Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa

3/2007 3.12.2007 - TEEMANA TYÖELÄMÄN KANSAINVÄLISTYMINEN

Pääkirjoitus: tervetuloa Suomeen?

Johtaja Ulla Ekberg, CIMO

Vuoden viimeisessä Campuksessa käsitellään työelämään liittyviä asioita ja ulkomaalaisena Suomessa olemista, etenkin työelämän kannalta.

Työnantajat ja poliitikot ovat meille kilvan kertoneet, miten työvoima Suomessa vähenee lähivuosina ikärakenteen kehityksen myötä. Yhtenä lääkkeenä on esitetty työperäistä maahanmuuttoa. Ensimmäistä kertaa hallitusohjelmassa otetaan myönteinen kanta maahanmuuttoon ja asialla on oma vastuuministeri.

Median kautta saatu kuva on pirstaleinen. Toisaalta kerrotaan, miten jo vierasperäinen nimi voi estää työllistymisen, toisaalta työnantajat moittivat maahanmuuttokäsittelyn hitautta kun ulkomaalainen työntekijä on jo ovella. Rakennustyömailla suomalainen työntekijä on harvinaisuus.

Työvoimapulaa voidaan joillain aloilla hyvin ennakoida, kun taas työelämän ja tuotantorakenteen muutokset etenkin raskaassa teollisuudessa ovat tosi nopeita. Tuottavia tehtaita lopetetaan ilman ennakkovaroitusta.

Mielestäni Suomessa pitäisi tehdä kaikki voitava, jotta saisimme koulutetut maahanmuuttajat koulutusta vastaavaan työhön. Sillä tavalla kotoutuminen lähtisi nopeasti käyntiin.

Erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota suomenkielen taitoihin ja toivoisin, että jokainen ottaisi siitä vastuuta puhumalla suomea niiden ulkomaalaisten kanssa, jota haluavat suomen oppia. Olemme tosi innokkaita treenaamaan englanninkielen taitojamme ja unohdamme, että suomea oppii vain jos sitä saa käyttää!

Tuoko Erasmus uutta korkeakoulujen työelämäyhteistyöhön?

Teksti: Anni Kallio, ohjelma-asiantuntija / CIMO

Euroopassa on tänä vuonna juhlittu 20-vuotiasta Erasmus-ohjelmaa. Uudistuneeseen Erasmukseen on sisällytetty korkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä tukevia toimintoja. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtaja Lauri Tuomi kuuluu CIMOn korkeakouluyhteistyön asiantuntijaryhmään. Hänen työssään työelämäyhteistyö on avainasemassa. Päätimme kysyä Tuomen näkemyksiä korkeakoulujen kansainvälisestä työelämäyhteistyöstä ja erityisesti siitä, millaisia mahdollisuuksia Erasmus-ohjelma voi sille tarjota.

Työelämäyhteistyön kehittäminen on korkeakouluille hyvin ajankohtainen asia: se näkyy niin strategiatyössä, opetussuunnitelmien kehittämisessä kuin arkisessa opetuksessakin. Valmistuvien opiskelijoiden työelämävalmiuksia kehitetään esimerkiksi harjoittelun avulla. Laadukas harjoittelu – tapahtui se sitten kotimaassa tai ulkomailla – edellyttää korkeakoululta tietoisia toimenpiteitä työelämäyhteistyön luomiseksi.

Haaga-Helian työelämästrategia kytkeytyy vahvasti kansainvälisyyteen

Uusi Haaga-Helia ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa vuoden alussa kahden korkeakoulun yhdistyessä. Lauri Tuomi kertoo, että ensimmäisen vuoden aikana on keskitytty kehittämään ammattikorkeakoulun strategioita. ”Yksi näistä on työelämästrategia, jonka perussanomana on kiteytetysti ’aktiivinen yrityskumppanuus’. Sillä tarkoitetaan monimuotoista yhteistyötä yritysten ja työyhteisöjen kanssa – mm. kehittämishankkeita, osaamisen ennakointia ja työnantajakuvan kehittämistä. Työelämästrategia kytkeytyy vahvasti kansainvälisyyteen ja ammattikorkeakoulun kv-strategiaan.”

Tuomen mukaan Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kansainvälinen työelämäyhteistyö rakentuu vahvasti kolmikantayhteistyölle: ”Haaga-Helia, ulkomainen korkeakoulu ja kohdealueella toimiva suomalaislähtöinen yritys tekevät aktiivista yhteistyötä, esimerkiksi siten, että opiskelija suorittaa työharjoittelunsa osapuolten yhteistyöhankkessa.”

Korkeakoulun täytyy nähdä yhteistyön hyödyt yrityksen silmin

Jotta yrityksen ja korkeakoulun välinen suhde palvelisi molempia osapuolia, on tärkeää keskustella yhteistyön muodoista ja tavoitteista. Korkeakoulu ei saa yrityksiä mukaan opetuksen ja muun toimintansa kehittämiseen, jollei se tunne liiketoiminnan logiikkaa. Tuomi muistuttaa, että yritykset etsivät kuitenkin viime kädessä mahdollisuuksia pysyvään kilpailuetuun ja kannattavaan liiketoimintaan. ”Korkeakoulun täytyy ymmärtää yhteistyön mahdollisuudet ja toimintaa koskevat odotukset yrityksen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa joustavuutta, nopeaa päätöksentekoa, jatkuvaa mutta ei liiallista yhteydenpitoa, henkilötason verkostoitumista ja rohkeutta lähestyä yrityksiä.”

Tuomen mukaan on tärkeää, että korkeakoulu tekee näkyväksi ne tavat, joilla yhteistyötä voidaan rakentaa pitkäjänteisesti. Mahdollisuuksiahan on todella paljon: yrityksen uudistamiseen tähtäävä t&k-yhteistyö, osaamiseen kehittämiseen liittyvä täydennyskoulutus, osaavan henkilöstön saantiin ja yrityskuvaan liittyvä yhteistyö rekrytointipalveluiden kautta sekä opetussuunnitelmien uudistamistyö, jossa yritys pääsee vaikuttamaan tulevien uusien työntekijöidensä osaamiseen.

Korkeakoulun kansainväliset verkostot laajempaan käyttöön

Koulutuksen ohella ammattikorkeakoulujen perustehtäviä ovat soveltava tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä aluekehitys, jonka näkökulmasta korkeakoululla voi olla merkittävä rooli pk-yritysten kansainvälistymisessä. ”Pk-yritysten kansainvälistymisessä on kyse yrityksen kasvun edistämisestä. Sitä voidaan tarkastella kolmelta kannalta, jotka ovat intentio eli halu kansainvälistyä, potentiaali eli kyky kansainvälistyä ja vielä toteutuva kansainvälistyminen. Parhaimmillaan korkeakoululla on osaamista kaikkiin kolmeen."

Pk-yritysten kansainvälistymisessä on tärkeää myös uusien liiketoimintamallien kehittäminen, sillä yksittäisen yrityksen on haastavaa lähteä kansainvälisille markkinoille. "Verkostoituminen auttaa uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä. Tässä korkeakouluilla on mahdollisuus hyödyntää omaa kansainvälistä yhteistyöverkostoaan esimerkiksi yrityksen kohdealueella.”

Toimintatavat joustaviksi ja katseet eteenpäin!

Korkeakoulureformit ovat yleensä hitaita, kun taas yritysten muuttuviin työvoima- yms. tarpeisiin täytyy vastata nopeasti. Tuomi peräänkuuluttaa joustavia toimintatapoja. ”Korkeakoulujen täytyisi saada opetuksen käytännöt joustamaan, vaikka opetussuunnitelmien kehittäminen onkin pitkä prosessi. Tutkimuksen ja kehittämisen sekä täydennyskoulutuksen prosesseja tulisi kehittää asiakaslähtöisiksi. Korkeakoulujen välillä ja korkeakoulun sisälläkin on hyvä benchmarkata näitä asiakasrajapinnan prosesseja – t&k:n ja täydennyskoulutuksen prosesseissa saattaa olla annettavaa esimerkiksi tutkintokoulutuksen käytännöille. Kv-yhteistyöstä tuttu hyvien käytäntöjen jakaminen saattaisi olla yksi ratkaisu prosessien kehittämisessä.”

Yhtä keskeistä on työelämän kanssa toteutettava ennakointityö. Senkin tulisi olla luonteeltaan jatkuvaa, jolloin korkeakoulu on kiinni tulevaisuuden tekemisessä ja myös hitaammin muutettavat prosessit pysyvät tulevaisuussuuntautuneina. Yritysten näkökulmasta toimintaympäristö on globaali, joten myös ennakointiin on hyvä rakentaa muotoja, joissa kansainvälinen yhteistyö pitää korkeakoulun kiinni tulevaisuuden tarpeissa. Esimerkkinä Tuomi mainitsee Haaga-Helian myynnin koulutusohjelman kumppaniverkoston SalesForumin, jossa korkeakoulut ja yritykset yhdessä ennakoivat, kehittävät ja innovoivat erityisesti myynnin osaamista.

Entä sitten Erasmus?

Erasmus-ohjelman työelämäyhteistyötä edistävien toimintojen Lauri Tuomi näkisi mielellään muodostavan toiminnallisia kokonaisuuksia erillisten ja irrallisten hankkeiden sijaan. Harjoittelijavaihto voisi sisältyä tietyssä t&k-hankkeessa tehtävään harjoitteluun, johon voisi liittyä myös opiskelijan opinnäytetyön tekeminen. Hankkeen sisällä toteutuisi myös asiantuntijavaihtoja – esimerkiksi ulkomaisen yrityksen ja kotimaisen korkeakoulun välillä. Kehittämistoiminnassa olisi mahdollista vaikkapa siirtää hankkeessa toteutettuja innovaatioita.

Samalla toteutuisivat myös t&k-toimintaan liittyvät tavoitteet laajemmista ja vaikuttavammista hankekokonaisuuksista. Näin myös kansainvälisyys – joka on keskeinen t&k-toiminnan tavoite – tulisi aidosti osaksi työelämälähtöistä yhteistyötä.


Työelämäyhteistyö Erasmus-ohjelmassa

Elinikäisen oppimisen ohjelman myötä Erasmukseen on tullut mukaan uusia toimintoja, jotka edistävät korkeakoulujen ja työelämän välistä kansainvälistä yhteistyötä. Perinteisen opiskelijavaihdon ohella opiskelijat voivat lähteä 3–12 kuukautta kestävään harjoitteluun toiseen ohjelmamaahan. Harjoittelijoita voivat vastaanottaa yritykset sekä yksityiset ja julkiset organisaatiot.

Opettajavaihdon rinnalle on tullut henkilökuntavaihto, jonka kautta myös korkeakoulun muu henkilökunta voi lähteä vaihtoon ulkomaiseen korkeakouluun tai yritykseen. Henkilökuntavaihto voi tarkoittaa esimerkiksi opintovierailua, seminaaria, workshopia tai työssäoppimisjaksoa. Korkeakoulu voi myös kutsua yrityksen henkilökuntaa korkeakouluun opettamaan. Opettaja- ja henkilökuntavaihto avaavat mahdollisuuden yrityskontaktien solmimiselle harjoittelijavaihdon ja hankeyhteistyön kehittämiseksi.

Erasmus-ohjelmassa on myös uusia hanketyyppejä, joista yksi on korkeakoulujen ja työelämän väliset hankkeet. Hankkeilla pyritään edistämään keskinäistä tiedonvaihtoa korkeakoulujen ja yritysmaailman välillä. Osallistujia voivat korkeakoulujen lisäksi olla yritykset, järjestöt, ammattijärjestöt, kauppakamarit ym. organisaatiot. Hankkeiden mahdollisia teemoja ovat mm. opetussuunnitelmien uudistaminen, valmistuneiden työllistyminen ja kompetenssit, liikkuvuuden edistäminen korkeakoulujen ja työelämän välillä sekä yrittäjyyden edistäminen ja innovaatioiden siirtäminen.

Lisätietoa Erasmus-ohjelmasta saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista? | Erasmus

Kansainvälistymistä savolaiseen tapaan

Teksti & kuva: Tiina Lehmusvaara, viestinnän suunnittelija / CIMO

Kuopiolaiset oppilaitokset ovat yksissä tuumin lähteneet availemaan pullonkauloja Pohjois-Savon yritysten kansainvälistymisen tieltä. Keinot ovat käytännöllisiä: yritysten voimavaraksi tarjotaan oppilaitoksissa opiskelevia ulkomaalaisia 1–6 kuukauden mittaisen harjoittelujakson ajaksi. Lisäksi yritykset saavat avukseen harjoittelua ohjaavan opettajan ja kansainvälistymisvalmiuksia tukevaa koulutusta. Vuoden 2007 aikana toteutettavaa pilottihanketta rahoittaa Pohjois-Savon liitto ESR-tuella.

Pohjois-Savon alueelle tulee vuosittain noin 500 ulkomaista tutkinto- ja vaihto-opiskelijaa 50 eri maasta. Vaihto-opiskelijoiden kohdalla tilanne on usein tämä: he tutustuvat paikkakuntaan, opiskelevat aikansa ja lähtevät takaisin kotimaahansa – melkoista tuhlausta ellei heidän panostaan hyödynnetä mitenkään. Kuopiolaisten koulutusorganisaatioiden sekä Savon yrittäjien, Teknian ja Kauppakamarin epävirallinen kv-klubi halusi tehdä asialle jotakin ja käynnisti hankkeen, jonka tarkoituksena on hankkia ulkomaalaisopiskelijoille harjoittelupaikkoja alueen yrityksistä. Samalla tuetaan yritysten liiketoimintamahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.

Yritysten lähtökohdista rakennettu palvelu

Kuopion yliopiston markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan lehtori Maria Kangasniemi, joka on ollut hankkeessa mukana alusta saakka, pitää niukkoja resursseja keskeisenä pullonkaulana yritysten kansainvälistymisessä. ”Yritykseen palkattu harjoittelija tarjoaa mahdollisuuden lähteä liikkeelle pienellä panostuksella.”

Yrityselämän järjestöt ovat selvityksillään tuoneet hankkeeseen tietoa kentän tarpeista. Palvelua on tarjottu niille, joilla on kansainvälistä liiketoimintaa tai kiinnostusta siihen. Yhteistyötä on rakennettu nimenomaan yritysten tarpeista käsin: harjoittelija on hankittu yritystä kiinnostavasta maasta ja tehtävät räätälöity mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Harjoittelijat ovat esimerkiksi kartoittaneet yritykselle potentiaalisia yhteistyökumppaneita kohdemaista. Samalla työyhteisössä toimiva ulkomaalainen on valmentanut henkilöstöä oman maansa toimintatapoihin ja kulttuuriin.

Harjoittelua ohjannut opettaja on hänkin tuonut osaamisensa yrityksen käyttöön; lisäksi yrityksille on voitu järjestää vaikkapa kielikoulutusta. Hanke on auttanut oppilaitoksia kehittämään harjoittelun käytäntöjä, mm. työn ohjauksen ja yrityksille suunnattujen palvelujen näkökulmasta. Opettajalle kiinteä yhteys yritykseen on tarjonnut suorastaan huikean näköalapaikan. Kangasniemi pitää arvossa paikallisten oppilaitosten yhteistyötä. ”Mukana on yliopisto, ammattikorkeakoulu ja toisen asteen oppilaitos, mutta olemme tietoisesti murtaneet oppilaitosten välisiä rajoja. Harjoittelupaikkoja on välitetty myös kumppaneille, jos omista opiskelijoista ei ole löytynyt yrityksen tarpeisiin sopivaa henkilöä.”

Hankkeella muokataan maaperää rohkeille rekrytoinneille

Pilottivuoden tavoitteena on saada yhteistyöhön mukaan 15 yritystä ja paikkoja 20 opiskelijalle. Ainakin yritysten lukumäärän suhteen tavoitteisiin on jo päästy. Mukana on eri kokoisia yrityksiä, joilla on erilaisia tarpeita. Jotkut ovat työllistäneet yhden harjoittelijan, toiset useampia. Tähän mennessä 2 harjoittelijaa on saanut isäntäyrityksestään vakituisen paikan. Yritykset ovat maksaneet opiskelijoille alalle tyypillistä harjoittelijan palkkaa, muita kustannuksia ei juuri ole ollut.

Kangasniemen mukaan harjoittelupaikkojen hankkiminen on ollut työlästä. ”Yrityksissä pelätään, että opiskelija sitoo voimavaroja, mutta ei tuota mitään. Yritämme madaltaa kynnystä panostamalla ohjaavan opettajan rooliin – ohjausta on ollut tarjolla jopa 100 tuntia opiskelijaa kohti. Opiskelijoita valmennetaan jo ennen harjoittelujakson alkua suomalaiseen työkulttuuriin ja kyseisen yrityksen toimintaan.” Yrityksissä pelätään myös oman kielitaidon riittävyyttä, monesti aivan turhaan. ”Ei huomata, että tässähän se kielitaitokin karttuu kuin sivutuotteena.”

Hankkeelle ollaan nyt suunnittelemassa jatkoa, sillä työmaata tuntuu riittävän. ”Toivomme samalla muokkaavamme maaperää sellaiseksi, että Pohjois-Savon yritykset uskaltaisivat palkata ulkomaalaisia pysyvämpiinkin työsuhteisiin. Tätä rohkeutta vielä puuttuu.”

”Omat kannukset oli hankittava muualta…”

Kangasniemellä on ulkomaalaisten työllistymiseen henkilökohtainen näkökulmansa: hän tuli Kuopioon reilut 20 vuotta sitten Gdanskista avioiduttuaan suomalaisen miehen kanssa. Siihen aikaan puolalaisella lastentarhanopettajankoulutuksella ei saanut oman alan paikkoja, mutta Kangasniemi tarttui siihen mitä oli tarjolla ja teki mm. siivoojan töitä päästäkseen nopeasti kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja oppiakseen kielen. Riittävän kielitaidon saatuaan hän kouluttautui ensin lastenhoitajaksi ja opiskeli sitten yötöiden ohella kauppatieteitä Kuopion yliopistossa.

Kangasniemi sai maisterin paperit v. 1998, mutta ei heti löytänyt koulutustaan vastaavaa työtä kotikaupungistaan. Ura urkeni lähikunnissa – aluksi koulutussuunnittelijana ja kehittämispäällikkönä Helsingin yliopiston Mikkelin toimipisteessä, sen jälkeen henkilöstöjohtajana Leppävirralla ja Puolassa toimivassa metalliyrityksessä. Vasta tämän jälkeen löytyi työtä Kuopiosta, ensin noin viideksi vuodeksi Savonia-ammattikorkeakoulusta, sitten Kuopion yliopistosta kauppatieteiden laitokselta. Kangasniemellä on myös vuosien kokemus yritysjohdon kouluttamisesta, jota hän jatkaa edelleen palkkatyönsä ohella. Tekeillä on myös väitöskirja.

Ei siis ole ihme, että Kangasniemen on ollut helppo innostua hankkeen tavoitteista. Hän on myös tyytyväinen siihen, että omat verkostot ovat nykyään sellaisia, että tärkeästä asiasta voi puhua oikeiden ihmisten kanssa. ”Mielestäni julkinen sektori, esimerkiksi Kuopion kaupunki, voisi näyttää muille esimerkkiä ulkomaalaistaustaisten ihmisten työllistäjänä. Tällaisia tien avaajia tarvitaan.”


CIMOkin auttaa yrityksiä harjoitteluasioissa

CIMO järjestää yhdessä oppilaitosten, opiskelijajärjestöjen ja työhallinnon kanssa ulkomaisille opiskelijoille harjoittelumahdollisuuksia suomalaisissa yrityksissä ja julkishallinnossa.

Harjoittelu on opintoihin liittyvä 1–18 kuukauden työskentelyjakso ulkomailla, joka antaa opiskelijalle tai vastavalmistuneelle käytännön työkokemusta teoreettisten opintojen tueksi. Suomeen tulee harjoittelijoita eri puolilta maailmaa ja eri alojen korkeakouluista tai ammatillisista oppilaitoksista.

Moni harjoittelija ottaa itse yhteyttä työnantajaan, mutta työnantaja voi tarjota harjoittelupaikkaa myös avoimeen hakuun CIMOn kautta. Prosessi alkaa sillä, että työnantaja täyttää sähköisen paikkatarjouslomakkeen ja toimittaa sen CIMOon. Sen jälkeen CIMO etsii yhteistyöverkostojensa avulla työnantajan toiveita vastaavan harjoittelijan ja auttaa työnantajaa jatkossa myös monissa käytännön asioissa (harjoittelijan opastaminen maahantulomuodollisuuksista, verokortti jne).

Työnantaja maksaa harjoittelijalle alan työehtosopimusten mukaista harjoittelijan palkkaa ja huolehtii sosiaali- ja eläkevakuutusmaksuista sekä lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta.

Lisätiejoja:
Outi Isotalo, puh. 0207 868 500 / outi.isotalo[at]cimo.fi
http://www.cimo.fi | Mahdollisuuksia organisaatioille | Yritys/ työnantaja | Kansainvälisen harjoittelijan palkkaaminen
http://www.cimo.fi | Lomakkeet | Kansainvälisen harjoittelijan paikkatarjouslomake työnantajalle

Maahanmuuttajien ohjaus muutoksessa?

Teksti: Kai Koivumäki, ylitarkastaja / Työministeriö

Ohjauksen lähtökohtana työhallinnossa on, että jokainen maahanmuuttaja tarvitsee yksilöllistä tukea rakentaessaan polkuaan työelämään. Olennainen osa palveluprosessia on maahanmuuttajien osaamisen kartoittaminen ja kehittäminen.

Suomen maahanmuuttopolitiikan tavoitteena on maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Aikuisten maahanmuuttajien palveluista on tähän asti vastannut työhallinto yhdessä kuntien kanssa. Työhallinto on hankkinut ja järjestänyt mm. kieli- ja kotoutumiskoulutusta, ammatillista kuntoutusta ja ammatinvalinnan ohjausta. Työelämälähtöisyys on tunnustettu kansainvälisestikin suomalaisen järjestelmän vahvuudeksi. Ensi vuoden alusta päävastuu kotoutumisesta siirtyy sisäministeriölle. Työvoimatoimistot ja TE-keskukset tulevat kuitenkin jatkossakin olemaan keskeisiä toimijoita kotoutumisen edistämisessä.

Yksilöllisen kotoutumisen vaihtoehtoja laajennettu

Suurimmat ongelmat maahanmuuttajien kotoutumispalveluissa ovat viime aikoina liittyneet koulutustarjonnan alueelliseen koordinointiin ja koulutukseen ohjautumiseen. Muutokset kotouttamislakiin ovat laajentaneet ns. rinnasteisen koulutuksen käyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, että työvoimatoimiston järjestämän koulutuksen lisäksi maahanmuuttaja voi osallistua mihin tahansa omaehtoiseen koulutukseen, mikäli sen katsotaan edistävän yksilöllistä kotoutumisprosessia. Tämä mahdollisuus on lisännyt samalla myös ohjauksen haasteita. Yksilölliset polut ovat entistä monimuotoisempia ja ohjaajien on vaikea tuntea tarkalleen kaikkien koulutusten sisältöjä.

Alkuvaiheen ohjaukseen ja erityisryhmiin panostetaan

Ratkaisua ohjauksen ongelmiin tullaan hakemaan valtakunnallisella ESR- kehittämisohjelmalla Maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjaus ja osaamisen kehittäminen 2007–2011. Ohjelmassa on tarkoitus toteuttaa ainakin seuraavia asioita:
Tarvitaan uudenlaisia ohjauspalveluita

Maahanmuuttajien pääsy nuorten ammatilliseen peruskoulutukseen ja lukioon on vaikeaa. Verrattuna suomalaisiin nuoriin, maahanmuuttajanuorten ikäluokasta useampi jää jatkokoulutuksen ulkopuolelle. Opetushallituksen vastuulla on maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus. Valmistavan koulutuksen tavoitteena on parantaa opiskelijan kielitaitoa ja muita ammatillisissa opinnoissa tarvittavia valmiuksia ja elämänhallintaa. Koulutuksen suorittamisesta saa myös lisäpisteitä yhteishaussa. Ohjauspalveluja tulisi kehittää niin, että ne vastaisivat paremmin myös maahanmuuttajanuorten tarpeisiin. Tämä edellyttäisi erityisesti verkostomaisen työskentelytavan omaksumista, joka tavoittaisi myös maahanmuuttajaperheet ja etniset yhteisöt.

Myös korkeasti koulutetut maahanmuuttajat tarvitsevat urakehitykseen liittyvää ohjausta ja neuvontaa. Akateemisten tutkintojen täydentäminen ja soveltaminen suomalaisten työmarkkinoiden tarpeisiin on haasteellista ja vaatii maahanmuuttajalta pitkäjänteisyyttä. Palvelujen järjestämisessä tarvitaan ainakin sisäministeriön, uuden työ- ja elinkeinoministeriön, opetusministeriön, opetushallituksen ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä.

Muutokset kotoutumispalvelujen vastuissa tuovat haasteita maahanmuuttajien työllistymiselle ja ammatilliselle kehittymiselle. Palveluja uudistettaessa olisi tärkeää huolehtia siitä, että yksilöllinen tuki ei missään vaiheessa katkea ja että se osaaminen, mitä tähän asti maahanmuuttajien ohjauksessa ja koulutuksessa on kehitetty, turvataan myös muutosten melskeissä.


Maahanmuuttajien ohjaajilla suuri merkitys työllistymisessä

Suomessa asuvien kansalaisryhmien työllistymisessä on suuria eroja, todetaan Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisemassa Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus ja neuvontatyössä -kirjassa. Maahanmuuttajien työttömyysaste on 2,5 kertainen kantaväestöön verrattuna. Kyse ei ole aina ammattitaidosta, vaan taustalla vaikuttavat myös työnantajien asenteet ja mielikuvat maahanmuuttajan kielitaidosta tai kotimaasta.

Maahanmuuttajan ammattitaito on harvoin sellaisenaan käyttökelpoista suomalaisilla työmarkkinoilla. Tästä syystä maahanmuuttajatyötä tekevät henkilöt ovat keskeisessä asemassa maahanmuuttajien integroitumis- ja työllistymisprosessissa. Maahanmuuttaja tarvitsee ohjausta ja apua miettiessään koulutuksensa ja työkokemuksensa käyttöä ja täydentämistarpeita uudessa maassa. Ohjaus on erityisen tärkeää silloin, kun alaa on vaihdettava kokonaan.

”Ohjaajan tärkeä tehtävä on rohkaista ja avartaa maahanmuuttajan näköaloja niin, että hän voi rakentaa omaa elämäänsä Suomessa ja löytää yhteyden suomalaisiin”, toteaa Sauli Puukari, toinen kirjan toimittajista. ”Mitä paremmin maahanmuuttajia ja heidän kouluttautumistaan tuetaan alkuvaiheessa, sitä motivoituneempia ja osaavampia työntekijöitä Suomeen saadaan tulevaisuudessa.”

Matti Taajamo ja Sauli Puukari (toim.): Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä. Koulutuksen tutkimuslaitos 2007.

Kirjan pdf-versio löytyy osoitteesta http://ktl.jyu.fi/ktl/ajankohtaista/verkkoj

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Maahanmuuttajataustainen opo on kulttuurisensitiivinen

Teksti ja kuva: Sari Pohjola, tiedottaja / CIMO

Alla Lemechkova-Toivonen ohjaa työkseen sekä suomalaisia että maahanmuuttajataustaisia opettajaopiskelijoita HAMKin Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Lemechkova-Toivonen on opiskellut koulupsykologiksi Venäjällä ja pätevöitynyt Suomessa opinto-ohjaajaksi SPECIMA-projektiin liittyvässä koulutuksessa. Omat kokemukset ovat osoittaneet, että maahanmuuttajat haluavat ohjaajaltaan konkreettisia toimintaohjeita, eivät ympäripyöreitä vastauksia.

Lemechkova-Toivonen muutti Suomeen 6 ja ½ vuotta sitten. Aluksi töitä oli vaikea saada ilman riittävää kielitaitoa. Hän ei voinut hakea koulutustaan vastaavaa työtä, sillä Venäjällä suoritettua psykologin tutkintoa ei virallisesti tunnustettu Suomessa. ”Kävin vuonna 2002 Hämeen ammattikorkeakoulussa HAMKissa opinto-ohjaajien järjestämillä monikulttuurisuuspäivillä. Silloin minulle valkeni, että haluaisin työskennellä opinto-ohjaajana”, Lemechkova-Toivonen kertoo.

Määrätietoinen opiskelu pätevöitti opinto-ohjaajaksi

Lemechkova-Toivonen ei voinut hakea heti opinto-ohjaajakoulutukseen, sillä pääsyvaatimuksena oli kolmen vuoden kokemus opettajan työstä. Lisäksi hänen oli suoritettava ensin 35 opintoviikon pedagogiset opinnot. Opiskelu kannatti, sillä Lemechkova-Toivonen sai työtä psykologisten aineiden opettajana Vantaan ammattiopistosta.

Sitten työvoimatoimistosta löytyi juuri sopiva koulutus: maahanmuuttajille suunnattu opinto-ohjaajakoulutus, joka järjestettiin Jyväskylän yliopistossa osana SPECIMA-projektia. Koulutus alkoi tammikuussa 2006 ja kesti puolitoista vuotta. Opinnot oli mahdollista suorittaa työn ohella monimuoto-opiskeluna. Niihin sisältyi muun muassa ohjausteorian opintoja, harjoittelua oppilaitoksissa, työpajatyöskentelyä sekä suuntautumisopintoja.

”Koulutus oli mielestäni hyvin maahanmuuttajamyönteinen. Se ei sinänsä poikennut paljon suomalaisesta opinto-ohjaajakoulutuksesta, meillä oli vain lisätty suomen kielen opintoja ja jonkin verran tieto- ja viestintätekniikkaa. Lisäksi saimme enemmän ohjausta kuin suomalaiset opiskelijat”, Lemechkova-Toivonen kertoo. Toisaalta kosketuspinta suomalaisiin ohjauskäytäntöihin jäi vähäiseksi, koska aito kokemusten vaihto suomalaisten ja maahanmuuttajien kesken oli niukkaa mm. opiskeluryhmän suuren kokon ja opiskelun luentopainotteisuuden takia.

Ohjausta tarvitaan maahanmuuton alkuvaiheessa

Lemechkova-Toivonen on koulutuksensa ja omien kokemustensa kautta muodostanut näkemyksen siitä, mitä maahanmuuttajien ohjaukselta vaaditaan. ”Monikulttuurinen ohjaus ei ole sen kummempaa kuin hyvin hoidettu tavallinen ohjaus, sen erilaisuutta ei tarvitse korostaa liikaa. Täytyy vain antaa aikaa, huomiota ja kunnioitusta”, Lemechkova-Toivonen lainaa ohjauksen tutkijaa Jussi Onnismaata.

Ohjauksen tarve korostuu Suomeen asettumisen alkuvaiheessa: ”Uudessa kotimaassa ihminen lähtee rakentamaan uudelleen ammatti-identiteettiään ja kulttuurituntemustaan, eli hän joutuu tekemään paljon työtä. Ohjauksen ja tuen lisäksi hän tarvitsee myös tietoa yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista”.

Lemechkova-Toivosen mukaan maahanmuuttaja on usein epävarma omasta osaamisestaan ja epäröi opintojen jatkamista. Toisaalta häntä askarruttavat monet kysymykset, jotka suomalaiselle ovat itsestään selviä. Hän joutuu jatkuvasti miettimään hyväksyttyjä toimintatapoja, koska aikaisempaa kokemusta ei ole. Tällaisissa tilanteissa ohjaajan neuvot ovat tärkeitä.

Maahanmuuttajien ohjaajalla ei saisi olla vahvoja stereotypioita ja hänellä pitäisi olla valmiuksia toimia uudella tavalla, tilanteen ja asiakkaan mukaan. Myös tehtävänannon tulisi olla hyvin selkeää, sillä asiakkailta ei voi aina edellyttää ennakkotietoja puheena olevasta asiasta: ”Maahanmuuttajat haluavat tarkkoja ja konkreettisia ohjeita, eivät ympäripyöreitä vastauksia, kuten esimerkiksi ’mene katsomaan CIMOn sivuilta’. Eihän henkilö välttämättä edes tiedä, mikä on CIMO.”

Maahanmuuttaja-ohjaaja on kulttuurisensitiivinen

Lemechkova-Toivonen näkee, että maahanmuuttajataustasta on hänen omassa työssään sekä hyötyä että haittaa. Omat kokemukset voivat auttaa ymmärtämään asiakkaan asemaa. ”Maahanmuuttajataustainen ohjaaja on kulttuurisensitiivinen, sillä hän on itse tottunut työskentelemään vieraassa kulttuurissa ja tietää millaista se on. Ohjaaja voi auttaa paremmin, kun tietää mitkä asiat Suomessa voivat olla ongelmallisia.”

Maahanmuuttajataustainen ohjaaja tai opettaja voi myös auttaa poistamaan suomalaisten ennakkoluuloja muualta tulleita kohtaan. ”Suomalaiset, joilla ei välttämättä ole kokemuksia maahanmuuttajista, saavat minun kauttani kosketuksen toiseen kulttuuriin. Voin ehkä auttaa heitä hälventämään joitakin stereotypioita,” Lemechkova-Toivonen pohtii.

Toisaalta omat tunteet voivat joskus nousta pinnalle, jos samaistuu liian voimakkaasti maahanmuuttaja-asiakkaan tilanteeseen. Vaarana on, että oma tulkinta tilanteesta on liian vahva, eikä tulkinta vastaa asiakkaan näkemystä. Maahanmuuttajan on myös helpompi lähestyä toista maahanmuuttajaa, ja hän saattaa haluta ohjaajasta kaverin. ”Ohjaajan on kuitenkin tärkeä pysytellä ammattiroolissaan”, Lemechkova-Toivonen toteaa.


Mikä on SPECIMA?

SPECIMA - Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat (2000–2007) on valtakunnallinen ESR-projekti, jota hallinnoi Turun työvoimatoimiston kansainväliset palvelut. Projekti päättyi elokuussa.

Projektissa luotiin uusia pätevöitymis- ja täydennyskoulutusmalleja korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille. Tavoitteena on ollut parantaa kohderyhmän mahdollisuuksia työllistyä koulutustaan vastaaviin töihin Suomessa. Projektin järjestämät koulutukset ovat olleet pilottiluonteisia, mutta kehitetyistä malleista pyritään muodostamaan pysyviä käytäntöjä kansallisella tasolla.

Lisätietoja Turun työvoimatoimiston verkkosivuilta osoitteessa http://www.turuntyovoimatoimisto.fi | Specima

Työministeriö kehittää palveluja Suomeen muuttaville

Teksti: Tiina Pesonen, ylitarkastaja / Työministeriön Maahanmuuttopolitiikka -tiimi

Työministeriö on valmistellut vuosiksi 2007–2013 valtakunnallisen kehittämisohjelman, jolla edistetään työperusteista maahanmuuttoa ja luodaan sitä tukevia menettelyjä. Tarkoituksena on mm. suunnitella parempia kotouttamis- ja opastamispalveluita työn perässä maahan tuleville. Alueellisina projekteina toteutettavalla ohjelmalla rakennetaan myös verkostoja niihin EU-maihin, joista työvoimaa halutaan houkutella, sekä kasvatetaan Suomen vetovoimaa työnhakijoiden silmissä. Kehittämisohjelmaan on varattu valtion ja Euroopan sosiaalirahaston rahoitusta (ESR) lähes 35 miljoonaa euroa.

Linjaukset kehittämisohjelmalle perustuvat hallituksen syksyllä 2006 hyväksymään maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan. Siinä todettiin tarve lisätä työvoiman liikkumista koskevaa yhteistyötä erityisesti EU-maiden, lähialueiden sekä muiden Suomen kannalta merkittävien työvoiman lähtömaiden kanssa. Nykyinen hallitus on sitoutunut jatkamaan ohjelmaan kirjattuja toimia ja edistämään työperusteista maahanmuuttoa, missä hallitusohjelman mukaan tulee ottaa huomioon Suomen ja EU:n väestökehitys ja siitä aiheutuva työvoiman tarve. Kotouttamista tullaan edistämään mm. lisäämällä kielikoulutusta sekä luomalla työperäisten maahanmuuttajien opastusjärjestelmä.

Projekteista saadut kokemukset suuntaavat tulevaa maahanmuuttopolitiikkaa

Työperusteisen maahanmuuton kehittämisohjelma on maahanmuuttopolitiikan menettelyjä pilotoiva kokonaisuus. Hankekokonaisuuksissa kehitetään kotouttavia ja opastavia palveluita työn vuoksi maahan tulleiden ja heidän perheidensä tarpeisiin. Maahanmuuttajille tarjotaan ohjausta, neuvontaa ja koulutusta yksilöllisten ja työpaikan tarpeiden mukaisesti. Näiden palveluiden avulla parannetaan samalla jo Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten kotoutumista ja työllistyvyyttä.

Kehittämisohjelmaa toteutetaan pääasiassa alueellisina TE-keskusten projekteina. Projekteista saaduilla kokemuksilla voidaan kehittää sekä maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa että hallitusohjelmassa mainittuja työperusteisen maahanmuuton kokonaisuuteen kuuluvia toimenpiteitä. ESR-rahoituksen keskeiset periaatteet, kuten projektiluontoisuus, innovatiivisuus, kumppanuus sekä verkostojen luominen ovat erinomainen lähtökohta kansallisten käytäntöjen kokeilemiseen.

Kehittämisohjelma on jaettu laajempiin, vuosina 2007–13 toteutettaviin hankekokonaisuuksiin, joita ovat:

Uusista EU-maista apua metalli-, rakennus- ja hoiva-alojen työvoimapulaan?

Kehittämisohjelman toimenpiteillä helpotetaan osaavan työvoiman saatavuutta Suomessa. Yhteistyö työntekijöiden lähtömaiden viranomaisten kanssa on tässä keskeinen toimintaperiaate. EU-alueen laajuisella, työvoiman liikkuvuutta edistävällä Eures-verkostolla on asiantuntemusta, jota tullaan hyödyntämään projekteissa. Myös muiden verkostojen ja toimijoiden kokemukset otetaan käyttöön.

Työperäisen maahanmuuton kasvattamisen tavoite on haasteellinen, koska useat maat kilpailevat samasta työvoimasta. Projektien suunnitteluun ja alkukartoituksiin onkin alkuvuosina panostettava, jotta löydetään yhteiskunnan ja työmarkkinoiden rakenteiden näkökulmasta sopivimmat kumppanimaat sekä luotettavat toimijatahot. Sekä julkisen että yksityisen sektorin työnantajien mukana olo projektien varhaisista vaiheista lähtien on tärkeää. Näin varmistetaan, että työnantajien ja työntekijöiden tarpeet kohtaavat.

Myös kuntien osallistuminen ulkomaisen työvoiman muuttoa edistäviin projekteihin on tärkeää. Kuntien rahoitusta arvioidaan hankkeelle kertyvän noin 6 miljoonaa euroa, valtion ja ESR-rahoituksen lisäksi. Projektien suunnittelutyö on lähtenyt liikkeelle ja alustavia aluekohtaisia resurssitarpeita on jo esitetty. Kaikki TE-keskukset ovat kiinnostuneita käynnistämään työvoiman maahanmuuttoa edistäviä projekteja. Eniten kiinnostivat metalli-, rakennus- sekä hoiva-alat, joiden työvoiman saantia voitaisiin ulkomaisilla rekrytoinneilla helpottaa. Potentiaalisista työvoiman lähtömaista ovat tapetilla olleet erityisesti uudet EU-jäsenmaat.

Aiempien ESR-projektien kokemuksista otetaan opiksi

Kehittämisohjelman toimeenpanon tueksi ministeriössä on ollut käynnissä erillinen esiselvitys. Esiselvityksen ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, joita on saatu maahanmuuttajien ESR-rahoitteisista työllisyys- ja koulutusprojekteista sekä työperusteisesta maahanmuutosta. Aiempia projektiesimerkkejä, sekä onnistumisia että epäonnistumisia, tulee hyödyntää uusien projektien suunnittelussa.

Yleisesti ESR-projekteista on opittu, että toiminnan siirrettävyyttä kansalliseen politiikkaan ei ole varmistettu. Myös projektien välinen vuorovaikutus ja kokemusten vaihto ei ole ollut riittävää. Tämän vuoksi kehittämisohjelmaan tullaan perustamaan erityinen tukirakenne, jotta kehitetyt toimintamallit ja kokemukset voidaan levittää tehokkaammin.

Tukirakenne palvelee kehittämisohjelman projekteja sekä kansallisia viranomaisia ja toimijoita. Sen tarkoituksena on kartoittaa hyviä käytäntöjä, edistää projektien verkostomaista yhteistyötä sekä seurata projektien tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Tukirakenteen tehtävänä on varmistaa, että projektit toteuttavat kehittämisohjelman tavoitteita ja että projekteista muodostuu strateginen ja tavoitteiden näkökulmasta tasapainoinen kehittämiskokonaisuus. Esiselvityksen perusteella arvioidaan tukirakenteen tehtävät, resurssit sekä sen fyysinen sijainti (ministeriö/aluetaso/asiantuntijaorganisaatio).

Työministeriössä kehittämisohjelmaa ja sen sisältöjä on valmisteltu työministeriön maahanmuuttopolitiikka-tiimissä, joka toimii samalla kehittämisohjelman kansallisena kotipesänä. Maahanmuuttohallinnon muutosten vuoksi koordinaatio siirtyy 1.1.2008 alkaen sisäasiainministeriöön uudelle maahanmuutto-osastolle. Ohjelmalle tullaan asettamaan erillinen poikkihallinnollinen työryhmä ohjaamaan ja arvioimaan projekteissa aikaansaatujen tulosten hyödynnettävyyttä maahanmuuttopolitiikassa.

Monimuotoisuus haltuun työelämän pyörteissä

Teksti: Projektivastaava Ulla Virtanen & projektipäällikkö Päivi Puutio / Tampereen Aikuiskoulutuskeskus

Suomalaisilla työpaikoilla työskentelee yhä enemmän erilaisista kulttuureista ja taustoista tulevia ihmisiä. Erilaisuus – oli sitten kyse kulttuuritaustasta, iästä tai vaikkapa terveydentilasta – rikastuttaa arkea, jos siihen osataan suhtautua rikkautena. Tässä uudet taidot, tiedot ja asennemuutos saattavat olla tarpeen. Hienommin sanottuna kyse on monimuotoisuusosaamisesta, jota voi kehittää koulutuksella. Oppilaitoksissa sekä työelämässä monimuotoisuuden hyväksyminen ja hyödyntäminen ovat haastavia tehtäviä, joissa tärkeää roolia esittävät opettajat, kouluttajat ja uusien työntekijöiden työpaikkaohjaajat. Heidän osaamisensa tulee kartoittaa ja juuri heitä kannattaa asiassa kouluttaa.

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen koordinoimassa Tools for Diversity (TforD) -hankkeessa monimuotoisuus (”diversity”) nähdään monikulttuurisuutta laajempana käsitteenä. Monimuotoisuuden teemat on projektissa määritelty yhdenvertaisuuslainsäädännön mukaisesti: erilaiset muuttujat kuten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, terveys, vammaisuus, etninen ja kansallinen alkuperä, kieli, ikä ja mielipiteet sekä ideologiat on huomioitava, jotta yhdenvertainen kohtelu yrityksissä ja oppilaitoksissa toteutuisi paremmin, ja jotta työyhteisöt voisivat niin yksilö- kuin yritystasolla hyvin.

Hankkeessa kehitettiin työkalu monimuotoisuusosaamisen mittaamiseen

Hankkeessa on kehitetty mittari, jolla voidaan mitata sekä yksilön että organisaation monimuotoisuusosaamisen tasoa. Kuhunkin monimuotoisuuden teemaan on liitetty 6 yksilöä ja 6 organisaatiota koskevaa väittämää, joilla mitataan siihen liittyviä tietoja, taitoja ja asenteita. Esimerkkinä etnisyyttä ja kansallista alkuperää mittaavat väittämät ”Työpaikallamme meidän pitäisi tietää enemmän eri maiden tapakulttuureista” ja ”Osaan toimia sellaisissa konfliktitilanteissa, jotka johtuvat kulttuuritekijöistä”. Lähtötason kartoittaminen auttaa, kun monimuotoisuusosaamista lähdetään kehittämään koulutuksen keinon.

Monimuotoisuusmittaria on testattu pirkanmaalaisissa yrityksissä, eri asteissa oppilaitoksissa sekä muissa hankkeeseen osallistuvissa maissa. Tarkoituksena on ollut kerätä näyttöä monimuotoisuusosaamisesta ammatillisen koulutuksen ja yrityselämän edustajilta. Lisäksi kerättiin palautetta mittarin toimivuudesta ja tietoa mittaamisen tuloksista eri osa-alueilta. Mittaamisen jälkeen toteutettavissa viidessä pilottikoulutuksessa osallistujat kehittävät lähtötasonsa pohjalta sekä omaa monimuotoisuusosaamistaan että edustamansa organisaation käytäntöjä ja toimintatapoja.

Monimuotoisuusosaamisessa on vielä paljon kehitettävää

Ensimmäisen mittaamisen tulokset osoittavat, että vaikka tietoja ja taitoja eri osa-alueilta löytyy, on asenteissa vielä kehittämisen varaa. Osa-aluekohtaisia eroja osaamisen tasossa toki on. Mittaaminen toi esille eroja myös partnerimaiden välillä. Esimerkiksi uskonnollisuuden huomioiminen koulutuksessa ja työelämässä koettiin vaikeaksi: moni ei tiennyt, miten siihen pitäisi suhtautua.

Koulutuksessa ja työelämässä koetaan haasteiksi myös etnisen ja kansallisen alkuperän sekä iän ja terveyden huomioiminen osana arkikäytäntöjä. TforD-pilottikoulutuksiin osallistuvat yrityselämän edustajat ovat pohtineet mm. sitä, miten maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä voidaan paremmin integroida organisaatioon, mitkä ovat kielitaidon merkitys ja kehittämismahdollisuudet työelämässä tai miten kulttuurieroihin tulisi suhtautua rekrytoinnissa ja työsuhteen aikana. Oppilaitosten osallistujat ovat puolestaan pitäneet haasteena sitä, miten monikulttuurisuus huomioidaan mm. aikuiskoulutusta säätelevissä periaatteissa (henkilökohtainen näyttö- ja oppimissuunnitelma), työnopastajien koulutuksessa ja vajaakuntoisten maahanmuuttajien työllistymiskysymyksissä.

Yhteenvetona hankkeen tähänastisista tuloksista voidaan sanoa, että monimuotoisuusosaamisen kehittämiselle ja työkaluille on kentällä huutava tarve.


Tools for Diversity pähkinänkuoressa:

Tools for Diversity on kaksivuotinen Leonardo da Vinci -ohjelman rahoittama hanke, jossa kehitetään opettajien, kouluttajien ja työpaikkaohjaajien sekä rekrytoinnista ja koulutuksesta vastaavien yritysedustajien osaamista monimuotoisuuden eri teemoista. Hanke alkoi lokakuussa 2006 ja sen verkostoon kuuluu partnereita Suomesta, Espanjasta, Kreikasta, Norjasta ja Puolasta.

Hanketta koordinoi Suomessa Tampereen Aikuiskoulutuskeskus (TAKK). TforD-hankkeessa arvioidaan ja kehitetään kohderyhmän monimuotoisuustaitoja ja -osaamista yrityksissä ja koulutusorganisaatioissa. TforD-hanke keskittyy viemään monimuotoisuusosaamista oppilaitosten ja yritysten olemassa oleviin opetussuunnitelmiin ja käytäntöihin.

Lisätietoja saa hankkeen verkkosivuilta osoitteesta http://www.tak.fi/tford/.


Aamujakelu hakee TforD-koulutuksesta valmiuksia muutosten kohtaamiseen

Aamujakelu Oy on yritys, joka huolehtii sanomalehtien varhaisjakelusta Tampereella ja sen ympäristökunnissa sekä Kemi-Tornion alueella. Meillä on jo monivuotinen kokemus työskentelystä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kanssa.

Kaksi työntekijäämme osallistuu Tools for Diversity -koulutukseen. Odotamme heidän tuovan yritykseemme uutta tietoa työelämän monimuotoisuudesta ja nostavan työpaikalla pohdittavaksi asioita, jotka ovat juuri meidän kannaltamme siinä tärkeitä. Miten esimerkiksi huomioimme vammaiset tai iäkkäät työntekijät? Koulutuksen aikana saadaan vertailukohtia ja kuullaan kokemuksia muista yrityksistä, mikä muuten ei olisi mahdollista. Myös kurssimateriaaleista on varmasti monenlaista hyötyä. Koulutusohjelmaan kuuluvan monimuotoisuusmittarin tuloksista voimme yrityskohtaisesti vetää johtopäätöksiä siitä, mitä meidän kannattaisi kehittää.

Olemme jo löytäneetkin Aamujakelusta kehittämiskohteita, joista yksi on ikäjohtaminen sekä työntekijän kokemuksen hyödyntäminen. Käytännössä on kyse siitä, miten jakelutyön fyysinen rasittavuus huomioidaan työntekijän iän myötä. Ihannetilanteessa työn vaatimukset ja työntekijän fyysiset edellytykset kohtaavat, mikä mielestämme myös tukee työsuhteen jatkumista mahdollisimman pitkään ja näkyy työtyytyväisyydessä. Lisäksi haluamme varmistaa kokemusperäisen tiedon siirtymisen nuoremmille.

Toisena kehityskohteenamme näemme sen selvittämisen, minkälainen ja -asteinen vammaisuus ei olisi este lehdenjakotyölle. Olemme kuulleet muiden jakeluyhtiöiden kokemuksia, mutta varsinaista asiantuntemusta meillä ei aiheesta ole. TforD-koulutuksessa kuultiin aiheeseen suoraan liittyvä esitys, jonka piti vammaisjärjestön työllisyyspäällikkö.

Monikulttuurisuuden edistämisessä Aamujakelu ottaa askeleita eteenpäin kiihtyvällä tahdilla. Työn luonteen takia meidän ei tarvitse tehdä erityisjärjestelyjä toimitiloihin – lehdenjakaja tekee työnsä itsenäisesti aamuyöllä. Meillä toimii englanninkielinen Insiders-jakelutiimi, joka kokoontuu tarpeen mukaan käsittelemään ajankohtaisia aiheita, joita ovat mm. ryhmäkehityskeskustelut ja laatupalaverit. Rekrytoinneissa noudatamme ennakkoluulotonta linjaa. Emme esimerkiksi edellytä työntekijöiltämme suomen kielen osaamista, koska työnopastus ja työskentely sujuvat myös englanniksi.

Teksti: Kirsi-Minna Saarinen ja Rauno Asplund

Nordiskt-baltiskt-ryskt nätverk förbereder studerande för multikulturellt teamwork

Teksti: Nina Eskola, ledande sakkunnig / CIMO
Foto: Johanna Brådd

Nätverket, som heter Hansa Nova, eller det nya Hansa, består av 9 högskolor och 20 företag från Danmark, Estland, Finland, Litauen, Norge och Ryssland. Målet med projektet som startade för ett år sedan är att ge studeranden färdigheter att arbeta i multikulturella arbetsmiljöer. Även företagen skall kunna utnyttja materialet som framställs.

Från Finland har Lumene, Valio och Telia-Sonera aktivt varit med i utvecklingsarbetet. Företagen har ett starkt intresse för kompetent arbetskraft för projektarbete i multikulturella team. För Lumene koncernen är de ryska och baltiska marknaderna essentiella. ”Där konkurrerar de med välkända internationella kosmetikaföretag och är drivna att satsa på marknadskunnande”, berättar marknadsföringschefen i en intervju för Hansa Nova.

Ett nätverk runt Östersjön

Tyngdpunkten i samarbetet som startade hösten 2006 är att skapa studiematerial för högskolor och personal inom multikulturella projektteam i Östersjöregionen. Efter planeringsdiskussioner med partners kom man fram till att just multikulturella ledningsfrågor är aktuella då företagen allt mer etablerat dotterbolag och fusionerats i närområdet, och det gäller att få olika team att snabbt göra resultat. Företagen har varit väldigt engagerade i samarbetet med högskolorna. ”Hansa Nova har också gett möjlighet till resursinbesparningar då representanter från fler länder och fler arbetskulturer gemensamt utvecklar undervisningsmoduler. Nätverk är ett bra sätt för samarbete och materialutveckling”, konstaterar projektledaren Eija Källström. Hon är motorn i samarbetet och undervisar själv i projektledning och internationell ekonomi på yrkeshögskolan Arcada.

Påtagliga resultat

Nätverket har redan producerat mycket på kort tid; dels en handbok för studerande och för personal i företag och dels material för gemensamma kurser. Just nu testas studiematerialet som skall implementeras i hela 20 kurser för studerande i de medverkande högskolorna – bl. a. i kurser som interkulturell kommunikation, kulturkännedom, projektledning.

I samarbetet har företagens erfarenheter utnyttjats mycket och en del av studiematerialet består av konkreta fallstudier om företagens multikulturella erfarenheter. ”Vad som t.ex. kommit fram är att vi i Finland har kommit långt vad gäller processer, projektledning och olika slags teknologikunnande, men det finns brister i vårt sätt att föra fram den mjuka sidan, d.v.s. i kulturkännedom och relationshantering”, berättar Källström.

Lumene har redan anställt en av de studerande som varit med i Hansa Nova för internationella uppgifter. De stora koncernerna har redan nu mycket kunnande om olika affärskulturer i Östersjöregionen, men det finns flere mindre företag som är på väg att utvidga sin verksamhet, och då behöver de inte starta från scratch mera. Även Tradenomförbundet i Finland är med i projektet och kan föra vidare kunskap och information om Hansa Nova.

Projektet har finansierats med medel från Nordiska ministerrådets Nordplus Nabo – och Sokrates – programmen

Mer om Hansa Nova på webbsidan http://hansanova.arcada.fi/
Mer information om Nordplus–programmen http://cimo.fi/nordplus och http://www.nordplusonline.org

Virkamiesvaihtoa Chilestä Suomeen

Teksti: Jaana Mutanen, ohjelma-asiantuntija / CIMO
Kuva: Mikko Nieminen

Chileläinen Luis Valenzuela vietti viime keväänä Suomessa 3 viikon mittaisen virkamiesvaihtoperiodin. Tutustumisen kohteena oli CIMO, josta Valenzuela uskoo saaneensa mm. hyödyllistä kokemusta siitä, miten tehokkaalta vaikuttava suomalainen hallinto toimii. Hän vieraili virkamiesvaihtoperiodinsa aikana myös useissa suomalaisissa metsäalan organsaatioissa ja yrityksissä. Jaana Mutanen jututti Valenzuelaa nykypäivän Chilestä ja suomalais-chileläisen yhteistyön mahdollisuuksista.

JM: Miksi 22 henkilön ryhmä Chilen metsäorganisaatiosta CONAFista (Corporación Nacional Forestal) on saapunut Suomeen?

LV: Chilessä on muodostunut perinteeksi niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla järjestää lyhyitä työskentelyjaksoja maissa, joissa saattaisi olla kiinnostavia yhteistyömahdollisuuksia. Suomen edustusto Chilessä järjesti viime vuonna tapahtuman, jossa kerrottiin Suomen tarjoamista mahdollisuuksista ja myös suomalaisten mielenkiinnon kohteista Chilessä. Samalla nousi esille oman organisaationi halu lähettää Suomeen alan ammattilaisia lyhyille tutustumis- ja harjoittelujaksoille. Suomihan on hyvin tunnettu Chilessä, kun puhutaan metsä- ja kaivosalasta. Tavoitteenamme oli myös tutustua suomalaiseen ja pohjoismaiseen hallintoon. Toivoimme saavamme hyödyllisiä ideoita ja vinkkejä oman hallinnonalamme tehostamiseksi.

JM: Ketkä projektin toteuttivat ja miten Suomeen lähtijät valittiin?

LV: Projekti toteutettiin yhteistyössä Chilen Kansainvälisen yhteistyön keskuksen kanssa (la Agencia de Cooperación Internacional AGCI). Suomen Chilen lähetystö toimi merkittävänä linkkinä ja toimintojen koordinoijana oman organisaationi ja Suomen hallinnon välillä eli auttoi mm. siinä, että Suomesta löydettiin sopivia tutustumiskohteita. CONAFin lähtijät valittiin kilpailulla: siihen osallistui yhteensä 56 henkilöä, joista lähtijöiksi valittiin 22.

Chileläisiä motivoidaan opiskelemaan englantia

JM: Millainen Chile mielestäsi on verrattuna muihin Latinalaisen Amerikan maihin? Mitkä ovat Chilelle tärkeitä yhteistyömaita?

LV: Meillä latinalaisamerikkalaisillahan on yhteinen historia ja suurella osalla myös yhteinen kieli, mutta toisaalta on paljon erojakin - esimerkiksi työskentelykulttuureissa, taloudessa, koulutuksessa, politiikassa ja oikeuslaitoksessa. Mielestäni Latinalaisen Ameritan maista Chile, Argentiina ja Uruguay ovat lähimpänä eurooppalaista kulttuuria. On kuitenkin yksi asia, jossa Chile eroaa merkittävästi ja positiivisessa mielessä monista muista alueen maista ja se on korruption määrä.

Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita Latinalaisen Amerikan ulkopuolella ovat USA ja Kanada, niiden lisäksi muutamat euroooppalaiset maat.

JM: Mikä Chilessä puhututtaa tällä hetkellä erityisesti?

LV: Suurta osaa chileläisistä huolestuttaa kehityksen hurja vauhti. Monet ovat sitä mieltä, että Chilen talous ei käytä riittävän hyvin hyväksi maan kaikkia voimavaroja. Paljon keskustellaan siitäkin, että varoja tulisi käyttää tehokkaammin myös syrjäytyneessä asemassa olevien elinolojen parantamiseen.

JM: Millainen asema englannin kielellä on Chilessä, erityisesti työelämässä?

LV: Englantia on opetettu 70-luvulta alkaen kouluissa lapsille, jotka ovat täyttäneet 10 vuotta. Kielenopetuksen merkitys maan strategisille kehittymismahdollisuuksille on ymmärretty vasta hiljattain. Opetuksen taso ei ole sitä, mitä se voisi parhaimmillaan olla. Tämän takia monella kirjoitetun kielen taito on parempi kuin puhutun. Chilessä on nyt määritelty valtiollisella tasolla englannin oppiminen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi, myös työelämässä.

Chileläinen ja suomalainen työkulttuuri ovat yllättävän lähellä toisiaan

JM: Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä näet Chilen ja Suomen välillä?

LV: Havaintojeni mukaan Chile ja Suomi ovat lähempänä toisiaan kuin alunperin saattaisi luulla. Toki erojakin on – Chilessä nuoret esimerkiksi yleensä asuvat vanhempiensa luona siihen saakka, kunnes menevät töihin tai avioituvat eli noin 30-vuotiaiksi. Monissa henkilökohtaisissakin päätöksissä on tärkeää kuulla myös perheen mielipidettä. Chilessä ei mielestäni myöskään näe samassa määrin eri ikäisiä ja eri sukupuolta edustavia ihmisiä yömyöhään kaduilla kuin täällä näkee. Korkeintaan viikonloppuisin nuoria, mutta silloinkin vähemmän kuin täällä.

JM: Miten suomalainen työelämä mielestäsi eroaa chileläisestä, kolmen viikon kokemuksesi jälkeen?

LV: Sanoisin, että eroja ei ole kovin paljon; ehkä kuitenkin työajan joustavuudessa ja työntekijöiden suuremmassa itseohjautuvuudessa niitä näkee. Sen sijaan tekonologian käyttö, perustyöympäristö ja työntekoon liittyvät säännöt sekä hallinnollisten säännösten seuraaminen on pitkälti samansuuntaista.

Suurimmat erot löytyvät mielestäni tavoista suunnitella ja tehdä asioita. Olen huomannut, että Suomessa jo vuosisuunnittelun tasolla pyritään niveltämään käytettävissä olevat rahavarat tulevaan toimintaan. Chilessä näin ei aina ole, ja tässä asiassa meillä siis olisi mielestäni parannettavaa.

Yhteistyömahdollisuuksia olisi erityisesti koulutuksen saralla

JM: Mikä Chilessä saattaisi kiinnostaa suomalaisia?

LV: Chile tarjoaa yrityselämälle ja investoijille valtavasti mahdollisuuksia, mutta mielestäni myös koulutussektorilla olisi tarjottavana aiempaa enemmän yhteistyömahdollisuuksia suomalaisillekin. Onhan Chilessä erityisesti viime vuosina ymmärretty koulutuksen tärkeys ja siihen on alettu investoida entistä enemmän. Sen myötä koulutusektorimme on luonnollisesti uudistunut ja jatkaa uudistumistaan edelleen. Tämä kaikki tarjoaakin monille julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioille kiinnostavia yhteistyömahdollisuuksia Chilessä. Yhteistyötä on jo käynnistetty erityisesti Pohjois-Amerikkaan, Espanjaan, Ranskaan ja Saksaan päin.

JM: Miten CIMO ja muut suomalaiset organisaatiot voisivat mielestäsi edesauttaa Suomen ja Chilen välistä yhteistyötä?

LV: CIMO seuraa toiminnassaan luonnollisesti Suomen hallituksen ja opetusministeriön ja toisaalta Euroopan unionin määrittelemiä suuntaviivoja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Etelä-Amerikka ei ylipäätään näyttele kovin suurta roolia yhteistyössä verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin, EU-valtioihin ja Aasiaan (Kiina, Intia ja Japani). Tässä valossa toivon luonnollisesti, että Chilen presidentin Michele Bacheletin vierailu Suomeen avaisi uusia ovia ja vahvistaisi jo olemassaolevaa yhteistyötä maittemme välillä koulutuksen, teknologian ja yritysmaailman kentällä.

JM: Mitä sait mukaanvietäväksi Suomesta Chileen?

LV: Uskon, että organisaationi kannalta hyödyllisiä tuomisia ovat kokemukseni siitä, miten suomalainen hallinto toimii; samoin on ollut kiinnostavaa tutustua edellä luettelemiini positiivisiin asioihin suomalaisessa työelämässä. Tärkeää oli myös saada tietoa erilaisista vaihtomahdollisuuksista, erityisesti niistä jotka liittyvät vastavalmistuneiden, jatko-opiskelijoiden ja asiantuntijoiden vaihtoon.


Vierailevia virkamiehiä suomalaishallinnossa

CIMOn virkamiesvaihto-ohjelmat tuovat valtiohallinnon henkilöstön kehittämiseen kansainvälistä ulottuvuutta: virkamiehet voivat vaihdossa tutustua omaan hallinnonalaansa ulkomailla. Suomalaisia on tutustunut lähinnä EU-maiden hallintoon 35 henkilön vuositahdilla. Noin puolet vaihdoista tapahtuu Pohjoismaisen virkamiesvaihdon puitteissa.

Vaihto toimii myös Suomeen päin, mutta tulijoiden määrät ovat olleet pieniä. Virkamiesvaihdokkeja on tullut bilateraalisin järjestelyin lähinnä Britanniasta, Itävallasta ja Saksasta. Hakemukset tulevat yhteistyömaista CIMOon, josta vierailijoita tarjotaan sopivaan virastoon. Aloista mm. poliisihallinto ja oikeus ovat olleet aktiivisia sekä vastaanottajina että omien virkamiesten lähettäjinä maailmalle.

Vastaanottava virasto nimeää yhteyshenkilön, joka suunnittelee vaihto-ohjelman yhdessä tulijan kanssa. Vaihtojaksojen pituudet ovat vaihdelleet yhden viikon ja kolmen kuukauden välillä. Kustannuksia virastolle ei aiheudu, koska virkamies tuo mukanaan oman palkkansa ja vakituinen työnantaja kustantaa asumisen ja matkat. CIMO on tarvittaessa auttanut asunnon hankinnassa.

Tämän kotikansainvälistymisen hyötypuolia ovat toisaalta vaihdon myötä syntyneet yhteistyökontaktit, toisaalta hallintokäytäntöjen vertailu sekä hyvien käytäntöjen siirto puolin ja toisin.

Lisätietoa virkamiesvaihdosta:
Ritva Ukkonen, puh. 0207 868 521, ritva.ukkonen[at]cimo.fi
CIMOn verkkopalvelu osoitteessa http://www.cimo.fi | Virkamiesvaihto

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Sivuaineesta ammatti: David kääntää suomalaista kirjallisuutta työkseen

Teksti: Laura Ruuskanen, ohjelma-asiantuntija / CIMO

David Hackston olisi voinut päätyä kielten opettajaksi Englantiin, mutta toimiikin nyt suomalaisen kirjallisuuden kääntäjänä Suomessa. Ahkera suomen ja ruotsin opiskelu on johtanut erinomaiseen kielitaitoon ja ansiokkaisiin käännöstöihin, joista Hackston palkittiin tänä vuonna valtion kääntäjäpalkinnolla. Hackstonin työllistyminen Suomessa on sujunut melko mukavasti, mutta hän tuntee myös tapauksia, joissa edes sujuva suomen kielen taito ei ole taannut koulutusta vastaavaa työtä.

Englantilainen David Hackston opiskeli University College Londonissa pohjoismaisia kieliä ja saksaa, ja näihin opintoihin kuului vaihtovuosi jollakin ruotsinkielisellä laitoksella. Tämä laitos sattui Hackstonin tapauksessa olemaan Åbo Akademi. ”Alussa yritin ihan sinisilmäisesti puhua ruotsia ja vielä riikinruotsia joka paikassa”, Hackston kertoo alkuajoistaan Turussa. Melko pian Hackston havaitsi, että pelkällä ruotsilla oli vaikea tulla toimeen Turussa. Hän ei halunnut puhua myöskään pelkkää englantia, koska hänen mielestään oli luontevaa ja mielekästä oppia sen maan kieltä, jossa asuu.

Suomen kielen opintoja ja työkokemusta

Vaihtovuoden jälkeen Hackston palasi Lontooseen, jossa hän jatkoi opintojaan ja myös suomen kielen opiskelua. Hän osallistui kahtena vuonna CIMOn suomen kielen kesäkurssille, ja vuonna 1999 hän sai CIMOn stipendin pohjoismaisten kielten laitokselle Helsingin yliopistoon. Tarkoitus oli tehdä gradua ja edelleen kartuttaa kielitaitoa. Stipendiajan päätyttyä Hackston jäi Suomeen ja yritti kovasti saada töitä. Kokeneena alttoviulun soittajana hän pääsi mukaan Ylioppilaskunnan Soittajiin ja asui yhdessä suomalaisten kavereidensa kanssa, joten kielitaito parani entisestään. Silti hän sai kieltävän vastauksen haettuaan töitä pizzeriasta. ”Samoihin aikoihin kirjoitin orkesterin konsertin käsiohjelmaan teosesittelyn suomeksi, että eiköhän minun kielitaitoni olisi riittänyt niihin pizzatilauksiinkin”, Hackston pohdiskelee. ”Sitten minä palasin Englantiin, ja sain viikon sisällä kaksi työpaikkaa”.

Vuonna 2001 Hackston kuitenkin tuli taas Suomeen – ja on yhä sillä reissulla. Tuolloin hän pääsi Suomea Suomessa -harjoitteluohjelman kautta Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskukseen FILIin puoleksi vuodeksi töihin. Harjoittelun ehdottomasti tärkein anti oli tutustuminen käännösalan ihmisiin ja kustantamoihin. Näiden kontaktien avulla Hackston pääsi alkuun omalla kääntäjän urallaan. Harjoittelun jälkeen hän on toiminut freelance-kääntäjänä ja kääntänyt englanniksi useita näytelmiä, kaksi romaania ja kaksi novelliantologiaa. Hackston on englannintanut myös ruotsinkielisiä tekstejä. Hänet valittiin valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon saajaksi tänä vuonna japanilaisen Hiroko Suenobun lisäksi.

Vaikka Hackston on menestynyt suomalaisen kirjallisuuden kääntäjänä ja pitää työstään, hän ei koe olevansa varsinaisesti kutsumusammatissaan. ”Mielestäni ei voida puhua kutsumuksesta, kun kaikki on tapahtunut täysin sattumanvaraisesti. Jos minä olisin mennyt vaihto-oppilaaksi esimerkiksi Tukholmaan enkä Turkuun, en varmaankaan olisi koskaan alkanut opiskella suomea. Saattaisin olla vaikka opettaja Englannissa; siitä ammatista haaveilin nuorena.”

Ongelmia suomalaisessa työkulttuurissa

Hackston uskoo, että monien ulkomaalaisten työllistyminen Suomessa on ollut vaikeampaa kuin hänellä. Hän tuntee korkeasti koulutettuja ja suomea osaavia ulkomaalaisia, joiden on ollut vaikea saada edes hanttihommia. Hackstonin mukaan Suomessa suhtaudutaan todella varovaisesti muukalaisiin, erityisesti venäläisiin, virolaisiin ja tummaihoisiin. Eron huomaa varsinkin Hackstonin opiskelukaupunkiin Lontooseen verrattuna. ”Siellä on tavallaan koko maailma yhdessä kaupungissa. Me olemme niin tottuneet siihen, että on erilaisia ihmisiä.” Joskus Hackston miettii, saisiko hän erilaista kohtelua Suomessa, jos hän olisi vaikkapa tummaihoinen lontoolainen tai jos hän ei osaisi suomea. Hän on myös huolissaan siitä, miten tieto erilaisista virallisista asioista, kuten lakien tai asetusten muutoksista, kulkee sellaisten maahanmuuttajien korviin, jotka eivät osaa suomea.

Hackston toivoo, että suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisia kohtaan muuttuisi avoimemmaksi. Hän esittää ajatuksen työvaihdosta, jossa ulkomaalaiset aikuiset tulisivat vaihtoon suomalaisille työpaikoille, ja vastaavasti suomalaiset työntekijät voisivat kokea, millaista on työskennellä ulkomailla. Hän uskoo, että tämä lisäisi molemminpuolista ymmärrystä ja arvostusta. Häntä häiritsee ajattelutapa, jonka mukaan esimerkiksi kommunikaatiovaikeudet johtuisivat vain siitä, että ulkomaalainen keskustelukumppani ei osaa tarpeeksi hyvin suomea, vaikka usein kyse on myös suomalaisen keskustelijan asenteista.

Suomessa Hackston arvostaa sitä, että täällä on enemmän mahdollisuuksia harrastaa muita asioita työn ulkopuolella kuin Englannissa. Hän harrastaa aktiivisesti muun muassa alttoviulun soittoa ja säveltämistä. Suomessa häntä pitävät myös ystävät ja se, että kääntäjänä hän voi työskennellä omilla ehdoillaan. ”Minä pystyn tekemään työtä sen verran kuin itse haluan, ja sitten käyttämään vapaa-aikaani esimerkiksi juuri musiikkiin.”


Yli 100 ulkomaista yliopistoa kasvattaa suomen osaajia

University College London on yksi niistä noin sadasta ulkomaisesta yliopistosta, jossa opetetaan suomea. Ulkomaisia Suomen kielen ja kulttuurin yliopisto-opiskelijoita on noin 4000 ja opetuspisteitä 30 maassa eri puolilla maailmaa.

Syitä suomen kielen opiskelulle on varmasti yhtä paljon kuin opiskelijoitakin. Suomi kiinnostaa mm. kielitieteellisistä syistä, suomalaisten sukujuurten tai ystävien takia, yhtenä EU-kielenä. Myös suomalaisten yritysten, urheilijoiden ja taiteilijoiden menestystarinat ovat houkutelleet opiskelijoita suomen opintojen pariin. Suomea opiskellaan yhä enemmän myös siksi, että harvinaisten ja pienten kielten taitajille tarjoutuu hyviä työmahdollisuuksia.

CIMO tukee suomen opetusta muun muassa lähettämällä vierailevia Suomen kielen ja kulttuurin opettajia ulkomaisiin yliopistoihin sekä myöntämällä taloudellista tukea yliopistoille ja lähettämällä niihin suomalaisten yliopistojen opettajia opetusvierailuille. Lisäksi CIMO järjestää ulkomaisille opiskelijoille Suomen kielen ja kulttuurin kesäkursseja Suomessa yhdessä suomalaisten yliopistojen kanssa; kursseille osallistuu noin 240 opiskelijaa vuosittain.

30–40 ulkomaista suomen opiskelijaa vuodessa pääsee tutustumaan suomalaiseen työkulttuuriin Suomea Suomessa -harjoitteluohjelman avulla. Harjoittelupaikkoja on ollut mm. erilaisissa kulttuurialan laitoksissa ja järjestöissä, kuten kirjastoissa, museoissa ja kesäfestivaaleilla. Niissä työskennellessään opiskelija saa mahdollisuuden oppia ja käyttää suomea aidoissa tilanteissa.

Lisätietoa Suomen kielen ja kulttuurin opetuksesta ulkomaisissa yliopistoissa saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi | Suomen kielen ja kulttuurin opinnot

Kolumni: Suomalaisia maailman "Sauna Beltillä"

Teksti: Hanna Snellman / Lakehead University, Department of Anthropology

Kanadan ja Yhdysvaltojen raja-alueista käytetään leikillistä nimitystä “The Sauna Belt of the World”; niin runsas on suomalaistaustaisten lukumäärä varsinkin Lake Superiorin pohjois- ja etelärannoilla. Kanadan vuoden 2001 väestönlaskennassa 115 000 henkilöä ilmoitti olevansa ainakin osittain suomalaistaustaisia; heistä suurin osa asuu Ontariossa (44 000) ja Albertassa (10 500). Yhdysvalloissa tätä joukkoa on vieläkin enemmän: vuoden 2000 väestönlaskennassa 624 000 henkilöä ilmoitti omaavansa suomalaisia sukujuuria. Yhdysvaltojen ”suomalaisimpia” osavaltioita ovat Michigan (101 400), Minnesota (99 400) ja Kalifornia (56 000).

Se, että yli 700 000 henkilöä Pohjois-Amerikassa ilmoittaa olevansa jollakin tapaa suomalaisia, antaa ainakin olettaa, että Suomi kiinnostaisi useita myös opiskelu- tai työskentelypaikkana.

* * *

Lake Superiorin pohjoisrannalla Ontariossa sijaitsevaa Thunder Bayta pidetään Kanadan suomalaisimpana kaupunkina. Vähän yli 100 000 asukkaan kaupungissa saattaa vieläkin kuulla kadulla suomea ja ostaa suomalaisia tuotteita kaupoista tai ravintoloista. Suomalaisilla on kaupungissa oma kirkkonsa ja tapaamispaikka entisessä ”Työväen temppelissä”. Suomalaistaustaisille vanhuksille tarkoitetussa Suomi-Kodissa asukkaat voivat halutessaan saunoa, kutoa kangaspuilla tai mankeloida lakanansa supi-suomalaiseen tapaan.

Thunder Bayn IB-lukiota käyvä 16-vuotias poikani sulautui uuteen oppilaitokseensa vaivatta, koska kaikilla muillakin oli suomalainen mummo.

Suomi-harrastus ei Thuder Bayssa suinkaan rajoitu vuosikymmeniä sitten Suomesta muuttaneisiin. Suomea opetetaan mm. yhdessä kaupungin lukioista ja Lakeheadin yliopistossa. Alle 13-vuotiaille on oma suomen kielen kerhonsa. Ja Face Bookissa on oma Finlanders in Thunder bay -ryhmänsä.

* * *

Olen kuluvan lukukauden vierailevana professorina Lakeheadin yliopistossa ja tein kurssillani oleville historian, antropologian ja pohjoisen opintokokonaisuuden opiskelijoille vapaamuotoisen kyselyn, jolla halusin selvittää heidän opiskelumotiivejaan. Kurssi on opiskelijoille vapaaehtoinen eli kaikki 22 opiskelijaa ovat valinneet sen osaksi opiskeluohjelmaansa koska ovat todella halunneet kurssille.

Millaisia syitä opiskelijat sitten osallistumiseensa antoivat?

13 opiskelijaa kertoi olevansa erityisen kiinnostuneita Suomesta, sen historiasta ja kulttuurista. Muutama heistä oli suomalaisia tai suomalaisesta perheestä, ja halusi saada tietoa omasta tai vanhempiensa kulttuurista. 2 perusteli kiinnostustaan suomalaistaustaisilla ystävillä. Eräs kertoi seurustelevansa suomalaisen pojan kanssa ja haluavansa oppia kaiken mahdollisen Suomesta siltä varalta, että joskus muuttaisi pojan luo Suomeen. Toinenkin perusteli opintojaan mahdollisella muutolla Suomeen: hänellä oli suomalaissyntyinen isoisä. 2 suunnitteli Suomeen matkustamista valmistumisen jälkeen. Joidenkin perustelut olivat käytännöllisiä: ulkomaat ylipäätään kiinnostavat, vaihtelu virkistää, kurssi sopii hyvin lukujärjestykseen.

Vain 4 opiskelijaa Suomi ei erityisesti kiinnostanut. 2 opiskelijan mielipide oli muuttunut kurssin aikana: alussa erityistä kiinnostusta ei ollut, mutta kurssin edistyessä suomitietoisuuden kasvaminen tuntuikin hyvältä.

Osalla Suomi-innostus oli laadultaan tutkimuksellista. Yksi opiskelija haluaisi selvittää, miten paljon suomalaisia oli muuttanut nimenomaan Thunder Bayhin. Toinen oli kiinnostunut saamelaisista ja sopeutumisesta ankaraan ilmastoon, kolmas suomen kielestä. Eräs perusteli opiskeluintoaan sillä, että hänestä Suomi oli Euroopan Quebec. Kahta kiehtoi talvisota, kolmatta urheilutapahtumat, erityisesti jääkiekko ja painonnosto. Kaksi poikaa mainitsi syyksi suomalaiset tytöt, tosin tasavertaisina Suomen historian, kulttuurin ja traditioiden kanssa.

* * *

Lähes puolet opiskelijoista oli sitä mieltä, että voisi valmistumisensa jälkeen työskennellä Suomessa. Useimmat uskoivat työllistyvänsä opettajiksi. Muina potentiaalisina ammatteina mainittiin gerontologia, kestävä rakentaminen, tutkimus, nuorisojääkiekko, turismi ja liikkeenjohto. Vastaavasti 8 opiskelijaa sanoi, ettei voisi missään olosuhteissa kuvitella työskentelevänsä Suomessa. Useissa vastauksissa pohdittiin, voiko Suomessa tehdä töitä osaamatta kieltä. Yksi opiskelija oli sitä mieltä, ettei voisi asua maassa, jossa on niin pimeää.

Mielipiteet Suomessa opiskelun suhteen jakaantuivat epätasaisemmin. 9 opiskelijaa ei missään tapauksessa haluaisi opiskella Suomessa, 9 voisi niin tehdä sopivan tilaisuuden tullen. Neljällä oli jo konkreettisia suunnitelmia opinnoista. Opiskelun esteinä pidettiin kieltä, kustannuksia ja ajan puutetta. Houkuttelevana nähtiin mm. se, että Suomi on portti Eurooppaan: parikymppisen kanadalaisen nuoren mielestä Suomi on ”vain laivamatkan päässä suurista Euroopan maista”.

Lähikuvassa isä Ioannis Lampropoulos

Teksti ja kuva: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Ioannis Lampropouloksen opinnot Thessalonikin yliopistossa alkoivat olla lopuillaan, kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Erasmus-vaihtoon Suomeen, Joensuun yliopistoon. Tulo lokakuiseen, sateiseen Pohjois-Karjalaan oli shokki ja puoli vuotta myöhemmin Ioannis palasikin takaisin kotimaahansa – järjestääkseen pysyvää asettumista Suomeen. Tämä Erasmus-opiskelija on nykyään Ilomantsin ortodoksiseurakunnan kirkkoherra.

Ioannis ei tiennyt Suomesta mitään etukäteen eikä Internetistä hankituilla tiedoilla tuntunut olevan minkäänlaista tekemistä todellisuuden kanssa. Kukaan ei ollut esimerkiksi kertonut, että suomalaiskaupungit hiljenevät jo alkuillasta. ”Tulin Joensuuhun suurkaupungista, jossa elämä alkoi iltakahdeksalta ja täällä se päättyi silloin!” Erasmus-vaihtojaksosta olisi voinut tulla varsin ankea kokemus, jollei Amor olisi puuttunut peliin. ”Tapasin vaimoni Riikan. Käytännössä hän oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa kunnolla juttelin. Ja se oli siinä!”

Erasmus-opiskelija, josta tuli Ilomantsin kirkkoherra

Ioanniksen Erasmus-vaihto kesti lukuvuoden 2001–2002. Kesäksi hän palasi Kreikkaan viimeistelemään uskonnonopettajan opintojaan ja valmistelemaan häitä. Suomeen paluu oli jälleen kerran hyppy tuntemattomaan – hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, mitä tekisi ja millä elättäisi itsensä. Asiat järjestyivät mukavasti: CIMOsta myönnettiin apuraha gradun tekoon ja Joensuun yliopistosta löytyi kreikan kielen opettajan paikka.

Perhe asettui Ilomantsiin, jossa Riikka-vaimo toimii ortodoksiseurakunnan kanttorina. Kotina on 1950-luvulla rakennettu rintamiestalo, jota Ioannis tyytyväisenä myhäillen sanoo unelma-asunnokseen: puulämmitys ja 5 tulisijaa, eli iltapuhteiksi riittää hommaa. Kodin jakaa vanhempien silmäteränä 3-vuotias Niko-poika.

Ioannis vihittiin diakoniksi v. 2004 ja papiksi vuotta myöhemmin. Elämä löysi lopullisen suuntansa tämän vuoden kesällä, jolloin hänet nimitettiin Ilomantsin ortodoksiseurakunnan kirkkoherraksi. ”Valintani osoittaa, että täällä asuu rohkeita ja ennakkoluulottomia ihmisiä. Nyt en lähde Ilomantsista minnekään!”

Uusi työ vaatii vielä opettelua

Ilomantsissa toimii EU:n itäisin ortodoksiseurakunta, jäseniä reilu 1000. Työyhteisö on pieni – 3 kokopäiväistä työntekijää, lisäksi osa- ja väliaikaisia. Ioannis kiittelee sitä, miten hyvin hänet on uutena työntekijänä otettu vastaan. ”Kollegat ja ystävät työssäni ovat aina valmiita opastamaan ja auttamaan. Jos jotakin tapahtuu, voin luottaa siihen että turvaverkko toimii.”

Työpäivät ovat yleensä pitkiä: aamuyhdeksästä alkaen paperitöitä, illan suussa jumalanpalvelus, sitten vielä nuorten ilta tai muuta vastaavaa toimintaa. Kotiin pääsee lähtemään myöhään, usein vasta yhdeksän aikoihin. Vapaapäiviä on yksi viikossa. ”Työ on vielä uutta ja opittavaa on paljon”, toteaa Ioannis. ”Pitää myös opetella löytämään aikaa perheelle. Vaimon työ kanttorina on samanlaista, mutta hän voi tehdä töitä myös kotona. Minunkaan ei periaatteessa tarvitsisi viettää koko päivää toimistolla, mutta pidän siitä; en halua tuoda töitä kotiin.”

Eroaako työ jotenkin siitä, mitä se olisi Kreikassa? ”Itse papin työ on samanlaista, mutta siellä hallinto ei kuulu tehtäviin. Kreikassa hiippakuntia on 83, Suomessa 4: siellä hallinto on keskitetty hiippakuntien päätaloille, mutta täällä sitä tekevät kaikki.” Ioannis on aloittanut johtamiskoulutuksen Pohjois-Karjalan aikuisoppilaitoksessa, koska haluaa kartuttaa esimiestaitojaan. ”Tasapainoa täytyy vielä hakea, koska työssä pitää olla sekä isä että esimies.”

”Suomalainen ihminen on avoin sydän”

On selvää, että perhe on suurin syy siihen, että Ioannis on jäänyt Suomeen ja Ilomantsiin. Mutta syitä on muitakin: kaupungissa eläminen ei enää houkuttele, koska mies on tottunut Ilomantsin hiljaisuuteen. ”Haluan elää paikassa, jossa on oikeita ihmisiä. Kaupungeissa ei ole ihmisiä, on vain työvoimaa. Siellä kiire tarttuu minuunkin enkä pidä siitä.” Ilomantsi tuntuu myös ihanteelliselta paikalta kasvattaa lapsia. ”Kerrostalon kasvattina osaan antaa arvoa sille, että omilla lapsillani on turvallista tilaa leikkiä ja juosta.”

Onko Suomessa jotakin, josta Ioannis pitää erityisen paljon? ”Ihmiset! Suomalainen on avoin sydän, tavallaan yksinäinen, mutta kun istut hänen kanssaan ja katsot silmiin, hän alkaa puhua. Minulla on oma teoriani suomalaisista: he elävät kuin rauhallisen metsän eläimet, tietäen että tuolla puiden takana on muita eläimiä, mutta antaen toisille tilaa elää ja olla omissa oloissaan.”

Ioannis sanoo kaipaavansa kotimaastaan kolmea asiaa: aurinkoa, vuoristoa ja kirjakauppoja. ”Pimeys tuntuu edelleen pahalta, pimeän voimat ovat aina pahasta. Vuoret puuttuvat elämästäni, mutta onneksi kotini on Parppeinvaaran juurella ja voin aamuisin katsella sitä. Intohimoiselle lukijalle kreikankielisen kirjallisuuden saaminen on vaivan takana. Onneksi vanhempani jaksavat juosta kirjalistojeni kanssa kreikkalaisissa kirjakaupoissa.”

Kielitaito on ollut sopeutumisen avain

Ioannis on opetellut sitkeästi suomea alusta saakka. ”Minua peloteltiin sillä, etten koskaan oppisi niin vaikeaa kieltä, minulla kun ei ole koskaan ollut kielipäätä. Mutta vaimoni on ollut kärsivällinen opettaja ja minä olen koettanut opetella yhtä kärsivällisesti. Joka päivä opin uutta.” Suomi on jo pitkään ollut perheen kotikieli, vaikka Ioannis puhuu pojalleen kreikkaa. Niko saa siis kuin syntymälahjanaan kahden kielen taidon.

Suomen osaaminen on tietysti auttanut Ioannista sopeutumaan uuteen kotimaahansa, mutta opittavaa on edelleen. ”Tulkitsen koko ajan ympäristöä, katson miten suomalaiset käyttäytyvät, miten työyhteisö toimii ja miten siinä toimitaan. Haluan sopeutua tänne, mutta toisaalta en halua unohtaa omaa taustaani. Tavallaan luovin kahden kulttuurin välissä.”

Käytännön sopeutumista on ollut esimerkiksi ajotaidon hankkiminen: Ioannis sanoo aikaisemmin suorastaan pelänneensä autolla ajamista, Kreikassa ajokortin hankkiminen ei tuntunut mitenkään tarpeelliselta. Ilomantsissa auto on välimatkojen takia välttämätön ja ajokortti oli hankittava. Neljän kuukauden kuluessa auton mittariin on kertynyt yli 16 000 kilometriä...

Ioanniksen mukaan ilomantsilaiset suhtautuvat kreikkalaiseen kirkkoherraansa kuin keneen tahansa naapuriin. Vapaa-aikaan on löytynyt mukavia harrastusporukoita – talvella pelataan petangueta koulun alakerrassa, kesällä karjalaista kyykkää ulkosalla. ”Tietysti olen kohdannut ennakkoluulojakin, minkä ymmärrän hyvin, sillä erilaisuus pelottaa aina. Mutta kun tutustutaan, niin pelot kaikkoavat. Vaikka näissä ilomantsilaisissa on se hauska puoli, että heitä erilaisuuteni ei tunnu pelottavan!”

Makasiini: Julkaisu-uutisia CIMOsta

CIMO on uusinut julkaisujaan ahkerasti kuluvan vuoden aikana: mm. uudet EU-ohjelmat ovat saaneet omat esitteensä. Kansainvälisille kohderyhmille suunnatut esitteet ovat päivittyneet paitsi ulkoasunsa myös sisältönsä puolesta; uutta ovat ns. klusteriesitteet, joissa nostetaan esille tiettyjä koulutusaloja.

Kotimaiset kohderyhmät:

CIMO avaa mahdollisuuksia. Yleisesite; ilmestyy viikolla 49. 12 s.

Comenius – Euroopan unionin ohjelma kouluopetukselle. Alaohjelmakohtaiset esitteet ovat kaksikielisiä (suomi-ruotsi).

Erasmus – Euroopan unionin vaihto- ja yhteistyöohjelma korkeakouluille. 20 s.

EU:n Kulttuuriohjelma.Kulttuurin puiteohjelma vuosille 2007–2013. 16 s.

Euroguidance – Ohjausta palveleva eurooppalainen verkosto. Kaksikielinen esite. 12 s.

Grundtvig – Euroopan unionin ohjelma aikuiskoulutukselle. Saatavilla myös ruotsiksi. 12 s.

Kansalaisten Eurooppa. Ohjelma kansalaistoiminnan tukemiseen. 6 s.

Kielisiltoja maailmalle. Suomen kielen ja kulttuurin opetus ulkomaisissa yliopistoissa. 164 s.

Leonardo da Vinci – Euroopan unionin ammatillisen koulutuksen ohjelma. 20 s.

Youth in Action. EU:n nuorisotoimintaohjelma. 16 s.

CIMO Publications –sarja:

1/2007: ”Mä en ole koskaan opiskellut kieltä maassa, missä sitä puhutaan”. Selvitys EILC-kurssilaisten suomen oppimisesta lukukaudella 2005–2006. Maria Härö ja Ilona Noponen. 76 s.

2/2007: Kansainvälinen liikkuvuus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2006. Irma Garam. 46 s.

CIMO Occasional Paper –sarja:

1/2007: Opettajien kansainvälinen liikkuvuus. Hyöty ja vaikutukset peruskouluissa ja lukioissa sekä ammatillisissa ja korkea-asteen oppilaitoksissa. Anna-Leena Riitaoja. 145 s.

2/2007: Aikuiskoulutus ja kansainvälisyys. Suomalaisten oppilaitosten näkemyksiä kansainvälisestä toiminnasta. Irma Garam. 61 s.

Kansainväliset kohderyhmät:

CIMO – Opening Opportunities. Yleisesite; ilmestyy viikolla 49. 12 s.

CIMO Scholarships. Scholarships for Studies, Research and Teaching in Finland. CIMOn stipendit Suomeen tulijoille. 20 s.

Higher Education in Finland. Suomalaista korkeakoulutusta profiloiva esite. 18 s.

Tulossa: koulutusalakohtaiset esitteet

Julkaisuja voi tilata osoitteella julkaisutilaukset[at]cimo.fi. Julkaisuluettelo sekä pdf-versiot julkaisuista löytyvät CIMOn verkkopalvelusta osoitteesta http://www.cimo.fi | Julkaisut ja tilastot.