Kansainvälistymistä savolaiseen tapaan

Kuopiolaiset oppilaitokset ovat yksissä tuumin lähteneet availemaan pullonkauloja Pohjois-Savon yritysten kansainvälistymisen tieltä. Keinot ovat käytännöllisiä: yritysten voimavaraksi tarjotaan oppilaitoksissa opiskelevia ulkomaalaisia 1–6 kuukauden mittaisen harjoittelujakson ajaksi. Lisäksi yritykset saavat avukseen harjoittelua ohjaavan opettajan ja kansainvälistymisvalmiuksia tukevaa koulutusta. Vuoden 2007 aikana toteutettavaa pilottihanketta rahoittaa Pohjois-Savon liitto ESR-tuella.

Pohjois-Savon alueelle tulee vuosittain noin 500 ulkomaista tutkinto- ja vaihto-opiskelijaa 50 eri maasta. Vaihto-opiskelijoiden kohdalla tilanne on usein tämä: he tutustuvat paikkakuntaan, opiskelevat aikansa ja lähtevät takaisin kotimaahansa – melkoista tuhlausta ellei heidän panostaan hyödynnetä mitenkään. Kuopiolaisten koulutusorganisaatioiden sekä Savon yrittäjien, Teknian ja Kauppakamarin epävirallinen kv-klubi halusi tehdä asialle jotakin ja käynnisti hankkeen, jonka tarkoituksena on hankkia ulkomaalaisopiskelijoille harjoittelupaikkoja alueen yrityksistä. Samalla tuetaan yritysten liiketoimintamahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.

Yritysten lähtökohdista rakennettu palvelu

Kuopion yliopiston markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan lehtori Maria Kangasniemi, joka on ollut hankkeessa mukana alusta saakka, pitää niukkoja resursseja keskeisenä pullonkaulana yritysten kansainvälistymisessä. ”Yritykseen palkattu harjoittelija tarjoaa mahdollisuuden lähteä liikkeelle pienellä panostuksella.”

Yrityselämän järjestöt ovat selvityksillään tuoneet hankkeeseen tietoa kentän tarpeista. Palvelua on tarjottu niille, joilla on kansainvälistä liiketoimintaa tai kiinnostusta siihen. Yhteistyötä on rakennettu nimenomaan yritysten tarpeista käsin: harjoittelija on hankittu yritystä kiinnostavasta maasta ja tehtävät räätälöity mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Harjoittelijat ovat esimerkiksi kartoittaneet yritykselle potentiaalisia yhteistyökumppaneita kohdemaista. Samalla työyhteisössä toimiva ulkomaalainen on valmentanut henkilöstöä oman maansa toimintatapoihin ja kulttuuriin.

Harjoittelua ohjannut opettaja on hänkin tuonut osaamisensa yrityksen käyttöön; lisäksi yrityksille on voitu järjestää vaikkapa kielikoulutusta. Hanke on auttanut oppilaitoksia kehittämään harjoittelun käytäntöjä, mm. työn ohjauksen ja yrityksille suunnattujen palvelujen näkökulmasta. Opettajalle kiinteä yhteys yritykseen on tarjonnut suorastaan huikean näköalapaikan. Kangasniemi pitää arvossa paikallisten oppilaitosten yhteistyötä. ”Mukana on yliopisto, ammattikorkeakoulu ja toisen asteen oppilaitos, mutta olemme tietoisesti murtaneet oppilaitosten välisiä rajoja. Harjoittelupaikkoja on välitetty myös kumppaneille, jos omista opiskelijoista ei ole löytynyt yrityksen tarpeisiin sopivaa henkilöä.”

Hankkeella muokataan maaperää rohkeille rekrytoinneille

Pilottivuoden tavoitteena on saada yhteistyöhön mukaan 15 yritystä ja paikkoja 20 opiskelijalle. Ainakin yritysten lukumäärän suhteen tavoitteisiin on jo päästy. Mukana on eri kokoisia yrityksiä, joilla on erilaisia tarpeita. Jotkut ovat työllistäneet yhden harjoittelijan, toiset useampia. Tähän mennessä 2 harjoittelijaa on saanut isäntäyrityksestään vakituisen paikan. Yritykset ovat maksaneet opiskelijoille alalle tyypillistä harjoittelijan palkkaa, muita kustannuksia ei juuri ole ollut.

Kangasniemen mukaan harjoittelupaikkojen hankkiminen on ollut työlästä. ”Yrityksissä pelätään, että opiskelija sitoo voimavaroja, mutta ei tuota mitään. Yritämme madaltaa kynnystä panostamalla ohjaavan opettajan rooliin – ohjausta on ollut tarjolla jopa 100 tuntia opiskelijaa kohti. Opiskelijoita valmennetaan jo ennen harjoittelujakson alkua suomalaiseen työkulttuuriin ja kyseisen yrityksen toimintaan.” Yrityksissä pelätään myös oman kielitaidon riittävyyttä, monesti aivan turhaan. ”Ei huomata, että tässähän se kielitaitokin karttuu kuin sivutuotteena.”

Hankkeelle ollaan nyt suunnittelemassa jatkoa, sillä työmaata tuntuu riittävän. ”Toivomme samalla muokkaavamme maaperää sellaiseksi, että Pohjois-Savon yritykset uskaltaisivat palkata ulkomaalaisia pysyvämpiinkin työsuhteisiin. Tätä rohkeutta vielä puuttuu.”

”Omat kannukset oli hankittava muualta…”

Kangasniemellä on ulkomaalaisten työllistymiseen henkilökohtainen näkökulmansa: hän tuli Kuopioon reilut 20 vuotta sitten Gdanskista avioiduttuaan suomalaisen miehen kanssa. Siihen aikaan puolalaisella lastentarhanopettajankoulutuksella ei saanut oman alan paikkoja, mutta Kangasniemi tarttui siihen mitä oli tarjolla ja teki mm. siivoojan töitä päästäkseen nopeasti kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja oppiakseen kielen. Riittävän kielitaidon saatuaan hän kouluttautui ensin lastenhoitajaksi ja opiskeli sitten yötöiden ohella kauppatieteitä Kuopion yliopistossa.

Kangasniemi sai maisterin paperit v. 1998, mutta ei heti löytänyt koulutustaan vastaavaa työtä kotikaupungistaan. Ura urkeni lähikunnissa – aluksi koulutussuunnittelijana ja kehittämispäällikkönä Helsingin yliopiston Mikkelin toimipisteessä, sen jälkeen henkilöstöjohtajana Leppävirralla ja Puolassa toimivassa metalliyrityksessä. Vasta tämän jälkeen löytyi työtä Kuopiosta, ensin noin viideksi vuodeksi Savonia-ammattikorkeakoulusta, sitten Kuopion yliopistosta kauppatieteiden laitokselta. Kangasniemellä on myös vuosien kokemus yritysjohdon kouluttamisesta, jota hän jatkaa edelleen palkkatyönsä ohella. Tekeillä on myös väitöskirja.

Ei siis ole ihme, että Kangasniemen on ollut helppo innostua hankkeen tavoitteista. Hän on myös tyytyväinen siihen, että omat verkostot ovat nykyään sellaisia, että tärkeästä asiasta voi puhua oikeiden ihmisten kanssa. ”Mielestäni julkinen sektori, esimerkiksi Kuopion kaupunki, voisi näyttää muille esimerkkiä ulkomaalaistaustaisten ihmisten työllistäjänä. Tällaisia tien avaajia tarvitaan.”