Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa
2/2006 5.10.2006 - TEEMANA VENÄJÄ
Pääkirjoitus: Venäjä-kortti täytyy pelata!
Ulla Ekberg
Johtaja / CIMO
CIMO järjesti 18.-19.9.2006 Helsingin yliopistossa konferenssin Euroopan unionin ja Venäjän korkeakoulutusyhteistyöstä, etenkin opiskelijoiden ja akateemisen henkilöstön liikkuvuudesta. Konferenssi oli Tempus-rahoitteinen ja CIMOn lisäksi järjestelyissä olivat mukana opetusministeriö sekä Helsingin yliopisto. Konferenssiin osallistui suomalaista korkeakouluväkeä ja laajalti venäläisiä osallistujia, tuttuja lähialueilta mutta myös uusia osallistujia hyvin kaukaa, sekä edustavia delegaatioita monesta EU-maista. Paikalla oli myös kommission Tempus-virkamiehiä.
Konferenssi osoittautui hyvin oikea-aikaiseksi. Uutta Tempusta ollaan juuri viimeistelemässä ja konferenssin terveisiä luvattiin ottaa huomioon. Myös oma ulkoasianministeriömme oli konferenssista hyvin kiinnostunut; EU:n ulkosuhdebudjetissahan on useita välineitä, joilla tuetaan myös koulutusyhteistyötä. Sieltä ne Alfat ja Albanit ja Erasmus Munduksen erilaiset ikkunat saavat varansa.
Konferenssissa vahvistui jo Lappeenrannan kevätpäivillä kuultu tieto siitä, että Venäjän uutta vaurautta tullaan käyttämään myös koulutuksen kehittämiseen ja Bologna-prosessi otetaan todesta.
Meillähän on jo vanhastaan hyvistä suhteista saatua etulyöntiasemaa Venäjän suhteen. Paljon on tehtykin. FIRST, vaikka on kansainvälisessä vertailussa vaatimaton, on ollut hyvä väline. Cross-Border University CBU on jo hyvin kunnianhimoinen yhteistyömuoto ja etenee omalla tahdillaan.
Muutkin ovat löytäneet Venäjän mahdollisuudet. Pietari on tällä hetkellä yksi Euroopan kiinnostavimmista kaupungeista. Kun meillä investoijat vielä empivät, muut sijoittavat jo täyttä häkää. Saksan panostus koulutusyhteistyöhön on merkittävä ja siihen on jo saatu venäläistä vastarahoitusta.
Meillä ei ole varaa jättää Venäjä-korttia käyttämättä. Siellä ovat meidän potentiaaliset tutkinto-opiskelijamme ja maahanmuuttajamme. Kilpailu kovenee ja siihen on osallistuttava. Joten innolla yhteistyötä syventämään! Yritän patistaa ministeriötäkin neuvottelemaan myös venäläistä rahaa apurahaohjelmaan; olemme yksin rahoittaneet FIRSTiä vuosikaudet.
Olen muuten kiinnittänyt huomiota siihen, että Venäjältä erilaisiin kokouksiimme osallistuu myös vararehtoreita; meikäläisiä sellaisia ei juurikaan ole näkynyt…
Bologna process and the mechanisms
of international interaction in Russian higher education
Text: E.Soboleva, V.Zurakivsky & I.Arzanova / National Training Foundation, Moscow
The most radical stage of the Russian higher education modernization started in the 1990s due to essential changes in the political, economic and social situation in Russia. First, the adoption of the liberal law in tertiary education introduced autonomy of universities in academic and managerial fields. The following stages included formation of the non-governmental sector of tertiary education, diversification of study programs including multilayer structure of training (specialists, Bachelors and Masters) and new mechanisms of educational institutions financing.
Liberalization of society lead also to the intensive broadening of international contacts of the Russian higher education institutions both at the personal and institutional level and by means of participation in the international programs and projects. Within this international activity, abundance of donor resources and international organizations conducting activities in Russia, the European Commission program TEMPUS became most influential from the point of view of system approach. Due to the participation in this program the leading Russian universities could implement the international cooperation mechanisms used in the European Union including introduction of credits, development of joint programs, organization of academic mobility etc. At the same time social-economic mechanisms gradually came into focus of the tertiary education reforms. The content side of the matter appeared to be beyond the limits of regular monitoring and support.
Academic mobility Russian priority in G8 agenda
The official joining of the Bologna process in 2003 and the international obligations connected with it were the logical continuation of the 10-year period of the tertiary education development in Russia. It was also – on the other hand – the incentive towards undertaking more structured and consistent measures within the framework of the state educational policy realization. The development of the national qualifications system, new generation of educational standards for two-layer system of training, introduction of credit-module schemes, modern quality assessment systems etc. were listed among such measures.
Recently the most effective steps were taken in the direction connected with the development of joint educational programs the total number of which (awarding two diplomas at the end of the course) is over 300. The absolute majority of such programs are developed in cooperation with European countries such as Germany, France and Great Britain. The Bologna process allowed to actualize the necessity of supporting the academic mobility in Russia and to put this issue forward as one of the priority Russian initiatives in the G8 agenda.
Similar roots of transformation both in Russia and China
The dynamic partnership of Russia with the European countries within the Bologna process framework made possible the search for common answers to global challenges and world trends. However globalization also puts forward more concrete tasks for the national educational systems – the tasks of improving their competitiveness in the world. The geopolitical position of Russia defines the necessity of analyzing and taking into account the demands of not just the European but also the Asia-Pacific and other regions.
For instance, the transformation of the tertiary educational systems of Russia and China has a lot in common due to the fact that the scale is pretty much the same and the both systems were based upon common organizational principles in the conditions of a planned economy. Particularly in both countries the similar measures are taken to avoid the direct state management, to support the leading universities be creation of the elite educational segment, introduction of unified state exam, broadening of international cooperation etc.
The bilateral cooperation between Russia and China is actively supported at the state level in different ways including the use of mechanisms adopted within the Bologna process realization framework but taking into account the national traditions. In particular the number of joint educational programs (similar to the Russian-European developments) is on the second place letting only Russian-German educational project number is higher. It should be noted that the great part of such programs with Chinese universities is developed for mono-layer training which exists in our countries alongside with the two-layer training.
Alongside with the important political, economic and cultural meaning of the Bologna process for the national systems of education the correlated educational policies, procedures and technologies are not less important. These instruments could be singled out and used for the effective cooperation both with the European countries and with other countries as well.
Esteitä opiskelijaliikkuvuuden tiellä
Teksti: Elena Gorschkow-Salonranta, kansainvälisten asioiden sihteeri / SYL ry
SYL on tehnyt vuosia yhteistyötä sekä neuvostoliittolaisten että venäläisten opiskelijajärjestöjen kanssa. Vuosien saatossa yhteistyön muodot ovat muuttuneet ja muutoksessa eletään edelleen. Syyskuisessa konferenssissa etsittiin syitä mm. siihen, miksi opiskelijavirrat liikkuvat nykyään Venäjältä EU-maihin, mutta eivät juuri vastakkaiseen suuntaan. SYLin Elena Gorschkow-Salonranta toimi opiskelijoiden näkökulmia esille tuoneen työryhmän puheenjohtajana.
Suomen ylioppilaskuntien liitolla (SYL ry) on pitkä historia yhteistyöstä Neuvostoliiton ja nykyisin Venäjän opiskelijajärjestöjen kanssa. Neuvostoaikana yhteistyö piti sisällään kahdenkeskistä järjestöyhteistyötä kansallisella tasolla ja vierailuja puolin sekä toisin erilaisiin tapahtumiin. SYL kehitti suhteitaan 40-luvulta alkaen Pohjoismaisiin opiskelijajärjestöihin ja 80-luvulta eteenpäin eurooppalaiseen opiskelijaliikkeeseen, jonka kattojärjestönä toimii tänäkin päivänä ESIB (National Unions of Students in Europe).
Yhteistyö venäläisten opiskelijajärjestöjen kanssa hakee muotoaan
Neuvostoliiton romahdus 90-luvun alussa muutti järjestökenttää radikaalisti, eikä lähes kymmeneen vuoteen voitu puhua yhteistyöstä. Venäläisille opiskelijoille järjestäytyminen merkitsi mennyttä aikaa negatiivisessa mielessä, eikä siellä vielä tänäkään päivänä ole etujärjestömäistä toimintaa paikallisella tasolla saati suuria kansallisia opiskelijaliittoja.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö SYL:lla olisi ollut intressejä, päinvastoin. Useita eri kanavia hyödynnettiin yhteistyötahojen etsinnässä mutta tuloksetta. Monesti Venäjällä odotti suomalaisittain ainejärjestömäinen organisaatio, jonka suurin tavoite oli järjestää hyviä bileitä. Suomen ammattimaisesti suhtautuvat opiskelijat eivät olleet kiinnostuneita leppoisasta kulttuurivaihdosta, vaan yhteistyössä olisi tarvittu lihaa luiden ympärille. Etsintä jatkui aina 2000-luvun puoliväliin, jolloin saatiin ensimmäisiä signaaleja kansainvälisestä yhteistyöstä kiinnostuneista paikallisista ylioppilaskunnista. Nämä sijaitsivat pääasiassa Pietarissa ja Moskovassa. Tänä keväänä SYL vihdoin vieraili Moskovan Lomonosovin yliopiston ylioppilaskunnan vieraana ja on kirjaamassa vuoden 2007 toimintasuunnitelmaansa kansainvälisen painopisteen myös Venäjä-yhteistyöhön.
Opiskelijavaihdon haasteet
Venäjä liittyi Bologna-prosessiin vuonna 2003 ja tämä on tuonut omat paineensa myös opiskelijatoimintaan. Eurooppalaisten opiskelijajärjestöjen, mukaan luettuna ESIB ja SYL, on vihdoin pakko pohtia vakavasti mm. liikkuvuusasioita ja muita Bolognan tavoitteita Venäjä-perspektiivistä. Tämä on osoittautunut haasteelliseksi monestakin syystä. Meillä ei ole riittävän syvällistä tietoa Venäjän koulutusjärjestelmästä eikä maan edellytyksistä tai poliittisista linjauksista korkeakoulutukseen.
Samaan aikaan kuitenkin valtioiden välillä jo tapahtuu syvenevää yhteistyötä ja mm. 18.-19.9. CIMO järjesti Helsingissä EU-Venäjä liikkuvuusseminaarin TEMPUS-viitekehyksessä. Osallistuin tapahtumaan opiskelijoiden näkökulmaa pohtivan työryhmän puheenjohtajana ja keskustelu oli äärimmäisen mielenkiintoista. Pohdimme opiskelijoiden tarpeita vaihtoon lähtiessä mahdollisen uuden vaihto-ohjelman puitteissa sekä syitä siihen, miksi EU-maihin tulee Venäjältä merkittävästi enemmän ihmisiä kuin täältä sinne.
Suurimpia esteitä liikkuvuuden tiellä ovat ennakkoluulot
Useimmiten syyt ovat varmasti samoja kuin muissakin vaihdoissa: opintojen hyväksilukemiseen liittyvät ongelmat, tiedon puute, kielimuurit tai huoli taloudellisista edellytyksistä. Vetämässäni työryhmässä arvelimme suurimman syyn Venäjän kohdalla olevan todennäköisesti ennakkoluuloissa ja peloissa, jotka kumpuavat alitajunnasta historiallisista syistä – seikka, josta harvoin mainitaan virallisemmissa yhteyksissä. Tilannetta ei helpota läntinen media, joka syytää niskaamme vain negatiivisia uutisia Venäjästä. Myöskään suomalaisia viestimiä seuratessa löytää harvoin ainoatakaan ”normaalia” uutista. Vaikuttaa siltä, että maassa on aina meneillään jonkinasteinen kriisi tai että kaduilla mafia pahoinpitelee ja ryöstää ihmisiä harva se päivä. Kuitenkin kun Venäjällä käy, ymmärtää todellisuuden olevan melko samanlaista arkea kuin lännessäkin.
Eurooppalaisissa opiskelijoissa herättävät huolta uutiset ulkomaisiin opiskelijoihin kohdistuvasta väkivallasta, mikäli näkyvästi kuuluu etniseen tai seksuaaliseen vähemmistöön. Samalla kuitenkin suljetaan silmät siltä tosiasialta, että venäläisiin suhtaudutaan myös täällä usein ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti. Mikäli yhteistyötä halutaan kehittää, on tarve nostaa kissa pöydälle ja miettiä keinoja kaikenlaisen ennakkoluuloisuuden vähentämiseen yhteiskunnassa.
Opiskelijat ehdottavat lääkkeeksi entistä tiiviimpää yhteistyötä
Mikäli voisin tässä artikkelissa tarjota pomminvarman ratkaisun ennakkoluuloihin, voittaisin varmasti Nobelin rauhanpalkinnon. Sen sijaan voin tarjota työryhmän ajatuksia akateemiseen liikkuvuuteen liittyvien ongelmien ratkaisuksi:
- Yhteistyötä on jatkettava ja tiivistettävä – kohtaaminen murentaa aina ennakkoluuloja ja sitä kautta myös faktat leviävät, mikä osaltaan hälventää aiheettomia pelkoja.
- Korkeakoulut voisivat tiivistää yhteistyötään paikallisten viranomaisten kanssa ja varmistaa, että kaikki yksilöön kohdistuvat fyysiset ja psyykkiset loukkaukset selvitetään. Tämä on tärkeää niin Venäjällä kuin EU-maissakin.
- Akateemisen liikkuvuuden kanssa työskentelevien tulisi verkostoitua nimenomaan Venäjä-liikkuvuuden puitteissa ja jakaa tietoa, joka ei ole muuten helposti muualta saatavissa. Tämä helpottaisi kunkin tahon omia yhteistyökuvioita.
- Korkeakoulut voisivat tarjota medialle myös positiivisia uutisia esim. onnistuneista vaihdoista.
- Pysyvä ja räätälöity ohjelmarakenne sekä luottamukseen perustuva asioiden hoito vähentäisi epävarmuustekijöitä yksilön kannalta.
- Rahallisia resursseja voisi käyttää kunnon kampanjaan liikkuvuuden lisäämiseksi.
Opiskelijat ovat tällä hetkellä kiinnostuneita Venäjästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Toivonkin, että tätä kiinnostusta hyödynnettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla, yhteistyöllä.
Monikulttuurishokki eli parahduksia Moskovasta
Teksti: Laura Tikkanen, Suomen kielen ja kulttuurin lehtori / Pomorin valtionyliopisto, Arkangeli
Opiskelin venäjän kieltä kevätlukukauden 2006 ajan Moskovassa Kansojen ystävyyden yliopistossa. Edeltävän syksyn vietin CIMOn lähettämänä opetusharjoittelijana Arkangelissa Pomorin valtionyliopistossa, joten kuvittelin olevani valmis opiskelijaelämään miljoonakaupungissa. Jospa vain olisin tiennyt, mikä minua odottaa… Seuraavassa otteita kirjeistä, joita kirjoittelin ystävilleni asuntolan meluisina öinä.
Saavuin Moskovan tammikuun lopulla 2006. Paukkupakkaset olivat kireimmillään, mutta asuntolan tilkityt ikkunat ja täysillä pöhöttävät patterit pitivät huolen trooppisen ilmaston säilymisestä sisätiloissa. Turhaan pakkasin mukaan makuupussin ja toppahousut, sillä enemmän hyötyä olisi ollut hyönteismyrkystä ja maitohappobakteereista. Ensimmäisenä iltana katselin uuden kotini ikkunasta kampusalueen roskiksille avautuvaa näkymää, ja kuuntelin naapurissa raikuvaa rumpujen paukutusta ja laulantaa. Olin shokissa. Miten ikinä sopeutuisin tähän meteliin ja likaisuuteen?
Heti aluksi terveystarkastus vei järjen
Kauan en ehtinyt keskittyä ihmettelemään elinolosuhteita tässä uusien opiskelijoiden karanteeniasuntolassa, sillä tärkeät asiakirjat oli saatava pikimmiten kuntoon ja ensimmäiset viikot kuluivatkin ympäri kampusaluetta juoksennellessa. Järkyttävin tapahtuma oli yliopiston terveystarkastus, jota läpäisemättä ei ole asiaa luennoille eikä varsinaiseen asuntolaan.
Meinas mennä järki, kun ramppasin ympäri polia mitä kummallisimpien lääkärien luona. Tittelit kun eivät oikein sanoneet mitään, eikä sanakirjakaan selventänyt, mikä halvattu on esimerkiksi neuropatologi… No, selvisihän se. Päätähän semmoinen neuropatologi tutkii. Kyseli onko pääkipuja ja käski tulla jos on. Leima ja seuraavalle tohtorille. Hammaslääkäri eli stomatologi oli iso lihava mies, joka nuhaisen strastuin tokaistuaan survaisi kätensä, ilman hanskoja ja pesemättä, suuhuni ja sitten vielä ronkki piikillä. Pamps leima ja ulos.
Dermatologi taas oli hieno rouvanen, joka oli juuri lakannut kyntensä. Hymyili, kysyi ikää ja puhalteli pinkkeihin kynsiinsä. Ei sanaakaan ihosta, minkä luulin olevan dermatologin alaa. Leima ja ulos. Korva-, nenä- ja kurkkulääkäri pisti lamppuhatun päähänsä ja törkkäsi instrumenttinsa alansa reikiin ja käski rentoutua. Leima ja ulos. Okulisti ei ollutkaan okkultisti vaan silmälääkäri. Ihmeteltyään miten ihmeessä mä voin nähdä mitään, kun olen niin sokea, kielsi tiukasti harrastamasta liikuntaa yliopiston alueella. Määräsi vitamiineja, sipaisi leiman ja passitti fysiologin luo hakemaan todistusta liikuntakiellostani. Todistus pitää toimittaa yliopistolle, että osaavat vahtia, etten vain mene harrastamaan liikuntaa. (30.1.2006)
Maailmankuva alkaa laajeta
Terveystarkastus oli hyvää esimakua tulevasta. Olennaisinta tässä kaikessa pyörityksessä on säilyttää malttinsa, jaksaa hymyillä eikä kysellä turhia. Minä jaksoin ainakin hymyillä, välillä jopa hysteerisesti. Terveystarkastus tuntui todella absurdilta, kun en täysin ymmärtänyt, mitä kukin lääkäri kyseli. Päättelin lähinnä heidän reaktioistaan, vastasinko toivotunlaisesti. Terveen leiman saatuani pääsin muuttamaan toiseen asuntolaan, joka ei karanteeniasuntolasta juuri poikennut. Pitkien käytävien varrella viidessä kerroksessa asuivat kaikki maailman kansat. Siltä ainakin tuntui, kun seinän toisella puolella asui kenialainen, kiinalainen ja somalialainen ja toisella puolella venäläinen, tansanialainen ja kiinalainen. Oman huoneeni jaoin ecuadorilaisen teekkaritytön ja venäläisen filologin kanssa. Eurooppa-keskeinen maailmankuvani laajeni niin että rutisi.
Opiskelukin avartaa...
Intoa puhkuen menin viime viikolla yliopistolle. Eka luento käsitteli puhekielen ja kirjakielen eroja, ja pysyin aika hyvin mukana, vaikka tuntuikin liian syvälle kielen hienouksiin syventyvältä fiilaukselta. Mulla kun on vielä sanastokin kadoksissa ja kielioppi päässä ihan sekaisin. Lisäksi täällä näyttää olevan sama ongelma kuin suomalaissakin yliopistoissa – pedagogista pätevyyttä ei vaadita. Proffa mumisi partaansa, puhui taululle ja kirjoitti epäselvästi. Seuraava luento oli luultavasti samasta aiheesta, mutten ymmärtänyt kuin sanan sieltä toisen täältä.
Turhautuneena kipitin kv-yksikköön, missä olen tullut useimmiten parhaiten ymmärretyksi. Sanoin, että haluan kursseille, missä pääsen muistelemaan unohtunutta ja mieluiten monta tuntia päivässä mahdollisimman tehokkaasti. Ystävällinen rouva lupasi soitella filologiseen tiedekuntaan ja kysyä saanko mennä valmistavan tiedekunnan venäjän kielen tunneille. Pyysi palaamaan seuraavana päivänä. Innokkaana palasin heti aamulla. Ei näy ketään, joten menin katsomaan josko ois jossain jotain luentoa, minne voisin mennä. Tarjolla olisi ollut ekonomiaa, joten kiitos ei, ja lähdin itse selvittämään, saisinko mennä toisen tiedekunnan venäjän tunneille.
Betoniviidakossa seikkailtuani löysin tiedekunnan, ihan kotini vierestä, ja summamutikassa valitsin yhden dekaanin huoneen. Astuin sisään ja änkkäsin ”Laura Suomesta hyvää päivää” ja ”saanko tulla teidän tunneillenne”. Dekaani sanoi heti ”tervetuloa”, ja kuljetti mut suoraan luokkaan, missä oli kesken Lermontovin elämän ja runouden käsittely. Aivan mahtavaa. Istuin kaksi tuntia tuossa ahtaassa ja tunkkaisessa luokkahuoneessa yhdessä kiinalaisten, iranilaisten jne. kanssa, ja olin aivan onnesta soikeena. (14.2.2006)
...mutta absurdit keskeytykset hämmentävät
Viitenä päivänä viikossa kuutisen tuntia kerrallaan opiskelin venäjän kielioppia, fonetiikkaa ja sanomalehtikieltä yhdessä kiinalaisten poikien, japanilaisen ja turkkilaisen tytön kanssa. Opinnot sujuivat alkukankeuksien jälkeen loistavasti. Opetusmetodiikka oli suomalaisen teknologiahuumaisen koulujärjestelmän läpikäyneelle järkyttävän yksinkertainen ja tehokas. Opiskelijat lukevat, opettaja korjaa ääntämystä ja kaivaa tekstistä kielioppia purtavaksi. Apuvälineinä opettajalla on ikivanhoja oppikirjoja, liitutaulu ja liituja.
Vaikeinta opetuksessa oli jatkuvat absurdit keskeytykset. Kerrankin kesken oppitunnin luokkaan hyökkäsi terveydenhoitaja, joka hätisti koko ryhmän piikitettäväksi. Meidät ohjattiin täpötäyteen huoneeseen, jonka nurkassa nökötti ikivanha rokottaja neulavuori edessään. Kukaan ei osannut vastata kysymykseeni, mistä rokotuksesta oli kyse, vaan tällaisiin yllätyksiin tottuneina opiskelijat tungeksivat kohti piikkejään. Terveydenhoitaja tiesi kyllä rokotuksen nimen venäjäksi, turkiksi ja vaikka millä Baabelin kielellä, muttei tietenkään englanniksi tai suomeksi. Jälleen kerran ”Finljandija” toimi kuin taikasana. Kuultuaan minun olevan suomalainen terveydenhoitaja komensi minut poistumaan jonosta.
Kansojen välisiä konflikteja
Opiskelijoita Kansojen ystävyyden yliopistossa on noin 170 maasta, joten konflikteiltakaan ei vältytty. Ystävyys afgaanimiehen kanssa loppui lyhyeen keväisessä koivumetsässä tapahtuneen rakkaudentunnustuksen vuoksi, minkä jälkeen suhtauduinkin tasapuolisen epäilevästi kaikkiin, jotka olivat kiinnostuneita siviilisäädystäni ennen nimeäni. Innokkaita kosijoita oli helppo vältellä, mutta asuntolaelämä oli vaikeampaa.
Asuin parisen viikkoa ecuadorilaisen Mahan kanssa. Hän pyysi minua kutsumaan itseään mieluummin Karmeniksi kuultuaan, mitä ”maha” suomeksi tarkoittaa. Karmen oli aluksi oikein mukava nuori nainen, mutta pari yötä sitten maailmani repesi jälleen. Olin koko päivän ollut yliopistolla ja lukusalissa. Kymmenen aikaan illalla yritin mennä huoneeseeni, mutta en päässyt sisään. Huoneessa pauhasi stereot ja huone oli täynnä ecuadorilaisia kännisiä teinejä, jotka huusivat ja örvelsivät. Kirjani oli heitelty ympäriinsä, sängyssäni makasi tuntemattomia ihmisiä. Järkyttyneenä menin sisään huoneeseen, jonka lattialla lojui katkarapujen raatoja ja samppanjapulloja. Sanoin haluavani nukkua. ”Nuku vain, me tanssimme”, oli vastaus. (24.2.2006)
Samaisena yönä minut evakuoitiin kerrosta ylemmäs viimeiseksi jääneeseen asuinhuoneeseeni, jonka jaoin venäläisen ja srilankalaisen tytön kanssa. Kymmenen vuotta yksin asuneelle parinkymmenen neliön huoneen jakaminen kahden muun kanssa ei ollut helppoa, vaikka kansojen välinen ystävyys kukoistikin paremmin kuin aiemmissa asuntolahuoneissani. On helppo suvaita kulttuurillisia kummallisuuksia ylihygieenisestä yksityisyyttä ja itsenäisyyttä palvovasta Suomesta käsin, mutta kun kiinalaiset syljeskelevät lattioille ja latinojen jälkeen yhteiskeittiö on torakoiden herkutteluparatiisi, saattaa innokkaimmankin homofiilin rakkaudelle tulla rajat. Aamupuuroani uunin uumenista havitellut torakka sai minut siirtymään lopullisesti yliopiston ruokalan kanta-asiakkaaksi.
Matka jatkuu
Raskainta Moskovassa minulle oli ainainen ihmispaljous ja hulina. Kaipasin Arkangelin puutalomaisemaa ja vilpoista tuulta Vienanjoelta. Oma rauha löytyikin lopulta museoista ja taidenäyttelyistä, joita Moskovassa riittää vaikka joka päivälle. Ikimuistoisin kulttuurielämys oli venäläinen banja.
Kävin saunomassa Sandunovskin kuuluisassa saunassa. Perse paloi ja piilolinssit lähes sulivat silmiin, mutta sadistinen saunottaja seisoi oven edessä, kielsi poistumasta löylyhuoneesta ja viskoi kauhalla ilmaan jotain, miltä piti suojata silmät. Montakohan sokeutunutta turistia saunasta on poistunut… Pelastumisen autuus oli ikimuistoinen, kun pääsin tulihelvetistä vilpoiseen altaaseen lillumaan, ja tämän jälkeen sain vielä kylmän tuopposen käteeni. Ah autuutta, äärielämyksiä Venäjällä, tuttua mutta taas jotain uutta. (30.5.2006)
Vaikka olisin tiennyt mikä minua Moskovassa odotti, lähtisin heti uudelleen. Eläisin varmasti onnellisena ilman kokemuksiani monikulttuurisesta asuntolaelämästä ja venäläisestä byrokratiasta, mutta samalla olisin monia ystäviä köyhempi ja venäjän kielen taitoni olisi edelleen ruosteessa. Ilman viime syksyn harjoittelua Arkangelissa ja kevään opiskelua Moskovassa en olisi nyt taas pakkaamassa matkalaukkujani. Makuupussi, hyönteismyrkky, maitohappobakteerit… mitäs vielä?
Kaikkiin vastoinkäymisiin ei voi varautua, vaan paras matkavaruste on positiivinen asenne.
Palaan takaisin Arkangeliin, missä aloitan työn Pomorin valtionyliopiston Suomen kielen ja kulttuurin lehtorina. Varmasti edessäni on yllätyksiä ja haasteita, mutta tällä kertaa niitä tarjoaa vain yksi kulttuuri, jota opin päivä päivältä tuntemaan paremmin.
Venäjän valtion apurahat
Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO
Laura Tikkanen on yksi niistä suomalaisista, jotka ovat saaneet opintojensa tueksi Venäjän valtion apurahan. Stipendiaatteja on kolmisenkymmentä lukuvuosittain.
Apuraha on tarkoitettu opiskeluun, jatko-opiskeluun tai tutkimustyöhön, joka tapahtuu venäläisessä valtion yliopistossa tai korkeakoulussa. Tutkinnonsuorittajien lisäksi apurahaa voivat hakea vierailevat opiskelijat tai venäjän kielen opiskelijat, jotka suorittavat maassa kieliharjoitteluaan.
Apuraha on pieni eikä riitä kattamaan elinkustannuksia. Tärkeämpi siihen liittyvä helpotus on se, että stipendiaatin ei tarvitse maksaa ulkomaalaisilta perittäviä lukukausimaksuja. Venäjän valtio järjestää opiskelupaikan. Apurahaa haetaan CIMOsta; hakuajat ovat vuosittain keväällä. CIMOsta voi hakea tukea myös matkakuluihin.
Lisätietoa: http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/apurahat/ulkomaille/apurahat-venajalle.htx
Sankarimatkailijat venäläisen kulttuurin kimpussa
Teksti: Jaana Mutanen ja Laura Jauhola, CIMO
Kiinnostaako Venäjä? Kammoatko seuramatkoja? Etsitkö korkeakulttuurin tilalle jotakin aivan muuta? Seuraavassa vaihtoehtoja niille, joille Venäjän matkailuvaltteja ovat absurdisuus ja alakulttuurien kirjo. Omatoimimatkailijoille on tarjolla kullanarvoista tietoa ja ryhmämatkailijat voivat seikkailla Sika säkissä -konseptilla. Hyvästä ohjelmasta ja hyvistä ihmisistä syntyy myös hyvä henki, tusovka.
Sputnik – opastusta omatoimimatkailuun
FINSOV-matkojen tilalle on tullut Sputnik-matkailu… Sputnikin -web-sivuilla kerrotaan, mistä on kyse: ”Suomi-Venäjä seuran Sputnik-porukka antaa sinulle (pienet) eväät Venäjän (suureen) seikkailuun ja kertoo sen, mitä matkaoppaat eivät kerro. Sputnik välittää ensikäden tietoa, tunteita, tuntemuksia ja omakohtaisia kokemuksia niiltä, jotka ovat jo seikkailleet jossakin suuren Venäjän kolkassa niille, joita Venäjä vetää puoleensa.”
Sputnikin sivuilta löytää tietoa omatoimimatkailusta Venäjällä ja vinkkejä moniin tilanteisiin: liikkuminen Venäjällä, Survival-ohjeita, matkakohdevinkkejä, kokemuksellisia matkakertomuksia. Sen kautta voi myös hakea matkaseuraa Venäjän elämysmatkalle.
Sputnik järjestää myös infotilaisuuksia, joissa matkalla olleet kertovat kokemuksiaan. Sputniklaiset kertovat tulevan syksyn ohjelmasta: ”Nojatuolimatkoja Venäjälle -illat pidetään Kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä. Lokakuussa hiihtomatkaillaan Kuolan niemimaan Kirovskissa ja kuullaan talvimatkailusta Kaukasuksella ja Pietarin lähialueilla. Marraskuussa Sputnikin aktiivit kertovat vaelluksesta Keski-Aasian Kirgiisiassa ja joulukuussa reissataan Volgalla junalla ja jokilaivalla.”
Zerkalon Sika Säkissä – ryhmämatkailua oman tien kulkijoille
Matkatoimisto Zerkalo on erikoistunut kohtuuhintaisiin matkoihin Pietariin ja Moskovaan, mutta matkalistalta löytyy elämysmatkailijoille todellista vaihtelua. Zerkalon mukana pääsee niin festari- kuin konserttimatkoille (mm. Tusovka-festareille, ks. alla), mutta myös hyppyyn tuntemattomaan ”Sika säkissä” -matkoilla. Zerkalon perustaja Jukka Timonen kuvailee näille matkoille osallistujia seikkailun- ja kokeilunhaluisiksi, mutta lähtijän ei tarvitse olla mikään erityinen sankari, sillä mukana on asiantuntevaa ja kielitaitoista henkilökuntaa.
Sika säkissä -matkoihin on varauduttu löyhällä suunnitelmalla, mutta itse toteutus elää omaa elämäänsä. Reissulla on päädytty mm. yöpymään hätätilaministeriön telttaan ja uudet tuttavuudet – paikalliset majuri ja eversti – ovat ryhtyneet matkaoppaiksi. Jokaisella matkalla odottaa uusi yllätys.
Sika säkissä -matkojen lisäksi Zerkalosta löytyy vaihtoehtomatkoja kohtuuhinnalla ja keskeisillä majoituspaikoilla. Matkoilla tutkaillaan erityisesti klubi- ja undergroundkulttuuria. Zerkalonkin web-sivuilta saa vinkkejä omatoimimatkailuun. Jotkut Zerkalon mukana kulkeneet matkaajat ovatkin jatkaneet idänsuhteita joko omatoimimatkoilla tai kohdalle osuneen romanssin kautta.
Oppaita oikeille sankarimatkailijoille
Sankarimatkailijoiksi haluavat voivat etsiä opastusta matkalleen LIKE-kustantamon Sankarimatkailijaoppaista, joita on tehty mm. Pietarista, Moskovasta, Arkangelista ja Kalingradista; tulossa on vielä Sankarimatkailijan Komi. Esimerkiksi Pietari-oppaasta saa tietoa venäläiselle kulttuurille keskeisistä asioista kuten byrokratian siunaus ja kirous (rekisteröitymään!), mies ja nainen, mummot, kirjallisuus (Pietarin vihaajat ja rakastajat), illan, yön ja aamun vietto, sauna eli banja ja juomavesi, ovikoodit, turvallisuus (kaihda miliisiä!), etuilu ja kohteliaisuus, kulttuurin määräämät käytöserot, lahjat ja maljapuheet, taksimatkustaminen, tervehtiminen ja ystävystyminen.
LIKEn Iida Siimes sanoo Sankarimatkailijaoppaiden painottuvan entisen Neuvostoliiton alueelle, vaikka poikkeuksiakin löytyy. ”Tilausten perusteella suosituimmat oppaamme ovat tuore Sankarimatkailija Neuvosto-Tallinnassa ja vähän vanhempi Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa.”
Esimerkiksi Arkangeli tuo helposti mieleen jotakin arktista ja ankaraa, suljettua ja salamyhkäistä. LIKEn Sankarimatkailija näkee nämä ”Kalevalan laulumaat” toisenlaisin silmin: Arkangelissa on avaruuskeskuksia, öljykenttiä ja ydinsukel-lusvenetelakoita, mutta sankarimatkailija seikkailee myös Vienanmeren vieraan-varaisten pomorien eristyneissä rannikkokylissä ja suomensukuisten nenetsien poronhoitoyhteisöissä. Hän kapuaa myös liikemies Nikolai Sutjaginin huojuvaan puiseen pilvenpiirtäjään. Määränpäähänsä hän hankkiutuu panssarivaunua muistut-tavalla tela-ajoneuvolla, kaksitasoisella Antonovilla tai reellä. Perillä häntä odottaa majoitus uuninpankolla.
Komin oppaan toimittanut Jussi Konttinen on ehtinyt myös kokea monenmoista: "Ensimmäisellä Komin matkallani esitin Komin tv:n kuvausryhmälle laulun 'Kaksipa poikaa Kurikasta', pukeuduin vanhaan komilaiseen kansanpukuun, vakoilin neuvostoaikaista sääasemaa, haastattelin Komin presidenttiä, jouduin todistamaan hotellihuoneeseeni tehtyä ratsiaa ja kävin vanhauskoisten jumalanpalveluksessa sekä kuuntelin bulgarialaista säkkipillinsoittoa kaukaisen metsätyötaajaman kerrostalossa. Myöhemmin ihailin erämaan keskellä kohoavan mansien pyhää vuorta Manpupunjoria Petshoran-Ylytshin luonnonpuistossa ja meloin vauhdikasta Kosjujokea. Lisäksi tanssin itseni tainnoksiin Uhtan Domino-klubilla ja kiipesin Leninin päälaelle."
Tusovka – Venäjä Suomessa, Suomi Venäjällä
Venäläiseen populaarikulttuuriin pääsee tutustumaan myös Suomessa. ”Neuvostorockia” esiteltiin meillä ensimmäistä kertaa 80-luvun alkupuoliskolla, jolloin suomalaisyleisö sai ns. virallisen rockin lisäksi kuulla myös undergroundia. 90-luvun lopulla kuvaan alkoi tulla uusia ulottuvuuksia, kun joukko venäläisestä kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä löysi toisensa ja perusti Tusovka-yhdistyksen, joka otti tehtäväkseen venäläisen populaarikulttuurin tunnetuksi tekemisen Suomessa.
Tusovka tuo Suomeen venäläisiä bändejä ja elokuvia. Ison maan populaarikulttuurin kenttä on laaja ja massaan mahtuu monenlaista; Tusovkan johtoajatuksena on alusta lähtien ollut laatu – huonoa ei kannata tuoda. Yhdistyksen web-sivuilla kerrotaan, että toiminta alkoi tuntua tarpeelliselta, kun Venäjältä löytyi niin kiinnostavia bändejä ja ryhmiä, että ne oli yksinkertaisesti saatava Suomeen. Yhdistyksen nimi kiteyttää ohjelmapolitiikan: hyvästä ohjelmasta ja hyvistä ihmisistä syntyy myös hyvä henki, tusovka. Sana on pietarilaista slangia eikä sille ole suoraa suomennosta. Kun ihmiset kokoontuvat konserttiin, ravintolaan, festareille tai vaikka vain vodkapullon ääreen keittiöön, syntyy tusovka.
Tusovka tekee ”kulttuurivientiään” kahteen suuntaan: puheenjohtaja Anna Ruohonen kertoo syyskuun loppupuolella Pietarissa järjestettävistä Tusovka-festareista, joilla esiintyy sekä suomalaisia että pietarilaisia bändejä. ”Lisäksi järjestämme keväällä perinteisen festarin Gloria-teatterissa Helsingissä ja jo talven mittaan muutamia klubeja, joissa esiintyy sekä suomalaisia että venäläisiä bändejä. Loka-marraskuun vaihteessa osallistumme yhden venäläisen bändin koulukiertueen järjestämiseen. Se on tätä kasvatuksellista puolta, jolla yritämme saada jo kouluikäiset näkemään että Venäjällä on monet kasvot, ei pelkkää rikollisuutta, alkoholismia tai sotaa.”
Millä periaatteella Tusovka valitsee esiintyjänsä? Ruohosen on vaikea nimetä yhtä periaatetta, koska keinoja on monia. ” Pääasia on, että Tusovka innostuu asiasta. Monet bändit tarjoavat levyjään kuunneltavaksi, joskus taas joku on innostunut bändin musiikista kuultuaan sitä keikalla. Kukaan ei päätä bändivalinnoista yksin: pyrimme kierrättämään levyjä kaikilla toimijoilla ja jos enemmistö innostuu, yritetään saada aikataulut sopimaan. Eli osa tulee aivan ’pimeästä’, osa on tuttujen tuttuja; tärkeintä on, että tuotanto innostaa meitä itseämme.”
Kohokohtina Tusovkan lähes 10-vuotiselta taipaleelta on Ruohosen mieleen jäänyt sekä suuria että pieniä asioita: ” Musiikillisia kohokohtia ovat toisaalta venäläisen ja neuvostorockin legendojen, kuten Auktsyonin ja DDT:n tuominen Suomeen. Toisaalta pienikin asia voi tuntua isolta, jos esimerkiksi keikan jälkeen kuulee yleisön hämmästelevän, että Venäjällä tehdään noin hyvää musiikkia. Silloin tuntuu, että on onnistunut murtamaan muureja ja purkamaan ennakkoluuloja.” Ruohonen pitää tärkeänä myös parin vuoden takaista Kultuurin Gloria –tunnustusta, jolla Tusovkaa kiitettiin rohkeasta ja ennakkoluulottomasta lähialueiden kulttuurien esilletuomisesta. ” Silloin tuntui, että muutkin ovat noteeranneet meidät ja olemme onnistuneet siinä, mitä yritämme.”
Lisätietoa Internetistä:
http://www.kaapeli.fi/svs/sputnik/
http://www.zerkalo.info/
http://www.likekustannus.fi | Kirjat | Sankarimatkailija-oppaat
http://www.tusovka.fi/
Venäläisharjoittelijat kiinnostavat suomalaisia työnantajia
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Suomalaisyrityksissä työskentelee vuosittain noin 500 ulkomaista harjoittelijaa, jotka ovat tulleet maahan CIMOn kansainvälisen harjoittelun ohjelmissa. Harjoittelijat hakevat työkokemusta omalta alaltaan ja ovat kiinnostuneita suomalaisesta yritysmaailmasta. Työnantajalle harjoittelija on ennen kaikkea linkki yritykselle ehkä hyvinkin tärkeään maahan. Myös Venäjä-yhteistyötä tekevät yritykset ovat aktivoitumassa ja yhä useampi Suomeen työllistyvä harjoittelija tulee Venäjältä.
CIMOn yritysyhteistyöstä vastaava projektikoordinaattori Outi Isotalo on pannut merkille, että työnantajat ovat tänä vuonna olleet entistä kiinnostuneempia venäläisistä harjoittelijoista. Elokuun loppuun mennessä Suomessa oli työskennellyt jo 62 Venäjältä tullutta, kun heidän kokonaismääränsä edellisenä vuonna oli 37. Eniten venäläisharjoittelijoita sijoittuu luonnonvara-alan yrityksiin, mutta myös mm. tekniikan, kaupan ja matkailun alalle. Tyypillisiä työnantajia ovat olleet Etelä-Suomen pk-yritykset sekä metsä- ja sahateollisuus. ”Kiinnostusta on erityisesti Venäjän kauppaa harjoittavilla yrityksillä ja toisaalta sellaisilla, joilla on laajenemispyrkimyksiä tai jo olemassa olevaa toimintaa Venäjällä”, summaa Isotalo.
Rekrytointipalvelua mittatilaustyönä
Työnantajat esittävät paikkatarjouksessaan toiveitaan mm. harjoittelijan koulutuksesta, opintojen vaiheesta, kielitaidosta ja kotimaasta. Isotalon mukaan venäläisille opiskelijoille tai vastavalmistuneille tarjotuissa harjoittelupaikoissa saatetaan kotipaikka määritellä hyvinkin tarkkaan, esimerkiksi juuri sille alueelle, jolla isäntäyritys Venäjällä toimii. Harjoittelujaksot kestävät muutamasta kuukaudesta puoleentoista vuoteen; tavallisin periodi venäläisharjoittelijoiden kohdalla on ollut 6 kuukautta. Harjoittelu voi myös toimia siltana pysyvämpään työsuhteeseen, sillä sen aikana ehtii jo nähdä miten työskentely käytännössä sujuu.
Harjoittelijoiden avulla on paikattu niitäkin aukkoja, joita suomalaisten vähäinen kiinnostus venäjän kielen opiskeluun on jättänyt. Isotalo kertoo esimerkin yrityksestä, joka ei löytänyt suomalaista työntekijää, jonka kielitaito olisi riittänyt tarjolla olleeseen tehtävään. Paikan sai venäläinen, suomea osaava harjoittelija, joka kielen ja kulttuurin tuntevana sai uutta vauhtia ja sujuvuutta yrityksen Venäjän kontakteihin.
CIMOn yhteistyökumppaneita Venäjällä ovat tietyt yliopistot, jotka tekevät esivalinnan kutakin paikkatarjousta parhaiten vastaavista harjoittelijoista. Valinnanvaraa on, sillä tulijoita olisi moninkertainen määrä tarjolla oleviin paikkoihin nähden.
Sellunkeittoa venäläiseen tapaan
Suomi on läheisyytensä vuoksi erittäin kiinnostava kohde venäläisille opiskelijoille, jotka haluavat hankkia työkokemusta ulkomailta. 25-vuotias Pavel Bulanov löysi oman harjoittelupaikkansa Metsä-Botnian Kemin tehtaalta. Bulanov opiskelee kemian osastolla valtion teknillis-kemiallisessa yliopistossa Pietarissa (St. Petersburg State Technological University of Plan Polymers) ja erikoistuu sellutekniikkaan. Harjoittelijan toimenkuvaan kuuluu sellun keittoon ja valkaisuun liittyvää tutkimusta, jolla pyritään parantamaan sekä kustannustehokkuutta että sellun laatua.
Tuotantopäällikkö Kimmo Pelander kertoo tehtaan halunneen nimenomaan venäläisen harjoittelijan, koska Metsä-Botnialla on jo saha Venäjällä ja pitkäntähtäimen suunnitelmissa on aloittaa tutkimukset myös sellutehtaan rakentamiseksi sinne. Venäjällä toimivat suomalaisyritykset tarjoavat haluttuja työpaikkoja ja sellainen kangastelee Bulanovinkin mielessä: opinnot ovat pitkällä ja tulevaisuus Metsä-Botnian uudella tehtaalla tuntuisi varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Tarkempaa tietoa ulkomaisen harjoittelijan palkkaamisesta saa CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista | Kansainvälinen harjoittelu | Palvelut työnantajille ja yrityksille
Nuorisotyö Venäjällä – näkemyksiä suuresta palapelistä
Teksti: Paula Oksanen, delegaatti Salto-Eecan järjestämällä ”Youth work in Russia”-opintomatkalla 24.–30.6.2006.
Venäjää voisi hyvin kutsua mysteerien ja arvoitusten palapeliksi. Monille meistä länsimaalaisista Venäjä on edelleen arvoitus, vaikka neuvostohallitus onkin kaatunut ja uusi ”avoimempi” aikakausi alkanut. Tämän valtavan, 11 aikavyöhykkeelle ulottuvan maan, koetaan usein olevan idän ja lännen puristuksessa. Jo yksin Venäjän suuri koko ja sen suuret alueelliset erityispiirteet tuovat tälle nykyaikaiselle ja teknologiselle yhteiskunnalle suuria haasteita.
Tutustuin pieneen osaan siitä, mitä Venäjällä tarkoitetaan osallistumalla Salto-Eecan järjestämälle opintomatkalle 24.–30.6.2006. Tutustumiskohteena oli nuorisotyö Moskovassa, Nizhny Novgorodissa, Chuvashiassa ja Tatarstanissa.
Olen toiminut vuosia vapaaehtoisena Punaisen Ristin kontaktitoiminnassa, jossa pyritään lisäämään vammaisten ja vammattomien nuorten yhteistoimintaa erityisesti kansainvälisen leiritoiminnan kautta. Innostuin mahdollisuudesta saada uusia maita ja kasvoja mukaan toimintaamme, ja kiinnostukseni kohdistui matkan aikana erityisesti nuorille vammaisille ja vammattomille tarkoitettuihin nuorisotyön muotoihin.
Nuorisotyö muutoksessa
Viime vuosikymmenien sosiaaliset muutokset Venäjällä ovat tuoneet mukanaan paitsi uusia mahdollisuuksia ja haasteita, myös monia ongelmia erityisesti nuorille. Vaikea sosiaalinen ja taloudellinen tilanne hankaloittaa elämää etenkin pienissä kaupungeissa ja kylissä, sillä paikalliset nuorisotyön muodot ovat niissä usein hyvin vaatimattomia, jollei olemattomia. Kansainvälinen yhteistyö on monille organisaatioille toivottava mutta usein vain haaveeksi jäävä tavoite, sillä taloudellisen tilanteen vuoksi monen nuoren liikkuvuus on rajoittunutta jopa oman maan sisällä.
Venäjän nuorisotoiminnassa tapahtui käänne vuoden 1991 jälkeen, jolloin monia uusia projekteja saatiin alulle. Vuoden 2005 aikana erilaiset nuorisoliikkeet alkoivat saada ääntään kuuluviin myös Venäjän politiikassa ja pyrkimyksenä on ollut tuoda lisää ulottuvuuksia nuorisotyöhön. Mitä nämä uudet ulottuvuudet käytännössä ovat ja kuinka vapaasti erilaisia nuorisotyön muotoja maassa tuetaan, on asia josta sain matkan aikana hyvin erilaisia vastauksia ja josta voi olla hyvin montaa mieltä.
Nonformaalin oppimisen ja EU:n Nuoriso-ohjelman puolesta olen opintomatkan ansiosta kuitenkin valmis liputtamaan. Nonformaali oppiminen on todella merkittävää juurii Venäjän kaltaiselle maalle, joka on ainakin teoriassa valmis kääntymään avoimemmaksi yhteiskunnaksi. Nuorille Nuoriso-ohjelmalla on ollut jo ilmiselvästi positiivisia vaikutuksia. Erityisesti Nizhny Novgorodissa yhteistyö on motivoinut nuoria osallistumaan aktiivisemmin yhteisön toimintaan, tuonut tietoisuuteen uusia tapoja osallistua sosiaaliseen elämään ja lisännyt vastuuta ympäristöstä. Käytännössä tämä on tarkoittanut mm. orpojen nuorten itsetunnon ja koulutusmahdollisuuksien lisäämistä, vaihto-ohjelmien käynnistämistä EVS:n (European Voluntary Service) kautta ja jopa nuorten ajamia hankkeita, joissa kaupungin päättäjiä painostettiin hankkimaan kaupunkiin lisää roskapönttöjä viihtyvyyden lisäämiseksi.
Nuorisotyön vapaat kädet?
Tutustuimme useisiin erilaisiin organisaatioihin, joista monessa pyrittiin lisäämään nuorten aktiivisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Monet organisaatioista tekivät ilokseni työtä myös vammaisten nuorten kanssa, vaikkakin harmittavan usein toiminta oli enemmänkin hyväntekeväisyystyötä vammaisille, eikä vammaisten nuorten kanssa.
Erityisesti Moskovassa on perustettu useita Nuorten parlamentteja, joilla yritetään saada nuoria aikuisia mukaan vaikuttamaan nuorten asioihin. Ideana nämä nuorisotyötä tekevät parlamentit ovat erittäin kannatettavia, sillä myös Venäjällä nuorten kiinnostus politiikkaa ja vaikuttamista kohtaan on ollut perinteisesti vähäistä. Käytännössä nuorten parlamentit ovat kuitenkin pitkälti Venäjän hallituksen valvovan silmän alla ja niihin valitut nuoret ovat myötämielisiä nykyistä hallintoa kohtaan. Kysyttyäni eräältä Nuorten parlamentin jäseneltä kritiikin antamisen mahdollisuudesta, hän totesi lyhyesti, että sitä ei anneta.
Näkemykseni mukaan näin on myös monissa nuorisotyötä tekevissä järjestöissä. Vierailimme esimerkiksi organisaatiossa, joka korosti olevansa sekä ”non-political” että ”non-governmental”. Kuitenkin heidän internet-sivuillaan (www.ruy.ru) todetaan: ”Although RUY is a non-political organisation, we consider it our duty to cooperate with political movements and government on youth politics development of Russia”.
Oma mielipiteeni on, että järjestöt ovat melko lailla tarkkailun alaisia ja toimintaa on helpointa ryhtyä rakentamaan, jos järjestö on myötämielinen nykyistä hallintoa kohtaan. Nuorisotyön toimintaympäristönä tämä eroaa hyvin paljon siitä, mihin itse olen länsimaalaisena tottunut.
Yhteistyön haasteet ja rikkaudet
Innostuin itse aloittamaan yhteistyötä muutamien järjestöjen kanssa, joiden toiminta on lähellä kontaktitoimintaa. Oli ilo huomata kuinka suuri kiinnostus järjestöillä oli kansainvälistä toimintaa kohtaan!
On kuitenkin hyvä huomioida tietyt asiat ennen yhteistyön aloittamista. Pitää muistaa, että Venäjä on todella suuri maa ja sen alueelliset eroavaisuudet ovat valtavia. Esimerkiksi Moskovan ja Tatarstanin välillä on kilometrien lisäksi hyvin suuret kulttuurierot. Tämän lisäksi järjestöjen kohderyhmät ja projektien lukumäärät ovat usein hyvin paljon suurempia. ”Neuvostoliiton perintö” vaikuttaa edelleen (toisinaan alitajunnan tasolla) työskentelytapoihin ja nuorisotyön tekijöihin, minkä vuoksi yhteistyön aloittaminen vaatii tietynlaista herkkyyttä ja runsaasti tietoa nuorisotyöstä Venäjällä.
Yhteistyön aloittaminen on hyvin haastavaa, ei ainoastaan kulttuuristen erojen, vaan myös ns. ”sivilisaatioeron” vuoksi (”EU-standardit” verrattuna ”Idän standardeihin”). Myös kieli-, viisumi- ja pankkisiirtovaikeudet ja taloudelliset seikat voivat nostaa kynnystä yhteistyön aloittamiseen.
Opintomatkalla minulle kuitenkin selvisi, miksi yhteistyön aloittaminen ehdottomasti kannattaa: venäläiset nuoret ja organisaatiot ovat hyvin kiinnostuneita ja avoimia kansainväliselle yhteistyölle Nuoriso-ohjelman puitteissa. Heillä on taitoa ja ennen kaikkea halua kehittää itseään ja edustamiaan järjestöjä. Venäjän rikas kulttuuriperintö ja ihmisten vieraanvaraisuus antavat mahdollisuuden molemminpuoliseen oppimiseen.
Lisätiedon lähteitä:
Russian Union of Youth: http://www.ruy.ru
World 4 U: http://www.world4u.ru
National youth council of Russia: href="http://www.youthrussia.ru
Nizhny Novgorod children and youth support “Veras”: http://www.veras.nnov.ru
Association of organizations of Yound disabled: amio@mail.tcnet.ru
Piano theatre (for deaf people): http://www.theatre-piano.org
Mikä ihmeen SALTO?
EU:n Nuoriso-ohjelman sisällä toimiva SALTO (Support and Advanced Learning and Training Opportunities) -verkosto järjestää vuosittain useita eri teemoihin liittyviä, korkeatasoisia koulutuksia. Alueelliset SALTO-keskukset tarjoavat koulutusta, tietoa ja yhteyksiä nuorisoalan organisaatioille. Niiden päämääränä on myös tiedottaa alueellaan Nuoriso-ohjelman kautta avautuvista mahdollisuuksista.
SALTOn koulutukset ovat osallistujille maksuttomia, sillä matkakuluista ja osallistumismaksuista vastaa osallistujan oman maan Nuoriso-ohjelman toimisto, suomalaisten kohdalla siis CIMO. Majoitus, ruokailu ja itse kurssiohjelma menevät puolestaan kyseessä olevan koulutuksen järjestävän SALTO-keskuksen pussista. Suomalaiset hakevat koulutuksiin CIMOn kautta.
Itä-Euroopasta ja Kaukasuksesta kiinnostuneiden nuorisotyöntekijöiden ja nuorisoalan toimijoiden kannattaa liittää suosikkeihinsa alueen SALTO-keskuksen (SALTO EECA) verkkosivut, sillä niillä ilmoitetaan alueella järjestettävistä opintovierailuista, seminaareista ja kursseista. SALTO EECAn kautta saa yhteyksiä alueella toimiviin organisaatioihin. Kohdemaita ovat Valko-Venäjä, Venäjä, Ukraina, Moldova, Georgia, Azerbaijan ja Armenia.
Lisätietoa CIMOsta: Mauri Uusilehto, puh. (09 ) 7747 7612
http://www.salto-youth.net/eeca/
eeca@salto-youth.net
Suomea sukukansoille
Teksti: Laura Pertilä, tuntiopettaja / kesäkurssin johtaja, Turun yliopisto, suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos
Kuvat: Hilkka Ahola
Ulkomaalaiset suomenopiskelijat pääsevät parantamaan puhutun suomen taitoaan intensiivi-kursseilla, joita CIMO yhdessä kotimaisten yliopistojen kanssa järjestää kesäisin Suomessa. Kurssivalikoimaan kuuluu myös Venäjän suomensukuisten kansojen edustajille räätälöity kurssi, joka pidetään Venäjällä. Tämän kurssin päämääränä on paitsi harjoitella yhdessä suomea, myös vahvistaa kielisukulaisten yhteyksiä toisiinsa. Taustalla vaikuttaa sukukansaohjelma, jonka tavoitteisiin kuuluu mm. kieliyhteisöjen kulttuuri-identiteetin vahvistaminen.
Suomen kielen ja kulttuurin kesäkurssi on järjestetty Venäjällä jo neljätoista kertaa. Kurssipaikkoja ovat olleet Petroskoi, Syktyvkar, Jošhkar-Ola, Saransk, Ižhevsk ja Kudymkar. Kursseille lähetetään Suomesta kaksi opettajaa ja kaksi apuopettajaa sekä opetusmateriaalia; paikallisen yliopiston puolesta järjestelyjä hoitaa kaksi sihteeriä. Opiskelijoita suomalais-ugrilaisista tasavalloista on yhteensä 25. Kursseille osallistuu yleensä mareja, mordvalaisia, permjakkeja, komeja ja udmurtteja, mutta myös hanteja, manseja ja nenetsikin on ollut.
Kursseilla halutaan korostaa suomalais-ugrilaisten kansojen keskinäisten yhteyksien ja kielisukulaisuuden merkitystä. Opiskelijat eivät aina ole kovinkaan perillä toisista Venäjällä asuvista suomalais-ugrilaisista kansoista, vaan kontaktit tuntuvat keskittyvät Suomeen ja Unkariin, vaikka myös muu keskinäinen yhteydenpito olisi tarpeen. Kaiken kaikkiaan opiskelijat opiskelevat ahkerasti, ja joka vuosi lopputestit osoittavat kaikkien kurssilaisten kielitaidon kohentuneen. Tärkeää on myös innostuksen herääminen: usein kurssilaisten omat opettajat voivat seuraavana syksynä havaita aivan uudenlaisen motivaation suomen opiskeluun.
Kielioppia ja kulttuuria
Kolmiviikkoisen intensiivikurssin aikana varsinaista opetusta (kielioppia, kääntämistä, kirjoittamista ja keskustelua) on 70 tuntia ja lisäksi on noin 100 tuntia suomalaisten tai paikallisten järjestämää kulttuuriohjelmaa. Kurssi on tarkoitettu jo alkeet osaaville, joten kaikki opetus on suomeksi. Opettajat ja apuopettajat esittelevät suomalaista kulttuuria elokuvien, laulujen, leikkien, pelien, ruoanlaiton ja luentojen avulla. Paikalliseen kulttuuriin tutustutaan luennoilla, konserteissa, museoissa ja kyläretkillä. Kurssi on melko leirimäinen ja ohjelmaltaan erittäin tiukka, mutta opiskelijat ovat olleet siihen tyytyväisiä, sillä heillä ei juuri ole rahaa vapaa-ajan viettämiseen. Monille opiskelijoille kurssi on ensimmäinen kerta oman tasavallan ulkopuolella ja ehkä myös ensimmäinen kosketus suomalaisiin, joten yritämme antaa heille ikimuistoisen kokemuksen sekä tarjota miellyttävän ja virikkeellisen oppimisilmapiirin.
Varsinaisilla kielioppitunneilla opiskellaan lähinnä verbioppia. Käännöstunneilla luetaan ja käännetään eritasoisia tekstejä esitteistä ruoka-ohjeisiin ja kielitieteellisiin artikkeleihin. Kirjoitustunneilla tuotetaan lyhyitä aineita, lisäksi kurssilaiset pitävät kurssipäiväkirjaa, joka luetaan aamuisin ennen ensimmäistä tuntia, ja kurssin lopuksi järjestetään kirjoituskilpailu. Keskustelutunneilla opiskellaan ensin sanastoa päivän aiheesta ja sitten opetellaan käyttämään sanoja erilaisin harjoituksin, leikein, pelein ja lauluin.
Käytännön kielitaito karttuu Kielimaa-leikkivaltiossa
Kurssin raamina on jo kymmenen vuotta toiminut Kielimaa-niminen leikkivaltio, jossa puhutaan virallisena kielenä suomea ja kansallisina kielinä myös muita suomalais-ugrilaisia kieliä. Kurssilaiset tulevat opiskelemaan Kielimaan kesäyliopistoon. Aluksi jokainen kurssilainen joutuu hankkimaan Kielimaan yliopiston opiskelijakortin, joka toimii passia vastaavana matkustusasiakirjana, kun käymme retkillä. Kyläretkiä varten tarvitaan myös viisumi, matkaliput ja vakuutus. Kielimaan rahayksikkö on orava. Kyläretkiä varten voi vaihtaa rahaa pankissa, sillä kyläretkillä valuuttana on koni. Oravia tarvitaan mm. matkatoimistossa, konsulaatissa, tullissa, kahvilassa, elokuvissa ja lottoarpajaisissa sekä sakkojen maksamiseen, sillä Kielimaan poliisi rankaisee mm. myöhästymisestä, luvattomasta poissaolosta, matkapuhelimen käytöstä oppitunnilla ja venäjän puhumisesta.
Kielimaassa opiskelijat saavat käytännössä, lähes luonnollisissa tilanteissa, harjoitella sanastoa ja yksinkertaisia kielioppiasioita, jotka toiston avulla tulevat miltei huomaamatta tutuiksi. Kielimaan virkailijoina toimivien opettajien on helppo ottaa huomioon eritasoiset opiskelijat ja eriyttää opetusta tarpeen vaatiessa. Vaikka kurssilaiset ovat jo yliopisto-opiskelijoita (ja opettajat usein yliopistonopettajia), niin Kielimaa-leikki tempaa kaikki mukaansa vuodesta toiseen – ehkä liiaksikin, sillä joillakin kursseilla pankki on ryöstetty, rahaa sekä asiakirjoja väärennetty ja ovatpa opettajat saaneet jopa lunnaskirjeitä kidnappaajilta.
Kurssista on iloa myös suomalaisille fennougristiikan opiskelijoille
Tällainen kurssi on edelleen tuiki tarpeellinen. Ensinnäkin kurssi on hyödyllinen opiskelijalle, jolla ei ole ollut omana opettajana suomalaista kieliassistenttia, kuten tilanne viime vuosina on ollut valitettavan monessa tasavallassa. Toiseksi kurssi on sopiva välivaihe jo edistyneemmälle opiskelijalle, jolle suomen kielen kurssi Suomessa olisi vielä liian suuri askel. Kolmanneksi kesäkurssi vahvistaa opiskelijoiden suomalais-ugrilaista identiteettiä. Neljänneksi kurssin järjestäminen antaa uusia yhteyksiä isäntänä toimivalle laitokselle ja tuo sille myös arvostusta. Viidenneksi Venäjän suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa järjestettävä kurssi toimii harjoituspaikkana suomalaisille fennougristiikan opiskelijoille, joita kurssilla tarvitaan apuopettajina.
Vapaaehtoispalvelu toi Ruslanin Suomeen
Teksti: Anki Pulliainen, suunnittelija / CIMO
Vapaaehtoisjakso toisessa maassa tarjoaa nuorelle loistavan tilaisuuden ottaa etäisyyttä asioihin, kokeilla ulkomailla asumista ja testata kiinnostavalta tuntuvaa tekemistä käytännössä. EU:n Nuoriso-ohjelman Vapaaehtoispalvelu tuo suomalaisten yleishyödyllisten organisaatioiden apujoukoiksi lähes 100 ulkomaista nuorta vuosittain. Tähän joukkoon kuuluu myös Ruslan Soloviov, joka tuli Turkuun työskennelläkseen venäläistaustaisten lasten ja nuorten parissa.
Moldovan pääkaupungissa Kishinevissä asuva Ruslan Soloviov on koulutukseltaan sähkömies ja tehnyt muutaman vuoden alansa töitä. Nuorta miestä kuitenkin kalvoi uteliaisuus ja halu päästä näkemään maailmaa oman maan rajojen ulkopuolella sekä kiinnostus tehdä työtä lasten ja nuorten parissa.
Sattuma, tai Ruslanin mukaan pikemminkin kohtalo, vei miehen nettisurffailun päätteeksi vapaaehtoispalvelusta kertoville Internet-sivuille. Sen seurauksena Ruslan tuli Suomen Turkuun suorittamaan EU:n Nuoriso-ohjelmaan kuuluvaa vapaaehtoispalvelua. Vapaaehtoispaikan tarjosi ABC Nuorisotoiminta ry, joka järjestää toimintaa lähinnä venäläistaustaisille lapsille ja nuorille. Yhdistyksellä on Varissuon kaupunginosassa toimitilat, joissa kokoontuu säännöllisesti mm. tanssi- ja laulu-, bändi- ja teatteriryhmiä sekä eri urheilulajien harrastajia.
Moldovalaisten ja suomalaisten arkiongelmat ovat eri maailmasta
Ruslanin vapaaehtoispalvelu kestää puoli vuotta. Palvelunsa aikana hän mm. osallistunut harrastuskerhojen ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen sekä toiminut ohjaajana lastenleirillä. Teatterityhmän kanssa Ruslan on päässyt matkustelemaan Suomessa. Seinäjoella hän kokeili ensimmäistä kertaa elämässään lavalla oloa, ja yllätti näyttelijän taidoilla sekä itsensä että teatterin ohjaajan. Isokokoisena miehenä Ruslan on saanut avustaa myös esiintymistavaroiden siirtämisessä paikasta toiseen.
Ruslanille vapaaehtoispalvelu antaa mahdollisuuden asua ensimmäistä kertaa ulkomailla. Hän asustaa nyt Turun ylioppilaskylässä yhdessä ulkomaalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, mikä tuo oman lisämausteensa arkeen. ”Kun eri kulttuureista kotoisin olevat, toisilleen tuntemattomat ihmiset asuvat saman katon alla, luvassa on melko varmasti kommellus jos toinenkin”, naurahtaa Ruslan.
Ulkomailla asuminen tuo erilaista näkökulmaa oman kulttuurin tarkasteluun. Ruslan kertoo, että suomalaisten ja moldovalaisten elämä on hyvin erilaista. Hänen mukaan useimmat moldovalaiset joutuvat keskittymään siihen, miten he pystyvät turvaamaan toimeentulonsa ja miten välttymään erilaisilta ongelmilta. Suomessa nuorilla ja lapsilla on paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi opiskelu on melko pitkälle turvattua ja tuettua, vain kirjat pitää hankkia itse. Ruslanin kokemuksen mukaan suomalaisia askarruttavat kysymykset ovat helposti ”Mihin käyttää rahat” ja ”Minne mennä lomalle” -tasoisia. Ruslan hämmästelee sitä, että nuoret näyttävät olevan kateellisia toisilleen, vaikka kaikilla on se mitä normaaliin elämään tarvitaan. ”Ehkä parantuneet olosuhteet kasvattavat myös odotuksia”, pohtii Ruslan.
”Turku is normal”
Ruslan kertoo vapaaehtoispalvelun olleen positiivinen mahdollisuus nähdä ja oppia uutta. Myös uusi kotikaupunki Turku on osoittautunut mukavaksi ja kotoiseksi asuinpaikaksi. Vapaa-aikansa Ruslan on käyttänyt tuttujen tapaamiseen, Internetissä hengaamiseen sekä kaupungin yöelämään tutustumiseen. Ruslan kertoo tulevan kulttuurikaupungin tarjoavan mukavasti ajanvietettä myös ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle. ”It’s normal”, rauhallisen oloinen nuori mies summaa kokemuksensa Turussa.
Tarkempaa tietoa EU:n Nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelusta saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteesta www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista | EU:n Nuoriso-ohjelma | Vapaaehtoispalvelu.
ABC Nuorisotoiminta ry
ABC Nuorisotoiminta -yhdistys perustettiin Turkuun v. 2003; sen toiminta-alueena on koko Varsinais-Suomi. Yhdistys syntyi Katjusha-tanssiryhmästä, joka on toiminut Turussa jo kymmenkunta vuotta.
Yhdistyksen päämääränä on edistää kulttuurivaihtoa venäläisten, suomalaisten ja muiden Suomessa asuvien kansallisuuksien välillä. Tavoitteena on myös auttaa venäläistaustaisia lapsia ja nuoria ylläpitämään omaa kulttuuriaan ja säilyttämään oma kulttuuriperinteensä. Yhdistys tarjoaa lapsille ja nuorille toimintaa, joka pitää heidät poissa kaduilta ja irti huumeista.
Toimintamuotoja ovat mm. erilaiset kerhot, tanssi- ja lauluryhmät, rock-yhtye Postkriptum, orkesteri, erilaiset leirit ja matkat sekä juhlat ja konsertit. Yhteistyökumppaneita ovat muiden yhdistysten lisäksi Turun konservatorio ja Puolalan koulu.
ABC Nuoristotoiminta ry:n jäseneksi voi liittyä kuka tahansa ikään, sukupuoleen tai syntyperään katsomatta. Tällä hetkellä jäseniä on noin 360, joista noin 200 alle 18-vuotiaita.
Lisätietoja: http://www.abckatjusha.net/
CIMO ja Venäjä
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Seuraavassa on tietoa niistä mahdollisuuksista, joita CIMOn hallinnoimissa, koordinoimissa tai tiedotusvastuulla olevissa ohjelmissa avautuu Venäjä-yhteistyöstä kiinnostuneille.
CIMO Fellowship
Apurahaohjelma, jolla rahoitetaan ulkomaisten jatko-opiskelijoiden tai nuorten tutkijoiden jatko-opintoja sekä tutkimus- ja opetusyhteistyötä suomalaisessa yliopistossa. Apurahaa hakee suomalaisen yliopiston laitos. Venäjä on ohjelmassa erityinen painopistealue; venäläisille jatko-opiskelijoille on myönnetty vuosittain useita kymmeniä apurahoja 3-12 kuukauden pituisiksi kausiksi.
Talvikoulu
CIMO järjestää kerran vuodessa teemoiltaan vaihtuvan talvikoulun, jolla tuetaan yliopistojen laitosten pyrkimyksiä lahjakkaiden venäläisten ja ukrainalaisten nuorten tutkijoiden rekrytoimiseksi suomalaisiin tutkimusryhmiin. Osanottajiksi valitaan 25 venäläistä ja ukrainalaista tohtoriopiskelijaa. Talvikoulun suomalaiset opettajat hakevat myöhemmin CIMO Fellowship -apurahaa sopiviksi osoittautuneille talvikoululaisille kutsuakseen heidät tutkimusryhmiinsä.
Sukukansaohjelman apurahat
Sukukansaohjelman tavoitteena on säilyttää suomensukuisten kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyys Venäjällä sekä tukea niiden sivistyksellisiä yhteyksiä Suomeen. CIMO hallinnoi ohjelmaan liittyviä apurahoja, jotka on tarkoitettu sukukansojen edustajille jatko-opintoihin tai tutkimustyöhön suomalaisessa yliopistossa fennougristiikan, suomen kielen ja kulttuurin tutkimuksen alalla. Stipendiohjelmaa toteutetaan yhteistyössä M.A. Castrénin seuran ja Sukukansaohjelman neuvottelukunnan kanssa.
Suomen kielen apurahaohjelma
Apurahat on tarkoitettu ulkomaisille suomen kielen ja kirjallisuuden, fennougristiikan, kansatieteen sekä folkloristiikan jatko-opiskelijoille ja tutkijoille. Apurahoja myönnetään myös ulkomailla suomen kieltä opiskeleville lopputyövaiheen tekemiseen suomalaisessa yliopistossa.
Suomen ja Venäjän opiskelijavaihto-ohjelma FIRST
(Finnish-Russian Student Exchange Programme)
Erasmuksen tapainen opiskelija- ja opettajavaihto-ohjelma, jolla edistetään kahdensuuntaista liikkuvuutta suomalaisten ja venäläisten korkeakoulujen välillä. Vaihdot perustuvat korkeakoulujen välisiin yhteistyöverkostoihin. Vuonna 2005 ohjelmassa on yhteensä 23 verkostoa, joista yliopistot koordinoivat 12:sta ja ammattikorkeakoulut 11:sta.
north2north
north2north on arktisten alueiden opiskelijavaihto-ohjelma, jossa ovat mukana University of the Arctic –konsortion jäsenkorkeakoulut Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista, Venäjältä, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Ohjelman tarkoituksena on mm. kasvattaa arktisten alueiden osaamista ja pohjoisen asiantuntemuksen verkottumista. Venäjältä north2north-ohjelman kautta Suomeen tulevat saavat apurahansa Suomesta. Ohjelmaa rahoittaa opetusministeriö ja sen kansallisena toimistona toimii CIMO.
Venäjän valtion apurahat
CIMO koordinoi Suomessa Venäjän valtion apurahaohjelmaa, jonka avulla noin 30 suomalaista opiskelijaa tai jatko-opiskelijaa saa lukuvuosittain apurahapaikan venäläiseen yliopistoon. Apuraha on nimellinen, mutta Venäjän viranomaiset järjestävät opiskelupaikan eikä apurahan saaja joudu maksamaan ulkomaalaisilta perittäviä lukukausimaksuja. Osa stipendiaateista suorittaa koko tutkintonsa Venäjällä
Pohjoismaiden ministerineuvoston lähialuetuki
CIMO on hallinnoinut Suomessa Pohjoismaiden ministerineuvoston lähialueyhteistyötä tukenutta Nordplus Nabo -ohjelmaa, joka päättyy vuoden 2006 lopussa. Ohjelmassa on tuettu vuosittain n. 50 kolmen vuoden verkostohanketta eri koulutusasteilla ja kolmannella sektorilla. Vuodesta 2008 eteenpäin Baltian maiden odotetaan tulevan mukaan muihin Nordplus-ohjelmiin. Koulutusyhteistyötä Luoteis-Venäjän kanssa tuetaan omalla ohjelmalla, joka alkaa v. 2007; tarkempaa tietoa uudesta ohjelmasta löydät tämän Campuksen Makasiinista.
Tempus
EU:n Tempus-ohjelma tukee korkeakoulujen kehittämiseen tähtäävää yhteistyötä unionin lähialueilla. Ohjelma tukee mm. kahden tai kolmen vuoden laajoja kehitysprojekteja (opetusohjelma-yhteistyötä, korkeakouluhallintoprojekteja sekä instituutioiden rakentamisprojekteja), vuoden projekteja (seminaareja, selvityksiä, disseminaatiohankkeita) sekä liikkuvuutta (yksilöapurahoilla). Tempus/Tacis-ohjelman tärkein kohdemaa on Venäjä. Suomalaiset ovat olleet erityisen aktiivisia juuri venäläisten korkeakoulujen kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Ohjelman suomalaisena tiedotuspisteenä toimii CIMO, joka itsekin on ollut partnerina useissa Tempus-hankkeissa. Tuoreimpana on EU-maiden ja Venäjän välillä tapahtuvaan liikkuvuuteen perustuva konferenssi, joka pidettiin Helsingissä 18.–19.9.2006.
Erasmus Mundus
CIMO on EU:n uuden Erasmus Mundus –ohjelman kansallinen tiedotuspiste. Ohjelman tarkoituksena on mm. kasvattaa eurooppalaisen koulutusalueen houkuttelevuutta maailmanlaajuisesti. Ohjelman ytimenä ovat eurooppalaisten korkeakouluverkostojen toteuttamat maisterikurssit, joihin rekrytoidaan opiskelijoita eri puolilta maailmaa, erityisesti kolmansista maista (esim. Venäjä). Opiskelijat opiskelevat vähintään kahdessa verkoston korkeakoulussa maisterikurssinsa aikana. Venäläiset korkeakoulut voivat osallistua Mundus Partnership –hankkeisiin, joihin kuuluu opiskelija- ja opettajavaihtoa.
Kansainvälinen harjoittelu
CIMOn kansainvälisen harjoittelun ohjelmat tarjoavat oman alan harjoittelupaikkoja opiskelijoille tai vastikään tutkintonsa suorittaneille nuorille. Harjoittelujaksojen pituudet vaihtelevat muutamasta kuukaudesta puoleentoista vuoteen. Paikkoja on tarjolla sekä suomalaisille nuorille ulkomailta että ulkomaisille Suomesta.
Suomalaisia venäjän kielen sekä matkailualan, yhteiskuntatieteiden ja sosiaalialan opiskelijoita on harjoitellut Venäjällä, samoin jonkin verran kaupan ja hallinnon sekä teknisten aineiden opiskelijoita oman alansa paikoissa. Suomalaisia on harjoitellut mm. Suomen Pietarin instituutissa, edustustoissa, kauppakamareissa, suomen kielen ja kulttuurin opetuspisteissä sekä venäläisissä järjestöissä ja venäläisten oppilaitosten kansainvälisten asioiden toimistoissa.
Venäläisille on järjestynyt Suomesta muutamia kymmeniä harjoittelupaikkoja vuosittain, mutta luku-määrät tuntuvat olevan kasvussa. Eniten tulijoita on ollut luonnonvara-alalta sekä toisaalta suomen kielen opiskelijoissa; viimeaikoina myös tekniseltä alalta.
EU:n Nuoriso-ohjelma
Yhteistyötä Venäjän kanssa voidaan rahoittaa myös EU:n Nuoriso-ohjelmasta, joka on tarkoitettu 15–25-vuotiaille nuorille, nuorten parissa toimiville sekä yleishyödyllisille organisaatioille. Muodollisen koulutuksen ulkopuolella tehtäviä yhteistyöhankkeita, joissa on mukana EU:n ulkopuolisia maita, voidaan toteuttaa mm. nuorten ryhmätapaamisissa, vapaaehtoistyössä ja tukitoimissa.
Nuori Kulttuuri –matka-avustukset
CIMO myöntää matka-avustuksia nuorten kulttuuriryhmien esiintymismatkoihin ulkomaille. Tukea myönnetään tasapuolisesti eri taide- ja kulttuuriryhmille, jotka tulevat eri puolilta Suomea ja suuntaavat matkansa eri maihin. Nuori Kulttuuri -matka-avustuksia Venäjälle on myönnetty mm. musiikki-, sirkus-, tanssi- ja teatteriryhmille.
Julkaisut
Suuntana Venäjä –opas sisältää maasta kiinnostuneille tietoa mm. opiskelusta, harjoittelusta, nuoriso-ohjelmasta ja muistakin vaihtoehdoista. Venäjä-opas ja muut CIMOn maaoppaat löytyvät pdf-muodossa Maailmalle.net -palvelusta osoitteesta http://www.maailmalle.net. Oppaat on tehty yhteistyössä työministeriön kanssa.
Suomea mm. opiskelu- ja harjoittelumaana markkinoivasta Why Finland –esitteestä tehtiin venäjänkielinen versio v. 2004; esitteen kolmas, uudistettu painos valmistui maaliskuussa 2006. Yleisen Suomi opiskelumaana -esittelyn lisäksi esite sisältää perustiedot venäjänkielisille kohderyhmille suunnatuista vaihto-ohjelmista, stipendeistä ja harjoittelusta Suomessa, maahantuloon ja oleskeluun liittyvistä muodollisuuksista sekä hyvistä lisätiedon lähteistä.
Tarkempaa tietoa CIMOn ohjelmista ja julkaisuista saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi.
Venäjä-verkosto luo suhteita ammatilliselle koulutukselle
Teksti: Laura Jauhola / CIMO
Ammatillisten oppilaitosten Venäjä-yhteistyötä on rakennettu vuoden 2001 alusta Opetushallituksen käynnistämässä Venäjä-verkosto -hankkeessa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kouluttaa elinkeinoelämän ja palvelujen tarpeisiin eri ammattialojen ammattilaisia. Tällä hetkellä verkosto toimii 11 koulutuksen järjestäjän yhteistyöprojektina, jonka työnsarkana on lisätä tietoa Venäjän nykyolosuhteista, kielestä ja kulttuurista sekä avata maahan uusia kontakteja. Tätä silmällä pitäen on kehitetty Venäjään liittyvää opetustarjontaa ja -materiaalia sekä opiskelijoille että henkilöstölle.
Käynnissä olevan lukuvuoden painopisteenä ovat työssäoppimisen mahdollisuuksien luominen ja ohjauksen kehittäminen. Erityisesti panostetaan opiskelijoiden valmennukseen ennen työssäoppimisjaksoa, missä on tärkeää myös kokemusten välittäminen Venäjällä olleilta opiskelijoilta ja opettajilta.
Tulevista aktiviteeteista mainittakoon verkostopartnereiden opiskelijoille tarjoamat mahdollisuudet Venäjän kulttuurin ja kielen intensiivikursseihin Pietarissa. Keväällä 2007 järjestetään myös opetuksen kehittämiseen liittyvä pedagoginen seminaari yhteisesti Venäjän partnerikoulujen ja opettajankoulutuslaitoksien sekä verkoston oppilaitosten, Suomen opettajakoulutuksen ja yliopistojen kanssa. Muun yhteistyön ohessa toteutetaan opiskelija- ja opettajavaihtoja sekä kilpailumatkoja.
Tarkempaa tietoa saa hankkeen yhteyshenkilöiltä:
Opetushallitus:
- Venäjä-ohjelma /erityisasiantuntija Eila Räisä, eila.raisa[at]oph.fi
- Työssäoppiminen/yli-insinööri Arto Pekkala, arto.pekkala[at]oph.fi
Verkoston koordinaattori:
- Savon koulutuskuntayhtymän kehitysjohtaja Pirkko Ohvo, pirkko.ohvo[at]sakky.fi
Venäjän nuoret kärsivät rasismista
Teksti: Tiina Sotkasiira, tutkija / Joensuun yliopisto
Muukalaiskammo ja rasismi ovat lisääntyneet Venäjällä viime vuosien aikana. Muutosten näkyvimpiä ilmauksia ovat uusnatsien hyökkäykset tummaihoisia ulkomaalaisia ja Venäjän vähemmistökansallisuuksia vastaan. Moskovassa toimivan Sova-tutkimuskeskuksen mukaan vuonna 2006 Venäjällä on yli sata ihmistä joutunut rasistisen väkivallan uhriksi. Kymmeniä ihmisiä on kuollut tai loukkaantunut yhteenotoissa. Usein uhrit ovat olleet opiskelijoita ja pakolaisia Afrikasta. Toisaalta myös Kaukasiasta, Keski-Aasiasta, Aasiasta, Lähi-idästä ja Latinalaisesta Amerikasta tulleet ihmiset sekä Venäjän omien kansallisten vähemmistöjen edustajat ovat joutuneet pahoinpitelyjen ja uhkausten kohteiksi.
Kansallisten suhteiden kiristyminen liittyy Venäjällä tapahtuneisiin laajempiin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Vaikka kansallisuudella olikin oma merkityksensä Neuvostoliiton hajoamiselle, niin vielä 1990-luvun alussa suhteet eri ryhmien välillä olivat verrattain rauhalliset. Asenteet ovat sittemmin koventuneet. Suhteiden jännittymisen taustalla on monia syitä, joista tärkeimpiä ovat eri väestöryhmien taloudelliset eturistiriidat. Vaikka talouskasvu on Venäjällä nopeaa, tavalliset ihmiset joutuvat edelleen kamppailemaan elättääkseen itsensä ja perheensä. Viime vuosina heränneet toiveet arjen helpottumisesta eivät ole toteutuneet odotetusti. Vaikuttaa siltä, että erityisesti nuoret ovat kärsimättömiä Venäjän yhteiskunnan muutosten edessä ja etsivät nopeita ratkaisuja sekä selityksiä kohtaamilleen vaikeuksille. Skinheadryhmät ja muut äärikansalliset järjestöt ovat hyödyntäneet ihmisten ahdistusta. Kansallismielisten tunnusten alla toimivien väkivaltaisten ryhmittymien määrä onkin kasvanut Venäjällä viime vuosien aikana.
Väkivaltaisissa ryhmittymissä toimivat nuoret eivät ole yksin ennakkoluuloineen, vaan eri ryhmiin kohdistuvat etniset stereotypiat ovat Venäjällä yleisiä. Monet tiedotusvälineet suhtautuvat avoimen epäluuloisesti erityisesti kaukasialaisiin, joista monet ovat muslimeja. Venäjän etnisillä konflikteilla onkin yhtymäkohtia kansainvälisiin kehityskulkuihin. Syyskuun aikana on tiedotusvälineissä pohdittu WTC:n terroristi-iskua ja sitä, miten viisi vuotta kestänyt terrorismin vastainen sota on vaikuttanut ihmisten turvallisuuden tunteeseen. Monet arvelevat, että sotilaallisin toimin ei ole onnistuttu lopettamaan vastakkainasettelua terrorismista epäiltyjen tahojen sekä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten välillä. Venäjä on mukana tässä kansainvälisessä ”taistelussa” ja lisäksi se käy omaa sotaansa maan rajojen sisällä, Tshetsheniassa. Viime vuosikymmenellä alkaneen Tshetshenian sodan pitkittyminen ja siihen liittyvät terroriteot ovat lisänneet venäläisten pelkoa ”tshetshenien näköisiä” ihmisiä kohtaan. Tunne siitä, että Venäjä on vihollisten ympäröimä on vahvistunut. Tällainen ilmapiiri ruokkii myös muukalaiskammoa.
Venäjällä on alettu ymmärtää, että pitkään jatkuessaan rasistiset hyökkäykset ja väkivaltaisuudet uhkaavat maan mainetta. On keskusteltu esimerkiksi siitä, millaisia seurauksia on sillä, että ulkomaalaiset opiskelijat tai turistit alkavat karttaa Venäjää. Lisäksi väkivaltaisuudet nähdään uhkana Venäjän liike-elämän kehitykselle. Maassa toimivat ihmisoikeusjärjestöt kantavat myös huolta ulkomaalaisten ja vähemmistökansallisuuksiin kuuluvien ihmisten turvallisuudesta ja oikeudesta elää normaalia, pelotonta elämää.
Ensimmäinen askel etnisten ennakkoluulojen ja rasismin aiheuttamien yhteiskunnallisten ongelmien pysyvään ratkaisemiseen on se, että venäläiset poliitikot ja viranomaiset tunnustaisivat niiden olemassaolon. Venäjän kaltaisessa monikulttuurisessa yhteiskunnassa erilaisuuden ihmettely ja kohtaaminen on väistämätöntä eikä erilaisuus sinällään anna aihetta huolestumiseen. Vaaralliseksi se muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun erilaisuuden tunnistamiseen yhdistetään eriarvoisuuden periaate. Yrityksiin kylvää vihaa ja epäluuloa eri kansallisuuksien välille on puututtava välittömästi ja määrätietoisesti.
Tiina Sotkasiira toimii tutkijana Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen projektissa Erilaisuuden kanssa eläminen Venäjällä - Hybridit
identiteetit ja arkipäivän rasismi nuorten venäjänmaalaisten keskuudessa. Projekti on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Muuttuva Venäjä -tutkimushanketta.
Lähikuvassa Marja Jegorenkov, venäjän kielen opettaja
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL palkitsi Marja Jegorenkovin Vuoden kieltenopettaja –maininnalla viime vuoden lopulla. Jegorenkov opettaa venäjää Helsingin suomalaisen yhteiskoulun peruskoulussa ja lukiossa. Palkinnon saatesanoissa häntä kiiteltiin mm. kannustavasta opetuksesta, joka on saanut pitkän venäjän lukijat jatkamaan opintojaan aina ylioppilaskirjoituksiin saakka. Millaista on venäjänopettajan arki Venäjä-tuntijaksi haluavassa EU-Suomessa?
Marja Jegorenkov lopetteli opintojaan 1990-luvun taitteessa, kun Neuvostoliiton hajoaminen mullisti maailmaa. Suomessa venäjää opiskelleiden työtilanne muuttui, sillä kielen opetus kouluissa romahti eikä opettajanpaikkoja ollut enää tarjolla. Jegorenkovin ja kurssikavereiden taistelu venäjän tuntien puolesta oli alkamassa ja monen kohdalla se jatkuu edelleen. ”Tämä on yksi niistä erikoisuuksista, joita tähän kieleen ja kulttuuriin meillä Suomessa liittyy – Venäjä on lähellä, mutta se ei kiinnosta. Kieltä opiskellaan hämmästyttävän vähän, vaikka sen osaajia tarvitaan monella sektorilla.”
Valinta, jota on saanut selittää
Jegorenkov on saanut loputtomasti perustella kiinnostustaan kulttuuriin, johon monet suomalaiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti. Hän aloitti venäjän opiskelun varkautelaisen peruskoulun 8. luokalla ja otti lukiossa lukujärjestykseensä vielä ranskan. Nämä kaksi kieltä kiinnostivat enemmän kuin pitkä englanti, jonka Jegorenkov koki itselleen vieraaksi. Venäjän ja ranskan opinnot jatkuivat 80-luvulla Jyväskylän yliopistossa. Opiskeluvuosilta karttui kokemuksia, joita muiden kielten opiskelijoilla ei ole: ”Venäjän vierailevat lehtorit olivat Neuvostoliitosta lähetettyjä, sopiviksi todettuja opettajia, jotka opettivat esimerkiksi maan tuntemusta tarkasti virallisia oppeja seuraten. Opiskelijoissa oli silloin vielä monia poliittisista syistä kieltä opiskelevia, mikä oli itselleni täysin vierasta: olin kiinnostunut venäjästä nimenomaan kielenä.”
Innostava poikkeus Jyväskylän neuvostolehtoreiden joukossa oli Vladimir Turbin, joka välitti tietoa nimenomaan kulttuurista ja jonka opetuksessa venäläinen kirjallisuus alkoi elää uudella tavalla. Turbin mm. ohjasi Jegorenkovin Pushkinia käsitelleen gradun. Venäläinen kulttuuri avautui kunnolla kuitenkin vasta Moskovassa, jossa Jegorenkov opiskeli lukuvuoden opintojensa loppuvaiheessa: ”Opin, että sitä kulttuuria ei koskaan voi lopullisesti ymmärtää. Kiinnostus sen sijaan kasvaa koko ajan!”
Opintojen loppuvaiheessa Jegorenkov alkoi työskennellä tuntiopettajana. Sekalaisessa opetustyössä – mm. aikuisopetusta, Kesälukioseuran ja yliopiston kursseja – vierähti toistakymmentä vuotta. Jatkuvamman leivän syrjään Jegorenkov pääsi vasta v. 2000, jolloin hän aloitti nykyisessä työssään SYKin venäjänlehtorina.
SYKissä venäjän opetuksen tilanne on hyvä
SYK on yksi niistä harvoista suomalaisista kouluista, joissa opiskellaan venäjää pitkänä kielenä. Se on yksityinen, kielipainotteinen koulu, johon oppilaat tulevat äidinkielen valmiuksia mittaavan pääsykokeen kautta. Ensimmäisen pitkän kielen eli ranskan, saksan tai venäjän opiskelu aloitetaan heti 3. luokalta; englanti tulee lukujärjestykseen 5. luokalta ja sitä opiskellaan laajan ohjelman mukaisesti. 7. luokalta aloitetaan ruotsi ja mikäli innokkaita riittää, 8:lta vielä saksa, ranska tai venäjä. Lukiossa aloitetaan vielä ainakin yksi kieli; edellisten lisäksi tarjolla ovat espanja ja italia. Koulussa on 1000 oppilasta ja 80 opettajaa.
Marja Jegorenkov iloitsee siitä, että pitkän venäjän lukijoiden määrä on kasvanut ja kieli vakiinnuttanut asemansa koulussa. Jokaisella vuosiluokalla on 17 venäjän opiskelijaa ja nykytrendin mukaan kaikki myös kirjoittavat kielen ylioppilaskokeen. ”Suomessa pitkän venäjän kirjoittajia on noin 200 vuodessa, heistä valtaosa äidinkieleltään venäläisiä. SYKin oppilaat muodostavat noin kolmanneksen suomenkielisistä kirjoittajista, joita tulee myös Suomalais-venäläisestä ja Itä-Suomen venäläisestä koulusta.”
Jegorenkov opettaa kaikilla luokka-asteilla, pienistä kolmosista aina abiluokkiin saakka. Ensimmäiset, joita hän on opettanut alusta saakka, ovat nyt 9. luokalla. Hypyt tasolta toiselle ovat opettajalle haastavia, mutta myös palkitsevia. ”Arkeen mahtuu hyvin erilaisia ilonaiheita eri ikäisten oppilaiden mukaan. Pienimmät ovat liikuttavan innostuneita kaikesta ja välillä sitä tuntee itsensä taikuriksi, joka raottaa ihmeellisiä salaisuuksien arkkuja – niin herkeämättä oppilaat seuraavat esimerkiksi sitä, kun piirrän kalvolle venäläisiä aakkosia. Abi-tasolla iloitsen siitä, että oppilaat jaksavat taistella kielen kanssa loppuun asti, vaikka tuskailevatkin sen vaikeutta ja vaikka lukion työmäärä on muutenkin melkoinen. Tiedän, miten raskas taisto on käytävä, ennen kuin venäjän jollakin tavalla oppii. Se on loputtomiin jatkuva tie.”
Matkat kannustavat kokeilemaan kieltä käytännössä
Vuoden kieltenopettajaa kiiteltiin mm. innostavasta ja monipuolisesta opetuksesta, joka on saanut oppilaat jatkamaan pitkän venäjän opiskelemista aina ylioppilaskirjoituksiin saakka. Jegorenkovin tavoitteena on opettaa siten, että kaikki pysyvät mukana ja että tunneille on mukava tulla, vaikka tehtävät olisivatkin muissa opiskelukiireissä jääneet tekemättä. ”Hyväksyn senkin, että englanti on monelle pääkieli; oppilaat panostavat siihen, koska se on tutumpaa – sitä yksinkertaisesti kuulee ja sen kanssa joutuu tekemisiin kaikkialla.”
Venäjää vaikeuttaa juuri se, että sitä ei kuule eikä sitä pääse puhumaan. Tätä helpottaakseen Jegorenkov vie oppilaitaan Venäjälle useita kertoja kouluvuosien aikana. Ensimmäinen matka tehdään 4. luokalla, viimeinen lukiossa. Nuoremmat käyvät Pietarissa ja lukiolaiset Moskovassa. Ohjelmat laaditaan ikäryhmien mukaan: kiertoajelua, museokäyntejä, sirkusta. Pietarissa vieraillaan SYKin ystävyyskoulussa, jossa oppilaat osallistuvat opetukseen. Pienimmät majoittuvat hotelliin, mutta 8-luokkalaiset asuvat perheissä. Lukion 2-luokkalaiset opiskelevat peräti 2 viikkoa Pushkin-instituutissa kehittäen suullista kielitaitoaan. ”Matkojen tärkein tulos on se, että nuoret huomaavat selviävänsä kielellä ja sitä ei Suomessa tapahdu.”
Tärkeitä ovat myös omakohtaiset kosketukset maahan ja sen kansalaisiin, joita ei muuten ole tarjolla; esimerkiksi perheet eivät juuri Venäjälle matkusta. ”On hienoa, että oppilaat ovat tekemisissä venäläisten kanssa. He huomaavat, että esimerkiksi oppitunnit muistuttavat kotikoulun tunteja ja että nuoret ovat itse asiassa aivan samanlaisia. Ennakkoluulot karisevat ja oppilaat viihtyvät matkoilla niin hyvin, että haluavat sinne uudestaan. Toisaalta nuoret osaavat suhtautua kypsän kriittisesti moniin eteen tuleviin asioihin, mikä on hyvä asia. En odota Venäjää ihannoivia reaktioita.”
Venäjä – niin lähellä, mutta niin kaukana!
Suomessa itänaapurin kieleen ja kulttuuriin ei suhtauduta kuten muihin kieliin ja kulttuureihin: historian painolasti on vahva. Käsitykset ovat monesti värittyneitä ja perustuvat vanhoihin asioihin – joko sotaan tai Neuvostoliiton aikaan. ”Tästä näkökulmasta suomalaisten Venäjä-asiantuntemus vaikuttaa vähän hataralta”, sanoo Marja Jegorenkov. ”Harva tuntee aitoa kiinnostusta maahan ja sen kulttuuriin. Itse asiassa näitä asiantuntijoita löytyy enemmän muualta kuin Suomesta.”
Kielitaito on itsestään selvä avain kulttuuriin. Venäjänopettajat kouluissa ja aikuisoppilaitoksissa markkinoivat kieltä ja sen osaamisen hyödyllisyyttä parhaansa mukaan. Jegorenkov kiittelee sitä ahkeruutta, jolla opettajat jaksavat puskea eteenpäin arjen ankaruudesta huolimatta. Esimerkiksi oppimateriaaleja ei uudisteta samaan tahtiin kuin muiden kielten materiaaleja eikä opettajien täydennyskoulutusta ole tarjolla samassa määrin. Opettajat tekevät työtään lopulta aika yksin: ”Venäjän kielen opetus ei saa mistään tukea. Meillä ei ole sellaisia taustavoimia, joita esimerkiksi Goethe-Instituutti ja Ranskan kulttuurikeskus ovat saksan ja ranskan opettajille. Samoin puuttuvat tukirakenteet, joita mm. EU:n koulutusohjelmat tuovat EU-kielten opetukseen.”
Venäjän taitajien tarpeesta kyllä puhutaan, mutta Jegorenkov ei usko suomalaisten innostuvan kielen opiskelusta juhlapuheiden perusteella. ”Eteenpäin mennään pienin askelin, yksilöihin vaikuttamalla. Tuloksia näkee esimerkiksi lapsista, jotka pienestä pitäen kasvavat kiinni opiskelemaansa kieleen ja kulttuuriin, niin että niistä tulee luonnollinen osa elämää. He luovat matkan varrella omaa, neutraalia käsitystään asioista. Tarvitaan tietysti myös rohkeita vanhempia, jotka uskaltavat tehdä erilaisia kielivalintoja – siitä huolimatta, että kielen opiskelua ei välttämättä pysty jatkamaan jos koulu tai kotipaikka jossakin vaiheessa vaihtuu.”
Makasiini
CIMO muuttaa uusiin toimitiloihin
CIMO muuttaa joulukuun alkupuolella uusiin toimitiloihin Opetushallituksen virastotalon peruskorjauksen ajaksi. Uusi osoitteemme on Säästöpankinranta 2A; postiosoite säilyy ennallaan (PL 343, 00531 Helsinki).
Myös puhelinnumerot muuttuvat: CIMOlaiset tavoittaa joulukuun alusta lähtien vaihdenumerosta 0207 868 500. Uusi neuvontanumeromme on 0206 90 501; neuvontapuhelimen samoin kuin uusissa tiloissa avattavan tietopalvelun palveluajoista ilmoitetaan myöhemmin.
Pohjoismaiden ministerineuvosto uusii Luoteis-Venäjä-ohjelmansa
Teksti: Kenneth Lundin / CIMO
Pohjoismaiden ministerineuvoston Kaliningradin-toimiston avajaisissa esiteltiin Pohjoismaiden uusi Luoteis-Venäjä-panostus. Pohjoismaiden ministerineuvosto on päättänyt perustaa Venäjä-ohjelmansa yhteyteen uuden osaamis- ja verkosto-ohjelman.
Uuden ohjelman avulla halutaan investoida Pohjoismaiden ja Luoteis-Venäjän väliseen pitkäkestoiseen, vastavuoroiseen ja kestävän tietämyksen vaihtoon.
Uusi ohjelma käynnistyy jo syksyn aikana, mutta virallinen alkamispäivä on 1. tammikuuta 2007. Ohjelma kokoaa 11 Pohjoismaiden ministerineuvoston aiempaa vaihto-ohjelmaa selkeäksi ja yhtenäiseksi paketiksi. Samalla liikkuvuustoiminnan rahoitus kasvaa noin 25 prosenttia, 24 miljoonasta tanskan kruunusta melkein 32 miljoonaan, ja se mahdollistaa noin 500 venäläisen osallistumisen ohjelmaan.
Ohjelma on jaettu neljään pääalueeseen, joista yksi on koulutus ja tutkimus. Muut alueet ovat julkishallinto, elinkeinoelämä ja kansalaisyhteiskunta. Opettajien ja tutkijoiden lisäksi ohjelma antaa Pohjoismaiden ja Luoteis-Venäjän virkamiehille, poliitikoille, taiteilijoille, toimittajille ja vapaaehtoisjärjestöjen edustajille pääsyn koulutukseen sekä työharjoitteluun. Ohjelma tullaan toteuttamaan läheisessä yhteistyössä maiden viranomaisten, laitosten, yliopistojen ja järjestöjen kanssa.
Pohjoismaiden ministerineuvosto etsii nyt yhteistyökumppaneidensa kanssa konkreettisia yhteistyöalueita, jotka liittyvät ohjelman neljään pääalueeseen. Syksyllä 2006 järjestetään mahdollisten yhteistyökumppaneiden keskuudessa laaja lausuntokierros yhteisten toimintojen löytämiseksi.
Uusi osaamis- ja verkosto-ohjelma on osittain auki myös Valko-Venäjälle. Pohjoismaiden ministerineuvosto aikoo selvittää vuoden 2007 aikana millä edellytyksillä voitaisiin käynnistää erilaisten kohderyhmien liikkuvuutta Pohjoismaiden ja Valko-Venäjän välillä.
Lisätietoja ohjelmasta: http://www.norden.org/russland/sk/kunnskap.asp
Suomalainen koulutus esillä Pietarissa
Suomalainen korkeakoulutus esittäytyy lokakuisessa Pietarissa useammallakin areenalla. Avaustilaisuus pidettiin 2.lokakuuta paikallisessa Suomen konsulaatissa, joka oli saanut koolle reilut 100 opiskelijaa kuulemaan suomalaisesta korkeakoulutuksesta sekä harjoittelusta ja työskentelystä suomalaisyrityksissä. Kuulijakunnan enemmistö muodostui venäläisistä opiskelijoista, joista huomattavan monet puhuivat sujuvaa suomea; paikalla oli myös muutamia Pietarissa opiskelevia suomalaisia.
Pietarilaisopiskelijoille tarjottiin tehokas tietoisku suomalaisesta korkeakoulutuksesta: viiden suomalaisen ja neljän venäläisen yliopiston rajat ylittävästä Cross-Border-University -hankkeesta, ammattikorkeakoulujemme opetuksesta ja kansainvälisistä ohjelmista sekä CIMOn koordinoimista harjoitteluohjelmista ja CIMOn tarjoamista palveluista yleensä. Tässä paneelissa puhuivat CBU:n johtaja Arto Luukkanen, ammattikorkeakoulujen yhteistyöverkoston PINNETin vetäjä Kirsti Virtanen, CIMOn yritysyhteistyöstä vastaava projektikoordinaattori Outi Isotalo ja viestinnän suunnittelija Jaanaliisa Kuoppa.
Paikalla oli myös Pietarin alueella toimivien yritysten edustajia. Mm. AIP-Mittauksen hallituksen puheenjohtaja Arto Parikka ja Sampo-pankin spesialisti Kai Mykkänen kertoivat, millaista valmiuksia yritykset arvostavat rekrytoinnissaan.
Suomea ja suomalaista koulutusta esitellään myös 10-vuotisjuhliaan viettävässä Vse flagi v gosti -tapahtumassa, joka järjestetään Pietarin Majakovski-kirjastossa 6. lokakuuta. CIMO on mukana kolmatta kertaa. Pienimuotoisessa tapahtumassa on ollut pari tuhatta kävijää sekä kolmisenkymmentä paikallista ja kansainvälistä näytteilleasettajaa.
Pietari-tapahtumien sarja päätetään lokakuun 15. päivänä järjestettävillä kansainvälisillä opiskelijamessuilla, joiden otsikkona on International Education Fair: Destination Europe. Messujen järjestäjänä toimii ICIEP–toimisto, joka odottaa paikalle 3500–4000 eurooppalaisesta koulutuksesta kiinnostunutta kävijää. CIMOn lisäksi suomalaista koulutusta ovat esittelemässä CBU-hanke, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Turun yliopisto, ammattikorkeakoulujen yhteistyöverkosto PINNET sekä EVTEK-ammattikorkeakoulu.