Syyria avautuu yhteistyölle

Suljetun maan maineessa ollut Syyria on hitaasti avautumassa sekä ulko- että sisäpoliittisesti. Mahdollisuudet yhteistyöhön ja erilaisiin vaihto-ohjelmiin myös suomalaisten kanssa ovat viime vuosina lisääntyneet. Juuri Syyriasta palannut tutkija Heidi Huuhtanen kertoo näkemyksiään kansalaisjärjestöjen ja nuorison roolista muutoksessa kohti demokratiaa.

Maa, jossa puhuminen on kiellettyä

Heidi Huuhtanen toimii tutkijana ja Lähi-itä-projektin johtajana Ulkopoliittisessa instituutissa. ”Syyria on ollut hyvin suljettu maa verrattuna esimerkiksi naapuriinsa Jordaniaan, jonne länsimaiset vaikutteet ovat päässeet virtaamaan lähes esteettömästi”, Huuhtanen kertoo. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut näkyviä muutoksia katukuvassa, mm. länsimaisia kauppaketjuja on ilmaantunut useita. Talouden lisäksi myös ihmiset avautuvat: ”Kaduilla on alettu puhua, mikä on täysin ennenkuulumatonta”.

Sosialistinen valtapuolue Ba’ath on hallinnut Syyriaa vuoden 1963 vallankaappauksesta lähtien. Kansaa valvotaan puoluekoneiston, armeijan ja byrokratian keinoilla. ”Viidesosa syyrialaisista työskentelee joko poliisin, armeijan tai tiedustelupalvelun joukoissa”, huomauttaa Huuhtanen. Puolue kokoontui kesäkuussa 2005 keskustelemaan Syyrian tulevaisuudesta. Mullistavia muutoksia odottaneet joutuivat pettymään, sillä presidentti Al-Assadin maltillinen uudistuslinja keskittyi lähinnä taloudellisiin reformeihin. Syyriassa ei edelleenkään ole puhevapautta, vapaata mediaa tai kansalaisyhteiskuntaa.

Kansalaisjärjestöt vai valtion järjestöt?

Syyrian kaikki rekisteröidyt kansalaisjärjestöt ovat toistaiseksi olleet valtapuolue Ba’athin alaisia. Virallisia kansalaisjärjestöjä on vain muutamia – tosin Huuhtanen mainitsee, ettei niitä voi nimittää varsinaisesti kansalaisjärjestöiksi (non-governmental organization, NGO), vaan pikemminkin puoli-valtiollisiksi järjestöiksi (semi-governmental organization).

Vain hyväntekeväisyysjärjestöt ovat sallittuja, mutta Huuhtasen mukaan erityisesti presidentin vaimon suojeluksessa olevat naisjärjestöt ovat tehneet ansiokasta työtä omalla sarallaan. Ei-rekisteröidyt, demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta taistelevat kansalaisjärjestöt joutuvat kuitenkin toimimaan Syyriassa laittomasti.

Syyrialaisten kansalaisjärjestöjen tukeminen on ongelmallista, sillä virallisten kanavien kautta ei tueta demokratiaa, vaan Syyrian hallitusta. Huuhtanen kertoo, kuinka maahan on hallituksen aloitteesta luotu kansalaisjärjestöjä EU:n vaatimuksia varten, kauniiksi julkisivuksi. Todelliset toimijat löytyvät kuitenkin muualta kuin virallisista järjestöistä, joten Huuhtanen peräänkuuluttaa innovatiivisuutta ja pioneeriotetta etsittäessä syyrialaisia yhteistyökumppaneita.

Nuorilla on halua kansainvälistyä

Nuorisolla on Syyriassa valtavan suuri merkitys jo pelkästään määrällisesti, sillä lähes 40 % väestöstä on alle 15-vuotiaita ja 80 % alle 35-vuotiaita (UNDP, 2002). Nuorten odotukset tulevaisuudesta vaihtelevat toivosta ja turhautumisesta pelkoon. Pahimmiksi ongelmiksi koetaan koulutuksen heikko laatu ja epätasa-arvo sekä rikkaiden ja köyhien että sukupuolten välillä.

Syyrialaiset nuoret pitävät paremman koulutuksen ja tiedon hankkimista ihmisoikeutena. ”Nuorilla on valtava nälkä saada kontakteja länsimaihin ja eurooppalaisiin ihmisiin, eivätkä syyrialaiset ole missään nimessä anti-länsimaalaisia”, Huuhtanen sanoo. Kansainvälisyyteen ja kielten osaamiseen suhtaudutaan positiivisesti, ja nuoret haluavat ulkomaille paremman koulutuksen tai työpaikan perässä.

Huuhtasen mukaan suurin ero syyrialaisten ja suomalaisten nuorten välillä on se, ettei syyrialaisilla nuorilla yksinkertaisesti ole aikaa harrastaa. Harrastusseurassa tai järjestössä toimiminen ei kuulu paikallisten nuorten elämään, sillä perhe on tärkein sosiaalinen yksikkö. Esimerkiksi pianonsoittoa harrastavia on vain kourallinen, ja hekin ovat suurella todennäköisyydellä kasvaneet länsimaisessa ympäristössä. Kontaktien luominen ja yhteistyön aloittaminen ei siis onnistu samalla tavalla järjestö–järjestö-akselilla kuin monissa muissa maissa.

Päämääränä tavallisten kansalaisten vuoropuhelu

Välimeren alue on EU:lle ulkopoliittisesti tärkeä jo pelkän läheisyytensä vuoksi. Kymmenen vuotta sitten alkanut Barcelonan prosessi avasi kanavan länteen myös Syyrialle, joka ennen jäi naapurimaidensa varjoon. Syyrian ja EU:n Euro–Välimeri-yhteistyö virallistettiin assosiaatiosopimuksella kuitenkin vasta vuoden 2004 lopulla.

Yhteistyö Suomen ja MEDA-maiden välillä on ollut hyvin vähäistä, vaikka siihen tarjotaan yhä enemmän erilaisia mahdollisuuksia. Huuhtanen painottaa, että Suomessakin tarvitaan tietoa siitä, miten Syyriassa eletään ja miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat. Huuhtanen mainitsee esimerkin ennakkoluuloista: monille tulevat Syyriasta ensimmäisenä mieleen islam, terrorismi ja vaarallisuus. Vanhemmat eivät uskalla lähettää lapsiaan maahan, joka heidän mielikuvissaan on terrorismin kehto. Syyria on kuitenkin listattu maailman neljänneksi turvallisimmaksi maaksi! Lähi-idän yleinen epävakaus huolestuttaa syyrialaisiakin, mutta maan rajojen sisällä ihmisten arki on turvallista: väkivaltarikoksia ja murtoja ei juuri ole.

Tärkeintä Huuhtasen mukaan olisi aikaansaada vaihtoa tavallisten suomalaisten ja syyrialaisten kesken: kulttuurivaihtoa, leirejä, koululuokkien vierailuja puolin ja toisin, opiskelija- ja harjoittelijavaihtoa. Syyrialaisissa korkeakouluissa vaihto-opiskelijoiden olisi käytännöllisintä opiskella arabiaa, kun taas Suomeen tuleville olisi hyötyä erityisesti yhteiskuntatieteiden, oikeustieteen ja kielten opiskelusta.

Huuhtanen kaipaa uudenlaista lähestymistapaa vaihto-ohjelmiin. Ensin tulisi määritellä selkeästi tavoite: mihin vaihdolla pyritään ja hyödyttääkö se molempia osapuolia? Usein kehittyvien maiden kansainvälistyjät kuuluvat jo valmiiksi eliittiin, jolla on kokemusta esimerkiksi ulkomailla asumisesta. Euro–Välimeri-yhteistyön päämääränä tulisi kuitenkin olla kosketuksen saaminen tavallisten syyrialaisten ja suomalaisten elämään, kulttuurien välinen dialogi. Toisen arkipäivään tutustuminen laajentaa maailmankuvaa ja voi antaa juuri sen tarvittavan sysäyksen kohti muutosta omassa yhteisössä.