Maahanmuuttajataustainen opo on kulttuurisensitiivinen

Lehtori Alla Lemechkova-Toivonen opettaa ja ohjaa työssään sekä suomalaisia että maahanmuuttajataustaisia opettajaopiskelijoita HAMKin Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Lemechkova-Toivonen on opiskellut koulupsykologiksi Venäjällä ja pätevöitynyt Suomessa opinto-ohjaajaksi SPECIMA-projektiin liittyvässä koulutuksessa. Omat kokemukset ovat osoittaneet, että maahanmuuttajat haluavat ohjaajaltaan konkreettisia toimintaohjeita, eivät ympäripyöreitä vastauksia.

Lemechkova-Toivonen muutti Suomeen 6 ja ½ vuotta sitten. Aluksi töitä oli vaikea saada ilman riittävää kielitaitoa. Hän ei voinut hakea koulutustaan vastaavaa työtä, sillä Venäjällä suoritettua psykologin tutkintoa ei virallisesti tunnustettu Suomessa. ”Kävin vuonna 2002 Hämeen ammattikorkeakoulussa HAMKissa opinto-ohjaajien järjestämillä monikulttuurisuuspäivillä. Silloin minulle valkeni, että haluaisin työskennellä opinto-ohjaajana”, Lemechkova-Toivonen kertoo.

Määrätietoinen opiskelu pätevöitti opinto-ohjaajaksi

Lemechkova-Toivonen ei voinut hakea heti opinto-ohjaajakoulutukseen, sillä pääsyvaatimuksena oli kolmen vuoden kokemus opettajan työstä. Lisäksi hänen oli suoritettava ensin 35 opintoviikon pedagogiset opinnot. Opiskelu kannatti, sillä Lemechkova-Toivonen sai työtä psykologisten aineiden opettajana Vantaan ammattiopistosta.

Sitten työvoimatoimistosta löytyi juuri sopiva koulutus: maahanmuuttajille suunnattu opinto-ohjaajakoulutus, joka järjestettiin Jyväskylän yliopistossa osana SPECIMA-projektia. Koulutus alkoi tammikuussa 2006 ja kesti puolitoista vuotta. Opinnot oli mahdollista suorittaa työn ohella monimuoto-opiskeluna. Niihin sisältyi muun muassa ohjausteorian opintoja, harjoittelua oppilaitoksissa, työpajatyöskentelyä sekä suuntautumisopintoja.

”Koulutus oli mielestäni hyvin maahanmuuttajamyönteinen. Se ei sinänsä poikennut paljon suomalaisesta opinto-ohjaajakoulutuksesta, meillä oli vain lisätty suomen kielen opintoja ja jonkin verran tieto- ja viestintätekniikkaa. Lisäksi saimme enemmän ohjausta kuin suomalaiset opiskelijat”, Lemechkova-Toivonen kertoo. Toisaalta kosketuspinta suomalaisiin ohjauskäytäntöihin jäi vähäiseksi, koska aito kokemusten vaihto suomalaisten ja maahanmuuttajien kesken oli niukkaa mm. opiskeluryhmän suuren kokon ja opiskelun luentopainotteisuuden takia.

Ohjausta tarvitaan maahanmuuton alkuvaiheessa

Lemechkova-Toivonen on koulutuksensa ja omien kokemustensa kautta muodostanut näkemyksen siitä, mitä maahanmuuttajien ohjaukselta vaaditaan. ”Monikulttuurinen ohjaus ei ole sen kummempaa kuin hyvin hoidettu tavallinen ohjaus, sen erilaisuutta ei tarvitse korostaa liikaa. Täytyy vain antaa aikaa, huomiota ja kunnioitusta”, Lemechkova-Toivonen lainaa ohjauksen tutkijaa Jussi Onnismaata.

Ohjauksen tarve korostuu Suomeen asettumisen alkuvaiheessa: ”Uudessa kotimaassa ihminen lähtee rakentamaan uudelleen ammatti-identiteettiään ja kulttuurituntemustaan, eli hän joutuu tekemään paljon työtä. Ohjauksen ja tuen lisäksi hän tarvitsee myös tietoa yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista”.

Lemechkova-Toivosen mukaan maahanmuuttaja on usein epävarma omasta osaamisestaan ja epäröi opintojen jatkamista. Toisaalta häntä askarruttavat monet kysymykset, jotka suomalaiselle ovat itsestään selviä. Hän joutuu jatkuvasti miettimään hyväksyttyjä toimintatapoja, koska aikaisempaa kokemusta ei ole. Tällaisissa tilanteissa ohjaajan neuvot ovat tärkeitä.

Maahanmuuttajien ohjaajalla ei saisi olla vahvoja stereotypioita ja hänellä pitäisi olla valmiuksia toimia uudella tavalla, tilanteen ja asiakkaan mukaan. Myös tehtävänannon tulisi olla hyvin selkeää, sillä asiakkailta ei voi aina edellyttää ennakkotietoja puheena olevasta asiasta: ”Maahanmuuttajat haluavat tarkkoja ja konkreettisia ohjeita, eivät ympäripyöreitä vastauksia, kuten esimerkiksi ’mene katsomaan CIMOn sivuilta’. Eihän henkilö välttämättä edes tiedä, mikä on CIMO.”

Maahanmuuttaja-ohjaaja on kulttuurisensitiivinen

Lemechkova-Toivonen näkee, että maahanmuuttajataustasta on hänen omassa työssään sekä hyötyä että haittaa. Omat kokemukset voivat auttaa ymmärtämään asiakkaan asemaa. ”Maahanmuuttajataustainen ohjaaja on kulttuurisensitiivinen, sillä hän on itse tottunut työskentelemään vieraassa kulttuurissa ja tietää millaista se on. Ohjaaja voi auttaa paremmin, kun tietää mitkä asiat Suomessa voivat olla ongelmallisia.”

Maahanmuuttajataustainen ohjaaja tai opettaja voi myös auttaa poistamaan suomalaisten ennakkoluuloja muualta tulleita kohtaan. ”Suomalaiset, joilla ei välttämättä ole kokemuksia maahanmuuttajista, saavat minun kauttani kosketuksen toiseen kulttuuriin. Voin ehkä auttaa heitä hälventämään joitakin stereotypioita,” Lemechkova-Toivonen pohtii.

Toisaalta omat tunteet voivat joskus nousta pinnalle, jos samaistuu liian voimakkaasti maahanmuuttaja-asiakkaan tilanteeseen. Vaarana on, että oma tulkinta tilanteesta on liian vahva, eikä tulkinta vastaa asiakkaan näkemystä. Maahanmuuttajan on myös helpompi lähestyä toista maahanmuuttajaa, ja hän saattaa haluta ohjaajasta kaverin. ”Ohjaajan on kuitenkin tärkeä pysytellä ammattiroolissaan”, Lemechkova-Toivonen toteaa.