Euro–Välimeri-yhteistyö
– taustaa ja tulevaisuudennäkymiä

Euroopan unioni viettää parhaillaan Välimeren vuotta ja yhdessä kumppanimaidensa kanssa Barcelona-prosessin kymmenvuotisjuhlaa. Juhlavuosi huipentuu marraskuussa Barcelonassa pidettävään huippukokoukseen ja koko joukkoon muita tapahtumia. Juhlavuoteen on päästy pitkän kehityksen kautta. Välimeren maailma lienee Euroopan lähiympäristössä se alue, joka kautta historian on eniten muokannut kulttuuriamme. Sieltä ovat peräisin kielemme ja uskontomme, kirjaimemme ja numeromme.

EU:n järjestäytyneen Välimeri-politiikan voidaan katsoa alkaneen Kööpenhaminan kokouksesta vuonna 1973. Pitkään se oli erittäin vaatimatonta monine erilaisine lyhytjännitteisine kampanjoineen.

Vuonna 1992 Euroopan unioni muotoili ns. uudistetun Välimeri-politiikkansa Lissabonissa. Se toimi esivaiheena vuoden 1995 marraskuussa Barcelonassa pidetylle ulkoministerikokoukselle, joka antoi Barcelona-julistuksen ja aloitti Barcelona-prosessin. EU:n silloiset 15 jäsenmaata ja 12 Välimeren kumppanuusmaata sitoutuivat yhteiseen ohjelmaan päämääränään kehittää keskinäisiä suhteitaan ja molempien osapuolten omia yhteiskunnallisia tavoitteita. EU:n viimeisen laajenemisen jälkeen kumppaneita on yhteensä 35 – Euroopassa 25 ja etelässä 10.

Barcelona-prosessia kutsutaan myös Euro–Välimeri-kumppanuudeksi ¹⁾ ja sen tie on ollut suhteellisen kivikkoinen. Prosessi muodostuu kolmesta ”korista”, jotka ovat politiikka ja turvallisuuspolitiikka, talous sekä sosiaaliasiat ja kulttuuri. Tavoitteena on ollut yhteisen vapaakauppa-alueen aikaansaaminen vuonna 2010. Prosessi on pyrkinyt päämääräänsä ns. assosiaatio-sopimuksilla, jollainen on saatu aikaan kaikkien kumppanuusmaiden paitsi Syyrian kanssa; sen kohdalla sopimus on vain ratifiointia vaille. Barcelona-prosessi käsittää siis kaikki Välimeren etelä- ja itärannan maat paitsi Libyan, jonka mukaantulo on vain siitä itsestään kiinni.

Vaatimattomia tuloksia ja huonoa näkyvyyttä

Sopimuksista huolimatta Barcelona-prosessia on kritisoitu vaatimattomista käytännön tuloksista. Prosessi ei ole saanut tarpeeksi ”lihaa luittensa ympärille”, vaikka EU:n jäsenet ja Välimeren kumppanuusmaat ovat voineet rahoittaa yhteistyötään ns. MEDA-rahoitusohjelmasta.

Talouden alueella prosessi ei ole onnistunut tehokkaasti hyödyntämään sille käytössä olleita varoja. Eurooppalaisten suorat sijoitukset alueelle ovat olleet vain murto-osa suunnitelluista. Etelä–etelä-yhteistyökin on ollut lapsen kengissä. Muutama vuosi sitten solmittu ns. Agadirin sopimus Marokon, Tunisia, Egyptin ja Jordanian välillä on avaus parempaan suuntaan, mutta silti aivan riittämätöntä.

Turvallisuuspolitiikan ja kansainvälisten suhteiden alueella Barcelona-prosessi ei Lähi-Idän kriisistä johtuen onnistunut viemään läpi ns. Vakautusasiakirjaa v. 2000. Käytännössä on kuitenkin otettu monia askelia eteenpäin, esimerkiksi niin luottamusta lisäävien toimien kuin sisäasiainministeriöiden keskinäisen tiedonvaihdon ja yhteistyön alueella.

Sosiaaliset ja kulttuuriset kysymykset olivat taka-alalla Barcelonassa 10 vuotta sitten. Silti juuri niiden alueella on käytännössä saavutettu eniten ruohojuuritason edistystä, niin moninaiset ovat Euro–Välimeri-akselille syntyneet pienhankkeet. Suurimmat huolenaiheet sekä suhteiden ja yhteistyön kehityksessä että erityisesti Välimeren etelä- ja itärannikon maiden asukkailla liittyvät kuitenkin ihmisten liikkumiseen ja sen moninaisiin esteisiin.

Vaatimattomien saavutusten lisäksi Barcelona-prosessia on kritisoitu huonosta näkyvyydestä – se ei ole kovinkaan tunnettu sen paremmin Euroopassa kuin Välimeren kumppanuusmaissa. Tämän seurauksena myöskin prosessin ”omistajuus” on jäänyt vaatimattomaksi eivätkä alueiden kansat ja yhteisöt välttämättä tunne sitä omakseen. Viime vuosina prosessia on yritetty vauhdittaa useilla toimenpiteillä ja kampanjoilla. Ja nyt vietettävänä Välimeren vuonna tullaan varmasti vielä näkemään kumppanuusprosessin merkittäviä uudistusyrityksiä.

Yhteistyötä edistetään omilla yksiköillä

Euro–Välimeri-yhteistyön edistämiseksi on myös perustettu aivan omia elimiä. Poliittisten suhteiden ja jopa kansalaisyhteiskuntien kannalta kansanedustuslaitosten yhteistyön kehittyminen on tärkeää. Niinpä muutaman vuoden kestäneen valmistelu- ja esivaiheen jälkeen perustettiin joulukuussa 2003 Euro–Välimeri-parlamenttien kokous EMPA ²⁾, jonka ensimmäinen täysimittainen kokoontuminen pidettiin maaliskuussa 2005 Kairossa. Jäsenistöön kuuluu 120 edustajaa Euroopasta (75 kansallisista parlamenteista ja 45 Euroopan parlamentista) sekä 120 edustajaa kumppanuusmaiden kansallisista parlamenteista. Euro–Välimeri-parlamenttien kokous on neuvoa-antava elin, jonka ehkä suurimpana tehtävänä on saada kansalliset parlamentit mukaan yhteistyöhön ja sen myötä lisätä myös suuren yleisön kiinnostusta Barcelona-prosessiin. Suomalaisten kansanedustajien mielenkiinto EMPAa kohtaan on toistaiseksi ollut laimeaa.

Talouden alueella on Euroopan investointipankin (EIP) yhteyteen luotu Euro–Välimeri-yhteistyöhön keskittynyt yksikkö FEMIP ³, joka myöntää kumppanuusmaiden julkiselle sektorille lainoja yli 2 miljardin euroa edestä vuosittain. Ensi vuonna päätetään FEMIPistä saatujen kokemusten perusteella itsellisen Euro–Välimeri-kehityspankin perustamisesta. FEMIPin myöntämät varat ovat tuoneet vaihtoehtoja EU:n komission MEDA-ohjelmille.

Kulttuuriyhteistyön alueella perustettiin niin ikään joulukuussa 2003 erillinen eli, jonka nimeksi tuli sittemmin Anna Lindh -kulttuurisäätiö ⁴⁾. Se koostuu jokaisessa kumppanuusmaassa toimivasta kansallisesta verkostosta ja Alexandriassa sijaitsevasta sihteeristöstä. Suomen yhteyspisteenä toimii Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen TAPRIn Välimeri-projekti. – Anna Lindh -säätiön toimintaa kuvataan tarkemmin tämän lehden artikkelissa Anna Lindh –säätiö: käytännön EuroVälimeri -yhteistyötä yli rajojen.

Koulutushankkeilla näkyvä asema

Erilaiset koulutushankkeet on aina koettu tärkeiksi Euro–Välimeri-yhteistyössä. Niinpä vuosina 1995–2005 EU rahoitti MEDA-varoista n. 10 laajaa perus- ja korkeakouluasteen koulutusohjelmaa ja n. 15 ammatillisen koulutuksen ohjelmaa. Aivan viime vuosina on tehty paljon suurten eurooppalaisten korkeakouluvaihtoon keskittyvien ohjelmien ulottamiseksi Välimeren kumppanuusmaihin. Tempus-MEDA aloitti toimintansa pari vuotta sitten ja nyt hahmotetaan niin Jean Monnet -toiminnan kuin Bolognan prosessin ja ECTS-käytännön ulottamista Välimeren muille rannoille. Myös Erasmus Mundus tulee helpottamaan yhteistyötä Välimeren kumppanuusmaiden opiskelijavaihdon lisäämiseksi.

Anna Lindh -kulttuurisäätiö on luomassa niin Euro–Välimeri-kouluohjelmaansa keskiasteen oppilaille kuin Fernand Braudel – Ibn Khaldun -verkostoaan yliopistoille ja tutkimuslaitoksille. Eli paljon on tapahtumassa opetusalalla ja koulutusyhteistyössä. Alan eteenpäinmeno mielletään keskeiseksi niin taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle kuin kulttuurivuoropuhelulle.

Uutta vauhtia naapuruuspolitiikasta ja kansalaisfoorumeista

Lähitulevaisuudessa Barcelona-prosessi tultaneen sisällyttämään osaksi laajempaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa (ENP), jota EU on hahmotellut vuoden 2003 maaliskuusta lähtien. Naapuruuspolitiikan toivotaan vahvistavan ja uudistavan prosessia. Perusajatuksena on, että kumppanuusmaat jakavat samat arvot ja tavoitteet EU:n kanssa. Assosiaatio-sopimusmaille työstetään naapuruuspolitiikan puitteissa räätälöidyt kahdenkeskiset toimintasuunnitelmat (Action Plans), joiden päämääränä on joukko yhteiskunnallisia, lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja taloudellisia uudistuksia. EU:lta saatavan tuen laajuus tulee mitä todennäköisemmin riippumaan näiden uudistusten onnistumisesta.

Euro–Välimeri-kumppanuus on aivan viime aikoina vaihteeksi edistynyt. Huippukokousten yhteydessä on vuodesta 1995 pidetty ns. Euro–Välimeri-kansalaisfoorumeja. Niistä viimeisin oli Luxemburgissa huhtikuun 2005 alussa ja siellä onnistuttiin pitkien ponnistelujen jälkeen perustama kansalaisjärjestöjen platformi ⁵⁾, jonka piiriin kuuluvat keskeiset alueella toimivat, periaatteessa hallituksista riippumattomat kansalaisjärjestöt. Yhteistyöplatformin kehittyminen on erittäin tärkeää Välimeren etelä- ja itärannan yhteiskuntien kansalaisjärjestöille. Samalla toivotaan koko Barcelona-prosessin näkyvyyden parantumista sekä Euroopassa että Välimeren alueella. Platformin synty on selvä edistysaskel prosessille. Yhdessä FEMIPin, EMPA ja Anna Lindh -säätiön kanssa se muodostaa rungon, jonka avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa ja johon Euro–Välimeri-kumppanuus voi tulevaisuudessa paljolti nojata.

Haasteita Suomelle

TAPRIn Välimeri-projekti ⁶⁾ syntyi vuosia ennen Barcelonan huippukokousta tutkimusprojektina, joka keskittyy Välimeren alueen yhteiskuntien ja kulttuurien sekä niiden kansainvälisten suhteiden kehitykseen. Barcelona-prosessin päästyä alkuun on projekti voinut monella tapaa hyödyntää sitä omassa toiminnassaan ja kehityksessään. Koulutuksen ja yliopistosuhteiden lisäksi myös varsinainen tutkimusyhteistyö on tärkeää Barcelona-prosessissa. TAPRIn Välimeri-projekti on saanut siitä välineen osallistua globalisaatioon ja kansainvälistymiseen Euroopalle strategisesti mitä tärkeimmällä suunnalla. Alueelle on syntynyt joukko merkittäviä tieteellisiä ja tutkimukseen keskittyviä verkostoja, kuten kansainvälisiin suhteisiin ja turvallisuuspolitiikkaan keskittynyt EuroMeSCo ja talouteen paneutuva FEMISE ⁷⁾. Myös Euroopan tiedesäätiön Välimeri-ohjelma ja SIHMED ⁸⁾ ovat TAPRIn projektille tärkeitä.

Yhden pienen suomalaisen tutkimusprojektin voimavarat eivät alkuunkaan riitä Euro–Välimeri-ympäristössä tutkimuksen ja koulutuksen osa-alueilla avautuvien mahdollisuuksien täysimittaiseen hyödyntämiseen – niin moninaiset ovat vaihtoehdot tänään. Silti yhteistyöhön osallistuminen on oiva mahdollisuus verkottua alueen monimuotoiseen tieteelliseen ja kulttuuriseen kenttään, joka tarjoaa todellisia haasteita lähitulevaisuudessa.

Koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja tulevalle EU:n puheenjohtajuudellemme on tärkeää, että Barcelona-prosessin arvovaltaisimpana tapahtumana pidetty ulkoministerikokous marras-joulukuussa 2006 Tampereella (ns. Barcelona VIII) onnistuisi ja tarjoaisi läpimurtoja monessa Euro–Välimeri-yhteistyöprosessin vaikeassa kysymyksessä.

TAPRI (Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus)

1.) Euro–Mediterranean Partnership, EMP << =Takaisin juttuun

2.) EMPA, EuroBMediterranean Parliamentary Assembly. <<

3.) FEMIP, Facility for Euro-Mediterranean Investment and Partnership <<

4.) Anna Lindh EuroBMediterranean Foundation for the Dialogue between the Cultures. <<

5.) Euromed NG Platform. <<

6.) TAPRI, Tampere Peace Research Institute, Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus,

Tampereen yliopisto. <<

7.) EuroMeSCo, Euro-Mediterranean Study Commission, FEMISE, Forum Euro Mediterraneen

des Instituts Economiques, Euro Mediterranean Forum of Economic Institutes <<

8.) SIHMED, Société Internationale des Historiens de la Méditerranée <<


Tulosta