä uusiksi koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmiksi.
Ohjelmat muuttuvat vain vähän. Koulutuspuolella komissio esittää huomattavaa kasvua ohjelmatoimintaan. Samoin liikkuvuus saa lisäpainoa ja sitä lisätään kaikilla koulutustasoilla. Leonardo da Vinci- ja Sokrates-ohjelmat yhdistetään ja uuden ohjelman nimeksi tulee Elinikäinen oppiminen. Lähestymistapa on koulutustasolähtöinen: Leonardo keskittyy vain ammatilliseen koulutukseen ja nykyisen ohjelman korkeakouluosuus siirtyy Erasmukseen.
Ohjelmapäätökset tulevat olemaan nykyistä yleisemmällä tasolla. Näin ohjelmia voidaan kohdentaa vuosien varrella tarpeiden mukaan. Ohjelmakaudeksi esitetään taas seitsemää vuotta.
CIMO pitää esitettyjä uudistuksia suhteellisen positiivisina. Opetusministeriölle laatimamme lausunto ohjelmaluonnoksista on kokonaisuudessaan nähtävänä verkkopalvelumme >> www.cimo.fi etusivulta aukeavan linkin takaa.
CIMO on valmis ottamaan ohjelmien uudet haasteet vastaan. Opetushallituksen yhteydessä toiminut Leonardo-keskus liitettiin CIMOon 1.8.2004, mihin olemme erittäin tyytyväisiä. Saimme merkittävän osaamislisän ammatillisen koulutuksen puolelle ja osaavia työtovereita. Samalla voimme entistä paremmin osallistua yhdessä uuden ohjelmarakenteen vastaanottamiseen.
Komission tavoitteena on saada päätös ohjelmista nopeasti valmiiksi. Nyt päätöksentekoon osallistuvat myös uudet jäsenmaat. Ei voi kuin toivottaa onnea komission pyrkimyksille.
Ammatillisen koulutuksen yhteistyön tiivistäminen Euroopassa - Kööpenhamina-prosessi
Teksti: Tarja Riihimäki, opetusneuvos / Opetusministeriö
Ammatillista koulutusta kehitetään eurooppalaisena yhteistyönä. Työn päämäärät ja yhteiset tavoitteet määriteltiin syksyllä 2002 Kööpenhaminan julistuksella, jonka allekirjoittajina olivat EU:n jäsenmaiden ja jäsenyyttä hakeneiden maiden opetusministerit ja työmarkkinajärjestöjen edustajat.
Ammatillisen koulutuksen yhteistyön tiivistäminen käynnistyi komission aloitteesta ammatillisen koulutuksen pääjohtajakokouksessa Bryggessä lokakuussa 2001. Yhteistyön tarkoituksena on ammatillisen koulutuksen laadun, arvostuksen ja vetovoiman parantaminen sekä ammatillisessa koulutuksessa olevien ja ammatillisen koulutuksen suorittaneiden liikkuvuuden edistäminen.
Barcelonan Eurooppa-neuvosto antoi tukensa prosessille. Opetusneuvosto hyväksyi päätöslauselman ammatillisen koulutuksen tehostetun yhteistyön edistämisestä Euroopassa kokouksessaan marraskuussa 2002. Päätöslauselman mukaan ammatillinen koulutus on keskeisessä asemassa osaamisen kehittämisessä ja pätevyyksien tuottamisessa. Ammatilliseen koulutukseen liittyy Euroopan unionin alueella monenlaista lainsäädäntöä ja koulutusrakenteita sekä moninainen joukko toimijoita. Eurooppalaisen osaamisalueen luomisessa tätä monimuotoisuutta voidaan hyödyntää ja kehittää.
Marraskuun lopussa 2002 jäsenmaiden ja jäsenyyttä hakevien maiden opetusministerit ja työmarkkinajärjestöjen edustajat antoivat Kööpenhaminassa julistuksen, joka käytännössä sisälsi päätöslauselman tavoitteet. Tästä lähtien Brygge-prosessina alkanut työskentely on kulkenut nimellä Kööpenhaminan prosessi.
Kööpenhaminan tavoitteet
Kööpenhaminan prosessilla on kolme päätavoitetta: parantaa ammatillisen koulutuksen laatua, lisätä ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta ja edistää ammatillisessa koulutuksessa olevien sekä ammatillisen tutkinnon suorittaneiden liikkuvuutta.
Päätavoitteiden lisäksi Kööpenhaminan julistuksessa on kahdeksan painopistettä:
1) Ammatillisen koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistaminen
2) Läpinäkyvyyden lisääminen
3) Opintojen siirrettävyyden kehittäminen
4) Alakohtaisten kompetenssien ja kvalifikaatioiden kehittäminen
5) Yhteisten laatukriteereiden ja laadunvarmistusmenetelmien kehittäminen
6) Eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistaminen ohjauksen ja neuvonnan avulla
7) Non-formaalin ja informaalin oppimisen tunnistaminen ja hyväksilukeminen
8) Opettajien ja kouluttajien lisäkoulutustarpeiden huomioiminen.
Työryhmien kautta konkreettisiin tuloksiin
Oleellinen asia Kööpenhaminan prosessissa on kehittää erilaisia työkaluja ja suosituksia, jotka tukevat julistuksen tavoitteiden saavuttamista. Keskeiset asioita ovat Europassin laajentaminen, opintosuoritusten siirtojärjestelmän (EC-VET) laatiminen sekä laatutyökalujen kehittäminen. Tätä varten on asetettu työryhmiä, joissa Suomi on erittäin hyvin edustettuna. Seurantatyöhön on integroitu myös elinikäinen ohjaus, epävirallisen ja arkioppimisen tunnustaminen sekä opettajien ja kouluttajien koulutus.
Keskeisiä toimia tähän mennessä
Kööpenhaminan julistuksen jälkeinen työskentely on edennyt varsin ripeästi. Prosessin konkreettisin tulos tähän mennessä on uusi, laajennettu europassi, joka tulee käyttöön ensi vuonna. Uusi europassi sisältää yhteisiä malleja ja työkaluja, joilla aiemmin opittua voidaan tehdä näkyväksi: eurooppalaisen ansioluettelon, liikkuvuuspassin (kotimaan ulkopuolella suoritetut oppimiseen liittyvät jaksot), tutkintotodistusten liitteet ja kielisalkun.
BR>
Toisessa työryhmässä on kehitetty opintosuoritusten siirtojärjestelmää (EC-VET). Työskentely on nyt siirtymässä pilotointivaiheeseen.
Kolmannessa työryhmässä on kehitetty yhteisiä laatukriteereitä ja laadunvarmistusmenetelmiä ammatilliseen koulutukseen (European Common Quality Assurance Framework).
Irlannin pj-kaudella hyväksyttiin päätöslauselma ohjauksen kehittämisen suuntaviivoista. Tarkoituksena on eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistaminen ohjauksen ja neuvonnan alueella; yhteistyössä OECD:n kanssa on kehitetty ohjauksen kehittämisen käsikirjaa. Epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamisesta on samoin hyväksytty periaatteet sekä opettajien ja kouluttajien lisäkoulutustarpeita on kartoitettu. Edelleen on käynnistetty kokeilutoimintaa alakohtaisten kompetenssien ja kvalifikaatioiden kehittämiseksi.
Jatkosta
Kööpenhaminan prosessi saa jatkoa joulukuussa, kun epävirallinen ministerikokous Maastrichtissa antaa ns. Maastrichtin kommunikean, jossa on tarkoitus tarkastella Kööpenhamina-prosessin etenemistä saavutettujen tavoitteiden kannalta.
Kaiken kaikkiaan prosessin merkitys on kiteytymässä. Yhdeksi tavoitteeksi on nousemassa eurooppalaisten työmarkkinoiden syntyminen ja "eurooppalaisen tutkintorakenteen" rakentaminen ammatilliseen koulutukseen (European Qualifications Framework based on transparency and mutual trust).
Julistuksen juhlasanoista käytäntöön
Teksti: Mikko Nupponen, tulosaluepäällikkö / CIMO
b>Kun Kööpenhaminan prosessi alkoi, oli se lähinnä abstrakti lisä monien muiden eurooppalaisten kaupunkien nimiä kantavien aloitteiden ja kokousten sarjassa. Julistuksen kolme tavoitetta ja kahdeksan prioriteettia sisälsivät eri dokumenteista tuiki tuttuja sanoja transparenssista recognitioniin ja qualitystä qualificationiin. Kyse joka tapauksessa oli ammatillisesta koulutuksesta, ja eritoten ammatillisesta peruskoulutuksesta.
Nyt pari vuotta marraskuussa 2002 olleen kokouksen jälkeen K-prosessi on — vastoin skeptisimpiä arveluita — saanut varsin konkreettisia muotoja, jotka ovat odotettua nopeammin alkaneet muokata ammatillisen koulutuksen kenttää. Kööpenhaminasta on muodostunut eurooppalainen synonyymi pyrkimyksille parantaa ammatillisen perusasteen asemaa ja lisätä eri maiden välistä yhteistyötä. K-prosessia voidaan jo nyt hyvällä syyllä pitää rinnakkaisprosessina B-prosessille, siis Bolognalle, joka puolestaan on johtanut jo tutkintorakenteiden yhtenäistämiseen yliopistokoulutuksessa.
Haasteet ja vaikeudet ovat ammatillisen koulutuksen puolella joka tapauksessa suuret, siksi paljon ammatillisen koulutuksen järjestelmät ja käytännöt poikkeavat toisistaan eri maissa. Ammattia opitaan toisissa maissa pääasiassa työpaikoilla oppisopimuskoulutuksena, toiset maat taas tukeutuvat koulupohjaiseen lähestymistapaan. Kaikkialla ammatillinen koulutus on tiukasti yhteyksissä työmarkkinoihin; eri elinkeinoelämän järjestöillä on keskeinen rooli monissa ammatillista koulutusta ohjaavissa ja kehittävissä elimissä.
Tavoitteet toteutuvat Leonardo da Vinci -hankkeissa
Pian K-prosessin alkamisen jälkeen tehtiin Suomessa kartoitus siitä, miten käynnissä olleet Leonardo-hankkeet siihen linkittyivät. Tulos oli kiinnostava: osoittautui, että suuri osa hankkeista teki työtä, joka suoraan liittyi julistuksen painopisteisiin. Tästä saattoi vetää sen johtopäätöksen etteivät Kööpenhaminan retoriset tavoitteet olleet irti käytännön tarpeista. Tai kääntäen, suomalaisten kentän toimijoiden omista lähtökohdistaan suunnittelemat hankkeet olivat suoraan yhteydessä laajempiin yleiseurooppalaisiin pyrkimyksiin.
Esimerkkejä on useita:
Helsingin kaupungin oppisopimuskeskuksen ja Amiedun vetämässä ProEuropass-hankkeessa on kehitetty työkaluja oppisopimuskoulutuksen ulkomaisten työssä oppimista sisältävien opintojaksojen toteuttamiseen. Hankkeessa käytetään hyväksi Europass-todistusta.
Tänä syksynä alkavassa, Savon Koulutuskuntayhtymän vetämässä Skillda-hankkeessa tutkitaan, miten ammatillisessa peruskoulutuksessa olevat nuoret voisivat antaa ulkomaanharjoittelun päätteeksi näytön, joka voitaisi hyväksyä lähettävässä maassa.
Opetushallituksen vetämässä Quality in Vet -hankkeessa kehitetään yhteistyössä neljän maan kesken yhteisiä mittareita ja malleja koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten laadunhallintaan ja itsearviointiin.
Suomen Liikemiesten Kauppaopiston liikkuvuushankkeissa puolestaan mahdollistetaan tutkinnon osien suorittaminen toisessa maassa. Opiskelijavaihdon opinnot luetaan hyväksi kotimaan merkonomiopinnoissa.
Kööpenhaminan prosessi onkin vahvasti yhdistetty EU:n ammatillisen koulutuksen Leonardo-ohjelmaan, ja Leonardo-ohjelma on mainittu yhtenä työkaluna, kun julistuksen tavoitteita toteutetaan. Ohjelman seuraavien hakukierrosten painopisteet ovatkin lähes yhteneväiset Kööpenhaminan julistuksen painopisteiden kanssa.
Myös työryhmätyöskentely on tuottamassa tuloksia
Yksittäisten hankkeiden ohella myös Kööpenhaminan prosessin seurauksena nimitettyjen työryhmien työskentely on tuottamassa tuloksia. Transparency-ryhmän tuloksena nykyinen Europassi-asiakirja laajenee eurooppalaiseksi tuoteperheeksi. Credit Transfer –ryhmä on hahmotellut ammatillisten opintojen siirtojärjestelmää ECVET (VET - Vocational Education and Training), jonka esikuvana on ollut korkeakoulupuolen ECTS-järjestelmä. Koulutusjärjestelmien erilaisuus asettaa työlle omat haasteensa. Quality –ryhmä on kehittämässä ammatilliseen koulutukseen eurooppalaisia laatukriteereitä.
Työryhmätyöskentelyn sivuvaikutuksia ei tule unohtaa. Toiminta antaa puitteet viranomaisten ja järjestöjen vuoropuhelulle, jota kautta tiedot toisten maiden hyvistä käytännöistä ja uudistuksista paremmin siirtyvät toisiin maihin ja saattavat näin vaikuttaa omiin tulevaisuuden linjauksiin.
Korkea-asteen prosessi lähti liikkeelle Sorbonnena ja jatkuu Bolognana. Kööpenhaminan prosessin ensimmäinen seurantakokous on joulukuussa Maastrichtissa. Suomalaisten kannalta jatko on kiinnostavaa, sillä näillä näkymin seuraava seurantakokous on syksyllä 2006 — Suomen puheenjohtajakauden aikana. Tämän jälkeen ehkä sitten puhutaankin Brygge-Kööpenhamina-Maastricht-Helsinki –prosessista — ellei maailma sitten jo ole tullut valmiiksi sitä ennen.
Lisätietoa
Kööpenhaminan prosessista ja työryhmistä: http://europa.eu.int/comm/education/policies/2010/vocational_en.html
Leonardo-ohjelmasta ja sen Kööpenhamina-linkeistä: www.leonardodavinci.fi > Julkaisut ja arkisto
ProEuropass-hankkeesta: http://www.amiedu.net/europass/index.php
Suomalaiset korkeakoulut menestyivät Erasmus Mundus -ohjelman ensimmäisellä hakukierroksella
Teksti: Anne Siltala, suunnittelija, ja Sirpa Lotsari, tiedotustoimittaja / CIMO
EU:n ja kolmansien maiden välisen Erasmus Mundus –ohjelman ensimmäisellä hakukierroksella saatiin 128 maisteriohjelmahakemusta, joista Euroopan komissio hyväksyi 19. Suomalaiset korkeakoulut menestyivät hyvin: Joensuun yliopisto koordinoi "Master of Science in European Forestry" –ohjelmaa ja on partnerina "European Masters Clinical Linguistics" -ohjelmassa. Lisäksi Tampereen yliopisto on partnerina ohjelmassa "European Masters Degree in Higher Education".
Tämän kierroksen maisteriohjelmahakemuksissa oli mukana yhteensä 574 eurooppalaista korkeakoulua. Kilpailu oli tiukkaa ja ratkaisevana valintakriteerinä oli ohjelman laatu. Arvioinnissa komissiota auttoi yksittäisten eurooppalaisten akateemisten asiantuntijoiden lisäksi ohjelmaa varten nimetty valintakomitea, jossa Suomea edusti vararehtori Hannele Niemi Helsingin yliopistosta.
Mundus-markkinointihankkeissa profiloidaan laadukasta eurooppalaista koulutusta
Hakukierroksella haettiin tukea myös 53:lle Mundus-markkinointihankkeelle, joista 7 hyväksyttiin. Suomalaiset menestyivät tässäkin hyvin, sillä hyväksytyissä hankkeissa on mukana 5 suomalaista korkeakoulua. Lapin yliopisto koordinoi "Development of International Marketing Network to promote Barents Region Higher Education" –hanketta, johon osallistuvat myös Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulut. Turun yliopisto on mukana "BalticStudyNet - Network for Promoting and Developing Higher Education in the Baltic Sea Region" -hankkeessa ja Joensuun yliopisto "AMEU - Enhancing the attractiveness of Masters programmes at European Universities in Agriculture, the Applied Life Sciences and the Rural Environment" -hankkeessa.
Mundus -markkinointihankkeiden avulla Eurooppaa pyritään profiloimaan tasokkaan korkeakoulutuksen alueena ja siten lisäämään eurooppalaisen korkeakoulutuksen maailmanlaajuista houkuttelevuutta.
Mundus-maisteriohjelmat alkavat lukuvuonna 2004-2005
Erasmus Mundus -ohjelma perustuu 1-2 vuoden pituisiin (60-120 ECTS) maisterikursseihin, joita järjestävät vähintään kolmesta eri Euroopan maan korkeakoulusta koostuvat verkostot. Niihin voidaan myöhemmin lisätä myös Euroopan ulkopuolinen partnerikorkeakoulu. Maisterikurssiin tulee sisältyä opintoja vähintään kahdessa korkeakoulussa eri Euroopan maissa, ja sen tulee johtaa kansallisen lainsäädännön mukaiseen maisterin tutkintoon (ns. double, multiple tai joint degree). Monilla ensimmäisen hakukierroksen hankkeilla oli vaikeuksia tutkintonsa virallisen aseman määrittelyssä. Mundus-maisterikurssit valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan, ja ne voivat saada toimintaansa 15 000 euron suuruisen tuen vuosittain.
Ensimmäisellä hakukierroksella hyväksytyille maisteriohjelmille myönnettiin lisäksi apurahoja Euroopan ulkopuolelta Mundus-maisterikursseille tuleville opiskelijoille ja opettajille. Hyväksytyt opiskelijat edustavat 73 ja opettajat 26 eri maata. Maisterikurssille hyväksytyt opiskelijat opiskelevat vähintään kahdessa verkostoon kuuluvassa korkeakoulussa Euroopan eri maissa.
Erasmus Mundus -ohjelma sisältää myös neljännen toiminnon eli kumppanuudet. Siihen sisältyy yhteistyö hyväksyttyihin Erasmus Mundus -maisteriohjelmiin liitettävien ulkoeurooppalaisten partnerikorkeakoulujen kanssa, joihin eurooppalaiset opiskelijat ja opettajat voivat lähteä vaihtoon.
Vuoteen 2008 mennessä Euroopassa on käynnissä vajaat sata Erasmus Mundus-maisteriohjelmaa. Ohjelman seuraava, lukuvuonna 2005-06 aloittavia maisteriohjelmia koskeva hakukierros päättyy 31.10.2004.
Perustietoa Erasmus Mundus -ohjelmasta saa CIMOn verkkopalvelusta (http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/muuteu/erasmusmundus.htx) ja Euroopan komission Erasmus Mundus -sivuilta (http://europa.eu.int/comm/education/programmes/mundus/index_en.html" target="_new), joilla on luettelo hyväksytyistä hankkeista.
Nuoret kääntäjät perimmäisten kysymysten äärellä
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
FILI eli Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus ja CIMO kutsuivat elokuussa 11 aloittelevaa kääntäjää kahden viikon mittaiseen seminaariin Helsinkiin. Aiheena oli suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntäminen, johon paneuduttiin teematuntien, työpajojen sekä luennoitsija- ja kirjailijavieraiden avulla. Seminaarin opettajana toimi valtion kääntäjäpalkinnon vuonna 2001 saanut saksalainen Stefan Moster. Seminaarilaisten kantajoukko on hankkinut perustan kielitaidolleen opiskelemalla suomea ulkomaisessa yliopistossa.
Seminaari järjestettiin nyt toista kertaa: ensimmäinen pidettiin kaksi vuotta sitten ja siihen osallistui 15 nuorta kääntäjää. Stefan Moster on ollut mukana molemmilla kerroilla aivan alkuvaiheista saakka ja mm. kantanut päävastuun kurssien sisällön suunnittelusta. Tällä kertaa hän osallistui myös opiskelijoiden valintaan. ”Ensimmäinen ryhmä oli homogeenisempi ja monet olivat ehtineet jo hankkia kokemusta kääntäjän työstä. Nyt osallistujat olivat vielä yliopistossa tai opintojen ja ammatin välimaastossa eli tällaisen kurssin kannalta sinänsä ihan järkevässä vaiheessa. Mutta kääntäjinä he olivat edeltäjiään kokemattomampia. Heidän odotuksensa ja toiveensa olivat vielä jäsentymättömiä, jopa epärealistisia, mikä on tietysti selvää jos käytännön kokemusta tästä työstä ei ole.”
Intensiivisen kaksiviikkoisen aikana käännettiin erilaisia tekstejä, keskusteltiin niistä ja perehdyttiin suomalaisen kirjallisuuden ajankohtaisiin ilmiöihin. Kirjailijavieraita olivat prosaisti Pirjo Hassinen, runoilija Tomi Kontio ja tietokirjailija Kari Enqvist. Työpajoissa vierailivat kääntäjä Antonio Parente, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirjo Hiidenmaa ja tutkija Andrew Chesterman. Seminaarin ohjelma oli perusidealtaan ja tavoitteiltaan samanlainen kuin ensimmäisellä kerralla, mutta nyt käsiteltiin enemmän perusasioita ja lähdettiin liikkeelle avaustasolta: yritetään ymmärtää, mitä kaunokirjallisuuden kääntäminen on. ”Tärkeänä tavoitteena oli tiedostaminen, oman kääntäjäkuvan löytäminen: millainen kääntäjä minä olen, mitkä ovat heikkouteni ja vahvuuteni. Missä määrin kulttuurinen, sosiaalinen, psykologinen ja henkilökohtainen taustani vaikuttaa siihen, miten reagoin tekstiin. Osalta kurssilaisia prosessi jäi kesken, mikä pitkälti johtui kokemattomuudesta. Nämä ovat hyvin relevantteja asioita, mutta ne tunnistetaan sellaisiksi vasta sitten, kun on käytännön tekemisen tuomaa perspektiiviä”, arvioi Moster.
Oman viitekehyksen tunnistaminen on tärkeää
Seminaarin rakentamisessa oli monenlaisia haasteita. Ryhmä oli kompakti, jolloin jokaisen opiskelijan asenne vaikuttaa siihen, millainen ilmapiiri syntyy. ”Kun on kyse nuorista ihmisistä, joilla kaikilla on muistissaan hauskoja kokemuksia suomen kielen kesäkursseista, syntyy helposti samanlainen kevyt ’asuntolafiilis’. Se ei tänne sovi, koska perimmäinen tarkoitus on intensiivinen työskentely”, sanoo Moster
Opiskelijoita tuli 8 eri maasta, mikä kääntämisessä tarkoitti 8 erilaista kohdekieltä. Tunneilla ei siis voitu keskustella käännösongelmien käytännön ratkaisuista, vaan painopiste asettui automaattisesti muualle. Millaisia tekstejä on olemassa? Miten kääntäjän täytyy niihin reagoida? Mitä tekstit kääntäjältä vaativat? Tässä tarvitaan myös tekstien analysointitaitoa, mikä on helpompaa kun tuntee kirjallisuutta. ”Kurssilaisten kielitaito oli erinomainen ja jopa vivahteikas, mikä kertoo siitä miten hyvää työtä lehtorit yliopistoissa tekevät. Aukkoja löytyy kuitenkin kirjallisuuden tuntemuksessa: siitä ehditään opettaa vain perusasiat, jolloin opiskelijan viitekehys jää pakosta liian kapeaksi.”
Oman taustan asettamien rajojen tunnistaminen on kääntäjälle tärkeä asia monessakin mielessä: jos on lähtöisin urbaanista ympäristöstä ei välttämättä tunne maanviljelyterminologiaa. ”Idea on se, että kääntäjä ei voi tietää kaikkea, mutta hänen pitää tietää se, mitä hän ei tiedä”, summaa Moster. ”Jos sana on minulle tuntematon, ei se välttämättä merkitse sitä ettei sitä ole olemassa.”
Millaisia ominaisuuksia hyvältä kääntäjältä sitten vaaditaan? Kielitaito on luonnollisesti kaiken perusta. Mosterin mukaan kääntäjältä vaaditaan lisäksi laajaa yleissivistystä: kääntäjä, joka ei lue sanomalehtiä, ei voi olla hyvä. Koko ajan pitää lukea myös lähtö- ja kohdekielellä julkaistua kirjallisuutta. ”Tämä luo pohjaa sille dialogille, jota kääntäjän on jatkuvasti itsensä kanssa käytävä. Millainen teksti on, mikä on oma viitekehykseni, mitä olen lukenut, mihin tämä liittyy? Kääntäjä tarvitsee runsaasti luovuutta, mutta sen on pysyttävä tällä samalla kentällä. Kaunokirjallisuuden kääntäminen on paradoksaalista: kääntäjältä vaaditaan nöyryyttä, koska kirjailija tulee aina olemaan se, jonka nimi on teoksessa isolla, kääntäjän nimi on pienellä. Samaan aikaan täytyy olla julkea ja sanoa, että minä osaan.”
Kääntäjän työ edellyttää myös taitoa ottaa itse vastuu asioista, missä siinäkin vaaditaan harjaantumista. Pitää olla oman tekstinsä takana ja sitä ennen täytyy tehdä monia valintoja ja päätöksiä. ”Monet kääntävät pöytälaatikkoon, mikä on tavallaan eräs tapa lukea, kokeilla asioita. Mutta kun saa käännöksen julkaistua, kuva muuttuu oleellisesti. Vasta siinä vaiheessa on pakko asettua sataprosenttisesti tekstinsä taakse, siinä vaiheessa kaikki ratkaisut ovat lopullisia. Siinä vaiheessa kuvaan tulee myös dead line.”
Moster suhtautuu varovaisen positiivisesti siihen, mitä kurssi antoi opiskelijoille: ”Muutama sai heti kiinni asioista, muutaman kohdalla ymmärtäminen tapahtuu viiveellä, ehkä parin vuoden sisällä. Osalla sitä ei välttämättä tapahdu koskaan. Mutta tämän tyyppisessä seminaarissa tätä voi pitää hyvänä onnistumisprosenttina: jos onnistuimme innostamaan pariakin kääntäjää jatkamaan, voi jo puhua hyvästä saavutuksesta.”
Hanna Hietaluoma, suunnittelija / CIMO
EU:n Kulttuuri 2000 -ohjelma tukee eurooppalaisen kirjallisuuden käännöstyötä
Euroopan unioni tukee eurooppalaisen kirjallisuuden kääntämistä myöntämällä vuosittain Kulttuuri 2000 -ohjelman käännöstukea jopa 700 teokselle. Suomessa Atena Kustannus Oy, Gummerus Kustannus Oy, Kustannusliike Sammakko, Kustannusosakeyhtiö Nemo, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Oy Like Kustannus, Söderströms förlag ja Werner Söderström Osakeyhtiö ovat saaneet ohjelmasta tukea eurooppalaisten teosten suomentamiseen ja ruotsintamiseen. Vastavuoroisesti suomalaista kirjallisuutta on käännetty islanniksi, italiaksi, latviaksi, norjaksi, ruotsiksi, tanskaksi ja unkariksi.
Kulttuuri 2000 -ohjelman käännöstuki vuonna 2005 käynnistyville hankkeille on parhaillaan haussa. Suomalaiset kustantajat voivat esittää 4-10 teosta käsittävät hakemuksensa Euroopan komissioon 15.10.2004 mennessä. Haettava rahoitustuki voi kattaa valittujen teosten yhteenlasketut käännöskustannukset aina 50 000 euroon saakka, kunhan yksittäisen teoksen käännöskustannukset eivät ylitä 60 prosenttia teoksen kaikista julkaisukustannuksista.
Ohjelman tuella voi kääntää kaunokirjallisuutta tai humanistista alaa käsitteleviä teoksia, joita ei ole aikaisemmin käännetty kohdekielelle. Kaunokirjallisuuden tulee olla kirjoitettu ja julkaistu vuoden 1950 jälkeen.
Käännöshankkeiden valinnassa painotetaan vähemmän käytetyillä eurooppalaisilla kielillä kirjoitettua tai niille käännettävää kirjallisuutta. Siten suomen-, ruotsin- ja saamenkielisellä kirjallisuudella on hyvät mahdollisuudet saada tukea.
Lisätietoa Kulttuuri 2000 -ohjelmasta ja hakuaineistoa saa CIMOsta osoitteesta www.cimo.fi ja Euroopan komission verkkopalvelusta osoitteesta
http://europa.eu.int/comm/culture/eac/how_particip2000/pract_info/appel_2005_en.html.
Suomalaiskorkeakoulut aktiivisimpien joukossa Erasmus-hankkeissa
Teksti: Anne Siltala, suunnittelija / CIMO
Kevään 2004 Erasmus-hankkeiden hakukierroksella Suomi nousi aktiivisimpien maiden joukkoon. Korkeakoulutuksen Erasmus-ohjelmaan osallistuu yhteensä 30 Euroopan maata, mutta noin kaksi kolmasosaa hanke-ehdotuksista (yhteensä 312) tuli 7 maan joukosta eli Belgiasta, Saksasta, Ranskasta, Hollannista, Suomesta, Itävallasta ja Britanniasta. Suomalaiset olivat erityisen kiinnostuneita intensiivikursseista, joiden hakijoina päästiin jaetulle kolmannelle sijalle. Erasmus-ohjelman intensiivikursseissa ja opetussuunnitelmahankkeissa on aina mukana vähintään 3 maan korkeakouluja, joten niiden vaikutuspiiri on maantieteellisesti tätä kattavampi
Erasmus-intensiivikursseja haettiin tänä vuonna yhteensä 186, ja niistä Euroopan komissio hyväksyi rahoitettavaksi 45 % eli 83 kappaletta. Suomalaiskorkeakoulut koordinoivat 11 hyväksyttyä intensiivikurssia. Suomessa erityisesti ammattikorkeakoulut hyödyntävät Erasmus-intensiivikursseja ja koordinoivat peräti 8 hanketta. Suomalaisten menestyksen ohella on huomattava, että hakemusten laadussa olisi myös parannettavaa: suomalaishankkeista lähes puolet on jatkavia, joiden läpimeno on suhteellisen varmaa, kun taas uusista hakemuksista hyväksyttiin vain kolmasosa.
Intensiivikurssit ovat lyhyitä kertaluontoisia opintojaksoja, jotka mahdollistavat mm. erityisaiheiden opetuksen kansainvälisessä ryhmässä. Ne voivat tarjota kansainvälistymismahdollisuuksia myös sellaisille opiskelijoille, joille pitkä opiskelijavaihto ei ole mahdollinen. Koulutusaloista taidealat, tekniikka ja kasvatustieteet olivat hankkeissa tänä vuonna vahvimmin edustettuina. Intensiivikurssien kustannukset koostuvat ensisijaisesti osallistujien matkakuluista. Kurssien laadun parantamiseksi komissio on pyrkinyt lisäämään niiden rahoitusta, ja yhden kurssin keskimääräinen tuki on nyt vajaat 31 000 euroa.
Opetussuunnitelmayhteistyötä voitaisiin lisätä
Erasmus-ohjelmassa tuetaan myös korkea-asteen opetussuunnitelmien kehittämistä usean maan korkeakoulujen asiantuntemusta hyödyntäen. Opetussuunnitelmien muokkaaminen tai kokonaan uusien ohjelmien kehittäminen kiinnostaa eurooppalaisia korkeakouluja, sillä opetussuunnitelmahankkeita haettiin yhteensä 100, eli lähes neljänneksen edellisvuotta enemmän. Hakemuksista 71 koski aine- tai jatko-opintotason opinto-ohjelmia (PROG) ja 29 eurooppalaisia, yleensä useita koulutusaloja kattavia opintokokonaisuuksia (MOD). Eri koulutusalat olivat hankkeissa tasaisesti edustettuina.
Komissio myönsi tukea 26 PROG- ja 8 MOD-hankkeelle. Tukipäätös kattaa koko hankkeen keston (2-3 vuotta), ja tuen suuruus on enintään 65 % hankkeen hyväksytystä budjetista. Suomesta haettiin kahta koordinoitua PROG-hanketta, joista toinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulun vetämä musiikkialan hanke, hyväksyttiin. Vuosi sitten toimintansa aloitti kolme uutta 3-vuotista PROG-hanketta. Taideteollisen korkeakoulun tekstiilialan MOD-hanke oli lajissaan ainoa Suomesta ja se myös hyväksyttiin. Lisäksi kolme suomalaista jo päättynyttä Erasmus-hanketta haki tukea kehittämiensä opetussuunnitelmien toteuttamiseen ja levitykseen. Näistä Helsingin yliopiston kehitysyhteistyön maisteriohjelma sai rahoitusta.
"Step into rhythm" - Kulttuurien kohtaamista monen tahon yhteistyöllä
Teksti: Seija Anttonen, suunnittelija / CIMO
EU:n Nuoriso-ohjelman tuella toteutetaan Suomessa viitisenkymmentä nuorten ryhmätapaamista vuosittain. Niistä valtaosa tapahtuu varsinaisten ohjelmamaiden eli EU-, ETA- ja EU:n hakijamaiden kesken, mutta hankkeita voi toteuttaa myös IVY-maiden sekä Kaakkois-Euroopan ja Välimeren eteläpuolisten maiden nuorten kanssa. Kokkolassa järjestettiin elokuussa Euromance-kulttuurileiri, jossa eurooppalaiset ja arabialaiset kulttuurit kohtasivat. EU:n Nuoriso-ohjelma oli yksi tapahtuman rahoittajista.
Euromance-kulttuurileirin kohtaamiset tapahtuivat musiikin ja tanssin välityksellä. Leirillä oli mukana nuoria Algeriasta, Egyptistä, Espanjasta ja Suomesta sekä yksittäisiä osallistujia Liechtensteinistä, Itävallasta sekä Ranskasta. Kolmen viikon aikana nuoret kokosivat työpajoissa monitaiteellisen esityksen, joka rakentui eri traditioista peräisin oleville rytmeille, sävelille ja liikkeelle. Kaikkiaan tapahtumaa oli tekemässä nelisenkymmentä nuorta ohjaajineen.
Euromance -tapahtuman tavoitteena oli yhdessä tekemällä ja kokemalla edesauttaa kulttuurien välistä ymmärrystä. Järjestäjinä toimivat Kokkolan kaupungin nuorisotyö- ja nuorisokeskus Villa Elba, Kokkolan nuorisokulttuuriyhdistys ry ja Oran Productions.
Rahoitustukea tapahtuma sai useammalta taholta. Algerialaisen, egyptiläisen ja espanjalaisen nuorisoryhmän saapuminen oli mahdollista EU:n Nuoriso-ohjelman tuella. Toisena päärahoittajana oli ulkoasiainministeriön Tuhat ja yksi askelta –kampanja, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoa arabimaista ja niiden kehitykseen liittyvistä kysymyksistä. Kampanjan kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret, joille pyritään antamaan eväitä kulttuurienväliseen toimintaan. Euromance-hanke sai osarahoitusta myös opetusministeriöltä ja Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastolta.
Leiri huipentui kolmeen esitykseen
Monitaiteellinen ”Step into rhythm” -esitys nähtiin Kokkolassa 15.8. ja Pori Folk –festivaaleilla 19.8.2004. Myös helsinkiläiset pääsivät kokemaan kulttuurien rikkautta ja yhdessä tekemisen riemua, kun Euromance-leiri huipentui 21.8. viimeiseen esitykseen Savoy-teatterin upeissa puitteissa. Teatterisaliin astuttaessa tunnelma oli kuin suomalaisena juhannusyönä, kun suomalaisnuorten ryhmä kansallispuvuissaan matki kotoisten lintujemme ääniä. Eri maiden kansalliseen musiikki- ja tanssiperintöön pohjaavat esitysnumerot vaihtelivat, ja saivat välillä modernejakin sävyjä.
Egyptin ryhmä vei esitysosuuksiensa aikana yleisön historialliseen Aleksandriaan, josta vähitellen siirryttiin Välimeren toiselle rannalle murcialaisen Jota-tanssin ja flamencon avulla. Muusikkoina toimivat algerialaiset nuoret, mm. rai- ja world- musiikin rytmein ja välillä jatsahtaviakin sävyjä tavoittaen. Suomalainen tyttöryhmä kansallispuvuissaan nosti tunnelmaa sekä perinteellisen kansanmusiikin että modernimpienkin laulujen avulla.
Esityksen ohjasivat musiikin ja tanssin ammattilaiset, mm. leirin taiteellinen johtaja muusikko Alf Mylläri, Sibelius-akatemian jazz -linjan johtaja Jari Perkiömäki, trumpetisti Mika Mylläri sekä tanssitaiteilija Anne Koutonen.
EU:n Nuoriso-ohjelman ryhmätapaamiset: http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/eunuoriso/ryhmatapaamiset.htx
Tuhat ja yksi askelta -kampanja: http://www.tuhatjayksiaskelta.fi (linkki vie kampanjan omille sivuille)
Lisätietoa Euromance-tapahtumasta löytyy Nuorisotointa esittelevästä kohdasta Kokkolan kaupungin verkkosivuilta http://www.kokkola.fi
Kesätöihin Chingis Khaanin synnyinseuduille
Teksti ja kuvat: Antti Poikola, opiskelija / Teknillinen korkeakoulu
Kieltämättä sain kuulla mielenkiintoisia kommentteja ystäviltäni ja perheeltäni, kun ilmoitin lähteväni kesätöihin Mongoliaan. Valitsin IAESTE-harjoitteluuni näinkin eksoottisen kohteen, koska oma elämänfilosofiani suosii ennemmin siipien kuin juurien kasvattamista. Ajatus junamatkasta Venäjän halki Mongoliaan, parin kuukauden pysähdyksestä harjoitteluun Ulan Batoriin ja kotiinpaluusta Kiinan kautta tuntui alusta alkaen enemmän kuin houkuttelevalta. Harjoittelupaikkani oli Ulan Batorin teknillinen yliopisto; asuntoni perhemajoitus. Ohessa poimintoja nettipäiväkirjastani Campuksen lukijoille.
29.5.2004 Ulan Bator is here!
Puoli kuudelta vaunuemäntä alkaa herätellä porukkaa takomalla ovia ja huutamalla "Ulan Bator is here!". Varmistan asian katsomalla ikkunasta ulos, mutta siellä näkyy vain loputtomasti sitä kuuluisaa Mongolian aroa, joten käännän kylkeä ja yritän jatkaa unia. Kohta pian se täti kuitenkin avaa meidän hytin oven ja laittaa valot päälle, joten on aika nousta ylös.
Päivä alkoi hyvin, kun pienestä epävarmuudesta huolimatta minua oltiin asemalla vastassa. Sain kokea lievää ylemmyydentunnetta muihin vaunusta purkautuviin reppumatkalaisiin nähden, kun heitä oli vastassa vain elämöivä lauma eri hotellien, majatalojen ja taksifirmojen edustajia.
Tsevgee, paikallinen yliopisto-opettaja, jonka luona näemmä majailen, ajoi minut ei niin suuren Ulan Batorin keskustan läpi kotiinsa. Uusi kotini on ihanan neuvostovaikutteisen kolossin seitsemännessä kerroksessa. Minulle osoitettiin paikka sohvalta ja tarjottiin kuppi teetä, kuinkas muuten. Kaikki mukavuudet löytyy; kuuma vesi ja kaapelitelevisio, jonka aamutarjontaan kuuluu mm. taiji-opetusta Kiinan kanavalta. Mongolian kanava näytti vain virityskuvaa tähän aikaan.
Itse työ yliopistolla oli todella helppoa ja leppoisaa. Välillä tuntui, että voisivat he enemmänkin harjoittelijoilta vaatia, mutta toisaalta homma ei kuitenkaan ollut tylsää, eivätkä paikallisetkaan näyttäneet raatavan niin paljoa. Asiaan suhtautumisessa auttoi myös se, että omat odotukseni harjoittelujaksolta kohdistuivat paljon muuhunkin kuin itse työhön. Jos olisin vain metsästänyt pätevän näköistä CV-merkintää tai kilpailukykyistä palkkaa, niin olisin varmasti jäänyt Suomeen.
31.5.2004 Ost Deutschland
Tänään pääsin tutustumaan tulevaan työpaikkaani (Mongolian University of Science and Technology: Power Engineering School). Aamupäivän ajan minua johdatettiin pitkin rapistuvan koulun käytäviä ja kerroksia tapaamaan kaikenlaisia päälliköitä, joista IAESTE vaihto-ohjelman koordinaattoria lukuun ottamatta kukaan ei puhunut englantia kuin pari sanaa.
Minulla on kuitenkin nyt oma työpiste ja tietokone käytössä ja koulun kanttiinista saa halpaa lampaanlihaa sen kaikissa eri olomuodoissa, joten eiköhän tämä tästä. Naapuripöydän herra, jonka nimi on yhtä käsittämätön, kuin kaikilla muillakin mongolialaisilla, oli aikanaan opiskellut Itä-Saksassa. Hänen kanssaan keskustelin pitkät pätkät saksaksi. Oli hauska huomata, että oma valtava saksankielentaitoni oli avuksi Mongoliassa. Se oli melkein yhtä yllättävää, kuin sekin, että paikallisessa supermarketissa myydään Valion Viola sulatejuustoa.
15.7.2004 Liian kuuma päivä työskennellä
Otsikolla en tarkoita itseäni, vaan toisen IAESTE-harjoittelijan Davidin pomoa, joka puolen päivän jälkeen lähetti viestin, ettei tule töihin lainkaan, koska ulkona on niin kuuma. Muutenkin mongolialainen työmoraali on melkoisen löysä. Riippumatta ammatista näyttää silta, että suurin osa työpäivästä käytetään seisoskeluun, jutusteluun, pasianssin peluuseen, videoiden katseluun tai muuten vain jonkun asian odotteluun. Eurooppalaisiin standardeihin nähden ainakin kaikkiin palvelualan töihin on palkattu kaksin tai kolminkertaisesti väkeä palvelun laadun silti paranematta. Esimerkiksi lähikaupassa, joka on ison R-kioskin kokoinen valintamyymälä, on aina kuusi työntekijää, joista puolet hengailee kassalla. Yksi rahastaa ja kaksi kannustaa ja pakkaa tavaroita muovikassiin. Jonon pituudesta huolimatta toista kassaa ei avata koskaan, sillä ilmeisesti sinne ei riittäisi kannustajia.
Mongolia on maana todellakin juuri niin eksoottinen, kuin olin kuvitellutkin. Etenkin matkat pääkaupungin ulkopuolelle olivat unohtumattomia. Jos suomea sanotaan harvaan asutuksi maaksi, niin Mongolia on siinä tapauksessa käytännössä asumaton, sillä sen vajaa kolme miljoonainen kansa on levittäytynyt viisi kertaa Suomen kokoiselle alueelle.
25.7.2004 Jurttia, hevosia, nomadeja, aroa, aroa, aroa...
Matkan varrelle jää satoja jurttia, vielä useampia hevosia ja tuhansia lampaita, mutta tuskin yhtään puuta tai mitään muutakaan, mikä tarjoaisi suojaa paahtavalta auringonpaisteelta. Joka suunnassa on loputtomasti vihreitä kukkuloita ja vuoria, sekä niiden välissä olevaa vihreää aroa. Useammin kuin kerran tunnistin maisemasta Windowsin oletustaustakuvan.
Pysähdymme uneliaan näköiseen taukopaikkaan, jossa on muutama jurtta ja vanhaan junanvaunuun rakennettu sekatavarakauppa vierekkäin. Tilasimme päivällistä yhdestä jurtasta. Emäntä alkoi välittömästi keittellä lammaskeittoa kuulemma samana aamuna teurastetusta lammaspolosta ja tarjosi odotellessa suolaista maitoteetä. Tee ja lammaskeitto eivät olleet mitään uutta, mutta oikea perheen asuinjurtta ruokapaikkana oli kyllä kokemus. Lapset, joista nuorimmainen ihka ilkosillaan kirmailivat ympäriinsä ja leikkivät vesisotaa.
Kahden kuukauden kokemusta on tietenkin mahdotonta supistaa kahteen konekirjoitusliuskaan, mutta sen voi sanoa, ettei minua ainakaan kaduta, että lähdin reissuun. Kaikenlaisesta eksotiikasta kiinnostuneille Mongolia on hyvä kohde niin matkailuun kuin työharjoitteluunkin, mutta liian nirppanokka ei saa olla. Itselleni tämä matka toimi oivallisena asennekasvattajana mm. siihen, miten suhtautua elämään silloin kun ympärillä ei ole ketään, jonka kanssa olisi yhteinen kieli. Ensimmäiset koitokset olivat stressaavia, mutta kaikkeen tottuu.
Matkapäiväkirja löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.hut.fi/~apoikola.
Polisutbildningarna i Norden inleder ett nordiskt samarbete
Tekst: Kenneth Lundin, planerare / CIMO
Rektorerna för samtliga polisutbildningsinstitutioner undertecknade ett avsiktsbrev om ett nordiskt samarbete i Tromsö den 27.8.2004. Målet är att skapa ett Nordplus-nätverk. Primus motor och koordinator för nätverket är Polishögskolan i Oslo.
Trots att polissamarbete mellan de nordiska länderna har idkats i årtionden har samarbete inom utbildning varit endast sporadiskt. Orsaken har delvis varit att strukturen och organiseringen av utbildningen varit så olik i de olika nordiska länderna. Nu vill man skapa en struktur och organisation för ett samarbete på lång sikt med klara målsättningar.
Ett omfattande förarbete har ägt rum under hela året med kartläggning av de olika institutionernas särskilda kompetenser och utbildningens organisering. Inträdeskraven, utbildningens längd och uppdelning uppvisar stora skillnader mellan länderna och därför har det inte alltid varit lätt att finna ämnen, tidpunkter och former för samarbete. Nu har man lyckats bemästra dessa svårigheter och som tecken på detta undertecknat avtalsbreven. Den kanske viktigaste förutsättningen för att ett dylikt projekt skall kunna överleva — ledningens fulla stöd — är därmed uppfylld.
Ett kontinuerligt utvecklingsarbete pågår vid varje institution. Island skall från och med 2006 övergå till en 3-årig grundutbildning från en nuvarande 9 månaders utbildning. Också i Finland, som deltar i nätverkssamarbetet med både Polisskolan och Polishögskolan, står man inför stora förändringar i polisutbildningen. Enligt beslut skall institutionerna sammanslås senast 1.1.2008 då Polishögskolan flyttar till Tammerfors. Bolognaprocessen står i bakgrund när utbildningen utvecklas och vi kan kanske se en polisutbildning i två cykler inom en snar framtid i Norden.
Nätverket kommer att ansöka om Nordplus-medel i nästa ansökningsomgång och sålunda ansluta sig till Nordplusfamiljen. I ett första skede skall samarbetet i första hand bestå av student- och lärarmobilitet. Nätverket har som mål att parterna erbjuder utbytesstudieplatser på sitt ämnesmässiga kompetensområde. I ett senare skede kommer gemensamma moduler, kurser och kanske till och med ett gemensamt studieprogram att stå på dagordningen.
Vi önskar det nordiska samarbetet inom polisutbildningen lycka till i nästa ansökningsomgång!
Ulkomaisten yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opettajat koolla Turussa
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Satakunta ulkomaisissa yliopistoissa työskentelevää Suomen kielen ja kulttuurin opettajaa kokoontui elokuussa jokakesäisille opinto- ja neuvottelupäivilleen, jotka tänä vuonna pidettiin Turussa. Eri puolilta maailmaa aina Kiinaa ja Japania myöten saapuneet osallistujat saivat kolmen päivän aikana päivittää tietojaan alan tutkimuksesta, opintomateriaaleista ja nykykulttuurista. Opintopäivien järjestäminen on tärkeä osa sitä työtä, jota CIMO tekee edistääkseen alan opiskelua ulkomaisissa yliopistoissa.
Ensimmäisen työpäivän teemana olivat kirjallisuus ja kieli. Aamupäivän aikana kuultiin Lea Rojolan johdolla ironiasta suomalaisessa kirjallisuudessa ja Riitta Korhosen esittely syksymmällä ilmestyvästä laajasta suomen kieliopista. Iltapäivällä työskenneltiin työpajoissa, joissa perehdyttiin mm. kääntämiseen ja sarjakuvaan.
Toisen työpäivän aluksi saatiin viitteitä siitä, mikä on ajankohtaista suomalaisessa taiteen tutkimuksessa juuri nyt. Anna Kortelainen kertoi Albert Edefeltistä suomalaisena ja ulkosuomalaisena miehenä, jossa on löydettävissä sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä; Anne Sivuoja-Gunaratnam avasi kuiskausten salaisuuksia Kaija Saariahon musiikissa. Ilkka Mattila perehdytti kuulijoita suomalaisen rock-musiikin historiaan ja nykyisiin menestyjiin, joilla on oma merkityksensä myös suomen kielen opiskelun innoittajina. Päivän päätteeksi lehtoreita hemmoteltiin vielä kesäisellä retkellä Seilin saareen, jossa tutustuttiin saaristomeren tutkimuslaitokseen
Viimeisen työpäivän aiheena olivat kulttuurierot ja kirjailijat. Aluksi kuultiin opetuskulttuurien eroista Sari Pöyhösen opastuksella ja Suomen geopoliittisesta identiteetistä Sami Moision kertomana. Maisa Martin esitteli Get Finished –oppimateriaalia ja Iris Shcwank puhui suomalaisen kirjallisuuden kääntämisestä sekä FILIn eli Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen työstä. Lopuksi kirjailijat Leena Lander ja Hannu Mäkelä kertoivat kuulijoille teoksistaan.
Varsinaisten opintopäivien päätteeksi tarjottiin halukkaille mahdollisuus osallistua kognitiivista kielioppia käsittelevälle intensiivikurssille.
Opintopäivät tarjoavat tietopuolisen antinsa lisäksi lehtoreille tärkeän mahdollisuuden tavata kollegojaan, jotka lukukausien alkaessa hajaantuvat eri puolille maailmaa. Suomeahan opiskellaan jo noin 100 yliopistossa lähes 30 maassa Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kolumni: Tervetuloa Mäntän tehtaille
Jussi Tanner, suunnittelija / Opetusministeriö, yliopistoyksikkö
Uutta ulkomaalaislakia rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa. Sisäministeri Kari Rajamäen tuskastunut kielikuva viittaa lainuudistuksen perusteellisuuteen ja pitkään kestoon, mutta muitakin yhtymäkohtia kahden rakennushankkeen välillä on.
Irvileuat voisivat esimerkiksi kysyä, onko ulkomaalaislainkin tarkoitus herättää turisteissa pelonsekaista kunnioitusta virolahtelaisen graniitin edessä.
Toiset voisivat palauttaa mieliin kirkon katosta roikkuneen gyroskoopin — kuuluisan Foucaultin heilurin — joka osoitti vakuuttavasti, miten maapallo pyörii täsmälleen kirkon kupolin keskeltä kulkevan pystyakselin ympärillä. Suomen ulkomaalaispolitiikassa onkin perinteisesti sovellettu Foucaultin heilurin metodia: kun itse liikumme rauhallisesti samaa säännöllistä rataamme, niin muu maailma kyllä pyörii ympärillämme. Iisakin kirkossa tarvitsee tehdä aktiivisia päätöksiä korkeintaan siitä, milloin ja minkä verran turisteja lasketaan sisään ihmettelemään. Sulkemisajan tullen yrmeä maatushka ajaa asiattomat ulos ja sammuttaa valot.
* * *
Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on pitkään ihmetelty ulkomaisten opiskelijoiden kohtaamaa kankeaa maahantulo- ja oleskelubyrokratiaa. Uusi ulkomaalaislaki merkitsee lievää parannusta opiskelijoiden ja tutkijoiden oikeudelliseen asemaan. Siinä ei kuitenkaan vielä puututa kaikkein kipeimpiin ongelmiin eli tutkintoaan suorittavien opiskelijoiden oleskelun määritelmälliseen tilapäisyyteen sekä siihen liittyvään jatkuvaan ja nöyryyttävään luparumbaan.
Sen sijaan Ulkomaalaisvirasto ansaitsee täyden tunnustuksen. Vaikka UVI on ottanut vastaan kritiikkiä joka suunnasta, sen toiminta on viime vuosina muuttunut opiskelija-asioissa jatkuvasti tehokkaampaan, yhteistyöhaluisempaan ja inhimillisempään suuntaan. Tänä syksynä jo useampi kuin yksi korkeakoulu on kehunut yhteistyötään viraston kanssa "erinomaiseksi".
Viranomaisten käytäntö ja tapausten tulkinta ovat avainasemassa, sillä uudessakaan ulkomaalaislaissa ei säädetä täsmällisesti esimerkiksi opiskelijan oleskeluluvan pituudesta tai siitä, kuinka pitkään viranomainen voi pitää passia hallussaan. Lakia enemmän opiskelijoiden oikeusasemaan vaikuttaa siis viranomaiskäytäntö, mikä ei ole perustuslain hengen mukaista.
Sisäasiainministeriö on keväästä lähtien vetänyt niin kutsuttua opiskelijahanketta. Laajahko työryhmä on pohtinut lähinnä sitä, tulisiko ulkomaalaisten oikeutta työskennellä opintojen aikana jollain lailla tarkistaa. Hyvästä tahdosta huolimatta tunnelma on ollut hieman pettynyt: työryhmän toimeksianto on niin kapea, ettei tilaisuutta pohtia opiskelijoiden maahanmuuton kokonaiskuvaa ole tullut.
* * *
On hyvä, että aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta käytävässä kotimaisessa keskustelussa on kiinnitetty huomiota ulkomaisiin korkeakouluopiskelijoihin. Kovin analyyttiseksi keskustelua ei kuitenkaan voi väittää. Toistaiseksi ei ole syvällisesti pohdittu sitä, mihin meidän suomalaisten tulisi itse aktiivisesti ryhtyä, jotta luovat ja ahkerat opiskelijat haluaisivat maahamme muuttaa.
Juuri tällä hetkellä julkisessa keskustelussa ihmetellään lähinnä sitä, miksi kustannamme verovaroin ilmaista korkeakoulutusta ulkomaalaisille. Kovin suosittua ei ole pohtia esimerkiksi sitä, kuinka paljon jokainen maahan muuttava korkeakouluopiskelija tuo mukanaan kotimaansa koulutusinvestointeja, idullaan olevia kansainvälisiä verkostoja tai vanhenevaa yhteiskuntaamme uusintavaa luovaa potentiaalia.
Keskustelija toisensa jälkeen on julistanut kuin syväanalyysin päätteeksi, että Suomi saa nyt vihdoin olla itsekäs — ja valita maahanmuuttajista muun sakin päältä parhaat pois. Ikään kuin valinnan kohteet odottaisivat oleskelulupaa pihalla paririvissä. Kommenteista kuultaa vanha, passiivinen ja byrokraattinen Iisakin kirkko -asenne, jossa oman toimintamme perusteita ja laatua ei edes yritetä kyseenalaistaa.
* * *
Tutustuin syyskuun alussa G.A. Serlachiuksen museoon Mäntässä. Fantastinen pieni teollisuusmuseo on ottanut näköispainoksen yhtiön puoli vuosisataa sitten käyttämästä Tervetuloa Mäntän tehtaille -oppaasta. Kirjasessa piirroshahmo Matti Mänttäläinen opastaa uutta työntekijää miltei kaikessa, mitä elämään paperitehtaan varjossa liittyy: työpaikan pelisäännöissä, työturvallisuudessa, asumisessa, yhdistystoiminnassa sekä itsensä kehittämisessä ja kouluttamisessa.
1950-luvun oppaan lukeminen on silmiä avartava kokemus. Tervetuloa Mäntän tehtaille -kirjasessa uutta paperityöntekijää kohdellaan niin vilpittömän inhimillisesti ja kunnioittavasti, että ujoinkin uutta elämää aloitteleva työmies tai -nainen on varmasti tuntenut itsensä tervetulleeksi ja oman työpanoksensa arvokkaaksi heti ensimmäisestä työpäivästään lukien.
Sitten kun Suomessa aletaan vihdoin tosissaan miettiä kansainvälistä kilpailua huippuosaajista, tarvitaan muutakin kuin itse annettua hallinnollista lupaa "olla itsekäs". Tarvitaan eri hallinnonalojen, kansalaisyhteiskunnan ja tutkijayhteisön aitoa yhteistyötä sekä syvällistä pohdintaa siirtolaisuuden ja kansainvälisten muuttoliikkeiden koko problematiikasta. Tämän lisäksi tarvitaan myös uutta, inhimillistä otetta muuttajien kohtaamiseen: paljon vähemmän Iisakin kirkkoa ja paljon enemmän Mäntän tehtaita.
Lähikuvassa Kari Kinnunen, Työväen Akatemian rehtori
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Työväen Akatemia perustettiin 80 vuotta sitten Suomeen, joka oli aivan toisenlainen kuin nykyinen elinympäristömme. Myös oppilaitos on saanut muuttua vuosikymmenten kuluessa. ’Työväen korkeakoulusta’ on kasvanut yhteiskunnallisesti suuntautunut kansanopisto, joka toimii osana Humanistista ammattikorkeakoulua ja jolla on laaja kosketuspinta eurooppalaiseen aikuiskoulutukseen. Kari Kinnunen on seurannut muutoksia Akatemian rehtorin näköalapaikalta jo kolmenkymmenen vuoden ajan.
Kauniaisissa toimivalla Työväen Akatemialla on kansainväliset juuret: sen perustamisessa esikuvana olivat brittiläinen Ruskin College, ruotsalainen Brunnsvik folkhögskolan ja saksalainen Akademie der Arbeit. Yhteistyötä näiden oppilaitosten kanssa tehdään edelleen. Nykyisessä Akatemiassa on noin kymmenen hengen opetushenkilöstö, jota täydennetään kuuden HUMAKin opettajan työpanoksella. Opiskelijoita on lähes 250, joista 100 opiskelee ammattikorkeakoulun puolella. Rehtori pysyy kiinni arjessa opettamalla hallinnollisen työnsä vastapainoksi mm. sosiologiaa, kasvatussosiologiaa ja Eurooppa-politiikkaa. Lisäksi hänellä on vetovastuu oppilaitoksen kansainvälisistä hankkeista: Työväen Akatemia onkin profiloitunut yhdeksi kansainvälistyneimmistä suomalaisista aikuiskoulutuslaitoksista.
Kari Kinnusen mukaan Akatemian kansainvälinen toiminta on muuttanut luonnettaan reilun kymmenen viimeisen vuoden aikana. Mukaan ovat tulleet mm. Euroopan unionin koulutusohjelmat, jotka ovat avanneet uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia. Työväen Akatemia on osallistunut kymmenkuntaan EU:n tukemaan hankkeeseen ja useisiin pohjoismaisiin hankkeisiin. Lisäksi tehdään kahdenvälistä yhteistyötä ja vaihtoa suoraan yhteistyöoppilaitosten kanssa. Britannia, pohjoismaat ja Saksa ovat kumppaneina perinteisiä; uudempia ovat mm. eteläisen Euroopan maat ja Viro. Toisaalta 70- ja 80-lukujen vilkas yhteistyö silloisen Neuvostoliiton kanssa on katkennut kokonaan. Kinnunen pitää viime vuotta eräänlaisena huippuna: samaan aikaan oli meneillään 4 eurooppalaista ja 3 pohjoismaista hanketta.
Kansainvälisten hankkeiden täytyy kytkeytyä arkeen
Koko opetushenkilökunta osallistuu kansainvälisiin hankkeisiin, mikä on Kinnusen mukaan tietoinen valinta: kansainvälistymiseen liittyvä työ ei saa jäädä pienen erillisen ryhmän vastuulle, vaan sen on oltava kaikkien ulottuvilla, myös opiskelijoiden. Akatemian opiskelijarakenne on kokenut murroksen, sillä nykyään lähes kaikilla on ylioppilastutkinto ja sen myötä riittävästi kielitaitoa. Kansainvälisyys näkyy käytännössä kurssien opetussisällöissä sekä eri mittaisina opettaja- ja opiskelijavaihtoina. ”Siitä on tullut aivan jokapäiväistä toimintaa, jossa on vaikea nähdä enää eksotiikkaa”, toteaa Kinnunen.
Kinnunen pitää tärkeänä sitä, että kansainvälinen toiminta rajataan niille aloille, joilla oppilaitoksella on osaamista. Työväen Akatemia on keskittynyt demokratiaan, aktiiviseen kansalaisuuteen, tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen, antirasismiin ja uuteen opetusteknologiaan liittyviin teemoihin. ”On tärkeää, että projektit eivät jää irrallisiksi, vaan ovat kiinteä osa oppilaitoksen muuta toimintaa. En näe mitään mieltä siinä, että esimerkiksi koordinaattoriksi palkattaisiin joku ulkopuolinen työntekijä, joka hankkeen päätyttyä häipyy ja vie kokemukset mennessään.”
Yhtä tärkeää on toiminnan pitkäjänteisyys ja jatkuvuus: oikeastaan yksikään hanke ei ole loppunut siihen, että EU:n parivuotinen rahoitus päättyy. Hankkeet jatkuvat osana oppilaitoksen toimintaa. Esimerkkinä Kinnunen mainitsee Life-Long Learning Animateurs –hankkeen, jonka kaksivuotinen EU-rahoitus katkeaa lokakuun alussa. ”Jatkamme sitä edelleen: tekeillä on mm. suomenkielinen käsikirja aiheesta, yhteistyö suomalaisten työelämäpartnereiden kanssa jatkuu ja lisäksi vaihdetaan entiseen tapaan kokemuksia ruotsalaisen partnerioppilaitoksen kanssa.”
Suomalaisilla on sekä annettavaa että opittavaa
”Suomi kiinnostaa eurooppalaisia aivan toisella tavalla kuin 20-30 vuotta sitten”, Kinnunen sanoo. ”Silloin Suomi oli eurooppalainen syrjäkylä, epämääräinen liittoutumaton maa, jolla oli erityissuhde Neuvostoliittoon. Taloudellinen nousu, teknologinen kehitys ja tietysti Suomen integroituminen muuhun Eurooppaan on muuttanut tilanteen toiseksi.”
Kinnusen mielestä suomalaisilla aikuiskoulutuslaitoksilla voisi olla annettavaa kansainvälisille kumppaneille esimerkiksi tasa-arvoon ja pohjoismaiseen hyvinvointijärjestelmään liittyvissä kysymyksissä. ”Meillä yritetään verotuksen kautta jakaa yhteisen tuotannon tuloksia tasaisemmin, niin että hyöty ei jäisi vain rikkaan eliitin ulottuville. Myös suomalainen sukupuolten tasa-arvomalli voi antaa muille virikkeitä. Silti ei pidä missään nimessä kuvitella, että voisimme ryhtyä lähetyssaarnaajiksi ja siirtää valmiita malleja muualle.”
Suomalaisilla on myös hyvin paljon opittavaa muilta. Kinnunen mainitsee esimerkkeinä rasismin ja etnisen syrjinnän, jotka ovat meillä melko uusia asioita. ”Ei täällä kymmenisen vuotta sitten ymmärretty, millaisia maahanmuuttajien tai heitä vastaanottavan yhteiskunnan ongelmat ovat. Ei tiedetty mitään esimerkiksi systemaattisesta äärioikeistolaisesta väkivallasta, jonka kohteena tummaihoiset ovat. Tilanne oli toinen maissa, joissa maahanmuuttajat ovat jo vuosia olleet osa väestöä. On paljon tällaisia suuria eurooppalaisia kysymyksiä, joista meillä on vähän tietoa.”
Haasteena perustyöläisten tavoittaminen ja aktiivinen kansalaisuus
Yhtenä mieleen jäävimmistä projekteista Kinnunen pitää edellä mainittua L.L.L.A.-hanketta, jota suomalaiset osapuolet ovat toteuttaneet yhdessä ruotsalaisten, saksalaisten, espanjalaisten ja bulgarialaisten kumppanien kanssa. Hankkeen aikana on järjestetty ay-aktiiveille ja aikuiskouluttajille suunnattuja seminaareja, joiden tarkoituksena on valmentaa osallistujia elinikäisen oppimisen kouluttajiksi. ”Siinä yhdessä eurooppalaisina todettiin, miten hirvittävän vaikea on saada lyhyen koulutuksen saaneita ja suoritustason tehtävissä olevia edes ymmärtämään, mikä on koulutuksen merkitys. Asiasta on helppo puhua ja kaikenlaisia ohjelmia voi laatia, mutta todellisuudessa tehtävä on lähes mahdoton.”
’Perustyöläisten’ saaminen mukaan aikuiskoulutukseen onkin alan suurimpia haasteita. Kinnusen mukaan 90-luvun alun laman kielteiset vaikutukset näkyvät edelleen siinä, että ihmiset eivät uskalla ottaa lakisääteistä opintovapaata työpaikan menettämisen pelossa. ”Minulla on sellainen tuntuma, että aikuiskoulutukseen tullaan lähinnä kriisien kautta: menetetään työpaikka, tulee avioero, muutetaan vieraalle paikkakunnalle. Mutta vapaaehtoisesti ihmiset eivät uskalla irrottautua työstään.”
Kinnunen sanoo, että tässä asiassa suomalaiset voisivat ottaa oppia ruotsalaisilta. ”Ruotsissa näitä koulutuksellisesti heikompiosaisia priorisoidaan jo aikuiskoulutuksen lainsäädännössä. Minusta ruotsalaisen aikuiskoulutuksen peruslähtökohdat ovat eettisesti paljon kestävämpiä.”
Toisena suurena haasteena aikuiskoulutukselle Kinnunen näkee ihmisten kasvattamisen aktiiviseen kansalaisuuteen: ihmiseksi, joka ottaa osaa yhteiskunnallisiin toimiin ja päätöksentekoon. ”Jotenkin tuntuu, että demokratia on murenemassa ja politiikka latistunut iltapäivälehtien henkilöpainotteisiksi sensaatiouutisiksi. Pitäisi kuitenkin olla kysymys suurien yhteisten asioiden hoitamisesta.”
Asiat saavat vuosien varrella uusia muotoja. Esimerkiksi yleisestä äänioikeudesta puhuttiin sata vuotta sitten, nyt pitäisi saada ihmiset käyttämään sitä. Sama koskee vaikkapa sukupuolten välistä tasa-arvoa: täytyy pitää huolta, että se oikeasti toteutuu ja ettei epätasa-arvoa kuitenkin asenteiden tasolla hyväksytä. ”Suvaitsevuutta ei voi enää lisätä lainsäädännöllä, mutta asenteissa on vielä runsaasti korjattavaa.”
Kinnunen haluaa korostaa aikuiskoulutuksen yhteiskunnallista tehtävää. ”Nyt aikuiskoulutusta perustellaan lähinnä työmarkkinoihin liittyvillä tai ammatillisilla syillä. Vanha termi ’kansansivistys’ on haudattu, vaikka se on tietyssä mielessä kylmää aikuiskoulutusta parempi. ’Sivistys’ on käsitteenä koulutusta laajempi. Kollektiivinen ’kansa’ nähdään sivistyksen aktorina, toimijana. Se tuntuu korkealentoiselta ja hienolta, mutta on silti lujin sitein kiinni todellisuudessa. Ei meille edelleenkään pelkkä leipä riitä!”
Makasiini
Why Finland? –kysymykseen vastattiin joukolla Torinon EAIE:ssä
CIMO esitteli suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistä opetustarjontaa syyskuisessa Torinossa Why Finland? -näyttelyosastolla. Kyseessä oli EAIE:n (European Association for International Education) kuudestoista vuosittainen kongressi, joka tällä kertaa järjestettiin Torinossa, entisiin FIAT-tehtaan tiloihin rakennetussa Lingotto-kongressikeskuksessa.
Näyttelyosaston lisäksi suomalaisedustus oli muutoinkin hyvin vahva, sillä sessioihin, workshopeihin ja muuhun ohjelmaan osallistui yhteensä runsaat 160 korkeakoulutuksemme ammattilaista. Osa korkeakoulujen edustajista hyödynsi ilahduttavan aktiivisesti Why Finland? –osastoa kohtauspaikkana ja myös päivysti siellä cimolaisten vahvistuksena. Jälleen kerran tuli todettua, että ulkomailla tulee kansainvälisten kontaktien lisäksi tutustuttua tehokkaasti ihan kasvokkain siihen asti usein vain sähköpostiviesteistä ja puheluista tuttuihin kotimaisiin yhteistyökumppaneihin. Ilmeisesti täytyy välillä menee kauas, niin näkee sitten lähellekin paremmin.
EAIE:ssä Pohjoismaat halusivat esiintyä ryhmänä ja näin vahvistaa näkymistään. Suomen, Tanskan, Norjan ja Ruotsin osastot sijoittuivat sen tähden peräkkäin vallaten yhden käytävän lähes kokonaan. Osastojen ison koon vuoksi Pohjoismaille annettu käytävä oli tosin pääväylistä hieman sivussa, mutta onneksi alueesta kiinnostuneet kuitenkin löysivät tiensä sinnekin, joten myös Why Finland? - tiedon etsijöitä riitti.
Pohjoismaat rummuttivat läsnäolostaan tällä kertaa myös järjestämällä pohjoismaisista herkuista kootun pienen buffetin. Herkkujen lisäksi ohjelmassa oli leikkimielisen tietokilpailun voittajien arvonta ja Pohjoismaita koskevaa tietämystä testaavien kysymysten vastausten paljastaminen. Suomalaisherkut tekivät hyvin kauppansa, kun Marimekko-lautasille asetellut ja Suomenlippu-hammastikuin koristellut poropyörykät ja –makkarat, juustot, hapankorput ja Väinämöisen palttoonnapit hävisivät hetkessä.
Seuraava EAIE-kongressi on 14.-17.9.2005 Krakovassa. Ja sinne järjestäjät lupasivat sitten varata Pohjoismaille oikein hyvät näyttelypaikat.
Sirpa Lotsari, tiedotustoimittaja / CIMO
CIMO kansainvälisillä messuilla ja näyttelyissä
- 1.10. Pietari, Venäjä: Kahdeksas kansainvälinen näyttely koulutus- ja kulttuurivaihto-ohjelmista Majakovski-kirjastossa
- 1.-2.10. Tunis, Tunisia: Tempus Partnerships Fair, Corinthia Khamsa Hotel
- 14.-15.10. Varsova, Puola: Why Finland – Many opportunities for inspiring cooperation –seminaari ja opiskelijatapahtuma Varsovan yliopiston kirjastossa
- 9.11. Shanghai, Kiina: World Grade School Tour, Oriental Riverside Hotel
- 20.-21.11. Bangkok, Thaimaa: European Higher Education Fair 2004, Hotel Plaza Athénée
- 2.-4.12. Tallinna, Viro: Teeviit-messut
EU-avustajaohjelma
Valtiovarainministeriö toteuttaa yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa kaksivuotisen EU-avustajaohjelman, jonka tavoitteena on vahvistaa ministeriöiden tarvitsemia henkilöstöresursseja Suomen seuraavaa EU-puheenjohtajuutta varten. Hakemusten alkuvaiheen käsittelyn hoitaa CIMO ja lopullisen valinnan rekrytoiva ministeriö.
Ohjelmaan rekrytoidaan 45 henkilöä, jotka sijoittuvat eri ministeriöihin työskentelemään valtionhallintoon kuuluvien EU-asioiden parissa. Ohjelmaan sisältyy laajahko koulutusosio sekä useimmissa tapauksissa työskentelyjakso myös jossain tehtäviin liittyvässä toisessa yksikössä tai organisaatiossa.
EU-avustajaohjelma on suunnattu äskettäin valmistuneille, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille kielitaitoisille henkilöille, joilla on EU-asioihin liittyviä opintoja sekä kansainvälistä opinto- ja työkokemusta.
Lisätietoa ohjelmasta, hakuohjeet ja -lomake löytyvät CIMOn www-palvelusta osoitteesta http://home.cimo.fi/euavustajaohjelma.
Ohjausalan Academia.fi-hankkeesta myönteisiä kokemuksia
Academia.fi-hanke (2003-2004) tarjosi ohjausalan ammattilaisille mahdollisuuksia osallistua viikon mittaiseen asiantuntijavaihtoon toisessa Euroopan maassa. Hanke rahoitettiin EU:n Leonardo da Vinci –ohjelmasta ja sen vetäjänä toimi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Asiantuntijavaihtojen koordinoinnista vastasi CIMO yhdessä Euroguidance-verkostokumppaniensa kanssa.
Kevään 2004 aikana 20 suomalaista opinto-ohjaajaa sekä työhallinnossa työskentelevää koulutusneuvojaa ja AVO-psykologia osallistui yhteensä 10 eri maan (Britannia, Italia, Kreikka, Norja, Ranska, Saksa, Tanska, Tsekin tasavalta, Unkari, Viro) vierailuohjelmiin. Vierailujen aikana ohjaajat esittelivät Suomen ohjausjärjestelmää ja tutustuivat isännöivän sekä muiden ryhmässä edustettuina olleiden maiden ohjausjärjestelmiin ja -käytäntöihin.
Syyskuussa järjestetyssä palauteseminaarissa käytiin läpi kokemuksia vierailuilta ja vaihdettiin tietoa hyvistä ohjauskäytännöistä eri Euroopan maissa. Keskustelu kävi vilkkaana myös käytäntöjen sovellettavuudesta suomalaiseen ohjauskenttään. Hankkeen promoottorina toiminut Raimo Vuorinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta sekä Liisa Winqvist työministeriöstä arvioivatkin, että asiantuntijavaihdot antavat arvokasta tietoa ohjaustyön kehittämiseen Suomessa.
Vierailuihin osallistuneilta saatu palaute oli erittäin positiivista. Valmistelutyö uutta ohjaajavaihtohanketta varten on käynnistynyt. Mikäli hanke saa rahoituksen ja suunnitelmat toteutuvat, haku käynnistyy syksyllä 2005 ja asiantuntijavaihdot toteutetaan keväällä 2006.
Marianne Rönkä, suunnittelija / CIMO
Suomi mukana Erasmus-liikkuvuushankkeessa
Saksan Sokrates-toimisto DAAD vetää eurooppalaista Erasmus-hanketta, jonka tarkoituksena on lisätä korkeakouluopiskelijoiden ja -opettajien vaihtoa laajentuneessa Euroopan unionissa. Taustalla on mm. Erasmus-ohjelman tavoitteeksi asetettu 3 miljoonan vaihto-opiskelijan määrä vuoteen 2011 mennessä. Saksan ja Suomen lisäksi projektiin osallistuu kahdeksan muuta maata niin vanhoista kuin uusista EU-jäsenmaista.
Uusien EU-jäsenmaiden opiskelijat hakeutuvat innolla vaihtoon vanhoihin jäsenmaihin, kun taas monien vanhojen jäsenmaiden korkeakouluopiskelijat valitsevat vaihtokohteekseen uuden jäsenmaan suhteellisen harvoin. Vaikka Suomi onkin edelläkävijä moneen muuhun maahan verrattuna, on meidänkin vaihtoluvuissa parantamisen varaa: lukuvuonna 2002-2003 vain n. 11% Suomesta ulkomaille lähteneistä Erasmus-opiskelijoista suoritti vaihtonsa uusissa jäsenmaissa. Näistä suomalaisten opiskelijoiden ja opettajien suosiossa olivat Unkari, Tšekki, Puola ja Viro.
Hankkeen aluksi kerättiin ja analysointiin maakohtaista tilastotietoa opiskelija- ja opettajavaihdoista uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä. Jokainen maa identifioi tilastojen pohjalta muutamia korkeakoulujaan ns. hyviksi esimerkeiksi, joissa on onnistuttu saavuttamaan keskimääräistä korkeampia vaihtolukuja uusiin jäseniin päin. CIMO valitsi Suomen esimerkkitapauksiksi Turun ja Vaasan yliopistot sekä Oulun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulut, jotka ovat kunnostautuneet yhteistyössä Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian kanssa.
Vaihtojen lisäämisen mahdollisuuksia ja esimerkkikorkeakoulujen kokemuksia käydään syksyllä läpi kolmessa seminaarissa, jotka pidetään Unkarissa, Puolassa ja Tšekissä/Slovakiassa. Seminaareihin osallistuu opiskelijoita, opettajia sekä korkeakoulujen kv-yksiköiden ja Erasmus-toimistojen edustajia. Seminaareissa pohditaan yhdessä, miten liikkuvuuden esteitä voidaan poistaa ja miten vaihto-opiskelijoiden virta uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä saadaan tasapainoisemmaksi.
Liikkuvuushankkeen päätteeksi laaditaan loppuraportti, joka sisältää maakohtaiset raportit, seminaarien johtopäätökset sekä suositukset liikkuvuuden lisäämiseksi vanhoista jäsenmaista uusiin ja uusien jäsenmaiden kesken. Raporttia pyritään levittämään laajasti julkaisemalla se myös Internetissä.
Mika Domisch, korkeakouluharjoittelija / CIMO
Erasmus-ohjelma sai Asturian Prinssin palkinnon
Asturian Prinssin säätiö myönsi arvostetun kansainvälisen yhteistyön palkintonsa viime heinäkuussa Euroopan unionin Erasmus-ohjelmalle. Palkinto on perinteisesti jaettu ihmisille, järjestöille tai organisaatioille, jotka ovat esimerkillisellä ja merkittävällä tavalla maailmanlaajuisesti tukeneet keskinäistä ymmärrystä ja rauhanomaista yhteistyötä.
Vuodesta 1981 lähtien vuosittain jaettu palkinto on aikaisemmin myönnetty mm. Mihail Gorbatshoville, Nelson Mandelalle, YK:n rauhanturvaajille ja viime vuonna Brasilian presidentille Lula da Silvalle. Palkinnon suuruus on 50 000 € ja siihen kuuluu Joan Mirón taideteos.
Palkintoraadin mukaan Erasmus-ohjelma on maailmanhistorian merkittävimpiä kulttuurisen vaihdon ja liikkuvuuden projekteja. Se tukee Euroopan integraatiota nimenomaan koulutuksen alueella, joka on modernin sivilisaation peruspilari. Palkinnon korostettiin olevan myös kunnianosoitus kansallisille toimistoille, jotka ovat omalla panoksellaan tehneet ohjelmasta niin menestyksekkään.
Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi muistutti, että kun v. 1987 3000 opiskelijaa 11:sta maasta osallistui Erasmukseen, niin nykyään heitä on jo yli 120 000 30:stä maasta. Koulutus- ja kulttuurikomissaari Viviane Reding totesi, että kolmen miljoonan vaihto-opiskelijan raja rikkoontuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Hänen mukaansa Erasmus-ohjelmaa tullaan jatkossakin kehittämään ajatellen koulutusmaailman tarpeita myös globaalisella tasolla. Tästä hyvä esimerkki on uusi Erasmus Mundus -ohjelma.
Uusia julkaisuja
- CIMOn apurahat jatko-opiskeluun ja tutkimustyöhön sekä muihin korkeakouluopintoihin
- Suuntana Itävalta ja Suuntana Venäjä. Päivitetyt maaoppaat tarjoavat perustietoa opiskelusta, työharjoittelusta sekä työskentelystä kyseisessä maassa. Oppaat on saatavissa pdf-tiedostoina www.maailmalle.net -palvelussa.
- Euroguidance - CIMO kansainvälisen ja monikulttuurisen ohjaus- ja neuvontatyön tukeana / CIMO stöder internationellt och mångkulturellt väglednings- och rådgivningsarbete. Suomen- ja ruotsinkielisessä esitteessä kerrotaan CIMOn Euroguidance-palveluista työvoimatoimistojen asiakaspalveluhenkilöstölle, oppilaitoksissa työskenteleville opinto-ohjaajille ja ohjaajakoulutusyksiköille korkeakouluissa.
- Nordplus Junior - Kouluopetuksen pohjoismaista yhteistyötä / Nordiskt samarbete inom skolundervisning
- Nordplus - Tukea korkeakoulujen pohjoismaisille verkostoille / Stöd till högskolornas nordiska nätverk
- Nordplus Voksen - Aikuiskoulutuksen pohjoismaista yhteistyötä / Nordiskt samarbete inom vuxenutbildning
- Nordplus Sprog - Yhteispohjoismaisia kielihankkeita / Samnordiska språkprojekt
- Nordplus Nabo - Tukea koulutuksen lähialueyhteistyöhön / Stöd till närområdessamarbete inom utbildning
- North-South Higher Education Programme. Perusesite ohjelmasta ulkomaisille kohderyhmille; englanninkielinen
- Why Finland? Suomea opiskelumaana venäläisille nuorille markkinoiva esite; venäjänkielinen.
Täydellinen julkaisuluettelo löytyy CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi > Julkaisut ja tilastot. Julkaisutilaukset teet helpoimmin sähköpostilla osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi.
Miten pääsen Ruotsiin opiskelemaan?
Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO
Vuosittain moni korkea-asteen koulutukseen ulkomaille hakeutuva suomalaisnuori valitsee opiskelumaakseen Ruotsin. Tämä heijastuu myös CIMOn tietopalvelujen asiakaskysymyksiin – Ruotsissa opiskelu on yksi meiltä kysytyimmistä aiheista. Länsinaapurimme on ollut jo 1970-luvulta lähtien suomalaisopiskelijoiden suosiossa, ja on nykyäänkin ulkomaille tutkintoaan suorittamaan lähtevien keskuudessa toiseksi suosituin kohde Britannian jälkeen. Lukuvuonna 2003-2004 Ruotsissa opiskeli KELAn opintotukitilastojen mukaan tutkintoaan yhteensä 1089 suomalaista.
Naapurimaamme opiskelutarjonta viehättää suomalaisia varmastikin monesta syystä. Monipuolisten opiskelumahdollisuuksien lisäksi esimerkiksi opintojen maksuttomuus, ruotsin kieli, ”tuttu” skandinaavinen kulttuuriympäristö sekä maan läheinen sijainti voivat olla nuorille tärkeitä opiskelupaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Yhtenä syynä voi myös olla hakuprosessin suhteellinen helppous; ruotsalaisiin korkeakouluihin ei yleensä ole pääsykokeita. Suomalaiset ylioppilaat hakevatkin Ruotsin korkeakouluihin pääsääntöisesti lukion päättötodistuksen ja ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen pohjalta laskettujen pisteiden perusteella. Hyvätkään todistukset eivät kuitenkaan automaattisesti takaa opiskelupaikkaa Ruotsissa – tietyillä koulutusaloilla sisäänpääsyyn vaadittava pistetaso voi olla hyvinkin korkea.
Keskitetty haku korkeakouluihin kaksi kertaa vuodessa
VHS:n (Verket för högskoleservice) järjestämässä keskitetyssä haussa voi hakeutua Ruotsin korkeakoulujen tarjoamiin koulutusohjelmiin. Haku järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Syksyllä opintojensa aloittamista suunnittelevien osalta VHS:n hakuaika päättyy vuosittain 15. huhtikuuta. Ruotsissa on mahdollista aloittaa korkeakouluopinnot myös kevätlukukaudella, tällöin VHS:n hakemusten viimeinen jättöpäivä on 15. lokakuuta. Syyslukukaudella alkavien koulutusohjelmien määrä on kuitenkin kevätlukukautta suurempi.
VHS:n keväisin ja syksyisin ilmestyvästä hakuoppaasta löytyvät kutakin koulutusohjelmaa koskevat erityiset vaatimukset, jotka vaihtelevat koulutusohjelmakohtaisesti. Nämä erityisvaatimukset (särskild behörighet) perustuvat lukiokursseihin. Joillekin aloille hakeutumisen edellytyksenä saattaa olla esimerkiksi lukion laajan matematiikan ja fysiikan kurssien suorittaminen. Suomenkielisen ylioppilastutkinnon suorittaneelta voidaan joissakin koulutusohjelmissa vaatia ruotsin kielen virallinen testi. Hakijan tuleekin huolellisesti tarkistaa, täyttääkö hän haluamansa koulutusohjelman vaatimukset.
Kannattaa myös huomioida, että joihinkin koulutusohjelmiin ei haeta VHS:n kautta, vaan suoraan oppilaitoksiin - esimerkiksi Tukholman yliopiston koulutusohjelmiin haetaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta suoraan yliopistoon yliopiston omilla hakulomakkeilla. Koska hakuajat saattavat tällaisissa tapauksissa olla poikkeavat, on koulutusohjelmaan hakeutuvan syytä aina tarkistaa hakuaika sekä oikea hakumenettely hyvissä ajoin.
Tutkintoon johtavien koulutusohjelmien lisäksi Ruotsissa voi suorittaa korkeakouluopintoja myös yksittäisinä kursseina (fristående kurser), joista voi tiettyjä koulutuksia (esimerkiksi lääkäri ja psykologi) lukuunottamatta myös koota korkeakoulututkinnon. Yksittäisille kursseille hakeutumisesta saa parhaiten tietoja suoraan oppilaitoksista.
Käytännön vinkkejä
Ne suomalaiset hakijat, joilla on voimassa oleva högskoleprovet-tulos, voivat tulla valituiksi ruotsalaisiin korkeakouluihin myös ns. provurvalet-ryhmän kautta. Högskoleprovet on Ruotsissa järjestettävä, korkeakoulukelpoisuutta mittaava koe, jonka suorittaminen ei ole pakollista. Sen avulla voi kuitenkin lisätä mahdollisuuksiaan saada opiskelupaikka. Kokeen on voinut suorittaa myös Vaasassa – tosin vain keväällä! Lisätietoja högskoleprovet-kokeesta sekä ruotsalaisten korkeakoulujen tarjoamista kursseista ja koulutusohjelmista on saatavilla esimerkiksi www.studera.nu –palvelusta, jonka ”hitta utbildning” -hakutoiminto on varsin kattava ja helppokäyttöinen.
VHS:n hakulomakkeita ja -oppaita voi tilata suoraan VHS:n sivuilta osoitteesta www.vhs.se – niitä voi noutaa myös CIMOn Hakaniemessä sijaitsevasta tietopalvelusta. Hakua suunnittelevien kannattaa tutustua myös esimerkiksi www.maailmalle.net –verkkopalvelustamme löytyvään ”Opiskelemaan Ruotsiin” –oppaaseen. Hyvä opaskirja on myös ”Studenthandboken” jonka julkaisijana on Högskoleverket. Tätäkin opasta saa CIMOn tieto- ja neuvontapalveluista.
Lopuksi vielä viikon vinkki: Ruotsinsuomalaisten Nuorten Liitolla (RSN) on jäsenyhdistyksiä eri puolilla Ruotsia, ja opiskelijatoiminnan järjestämisen lisäksi he auttavat mielellään kaikenlaisissa opiskelijan arkeen liittyvissä käytännön kysymyksissä. Lisätietoja osoitteesta www.rsn.nu tai sähköpostitse: info@rsn.nu.
Mukavaa syksyn alkua!
CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, 00530 Helsinki, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi