EU:n laajentumispolitiikassa pehmeällä voimalla koviin tuloksiin

Euroopassa vietetään ensi vuonna EU:n historiallisen itälaajentumisen viisivuotisjuhlaa. Myös Berliinin muurin murtumisesta ja Euroopan jälleenyhdistymisestä tulee kuluneeksi 20 vuotta. Tämä tarjoaa tilaisuuden palauttaa mieliin EU:n laajentumisen kantavan ajatuksen: vapauden, vakauden ja vaurauden alueen laajentamisen koko Eurooppaan.

Viimeisten 50 vuoden aikana unionin maantieteellinen laajentuminen sekä poliittinen ja taloudellinen syventyminen ovat edenneet rinnakkain. Kahdessa vuosikymmenessä EU:n jäsenmäärä on yli kaksinkertaistunut. Samalla on luotu yhteiset sisämarkkinat, otettu käyttöön yhteinen valuutta euro, luotu säännöt ihmisten passivapaalle matkustamiselle sekä tiivistetty yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Nykyinen 27 jäsenvaltion ja lähes 500 miljoonan ihmisen EU on paljon vahvempi ja vaikutusvaltaisempi kansainvälinen toimija kuin 50 vuoden takainen kuuden valtion ja alle 200 miljoonan ihmisen talousyhteisö.

Laajentuminen onkin osoittautunut EU:n tärkeimmäksi pehmeän vallan välineeksi. Unioni on saavuttanut haluamansa vetovoimalla eikä väkipakolla. EU-jäsenyyden tavoittelu on tehokkaasti kannustanut ehdokasmaiden hallituksia poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin.

Unionin vetovoima on pari vuosikymmentä toiminut vakauden ja demokratian kannustimena Keski- ja Itä-Euroopassa. Nyt tämä työ jatkuu Länsi-Balkanin maissa ja Turkissa. Kaikki Euroopan maat hyötyvät siitä, että naapurimme ovat vakaita demokratioita ja toimivia markkinatalouksia.

EU tasoittaa Länsi-Balkanin nuorille tietä hyvinvointiin

Joskus kuulee sanottavan, että nuoret olisivat kyllästyneet kuulemaan EU:sta rauhanhankkeena. En usko tähän. On nuorten aliarvioimista väittää, etteivät rauha ja vapaus kosketa heitä.

Vierailin pari vuotta sitten Serbiassa Novi Sadin kaupungissa järjestetyllä EXIT-rockfestivaalilla. Festivaalin nimi Exit, "poistuminen", juontaa sen syntyvuoteen 2000, jolloin joukko eurooppalaismielisiä opiskelijoita perusti tapahtuman ilmaistakseen serbinuorten halua poistua Slobodan Miloševićin diktatuurista kohti Eurooppaa ja demokratiaa.

Keskustelin festivaaleilla Serbiasta ja muista Länsi-Balkanin maista tulleiden nuorten kanssa. Sodan kauhut itse kokeneet nuoret eivät pidä Euroopan unionia byrokratiahirviönä, vaan pääsylippuna rauhaan, vapauteen ja parempaan hyvinvointiin.

Erään tutkimuksen mukaan peräti 70 prosenttia serbialaisista opiskelijoista ei ole koskaan käynyt kotimaansa ulkopuolella. Heidän toivomuslistansa kärjessä on viisumivapaus ja sitä kautta mahdollisuus matkustaa vapaasti Euroopassa ja opiskella siellä.

EU on ryhtynyt toimeen tämän puolesta. Viisumimenettelyjen helpottamista koskevat sopimukset Länsi-Balkanin maiden kanssa allekirjoitettiin viime vuonna. Neuvottelut kokonaan viisumivapaasta matkustamisesta aloitettiin tänä kesänä.

Komissio on lisännyt myös Länsi-Balkanilta tulevien opiskelijoiden stipendien määrää. Tänä lukuvuonna stipendin saa jopa 500 opintojen eri vaiheessa olevaa opiskelijaa. Apurahoihin varattu 10 miljoonan vuosimääräraha on tarkoitus kaksinkertaistaa, jolloin stipendiaattien määrä nousisi useilla sadoilla lukuvuodesta 2009–2010 alkaen.

EU:n laajentuminen mittaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua

Jean Monnet on todennut, ettei Euroopan yhdentymisen tarkoituksena ole yhdistää valtioita, vaan ihmisiä. Se on hyvin sanottu. Yhdentymisen myötä Euroopassa eletään, tehdään työtä ja rakennetaan tulevaisuutta yhdessä.

EU:n laajentumista voidaankin pitää testinä kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiselle. Turkista voi tulla entistä tukevampi silta lännen ja muslimimaailman välillä, jos se onnistuu uudistuksissaan. Turkin rakentava rooli esimerkiksi Kaukasuksen kriisissä on osoittanut sen olevan EU:lle strategisesti tärkeä kumppani vakauden rakentamisessa yhteisessä naapurustossamme.

Komissio julkaisi marraskuun alussa vuosittaisen laajentumispakettinsa, jossa arvioitiin kunkin ehdokasmaan ja mahdollisen ehdokasmaan tilanne. Kroatialle laadittiin ehdollinen työohjelma, jotta sen liittymisneuvottelut voitaisiin parhaimmassa tapauksessa teknisesti päättää vuoden 2009 kuluessa. Ehdot täyttäessään Serbian on mahdollista saada ehdokasmaan asema ensi vuoden loppuun mennessä. Turkki puolestaan välttyi kuluneen vuoden aikana vakavilta poliittisilta kriiseiltä – sen tulee nyt keskittää energiansa uudistusten toimeenpanemiseen.

Kaiken kaikkiaan Kaakkois-Euroopan maat liikkuvat vakaasti kohti Euroopan unionia. Vaikka tiellä joskus puhaltaakin armoton vastatuuli, ei pidä luovuttaa, eikä varsinkaan väheksyä sitä merkittävää matkaa, jonka monet maista ovat jo kulkeneet. Vakautta ja uudistuksia tuettaessa EU:lta kysytään kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä – aivan niin kuin hakijamailtakin.