Nuoriso-ohjelman opintovierailut kannustavat toimintaan

EU:n Nuoriso-ohjelmassa keskeistä on nuorten aktivoiminen toimimaan: tarjolla olevia toimintamuotoja ovat nuorten ryhmätapaamiset, vapaaehtoispalvelu ja nuorisoaloitteet. Ohjelman tukitoimet on suunnattu nuorten parissa toimiville ja ideana on myötävaikuttaa siihen, että ohjelman perustoimintaa saadaan aikaiseksi. Tukitoimiin niveltyvät myös lyhyet opintovierailut, joiden päätarkoituksena on luoda kontakteja tulevia yhteistyöhankkeita varten.

Opintovierailut tukevat myös ammattitaidon kehittämistä, sillä tavoitteena on antaa osallistujille tietoa uusista nuorisotyön menetelmistä. Vierailuja järjestetään Nuoriso-ohjelmaan osallistuvissa maissa. Kansalliset toimistot koordinoivat toimintaa omassa maassaan ja hoitavat mm. hakuprosessit, vaikka vierailujen käytännön järjestelyt lankeavatkin usein paikallisten yhteistyöorganisaatioiden vastuulle. Eri maiden toimistot kokoontuvat kerran vuodessa lyömään lukkoon listaa seuraavan hakukauden vierailuista.

Opintovierailu kestää yleensä viikon ja sen tiivis ohjelma rakennetaan tietyn teeman ympärille. ”Teemat ovat ajankohtaisia, pinnalla olevia asioita”, kertoo suunnittelija Salla Konsti Nuoriso-ohjelman suomalaisesta toimistosta CIMOsta. ”Esimerkiksi britit järjestävät opintovierailun kovasti tapetilla olleesta riskien hallinnasta. Liikuntakasvatuksen teemavuosi näkyy aiheiden joukossa edelleen. Toisaalta huumeet, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja rasismi ovat jatkuvasti ajankohtaisia.”

Komission ja kansallisten toimistojen koulutus- ja yhteistyösuunnitelmasta rahoitettavat opintovierailut ovat osallistujille maksuttomia; suoraan Nuoriso-ohjelman tukitoimista rahoitettavissa vierailuissa korvataan noin 70 % kuluista. Suomalaisia osallistujia on riittänyt käytännössä kaikkiin vierailuihin, mutta järjestäjinä suomalaiset eivät ole olleet kovinkaan aktiivisia. ”Innostus vierailujen järjestämiseen näyttää olevan laantumaan päin muuallakin”, toteaa Konsti. ”Ohjelmakauden alussa vierailuja oli vuosittain tarjolla parikymmentä ja nyt määrä on tippunut puoleen.”


Leittualaista Kretingan nuorisotaloa kunnostetaan. Vierailijat osallistuivat

laatikonmaalaustalkoisiin.

Vertailu avaa silmiä

Kyselimme käytännön kokemuksia opintovierailuun osallistuneilta Silja Hakkaraiselta, Kristiina Ala-Vannesluomalta ja Hanna Hernetkoskelta. Hakkarainen oli mukana Alankomaissa Outreaching Youth Work –teemalla järjestetyllä vierailulla lokakuussa 2004, Ala-Vannesluoma puolestaan osallistui Puolassa Meetings for Creative Support –vierailuun helmikuussa 2005 ja Hernetkoski Liettuassa Youth Work in Local Community –vierailuun kesäkuussa 2005. Kaikki kolme työskentelivät matkansa aikana kuntien nuorisotoimissa.

Vierailujen ohjelma oli rakennettu samaan tapaan: tutustumiskäyntejä ja ryhmätöitä, aikaa myös vapaalle seurustelulle ja kontaktien luomiselle. Viikon mittaan tutustuttiin paikalliseen nuorisotyöhön ja vierailun osallistujat esittelivät oman maansa käytäntöjä. Kristiina Ala-Vannesluoma koki saavansa vahvistusta omaan työhönsä, kun näki miten samankaltaista työtä kollegat muissa maissa tekivät. ”Samat työmuodot – esimerkiksi katusosiaalityö, elämysten kautta oppiminen – olivat toimivia ratkaisuja myös Puolassa. Sain kehitysideoita ja käsityksen monen eri maan tavoista tehdä nuorisotyötä, joten tuloksena oli Puolan malliin tutustumisen lisäksi malleja yhdeksästä muusta maasta.”

Suomalaisosallistujat huomasivat myös eroja keskieurooppalaisen ja pohjoismaisen nuorisotyön välillä: monet meillä julkisesti rahoitetut toimet hoidettiin Alankomaissa ja Puolassa järjestöjen ja vapaaehtoisten voimin. Hanna Hernetkoski vieraili Liettuassa rakennuksessa, jota paikalliset nuoret kunnostivat nuorisotilaksi. ”Siellä ollaan nuorisotyössä aivan eri vaiheessa kuin Suomessa. Meillä on tilat ja välineet; mietimme menetelmiä, tavoitteita ja työn kehittämistä. Liettuassa rakennetaan ja luodaan pohjaa toiminnalle.”


Alankomaihin suuntautuneen vierailun osallistujia ryhmäkuvassa

Hyvät kontaktit kannustavat yhteistyöhön

Erityisen tärkeiksi nousivat kaikkien mielestä mahdollisuudet kontaktien solmimiseen. Silja Hakkarainen oli tyytyväinen vapaamuotoisiin keskusteluihin eri maista tulevien kollegojen kanssa. ”Se oli ehdottomasti opintovierailun antoisinta osaa! Me kaikki olimme töissä hyvinkin erilaisissa paikoissa ja erilaisin sopimuksin; mukana oli mm. vapaaehtoistyöntekijöitä. Oli hirmuisen mielenkiintoista vertailla omaa työtä ja oman maan tilanteita muiden kanssa.”

Miten hyvin opintovierailun tavoitteet sitten toteutuivat eli onko uusien kontaktien varassa toteutumassa ryhmätapaamisia, vapaaehtoispalveluhankkeita tai nuorisoaloitteita? Kaikki kolme osallistujaa ovat onnistuneet solmimaan suhteita ja yhteistyötä on muhimassa. Silja Hakkarainen on ehtinyt vaihtaa työpaikkaa ja hänen kohdallaan jatko jäi ideointivaiheeseen. Hanna Hernetkoski kaavailee ryhmätapaamista ja yhteistä koulutusta virolaisten, liettualaisten ja norjalaisten kumppanien kanssa. Pisimmällä suunnitelmat ovat Kristiina Ala-Vannesluoman kohdalla: opintovierailun ryhmätöissä ideoitiin toteuttamiskelpoisia ”virtuaalihankkeita”, joista Britanniassa järjestettävä kontaktiseminaari on oikeasti toteutumassa lokakuun puolivälissä.

Myös kansallisen toimiston näkökulmasta opintovierailujen tavoitteet saavutetaan hyvin. ”Yleensä opintovierailulla solmitut kontaktit johtavat hankkeeseen parin vuoden sisällä”, summaa Salla Konsti. ”Joskus tie on vähän mutkaisempi: on niitäkin, jotka itse eivät ryhdy toteuttajiksi, mutta vievät tietoa eteenpäin ja joku muu sitten lähtee mukaan. Toimintaa seuraa joka tapauksessa.”